Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiireisillä ihmisillä pakko varata aika kalenterista tai muuten ei koskaan ehdi nähdä ystäviä.
Kenellä oikeasti niin kiire vapaa-ajalla? Aamutoimet, töihin, kotiin, vapaa-aika alkaa ennen ajoissa nukkumaan menoa. Se aika täyttyy vapaaehtoisista menoista. Puhumattakaan viikonlopuista. Täydet kalenterit ovat vain muoti-ilmiö ja yritys kuulua johonkin sosiaaliseen ryhmään ilman sen kummempaa tarkoitusta eli jonninjoutavaa. Kiure on oikeasti onnettomuutta paettaessa tai synnytykseen mentäessä. Tekokiure on itseaiheutettua, tarpeetonta oman "tärkeyden" korostamista ystävien tapaamisen kustannuksella.
On lasten lääkärit, harrastuksiin viennit, koulun tapaamiset ym. Mitä useampi lapsi sitä enemmän viemistä ja asioiden hoitoa. Siihen päälle joka ikinen päivä lapsiperheessä tapahtuvat pyykinpesut, vaatehuollot, ruokailut, ym. Ym.
Kuinka usein teillä on lääkäri tai koulun tapaaminen? Meillä koululla käydään tyyliin kerran vuoteen oppimiskeskustelussa, nekin usein etänä, ja ei tietenkään iltaisin, koska opettajien työaika. Vaatehuoltoonkaan ei mene paljoa aikaa: pari minuuttia kun pyykit menee koneeseen ja viitisen minuuttia, kun ripustaa puhtaat. Joo, on paljon kaikkea sälää ja kotitöitä, mutta yleensä se on kyllä omasta priorisoinnista ja puolison kanssa sopimisesta kiinni, ehtiikö kaverin kanssa kahvitella. (Yksinhuoltajalla toki hankalaa, kun ei ole toista aikuista taloudessa.)
No kerran vuodessa mulla on lääkärin yleistarkastus, kerran vuodessa silmälääkäri ja kahdesti vuodessa käyn putsauttamassa hampaat hammaslääkärillä, joskus hampaidenvalkaisu. Kahden viikon välein terapia-aika. Lisäksi on pari sairautta joiden takia joudun käymään silloin tällöin erikoislääkärillä. Tuohon lisäksi kolmen lapsen lääkäriajat ja kahden koiran ja kahden kissan eläinlääkäriajat. Lapsien kanssa sitten koulutapaamiset ja heidän harrastukset (ja omat) päälle ja myös järjestetään kivaa tekemistä yhdessä lasten kanssa. Tuon lisäksi meillä on vielä usein kissoja/kissanpentuja sijaishoidossa ja pentujen kanssa täytyy olla tarkkana että ruokinta hoituu säännöllisin väliajoin.
😂 Nyt oli niin raskasta luettavaa, että itse en edes soittaisi sinulle varatakseni aikaa.
Normaali elämä on sinulle liian raskasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkkinä ote mun kalenterista tällä viikolla
Ma
töitä 9-17
töiden jälkeen kotosalla, siivoan, sulatan jääkaapin. Boilerin korjaajan pitäisi tulla kohta.
Ti
töitä 9-17
töiden jälkeen kipaisen suutarin luona ja pari tuntia ranskan kurssilla.
Ke
töitä 9-17
töiden jälkeen kampaaja-aika, värjäys vie noin kolme tuntia
To
töitä 9-17
Töihin liittyvä tapahtuma normaalin työajan jälkeen.
Pe
töitä 10 -18 , ennen töitä verikokeeseen
ravintolaan miehen kanssa töiden jälkeen. Pakkailua huomista reissua varten
La ja Su
viikonloppureissu toiseen kaupunkiin miehen kanssa
Lisäksi sitten kaupassakäynnit, pyykkihuolto, ruuanlaitot sun muut. Koitan myös harrastaa päivittäin liikuntaa (lenkille tai joogaa kotosalla), mutta yritän saada tuon hoidettua ennen töihinlähtöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä aloittajaa.
