Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri kertoi palaavansa asiaan ensi viikolla, kun kysyin mikä päivä voitaisiin nähdä. "Ensi viikko" meni ohi jo monta vuotta sitten, yhteydenottoa ei koskaan kuulunut.

Vieläkö odottelet?

Minä voisin olla tuo kaveri, sillä juuri noin kävi yhden kaverini kanssa pari vuotta sitten. Kävimme kävelemässä silloin ja meillä oli periaatteessa ihan kivaa, mutta moni asia tökki siinä meidän kaveruudessa. Tavallaan pallo ei jäänyt minulle, tavallaan taas jäi. Kaveri olisi ihan yhtä hyvin voinut ottaa yhteyttä, mutta eipä ole kuulunut, joten tunne on varmaan molemminpuolinen.

Toisaalta olen ollut oikein tyytyväinen elämääni ilman tämän kaverinkin näkemistä ja kaveruutta. Minulla ei ole ollut ikinä minkäänlainen hinkua lähteä iltaisin tai viikonloppuisin tapaamaan oikeastaan paljon ketään perheen ulkopuolisia ihmisiä. Joudun olemaan työssäni sosiaalinen ja alati valpas, puhelias ja kuunteleva, joten kun pääsen kotiin, niin tarvitsen omaa rauhallista tilaa. Kaverin kanssa sitä tilaa ei tullut, vaan hän oli loputtoman kiinnostunut kaikesta ja kaikista asioistani, sekä höpötti höpöttämistään. Väsyin hänen kanssaan täydellisesti.

Ehkä joskus näemme, ehkä emme, sitä ei voi tietää. Ehkä joskus saan jostakin kaivettua aikaa ja energiaa hänelle tai sitten en saa. Luulen kuitenkin, että hän on pärjännyt ihan kivasti ilman minun seuraanikin.

Mä varaan kalenterista aikaa jopa mun omalle aikuiselle lapselleni ja lapsenlapsilleni. Vuorotyö, ja usein tarjotaan lisävuoroja, niin pakko tehdä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, miten näin monien on vaikea ymmärtää täyttä arkea... minulle tuo parin viikon päähän sovittu tapaaminen on ihan tavallista. Esim yhdistelmä vuorotyö, korkeakouluopinnot, lapsi, puoliso, omakotitalo + piha, ikääntyvät vanhemmat toisella paikkakunnalla, melkoisen täyttä on.

Jännä miten et vieläkään ymmärtänyt aloituksen pointtia.

Joo, se pointti oli tapa miten asia sanottiin! Kaverin äänensävy oli väärä ja ap pahoitti siitä mielensä.

Kun ap kerran alensi itsensä ja ehdotti tapaamista, niin ap olisi halunnut kuulla, että kaveri olisi ylhäisen huomion takia onnellisen lirkutteleva tai ainakin räjähtävän innokas, mutta mitä hän sai? Hän sai asiallisen ja kohteliaan vastauksen. Se ei ollut alkuunkaan kiva juttu ja ap:n hauras itsetunto putosi lattiaan saakka.

Muistakaa kaikki siis, että valitsette oikean nuolevan äänensävyn ja järjestätte aikaa kaverille vaikka kesken veljen hautajaisten!

Kalenteri-aikatauluttajat raivostuu kun niiden aikatauluttamista ja kiireisyyttä ei ihailla.

Ehei, minä kävin äsken kävelemässä sen naapurin rouvan kanssa. Minulla on aikaa joskus ilman kalenteriakin, mutta käytän sen ajan niin kuin haluan, ei niin kuin toinen haluaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Sairaalta tuntuu tuollanen kellon orjana eläminen. Riittää että on sen 8h töissä sovittuna aikana, kaikki muu ilman aikatauluja. Ite en edes vaivautuisi tapaamaan noin ajallisesti paskantärkeää tapausta.

Aika vaikea mennä esim. lääkäriin/kampaajalle/konserttiin/teatteriin/urheilutapahtumaan ilman aikatauluja tai hakea lapset koulusta silloin kun huvittaa ja jättää pienet lapset ilman hoitajaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on neljä tai enemmän 10-18 -vuotiasta lasta, voin kertoa, että elämä on tiukkaa kalenterin kanssa eloa. Tietysti työhön liittyvät menot on yksi juttu, ja jos sattuu oma harrastus olemaan. Mutta muuten kaikki illat menee samaan tyyliin. Vie x pianotunnille. Vie y partioon. Vie z jalkapalloon. Hae x pianosta. Vie å musiikin teoriaan. Hae y partiosta. Hae z, hae å.

