Lue keskustelun säännöt.
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on. Ei se kalenterikaan vielä mitään, tai ruuhkavuodet, tai elämäntilanne, vaan se miten noita äytetään tekosyynä sille ettei haluta tavata. Olen aikuinen ihminen, ja minulle voi sanoa suoraan että en halua enää olla ystäväsi vaikka olemmekin olleet hyviä ystäviä 20 vuotta.
Jokainen ymmärtää että joskus on kiire, joka saattaa kestää parikin vuotta, mutta jokainen jolla on oiketa ystäviä myös, tietää että oikea ystävä pitää sinun kanssasi vietettyä aikaa itselleen tärkeänä, ja sellainen ystävä ikävöi, ja järjestää kyllä asiat niin että pystytään olemaan tekemisissä. Te kun olette toisillenne niitä hetkiä joiden vulla jaksaa taas sitä kiireistäkin arkea.
Eli ei kyse ole mistään muusta kuin siitä että se toinen osapuoli ei syystä tai toisesta halua olla enää tekemisissä, mutta ei myöskään halua sanoa sitä vaan toivoo että sinä huomaisit miten paska ystävä hän sinulle on ja tajuaisit itse olla enää pitämättä yhteyttä.
Hän kyllä kerkeää muiden ystäviensä kanssa olemaan, heidän, joiden kanssa yhteisjuhannukset ja reissut on lyöty kalenteriin jo aikaa sitten. Ei ne oikeasti missään kalenterissa ole, vaan he vain haluavat olla näiden ihmisten kanssa joten heille riittää aikaa aina.
Korostan että tämä minulle on ok, en haluaisi suurin surminkaan olla kenenkään kanssa väkisin tekemisissä niin että he joutuisivat vastaamaan minulle puhelimeen vaikka niiiin inhottaisi jo ajatuskin. Sen kanssa en ole ok että jopa yli vuoden venytetään tällaista irtaantumista, eikä sanota suoraan, vaikka muka ensin on oltu pitkään hyviä ystäviä.
Jotkut on raskasta seuraa ja pahoittaa mielensä kaikesta. Siksi moni ikäänkuin hiivuttaa nämä tyypit elämästään, ettei tarvitse alkaa väittelemään. Ja vika on aina muissa sen mielensä pahoittajan mielestä, ei voi katsoa peiliin ja kysyä miksi tuo ei halua enää olla minun kaveri. Syy siihen aina on ja yleensä se oma käytös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiireisillä ihmisillä pakko varata aika kalenterista tai muuten ei koskaan ehdi nähdä ystäviä.
Kenellä oikeasti niin kiire vapaa-ajalla? Aamutoimet, töihin, kotiin, vapaa-aika alkaa ennen ajoissa nukkumaan menoa. Se aika täyttyy vapaaehtoisista menoista. Puhumattakaan viikonlopuista. Täydet kalenterit ovat vain muoti-ilmiö ja yritys kuulua johonkin sosiaaliseen ryhmään ilman sen kummempaa tarkoitusta eli jonninjoutavaa. Kiure on oikeasti onnettomuutta paettaessa tai synnytykseen mentäessä. Tekokiure on itseaiheutettua, tarpeetonta oman "tärkeyden" korostamista ystävien tapaamisen kustannuksella.
Ehkä se ystävä ei halua tavata sinua, koska haluaa pitää kalenterinsa tyhjänä eikä kiirehtiä joka paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on. Ei se kalenterikaan vielä mitään, tai ruuhkavuodet, tai elämäntilanne, vaan se miten noita äytetään tekosyynä sille ettei haluta tavata. Olen aikuinen ihminen, ja minulle voi sanoa suoraan että en halua enää olla ystäväsi vaikka olemmekin olleet hyviä ystäviä 20 vuotta.
Jokainen ymmärtää että joskus on kiire, joka saattaa kestää parikin vuotta, mutta jokainen jolla on oiketa ystäviä myös, tietää että oikea ystävä pitää sinun kanssasi vietettyä aikaa itselleen tärkeänä, ja sellainen ystävä ikävöi, ja järjestää kyllä asiat niin että pystytään olemaan tekemisissä. Te kun olette toisillenne niitä hetkiä joiden vulla jaksaa taas sitä kiireistäkin arkea.
