Lue keskustelun säännöt.
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meille voi tulla kotiin kahville ja aina sopii. Noi tunniksi tavataan kalenterin kautta ei oikeastaan kiinnosta. On yks ystävä jäänyt , vaikka on jo eläkkeellä, mutta kun hän muuttelee aina tapaamisia ja kaikki on liian vaikeeta. Taitaa ihan vältellä vanhoja ystäviään. Jotain outoa on hälle tapahtunut. Ei häntä ole näkyny missään kaupoissakaan.
Saa munkin ovella käydä, mutta harvemmin olen itse sielä ennen iltapuuhia. Lähden suoraan töistä salille, moottoripyöräilemään, lenkille, ostoksille, mieheni luokse jne.
Viikonloppuja myöskään harvemmin vietän omassa osoitteessa ja vaikka niin sanotusti viettäisinkin, niin en minä sielä käy kun nukkumassa (jos sitäkään). Viikonloppuihin tarjolla niin paljon tapahtumia, että saa seuloa mieleisensä.
Toki ystäviä näen, kun niiden kanssahan minä harrastan ja liikun viikonloppuisin, mutta pakko on merkkailla kalenteriin, että kenenkäs kanssa olinkaan lähdössä ja minne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teillä jon neljä tai enemmän 10-18 -vuotiasta lasta, voin kertoa, että elämä on tiukkaa kalenterin kanssa eloa. Tietysti työhön liittyvät menot on yksi juttu, ja jos sattuu oma harrastus olemaan. Mutta muuten kaikki illat menee samaan tyyliin. Vie x pianotunnille. Vie y partioon. Vie z jalkapalloon. Hae x pianosta. Vie å musiikin teoriaan. Hae y partiosta. Hae z, hae å.
Oikeasti sellaista elämää eläessä tapaamiset katsotaan ja laitetaan kalenteriin. Jos se jotakuta loukkaa, ei ole oikea ystävä.
Jokainen normaali ihminen ymmärtää tämän. Mutta "no vaivaudun nyt etsimään sulle täältä puoli tuntia ensi kuussa jos on ihan pakko" ei ole sama kuin että pyydät kaverin huomenna kahville siksi aikaa kun Jaana pelaa futista. Ensimmäinen vaikuttaa siltä ettei ystävä oikeasti kyllä halua tavata, toinen siltä että aidosti yrittää järjestää aikaa.
Ehkä ei halua?
Itse en halua ympärilleni energiasyöppöjä herneen nokkaansa vetäviä oman napansa ympärillä pöpöttäviä tylsimyksiä.
Toivottavasti tajusit? Jos sanon sulle, että mulla on aikaa sulle kolmen viikon päästä torstainä klo 16.08 - 16.16. niin sopii sun vastata fiksusti, että sorry ei sovi. Ja sitten voidaan elegantisti feidata toisemme.
No tätähän tässä on juuri yritetty selittää? Kolmen kuukauden päähän kaveritreffit buukkaava ei oikeasti halua tavata ollenkaan. Vihdoinkin joku myönsi tämän.
Kunpa munkin kaveri tajuaisi, että en ole vieläkään lähtenyt hänen kanssaan paikkaan X, Y enkä vielä Z, edes paikkaan Ö. Hän jatkaa sitä ehdottelua vaikka olen pitkittänyt useitakin asioita jo pitkään. 1+1=? Vaikea homma!
Sama tilanne: puolituttu ei ymmärrä mitään, kun en vastaa kun hän soittaa, enkä soita takaisin koskaan. Pommittaa viesteillä, ripustautuu (tai yrittää). Olisi niin kurjaa sanoa suoraan, etten halua olla tekemisissä (en jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta kaikista asioista). Toivoisin, että tajuaisi. En kyllä itse soittelisi ja viestittelisi kerta toisensa jälkeen, jos toinen ei vastaa.
Sama tilanne. En pysty sanomaan suoraa, että meillä ei ole mitään yhteistä, eikä mitään yhteistä tekemistä. Lisäksi olen lopun uupunut jo puheluiden jälkeen. Puhelut koostuvat negatiivisesta märinästä ja vastapuolen monologeista.
