Lue keskustelun säännöt.
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Se on toki eri asia, jos ihminen on oikeasti todella kiireinen tai elää ruuhkavuosia. Mutta monelle kun ei käy sekään, kun ehdotan että voisin tulla kaverin luokse käväisemään kahvilla nopeasti (max tunti). Kaverin ei tarvitsisi liikkua mihinkään suuntaan. Mutta jotkut vaan tykkää sopia tapaamisen johonkin tiettyyn aikaan ja tiettyyn paikkaan. Minua ei haittaa jos kaveri vaikka tiskaa sillä aikaa kun rupatellaan, ja saatan tarjota apuanikin. Esimerkiksi leikitän hänen lastaan sillä välin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ystävyyssuhteiden/tapaamisten aikatauluttaminen on myös kultuurinen juttu.
Asun itse etelä-euroopassa, missä on todella normaalia tehdä 10-tuntista työpäivää. Lapset leikkivät naapurillaan, ovat mummon kanssa tms. mutta siis lapsia mahtuu kuvioon hyvinkin.
Kuitenkaan täällä ei ole ikinä tullut vastaan tapaamisten aikatauluttaminen kalenteriin, yleensä tavataan hyvin lyhyellä varoitusajalla ja saatetaan istua ulkona pitkään iltaan. Sitten pikkutunneilla vähän maristaan kun huomenna töitä pitää mennä nukkumaan. Lapset on usein mukana ja nukahtavat syliin, kun vanhemmat istuvat iltaa.
Itselleni sopii tämä rento ilmapiiri, jossa työstä tai vanhemmuudesta ei ole tehty suoritetta minkä mukaan myös sosiaaliset illanistujaiset pitäisi tarkasti pitkältä jo suunnitella.
Kysymys niille, joita kalenterin kanssa sovitut tapaamiset närkästyttävät: miten sitten tapaatte ystäviänne? Ettekö tosiaan koskaan ennakoi? Aina vain soitatte tai menette ovelle koputtamaan, että "voitko nähdä nyt heti"?Ettekö koskaan esim. kutsu juhliin etukäteen, tai kysy, pääseekö toinen leffaan "ensi viikonloppuna"? Ilman mitään järjestelyjä toisen pitäisi olla vapaana juuri silloin, kun teille tulee mieleen, että voisi nähdä? En ymmärrä, mikä mielenterveysongelma pitää aikuisella ihmisellä olla, että vetää elämänsä läpi noin omaan napaan tuijottaen. Eihän siinä sinällään mitään, jos tuo on oma tyyli, mutta että sitten otetaan ja suututaan toiselle, joka haluaisi ihan järjestää sitä yhteistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
Nykyään imiset on niin kiireisiä, että kaikki pitää suunnitella 6kk päähän, tuntuu että jokaisella on joka viikonloppu jotai kissanristiäisiä, työt ei voi estää, koska harvempi tekee viikonloppusin duunia. Sitten kun on sopinut jonkun jutun kaveriporukan kanssa sinne hamaan tulevaisuuteen, niin puolet ei pääse jostain syystä ja yleensä nämä "en pääse" ilmoitukset tuleen sen sovitun päivän aamuna.
Missä kivenkolossa sä asut? Mietipä mitkä kaikki palvelut ovat tänäänkin valmiudessa ja viikonloppuna varsinkin. Kyllä töitä tekee viikonloppuisin noin 20 % suomalaisista ja se ei ole vähän.
Vierailija kirjoitti:
Se on toki eri asia, jos ihminen on oikeasti todella kiireinen tai elää ruuhkavuosia. Mutta monelle kun ei käy sekään, kun ehdotan että voisin tulla kaverin luokse käväisemään kahvilla nopeasti (max tunti). Kaverin ei tarvitsisi liikkua mihinkään suuntaan. Mutta jotkut vaan tykkää sopia tapaamisen johonkin tiettyyn aikaan ja tiettyyn paikkaan. Minua ei haittaa jos kaveri vaikka tiskaa sillä aikaa kun rupatellaan, ja saatan tarjota apuanikin. Esimerkiksi leikitän hänen lastaan sillä välin.
