HS Perhe: "Lapseni kokee olevansa sekä poika että tyttö"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

i kirjoitti:

Ei tuota pysty edes lukemaan. Normaalista asiasta koitetaan vääntää jotain. Eikö pitkälti kaikki pojat halua jossain vaiheessa kokeilla mekkoa, meikkiä, kynsilakkaa jne.

Kyllä. Oma poikani olisi halunnut n. 2-vuotiaana kenkäkaupasta vaaleanpunaiset remmikengät, puristi tiukasti nyrkkiinsä. Myyjää nauratti, että kaikki pienet pojat haluaisi noi kengät, mutta kukaan niitä ei saa. Ei mekään niitä ostettu, todettiin vain pojan kanssa, että onpa hienot remmikengät, ja ostettiin ne nahkasandaalit joita oltiin mentykin ostaan.

Toinen pieni poika olisi halunnut meikkiä, kun näki naisten ympärillään meikkaavan. Laitoin pienen töpsäyksen puuteria nenänpäähänsä, ja lapsi oli tyytyväinen. Ihan miehinen aikuinen mies hänestä kasvoi.

Lapset on lapsia. Ne tutkii maailmaa ja haluaa kokeilla kaiken maailman juttuja. Olen samaa mieltä, että tämä pride-juttu on mennyt yli. Eikö jokainen voisi olla ensisijaisesti ihan vaan ihminen? Kukin omanlaisensa, kaikki arvokkaita.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta olisitko esim hävennyt poikaasi jos olisit ostanut ne pinkit rennikengät ja hän olisi niitä käyttänyt. Tai häpesitkö ajatusta, että hänellä olisi ne kengät etkä sen vuoksi ostanut? Entäs sitten jos tuo toinen poika olisikin alkanut meikkaamaan myöhemmin eikä tuo "kokeilu" olisi riittänyt. Mitä sitten olisi käynyt. Samoin tuo miehinen mies termi vähän särähtää myös mietin asiaa. Onko poikasi sitten hyvä ja onnistunut ihminen sinulle kun on sellainen miehinen mies? Entä jos pukeutuisi nykyisin ns naisten vaatteisiin eikä olisi se miehinen mies? Miten sitten asioiden suhtautuisit? Näköjään viestisi saa paljon peukkuja, mutta itse mietin näitä asioita. En ota lehden juttuun kantaa, mutta on helppoa kirjoittaa aiheesta, kun pojasta tuli se miehinen mies. Entä jos ei olisikaan tullut ja tuo "tyttövaihe" olisi jatkunut. Sivusta.

Ei ostettu remmikenkiä, koska tarve oli sandaaleille, ei remmikengille. Ne oli vaan kengät, lapsen mielestä erityisen hienot kengät. Aikuiset lyö näitä sukupuoli-leimoja joka asian päälle, ei lapset. Tarkoitin, lapset kokeilee kaikenlaista, kokeilut eivät määritä minkälaisia lapsesta tulee aikuisena, jos aikuiset ei lähde turhanaikaiseen hössötykseen lapsen kokeiluista. Sitten taas, jos lapsi itse sisimmässään kokee olevansa vaikka väärässä sukupuolessa, hän tuo sen kyllä itse esiin myöhemmin.

Mietitään nyt vaikka ammatteja. Moni tuntemani lapsi on jossain vaiheessa halunnut tulla isona arkeologiksi. Vanhemmat saattavat hankkia lapselle aiheeseen liittyviä kirjoja, jutella aiheesta lapsen kanssa jne., mutta ei kai kukaan vanhempi ala kauhealla hössötyksellä "kasvattaa" lasta arkeologiksi? Ainakin  minä ajattelen, että aika näyttää mihin ammattiin lapsi aikuisena hakeutuu.

Miksi sellaisiin lasten kokeiluihin, joihin aikuiset on lyöneet sukupuoli-leiman, ei voisi suhtautua samalla tavoin? Aika näyttää. Jokainen lapsi, ja aikuinen, on mielestäni kuitenkin ensisijaisesti ihminen, eikä tyttö/poika/mies/nainen/läjä kirjaimia. Yksilöiden väliset erot ovat suurempia kuin esim. sukupuoliryhmien väliset erot, tai vaikkapa etnisten ryhmien väliset erot.

