Lue keskustelun säännöt.
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Vierailija kirjoitti:
Itseäni enemmänkin ärsyttää sellainen: "moi, pitkästä aikaa. Lähtisitkö parin tunnin päästä ulos?" Ja en ole siis itse edes mitenkään kiireinen, vaan vain opiskelen. Toki välillä voin lähteä lyhyelläkin varoitusajalla jonnekin. Mutta jos nyt jonnekin lähtee, niin en itse tykkää panikissa valmistautua. Ja valmistautumisella tarkoitan ihan vaikka vaan suihkua ja varmistamalla, että vaatteet on puhtaat.
Enkä ole myöskään ikinä ymmärtänyt, että vähentääkö etukäteen tapaamisen sopiminen jotenkin sen tapaamisen merkityksellisyyttä. Mielestäni päinvastoin. Joku on halunnut raivata tilaa kanterista sinulle. Yleensä nämä "spontaanit" tyypit on enemmänkin niitä hieman itsekeskeisiä tyyppejä, joiden on mahdotonta sopia tapaamisia etukäteen, koska eivät voi tietää kuin ihan just ennen mitä haluavatkin tehdä. Ja siinä kohtaa kilauttavat osoitekirjan läpi, että kuka pääsee viime hetkellä paikalle.
Tämä. Exäni oli tällainen viimeiseen asti fiilistelijä. Selitti kyllä etukäteen, esim. että ketä haluaisi viikonloppuna nähdä, mutta otti haluamaansa henkilöön yhteyttä vasta viime tingassa, ja oli loukkaantunut, kun kaverilla olikin jo muuta menoa. Sitten soitteli epätoivoissaan kaikki tutut läpi. Koskaan ei mikään kaverin etukäteen ehdottama aika muka sopinut, kun ei kuulemma voinut tietää mitä silloin huvittaa tehdä. Olipa myös vaikeaa tehdä yhteisiä suunnitelmia, kun kalenterin käyttö oli niin ankeaa. Ymmärrätte varmaan miksi on ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä aloittajaa.
Itse ajattelisin, että tässä on kyse aika pitkälle arvoista - siitä miten tärkeiksi ihmissuhteet kokee elämässään.
Ymmärrän, että moni on kiireinen ja elämää on pakko aikatauluttaa. Mutta itse haluan laittaa ihmiset aina ykkössijalle. Ystäville pitää olla aina aikaa, ainakin siinä mielessä, että ystäville voi ja haluaa aina tehdä aikaa.
Liian monet ovat liian jämähtäneitä lukuisiin mukatärkeisiin rutiineihinsa. Pitää tehdä perheelle ruokaa, pitää mennä kuntosalille, pitää sitä, pitää tätä.
Minusta se kertoo jotain ihmisestä, jos ei pysty skippaamaan kuntosalitreeniä joskus tai syöttämään perheelleen valmisruokaa hyvällä omallatunnolla.
"Haluan laittaa ihmiset aina etusijalle". No eikö ne lapset ole sitten ihmisiä? Useimmille lapset ovat elämän tärkein ihmissuhde, ja heidän hoitamisensa todellakin menee ystävien edelle. Ja niin sen pitääkin olla.Ihmettelen kun monessa kommentissa toistuu tuo "pitää mennä kuntosalille". Mitä vikaa siinä on, että huolehtii omasta kunnostaan? Pitäisikö kaverien pistää sinut oman terveytensä edelle? Kuntosalilla käyminen auttaa torjumaan monia sairauksia, ja antaa voimia jaksaa arjessa. Se on ainakin itselle tärkeää.
Hanki sama kuntosalivuoro ja treenatkaa yhdessä. Se voi olla mukavaa bondaamista ja samalla saat itsellesi parempaa terveyttä.
Ihan oikeasti? Kaveri pitäisi laittaa oman terveyden edellä?
On varmaan satoja keinoja hoitaa terveyttä, ilman jokailtaista kuntosalia, jossa kykenee myös näkemään ystäviään ilman, että on varattava aikaa heille 2 tuntia kolmen viikon päähän.