Itse ajattelisin, että tässä on kyse aika pitkälle arvoista - siitä miten tärkeiksi ihmissuhteet kokee elämässään.
Ymmärrän, että moni on kiireinen ja elämää on pakko aikatauluttaa. Mutta itse haluan laittaa ihmiset aina ykkössijalle. Ystäville pitää olla aina aikaa, ainakin siinä mielessä, että ystäville voi ja haluaa aina tehdä aikaa.
Liian monet ovat liian jämähtäneitä lukuisiin mukatärkeisiin rutiineihinsa. Pitää tehdä perheelle ruokaa, pitää mennä kuntosalille, pitää sitä, pitää tätä.
Minusta se kertoo jotain ihmisestä, jos ei pysty skippaamaan kuntosalitreeniä joskus tai syöttämään perheelleen valmisruokaa hyvällä omallatunnolla.
"Haluan laittaa ihmiset aina etusijalle". No eikö ne lapset ole sitten ihmisiä? Useimmille lapset ovat elämän tärkein ihmissuhde, ja heidän hoitamisensa todellakin menee ystävien edelle. Ja niin sen pitääkin olla.Ihmettelen kun monessa kommentissa toistuu tuo "pitää mennä kuntosalille". Mitä vikaa siinä on, että huolehtii omasta kunnostaan? Pitäisikö kaverien pistää sinut oman terveytensä edelle? Kuntosalilla käyminen auttaa torjumaan monia sairauksia, ja antaa voimia jaksaa arjessa. Se on ainakin itselle tärkeää.
Hanki sama kuntosalivuoro ja treenatkaa yhdessä. Se voi olla mukavaa bondaamista ja samalla saat itsellesi parempaa terveyttä.
Ihan oikeasti? Kaveri pitäisi laittaa oman terveyden edellä?
On varmaan satoja keinoja hoitaa terveyttä, ilman jokailtaista kuntosalia, jossa kykenee myös näkemään ystäviään ilman, että on varattava aikaa heille 2 tuntia kolmen viikon päähän.
Kyllä, tämä 3 viikon päästä tapaamista ehdottavat wannabee urheilija voisi ehdottaa siellä salilla tapaamista, mutta kuten ketjussa on nähty edes Prisma ei onnistu, kun sitten ei kykene keskittymään.
Mitä sanoa, on se vaikeaa.Kylläpäs sua nyt ärsyttää kaverien kuntosalilla käynti.
En voi ymmärtää, mikä siinä mättää. Liikunta on kaikissa tutkimuksissa havaittu tärkeäksi. Se ehkäisee erilaisia sairauksia, auttaa helpottamaan sairauksien oireita, antaa voimaa arjessa, tuottaa endorfiineja ja niin edelleen.
No kai sitä voisi siemailla jotain luontaistuotekaupan höpölöpöä yhdessä kaverin kanssa, mutta ei siitä liikunnan etuja saa.
Ja jos sä et harrasta itse yhtään liikuntaa, niin olisi molemmille vähän kiusallista nähdä siellä salilla, kun et jaksaisi tehdä mitään.
Jos kaverillasi on sulle 2 tuntia aikaa 3 viikon päästä, niin sehän tarkoittaa että hän aidosti haluaa nähdä sinua ja varata sinulle aikaa. Miksi se on sulle loukkaus?
En tiedä mistä noin päättelet. Ei se minua ärsytä, kunhan kyseenalaistan koko asian ja ajankäytön selittelyn. Ystäviä ei ole aikaa nähdä, koska se terveys tuhoutuu, jos ei käy joka päivä salilla yksin? Näin minä luen tämän selittelyn, kun sitä aikaa ei vaan millään tahdo löytyä ystävien tapaamiseen kun vasta 3 viikon päähän.