- lainaamasi viestin kirjoittaja

Et silti edelleenkään vastannut mitä miettisit jos poikasi eivät olisi niitä miehistä miehiä vaan jotakin ihan muuta. Olisivat esim homoja tai käyttäisivät meikkiä yms. Mitä silloin miettisit asioista. On helppoa edelleenkin kirjoittaa muista jos omista on tullut niitä "hyviä" miehiä joiden kohdalla ei tarvitse miettiä ns mikä meni pieleen, kun jolekin voi naisellinen mies ollakin järkytys. Terveisin kysyjä.

Nyt taitaa mennä jankkaamiseksi. Viestissäsi on edelleen sukupuolileima. Kahdessa viestissä olen nyt kirjoittanut, että minusta jokainen saa olla sellainen kun on. (Ja lisäys: kunhan kaikki koitetaan olla ihmisiksi eli noudatetaan lakeja, ei tahallaan satuteta toisia, huolehditaan itsestä ja vastuulla olevista alaikäisistä, kunnioitetaan toisia ihmisiä jne. jne, yleisinhimillistä, ei sukupuoleen liittyvää).

Jos aikuinen mies haluaa meikata, niin siitä vaan. Jos aikuinen nainen haluaa olla meikkaamatta, niin siitä vaan. Sinä näet nyt itse asiat kovin sukupuolittuneesti, esim että vanhemman mielestä kasvatus olisi mennyt pieleen, jos aikuinen poika meikkaa, tai että meikkaava mies olisi naismainen mies Eihän se näin mene. Mieti nyt vaikka rokkarimiehiä, tai miehiä uutistenlukijoina tai muuten televisiossa, tai tai... Kaikilla vahva meikki.

Pointtini on se, että aikuiset eivät vetäisi lasten kokeiluista liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, ja etteivät aikuiset sitten alkaisi toimia näiden johtopäätöstensä mukaisesti.  Edellä jossakin viestissä kerrottiin osuvasti, miten esim. murrosikäiset miettivät identiteettiään, kokeilujenkin kautta. Ei aikuisten pidä alkaa, siinäkään kohtaa, omista lähtökohdistaan käsin, hössöttää, saati varailla aikoja sukupuolenvaihdosprosessin aloittamiseksi tms., jos teinityttö ilmoittaa että haluaisi muuttua pojaksi tms. Tuollaiset prosessit pitää lähteä lapsesta itsestään, ja jos kyseessä on todellinen identitetti eikä teini-iän kokeilu, niin kyllä se teini sen prosessin itse hoitaa, aikanaan, kun on kotijukot tukena.

Ja toisaalta, ei se oman sukupuolenkaan mukainen toiminta ole aina ongelmatonta. Aikuisten ei mielestäni myöskään pidä automaattisesti ohjata pieniä tyttöjä pyörimään ylenmäärin vain ulkonäkönsä ympärillä, tms.

Ylipäätään, ihmisissä on paljon kiinnostavampaa korvien väli (persoona, ajatukset, mielipiteet) kuin isovarpaitten väli.

- se jota kahdesti lainasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuten hieman aihetta olen jutellut näistä paljon teinityttöni kanssa, joka kertoo että samanikäisissä on esimerkiksi useampi nimeään virallisesti vaihtanut, koska kokee olevansa/halua olla trans/muunsukupuolinen/bi/pan jne. Sitten joku pansukuouoliseksi julistautunut ei kuulemma olekaan enää pan, oli kuulemma joku vaihe vaan. Tai joku on kuulemma aloittanut sukupuolenkorjausprosessin. Tämä on nyt vaan mun omaa mietintää, mutta kuinka moni näistä oman seksuaalisuutensa kanssa hukassa olevista kärsii oikeasti mielenterveysongelmasta, kehonkuvan häiriöistä tms.