Oikeasti sellaista elämää eläessä tapaamiset katsotaan ja laitetaan kalenteriin. Jos se jotakuta loukkaa, ei ole oikea ystävä.

Jokainen normaali ihminen ymmärtää tämän. Mutta "no vaivaudun nyt etsimään sulle täältä puoli tuntia ensi kuussa jos on ihan pakko" ei ole sama kuin että pyydät kaverin huomenna kahville siksi aikaa kun Jaana pelaa futista. Ensimmäinen vaikuttaa siltä ettei ystävä oikeasti kyllä halua tavata, toinen siltä että aidosti yrittää järjestää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalta tuntuu tuollanen kellon orjana eläminen. Riittää että on sen 8h töissä sovittuna aikana, kaikki muu ilman aikatauluja. Ite en edes vaivautuisi tapaamaan noin ajallisesti paskantärkeää tapausta.

Aika vaikea mennä esim. lääkäriin/kampaajalle/konserttiin/teatteriin/urheilutapahtumaan ilman aikatauluja tai hakea lapset koulusta silloin kun huvittaa ja jättää pienet lapset ilman hoitajaa. 

Edellinen tarkoitti sitä että kuusitoista tuntia päivästä on aikataulutettu, ymmärtäisin.

Voin kuvitella, miten ärsyttävää ja tulee tosiaan tunne kuin olisi joku asiakas. Ja onko hän niin tärkeä että pitää oikein kalenterista löytää aika tavata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia ainakin minun ympyröissäni.

Teen 10-12 tunnin työpäiviä ja vielä viikonloppuinakin voi olla työvuoroja, asun osan työvuoroista vielä toisella paikkakunnalla. Spontaanitapaamista samassa talossa asuvan aikuisen lapsenkaan kanssa ei satu viikottain. Nykyisin elämä on useimmilla niin hektistä, että on parasta sopia tapaaminen.

Yhä vieläkin, aloituksen pointti ei ollut että tapaaminen pitää sopia, vaan että se tungetaan kahden viikon päähän tietyin aikarajoituksin kuin työhaastattelu. Kaveri ei mielestäni käyttäydy näin.

No mitenkä sen kaverin kuuluu käyttäytyä? Perua kaikki muut tekemisensä ja tapaamisensa sen vuoksi, että voi tavata sinut just silloin kun sinä haluat?

Mitäs ap tuumii siitä, että meillä aikataulutetaan jopa minun omien aikuisten lasten tapaaminen. Jos lapsi/lapset tulossa käymään viikonlopuksi, niin kyllä tasan odotamme että ilmoittavat, mihin aikaan juna saapuu ja mihin aikaan ovat meillä. Tai jos haluavat päiväseltään nähdä niin kalenteriin laitetaan, että kahvilassa X tapaamme esim. klo 14:40.

Me miehen kanssa emme nimittäin päivystä kotona päivät pitkät ihmisiä odottelemassa. On nääs aika hankala tulla meille jos emme ole kotona.

Lasten tulemiset ja menemiset aikataulutettiin jo alaikäisinä, kun vaihtoivat minun ja isänsä kotien välillä. Kalenteriin merkittiin monen kuukauden tapaamiset etukäteen, ja viimeistään muutama päivä ennakkoon sovittiin tasan tarkkaan, mihin aikaan meille tullaan. Koska emme siinäkään tapauksessa päivystäneet kotona koko päivää odottamassa. Jos aiemmin sovittujen tapaamisten ulkopuolelle tuli lasten kanssa yllättäviä menoja, nekin merkittiin kalenteriin kellontarkasti.

Näin aikuiset ihmiset yleensä toimivat. Aika monella on katsos muutakin elämää ja muita velvoitteita. Minusta nimenomaan ajan varaaminen osoittaa toiselle, kuinka tärkeä hän on. "nyt tämä aika on varattu sinulle ja vain sinulle, koska arvostan sinua".

Ehkä te "spontaanit" asutte jossain maalla, jossa ihmiset käkkivät kotona kaiket päivät?