Mutta miksi se on heti tai ei ollenkaan?
3 viikon päästä näkeminen on varma tapaaminen, jonka kaveri on sulle varannut. Onko se sulle arvoton, koska et pääse tapaamaan häntä heti?
Menkää te spontaaniset vaikka kaverihaku piste nettiin ja laittakaa ilmoitus, että haluatte kaverin jota voi tavata hetken mielijohteesta. Ehkä sieltä löytyy samanhenkisiä tyyppejä.
Niinpä, heidän pitäisi hankkia sellaisia spontaaneja kavereita, joilla ei ole elämää ja jotka haluaa olla heidän kanssaan lyhyellä varoitusajalla
Ei kyse ole siitä että pitäis nähdä heti tai edes huomenna, mutta oletettavasti 9 päivän sisään löytyy joku aika kun kerkeää nähdä edes sen hetken ennen kauppareissua.
Kukaan ei oo niin kiireinen et menee 3 viikkoa.
Eipä. Työt, lapsen harkat monta kertaa viikossa, omat treenit, yrityksen duunit, viikonloppuisin kenen milloinkin synttärit tai muuta. Kyllä minä ainakin lasken, että aikaa jää myös itselle ja palautumiselle johonkin väliin, enkä anna kaikkea vapaa-aikaani muille tuosta vaan.
tuo on ihan höpöä ja tiedät sen. Ystävät menee treeneihin yhdessä, sitähän ystävyys on. Ja synttäreille. Kyllä ystävän voi pyytää lapsen tai kaverin synttäreille. Eri asia sit jos oikeesti et pysty ystävyyteen, sit kerrot niin ja sut dumpataan. Havahdut jonain päivänä kun lapset lähti, mies lähti, työ meni, että missä ne ystävät onkaan...
No jos se ystävä ei treenaa niitä samoja lajeja kuin sinä? Tai hän asuu kauempana ja treenaa lähempänä kotoaan? Tai treenaa kalliimmalla salilla mihin sulla on varaa? Oman lapsen synttäreille ystävät tietysti ovat tervetulleita, mutta en minä ystääväni rupea kutsumatta raahaamaan muiden ihmisten synttäreille. Tuohan on todella törkeää sitä juhlien järjestäjää kohtaan alkaa tuomaan omia vieraita joihin hän ei ole varautunut ja kutsunut paikalle. Ei ne ystävät ole mitään siamilaisia kaksosia joiden pitää joka paikkaan mennä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Hei kalenteriaikatauluttajat!
Ihan vaa kaverin puolesta kyselen, että onko nää palstakirjoittelutkin aikataulutettu sinne kalenteriin eikä ystäviä tai kavereita voi sen vuoksi nähdä?
No tällä hetkellä mä palstailen junasta matkalla kotiin. Aamulla palstailin myös junasta käsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeellä oleva kaveri aikatauluttaa päivänsä tarkasti. Lopetin yhteydenpidon kun kypsyin siihen, että kun soitan, vastaa, että nyt on kiire, mutta sopiiko, että soitan ensi viikolla päivä X klo y. No, sitten sovitaan päivänä X klo y tapaaminen parin viikon päähän esim. kahvilaan. Tullessa hän ilmoittaa, että hänellä on aikaa tunti. Se kuluu siihen, että hän kertoo, miten hän on siivonnut ullakon, käynyt kaupassa tms. Ja hups, tunti meni enkä ole avannut suutani. Oli kiva tavata... Aikoinaan meillä oli tosi hyviä keskusteluja.
No mun työkyvyttömyyseläkkeellä oleva kaveri on taas aina vapaa, ei mitään oikeaa aikataulua, pelkkää vapaata vaan, valmiudessa ja aikaa rajattomasti kaikkeen!