En siis todellakaan ole mikään homovastainen tms. ja olen sitä mieltä, että jokainen saa olla mikä on. Mutta tämä seksuaalisen suuntaamisen jonkinlainen ylikorostaminen murrosiässä murrosikäisen aivot on ihan sekaisin muutenkin kuulostaa jotenkin vähän vaaralliselta polulta. En esim. oikein ymmärrä, että alle kaksikymppinen voi päästä sukupuolenkorjausprosessiin. Ihmisen aivot, etenkin otsalohko, joka käsittelee etenkin tunteita, kehittyy 25v asti. Sitä ennen ei pitäisi ehkä tehdä tuollaisia päätöksiä. Luin jutunkin jossa parikymppisenä aloitettu korjausprosessi oli päättynyt ja nyt tämä alunperin nainen halusikin pois miehen kehosta. Tämä oli Suomessa.

Tunnistan ilmiön. JA ala-asteikäiset pienet koululaiset kysyvät jatkuvasti toisiltaan, että haluaisitko olla tyttö vai poika...

Ei teini-ikäisten kohdalla ole edes välttämättä kyse mielenterveyshäiriötä, vaan nuoruudesta! Siis kroppa ja mieli muuttuu teini-iässä hurjasti, ja siihen liittyy paljon epävarmuutta. Kukapa ei olisi nuorena tuntenut kroppansa siinä transitiovaiheessa vieraaksi. Jos kehityt ennen muita, on se rankkaa. Jos kehityt muita jäljessä, on se rankkaa. Rinnat voi tuntua liian pieniltä tai isoilta. Eikö ne kasva koskaan tai miksi ne yhtäkkiä on siinä. Et ehkä haluaisi vielä olla nainen, vaan pysyä lapsena jne. Tuossa vaiheessa teini kuin teini on itsekeskeinen, omat ajatukset pyörii siinä omassa kropassa. Tulee helposti esim. syömishäiriöitä ja paineita kropasta. Siksi tuossa vaiheessa nuorille tulisi tarjota tukea ja kasvurauha. Jossain vaiheessa se maailma ei enää pyörikään oman navan ja oman kropan ympärillä. Siitä kropasta tuli sellainen kuin tuli.

Juuri näin! Ja samat ala-asteikäiset saattaa kysellä, haluaisitko asua maapallolla vai Marsissa, tai haluaisitko mieluummin olla kissa vai koira. Ei silti kukaan lapsista ole pakkaamassa reppua Marsiin muuttoa varten. Lapset tunnustelee asioita, hakee eri näkökulmia asioihin, leikkii ideoilla ja ajatuksilla. Tätä samaa voi olla myös sukupuolen suhteen.

No tuota. Luin jutun kriittisin silmin, eikä siinä minusta nimenomaan tuputettu yhtään mitään. Lapsi on selvästi tehnyt omat päätöksensä. Sukupuolittamista olisi se, jos vanhempi yrittäisi pakottaa häntä johonkin muottiin. Eikä tuota artikkelin lasta ole yritetty pakottaa yhtään mihinkään. 

Ketjua luettuani ajattelin, että oli ihan hyvä juttu että kommentointimahdollisuus poistettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu siltä, että vanhemmilla on iso osuus tähän lapsen tuntemukseen. Kun kasvatetaan sukupuolineutraalisti ja tehdään iso numero jokaisesta risahduksesta saadaan itsestään ja omasta identiteetistään epävarmoja lapsia. Veikkaan, että tulevaisuudessa mielenterveysongelmat räjähtävät käsiin, mutta ainakin vanhemmat saavat somejulkisuutta.

Justhan tässä ketjussa valitettiin lasten turhasta sukupuolittamisesta. Neutraaliuskaan ei ilmeisesti ole hyvä. Kertokaa arvoisat asiantuntijat, mikä on oikein? 

Sellaista elämä on. Mulla emäntä sekä piru että lahna.

Vierailija kirjoitti:

Miksi HS:ssa on AINA tuollaisia juttuja?

Sitä sopii kysyä, Rydmanin juttukin pistää miettimään. Onneksi lehteä ei ole pakko luekea, saati sitten tilata.

Vierailija kirjoitti:

HS ja koko Sanoma oy on aivan SAIRAS. Saatanan sanansaattaja.

Kuka ihme näitä aivopieruja yläpeukuttaa? 

