Lue keskustelun säännöt.
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Tietysti katsotaan sopiva tapaamisajankohta kalenterista, ettei tule päälekkäisyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalilta kuulostaa. Miten muuten sen tapaamisen saisi sovittua, kuin katsomalla kalenteria. Juuri sovittiin yhden kaverin kanssa tapaaminen. Hänellä on vuorotyö, ja minulla taas sattuu nyt kesäisin olemaan aika paljon menoja. kalenterit kourassa ehdoteltiin aikoja, ja onneksi löydettiin yksi sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jotenkin ärsyttävää. "Joo no mulla olis aikaa nähdä 15.8 klo 15.30-17.35. Et käviskö se?"
Oon todennut, et antaa olla kun on niin vaikeeta.
Mitä vaikeaa tuossa oli?
Minuuttiaikataulu. Mua stressasi tavata yhtä ihmistä kun se oli tuota että piti laskea minuutteja kun nähtiin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Duunivuorot, kolme lasta, omat harrastukset, puolison harrastukset, lasten harrastukset, lasten hoidot, kaupassa käynnit, ruuanlaitot, siivoamiset, nukkumiset, jnejne arjen pyörittäminen.
Sorry et mulla ei ole aikaa lähteä yhtäkkiä määrittelemättömäksi ajaksi kahville kanssasi kaupungille, jonne ajaa puol tuntia suuntaansa.
M40
Toki ymmärrettävää. Eikö kuitenkaan pysty sopimaan ollenkaan rennosti että nähdään siinä seiskan maissa, mulla on vajaa pari tuntia aikaa? Tuo on tukahduttavaa että tapaamiset hakataan kiveen tapahtuvaksi klo 18.07-19.43
Joo, ei ole normaalia tuollainen kalenterin palvonta. Jos viikonloppua usealle ihmiselle sovitaan niin sitten ok, mutta kyllä iltalenkille tai kahvipposelle kaverin kanssa pitää ehtiä suht spontaanistikin. Perheellinen olen ja töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelette, että se ehdottaja kuvittelee, että sen ehdotetun ajan on pakko sopia teille? Jos kaveri ei ollenkaan arvostaisi teitä, se sanoisi, että on niin kiire etten tiedä milloin ehtisi. Mutta tuo ehdotushan meinaa sitä, että koitetaan yhdessä sopia aika. Vastapuolellakin on oikeus sanoa että ei, silloin en ehdi. Kantsis miettiä onko itsetunnossa jotain vikaa jos kokee, että on pakko alistua toisen ehdotukseen tai passiivisaggressiivisesti kieltäytyä tapaamasta kokonaan. Kun voisi neuvotellakin..
No se juuri on outoa että jostain yksinkertaisesta kaveritapaamisesta pitää käydä neuvottelu! Kuin joku yhdistyneiden kansakuntien kokous.
MITÄ siis toivot, että tehtäisiin?
Minulla ei ole edes lapsia ja yrittäjänä saan todellakin itse valita ainakin 90-prosenttisesti, milloin teen mitäkin. Silti silloin, kun on kiire, on niin kiire, että tapaamiselle on vaikeaa löytää hyvää hetkeä lyhyellä aikataululla.
Inhoan itsekin kalenteria ja kellotusta, mutta tykkään pitää lupaukset sekä asiakkaille että ystäville. Leppoisampina aikoina on helppo sopia väljemmin, tyyliin torstaina käy milloin vain ja perjantaille minulla on yksi tapaaminen iltapäivällä, miten sulla? Kiireisimpinä aikoina voi olla tiukempaa.
Tapaamisen päättymisajankohtaa en useinkaan sovi. Silloin kun sovin, minulla on oikeasti kiire, tai vaihtoehtoisesti tavattava on esim. täysimittaista ryyppyiltaa ja -yötä toivova tai tolkuton yksipuolinen omien asioiden vatvoja.
Ensimmäistä sorttia läheisissä ystävissäni ei ole. Yksi ystävistäni on taipuvainen vatvomaan ja hänen kanssaan ilmoitan puhelulle mahdollisen keston (voidaan puhua vähän aikaa ja sitten mun täytyy xxx) ja tapaan pidemmän kaavan kautta vain, kun minulla on energiaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei ole normaalia tuollainen kalenterin palvonta. Jos viikonloppua usealle ihmiselle sovitaan niin sitten ok, mutta kyllä iltalenkille tai kahvipposelle kaverin kanssa pitää ehtiä suht spontaanistikin. Perheellinen olen ja töissä.
