Lue keskustelun säännöt.
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Vierailija kirjoitti:
Elämässä on yllättävän paljon eri "rajoitteita", mistä johtueen spontaanit näkemiset eivät vain tule kysymykseen, sillä ne vievät ajan joltain muulta asialta.
Kysehän on oikeastaan käytettävissä olevan ajan priorisoinnista. Aikaa meillä kaikilla on ihan yhtä paljon, tekemistä ja velvoitteita eri määrät..
Sen"jonkun muun"asian voi aina siirtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kaksi pientä lasta ja toimin vaativalla akateemisella ajalla. Tapasin ystävää joka viikko, ja ystävän mielestä vähinmäisaika hyvälle tapaamiselle oli 5-6 h, ja tämä toteutui. Kyseinen ystävä sitten pisti välit poikki, kun minulla oli niin vähän aikaa hänelle ja kaikki oli turhan aikataulutettua. Että sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä on yllättävän paljon eri "rajoitteita", mistä johtueen spontaanit näkemiset eivät vain tule kysymykseen, sillä ne vievät ajan joltain muulta asialta.
Kysehän on oikeastaan käytettävissä olevan ajan priorisoinnista. Aikaa meillä kaikilla on ihan yhtä paljon, tekemistä ja velvoitteita eri määrät..Sen"jonkun muun"asian voi aina siirtää.
No juuri sitä se priorisointi tarkoittaa.. Asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen.
Jos kaverin näkemisen kokee tärkeäksi, niin sen jonkun muun menon siirtää (jos se on ylipäätään siirrettävissä), tai järjestää muuten kalenteristaan aikaa näkemiselle.
Jos ei, niin aika vahva merkki, että muut asiat painavat elämässä enemmän.
APlle,
kaverinsa ja ystävänsä voi itse vapaasti valita. Jos hänen käytöksensä ja säätämisensä ei miellytä, voi vaihtaa maisemaa ja ystävää/kaveria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
En minä kehtaisi ehdottaa ystävälle, että jos tulet Prisman aulakahvilaan tänään klo xx niin ehditään jutella puoli tuntia. Mielummin katson sitä kalenteria, ja järjestän parin viikon päähän sellaisen vapaaillan, ettei ole kiire mihinkään. Kai nämä on sitten mielipideasioita että kuka tykkää mistäkin, mutta minä ainakin myös itse tapaamista ehdottavana arvostan enemmän (vaikka sitten kalenterista katsottua) kiireetöntä aikaa.
No se puoli tuntia ei ollut se pointti vaan, se että sanotaan toiselle, et missään välissä ei kerkeä nähdä kun vasta 3 viikon päästä. Itse en kyllä jaksaisi edes pitää yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Itse kun olen tapaillut näitä ns. kiireisiä ihmisiä niin se kiire on useimmiten ihan itse aiheutettua "pakko mennä salille" ja sen jälkeen olis iltaa vielä monta tuntia, mutta ei pysty😂
Kaverisi haluaa pitää huolta kunnostaan ja terveydestään. Mikä siinä on väärin?
Ei mikään, mutta me osaamme laskea. Kukaan ei ole siellä salilla 24/7/365.
Yksikään näistä selittäjistä ei ole edes maajoukkueessa yleensä. Kokemuksesta voin sanoa, että jopa sm-tason urheilijoilla on aikaa sekä ystäville, että bilettämiselle.
Otetaan esimerkki.
Anna on 35-vuotias kolmen lapsen äiti. Hän käy töissä 8-16. Töiden jälkeen hän hakee lapset tarhasta ja kotona ollaan joskus kello 17. Lapsille pitää laittaa ruokaa. Lapset menevät nukkumaan kello 19:30 ja sen jälkeen Annalla on pari tuntia vapaa-aikaa, ennen kuin on mentävä itse nukkumaan. Kotitöitä on paljon.
Pari kertaa viikossa Anna ehtii käydä salilla tai muussa harrastuksessa, kun mies pääsee töistä aikaisemmin ja hoitaa ruoat. Pari kertaa viikossa taas mies käy salilla tai muissa harrastuksissa, ja Annan on oltava kotona hoitamassa lapsia.
Kaveri kysyy, ehtisitkö Anna nähdä vaikka tänä sunnuntaina. Anna katsoo kalenterista, minä viikonloppuina perhe on jossain reissussa tai sukulaisia on tulossa kylään. "Sopiiko sulle kahden viikon päästä sunnuntai-iltana?"