Itse olen todella kiireinen, teen töitä 10-12 h päivässä. Paljon asiakastapaamisia ja keskittymisiä vaativia juttuja, kommunikointia useila eri välineillä, puhelin soi joskus taukoamatta, olen myös vkoloppuisin töissä. Tarvitsen todellakin aivoilleni lepohetken ihan itsekseni, jopa miehestä tarvitsen hetken rauhaa, jotta jaksaisin. Jotkut eivät tätä ymmärrä. Pidän todellakin työstäni, mutta se on erittäin kuluttavaa, valitettavasti minulle ei jää aikaa hengailuun.
Raivostuttavinta on ystävä, jonka kanssa olen sopinut ja kalenteroinut tapaamisen ja hän peruuttaa sen mieleällään samana päivän jonkun sellaisen syyn takia, että varmasti koen, ettei tapaamisemme ollut hänelle tärkeä. En sovi enää hänen kanssaan tapaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
En minä kehtaisi ehdottaa ystävälle, että jos tulet Prisman aulakahvilaan tänään klo xx niin ehditään jutella puoli tuntia. Mielummin katson sitä kalenteria, ja järjestän parin viikon päähän sellaisen vapaaillan, ettei ole kiire mihinkään. Kai nämä on sitten mielipideasioita että kuka tykkää mistäkin, mutta minä ainakin myös itse tapaamista ehdottavana arvostan enemmän (vaikka sitten kalenterista katsottua) kiireetöntä aikaa.
No se puoli tuntia ei ollut se pointti vaan, se että sanotaan toiselle, et missään välissä ei kerkeä nähdä kun vasta 3 viikon päästä. Itse en kyllä jaksaisi edes pitää yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Itse kun olen tapaillut näitä ns. kiireisiä ihmisiä niin se kiire on useimmiten ihan itse aiheutettua "pakko mennä salille" ja sen jälkeen olis iltaa vielä monta tuntia, mutta ei pysty😂
Kaverisi haluaa pitää huolta kunnostaan ja terveydestään. Mikä siinä on väärin?
Ei mikään, mutta me osaamme laskea. Kukaan ei ole siellä salilla 24/7/365.
Yksikään näistä selittäjistä ei ole edes maajoukkueessa yleensä. Kokemuksesta voin sanoa, että jopa sm-tason urheilijoilla on aikaa sekä ystäville, että bilettämiselle.
Otetaan esimerkki.
Anna on 35-vuotias kolmen lapsen äiti. Hän käy töissä 8-16. Töiden jälkeen hän hakee lapset tarhasta ja kotona ollaan joskus kello 17. Lapsille pitää laittaa ruokaa. Lapset menevät nukkumaan kello 19:30 ja sen jälkeen Annalla on pari tuntia vapaa-aikaa, ennen kuin on mentävä itse nukkumaan. Kotitöitä on paljon.
Pari kertaa viikossa Anna ehtii käydä salilla tai muussa harrastuksessa, kun mies pääsee töistä aikaisemmin ja hoitaa ruoat. Pari kertaa viikossa taas mies käy salilla tai muissa harrastuksissa, ja Annan on oltava kotona hoitamassa lapsia.
Kaveri kysyy, ehtisitkö Anna nähdä vaikka tänä sunnuntaina. Anna katsoo kalenterista, minä viikonloppuina perhe on jossain reissussa tai sukulaisia on tulossa kylään. "Sopiiko sulle kahden viikon päästä sunnuntai-iltana?"
Nyt kaveri loukkaantuu, koska Anna ei haluakaan nähdä häntä heti paikalla.
Onko tuossa tilanteessa reilua loukkaantua? Minusta ei ole.
Ainakin annan perheen elämä kuulostaa melko kammottavalta. Jos perheessä on kolme päiväkoti-ikäistä lasta ja molemmat vanhemmat käy töissä, ei ole realistista että molemmilla vanhemmilla olisi vielä harrastus kaksi kertaa viikossa. Voi se mahdollista olla, mutta varmaan on hermot kireällä vähän jokaisella.
Anna ei vaan osaa😄
Jos Anna käy salilla pari kertaa viikossa kun mies lasten kanssa, niin sen salin jälkeen voi nähdä kaveria. "Meen salille, mutta voidaan nähdä sen jälkeen siinä salin viereisessä kahvilassa". Pena on kotona lasten kanssa ja hoitaa hommat sillä välin.