Mitäs jos se sun kaveri haluaa lähteä kahville silloin kun olet töissä? Sanot pomolle että sorry täytyy lähteä, tuli pakollinen meno?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jotenkin ärsyttävää. "Joo no mulla olis aikaa nähdä 15.8 klo 15.30-17.35. Et käviskö se?"
Oon todennut, et antaa olla kun on niin vaikeeta.
Mitä vaikeaa tuossa oli?
Minuuttiaikataulu. Mua stressasi tavata yhtä ihmistä kun se oli tuota että piti laskea minuutteja kun nähtiin.
-eri
Jos kaveri pääsee töistä kolmelta (ja matkoihin ym. säätöön menee puoli tuntia) ja joku harrastus tms. alkaa kuudelta (jälleen matkoihin tms. menee vajaa puoli tuntia). Miten tuo tapaamiselle sopiva aikaväli sitten pitäisi sulle ilmoittaa?
Joillakin on vain kalenteri joskus aivan täynnä, anteeksi siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi! Olis kiva nähdä.
Kyllä se minua hämmensi ja jotenkin loukkasi, kun kalenterin kanssa varattiin aikaa kävelylle.
Koin itseni jonkun suoritukseksi.
Tajusin, että hän vaan organisoi.
Itse en halua sellaista järjestettyä elämää. En vaan jaksa. Tykkään spontaanista.
Työpäivät on jo itsessään yhtä lukujärjestyksessä pysymistä.
Tietenkin pitää. Millaista elämää oikein elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi! Olis kiva nähdä.
Kyllä se minua hämmensi ja jotenkin loukkasi, kun kalenterin kanssa varattiin aikaa kävelylle.
Koin itseni jonkun suoritukseksi.
Tajusin, että hän vaan organisoi.
Itse en halua sellaista järjestettyä elämää. En vaan jaksa. Tykkään spontaanista.Työpäivät on jo itsessään yhtä lukujärjestyksessä pysymistä.
Pitäisikö toisen siis sinun tunteitasi säästääkseen osata kalenterinsa ulkoa?
En ymmärrä, mitä tässä halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, eipä ole tullut mieleenkään, että tuokin voi jollekin aiheuttaa mielipahaa... :S
Ekoja Tinderin pohjalta sovittuja treffejä suunnitellessa vähän hätkäytti, mutta nyt olen tajunnut, että samaa tekee avioparitkin oman yhteisen ajan suhteen. Kaverit tulee sitten näiden jälkeen.
Kun avioparin yhteisen ajan käyttö menee näin kortille ei pidä yllättyä että sinne miehen kalenteriin alkaa ilmestyä näitä omia harrastus- ja harrastustarvikekaupassa käynti yms menoja. Auton käytöstäkin tulee tarpeellisempaa miehelle kun pitäisi mennä oikeasti lähellä sijaitsevan treenipaikan tai toimiston sijaan salarakkaan luo. Näin jo vuosia eräänkin miehen menot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin vielä töissä, piti kyllä kalenteria tutkia aina, että milloin ehtisi tavata kavereita. Ei sille mitään voinut. Jos oli pitkä päivä tiedossa täynnä palavereja, en sen päätteeksi olisi mitenkään jaksanut muuta kuin raahautua kotiin suoraan ja nämä mä aina tarkistin etukäteen ennenkuin sovin mitään tapaamisia.
Nyt eläkkeellä on vaikea muistaa niitä harvoja menoja mitä on :D. Nyt heinäkuussa on lääkäri ja mammografia ja mietin miten muistan noihin mennä kun se kalenteri on jäänyt pois. Muistissa ei siis sinänsä ole vikaa, mutta kun on niin harvoin enää sellaista, mitä pitää muistaa.
Yrittäkää asettua sen kalenteria selaavan kaverin asemaan. Stressaavaa elämäähän tuo on, ei sitä kukaan huvikseen tai kiusatakseen tee.
Vierailija kirjoitti:
Moi! Olis kiva nähdä.
Kyllä se minua hämmensi ja jotenkin loukkasi, kun kalenterin kanssa varattiin aikaa kävelylle.
