Lue keskustelun säännöt.
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Vierailija kirjoitti:
En aina ymmärrä ollenkaan mistä täällä puhutaan. Onko nämä jotain naisten ongelmia?
Kyllä jotkut miehetkin aikatauluttavat aivan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikaa on käytössä vaan rajattu määrä nii pakosta näitä tarvii sopia ennakkoon.
Me ollaan nyt pari päivää koitettu kaveri porukassa löytää kesäksi yhtä päivää jolloin kaikki 6 ihmistä olis vapaal ja päästän porukalla grillaan ja saunoon. Näillä näkymin onnistuu elokuun alussa.
Ollaan 30-40v perheellisiä
Ihan eri juttu jos on kyse kuuden ihmisen tapaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuorotyötä tekevälle perheelliselle normisettiä sopia kaverien tapaamiset ja kyläilyt kalenterin kanssa. Aloittaja on ilmeisesti aikatauluton ja lapseton elämäntapa työtön?
No kyllähän sellainen kultainen keskitiekin on olemassa. Minulta jää näkemättä kaverit, jotka ovat liian minuuttiaikataulun orjia kalentereineen, vaikka itsekin tykkään sopia näkemisen etukäteen ja olen suht kiireinen. Jos kaverin ainoa vaihtoehto näkemiselle on jatkuvasti tyyliin "neljän viikon päästä torstaina klo 11.23-12.08" niin en viitsi täyttää hänen vaikeaa elämäänsä entisestään vaan näen mielummin toista kaveria, joka kysyy käykö ensi viikon keskiviikko vai torstai paremmin.
Kyllä. Muutenkin tulee tunne että pitäsi tietää ihan tarkkaan etukäteen mihin kahvilaan mennään ja mikä leivos siellä otetaan ja 45 min istutaan ja nopeasti puhutaan ja sitten äkkiä ulos että kaveri ehtii sinne johonkin taloyhtiökokoukseen ja sieltä vielä joogaan ja lasten uimakouluun ja sitten sillä on vielä miehen kanssa "aikataulutettua parisuhdeaikaa".
Tämä. Ja sitten kaveri on toisella silmällä koko ajan luurin näytöllä somettamassa eikä keskity tapaamiseen lainkaan. Tulee tosi mukava olo itselle, että miksi vaivauduinkaan ylipäätään tuhlaamaan aikaani... been there more than once.
Tämä nimenomaan on kalenteri-ihmisten tapa, siinä on pakko samalla jutellessa vielä hoitaa joku homma puhelinta läpräten. Kun on niin paljon tärkeetä kiirettä, autonkatsastus pitää buukata just nyt.
Vierailija kirjoitti:
Jännä, miten näin monien on vaikea ymmärtää täyttä arkea... minulle tuo parin viikon päähän sovittu tapaaminen on ihan tavallista. Esim yhdistelmä vuorotyö, korkeakouluopinnot, lapsi, puoliso, omakotitalo + piha, ikääntyvät vanhemmat toisella paikkakunnalla, melkoisen täyttä on.
Jännä miten et vieläkään ymmärtänyt aloituksen pointtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aina ymmärrä ollenkaan mistä täällä puhutaan. Onko nämä jotain naisten ongelmia?
Naisena voin sanoa että kyllä on. Miehelläni ei ole koskaan tällaisia ongelmia kavereidensa kanssa, ja ai että mä kadehdin sitä mutkattomuutta.
Olen itse sitä tyyppiä, joka sopisi mielellään tapaamiset tyylillä "Olen vapaa ensi viikon tiistaina klo 17-20 ja perjantaina 15-18, käykö jompikumpi?" Mutta eihän tämä käy pirkko-liisa-maijulle, kun on muka niin tylyä ja törkeää suoraan ehdottaa. Asian ympärillä pitää venkoilla ja vatvoa ja vihjailla tuntikausia. Ja sitten kuitenkin lopulta nähdään perjantaina klo 15-18.
Miehesi kaverisuhteet ovat mutkattomia koska he eivät sovi kaikkea minuutilleen ja kadehdit sitä, mutta sitten ilmoitat että haluat omaan elämääsi tällaisen mutkallisen aikataulutuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aina ymmärrä ollenkaan mistä täällä puhutaan. Onko nämä jotain naisten ongelmia?
Naisena voin sanoa että kyllä on. Miehelläni ei ole koskaan tällaisia ongelmia kavereidensa kanssa, ja ai että mä kadehdin sitä mutkattomuutta.
Olen itse sitä tyyppiä, joka sopisi mielellään tapaamiset tyylillä "Olen vapaa ensi viikon tiistaina klo 17-20 ja perjantaina 15-18, käykö jompikumpi?" Mutta eihän tämä käy pirkko-liisa-maijulle, kun on muka niin tylyä ja törkeää suoraan ehdottaa. Asian ympärillä pitää venkoilla ja vatvoa ja vihjailla tuntikausia. Ja sitten kuitenkin lopulta nähdään perjantaina klo 15-18.