Se, jos mikä on raskasta, että pitää selitellä - itse käy töissä, väsynyt, ja vielä rakastaa omaa aikaa ja välillä näkee muitakin ihmisiä - niin selitellä miksei jaksa/ehdi näkemään joka viikko kaveria.
Mulla on krooninen sairaus, joka aiheuttaa väsymystä ja kipuja ja kaveri ei tajua, että tarvitsen paljon aikaa ihan vaan lepäämiseen ja palautumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä joudun aikatauluttamaan kaiken, myös sen jos haluan nähdä ystäviäni (eli niitä kahta jotka vielä jaksaa katsella). Työt vievät noin 50 tuntia viikosta, joskus enemmänkin. Opiskelut semmoiset 20 tuntia, lasten harrastukset, kotihommat. Mulla on esim. kuukauden päähän nyt sovittu treffit ystävien kanssa. Tätä tää on, kunhan valmistun se helpottaa! Ehkä..😬
Minulla on yksi tämmöinen "sehän on vain elämää"-ystävä, joka ei kykene suunnittelemaan ajankäyttöään. Lisäksi hän ottaa itseensä, kun esim. lähettää minulle puoli tuntia ennen saunavuoroaan kutsun tulla saunomaan enkä juuri sillä hetkellä pääse lähtemään.
Minusta tuo on suunnattoman itsekästä. Mikä velvollisuus minulla on olla lähtövalmiudessa sen varalta, että toisella yhtäkkiä huvittaisikin nähdä? Minä elän elämääni ja jos toinen ei osaa suunnitella elämäänsä tuntia pitemmälle niin ei se minun ongelmani ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on toki eri asia, jos ihminen on oikeasti todella kiireinen tai elää ruuhkavuosia. Mutta monelle kun ei käy sekään, kun ehdotan että voisin tulla kaverin luokse käväisemään kahvilla nopeasti (max tunti). Kaverin ei tarvitsisi liikkua mihinkään suuntaan. Mutta jotkut vaan tykkää sopia tapaamisen johonkin tiettyyn aikaan ja tiettyyn paikkaan. Minua ei haittaa jos kaveri vaikka tiskaa sillä aikaa kun rupatellaan, ja saatan tarjota apuanikin. Esimerkiksi leikitän hänen lastaan sillä välin.
Miksi haluat änkeä toisen arkeen kesken kotitoimien. Todella tunkeilevaa, ei tuollainen käykään monelle kun ei kuulu hyviin tapoihin.
Onko se änkeämisen haluamista, jos ehdottaa spontaania kylään tuloa? Taidat kurkistella asiaa jonkin tietynlaisen linssin läpi. Minusta änkeämisen määritelmä täyttyisi sitten, jos kieltävän vastauksen jälkeen jatkaisi kyläilyn yrittämistä. T eri
Änkeämistä on se kun ylipäätään itse kutsut itsesi toisen luokse. Se on sen toisen ihmisen tehtävä kutsua sinut luokseen jos hän näin haluaa. Sinä voit puolestaan kutsua ystävän omaan kotiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä on yllättävän paljon eri "rajoitteita", mistä johtueen spontaanit näkemiset eivät vain tule kysymykseen, sillä ne vievät ajan joltain muulta asialta.
Kysehän on oikeastaan käytettävissä olevan ajan priorisoinnista. Aikaa meillä kaikilla on ihan yhtä paljon, tekemistä ja velvoitteita eri määrät..Sen"jonkun muun"asian voi aina siirtää.
Ja miksi siirtäisin asian, jonka olen jo sopinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
En minä kehtaisi ehdottaa ystävälle, että jos tulet Prisman aulakahvilaan tänään klo xx niin ehditään jutella puoli tuntia. Mielummin katson sitä kalenteria, ja järjestän parin viikon päähän sellaisen vapaaillan, ettei ole kiire mihinkään. Kai nämä on sitten mielipideasioita että kuka tykkää mistäkin, mutta minä ainakin myös itse tapaamista ehdottavana arvostan enemmän (vaikka sitten kalenterista katsottua) kiireetöntä aikaa.