Nykyään vastaan äärimmäisen harvoin puheluihin, mutta ei ole auttanut..
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
Sulla taitaa asua kaverit naapurissa? En usko, että ystäväni ympäri Suomen innostuisivat ajatuksesta lähteä ajamaan 30 min. kahvittelua varten mun lähi Prismaan. Tulisi nopeasti useamman tunnin keikka.
Niin ja itse olen lapseton, mutta ymmärrän oikein hyvin, ettei pienten lasten vanhemmat voi ampaista tuosta noin vaan kahville.
Heidän kanssaan sovitaan esim. lenkkeilyt niin, kuin heille on helpoin. Olen sanonut, että minun on helpompi muokata lapsettomana kalenteriani, joten ehdota sinä.
Toki minullakin on menoja ja sitten yhdessä haetaan sopiva lolo. En ole koskaan kokenut tuota mitenkään hankalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä aloittajaa.
Itse ajattelisin, että tässä on kyse aika pitkälle arvoista - siitä miten tärkeiksi ihmissuhteet kokee elämässään.
Ymmärrän, että moni on kiireinen ja elämää on pakko aikatauluttaa. Mutta itse haluan laittaa ihmiset aina ykkössijalle. Ystäville pitää olla aina aikaa, ainakin siinä mielessä, että ystäville voi ja haluaa aina tehdä aikaa.
Liian monet ovat liian jämähtäneitä lukuisiin mukatärkeisiin rutiineihinsa. Pitää tehdä perheelle ruokaa, pitää mennä kuntosalille, pitää sitä, pitää tätä.
Minusta se kertoo jotain ihmisestä, jos ei pysty skippaamaan kuntosalitreeniä joskus tai syöttämään perheelleen valmisruokaa hyvällä omallatunnolla.
Noh, onneksi ystävänsä voi valita ja nämä aikatauluttajat saavat aikatauluttaa keskenään.
Viikkojen tai kuukausien päähän tapaamisen sopiminen on todella ahdistavaa. Varsinkin kun voi käydä niin, että toiselle tulee joku oikea este silloin. "No ehkä ensi vuonna sitten."
Mitäs kun niitä näkemistä odottavia ihmisiä on niin paljon, että ei tarvitsisi ajatella harrastavansa mitään niiden kaverikahvittelujen lisäksi. Kyllä minulle treenaaminen on tärkeää ihan hyvinvointini vuoksi ja en ostanut kallista moottoripyörää siksi, että se seisoisi tallissa. Toki on ystäviä, jotka treenaavat ja ajavat kanssani ja heitä näen sitten useammin (ja hyvinkin spontaanisti).
Muiden kanssa sitten sovitaan molemmille sopiva kolo.
Itse olen 3-vuorotyössä, niin kyllä on pakko aikatauluttaa menojaan.
Välillä joutuu sopimaan yli kuukaudenkin päähän ystävän kanssa tapaaminen, kun itsellä on vain 1 vapaa vkl 3n viikon työvuorolistassa ja on muitakin ihmisiä eikä vain se 1 ystävä jolle sopii ne viikonloppuisin tapaamiset.
Nytkin on sovittuna toisen ystävän kanssa reissu 24pvän päähän.
Toisen kanssa 2vko päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reissut erikseen sovitaan, jos kellon mukaan
18.00- 19.00 26.7.23 kuulostaa karseelta ..
Ehkä jotkut vähän tärkeilee kavereille. Onhan se muotia olla kiireinen, loppujen lopuksi ei ole kiire mihinkään, lähtee vaan hyvässä ajoin liikkelle.
Yksi vapaa kolmessa viikossa ei ole lainmukainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
En ole lapseton, ja kyllä minulla ainakin ystäville on aina aikaa. Ja kavereille. Kaverini ei näköjään ajattele samalla tavalla.
Miten se spontaani sopiminen olisi mielestäsi tarkoittanut? Sitäkö, että sinä ehdotat aikaa, mutta toinen on varattu silloin sitten ehdotat jotain muuta, mutta sekään ei sovi, kolmaskin päivä on kaverin kalenterissa varattu Näin sitten jatkaisitte siihen päiväykseen asti, jolloin kaveri sanoo se sopii! Mutta sua ei enää kiinnostakaan, koska asioiden pitää tapahtua heti. Onko odottaminen niin vaikeaa?
