Lue keskustelun säännöt.
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aidosti huolissani näiden aikatauluttajien lapsista. Uutisista saa lukea, kuinka nykyään jo lapset uupuvat. Pitää käydä koulua ja menestyä siellä, pitää harrastaa tavoitteellisesti, lomilla reissataan ja sukuloidaan...
Tuntuu, että monelle nykyperheelle on outoa tehdä jotain ihan vaan sen takia että se on kivaa. Kaikella tähdätään johonkin, ei osata ottaa rennosti ja elää hetkessä.
Toki kukin perhe elää tyylillään, mutta toivoisin lapsille ja nuorille enemmän aikaa vain olla ja tehdä kivoja juttuja ilman sen kummempaa tavoitetta.
Ajanhallinnalla nimenomaan luodaan sitä rentoa perheaikaa, ettei kaikki aika mene kaikenmaailman kavereiden ja sukulaisten vaatimuksiin ja kissanristiäisissä juoksemiseen, vaan on varmasti aikaa ihan vain olla rennosti ja rauhassa perheen kesken.
Ajanhallinta ja rentous ei mielestäni mene ihan käsi kädessä, minkään asian hallinantarve ei kieli rennosta otteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko parempi, etä peruisi tapaamiset kanssasi kokonaan, kun on jo muuta suunniteltua tekemistä silloin, kun sinulle sopisi yllätystapaaminen?
Kyllä olisi parempi.
Vierailija kirjoitti:
Jos arvostaa kaverin ajankäyttöä, tietysti tapaamiset voi sopia ennalta.
Se että odottaa toisen olevan aina käytettävissä, silloin kun itselle sopii, on itsekkään luonnevikaisen, todella itsekeskeistä ulinaa.
Narsisteilla ja muilla loisilla, joilla ei ole omaa elämää, on tietysti vaikea ymmärtää jos toisilla on elämä kiireineen.
Heitä ei kaivata missään muualla, ja ovat vähäymmärryksisessä impulssivammaisessa tilassa jos toiset ei olekaan häntä varten juuri silloin.
Akuutti hädässä soittakaa johonkin muualle. Kaverisuhteet ei ole hoitosuhteita.
Nyt tuli liikaa tietoa, kuvailit liian tarkasti itsesi ja luonteesi. Me kaikki muut emme ole kaltaisiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
En ole lapseton, ja kyllä minulla ainakin ystäville on aina aikaa. Ja kavereille. Kaverini ei näköjään ajattele samalla tavalla.
Aina aikaa ystäville? Tuskin. Eli tapaat ystäväsi mielummin kuin menet katsomaan vaikkapa lapsesi kevätjuhlaesitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
En ole lapseton, ja kyllä minulla ainakin ystäville on aina aikaa. Ja kavereille. Kaverini ei näköjään ajattele samalla tavalla.
Aina aikaa ystäville? Tuskin. Eli tapaat ystäväsi mielummin kuin menet katsomaan vaikkapa lapsesi kevätjuhlaesitystä?
Ymmärrät varmaankin, että ystävän yhteydenotot eivät ole päivittäisiä tai edes viikottaisia. Ystävä voi tulla mukaan kevätjuhlaesitykseen, jos kutsut hänet mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aidosti huolissani näiden aikatauluttajien lapsista. Uutisista saa lukea, kuinka nykyään jo lapset uupuvat. Pitää käydä koulua ja menestyä siellä, pitää harrastaa tavoitteellisesti, lomilla reissataan ja sukuloidaan...
Tuntuu, että monelle nykyperheelle on outoa tehdä jotain ihan vaan sen takia että se on kivaa. Kaikella tähdätään johonkin, ei osata ottaa rennosti ja elää hetkessä.
Toki kukin perhe elää tyylillään, mutta toivoisin lapsille ja nuorille enemmän aikaa vain olla ja tehdä kivoja juttuja ilman sen kummempaa tavoitetta.
Ajanhallinnalla nimenomaan luodaan sitä rentoa perheaikaa, ettei kaikki aika mene kaikenmaailman kavereiden ja sukulaisten vaatimuksiin ja kissanristiäisissä juoksemiseen, vaan on varmasti aikaa ihan vain olla rennosti ja rauhassa perheen kesken.
Ajanhallinta ja rentous ei mielestäni mene ihan käsi kädessä, minkään asian hallinantarve ei kieli rennosta otteesta.