Kyllä, tämä 3 viikon päästä tapaamista ehdottavat wannabee urheilija voisi ehdottaa siellä salilla tapaamista, mutta kuten ketjussa on nähty edes Prisma ei onnistu, kun sitten ei kykene keskittymään.
Mitä sanoa, on se vaikeaa.Kylläpäs sua nyt ärsyttää kaverien kuntosalilla käynti.
En voi ymmärtää, mikä siinä mättää. Liikunta on kaikissa tutkimuksissa havaittu tärkeäksi. Se ehkäisee erilaisia sairauksia, auttaa helpottamaan sairauksien oireita, antaa voimaa arjessa, tuottaa endorfiineja ja niin edelleen.
No kai sitä voisi siemailla jotain luontaistuotekaupan höpölöpöä yhdessä kaverin kanssa, mutta ei siitä liikunnan etuja saa.
Ja jos sä et harrasta itse yhtään liikuntaa, niin olisi molemmille vähän kiusallista nähdä siellä salilla, kun et jaksaisi tehdä mitään.
Jos kaverillasi on sulle 2 tuntia aikaa 3 viikon päästä, niin sehän tarkoittaa että hän aidosti haluaa nähdä sinua ja varata sinulle aikaa. Miksi se on sulle loukkaus?
En tiedä mistä noin päättelet. Ei se minua ärsytä, kunhan kyseenalaistan koko asian ja ajankäytön selittelyn. Ystäviä ei ole aikaa nähdä, koska se terveys tuhoutuu, jos ei käy joka päivä salilla yksin? Näin minä luen tämän selittelyn, kun sitä aikaa ei vaan millään tahdo löytyä ystävien tapaamiseen kun vasta 3 viikon päähän.
Mutta miksi se on heti tai ei ollenkaan?
3 viikon päästä näkeminen on varma tapaaminen, jonka kaveri on sulle varannut. Onko se sulle arvoton, koska et pääse tapaamaan häntä heti?
Menkää te spontaaniset vaikka kaverihaku piste nettiin ja laittakaa ilmoitus, että haluatte kaverin jota voi tavata hetken mielijohteesta. Ehkä sieltä löytyy samanhenkisiä tyyppejä.
Tulee mieleen, että tällaiset ihmiset ovat niitä, joiden on samantien päästävä kaatamaan jokin heille tapahtunut asia toisen niskaan, ja siksi tapaamisen on tapahduttava välittömästi. Ja luultavasti kun tapaaminen haluamansa henkilön kanssa ei onnistu, soitetaan vaihtoehto nro kahdelle, ja draamaillaan sitten hänelle, että kuinka se ja se kaveri tärkeilee kalenterinsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
En minä kehtaisi ehdottaa ystävälle, että jos tulet Prisman aulakahvilaan tänään klo xx niin ehditään jutella puoli tuntia. Mielummin katson sitä kalenteria, ja järjestän parin viikon päähän sellaisen vapaaillan, ettei ole kiire mihinkään. Kai nämä on sitten mielipideasioita että kuka tykkää mistäkin, mutta minä ainakin myös itse tapaamista ehdottavana arvostan enemmän (vaikka sitten kalenterista katsottua) kiireetöntä aikaa.
No se puoli tuntia ei ollut se pointti vaan, se että sanotaan toiselle, et missään välissä ei kerkeä nähdä kun vasta 3 viikon päästä. Itse en kyllä jaksaisi edes pitää yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Itse kun olen tapaillut näitä ns. kiireisiä ihmisiä niin se kiire on useimmiten ihan itse aiheutettua "pakko mennä salille" ja sen jälkeen olis iltaa vielä monta tuntia, mutta ei pysty😂
Kaverisi haluaa pitää huolta kunnostaan ja terveydestään. Mikä siinä on väärin?
Ei mikään, mutta me osaamme laskea. Kukaan ei ole siellä salilla 24/7/365.