Vierailija kirjoitti:

Mä varaan kalenterista aikaa jopa mun omalle aikuiselle lapselleni ja lapsenlapsilleni. Vuorotyö, ja usein tarjotaan lisävuoroja, niin pakko tehdä näin.

Ap:n mielestä vuorotyö on vain huono tekosyy! Lapset, lapsenlapset, puoliso, vanhemmat ja lemmikki ovat myös typeriä tekosyitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä jon neljä tai enemmän 10-18 -vuotiasta lasta, voin kertoa, että elämä on tiukkaa kalenterin kanssa eloa. Tietysti työhön liittyvät menot on yksi juttu, ja jos sattuu oma harrastus olemaan. Mutta muuten kaikki illat menee samaan tyyliin. Vie x pianotunnille. Vie y partioon. Vie z jalkapalloon. Hae x pianosta. Vie å musiikin teoriaan. Hae y partiosta. Hae z, hae å.

Oikeasti sellaista elämää eläessä tapaamiset katsotaan ja laitetaan kalenteriin. Jos se jotakuta loukkaa, ei ole oikea ystävä.

Jokainen normaali ihminen ymmärtää tämän. Mutta "no vaivaudun nyt etsimään sulle täältä puoli tuntia ensi kuussa jos on ihan pakko" ei ole sama kuin että pyydät kaverin huomenna kahville siksi aikaa kun Jaana pelaa futista. Ensimmäinen vaikuttaa siltä ettei ystävä oikeasti kyllä halua tavata, toinen siltä että aidosti yrittää järjestää aikaa.

Ehkä ei halua?

Itse en halua ympärilleni energiasyöppöjä herneen nokkaansa vetäviä oman napansa ympärillä pöpöttäviä tylsimyksiä.

Toivottavasti tajusit? Jos sanon sulle, että mulla on aikaa sulle kolmen viikon päästä torstainä klo 16.08 - 16.16. niin sopii sun vastata fiksusti, että sorry ei sovi. Ja sitten voidaan elegantisti feidata toisemme.

Vierailija kirjoitti:

Voin kuvitella, miten ärsyttävää ja tulee tosiaan tunne kuin olisi joku asiakas. Ja onko hän niin tärkeä että pitää oikein kalenterista löytää aika tavata. 

Jankuta nyt vielä vähän asiaa.

Normaaliin ystävyyteen kuuluu että kunnioittaa toisen ajankäyttöä. Tietysti katsotaan että molemmille sopii.

Maailmannavat jotka luulee että muiden pitää toimia heidän ehdoillaan, eivät edes ansaitsisi kenenkään normaalin ystävyyttä.

Toinen näkee jos olet soittanut ja vastaa kun ehtii.

Impulssivammaiset voisi jättää ihmiset rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä varaan kalenterista aikaa jopa mun omalle aikuiselle lapselleni ja lapsenlapsilleni. Vuorotyö, ja usein tarjotaan lisävuoroja, niin pakko tehdä näin.

Ap:n mielestä vuorotyö on vain huono tekosyy! Lapset, lapsenlapset, puoliso, vanhemmat ja lemmikki ovat myös typeriä tekosyitä.

Ei sanonut niin.

Mulla ei ole nykyisellä paikkakunnalla ystäviä, enkä kaipaa. Syy on juuri se, että en ehdi olla spontaanisti käytettävissä ja vaikka pienellä työpaikalla on vain eri ikäisiä miehiä muutama, niin näen harrastuksissa ihmisiä tarpeeksi.  Mulla on harrastuksia, jotka tapahtuu juuri tiettyinä aikoina ja päivinä ja joista en halua/Voi olla pois, eri syistä. Usein kun minulle kävisi se lauantai-iltapäivä, niin muilla pitää lämmittää sauna. Minä voin lämmittää saunan ennen tai jälkeen, mutta näillä jotka valittavat ettei minua ehdi koskaan nähdä, menee se koko lauantai-ilta ja iltapäivä sen (sähkö)saunan lämmittämiseen. 