Kyllähän siinä parivuotiaskin alkaa kyselemään kaikkea, jos ympärillä pyörii oletettuja, kaikkea sekamelskaa ja marssitetaan Pridemarsseilla. Hulluksihan lapsi moisessa tulee, kuka tästä on vastuussa jos ei vanhemmista ole mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HS ja koko Sanoma oy on aivan SAIRAS. Saatanan sanansaattaja.

Kuka ihme näitä aivopieruja yläpeukuttaa? 

Kaiken tämän ison haisevan pierun sekaan mahtuu kyllä pari lisäpierua, varren kans.

Varhaisteininä ja teininä sitä kokee ja luulee olevansa vaikka mitä. Ja tietää kaikesta kaiken. Lempeydellä noihin kannattaa suhtautua.

Mutta mitään leikkausrumbia en kyllä lapsille ja kovin nuorille suosittelisi. Muutenkin lapset ja nuoret kannattaisi aina jättää kaiken propagandan ja omien agendojen saavuttamattomiin. Annettaisiin nuorisorauha ja lapsirauha. Mutta ei: yhä pienemmistä aloitetaan se oman, 'ainoan oikean', aatteen tuputus.

Vaikka eipä se ole sen kummempaa ollut ennenkään. Esimerkiksi. 1920-luvulla tuputettiin isänmaallisuutta ja urheilullisuutta kaikille ja ratkaisuksi kaikkeen. 1930 hurahdettiin fasismiin, fyysisyys oli huipussaan, rotuhömppä myös, hitlerismiä ja mussolinismia ihailtiin. Sitten meni pari vuosikymmentä, ettei oikein välitetty muusta kuin siitä että saataisiin oma ja Suomen elämä taas jalkeille, yllätys, yllätys. 1960 tuli sitten hippeily ja vapaamielisyys, naisten vapautuminen, vasemmistolaisuus. Tämä kärjistyi 1970-luvulla niin Kouluhallitukseen ja YLE:enkin pesiytyneenä stalinismina. Krapulahan siitäkin seurasi ja sitten hurahdettiin 1980 kulutusjuhliin ja penskatkin oli juppeja ja amerikka-faneja, purkkaa ja coca-colaa ja coca-cola -pukki - niillä ne sielut ostettiin. Ja sitten pukkasi taas krapulaa, nyt onneksi vain laman nimissä. Ja nyt on multikuld.yyrit SE juttu - paitsi että se ei tarkoita sellaista m-kulttuurisuutta kuin esim. Euroopasssa, jossa on vieri vieressä eri kieliä ja kulttuureita. Ei, se amerikan m-kyldyyrisyys tarkoittaa sitä, että joka toinen ihminen pitää olla musta. Myös niillä alueilla, joissa mustien osuus on alle 1 %. Mut kun on pakko. Ja on wokea ja cancelia ja seksuaalisuuden tuputusta ja vähemmistöjen oikeuksien tyranniaa ja mitä kaikkea.

Äärioikeistolla ja tällä tiedostavalla porukalla on muuten paljon yhteistä: molemmat vaativat muilta ja molemmat ovat ylimpiä toisten moraalin vartijoita.

Kuten hyvin tiedätte, poikkeava lapsi joutuu helposti silmätikuksi ja kiusauksen kohteeksi kavereidensa keskuudessa ja koulussa. Ympäristön taholta tuleva painostus on suurta.

Jos lapsi on poikkeava, eikä tahdo olla homoseksuaali, eikä lesbo, eikä transeksuaali, häneen kohdistuu valtava paine. Päiväkodeissa ja kouluissa ihmetellään henkilökunnan kesken, mistä lapsen poikkeavuus johtuu.

Usein syytetään vanhempia, on helppoa sanoa että kotikasvatus ja kodin olosuhteet ovat tehneet lapsesta poikkeavan. Mutta, se ei varmasti ole koko totuus asiasta, vaikka vanhemmat tekisivät kaikkensa, kaikki lapset eivät tule normaaleiksi.

Kaikki lapset ja nuoret eivät katsele teletappeja, muumeja, eivätkä salattuja elämiä, eivätkä kaikki lapset saa muuta valitusta kuin sen, mitä päiväkodeissa ja kouluissa vierailevat homoseksualistit, lesbot ja transeksualistit opettavat.