Nyt kaveri loukkaantuu, koska Anna ei haluakaan nähdä häntä heti paikalla.
Onko tuossa tilanteessa reilua loukkaantua? Minusta ei ole.
Näitä kolmen lapsen Annoja alkaa olla aika harvassa. Sen lisäksi nämä Annan kiireiset vuodet, eivät montaa vuotta lopulta kestä, koska ne lapset menevät kouluun ja osan siitä ajasta Annat ovat kotona äitiyslomalla. Joten tällaista tarhahakemista työpäivän jälkeen oikeasti monella ihmisellä paljoakaan ole.
En määrittele mikä on reilua ja mikä ei, mutta se nyt on vaan selittelyä, ettei ystäville löydy aikaa kun kolmen viikon päästä kalenteria katsomalla tai sitten koko ajanhallinta on todella huonoa ja elämä on muutenkin ahdettu liian täyteen ja vaarana on vakava loppuunpalaminen.Joopa joo, sähän välität vain kaverien terveydestä, kun eivät hetken varoitusajalla halua nähdä sinua.
Se tapaaminen sinun kanssako sitten estää sen "vakavan loppuunpalamisen"?
Kyllä iso osa ihmisistä elää juuri tuon kaltaista elämää. Jos oletetaan että Annan lapsista on osa koulussa, niin heillä saattaa olla vaikka liikuntaharrastuksia, jotka sitten vievät osan ajasta arki-illassa.
Se elämä voi olla ihan hyvää ja antoisaa, on vaan suunniteltava etukäteen, mihin jää aikaa. Sen takia ystäville katsotaan aika kalenterista.
Voisit olla iloinen, että kaverisi haluaa varata sulle aikaa kiireisestä arjestaan/viikonlopuistaan, tai voit murjottaa koska kaverille ei käy juuri nyt. Asenne on itsestä kiinni.
Ihan oikeasti? Osaatko matematiikkaa?
En tiedä missä ihmeessä porukka käy joka ikinen päivä juuri salilla tuntikausia? Missä kaikki ovat vuosikausia useiden pikkulasten vanhempia jne.
Sinun terveytesi ei tuhoudu mihinkään, vaikka sen salitreenin korvaisitkin käyttämällä sen ajan silloin tällöin käymällä kävelylenkillä sen kaverisi kanssa. Ehkä ne stressiarvosi jopa paranisivat siitä, etkä ajautuisi ylikuntoon.
Minä en murjoita, olen jo ajat sitten siivonnut nämä tämäntyyppiset ihmiset ulos ystävistäni ja kavereistani. Heillä ei ole aikaa, minulla ei ole aikaa heille ja kaikki olemme tyytyväisiä. Minä en häiritse heidän urheilu/ kiireistä elämää, eivätkä he loukkaa minun kykyäni laskea yhteen asioiden todellinen laita, kaiken maailma selittelyillä, jotka eivät kestä tarkempaa analysointia.
Rehellisesti sanottuna en saa heistä mitään iloa, joten parempi meille kaikille, että he urheilevat joka ilta himona ja minä vietän aikaani ystävien kanssa, jotka haluavat seuraani ihan oikeasti ja urheilen sekä ilman stressiä ja aikatauluja kuunnellen sitä omaa kehoani ja mieltäni.
Kyseenalaistan kyllä sen väitteen, että elämä olisi antoisaa ja hyvää kun ensimmäinen vapaa tila ystäville löytyy kolmen viikon päähän. Minusta se kuulosta lähinnä tehokkaalta kalenterin käytöltä burnoutia kohti.
Kunhan vaan kirjoittelen näkemyksiäni tänne. Joten ei kannat ajatella, että mielialani ja tunteeni jotenkin muuttuu näistä kirjoituksistanne. Muiden peilaamisesta sitten taas en ole niin varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin, hyvin harvoin voi sponttaani tapaaminen onnistua. Mutta yleensä kalenteri on täynnä.
Mitä siinä kalenterissa sitten on, kun koko ajaan on niin kiire ettei millään ehdi?