Eli ei kyse ole mistään muusta kuin siitä että se toinen osapuoli ei syystä tai toisesta halua olla enää tekemisissä, mutta ei myöskään halua sanoa sitä vaan toivoo että sinä huomaisit miten paska ystävä hän sinulle on ja tajuaisit itse olla enää pitämättä yhteyttä.
Hän kyllä kerkeää muiden ystäviensä kanssa olemaan, heidän, joiden kanssa yhteisjuhannukset ja reissut on lyöty kalenteriin jo aikaa sitten. Ei ne oikeasti missään kalenterissa ole, vaan he vain haluavat olla näiden ihmisten kanssa joten heille riittää aikaa aina.
Korostan että tämä minulle on ok, en haluaisi suurin surminkaan olla kenenkään kanssa väkisin tekemisissä niin että he joutuisivat vastaamaan minulle puhelimeen vaikka niiiin inhottaisi jo ajatuskin. Sen kanssa en ole ok että jopa yli vuoden venytetään tällaista irtaantumista, eikä sanota suoraan, vaikka muka ensin on oltu pitkään hyviä ystäviä.
Jotkut on raskasta seuraa ja pahoittaa mielensä kaikesta. Siksi moni ikäänkuin hiivuttaa nämä tyypit elämästään, ettei tarvitse alkaa väittelemään. Ja vika on aina muissa sen mielensä pahoittajan mielestä, ei voi katsoa peiliin ja kysyä miksi tuo ei halua enää olla minun kaveri. Syy siihen aina on ja yleensä se oma käytös.
Jotkut ovat raukkamaisia hiivuttajia, toiset taas rehellisiä ja aitoja ihmisiä. Ps: En ole tuo ihminen, jonka aiempaan kommenttiin vastasit. Mielestäni hän on silti täysin oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
Mä olen lapseton työtön, mutta en silti ole tavattavissa aina silloin kun se toinen haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen havainnut, että yksinäisyydestä kärsivien ihmisten (varsinkin jos eivät ole työelämässä) on hyvin vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä että kaikki eivät jaksa jatkuvaa sosiaalisuutta eikä kaikilla ole vapaa-aikaa rajattomasti ja siksi "ajanvaraus" on välttämätöntä jotta pakka pysyy kasassa. Meiltä muilta kuitenkin vaaditaan näiden yksinäisten loputonta ymmärtämistä ja huolien kuuntelua. Vähän epäreilulta ja kohtuuttomalta välillä tuntuu, varsinkin kun se huolien kuuntelu ei yleensä ole vastavuoroista. Voisiko ne yksinäiset seuranvaatijat tulla auttamaan meitä kiireisiä työssäkäyviä ja aktiiviharrastajia vaikka arjen askareissa? Olisiko tässä oikeasti realistinen ratkaisuvaihtoehto, joka palvelisi molempia osapuolia?
Mielestäni sen sosiaalisen ja ylikuormittuneen kannattaa silloin itse ehdottaa että "tuletko hei auttamaan mattojen pesussa ja keitetään sitten kahvit", jos aidosti haluaa tavata sitä kaveri. Eikä nihkeillen kirjoitella tapaamista kalenteriin kahden kuukauden päähän että voi sitten rasittuneena istua ostarin keinovalokahvilassa sen vaaditut 45 min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein teillä on lääkäri tai koulun tapaaminen? Meillä koululla käydään tyyliin kerran vuoteen oppimiskeskustelussa, nekin usein etänä, ja ei tietenkään iltaisin, koska opettajien työaika. Vaatehuoltoonkaan ei mene paljoa aikaa: pari minuuttia kun pyykit menee koneeseen ja viitisen minuuttia, kun ripustaa puhtaat. Joo, on paljon kaikkea sälää ja kotitöitä, mutta yleensä se on kyllä omasta priorisoinnista ja puolison kanssa sopimisesta kiinni, ehtiikö kaverin kanssa kahvitella. (Yksinhuoltajalla toki hankalaa, kun ei ole toista aikuista taloudessa.)
Et taida ymmärtää vain muita ihmisiä itsekkäistä syistäsi, ymmärrän miksi olet tilanteessa, että kukaan ei halua tavata.