Ns. uskovissa perheissä, voidaan pitää itsestään selvänä kotikasvatuksen ja kodin arvojen vaikutusta, mutta sellaisia perheitä on kuitenkin kokonaisuuteen nähden melko vähän.

Lapsen tultua täysi-ikäiseksi, hän joutuu kohtamaan työelämässä ja harrastuksissa, lukuisia tilanteita joissa hän poikkeavana ihmisenä jää porukan ulkopuolelle, joutuu kiusallisen huomion ja painostuksen kohteeksi.

Poikkeavien lasten vanhemmat voivat tuntea syyllisyydentunteita ja syyttää kaikesta itseään, mutta muistakaa kuitenkin se, että vaikka tekisitte aivan kaikkenne, lapsellannekin on oma vastuu asiasta ja hänellä on oikeus tehdä valintansa. Jos lapsenne tahtoo olla poikkeava, hän joutuu elämään sen seurauksien kanssa.

En jaksa kommentoida pitkästi, komppaan paljon monia edellisiä kirjoittajia, että lapset nyt leikkivät monenlaista ja ihan vapaasti eivätkä mieti sukupuolta niin aktiivisesti, ellei sitä monesti juuri aikuisten taholta toitoteta.

Itseäni ärsyttää esim. valtavasti, miten aina voivotellaan, miten meidän tyttömme joutuu leikkimään yksin, kun kasvaa veljien keskellä (useampi lapsi, monta poikaa ja keskellä ikäjärjestyksessä tyttö). Ja tulkitaan hänen monien luonteenpiirteidensä johtuvan siitä, kun veljien kanssa kasvaa. Ja vastaavasti tyttömäisistä jutuista (tai sellaisiksi mielletyistä) ihastellaan, että ihanaa että tykkää myös "tyttöjen jutuista". Ja pojista taas ihmetellään, jos tekevät jotain ei-niin-pojille tyypillistä. Siis häh? Kyllä nuo tekevät ja touhuavat ihan kaikenlaista sukupuolesta riippumatta. Poika saa pukea pinkkiä päälle ja tyttö veljensä vanhat housut jos tykkää, sama minulle ja miehelle. Todella vierasta tuollainen lokerointi jotenkin. Joo, kyllä he kaikki tietävät, että olen tyttö tai olen poika, mutta saavat puolestani ihan vapaasti toteuttaa sitä sukupuoltaan, ei se tarkoita, että olisivat jotenkin identiteetiltään hajanaisia.

Missä vaiheessa se hulluus otettiin käyttöön ja kenen toimesta, että JO LAPSI KIPUILEE HOMOUDEN JA LESBOUDEN KANSSA. Eiköhän se tule murrosiässä, jokus toki vähän aiemmin. Jos lapselle aletaan syöttämään kaikkea potaskaa jo tarhassa, eihän siinä lapsi ehdi edes tavaamaan oppimaan,  kun pitää miettiä jalkoväliään,  kaverin jalkoväliä ja sateenkaaren värejä. Onneksi oma lapseni ja lapsenlapseni eivät ole noissa joukoissa.

Voisi laittaa kaiken vain ihminen otsakkeen alle, yhteiset urheilukilpailut, vessat, nimi voisi olla mikä vain. Kaikki armeijaan, lastenhoitovapaat puoliksi aina. Jokainen valkkaisi vaatteensa, tyylinsä ja puolison makunsa mukaan.

Onneksi tämä kaikki hölynpöly on ensi viikolla ohi! Vuodeksi ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoteihin voisi ottaa leikiksi pojille "viikko tyttönä", jotta tämä toksisuus ja turhat biol sukupuolirooleista vapaudutaan jo nuorena.

Myös sukupuolen korjaaminen ennen murrosikää säästäisi monelta tuskalta.

(Vas liberaalipläni)

Kohta vaaditaan, että kodeissa isin pitää olla viikon ajan äiti, ja äidin taas viikon ajan isi ja lasten vaihtaa sukupuolia samaaan tahtiin. Töissä ovat ihmeissään kun isi pöllähtää gynegologiksi   äipän hommiin,  ja äippä iskee kyntensä katebillarin rattiin.