No se puoli tuntia ei ollut se pointti vaan, se että sanotaan toiselle, et missään välissä ei kerkeä nähdä kun vasta 3 viikon päästä. Itse en kyllä jaksaisi edes pitää yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Itse kun olen tapaillut näitä ns. kiireisiä ihmisiä niin se kiire on useimmiten ihan itse aiheutettua "pakko mennä salille" ja sen jälkeen olis iltaa vielä monta tuntia, mutta ei pysty😂
Kaverisi haluaa pitää huolta kunnostaan ja terveydestään. Mikä siinä on väärin?
Tätä ketjua kun olen lukenut niin moni tuntuu närkästyvän etenkin siitä, että se ystävä haluaa laittaa aikaansa liikunnalle.
Paska kaveri kirjoitti:
Parhaita on nää kellä on sulle tarjota pikatapaaminen Prisman kahviossa kauppareissulla ja sit katot somesta kuvia pitkistä illanvietoista ihanan ystävän kanssa.
Jos ne illanvietossa olevat ystävät ovatkin sopineet tapaamisesta jo kuukausi aikaisemmin ja sä puolestaan ehdotat tapaamista samana päivänä jolloin enää ei ole aikaa kuin sille pikatapaamiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en yksinkertaisesti jaksa nähdä ketään töiden jälkeen. Lähinnä romahdan sohvalle makaamaan.
Pahinta on kun niin tehdään tyttöystävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en yksinkertaisesti jaksa nähdä ketään töiden jälkeen. Lähinnä romahdan sohvalle makaamaan.
Ei vapaapäivänkään "jälkeen" sen kummempaa jaksa.
Te, jotka haluatte nähdä kavereita todella lyhyellä varoitusajalla oletteko introverttejä vai ekstroverttejä? Itseä ainakin introverttinä ahdistaa ajatus, että se aika mitä olen alunperin ajatellut viettää itsekseni rentoutuen pitäisin yhtäkkiä käyttää sosiaalisiin kanssakäymisiin. Mä tykkään nimenomaan suunnitella asiat ajoissa etukäteen, jotta mulle jää tarpeeksi aikaa myös palautumiseen ja ihan vaan itselleni.
Mua hämmästyttää ettei ymmärretä, miten hektistä monen elämä voi olla, ja asiat unohtuu jos siitä ei etukäteen suunnitella ja merkitä ylös.
Sanotaan myös, että kalenteriin nimenomaan pitäisi merkitä ne kivat jutut ettei se täyty vain työasioista ja muista velvotteista.
Toisen asemaan asettuminen on käsittämättömän vaikeaa meille ihmisille. Samoin suora kommunikointi. Kalenteriin merkitsijä tuskin ymmärtää tekevänsä mitään pahaa tai väärin ja sit toinen osapuoli murjottaa ja vetäytyy koko suhteesta. Huh huh.
Oma kalenteri täytyy työkeikoista, opiskeluun liittyvistä kursseista ja tehtävistä, lapseen liittyvistä asioista. Merkkaan myös etukäteen treenit ylös koska meidän salilla ne pitää varata järjestelmästä. Tämä auttaa minua hahmottamaan kokonaisuutta:
Näen yhdellä silmäyksellä, että tuo viikko on tosi täynnä ja tarvitsen palautumista, siihen ei enää sovi mitään muuta ja vastaavasti näen selkeästi, milloin sitä aikaa olisi. Minä en jaksa itse sitä, että on aamusta iltaan jotain tehtävää. Kivatkin menot kuormittaa.
Niin ja hei mun menoihin vaikuttaa myös se,
missä puolisoni menee.
Minkälainen elämäntilanne on sinulla, joka et tarvitse kalenteria sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen? Olisi kiva kuulla auttaako esimerkkini yhtään hahmottamaan sitä, miksi kalenteri voi olla tarpeellinen?