Lääkäri on vain yksi asia, mutta perheellisillä on kymmeniä muitakin asioita kuin lasten lääkärit. Ja jos ainoan viikon vapaapäivän saan viettää rauhassa perheen kanssa tai tapaamassa sinua, voin kertoa että häviät.
Ei huolta, tapaan kyllä useinkin ystäviäni. Joskus meillä on lapset mukana, joskus käymme keskenämme kahvilla tai vaikka kävelyllä. Ei tietenkään tapaaminen onnistu aina ex tempore, mutta usein kyllä ihan lähipäivinä.
Mä teen vuorotyötä ja lisäksi on oma yritys. Jos olen töissä jonakin päivänä vaikka 9-16:30 ja asiakas tulee klo 18:30 niin saatan hyvin ehdottaa tapaamista aika tarkalla kellonajalla. Ja kun on useampi lapsi ja kaikilla harrastuksia, niin on se melkoista palapeliä välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat raukkamaisia hiivuttajia, toiset taas rehellisiä ja aitoja ihmisiä. Ps: En ole tuo ihminen, jonka aiempaan kommenttiin vastasit. Mielestäni hän on silti täysin oikeassa.
Ja osa käyttää kaverisuhdetta väärin, jos et tuo suhteeseen mitään hyvää, sinut hiivutetaan.
Raukkamaista on käyttää kavereita omien ongelmien viemäriksi, mitä monet tekevät. Siksi kannattaa miettiä omaa käytöstä myös, eikä syyttää vain muita omista ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
En minä kehtaisi ehdottaa ystävälle, että jos tulet Prisman aulakahvilaan tänään klo xx niin ehditään jutella puoli tuntia. Mielummin katson sitä kalenteria, ja järjestän parin viikon päähän sellaisen vapaaillan, ettei ole kiire mihinkään. Kai nämä on sitten mielipideasioita että kuka tykkää mistäkin, mutta minä ainakin myös itse tapaamista ehdottavana arvostan enemmän (vaikka sitten kalenterista katsottua) kiireetöntä aikaa.
No se puoli tuntia ei ollut se pointti vaan, se että sanotaan toiselle, et missään välissä ei kerkeä nähdä kun vasta 3 viikon päästä. Itse en kyllä jaksaisi edes pitää yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Itse kun olen tapaillut näitä ns. kiireisiä ihmisiä niin se kiire on useimmiten ihan itse aiheutettua "pakko mennä salille" ja sen jälkeen olis iltaa vielä monta tuntia, mutta ei pysty😂
Joo, työssäkäyvän perheenäidin on jätettävä omat harrastukset tauolle, jotta ystävälle ei tule paha mieli kun tapaaminen onnistuu vasta muutaman viikon päästä. Ei hyvää päivää.
Minulla oli aiemmin ystävä, jonka hengenheimolaisia tässä ketjussa riittää. Kertoi, että hänelle tulee paha mieli siitä että olen niin paljon töissä, sillä hänestä tuntuu ettei hän merkitse tarpeeksi. Ihan kuin hän olisi ollut lapseni joka itkee, että älä isi mene töihin, jää leikkimään?
Sama ystävä myös pahastui jos tein mitään, mihin häntä ei ollut kutsuttu mukaan - esimerkiksi en kutsunut häntä mukaan hänelle tuntemattoman kaverin juhliin.
Onneksi nyt on ympärillä enää sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voidaan sopia näkevämme silloin, kun kumpikaan osapuoli ei ole esimerkiksi töissä tai matkoilla tai mosaiikkikurssilla, eikä kenenkään tarvitse lopettaa harrastuksiaan ystävyyden säilyttämiseksi.
"Minulla oli aiemmin ystävä, jonka hengenheimolaisia tässä ketjussa riittää. Kertoi, että hänelle tulee paha mieli siitä että olen niin paljon töissä, sillä hänestä tuntuu ettei hän merkitse tarpeeksi. Ihan kuin hän olisi ollut lapseni joka itkee, että älä isi mene töihin, jää leikkimään?
Sama ystävä myös pahastui jos tein mitään, mihin häntä ei ollut kutsuttu mukaan - esimerkiksi en kutsunut häntä mukaan hänelle tuntemattoman kaverin juhliin."