Toiset täällä vaikuttavat olevan jopa niin kiireisiä, etteivät edes ehdi suihkuun ja puhtaita vaatteita päälleen laittaa, koska jos kaveri soittaa ja kysyy johonkin, niin jostain pitäisi löytää aikaa jopa sille suihkussa käymiselle ja pukeutumiselle puhtaisiin vaatteisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
En minä kehtaisi ehdottaa ystävälle, että jos tulet Prisman aulakahvilaan tänään klo xx niin ehditään jutella puoli tuntia. Mielummin katson sitä kalenteria, ja järjestän parin viikon päähän sellaisen vapaaillan, ettei ole kiire mihinkään. Kai nämä on sitten mielipideasioita että kuka tykkää mistäkin, mutta minä ainakin myös itse tapaamista ehdottavana arvostan enemmän (vaikka sitten kalenterista katsottua) kiireetöntä aikaa.
No se puoli tuntia ei ollut se pointti vaan, se että sanotaan toiselle, et missään välissä ei kerkeä nähdä kun vasta 3 viikon päästä. Itse en kyllä jaksaisi edes pitää yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Itse kun olen tapaillut näitä ns. kiireisiä ihmisiä niin se kiire on useimmiten ihan itse aiheutettua "pakko mennä salille" ja sen jälkeen olis iltaa vielä monta tuntia, mutta ei pysty😂
Kaverisi haluaa pitää huolta kunnostaan ja terveydestään. Mikä siinä on väärin?
Ei mikään, mutta me osaamme laskea. Kukaan ei ole siellä salilla 24/7/365.
Yksikään näistä selittäjistä ei ole edes maajoukkueessa yleensä. Kokemuksesta voin sanoa, että jopa sm-tason urheilijoilla on aikaa sekä ystäville, että bilettämiselle.
Otetaan esimerkki.
Anna on 35-vuotias kolmen lapsen äiti. Hän käy töissä 8-16. Töiden jälkeen hän hakee lapset tarhasta ja kotona ollaan joskus kello 17. Lapsille pitää laittaa ruokaa. Lapset menevät nukkumaan kello 19:30 ja sen jälkeen Annalla on pari tuntia vapaa-aikaa, ennen kuin on mentävä itse nukkumaan. Kotitöitä on paljon.
Pari kertaa viikossa Anna ehtii käydä salilla tai muussa harrastuksessa, kun mies pääsee töistä aikaisemmin ja hoitaa ruoat. Pari kertaa viikossa taas mies käy salilla tai muissa harrastuksissa, ja Annan on oltava kotona hoitamassa lapsia.
Kaveri kysyy, ehtisitkö Anna nähdä vaikka tänä sunnuntaina. Anna katsoo kalenterista, minä viikonloppuina perhe on jossain reissussa tai sukulaisia on tulossa kylään. "Sopiiko sulle kahden viikon päästä sunnuntai-iltana?"
Nyt kaveri loukkaantuu, koska Anna ei haluakaan nähdä häntä heti paikalla.
Onko tuossa tilanteessa reilua loukkaantua? Minusta ei ole.
Näitä kolmen lapsen Annoja alkaa olla aika harvassa. Sen lisäksi nämä Annan kiireiset vuodet, eivät montaa vuotta lopulta kestä, koska ne lapset menevät kouluun ja osan siitä ajasta Annat ovat kotona äitiyslomalla. Joten tällaista tarhahakemista työpäivän jälkeen oikeasti monella ihmisellä paljoakaan ole.
En määrittele mikä on reilua ja mikä ei, mutta se nyt on vaan selittelyä, ettei ystäville löydy aikaa kun kolmen viikon päästä kalenteria katsomalla tai sitten koko ajanhallinta on todella huonoa ja elämä on muutenkin ahdettu liian täyteen ja vaarana on vakava loppuunpalaminen.Joopa joo, sähän välität vain kaverien terveydestä, kun eivät hetken varoitusajalla halua nähdä sinua.
Se tapaaminen sinun kanssako sitten estää sen "vakavan loppuunpalamisen"?
Kyllä iso osa ihmisistä elää juuri tuon kaltaista elämää. Jos oletetaan että Annan lapsista on osa koulussa, niin heillä saattaa olla vaikka liikuntaharrastuksia, jotka sitten vievät osan ajasta arki-illassa.
Se elämä voi olla ihan hyvää ja antoisaa, on vaan suunniteltava etukäteen, mihin jää aikaa. Sen takia ystäville katsotaan aika kalenterista.
Voisit olla iloinen, että kaverisi haluaa varata sulle aikaa kiireisestä arjestaan/viikonlopuistaan, tai voit murjottaa koska kaverille ei käy juuri nyt. Asenne on itsestä kiinni.