Mutku ei jaksa enää sen jälkeen nähdä! No älä sit valita ettei oo aikaa. Jos kerran viikossa pinnistää sen verran että jaksaa salin jälkeen kahvitella tunnin mutku ei voi 😂
Nyt ymmärrän miksei kellään ole ikinä aikaa nähdä. Kun ei voi tehdä muuta kun mennä töihin ja sen jälkeen kaupan kautta kotiin lasten kanssa. Ja kyllä, itse olin ennen tällainen! Sitten tajusin, että ei aina tarvi tehdä itse ruokaa vaan voi ostaa valmisruokia. Joskus voi jättää siivoamatta. Me ollaan Suomessa liian orjallisia rutiinien noudattajia.
Annakin pystyisi nähdä jos hellittäisi vähän niistä rutiineista. Ja tosiaan ruokaakin voi tehdä niin, että kaveri istuu keittiössä kahvikupin kanssa samalla.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, joita kalenterin kanssa sovitut tapaamiset närkästyttävät: miten sitten tapaatte ystäviänne? Ettekö tosiaan koskaan ennakoi? Aina vain soitatte tai menette ovelle koputtamaan, että "voitko nähdä nyt heti"?Ettekö koskaan esim. kutsu juhliin etukäteen, tai kysy, pääseekö toinen leffaan "ensi viikonloppuna"? Ilman mitään järjestelyjä toisen pitäisi olla vapaana juuri silloin, kun teille tulee mieleen, että voisi nähdä? En ymmärrä, mikä mielenterveysongelma pitää aikuisella ihmisellä olla, että vetää elämänsä läpi noin omaan napaan tuijottaen. Eihän siinä sinällään mitään, jos tuo on oma tyyli, mutta että sitten otetaan ja suututaan toiselle, joka haluaisi ihan järjestää sitä yhteistä aikaa.
Rentous ei ole omaan napaan tuijottamista. Tässä esimerkki miten sovin tapaamisen rennon kaverin kanssa. Yleensä siis vaan juodaan kahvia tai viiniä ja jutellaan elämästä, emme tarvitse yhdessäoloon mitään aktiviteettia.
Minä: *soitan kaverille* Moikka, mitä kuuluu? Oletko illalla kotona jos tulisin käymään?
Kaveri: Moi! Tänään mulla on yksi opintoihin liittyvä juttu. Käviskö sulle huomenna?
Minä: Joo.
Kaveri: No laitellaanko vaikka huomenna viestiä, että mihin aikaan tarkemmin sopii kummallekin?
Minä: Joo, tehdään niin. Pääsen töistä kolmelta, eli joskus sen jälkeen. Mutta sovitaan huomenna sitten tarkemmin.
Kaveri: Kiva juttu!
Olipa vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, joita kalenterin kanssa sovitut tapaamiset närkästyttävät: miten sitten tapaatte ystäviänne? Ettekö tosiaan koskaan ennakoi? Aina vain soitatte tai menette ovelle koputtamaan, että "voitko nähdä nyt heti"?Ettekö koskaan esim. kutsu juhliin etukäteen, tai kysy, pääseekö toinen leffaan "ensi viikonloppuna"? Ilman mitään järjestelyjä toisen pitäisi olla vapaana juuri silloin, kun teille tulee mieleen, että voisi nähdä? En ymmärrä, mikä mielenterveysongelma pitää aikuisella ihmisellä olla, että vetää elämänsä läpi noin omaan napaan tuijottaen. Eihän siinä sinällään mitään, jos tuo on oma tyyli, mutta että sitten otetaan ja suututaan toiselle, joka haluaisi ihan järjestää sitä yhteistä aikaa.
Rentous ei ole omaan napaan tuijottamista. Tässä esimerkki miten sovin tapaamisen rennon kaverin kanssa. Yleensä siis vaan juodaan kahvia tai viiniä ja jutellaan elämästä, emme tarvitse yhdessäoloon mitään aktiviteettia.
Minä: *soitan kaverille* Moikka, mitä kuuluu? Oletko illalla kotona jos tulisin käymään?