Maatalousyhteiskunnassa toteutui periaate talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan. Käytännössä siis talonväki ei ns. häiriintynyt vieraista. Kulkijat istuivat pöytään ja lähtivät. Nyt ajat ovat toiset ja siihen on sopeuduttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
En ole lapseton, ja kyllä minulla ainakin ystäville on aina aikaa. Ja kavereille. Kaverini ei näköjään ajattele samalla tavalla.
Tuota en kyllä ymmärrä, että kavereille on AINA aikaa. Perutteko te sitten kaikki muut asianne, jotta voitte tavata ystävänne just sillä hetkellä kun ystävä haluaa tavata? Vai pidätte kalenterin tyhjänä sitä varten, että jos nyt vaan ystävä sattuisi haluta tapaamaan just tuona hetkenä? Kyllä hätätilanteessa tietysti teen kaikkeni, että pystyn tapaamaan ystävän saman tien, mutta muuten katsomme kalenterista milloin molemmille sopii hyvin. Mielestäni on aika itsekästä olettaa, että ystävän täytyy olla valmis tapaamaan aina kuin sinä haluat ja että hänellä ei saisi olla mitään muuta elämää.
Mä en kyllä ymmärrä, miksi nykyajan ihmiset haluaa elää niin, että kalenteri on täynnä. Mulla ainakin on aikaa mennä kavereiden kanssa spontaanisti moneksi tunniksi kahville, koska en ole tehnyt elämästäni hullua aikatauluhumppaa, vaikka mulla onkin vaativa asiantuntijatyö, lapsi, mies ja meillä kaikilla harrastuksia... Ihmiset on ihme ahdistavia suorittajia nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maatalousyhteiskunnassa toteutui periaate talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan. Käytännössä siis talonväki ei ns. häiriintynyt vieraista. Kulkijat istuivat pöytään ja lähtivät. Nyt ajat ovat toiset ja siihen on sopeuduttava.
Tämätaisi koskea vaan talon isäntää, emäntä valmistautui yllätysvieraisiin, kestitsi ja siivosi jälkikäteen.
Millukka kirjoitti:
Siis minun ystäväni jäi leskeksi miehensä aivosyövän jälkeen ja vuoden ajan kuljin hänen ja heidän rinnallaan tukemassa kaikin tavoin kuin pystyin, minulla oli auto ja se osoittautuikin hyvin tärkeäksi kapineeksi. Ja kaikki ne sairaalassa käynnit, lääkäreissä käynnit, kauppareissut ym. Olin itsekkin jo aivan uupunut mutta jaksoin siltä auttaa. No nyt kun tilanne on toinen niin nyt katsotaan kalenterista minä päivänä, mihin aikaan voisin tulla ja kuskata rouvaa haudalle, kaupoille, lääkäriin ja yleensäkin mihin kuljetusta tarvitaan. Minä olen eläkkeellä kuten hänkin, mihin me enään tarvitaan aikataulutusta, minua alkaa tämä homma jo niin ärsyttämään että taidan heittää niinsanotusti pyyhkeen kehään ja sanoa heipat tälle ystävälleni.
Olet ollut hyvä ystävä harmi vaan että toinen taitaa pitää jo apua ja kyytejä itsestään selvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ymmärrä, miksi nykyajan ihmiset haluaa elää niin, että kalenteri on täynnä. Mulla ainakin on aikaa mennä kavereiden kanssa spontaanisti moneksi tunniksi kahville, koska en ole tehnyt elämästäni hullua aikatauluhumppaa, vaikka mulla onkin vaativa asiantuntijatyö, lapsi, mies ja meillä kaikilla harrastuksia... Ihmiset on ihme ahdistavia suorittajia nykyään.
Lapsi? Kiva elvistellä täällä besserwisserinä, sukusi ylpeys vai musta lammas?