Sitä mä mietinki, että miks asioista pitää väkisin tehdä vaikeita kun on helpompikin tapa. Jos jokaisessa lauseessa pitää varoa ja osoittaa toisen arvostusta niin elämä on tavattoman hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
En ole lapseton, ja kyllä minulla ainakin ystäville on aina aikaa. Ja kavereille. Kaverini ei näköjään ajattele samalla tavalla.
Aina? Kun olet:
- töissä
- hakemassa lapsia
- tekemässä ruokaa perheelle
- lapsen a, b tai c harrastuksessa
- kaitsemassa päiväkoti-ikäistä kotona
- kesken tavoitteellisen liikuntatreenin
- jonkun muun ystävän kanssa paikassa z
- taloyhtiön hallituksen kokouksessa
- yhdistyksen y kokouksessa
- miesystävän kanssa romanttista iltaa viettämässäKaiken mahdollisen edelle ajaa aina tämän ystävän kanssa juoruilu kahvilassa, 2 minuutin varoitusajalla?
Niin juuri, joidenkin on pakko aikatauluttaa se romanttinen iltakin. Ihan koko elämä aikataulutettu sekunnilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, miten näin monien on vaikea ymmärtää täyttä arkea... minulle tuo parin viikon päähän sovittu tapaaminen on ihan tavallista. Esim yhdistelmä vuorotyö, korkeakouluopinnot, lapsi, puoliso, omakotitalo + piha, ikääntyvät vanhemmat toisella paikkakunnalla, melkoisen täyttä on.
Jännä miten et vieläkään ymmärtänyt aloituksen pointtia.
Joo, se pointti oli tapa miten asia sanottiin! Kaverin äänensävy oli väärä ja ap pahoitti siitä mielensä.
Kun ap kerran alensi itsensä ja ehdotti tapaamista, niin ap olisi halunnut kuulla, että kaveri olisi ylhäisen huomion takia onnellisen lirkutteleva tai ainakin räjähtävän innokas, mutta mitä hän sai? Hän sai asiallisen ja kohteliaan vastauksen. Se ei ollut alkuunkaan kiva juttu ja ap:n hauras itsetunto putosi lattiaan saakka.
Muistakaa kaikki siis, että valitsette oikean nuolevan äänensävyn ja järjestätte aikaa kaverille vaikka kesken veljen hautajaisten!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
En ole lapseton, ja kyllä minulla ainakin ystäville on aina aikaa. Ja kavereille. Kaverini ei näköjään ajattele samalla tavalla.
Aina? Kun olet:
- töissä
- hakemassa lapsia
- tekemässä ruokaa perheelle
- lapsen a, b tai c harrastuksessa
- kaitsemassa päiväkoti-ikäistä kotona
- kesken tavoitteellisen liikuntatreenin
- jonkun muun ystävän kanssa paikassa z
- taloyhtiön hallituksen kokouksessa
- yhdistyksen y kokouksessa
- miesystävän kanssa romanttista iltaa viettämässäKaiken mahdollisen edelle ajaa aina tämän ystävän kanssa juoruilu kahvilassa, 2 minuutin varoitusajalla?
Niin juuri, joidenkin on pakko aikatauluttaa se romanttinen iltakin. Ihan koko elämä aikataulutettu sekunnilleen.
Ei ole, puolisolle löytyy helposti rauhallista hyvää aikaa ja yhdessäoloa. Pusi pusi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aina ymmärrä ollenkaan mistä täällä puhutaan. Onko nämä jotain naisten ongelmia?
Naisena voin sanoa että kyllä on. Miehelläni ei ole koskaan tällaisia ongelmia kavereidensa kanssa, ja ai että mä kadehdin sitä mutkattomuutta.
Olen itse sitä tyyppiä, joka sopisi mielellään tapaamiset tyylillä "Olen vapaa ensi viikon tiistaina klo 17-20 ja perjantaina 15-18, käykö jompikumpi?" Mutta eihän tämä käy pirkko-liisa-maijulle, kun on muka niin tylyä ja törkeää suoraan ehdottaa. Asian ympärillä pitää venkoilla ja vatvoa ja vihjailla tuntikausia. Ja sitten kuitenkin lopulta nähdään perjantaina klo 15-18.
Sukupuoli on biologinen eikä käyttäytymisen perusteella määräytyvä. Nykyään tungetaan joka paikasta tätä naisten juttu ja miesten juttu. Naisten juttu on xx-kromosomit, kohtu, munasarjat ja vagina. Ei mikään tapaamisten järkkääminen kalenterin mukaan.
Itsellä ei ole aikaa tavata ketään edes kalenterivarauksella. Sen verran on hektistä ollut viimeiset pari vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kanssa joudun aikatauluttamaan tapaamiset.
Ja kun ystävä tulee,niin kattelen häntä ja pyydän istumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä, miten näin monien on vaikea ymmärtää täyttä arkea... minulle tuo parin viikon päähän sovittu tapaaminen on ihan tavallista. Esim yhdistelmä vuorotyö, korkeakouluopinnot, lapsi, puoliso, omakotitalo + piha, ikääntyvät vanhemmat toisella paikkakunnalla, melkoisen täyttä on.
Jännä miten et vieläkään ymmärtänyt aloituksen pointtia.