Kaveri: Moi! Tänään mulla on yksi opintoihin liittyvä juttu. Käviskö sulle huomenna?
Minä: Joo.
Kaveri: No laitellaanko vaikka huomenna viestiä, että mihin aikaan tarkemmin sopii kummallekin?
Minä: Joo, tehdään niin. Pääsen töistä kolmelta, eli joskus sen jälkeen. Mutta sovitaan huomenna sitten tarkemmin.
Kaveri: Kiva juttu!Olipa vaikeaa.
Ja olen sanonut kavereille ja läheisille, että mun luokse saa tulla käymään. Kunhan soittaa ja varmistaa että olen kotona ja antaa puolesta tunnista tuntiin aikaa vähän siivoilla. 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, joita kalenterin kanssa sovitut tapaamiset närkästyttävät: miten sitten tapaatte ystäviänne? Ettekö tosiaan koskaan ennakoi? Aina vain soitatte tai menette ovelle koputtamaan, että "voitko nähdä nyt heti"?Ettekö koskaan esim. kutsu juhliin etukäteen, tai kysy, pääseekö toinen leffaan "ensi viikonloppuna"? Ilman mitään järjestelyjä toisen pitäisi olla vapaana juuri silloin, kun teille tulee mieleen, että voisi nähdä? En ymmärrä, mikä mielenterveysongelma pitää aikuisella ihmisellä olla, että vetää elämänsä läpi noin omaan napaan tuijottaen. Eihän siinä sinällään mitään, jos tuo on oma tyyli, mutta että sitten otetaan ja suututaan toiselle, joka haluaisi ihan järjestää sitä yhteistä aikaa.
Rentous ei ole omaan napaan tuijottamista. Tässä esimerkki miten sovin tapaamisen rennon kaverin kanssa. Yleensä siis vaan juodaan kahvia tai viiniä ja jutellaan elämästä, emme tarvitse yhdessäoloon mitään aktiviteettia.
Minä: *soitan kaverille* Moikka, mitä kuuluu? Oletko illalla kotona jos tulisin käymään?
Kaveri: Moi! Tänään mulla on yksi opintoihin liittyvä juttu. Käviskö sulle huomenna?
Minä: Joo.
Kaveri: No laitellaanko vaikka huomenna viestiä, että mihin aikaan tarkemmin sopii kummallekin?
Minä: Joo, tehdään niin. Pääsen töistä kolmelta, eli joskus sen jälkeen. Mutta sovitaan huomenna sitten tarkemmin.
Kaveri: Kiva juttu!Olipa vaikeaa.
Ja kaveri katsoi kalenterista, ettei oo huomiselle mitään, ja merkkasi se sulle varatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, joita kalenterin kanssa sovitut tapaamiset närkästyttävät: miten sitten tapaatte ystäviänne? Ettekö tosiaan koskaan ennakoi? Aina vain soitatte tai menette ovelle koputtamaan, että "voitko nähdä nyt heti"?Ettekö koskaan esim. kutsu juhliin etukäteen, tai kysy, pääseekö toinen leffaan "ensi viikonloppuna"? Ilman mitään järjestelyjä toisen pitäisi olla vapaana juuri silloin, kun teille tulee mieleen, että voisi nähdä? En ymmärrä, mikä mielenterveysongelma pitää aikuisella ihmisellä olla, että vetää elämänsä läpi noin omaan napaan tuijottaen. Eihän siinä sinällään mitään, jos tuo on oma tyyli, mutta että sitten otetaan ja suututaan toiselle, joka haluaisi ihan järjestää sitä yhteistä aikaa.
Rentous ei ole omaan napaan tuijottamista. Tässä esimerkki miten sovin tapaamisen rennon kaverin kanssa. Yleensä siis vaan juodaan kahvia tai viiniä ja jutellaan elämästä, emme tarvitse yhdessäoloon mitään aktiviteettia.
Minä: *soitan kaverille* Moikka, mitä kuuluu? Oletko illalla kotona jos tulisin käymään?
Kaveri: Moi! Tänään mulla on yksi opintoihin liittyvä juttu. Käviskö sulle huomenna?
Minä: Joo.
Kaveri: No laitellaanko vaikka huomenna viestiä, että mihin aikaan tarkemmin sopii kummallekin?