Laitapa lapsen tilalle lapsia, ja varsinkin jos lapsilla on useampia harrastuksia. Tai jos sairauksia tms, muutama iltakäynti meillä vuodessa. Taloyhtiön hallitus kokouuntuu epäsäännöllisen säännöllisesti, ja työmatkoja vanhemmilla. Et voi kommentoida muita tietämättä heidän tilannetta palstalla, vaikka kuinka alleviivaat ammattiasi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ymmärrä, miksi nykyajan ihmiset haluaa elää niin, että kalenteri on täynnä. Mulla ainakin on aikaa mennä kavereiden kanssa spontaanisti moneksi tunniksi kahville, koska en ole tehnyt elämästäni hullua aikatauluhumppaa, vaikka mulla onkin vaativa asiantuntijatyö, lapsi, mies ja meillä kaikilla harrastuksia... Ihmiset on ihme ahdistavia suorittajia nykyään.
Niin kaikki ei ole niinkuin sinä. Joillakin on useampi lapsi, vuorotyö, puolisolla vuorotyö, siihen kodinhoito, lasten harrastukset omat harrastukset. Mutta ei kun et vaan voi käsittää asiaa muulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen havainnut, että yksinäisyydestä kärsivien ihmisten (varsinkin jos eivät ole työelämässä) on hyvin vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä että kaikki eivät jaksa jatkuvaa sosiaalisuutta eikä kaikilla ole vapaa-aikaa rajattomasti ja siksi "ajanvaraus" on välttämätöntä jotta pakka pysyy kasassa. Meiltä muilta kuitenkin vaaditaan näiden yksinäisten loputonta ymmärtämistä ja huolien kuuntelua. Vähän epäreilulta ja kohtuuttomalta välillä tuntuu, varsinkin kun se huolien kuuntelu ei yleensä ole vastavuoroista. Voisiko ne yksinäiset seuranvaatijat tulla auttamaan meitä kiireisiä työssäkäyviä ja aktiiviharrastajia vaikka arjen askareissa? Olisiko tässä oikeasti realistinen ratkaisuvaihtoehto, joka palvelisi molempia osapuolia?
Niin. Töissähän me yksinäisetkin yleisesti käymme. Osa ihmisistä vain tunkee koko muunkin elämänsä johonkin aikatauluun, jossa tosiaan ne viittaamasi "aktiiviharrastukset" seuraavat toisiaan. Sitten valitellaan kauheasti, miten ei ole aikaa tavata ja on kauhea kiire elämässä aina. Se, hyvät harrastajat, on ihan oman elämänne tärkeysjärjestyksestä kiinni. Jos vaikka on niin kiire harrastaa käsityökerhoa, tanssia, japania ja akvarellimaalausta kaikki illat ja heilua martoissa ja MLL:ssä loppuajat, niin se on se teidän oma valinta: valitsitte ihan itse miljoona harrastusta vanhojen ystävyyssuhteiden edelle. Turha valittaa ja esittää näitä syyksi.
Minä ymmärsin lopulta vihjeen, kun yksi ns. ystäväni kahden vuoden näkemättä jättämisen jälkeen kerrankin ihan itse ehdotti tapaamista, oli kiva ja keskustelevainen ja kaikkea. Mutta mitäs tapahtui tapaamisen lopuksi: hän oikein varoitti minua valmiiksi, että ei varmaan sitten taas seuraavaan puoleen vuoteen ainakaan ehdittäisi nähdä. En ollut häneltä mitään uutta tapaamista pyytänytkään, mutta koki parhaaksi näin varoittaa, etten vaikka alkaisi elätellä jotain turhia kuvitelmia.
Siinä kohtaa ymmärsin, että en todellakaan halua olla enää hänen ystävänsä. Hänen näkemisestään puuttui kaikki spontaanius ja oikeasti aito halukin pitää yhteyttä. Jokin huono omatunto taisi olla syynä, että vielä kerran tavattiin. En tarvitse sellaista elämääni. Haluan tasaveroisia ystävyyssuhteita ja jos niihin ei ole enää mahdollisuutta, niin sitten en mitään.