Minä merkkaan kalenteriin aina kaiken, koska muuten unohtaisin ja olen tarkka siitä, että jos jotain sovitaan, olen ajoissa paikalla. Sillon kun lapset olivat pieniä, yksi kaveri suuttui kun en päässyt syömään hänen kanssaan kun miehellä oli joku meno ja mulla ei ollut lapsenvahtia mistä kysyä. Suuttui siis ihan lopullisesti. Yleensä olin ennen päässyt hyvin, mutta tuossa tilanteessa en vain päässyt. Ei oltu sovittu etukäteen, vaan kutsu tuli mennäänkö tänään -tyyliin, eli en saanut lapsenvahtia niin lyhyellä varoitusajalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä varaan kalenterista aikaa jopa mun omalle aikuiselle lapselleni ja lapsenlapsilleni. Vuorotyö, ja usein tarjotaan lisävuoroja, niin pakko tehdä näin.

Ap:n mielestä vuorotyö on vain huono tekosyy! Lapset, lapsenlapset, puoliso, vanhemmat ja lemmikki ovat myös typeriä tekosyitä.

Ei sanonut niin.

Ai niin, se äänensävy. Senhän pitää olla sellainen, että ap ei tunne itseään asiakkaaksi.

Mä teen tätä sellaisen ystävän kanssa, joka on välillä hieman raskas. Rakas, mutta raskas. Sovin tapaamisen/puhelun tarkoituksella johonkin tiettyyn kellonaikaan välille x - x, koska muuten se venyy ihan loputtomiin. Hän saattaa puhua tuntikausia putkeen, ja minä väsyn siitä ihan pyörryksiin. Olen siis itse vakavasti sairas tällä hetkellä, ja väsyn nopeasti.

Siispä annostelen tapaamisia max. parin tunnin jaksoissa, ihan oman jaksamiseni takia, vaikka elämäni ei kovin kiireistä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä mitään. Mulla on sisko, joka tekee samaa, mutta kuitenkin olettaa että mulla on aikaa hänelle aina spontaanisti. Soittaa "Mulla peruuntui tänään muut menot, kun olen kipeänä. Voinko tulla käymään?" No et voi tulla minuakaan tartuttamaan. :) Olettaa että minä perun tärkeitä menojani hänen takiaan, mutta itse ei voi esim. kauppareissurutiinistaan poiketa koskaan... No emme sitten näe kovin usein.

Ihan ok sopia asioita etukäteen kalenteriin, kunhan ei oleta että muiden aikataulut pyörivät yhden mukaan.

Juuri niin, nämä kalenteri-ihmiset eivät ikinä oleta että toisella osapuolella olisi mitään menoja. Kaikki pyörii sen oman huipputärkeän kalenterin ympärillä.

Olettavat he ja he tietävät, että yleensäkin ihmisillä on menoja ja muutakin elämää kuin se yksi kaveri.

Jos toinen esimerkiksi sanoo, että sopisiko sinulle torstaina iltasella noin klo 18 jälkeen vai olisiko joku toinen aika hyvä, niin se on keskustelua. Voin lähteä koiraa lenkittämään illalla silloin kuin sille on hyvä aika, mutta en todellakaan lähde iltasella jonnekin kahvilaan hengaamaan jutustelemaan kaverin kanssa ilman pientä suunnittelua.

Pysyn kannassani. Oikeaa kaveritapaamista ei jatkuvasti aikatauluteta tiukkaan slottiin kuten hammaslääkärikäyntiä. Pari kertaa ymmärrän, mutta jatkuva aikataulutus on pelkkää tärkeilyä.

Ehkä sinun pitää etsiä parempia kavereita. Se on sinulle varmasti helppoa, joskaan olet tuollainen ihana ja aurinkoinen ihminen, empaattinenkin kaiken lisäksi!

Ajasta sopiminen on fiksua. Hankalampaa on se, kun vieras tulee kutsumatta epäsopivaan aikaan, kun ei ole edes mitään tarjottavaa tiennyt varata.

Ennen (40 vuotta sitten) ei sovittu tapaamisia niinkuin nykyään, vaan mentiin kylään vieraan omalla aikataululla. Se oli kuin 'avoimien ovien päivä' joka päivä, ei koskaan tiennyt milloin joku saattoi tulla kahville. Mutta elämisen tahti ei ollut silloin samanlaista kuin nykyisin, ei ollut ihmisillä harrastuksia niin paljon.

Mulla oli aikoinaan "ystävä" joka ilmoitti että nähdään vaan silloin ja silloin jos ostat hänelle ruuat ja keskustaan pitäisi myös päästä jos laitat hänelle ensiksi 10 e tilille ...

eli olisi pitänyt maksaa kaverin näkemisestä..kyllä se kaveri jäi sitten sinne ruikuttamaan.