Ihan oikeasti? Osaatko matematiikkaa?
En tiedä missä ihmeessä porukka käy joka ikinen päivä juuri salilla tuntikausia? Missä kaikki ovat vuosikausia useiden pikkulasten vanhempia jne.Sinun terveytesi ei tuhoudu mihinkään, vaikka sen salitreenin korvaisitkin käyttämällä sen ajan silloin tällöin käymällä kävelylenkillä sen kaverisi kanssa. Ehkä ne stressiarvosi jopa paranisivat siitä, etkä ajautuisi ylikuntoon.
Minä en murjoita, olen jo ajat sitten siivonnut nämä tämäntyyppiset ihmiset ulos ystävistäni ja kavereistani. Heillä ei ole aikaa, minulla ei ole aikaa heille ja kaikki olemme tyytyväisiä. Minä en häiritse heidän urheilu/ kiireistä elämää, eivätkä he loukkaa minun kykyäni laskea yhteen asioiden todellinen laita, kaiken maailma selittelyillä, jotka eivät kestä tarkempaa analysointia.
Rehellisesti sanottuna en saa heistä mitään iloa, joten parempi meille kaikille, että he urheilevat joka ilta himona ja minä vietän aikaani ystävien kanssa, jotka haluavat seuraani ihan oikeasti ja urheilen sekä ilman stressiä ja aikatauluja kuunnellen sitä omaa kehoani ja mieltäni.
Kyseenalaistan kyllä sen väitteen, että elämä olisi antoisaa ja hyvää kun ensimmäinen vapaa tila ystäville löytyy kolmen viikon päähän. Minusta se kuulosta lähinnä tehokkaalta kalenterin käytöltä burnoutia kohti.Kunhan vaan kirjoittelen näkemyksiäni tänne. Joten ei kannat ajatella, että mielialani ja tunteeni jotenkin muuttuu näistä kirjoituksistanne. Muiden peilaamisesta sitten taas en ole niin varma.
En minäkään murjota. Elämä keveni kummasti, kun kellon ja kalenterin kanssa liikkuvat kaverit siivosi elämästään. Asiassa on vaan yksi mutta: joskus myöhemmin palaavat asiaan ystävyyden varjolla, kun kaipaavat sylkykuppia ja purkavat ruuhkavuosiensa kurjuutta. Kumma juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän Annaa.
Työ matkoineen 7-17.
Ruuanlaitto, ruoka, harrastuskyyditys tai oma jumppa istumatyön vastapainoksi, ehkä iso tai pienempi kauppareissu
Viikonloppuna kotityöurakka, ulkoilu, perheen kanssa vietetty aika.
Näppärää on viikonlopun kävelytreffit kaverin kanssa. Win-win.
Kolme lasta 5 vuoden sisään ja on tätä rumbaa nyt pian 18 v kestänyt.
Olemme sopineet kaverin kanssa että emme sovi etukäteen tapaamisia, koska aina voi sattua esteitä. Tuntuis aika hassulta laittaa allakkaan treffit. No, näemmekin aika harvoin. Mutta jostain syystä hänellä on aina aikaa kaikille muille. Harmistuin aika paljon kun hän olikin mennyt kylään jollekkin puolitutulleen. Oikea kyläluuta ja minulle ei muka ole paljon koskaan aikaa. Eipä se haittaa, koska hän on aivan hirveä puhumaan. En tahdo saada puheenvuoroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ehkä joku neuroosi tai muu mielenhäiriö, mutta itse vaadin sen että tiedän etukäteen mitä päivän aikana suunnilleen tapahtuu ja mihin aikaan, se tuo minulle mielenrauhaa. Spontaanit asiat ovat minusta ihan kamalia ja ahdistaa.
Toki varmaan yleisempi syy on se, että ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa. Harva ehtii ainakaan arkena vain istua toimettomana ja lähteä lyhyellä varoitusajalla jonnekin, jos käy töissä ja sen jälkeen vielä hoitaa muita omia tai perheen asioita. Ja vaikka olisikin aikaa, niin myös moni arvostaa omaa aikaa eikä jaksa aina nähdä muita, vaikka pystyisikin.