Kuulostaa ihan mun kaverilta :O Hän pahastuu jos pitää mennä töihin tai muita velvoittavia tehtäviä, oli ne sitten itseaiheutettuja tai ei. Kaverilla itselläänhän ei ole tällaisia velvollisuuksia. Tylsää että ei voida mennä joka päivä kahville tai jonneki ostarille.
En viitsisi aina hänelle kertoa edes, jos näen jotain toista kaveria, koska pelkään että hän tyrkyttää itsensä mukaan ja sitten pahoittaa mielen jos en pyydä mukaan. Ymmärrän kyllä, että ainaisena joutilaana on hankalaa.. Harmi vaan todeta että hänen sosiaaliset vaikeudet ei ole vastuullani, koska olemme molemmat aikuisia ja en ole hänen hoitajansa. Pitäisikö minun unohtaa omat tarpeeni ja keskittyä häneen? Hän ei selkeästi osaa lukea ihmisiä eikä ymmärrä kohteliaasti antaa tilaa toiselle eikä lopeta, niin joutuu myös keksimään niitä menoja, rasittava on siis tämä.
Siis voi herranjestas. Aivan kuin puhuisitte tuntemastani ihmisestä. Syyllisti jatkuvasti, esim. töissä käynnistä. Opiskelut vaati lopettamaan koska aikaa ei ole hänelle tarpeeksi muka ja en välitä hänestä jos teen muuta.
Änkesi kutsumatta toisen kaverini synttäreille joissa tiesi olevani. Jatkuvasti tuli passiivis agressiivisia viestejä, jos tiesi minun näkevän jotain muuta kaveria. En muka välitä silloin hänestä. Kesken illan olisi pitäny häipyä ja mennä hänen luokse todistamaan, että välitän ja uhkaili, että pitää varmaan lopettaa koko kaveruus kun olen niin huono ihminen. Vaati jopa heittämään poikani ulos kotoa, että hän voisi olla rauhassa kanssani. Siihen päättyi se kaveruus. Ihan sairasta jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me harvoin jaksan viikolla tavata. Töitä teen 9-17 päivässä ja työmatkoihin menee 1 h 15 minuuttia suunta. Kotona olen yleensä siinä 18.30, sitten ruuanlaitto, paikkojen siistimistä ja hetken haluan levätäkin. Liikuntakiin pitäisi harrastaa, jotta ei kroppaan tule mitään suurempia kipuja. Opiskeluun mulla menee tunnin verran per ilta ja sitten iltatoimet. Ei siinä nyt ihan hirveästi jää aikaa ystävien tapaamiseen. Ruokatunnilla voin tavata kahville, jos olet lähettyvillä, mutta toki siinäkin sitten aikataulutus kun on palattava töihin ajoissa.
Kaikkien ystävieni kanssa käytämme kalenteria melkoisen tarkasti sopiessamme tapaamisia. Ihan oikein sovitaan päivä, aika ja paikka. Voi ihmettä!
Ei ongelmaa kenellekään, ennemminkin ihan normaalia elämää, eikä varmasti kenellekään meistä ole tullut mieleenkään loukkaantua tästä. En edes pysty käsittämään, missä kohtaa pitäisi loukkaantua. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäärä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiireisillä ihmisillä pakko varata aika kalenterista tai muuten ei koskaan ehdi nähdä ystäviä.
Kenellä oikeasti niin kiire vapaa-ajalla? Aamutoimet, töihin, kotiin, vapaa-aika alkaa ennen ajoissa nukkumaan menoa. Se aika täyttyy vapaaehtoisista menoista. Puhumattakaan viikonlopuista. Täydet kalenterit ovat vain muoti-ilmiö ja yritys kuulua johonkin sosiaaliseen ryhmään ilman sen kummempaa tarkoitusta eli jonninjoutavaa. Kiure on oikeasti onnettomuutta paettaessa tai synnytykseen mentäessä. Tekokiure on itseaiheutettua, tarpeetonta oman "tärkeyden" korostamista ystävien tapaamisen kustannuksella.
No ehkä ne vapaaehtoiset menot ovat sellaisia mistä se kyseinen henkilö kuitenkin nauttii tai kokee muuten tärkeäksi? Ei minun ole pakko käydä ratsastamassa joka viikko, mutta haluan käydä. Eikä mun ole pakko käydä espanjan tunneillakaan, mutta käyn, koska haluan oppia espanjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat raukkamaisia hiivuttajia, toiset taas rehellisiä ja aitoja ihmisiä. Ps: En ole tuo ihminen, jonka aiempaan kommenttiin vastasit. Mielestäni hän on silti täysin oikeassa.