Minä: Joo, tehdään niin. Pääsen töistä kolmelta, eli joskus sen jälkeen. Mutta sovitaan huomenna sitten tarkemmin.
Kaveri: Kiva juttu!Olipa vaikeaa.
Ja olen sanonut kavereille ja läheisille, että mun luokse saa tulla käymään. Kunhan soittaa ja varmistaa että olen kotona ja antaa puolesta tunnista tuntiin aikaa vähän siivoilla. 😄
Ja tottakai jotkut jutut pitää sopia etukäteen, etenkin jos tarvitsee varata lippuja, kuten jonkun artistin keikka tai leffa. Silloinkin on tapana sopia etukäteen, jos meitä on lähdössä isompi lössi vaikka yökerhoon. Saadaan varmistettua, että mahdollisimman moni pääsee mukaan. Mutta ei kai sellaiseen arkiseen turinatuokioon tai vaikka kävelylenkille tarvitse mitään kuukausien suunnittelua ja aikataulutusta? Nähdään silloin kun keretään. Jos on todella kiireiset elämäntilanteet, ei nähdä silloin kavereiden kanssa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, joita kalenterin kanssa sovitut tapaamiset närkästyttävät: miten sitten tapaatte ystäviänne? Ettekö tosiaan koskaan ennakoi? Aina vain soitatte tai menette ovelle koputtamaan, että "voitko nähdä nyt heti"?Ettekö koskaan esim. kutsu juhliin etukäteen, tai kysy, pääseekö toinen leffaan "ensi viikonloppuna"? Ilman mitään järjestelyjä toisen pitäisi olla vapaana juuri silloin, kun teille tulee mieleen, että voisi nähdä? En ymmärrä, mikä mielenterveysongelma pitää aikuisella ihmisellä olla, että vetää elämänsä läpi noin omaan napaan tuijottaen. Eihän siinä sinällään mitään, jos tuo on oma tyyli, mutta että sitten otetaan ja suututaan toiselle, joka haluaisi ihan järjestää sitä yhteistä aikaa.
Rentous ei ole omaan napaan tuijottamista. Tässä esimerkki miten sovin tapaamisen rennon kaverin kanssa. Yleensä siis vaan juodaan kahvia tai viiniä ja jutellaan elämästä, emme tarvitse yhdessäoloon mitään aktiviteettia.
Minä: *soitan kaverille* Moikka, mitä kuuluu? Oletko illalla kotona jos tulisin käymään?
Kaveri: Moi! Tänään mulla on yksi opintoihin liittyvä juttu. Käviskö sulle huomenna?
Minä: Joo.
Kaveri: No laitellaanko vaikka huomenna viestiä, että mihin aikaan tarkemmin sopii kummallekin?
Minä: Joo, tehdään niin. Pääsen töistä kolmelta, eli joskus sen jälkeen. Mutta sovitaan huomenna sitten tarkemmin.
Kaveri: Kiva juttu!Olipa vaikeaa.
Ja kaveri katsoi kalenterista, ettei oo huomiselle mitään, ja merkkasi se sulle varatuksi.
Ei se mitään merkannut, kun ei edes sovittu kellonaikaa. Jos kaverille tai minulle tuleekin jotain, mitä pitää hoitaa, voidaan laittaa viestiä että nähdään sittenkin joku toinen päivä. Eikä kumpikaan pahoita mieltään, koska kummallakaan ei ole tapana suorittaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, joita kalenterin kanssa sovitut tapaamiset närkästyttävät: miten sitten tapaatte ystäviänne? Ettekö tosiaan koskaan ennakoi? Aina vain soitatte tai menette ovelle koputtamaan, että "voitko nähdä nyt heti"?Ettekö koskaan esim. kutsu juhliin etukäteen, tai kysy, pääseekö toinen leffaan "ensi viikonloppuna"? Ilman mitään järjestelyjä toisen pitäisi olla vapaana juuri silloin, kun teille tulee mieleen, että voisi nähdä? En ymmärrä, mikä mielenterveysongelma pitää aikuisella ihmisellä olla, että vetää elämänsä läpi noin omaan napaan tuijottaen. Eihän siinä sinällään mitään, jos tuo on oma tyyli, mutta että sitten otetaan ja suututaan toiselle, joka haluaisi ihan järjestää sitä yhteistä aikaa.
