Milloin riidellä pikkulapsiperheessä?

Miksi pitäisi riidellä? Kyllä aikuisen pitää pystyä sopimaan asioista ilman riitelyä.

Tosiriitelijä riitelee 24/7. Riittävästi viinaa vaan niin kyllä se sujuu.

Mistä ihmeestä tarvii riidellä? Kumpi tekee ruuan? Miksi pyykki on pesemättä? Vai miksi keitit liian vähän kahvia? Asioista voi myös keskustella, eikä riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä tarvii riidellä? Kumpi tekee ruuan? Miksi pyykki on pesemättä? Vai miksi keitit liian vähän kahvia? Asioista voi myös keskustella, eikä riidellä.

Mikä on raja?

Riidaksi se menee helposti jos toinen ei osoita arvostusta tai kunnioitusta. Tai ei viitsi olla rakentava.

Mitä silloin? Milloin riitelette ja selvittelette välejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä tarvii riidellä? Kumpi tekee ruuan? Miksi pyykki on pesemättä? Vai miksi keitit liian vähän kahvia? Asioista voi myös keskustella, eikä riidellä.

Mikä on raja?

 

Riidaksi se menee helposti jos toinen ei osoita arvostusta tai kunnioitusta. Tai ei viitsi olla rakentava.

Mitä silloin? Milloin riitelette ja selvittelette välejä?

Näin avautuu ihminen, joka hakemalla hakee riitaa ja äänen korottamista. Joka on jäänyt lapsen asteelle jalkaa polkevaksi draamakuningattareksi, ei kykene aikuismaiseen maltilliseen asioiden selvittelyyn. Toki, vakka on kantensa valinnut myös parisuhteessa.

Kuvaavaa, että ääliö hakee jostain vauvapalstalta neuvoja tällaiseen asiaansa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä tarvii riidellä? Kumpi tekee ruuan? Miksi pyykki on pesemättä? Vai miksi keitit liian vähän kahvia? Asioista voi myös keskustella, eikä riidellä.

No jos vaikka toisella on ollut sivusuhde esim. usean kuukauden ajan, niin kyllä sen paljastuttua saattaa tulla riita.

Puhelimella tekstiviestein

Me riidellään, kun on riideltävää. Ei me tehdä sitä missään piilossa suljettujen ovien takana. Samoin myös pyydetään anteeksi ja sovitaan ihan lasten nähden. 

Miten lapset muuten oppisivat, jos tavalliseen elämään kuuluvia asioita piilotellaan?

M44

Elin 20 vuotta sellaisessa parisuhteessa, missä mieltään ei saanut pahoittaa, ääntä korottaa, puhumattakaan riitelemisestä! Se oli ehdoton no go. Minkäänlaisia negatiivisia tunteita ei saanut näyttää. Jos edes vähääkään oli kiukkua, se oli sinun syy ja olit pilannut kaiken.

Oli henkisesti suunnattoman raskasta kun kaikki ne vuodet täytyi kaikki tunteet pitää sisällään, vaikka kuinka pahalta toisen käytös ja teot olisivat tuntuneet. Piti olla hiljaa ja tyytyväinen. Loppuajan tuosta suhteesta mietin päivieni päättämistä joka päivä, lapsiemme tulevaisuutta ajatellen olin jo laittanut vakuutusasiat kuntoon, heidät edunsaajaksi, puoliso ulkopuolelle. Oli suunnattoman raskasta olla aina ja ikuisesti syyllinen kaikkeen ja väärässä kaikessa.

Marko 82 

Olipa outo aloitus. Kuka sitä nyt riitelylle varaa suunniteltua ajankohtaa? Katsotteko oikein kalenterista? Tuosta ne erot sitten tulee.

Vierailija kirjoitti:

Me riidellään, kun on riideltävää. Ei me tehdä sitä missään piilossa suljettujen ovien takana. Samoin myös pyydetään anteeksi ja sovitaan ihan lasten nähden. 

Miten lapset muuten oppisivat, jos tavalliseen elämään kuuluvia asioita piilotellaan?

M44

Olisit/olet hyvä vanhempi! Tunteita ei pidä lapselta piilottaa, miten niitä muuten oppii käsittelemään kuin piilottamalla! Ja lapsi kyllä huomaa kireän tunnelman, vaikkei kukaan puhuisi mitään. Pahimmassa tapauksessa ottaa siitä vielä syyn niskoilleen!

Öö, miksi aikuisella nousee ääni faselttiin? Eikö voi vaan suoraan sanoa, että mua nyt ottaa päähän se ja se, voisitko tulla sen verran vastaan, että tekisit niin ja näin. Ja lapsen kuullen, että oppii sovinnon ja kompromissien teon ihan käytännössä. Ja kertoa lapselle suoraan, että nämä on aikuisten juttuja, sinä et ole tehnyt mitään väärää ja että tämä menee kyllä ohi kunhan rauhoitun ensin. Lapsi ei ole vastuussaa vanhempiensa mielialasta, ja se pitää lapselle tehdä selväksi.