Koin itseni jonkun suoritukseksi.
Tajusin, että hän vaan organisoi.
Itse en halua sellaista järjestettyä elämää. En vaan jaksa. Tykkään spontaanista.Työpäivät on jo itsessään yhtä lukujärjestyksessä pysymistä.
Vaihtoehto olisi sitten varmasti ollut se, ettette olisi nähneet ollenkaan. Sekö olisi ollut sinulle mieluisampi vaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaa on käytössä vaan rajattu määrä nii pakosta näitä tarvii sopia ennakkoon.
Me ollaan nyt pari päivää koitettu kaveri porukassa löytää kesäksi yhtä päivää jolloin kaikki 6 ihmistä olis vapaal ja päästän porukalla grillaan ja saunoon. Näillä näkymin onnistuu elokuun alussa.
Ollaan 30-40v perheellisiäIhan eri juttu jos on kyse kuuden ihmisen tapaamisesta.
Meillä on perheessä 5 ihmistä, siihen päälle sw ystävä, niin kuuden ihmisen monojahan ystäväkahvittelun vuoksi käytännössä sovitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, miten näin monien on vaikea ymmärtää täyttä arkea... minulle tuo parin viikon päähän sovittu tapaaminen on ihan tavallista. Esim yhdistelmä vuorotyö, korkeakouluopinnot, lapsi, puoliso, omakotitalo + piha, ikääntyvät vanhemmat toisella paikkakunnalla, melkoisen täyttä on.
Jännä miten et vieläkään ymmärtänyt aloituksen pointtia.
Joo, se pointti oli tapa miten asia sanottiin! Kaverin äänensävy oli väärä ja ap pahoitti siitä mielensä.
Kun ap kerran alensi itsensä ja ehdotti tapaamista, niin ap olisi halunnut kuulla, että kaveri olisi ylhäisen huomion takia onnellisen lirkutteleva tai ainakin räjähtävän innokas, mutta mitä hän sai? Hän sai asiallisen ja kohteliaan vastauksen. Se ei ollut alkuunkaan kiva juttu ja ap:n hauras itsetunto putosi lattiaan saakka.
Muistakaa kaikki siis, että valitsette oikean nuolevan äänensävyn ja järjestätte aikaa kaverille vaikka kesken veljen hautajaisten!
Kalenteri-aikatauluttajat raivostuu kun niiden aikatauluttamista ja kiireisyyttä ei ihailla.
Ei tarvitse ihailla. Riittää että kunnioittaa jo sopimiani asioita sen verran, ettei kuvittele kahvijuoruilun menevän niiden edelle.
Vierailija kirjoitti:
Moi! Olis kiva nähdä.
Kyllä se minua hämmensi ja jotenkin loukkasi, kun kalenterin kanssa varattiin aikaa kävelylle.
Koin itseni jonkun suoritukseksi.
Tajusin, että hän vaan organisoi.
Itse en halua sellaista järjestettyä elämää. En vaan jaksa. Tykkään spontaanista.Työpäivät on jo itsessään yhtä lukujärjestyksessä pysymistä.
Spontaaniuden odottaminen toiselta tarkoittaa, että odottaa hänen priorisoivan sinut työn, puolison, harrastusten, lasten edelle. Eräänlaista mustasukkaisuutta, eikä mielestäni kovin tervettä.
Joskus spontaani tapaaminen voi toki onnistua, jos esimerkiksi puhelun aikana käy ilmi, että kummallakin on vapaata ja että kahvi/pizza/shoppailu kiinnostaa.
Itse en jätä tärkeitä ihmissuhteita pelkästään tällaisen varaan. Jos minulta kysyy, satunko olemaan vapaa ja keskustassa, niin useimmiten en ole. Olen kumppanin kanssa tai töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
En ole lapseton, ja kyllä minulla ainakin ystäville on aina aikaa. Ja kavereille. Kaverini ei näköjään ajattele samalla tavalla.
Miten niin ei ajattele? Justhan hän katsoi kalenteristaan milloin on vapaa ja varasi aikaa sinulle?
Ja epäilen vahvasti, että sullakaa on kavereille AINA aikaa. Takuulla olet välillä varattu ja kiireinen.
Noinhan kaikki kai tekee. Itsellä vuorotyö eli aina mennään kalenterin mukaan.