Yksikään näistä selittäjistä ei ole edes maajoukkueessa yleensä. Kokemuksesta voin sanoa, että jopa sm-tason urheilijoilla on aikaa sekä ystäville, että bilettämiselle.
Otetaan esimerkki.
Anna on 35-vuotias kolmen lapsen äiti. Hän käy töissä 8-16. Töiden jälkeen hän hakee lapset tarhasta ja kotona ollaan joskus kello 17. Lapsille pitää laittaa ruokaa. Lapset menevät nukkumaan kello 19:30 ja sen jälkeen Annalla on pari tuntia vapaa-aikaa, ennen kuin on mentävä itse nukkumaan. Kotitöitä on paljon.
Pari kertaa viikossa Anna ehtii käydä salilla tai muussa harrastuksessa, kun mies pääsee töistä aikaisemmin ja hoitaa ruoat. Pari kertaa viikossa taas mies käy salilla tai muissa harrastuksissa, ja Annan on oltava kotona hoitamassa lapsia.
Kaveri kysyy, ehtisitkö Anna nähdä vaikka tänä sunnuntaina. Anna katsoo kalenterista, minä viikonloppuina perhe on jossain reissussa tai sukulaisia on tulossa kylään. "Sopiiko sulle kahden viikon päästä sunnuntai-iltana?"
Nyt kaveri loukkaantuu, koska Anna ei haluakaan nähdä häntä heti paikalla.
Onko tuossa tilanteessa reilua loukkaantua? Minusta ei ole.
Ainakin annan perheen elämä kuulostaa melko kammottavalta. Jos perheessä on kolme päiväkoti-ikäistä lasta ja molemmat vanhemmat käy töissä, ei ole realistista että molemmilla vanhemmilla olisi vielä harrastus kaksi kertaa viikossa. Voi se mahdollista olla, mutta varmaan on hermot kireällä vähän jokaisella.
Mitä kammottavaa siinä muka on? Päivätyö, lasten hoitamista ja pari tuntia aikaa itselle illalla. Sitä on monen ruuhkavuosia elävän elämä. Työ ja lapset on monelle niin tärkeitä ja antoisia, että arki tuntuu ihan mukavalta. Kaverien spontaani tapaaminen ei välttämättä ole parempaa elämää heidän mielestään.
Hämmentävää lukea, että näinkin moni kommentoija kokee kaverit ja ystävät negatiiviseksi asiaksi elämässään.
Lapsettomana mutta kohtalaisen työllistettynä huomaan kaipaavani ihan vain omaa rauhaa. Mulla on vain yksi lapsuudesta asti ollut paras kaveri, jolla on ns. avoimet ovet ja kuuntelen koska vain jos tarve vaatii. Muuten tykkään mielummin sopia menot etukäteen. Toki aina välillä kaveri saattaa huikata, että hei olisi sitä ja sitä haluaisitko lähteä mukaan. Joskus lähden joskus en. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi tehdä erittäin iso numero näkemisen sopimisesta. Ystävyydessä lienee tärkein asia että molemmilla on aito halu pitää sitä suhdetta yllä. Saati sitten jos mukana on vielä lapsia ja lapsen mahdollisia harrastuksia ja menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana mutta kohtalaisen työllistettynä huomaan kaipaavani ihan vain omaa rauhaa. Mulla on vain yksi lapsuudesta asti ollut paras kaveri, jolla on ns. avoimet ovet ja kuuntelen koska vain jos tarve vaatii. Muuten tykkään mielummin sopia menot etukäteen. Toki aina välillä kaveri saattaa huikata, että hei olisi sitä ja sitä haluaisitko lähteä mukaan. Joskus lähden joskus en. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi pitäisi tehdä erittäin iso numero näkemisen sopimisesta. Ystävyydessä lienee tärkein asia että molemmilla on aito halu pitää sitä suhdetta yllä. Saati sitten jos mukana on vielä lapsia ja lapsen mahdollisia harrastuksia ja menoja.
Ihana kuulla! Hienoa, että ystävyytesi on terveellä pohjalla ja vastavuoroista. Minulla on samanmoisia kokemuksia parhaan ystäväni kanssa.