Täällä se aikaisemmin etelässä asuva kommentoi; joo yleensä kavereita ilmestyy oven taakse ja ei ole ollut tilannetta, että olisin käännyttänyt pois. Oli kämppä miten sotkuinen tahansa voi aina ottaa 30min ja istua/keittää kahvit. Kotoni ei ole mikään näyttelysali jonka pitäisi olla "kunnossa" vieraita varten.
Myös on yleistä soitella aamupäivällä ja sopia että nähdään joskus illalla. Tämä joskus on noin 4-6 tunnin liukuma siitä illasta, jolloin ei myöskään ole niin nöpönuukaa jos myöhästyy. Esim lähdin käymään salilla, ja kuuden aikaan näkeminen vaihtuikin yhdeksän aikaan hengailuksi. Mikä siinä, lapset nukahtavat n 11 aikaan illalla joten hyvin ehtii nähdä vaikka lapset olisi mukana. Yleensä lapset nukahtavat ulkona syliin/kylässä ja heidät kannetaan kotona jatkamaan unia sänkyyn.
Aikataulujen suurpiirteisyys antaa tilaa myös olla myöhässä. Sopii sosiaaliseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
Nykyään imiset on niin kiireisiä, että kaikki pitää suunnitella 6kk päähän, tuntuu että jokaisella on joka viikonloppu jotai kissanristiäisiä, työt ei voi estää, koska harvempi tekee viikonloppusin duunia. Sitten kun on sopinut jonkun jutun kaveriporukan kanssa sinne hamaan tulevaisuuteen, niin puolet ei pääse jostain syystä ja yleensä nämä "en pääse" ilmoitukset tuleen sen sovitun päivän aamuna.
Harvempi? Mieti nyt oikein ajatuksen kanssa mitkä palvelut ovat saatavissa myös viikonloppuisin ja mieti sitten kuinka paljon ne mahtaa työllistää ihmisiä. 🤦
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ehkä joku neuroosi tai muu mielenhäiriö, mutta itse vaadin sen että tiedän etukäteen mitä päivän aikana suunnilleen tapahtuu ja mihin aikaan, se tuo minulle mielenrauhaa. Spontaanit asiat ovat minusta ihan kamalia ja ahdistaa.
Toki varmaan yleisempi syy on se, että ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa. Harva ehtii ainakaan arkena vain istua toimettomana ja lähteä lyhyellä varoitusajalla jonnekin, jos käy töissä ja sen jälkeen vielä hoitaa muita omia tai perheen asioita. Ja vaikka olisikin aikaa, niin myös moni arvostaa omaa aikaa eikä jaksa aina nähdä muita, vaikka pystyisikin.
Kyllä sinulla todennäköisesti on. Eikä siinä ole mitään hävettävää! Se on jo paljon, että myöntää pakkomielteisen kontrollintarpeensa, koska silloin siitä voi halutessaan alkaa harjoittelemaan pois. Muutamalla ystävälläni on samanlaista ja taustalta löytyi mt-ongelmia. Toinen on työstänyt asioita ja jotain parannusta on nähtävissä. Toinen pimahti, kun otin puheeksi hänen kontrolloivan ja itsekkään käytöksensä, kun minulla vaan meni kuppi nurin siihen. Ei olla nähty sen koommin. Oikeastaan aika helpottunut olo.
Tai sitten kysymys voi olla nepsypiirteistä (eivät mikään mielenhäiriö, vaan neurologinen poikkeama), joihin suorastaan suositellaan suunnittelua ja kalenterointia. Itse huomasin jo lapsena, että elämä sujuu paremmin ja oloni on parempi, jos suunnittelen ja kalenteroin. Jos joku ihminen ei tätä hyväksy tai haukkuu mielenhäiriöksi, hän ei ole sellainen ihminen, jonka haluaisin ystäväkseni.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä :D Minulla ei ole ensimmäistäkään tuollaista paskantärkeää kaveria, jolla on muka tiukka aikataulu eikä tulisi itselleni mieleenkään aikataulutella minuutin tarkkuudella kavereiden näkemistä. Ei varmaan kannata tehdä itsestään jotain kellon orjaa, työajan ulkopuolella ollaan vapaita.