Ja osa käyttää kaverisuhdetta väärin, jos et tuo suhteeseen mitään hyvää, sinut hiivutetaan.
Raukkamaista on käyttää kavereita omien ongelmien viemäriksi, mitä monet tekevät. Siksi kannattaa miettiä omaa käytöstä myös, eikä syyttää vain muita omista ongelmista.
Itse olin pitkään muiden tukija ja positiivinen ihminen. Osa kavereistani oli tosiaan enemmän valittajan sorttisia, mutta halusin silti pitää heidätkin elämässäni, kuuntelin ja kävin katsomassa sairaalassa ym.
Hyvä oli, että toimin näin. Nimittäin siinä kohtaa, kun elämääni tuli pitkä, monivuotinen kriisi, joka vain paheni eri käänteissä, niin juuri nämä itsekin elämässään vaikeita asioita kokeneet olivat ne, jotka pysyivät rinnallani. Ystävyytemme vahvistui. Meille oli ja on täysin mahdollista puhua niin vaikeista asioista kuin jostain täysin muustakin.
Ne karsin pian elämästäni pois, jotka itse ottivat etäisyyttä selvillä tekosyillä. Nämä ihmiset olivat niitä, joilla ei itsellään ollut elämän varjopuolista oikein mitään tietoakaan. Toivon, että elämä vielä heitäkin opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kalenterin käyttäminen on just sitä välittämistä. Ja aikuisuutta.
Kalenterittomat tuppaa unohtamaan tapaamiset tai tulee paikalle väärään aikaan.
tätönen 23
Vierailija kirjoitti:
Itse olin pitkään muiden tukija ja positiivinen ihminen. Osa kavereistani oli tosiaan enemmän valittajan sorttisia, mutta halusin silti pitää heidätkin elämässäni, kuuntelin ja kävin katsomassa sairaalassa ym.
Hyvä oli, että toimin näin. Nimittäin siinä kohtaa, kun elämääni tuli pitkä, monivuotinen kriisi, joka vain paheni eri käänteissä, niin juuri nämä itsekin elämässään vaikeita asioita kokeneet olivat ne, jotka pysyivät rinnallani. Ystävyytemme vahvistui. Meille oli ja on täysin mahdollista puhua niin vaikeista asioista kuin jostain täysin muustakin.
Ne karsin pian elämästäni pois, jotka itse ottivat etäisyyttä selvillä tekosyillä. Nämä ihmiset olivat niitä, joilla ei itsellään ollut elämän varjopuolista oikein mitään tietoakaan. Toivon, että elämä vielä heitäkin opettaa.
Osa vaan on hyväksikäyttäjiä ja perusnegatiivisia, jotka häipyvät kun joutuisivat vastavuoroisesti olemaan tukena.
Siksi mielummin skippaan nuo negatiiviset ihmiset, harvasta heistä olisi apua, jos tilanne menisi toisin päin.
Aikatauluttaminen on myös sitä, että haluaa rauhassa vaihtaa kuulumiset niin sovitaan ne vapaahetkille.
Introverttina raskaan työn tekijänä tarvitsen myös omaa aikaa ja ihan lepoa. En sovi mitään perjantaille, kun tiedän että olen rättiväsyneenä vasta illalla kotona. Se, että kalenteri on "täynnä" jonkun mielestä ei tarkoita aina aktiivista tekemistä vaan myös lepoa ja omaa aikaa.
Ystävien kanssa nähdään silloin tällöin, kun on synttäreitä, kesälomaa, tai muuta vapaata. Se sopii kaikille.
Yksi kaveri pommitti kokoajan vaatien näkemistä ja oli tunkemassa kotiini aina heti kun tiesi minun tulevan töistä. En ymmärrä miksi aikuisena pitäisi kokoajan soitella ja nähdä monta kertaa viikossa. Hän suuttui, kun sanoin että minun pitää huolehtia myös omasta jaksamisesta. Kanssakäyminen oli lähinnä avautumista ja valituksen kuuntelemista hänen asioista, niin eipä ole ikävä tullut.