Hyvä ystävyyssuhde tosiaan kestää vaikeimmatkin kaudet ja ymmärtää, ettei näkeminen ole aina mahdollista. Hyvä muistaa, että ihmiset kasvavat erilleen myös ystävyydessä. Kannattaa aina pohtia onko ystävyys hyvällä pohjalla. Onko ihanaa nähdä ja molemmat mukana tilanteissa. Tuntuuko siltä, että olisitte juuri nähneet vai onko kyse enemmän pakkopullasta. Ihmisillähän on aina monen tasoisia ystävyyksi. Niitä jotka ovat kaikista läheisimpiä. Sitten on leikkitreffejä lasten vanhempien kanssa tai harrastusporukoiden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
En ole lapseton, ja kyllä minulla ainakin ystäville on aina aikaa. Ja kavereille. Kaverini ei näköjään ajattele samalla tavalla.
Okei, lapsesi on siis isällään puolet ajasta ja sen sinun osuuden lapsesi viettää mummolassa. Töitähän sinulla ei ole.
Ihmisellä on erilainen ajankäyttö ja elämä kuin kaverillaan ja sinulla. Hän ihmettelee tätä erilaisuutta ja on vähän pahastunutkin. Tarviiko sinun silti mollata häntä? Ikään kuin hän olisi loukannut juuri sinua henkilökohtaisesti.
Käsittämätöntä :D Minulla ei ole ensimmäistäkään tuollaista paskantärkeää kaveria, jolla on muka tiukka aikataulu eikä tulisi itselleni mieleenkään aikataulutella minuutin tarkkuudella kavereiden näkemistä. Ei varmaan kannata tehdä itsestään jotain kellon orjaa, työajan ulkopuolella ollaan vapaita.
Kavereille ei varata mitään kalenteriaikoja kuin jollekkin hammaslääkärille.
Itse soitan kaverille, että mennäänkö kahville tai voiko tulla käymään, ainoat syyt jolloin ei käy on töissä käynti tai jos ollaan juuri nukkumaan käymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ystävyyssuhde tosiaan kestää vaikeimmatkin kaudet ja ymmärtää, ettei näkeminen ole aina mahdollista. Hyvä muistaa, että ihmiset kasvavat erilleen myös ystävyydessä. Kannattaa aina pohtia onko ystävyys hyvällä pohjalla. Onko ihanaa nähdä ja molemmat mukana tilanteissa. Tuntuuko siltä, että olisitte juuri nähneet vai onko kyse enemmän pakkopullasta. Ihmisillähän on aina monen tasoisia ystävyyksi. Niitä jotka ovat kaikista läheisimpiä. Sitten on leikkitreffejä lasten vanhempien kanssa tai harrastusporukoiden kautta.
Ainoastaan naisen venkoilua. Kavereita on eikä niitä suhteita sen kummemmin analysoida millä pohjalla ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Se, että tapaamisia on hankala järjestää voi johtua myös siitä ettei se toinen halua viettää aikaa sun kanssa, mutta kokee (vielä) velvollisuudekseen esittää toisin. Teidän kaveruus on muuttunut tai se ei ikinä ollut sitä mitä luulit. Sehän se on mikä tässä nyt niin kiukuttaa, eikö?
Tyypillistä naisen venkoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä :D Minulla ei ole ensimmäistäkään tuollaista paskantärkeää kaveria, jolla on muka tiukka aikataulu eikä tulisi itselleni mieleenkään aikataulutella minuutin tarkkuudella kavereiden näkemistä. Ei varmaan kannata tehdä itsestään jotain kellon orjaa, työajan ulkopuolella ollaan vapaita.
Kavereille ei varata mitään kalenteriaikoja kuin jollekkin hammaslääkärille.
Itse soitan kaverille, että mennäänkö kahville tai voiko tulla käymään, ainoat syyt jolloin ei käy on töissä käynti tai jos ollaan juuri nukkumaan käymässä.