Anteeksi, ilmaisin itseni epäselvästi. Olet aivan oikeassa siinä, että harrastukset ja niihin verrattavissa olevat asiat ovat oma valinta. Itsekin olen täysin tietoisesti priorisoinut omat kiinnostuksenkohteeni ihmissuhteiden edelle ja olen tyytyväinen valintoihini. Ja korostan, että minä nimenomaan EN VALITA siitä että minulla olisi kiire tai en ehtisi tapaamaan ihmisiä tarpeeksi, vaan nämä muut ihmiset valittavat siitä minulle. Ehdin silti tapaamaan ihmisiä joka viikko, mutta ongelma on se, että tämä määrä ei näille muille ihmisille riitä.
Olisi myös hyvä ymmärtää ero pakollisissa ja vapaaehtoisissa "kiireissä". Esim. työvuorot, koulun lukujärjetykset ja vaikkapa sairaalassa käynnit eivät ole itsestä kiinni vaan jonkun muun määräämiä aikatauluja ja se on kyllä kaikkien normaalien ihmisten pakko ymmärtää.
Te, ketkä ette kestä tapaamisten kalenterointia: selittäkää, miksi olisi niin tärkeää tavata välittömästi? Eikö olisi kaikille kivempi, että varataan tapaamiselle aika ja tehdään siitä sitten kaikille mukavampi, kun jää aikaa suunnittelullekin.
Itsellä meen kuntosalilla paljon vapaa-aikaa ja harrastus on sen verran rakas, että perun treenejä vain erikoistapauksissa. En haluaa kuluttaa vapaa-aikaani kahvipöydässä juttelemalla, se ei anna mulle mitään. Mieluummin teen kavereidenkin kanssa sitten jotain mielenkiintoisempaa kun tavataan.
Joka tapauksessa: eikö tässä voisi vähän hyväksyä sen, etteä ihmiset ja heidän ajankäyttönsä on erilaista? En käsitä tätä arvottamista ja syyllistämistä. Jos joku ei kestä mun tapaani käyttää vapaa-aikaani, ei todellakaan kuulu kavereihini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiireisillä ihmisillä pakko varata aika kalenterista tai muuten ei koskaan ehdi nähdä ystäviä.
Kenellä oikeasti niin kiire vapaa-ajalla? Aamutoimet, töihin, kotiin, vapaa-aika alkaa ennen ajoissa nukkumaan menoa. Se aika täyttyy vapaaehtoisista menoista. Puhumattakaan viikonlopuista. Täydet kalenterit ovat vain muoti-ilmiö ja yritys kuulua johonkin sosiaaliseen ryhmään ilman sen kummempaa tarkoitusta eli jonninjoutavaa. Kiure on oikeasti onnettomuutta paettaessa tai synnytykseen mentäessä. Tekokiure on itseaiheutettua, tarpeetonta oman "tärkeyden" korostamista ystävien tapaamisen kustannuksella.
On lasten lääkärit, harrastuksiin viennit, koulun tapaamiset ym. Mitä useampi lapsi sitä enemmän viemistä ja asioiden hoitoa. Siihen päälle joka ikinen päivä lapsiperheessä tapahtuvat pyykinpesut, vaatehuollot, ruokailut, ym. Ym.
Kuinka usein teillä on lääkäri tai koulun tapaaminen? Meillä koululla käydään tyyliin kerran vuoteen oppimiskeskustelussa, nekin usein etänä, ja ei tietenkään iltaisin, koska opettajien työaika. Vaatehuoltoonkaan ei mene paljoa aikaa: pari minuuttia kun pyykit menee koneeseen ja viitisen minuuttia, kun ripustaa puhtaat. Joo, on paljon kaikkea sälää ja kotitöitä, mutta yleensä se on kyllä omasta priorisoinnista ja puolison kanssa sopimisesta kiinni, ehtiikö kaverin kanssa kahvitella. (Yksinhuoltajalla toki hankalaa, kun ei ole toista aikuista taloudessa.)