Vierailija kirjoitti:

Varhaisteininä ja teininä sitä kokee ja luulee olevansa vaikka mitä. Ja tietää kaikesta kaiken. Lempeydellä noihin kannattaa suhtautua.

Mutta mitään leikkausrumbia en kyllä lapsille ja kovin nuorille suosittelisi. Muutenkin lapset ja nuoret kannattaisi aina jättää kaiken propagandan ja omien agendojen saavuttamattomiin. Annettaisiin nuorisorauha ja lapsirauha. Mutta ei: yhä pienemmistä aloitetaan se oman, 'ainoan oikean', aatteen tuputus.

Vaikka eipä se ole sen kummempaa ollut ennenkään. Esimerkiksi. 1920-luvulla tuputettiin isänmaallisuutta ja urheilullisuutta kaikille ja ratkaisuksi kaikkeen. 1930 hurahdettiin fasismiin, fyysisyys oli huipussaan, rotuhömppä myös, hitlerismiä ja mussolinismia ihailtiin. Sitten meni pari vuosikymmentä, ettei oikein välitetty muusta kuin siitä että saataisiin oma ja Suomen elämä taas jalkeille, yllätys, yllätys. 1960 tuli sitten hippeily ja vapaamielisyys, naisten vapautuminen, vasemmistolaisuus. Tämä kärjistyi 1970-luvulla niin Kouluhallitukseen ja YLE:enkin pesiytyneenä stalinismina. Krapulahan siitäkin seurasi ja sitten hurahdettiin 1980 kulutusjuhliin ja penskatkin oli juppeja ja amerikka-faneja, purkkaa ja coca-colaa ja coca-cola -pukki - niillä ne sielut ostettiin. Ja sitten pukkasi taas krapulaa, nyt onneksi vain laman nimissä. Ja nyt on multikuld.yyrit SE juttu - paitsi että se ei tarkoita sellaista m-kulttuurisuutta kuin esim. Euroopasssa, jossa on vieri vieressä eri kieliä ja kulttuureita. Ei, se amerikan m-kyldyyrisyys tarkoittaa sitä, että joka toinen ihminen pitää olla musta. Myös niillä alueilla, joissa mustien osuus on alle 1 %. Mut kun on pakko. Ja on wokea ja cancelia ja seksuaalisuuden tuputusta ja vähemmistöjen oikeuksien tyranniaa ja mitä kaikkea.

Äärioikeistolla ja tällä tiedostavalla porukalla on muuten paljon yhteistä: molemmat vaativat muilta ja molemmat ovat ylimpiä toisten moraalin vartijoita.

Tämä on ihan totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi HS:ssa on AINA tuollaisia juttuja?

No eläpä Igor hupsuttele, ei siellä ole AINA tuollaisia juttuja. Nyt on Pride-viikko ja tällä viikolla nimenomaan kuuluu julkaista näitä pridejuttuja.

Tervepä terve Vanja-Tatjana!

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tämä kaikki hölynpöly on ensi viikolla ohi! Vuodeksi ainakin.

Tätämenoa marssivat kohta jokatoinen päivä,  lapset mukanaan ja kirjastoissa aivopestään lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu siltä, että vanhemmilla on iso osuus tähän lapsen tuntemukseen. Kun kasvatetaan sukupuolineutraalisti ja tehdään iso numero jokaisesta risahduksesta saadaan itsestään ja omasta identiteetistään epävarmoja lapsia. Veikkaan, että tulevaisuudessa mielenterveysongelmat räjähtävät käsiin, mutta ainakin vanhemmat saavat somejulkisuutta.

Justhan tässä ketjussa valitettiin lasten turhasta sukupuolittamisesta. Neutraaliuskaan ei ilmeisesti ole hyvä. Kertokaa arvoisat asiantuntijat, mikä on oikein? 

Mikäköhän vika olisi siinä että eletään normaalisti ja annetaan lasten käydä läpi näitä vaiheitaan ilman sen suurempaa hulabaloota.