Mulla oli jo ala-asteella kalenteri missä lukujärjestykset ja harrastukset sun muut, en ymmärrä kuinka aikuinen ihminen voi olla aina vapaa. Eikö teillä ole mitään velvollisuuksia elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla lailla minä ja kaverini sovitaan tapaamisista. Eniten inhoan sitä no katsellaan joskus -tyyppistä suunnittelua, useimmiten se tapaaminen ei sitten toteudu.
Eiku tuo kattellaan ja sitten joskus ovat introvertin pelastuksia. Tietää, ettei tarvitse oikeasti koskaan nähdä, kunhan lupaa ympäripyöreitä.
Näin on. Ja jos aikaa ei löydy, niin kaveri ei ole sellainen, että hänen takia viitsisi laittaa omaa vapaa-aikaa hukkaan. Oma ja perheen aika ovat tärkeämpiä kuin jonkun kaverin näkeminen.
En muuten yhä vieläkään ymmärrä miksi jotkut ymmärtävät ystävyyden niin, että aina pitäisi nähdä? Että jos ei nähdä, niin ei olla kavereita saati ystäviä? Kun on itse asunut ulkomailla.ailla ja nyt pari ystävää asuu ja muutama ystävä asuu taas toisella puolella Suomea, niin näkemiset jäävät hyvin harvoiksi. Pidämme ystävyyttä yllä siis esimerkiksi juttelemalla puhelimessa ja laitamme viestejä.
Meillä jokaisella on oma elämä ja koronakin sotki sitä vielä aikanaan paljon, mutta ystävyys säilyi todella hyvänä.
No jos et kerran koko ajan näe niin onko se yksi tapaaminen ihan mahdotonta järjestää ilman että alat tutkia kalenterista missä kohtaa on puolituntinen? Mielestäni apn ongelma ei ole se että mietitään kaikille sopiva ajankohta, vaan se että tapaaminen tungetaan joka kerta sinne kalenteriin kuin joku pakkopulla. Kyllä siitä tulee olo että kaveri jättäisi mielummin koko tapaamisen.
Ehkä sinun "kavereillesi" sinä olet todellinen ällöpakkopulla. Ehkä aikataulutuksen syy sinun kohdallasi on juuri tämä asia?
Luultavasti sillä ihmisellä löytyy ihan helposti paremmille ja mukavammille ystäville aikaa, vaikka jo huomenna tai miksei jo tänään? 😀
Jotkut ihmiset ovat ensimmäisenä prioriteettina. Kaikki kaverit ei ole samalla viivalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka olette aina vapaita tapaamaan
-käyttekö töissä, millaiset työmatkat
-Paljonko varaatte aikaa liikunnalle viikossa
-muita harrastuksia
-opiskeletteko
-onko teillä lapsia/lemmikkejä/kumppania/muuta perhettä/paljon ystäviä
-taloa, jota silloin tällöin pitää myös rempata
-matkusteletteko
-miten ylipäätään vietätte vapaa-aikanne
-laitatteko ruokaa joka päivä, kauanko teillä menee aikaa siivoukseen, pyykkäykseen, ym. kodinhoitoon
Eipä ole ainuttakaan vastausta tullut. Nämä ainavapaat taitaa olla sellaisia, että heillä ei itsellään ole oikein mitään omaa elämää ja siksi olettavat, että muillakaan ei ole.
Onko "oma elämä" yhtä kuin kalenterin täyttäminen osittain turhanpäiväisillä asioilla niin että saa juosta tukka putkella pitkin poikin joka ikinen päivä?
Alue: Aihe vapaa
Eipä ole ainuttakaan vastausta tullut. Nämä ainavapaat taitaa olla sellaisia, että heillä ei itsellään ole oikein mitään omaa elämää ja siksi olettavat, että muillakaan ei ole.