Riippuu varmaan elämäntilanteesta. 8-16 työ ja pieni lapsi. Aika kohtalaisesti menee lapsen ehdoilla. En tietenkään tasan kellota mitään mutta monesti on kivempi sopia että nähdään ylihuomenna iltapäivällä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
En minä kehtaisi ehdottaa ystävälle, että jos tulet Prisman aulakahvilaan tänään klo xx niin ehditään jutella puoli tuntia. Mielummin katson sitä kalenteria, ja järjestän parin viikon päähän sellaisen vapaaillan, ettei ole kiire mihinkään. Kai nämä on sitten mielipideasioita että kuka tykkää mistäkin, mutta minä ainakin myös itse tapaamista ehdottavana arvostan enemmän (vaikka sitten kalenterista katsottua) kiireetöntä aikaa.
No se puoli tuntia ei ollut se pointti vaan, se että sanotaan toiselle, et missään välissä ei kerkeä nähdä kun vasta 3 viikon päästä. Itse en kyllä jaksaisi edes pitää yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Itse kun olen tapaillut näitä ns. kiireisiä ihmisiä niin se kiire on useimmiten ihan itse aiheutettua "pakko mennä salille" ja sen jälkeen olis iltaa vielä monta tuntia, mutta ei pysty😂
Ei se ole mitään kiireen esittämistä vaan tervettä rajojen vetämistä.
On täysin ymmärrettävää että raskaan työpäivän ja salilla käymisen jälkeen haluaa olla vain kotona itsekseen tai perheen kanssa ja rauhoittua yötä kohden. Loppuunhan siinä palaa jos joka tunnin täyttää jollakin ohjelmalla siksi kun kaveri haluaa. Ja itse olen vielä näitä kalenteri-ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et itse muista jotain asiaa ilman kalenteria niin sillä ei ole todellista merkitystä elämässäsi. Mutta kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä :D Minulla ei ole ensimmäistäkään tuollaista paskantärkeää kaveria, jolla on muka tiukka aikataulu eikä tulisi itselleni mieleenkään aikataulutella minuutin tarkkuudella kavereiden näkemistä. Ei varmaan kannata tehdä itsestään jotain kellon orjaa, työajan ulkopuolella ollaan vapaita.
Kavereille ei varata mitään kalenteriaikoja kuin jollekkin hammaslääkärille.
Itse soitan kaverille, että mennäänkö kahville tai voiko tulla käymään, ainoat syyt jolloin ei käy on töissä käynti tai jos ollaan juuri nukkumaan käymässä.
Riippuu varmaan elämäntilanteesta. 8-16 työ ja pieni lapsi. Aika kohtalaisesti menee lapsen ehdoilla. En tietenkään tasan kellota mitään mutta monesti on kivempi sopia että nähdään ylihuomenna iltapäivällä tms.
Tämä on hyvä esimerkki. Kun pääsee töistä ja käy hakemassa kullannupun päivähoidosta, niin kello on helposti jo 17 ja sitten onkin enää muutama tuntu siihen, kun pitää alkaa suorittamaan iltatoimia.
Elämässä on yllättävän paljon eri "rajoitteita", mistä johtueen spontaanit näkemiset eivät vain tule kysymykseen, sillä ne vievät ajan joltain muulta asialta.
Kysehän on oikeastaan käytettävissä olevan ajan priorisoinnista. Aikaa meillä kaikilla on ihan yhtä paljon, tekemistä ja velvoitteita eri määrät..
Hyvin, hyvin harvoin voi sponttaani tapaaminen onnistua. Mutta yleensä kalenteri on täynnä.
Vähän antaa sellasen kuvan et kaveris haluu pätee. Rasittavaa.
Olisi itsellä tuollainen hyvin nopeasti siinä kategoriassa "kavereita", joihin en enää itse pidä yhteyttä.
Joo, yritin olla antelias tässä skenaariossa että olisi aikaa käydä edes siellä salilla. Ehkä kolme päiväkoti-ikäistä lasta on vähän epätodennäköinen, joku olisi ehkä jo koulussa.. omine harrastuksineen ja kavereineen.