Asioita, joiden takia en ole vapaa / tarvitsen kalenteria
Työasiat
Omaa aikaa miehen kanssa
Matkustelu (joskus pidempi matka, joskus päivä tai viikonloppureissu)
Teatteri/Konsertti/jokin muu tapahtuma
Ikääntyvän vanhemman auttaminen/tapaaminen
Lääkärin aika / kampaaja-aika / hierojalla käynti /fysioterapia / joogatunt
Opiskelu tai kurssi. Kurssit on usein Zoomin kautta, jolloin pitää olla paikalla tiettyyn aikaan
Muiden ystävien tapaaminen (joiden kanssa on sovittu tapaaminen ennen sinua)
Lisäksi sitten tarvitsee varata aikaa työmatkoihin, siivoukseen, ruokaostoksien tekoon, ruuanlaittoon, aamu ja iltapuuhiin, koiran ulkoilutukseen (tähän kyllä sopisi ystävä mukaan jos haluaisi), lepoon ja rentoutukseen.
Ja tämä on siis ihmiseltä, jolla ei ole vielä lapsia, voin vain kuvitella millaista härdelliä on kun on muutama muksu lisäksi ja pitää löytää lastenhoitajat, kuskata harrastuksiin sun muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin pitkään muiden tukija ja positiivinen ihminen. Osa kavereistani oli tosiaan enemmän valittajan sorttisia, mutta halusin silti pitää heidätkin elämässäni, kuuntelin ja kävin katsomassa sairaalassa ym.
Hyvä oli, että toimin näin. Nimittäin siinä kohtaa, kun elämääni tuli pitkä, monivuotinen kriisi, joka vain paheni eri käänteissä, niin juuri nämä itsekin elämässään vaikeita asioita kokeneet olivat ne, jotka pysyivät rinnallani. Ystävyytemme vahvistui. Meille oli ja on täysin mahdollista puhua niin vaikeista asioista kuin jostain täysin muustakin.
Ne karsin pian elämästäni pois, jotka itse ottivat etäisyyttä selvillä tekosyillä. Nämä ihmiset olivat niitä, joilla ei itsellään ollut elämän varjopuolista oikein mitään tietoakaan. Toivon, että elämä vielä heitäkin opettaa.
Osa vaan on hyväksikäyttäjiä ja perusnegatiivisia, jotka häipyvät kun joutuisivat vastavuoroisesti olemaan tukena.
Siksi mielummin skippaan nuo negatiiviset ihmiset, harvasta heistä olisi apua, jos tilanne menisi toisin päin.
Saattaisit yllättyä. Itse olen jälkikäteen ymmärtänyt, että varoitusmerkit olivat jo vuosia aiemmin selvästi havaittavissa niistä, joiden seurasta jouduin luopumaan. He olivat tosiaan oikein kivoja ja iloisia ihmisiä, mutta heidän rajoittuneisuutensa näkyi kielteisenä suhtautumisena muiden ihmisten vähäisiinkään erikoisiin piirteisiin.
Voi vain sanoa, että onneksi minulla oli kaksi erillistä ystäväpiiriä, joista toisessa oli niitä, joilla itsellään oli vaikeita aikoja jo vuosia ennen minua. Nämä vaikeuksia kokeneet ymmärsivät, toiset eivät.
No antaa kyllä ihmisestä ikävän kuvan, jos kaverille on aikaa vasta kuukauden päästä.
Olin viime tammikuussa isossa leikkauksesta. Tuollainen kiireinen, tärkeä kaverini kysyi vasta huhtikuussa miten meni ja olenko jo toipunut.
Onneksi mulla oli hyviä ystäviä tukena. Tulivat välillä käymään ja viestittelivät päivittäin.
Et tunne muita ihmisiä niin hyvin, että olisit oikeutettu arvostelemaan muita olemalla heidän yläpuolellaan.
Perusnegatiivinen asenteesi kaikkeen kertoo kyllä enemmän ongelmistasi kuin syytöksesi kohteista.
Luultavasti tunnen henk.koht. tuntemani ihmiset paremmin kuin joku random vauvapalstalainen, joka ei tunne heitä lainkaan. Miten tämä nyt meni sinulle näin tunteisiin?