Kyllä sinulla todennäköisesti on. Eikä siinä ole mitään hävettävää! Se on jo paljon, että myöntää pakkomielteisen kontrollintarpeensa, koska silloin siitä voi halutessaan alkaa harjoittelemaan pois. Muutamalla ystävälläni on samanlaista ja taustalta löytyi mt-ongelmia. Toinen on työstänyt asioita ja jotain parannusta on nähtävissä. Toinen pimahti, kun otin puheeksi hänen kontrolloivan ja itsekkään käytöksensä, kun minulla vaan meni kuppi nurin siihen. Ei olla nähty sen koommin. Oikeastaan aika helpottunut olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko tämän vääntää niin että arvostaa tapaamista niin että haluaa tavata häiriöttä ja keskittyä sinuun jakamatta huomiotaan muualle. Eipä näytä sinulle riittävän? Tai kenties itse et omista tai osaa käyttää kalenteria, ja sinulla on yllin kyllin vapaa-aikaa muttet osaa siltikään sitä allokoida järkevästi?
Vierailija kirjoitti:
Voisko tämän vääntää niin että arvostaa tapaamista niin että haluaa tavata häiriöttä ja keskittyä sinuun jakamatta huomiotaan muualle. Eipä näytä sinulle riittävän? Tai kenties itse et omista tai osaa käyttää kalenteria, ja sinulla on yllin kyllin vapaa-aikaa muttet osaa siltikään sitä allokoida järkevästi?
Mutta kun todellisuudessa ei ole kyse siitä. Se on vain itsensä huijaamista, että kääntää asian päälaelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pahaa siinä on, että varaa ajan?
Meillä tehdään niin puolin ja toisin, mutta myös välillä "kokeillaan kepillä jäätä" ja soitellaan, jos ollaan reissussa toisen lähellä. Joskus onnistuu, joskus ei.
Minusta täällä vaikuttaa siltä että on liikaa vapaa-aikaa ja siltikään ei tarpeeksi aikaa tai muuten vaan ihan perus elämänhallinta hukassa, kuljetaan vaan ihan sumussa ja haahuillaan päivästä toiseen. Sen sijaan että aika on arvokasta, sitä on rajallinen määrä. Elämän lopulla mietit mitähän sitä tuli tehtyä päivät pitkät ja mitä sain aikaiseksi ja oliko sen väärti? Tiedän jo nyt ihmisiä joille suurin merkittävä tapahtuma seuraavaksi on heidän hautajaiset. Omansa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
Nykyään imiset on niin kiireisiä, että kaikki pitää suunnitella 6kk päähän, tuntuu että jokaisella on joka viikonloppu jotai kissanristiäisiä, työt ei voi estää, koska harvempi tekee viikonloppusin duunia. Sitten kun on sopinut jonkun jutun kaveriporukan kanssa sinne hamaan tulevaisuuteen, niin puolet ei pääse jostain syystä ja yleensä nämä "en pääse" ilmoitukset tuleen sen sovitun päivän aamuna.
Väsynyt sosiaalisesti kirjoitti:
Kätevä tapa rajata liian sosiaalisia tapaamisia. Itse olen sitä tyyppiä, joka väsyy ihmisten kanssa rupatteluun yms. ja pienikin sosiaalinen kuormitus vaatii palautumisen. Jotkut ei tajua/ huoma väsymistä, joten ennakolya sovittu aikataulu säästää kummankin osapuolen tunteita.
Juuri näin. Työkseni päivystän kaikkina arkipäivinä, yksin. Ruokatauot suoritan 10 minuuttiin, silti nekin voi keskeytyä. Sitten se päätyö konetta tuijottaen, sisältäen jatkuvia keskeytyksiä. Illalla olen aivan poikki. En vastaa whatsuppiin enkä puheluihin enää kotona. En jaksa, mun on pakko antaa aivojeni levätä. Anteeksi vaan ystävät, sukulaiset. Yritän hoitaa työni joten kuten, yrittäkää pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂
Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄
Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.
Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.
Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!
Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂
Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂
Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄
Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄
En minä kehtaisi ehdottaa ystävälle, että jos tulet Prisman aulakahvilaan tänään klo xx niin ehditään jutella puoli tuntia. Mielummin katson sitä kalenteria, ja järjestän parin viikon päähän sellaisen vapaaillan, ettei ole kiire mihinkään. Kai nämä on sitten mielipideasioita että kuka tykkää mistäkin, mutta minä ainakin myös itse tapaamista ehdottavana arvostan enemmän (vaikka sitten kalenterista katsottua) kiireetöntä aikaa.