No kerran vuodessa mulla on lääkärin yleistarkastus, kerran vuodessa silmälääkäri ja kahdesti vuodessa käyn putsauttamassa hampaat hammaslääkärillä, joskus hampaidenvalkaisu. Kahden viikon välein terapia-aika. Lisäksi on pari sairautta joiden takia joudun käymään silloin tällöin erikoislääkärillä. Tuohon lisäksi kolmen lapsen lääkäriajat ja kahden koiran ja kahden kissan eläinlääkäriajat. Lapsien kanssa sitten koulutapaamiset ja heidän harrastukset (ja omat) päälle ja myös järjestetään kivaa tekemistä yhdessä lasten kanssa. Tuon lisäksi meillä on vielä usein kissoja/kissanpentuja sijaishoidossa ja pentujen kanssa täytyy olla tarkkana että ruokinta hoituu säännöllisin väliajoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiireisillä ihmisillä pakko varata aika kalenterista tai muuten ei koskaan ehdi nähdä ystäviä.
Kenellä oikeasti niin kiire vapaa-ajalla? Aamutoimet, töihin, kotiin, vapaa-aika alkaa ennen ajoissa nukkumaan menoa. Se aika täyttyy vapaaehtoisista menoista. Puhumattakaan viikonlopuista. Täydet kalenterit ovat vain muoti-ilmiö ja yritys kuulua johonkin sosiaaliseen ryhmään ilman sen kummempaa tarkoitusta eli jonninjoutavaa. Kiure on oikeasti onnettomuutta paettaessa tai synnytykseen mentäessä. Tekokiure on itseaiheutettua, tarpeetonta oman "tärkeyden" korostamista ystävien tapaamisen kustannuksella.
On lasten lääkärit, harrastuksiin viennit, koulun tapaamiset ym. Mitä useampi lapsi sitä enemmän viemistä ja asioiden hoitoa. Siihen päälle joka ikinen päivä lapsiperheessä tapahtuvat pyykinpesut, vaatehuollot, ruokailut, ym. Ym.
Kuinka usein teillä on lääkäri tai koulun tapaaminen? Meillä koululla käydään tyyliin kerran vuoteen oppimiskeskustelussa, nekin usein etänä, ja ei tietenkään iltaisin, koska opettajien työaika. Vaatehuoltoonkaan ei mene paljoa aikaa: pari minuuttia kun pyykit menee koneeseen ja viitisen minuuttia, kun ripustaa puhtaat. Joo, on paljon kaikkea sälää ja kotitöitä, mutta yleensä se on kyllä omasta priorisoinnista ja puolison kanssa sopimisesta kiinni, ehtiikö kaverin kanssa kahvitella. (Yksinhuoltajalla toki hankalaa, kun ei ole toista aikuista taloudessa.)
No kerran vuodessa mulla on lääkärin yleistarkastus, kerran vuodessa silmälääkäri ja kahdesti vuodessa käyn putsauttamassa hampaat hammaslääkärillä, joskus hampaidenvalkaisu. Kahden viikon välein terapia-aika. Lisäksi on pari sairautta joiden takia joudun käymään silloin tällöin erikoislääkärillä. Tuohon lisäksi kolmen lapsen lääkäriajat ja kahden koiran ja kahden kissan eläinlääkäriajat. Lapsien kanssa sitten koulutapaamiset ja heidän harrastukset (ja omat) päälle ja myös järjestetään kivaa tekemistä yhdessä lasten kanssa. Tuon lisäksi meillä on vielä usein kissoja/kissanpentuja sijaishoidossa ja pentujen kanssa täytyy olla tarkkana että ruokinta hoituu säännöllisin väliajoin.
😂 Nyt oli niin raskasta luettavaa, että itse en edes soittaisi sinulle varatakseni aikaa.
Mullakin asuu paras ystävä toisessa maassa. Todellakin sovitaan "höpöttelyajat". Ystävän työpäivät saattavat venyä pitkälle iltaan ja tietysti hänelläkin on paljon sovittuja juttuja, samoin itsellä.
Kun soitellaan, halutaan keskittyä rauhassa toisiimme pitkän kaavan kautta. Viesteillä vaihdellaan sitten "pikakuulumisia".
Toki, kumpikin soittaa spontaanisti, jos on tapahtunut jotain erikoista ja hädässä vaikka keskellä yötä.
En ole tämän 30-vuotisen ystävyyden aikana pitänyt tuota mitenkään erikoisena.