Kavereille ei varata mitään kalenteriaikoja kuin jollekkin hammaslääkärille.
Itse soitan kaverille, että mennäänkö kahville tai voiko tulla käymään, ainoat syyt jolloin ei käy on töissä käynti tai jos ollaan juuri nukkumaan käymässä.
Hyväksyttäviä syitä eivät siis ole esimerkiksi seuraavat:
- kaveri sopinut jo tekemistä jonkun toisen kanssa
- kaveri luvannut vahtia siskonsa/veljensä lapsia
- kaveri halunnut pitkälle hiihtolenkille monta viikkoa, ja nyt olisi kerrankin kelit kohdallaan ja aikaa ja voimia
- kaverilla ja puolisolla molemmilla ollut kiireinen jakso töissä ja nyt on viimeinkin se päivä, kun on mahdollisuus viettää aikaa yhdessä
- kaveri on varannut päivän johonkin tiettyyn projektiin, jonka hoitaa mieluummin yksin tai perheen kanssa
- kaveri ihan väsähtänyt ja kaipaa vain rauhaa ja hiljaisuutta
Onneksi en ole sinun kaverisi. Olen nimittäin viime aikoina kieltäytynyt spontaaneista ehdotuksista muun muassa näistä syistä.
Kaverisi on normaali. Itsellä on kolmivuorotyö, perhettä ja muutakin seuraelämää. Kavereita näen sovitusti kun molemmilla aikaa sattuu olemaan.
Paitsi yhtä, joka ottaa yhteyttä harva se päivä ja vaan ilmoittaa, että hän voisi tulla nyt kahville. Tai kyselee mitä teet, hänellä on vapaata niin lähti kävelemään meillepäin niin voitaisiin nähdä... ei ei.
Jos ei itsellä ole töitä tai elämää, ei se tarkoita että voi marssia toisten kotiin ja elämään kun huvittaa. Olen monta kertaa joutunut sanomaan, että tulin juuri töistä ym. että nyt ei sovi ja aina pahoittaa mielensä ja alkaa syyllistäminen. Asetan kuulemma muut asiat hänen edelle. Jännä kun on työ ja läheisempiäkin suhteita.
Olen alkanut ottamaan etäisyyttä, jos ei sovi että tavataan sillointällöin kuten muutkin aikuiset. Voi etsiä jonkun muun johon takertua ja pommittaa. Ei ole normaalia aikuiselta muutenkaan. Ei tässä olla mitään teinejä milloin ollaan "bestiksen" kanssa kokoajan ja draamaillaan pienistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Se on toki eri asia, jos ihminen on oikeasti todella kiireinen tai elää ruuhkavuosia. Mutta monelle kun ei käy sekään, kun ehdotan että voisin tulla kaverin luokse käväisemään kahvilla nopeasti (max tunti). Kaverin ei tarvitsisi liikkua mihinkään suuntaan. Mutta jotkut vaan tykkää sopia tapaamisen johonkin tiettyyn aikaan ja tiettyyn paikkaan. Minua ei haittaa jos kaveri vaikka tiskaa sillä aikaa kun rupatellaan, ja saatan tarjota apuanikin. Esimerkiksi leikitän hänen lastaan sillä välin.
Miksi haluat änkeä toisen arkeen kesken kotitoimien. Todella tunkeilevaa, ei tuollainen käykään monelle kun ei kuulu hyviin tapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
En ole lapseton, ja kyllä minulla ainakin ystäville on aina aikaa. Ja kavereille. Kaverini ei näköjään ajattele samalla tavalla.
Hänhän nimenomaan katsoo sinua varten sellaisen ajan että pystyy täysillä keskittymään juuri sinuun. Kuulostaa todella huomaavaiselta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Oho, eipä ole tullut mieleenkään, että tuokin voi jollekin aiheuttaa mielipahaa... :S
Oletteko te mielisairaita?
Kaverisi ehtii nähdä muita, koska sopii heidän kanssaan tapaamiset ajoissa ja merkkaa ne kalenteriin, jolloin näille sovituille ajoille ei tule sovituksi mitään muuta.