Joo, se pointti oli tapa miten asia sanottiin! Kaverin äänensävy oli väärä ja ap pahoitti siitä mielensä.
Kun ap kerran alensi itsensä ja ehdotti tapaamista, niin ap olisi halunnut kuulla, että kaveri olisi ylhäisen huomion takia onnellisen lirkutteleva tai ainakin räjähtävän innokas, mutta mitä hän sai? Hän sai asiallisen ja kohteliaan vastauksen. Se ei ollut alkuunkaan kiva juttu ja ap:n hauras itsetunto putosi lattiaan saakka.
Muistakaa kaikki siis, että valitsette oikean nuolevan äänensävyn ja järjestätte aikaa kaverille vaikka kesken veljen hautajaisten!
Kalenteri-aikatauluttajat raivostuu kun niiden aikatauluttamista ja kiireisyyttä ei ihailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ajattelette, että se ehdottaja kuvittelee, että sen ehdotetun ajan on pakko sopia teille? Jos kaveri ei ollenkaan arvostaisi teitä, se sanoisi, että on niin kiire etten tiedä milloin ehtisi. Mutta tuo ehdotushan meinaa sitä, että koitetaan yhdessä sopia aika. Vastapuolellakin on oikeus sanoa että ei, silloin en ehdi. Kantsis miettiä onko itsetunnossa jotain vikaa jos kokee, että on pakko alistua toisen ehdotukseen tai passiivisaggressiivisesti kieltäytyä tapaamasta kokonaan. Kun voisi neuvotellakin..
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
Minä olen lapseton työtön, enkä arvosta kotiintunkeutujia ym. "spontaaneja" tyyppejä/perheenjäseniä lainkaan. Aikuiset ihmiset noin pääsääntöisesti haluavat hallita omaa elämäänsä siviilisäätyyn katsomatta. Monet ajattelevat että sinkut elävät ikuisesti jotain opiskeluvuosia jolloin kaikki mm. taloudenpitoon liittyvät asiat voi yksinkertaisesti jättää tekemättä, kunhan kaapissa on makaroonia ja kaljaa. Vanhempana huomaa että kaiken tekeminen yksin on kuormittavaa, varsinkin jos siihen päälle on töitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelette, että se ehdottaja kuvittelee, että sen ehdotetun ajan on pakko sopia teille? Jos kaveri ei ollenkaan arvostaisi teitä, se sanoisi, että on niin kiire etten tiedä milloin ehtisi. Mutta tuo ehdotushan meinaa sitä, että koitetaan yhdessä sopia aika. Vastapuolellakin on oikeus sanoa että ei, silloin en ehdi. Kantsis miettiä onko itsetunnossa jotain vikaa jos kokee, että on pakko alistua toisen ehdotukseen tai passiivisaggressiivisesti kieltäytyä tapaamasta kokonaan. Kun voisi neuvotellakin..
No se juuri on outoa että jostain yksinkertaisesta kaveritapaamisesta pitää käydä neuvottelu! Kuin joku yhdistyneiden kansakuntien kokous.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
Mä olen lapseton työtön ja silti yleensä sovin tapaamiset johonkin kalenteriaikaan.
Jos teillä on neljä tai enemmän 10-18 -vuotiasta lasta, voin kertoa, että elämä on tiukkaa kalenterin kanssa eloa. Tietysti työhön liittyvät menot on yksi juttu, ja jos sattuu oma harrastus olemaan. Mutta muuten kaikki illat menee samaan tyyliin. Vie x pianotunnille. Vie y partioon. Vie z jalkapalloon. Hae x pianosta. Vie å musiikin teoriaan. Hae y partiosta. Hae z, hae å.
Oikeasti sellaista elämää eläessä tapaamiset katsotaan ja laitetaan kalenteriin. Jos se jotakuta loukkaa, ei ole oikea ystävä.
Tää on niitä naisten meta-töitä.
Ja on mullaki velvollisuuksia ja lapsia ja kiireitä, mutta kyllä ehtii kavereita nähdä ,ihan ilman kalenteriin katsomista.
Ja on ihan tavoitteellinen harrastuskin. Ja on se taloyhtiön kokouskin, pari kertaa vuodessa,etänä. Ja on vielä...
Elämä on hankalaa kun itse sen tekee hankalaksi.
t.MIES, ikä ei ole lihottanut minua kuitenkaan vielä.
Naisena voin sanoa että kyllä on. Miehelläni ei ole koskaan tällaisia ongelmia kavereidensa kanssa, ja ai että mä kadehdin sitä mutkattomuutta.
Olen itse sitä tyyppiä, joka sopisi mielellään tapaamiset tyylillä "Olen vapaa ensi viikon tiistaina klo 17-20 ja perjantaina 15-18, käykö jompikumpi?" Mutta eihän tämä käy pirkko-liisa-maijulle, kun on muka niin tylyä ja törkeää suoraan ehdottaa. Asian ympärillä pitää venkoilla ja vatvoa ja vihjailla tuntikausia. Ja sitten kuitenkin lopulta nähdään perjantaina klo 15-18.