No se puoli tuntia ei ollut se pointti vaan, se että sanotaan toiselle, et missään välissä ei kerkeä nähdä kun vasta 3 viikon päästä. Itse en kyllä jaksaisi edes pitää yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Itse kun olen tapaillut näitä ns. kiireisiä ihmisiä niin se kiire on useimmiten ihan itse aiheutettua "pakko mennä salille" ja sen jälkeen olis iltaa vielä monta tuntia, mutta ei pysty😂
Kaverisi haluaa pitää huolta kunnostaan ja terveydestään. Mikä siinä on väärin?
Ei mikään, mutta me osaamme laskea. Kukaan ei ole siellä salilla 24/7/365.
Yksikään näistä selittäjistä ei ole edes maajoukkueessa yleensä. Kokemuksesta voin sanoa, että jopa sm-tason urheilijoilla on aikaa sekä ystäville, että bilettämiselle.
Otetaan esimerkki.
Anna on 35-vuotias kolmen lapsen äiti. Hän käy töissä 8-16. Töiden jälkeen hän hakee lapset tarhasta ja kotona ollaan joskus kello 17. Lapsille pitää laittaa ruokaa. Lapset menevät nukkumaan kello 19:30 ja sen jälkeen Annalla on pari tuntia vapaa-aikaa, ennen kuin on mentävä itse nukkumaan. Kotitöitä on paljon.
Pari kertaa viikossa Anna ehtii käydä salilla tai muussa harrastuksessa, kun mies pääsee töistä aikaisemmin ja hoitaa ruoat. Pari kertaa viikossa taas mies käy salilla tai muissa harrastuksissa, ja Annan on oltava kotona hoitamassa lapsia.
Kaveri kysyy, ehtisitkö Anna nähdä vaikka tänä sunnuntaina. Anna katsoo kalenterista, minä viikonloppuina perhe on jossain reissussa tai sukulaisia on tulossa kylään. "Sopiiko sulle kahden viikon päästä sunnuntai-iltana?"
Nyt kaveri loukkaantuu, koska Anna ei haluakaan nähdä häntä heti paikalla.
Onko tuossa tilanteessa reilua loukkaantua? Minusta ei ole.
Ainakin annan perheen elämä kuulostaa melko kammottavalta. Jos perheessä on kolme päiväkoti-ikäistä lasta ja molemmat vanhemmat käy töissä, ei ole realistista että molemmilla vanhemmilla olisi vielä harrastus kaksi kertaa viikossa. Voi se mahdollista olla, mutta varmaan on hermot kireällä vähän jokaisella.
Juurikin näin. Miten pienten lasten kasvuun vaikuttaisi se, että ollaan päivä tarhassa ja kova luottamus, että ainakin äiti on kotona illalla antamassa tukea ja turvaa mutta onkin tyhjä koti isi tuijottamassa kännykkää. Ei vaan äiti asettaakin lihaskunnon lasten edelle? Voihan niitä jumppaliikkeitä ja puntinnostoo tehdä lasten kanssa kotonakin.
Kyllä itsellä oli harrastukset tauolla lasten synnyttyä, tosin on edelleenkin.
Mä teen oman täysiaikaisen työni lisäksi kahta muuta työtä keikkatunteina jotta saan elätettyä haluamallani tasolla kolme teini-ikäistä lastani. Todellakin joutuu aikaa ja tapaamista aikatauluttamaan ja jos en näin kelpaa olkoon. Kotona maksavat mielenterveyskuntoutujat ja burnoutkaverit eivät tätä ymmärrä. Välillä käy mielessä millä he siihen tilaan ovat sitten päätyneet jos ei työllä?
Minulla on ehkä joku neuroosi tai muu mielenhäiriö, mutta itse vaadin sen että tiedän etukäteen mitä päivän aikana suunnilleen tapahtuu ja mihin aikaan, se tuo minulle mielenrauhaa. Spontaanit asiat ovat minusta ihan kamalia ja ahdistaa.
Toki varmaan yleisempi syy on se, että ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa. Harva ehtii ainakaan arkena vain istua toimettomana ja lähteä lyhyellä varoitusajalla jonnekin, jos käy töissä ja sen jälkeen vielä hoitaa muita omia tai perheen asioita. Ja vaikka olisikin aikaa, niin myös moni arvostaa omaa aikaa eikä jaksa aina nähdä muita, vaikka pystyisikin.