Sehän riippuu ihan siitä, minkälaista elämää haluaa ja miten suunnittelee. Ei kalenteria ole pakko tunkea täyteen. Minä suunnittelen ja kalenteroin, mutta en täytä kaikkia päiviä tekemisellä vaan nimenomaan jätän paljon omaa aikaa ja perheaikaa, jota ei ole sen kummemmin suunniteltu. Jos joku kysyy spontaanisti jonnekin, saatan lähteä tai olla lähtemättä, riippuu ihan fiiliksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuvasti kirjoitettu tuo aloittajan kommentti, että kaveri on kuin joku kampaaja, joka ehdottaa aikaa. Itsekin koen kyllä hyvin hankalana, että miten vaikeaa joidenkin kanssa on sopia tapaamista. Mulla on perhe, työ ja kotityöt, mutta kyllä mä silti useimmiten pystyn sopimaan vaikka samalle päivälle jonkun matalan kynnyksen tapaamisen esim. yhteisen lenkin. Silloin, kun lapset oli pienempiä, niin asia oli tietysti eri, mutta en mä nyt silloinkaan kalenterin kanssa joutunut parin viikon päähän sopimaan. Musta on vaan jotenkin sääli, miten kiireiseksi ihmiset aika pitkälti itse oman elämänsä aikatauluttaa. Koska loppupeleissä se kiire on tosiaan melko pitkälti ihan itsestä ja omista valinnoista kiinni, vaikka tämä onkin epäsuosittu mielipide.
Aika paljon vaikuttaa myös yksilön temperamentti ja kuinka introvertti on. Itse olen aika hitaastilämpiävä ja introvertti, ja tämä näkyy esimerkiksi siinä, etten kauhean helpolla lähde spontaanisti pienellä varoitusajalla tekemään juttuja. Siis vaikkei mulla olisi tiedossa menoja, jos joku laittaa viestiä lähdetkö tänään kahville tai lenkille, en välttämättä lähde, koska en ole orientoitunut sellaiseen toimintaan, vaan saatan tarvita aikaa vain ladatakseni akkuja työ- tai koulupäivän jälkeen, ehkä olen ajatellut käydä yksin metsäkävelyllä tai valokuvaamassa tai mitä ikinä - en kuitenkaan välttämättä ole millään tapaa varsinaisesti kiireinen.
Toisaalta jos on hyvä ja virkeä fiilis, saatan hyvin lähteäkin. Tähän vaikuttaa vähän myös kuka kysyy, mitä läheisempi ihminen, sen vähemmän se vie energiaa. Tykkään kyllä kaikista kavereistani, mutta kyllä mulla menee enemmän sosiaalista energiaa etäisempien kavereiden tapaamiseen kuin ystävän, jonka olen tuntenut koko elämäni. Tämä voi tietty olla vaikea ymmärtää, jos itse on kovin ekstrovertti. En kyllä itse joudu silti sopimaan tapaamisia minnekään parin viikon päähän, niin kiireistä mun tuttavapiirissä ei yleensä ole, vaan ihan päivän tai parinkin varoitusaika voi olla ihan riittävä, joskus toki pitää se tapaaminen sopia pidemmänkin ajan päähän.
Nämä akkujaan lataavat tyypit ovat kyllä jännä ilmiö. Aina lataamassa niitä akkujaan.
Kävelylenkki? Ei, minun tarvitsee ladata akkuja.
Mennään valokuvaamaan yhdessä? Ei käy, kun pitää ladata akkuja.
Minusta teidän akkujen lataajien pitäisi ehkä olla kokonaan ilman kavereita. Kaikki kun tietävät kuinka tylsää se on seistä ladattava puhelimenkin vieressä. Älkää asettaako muita ihmisiä tilanteeeen, jossa he kuvittelevat, että olette joskus täyteen ladattuja ja kykenette vähän vaativampiin toimintoihin.
Vai pitäisikö poiketa vara-akkuostoksille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, joita kalenterin kanssa sovitut tapaamiset närkästyttävät: miten sitten tapaatte ystäviänne? Ettekö tosiaan koskaan ennakoi? Aina vain soitatte tai menette ovelle koputtamaan, että "voitko nähdä nyt heti"?Ettekö koskaan esim. kutsu juhliin etukäteen, tai kysy, pääseekö toinen leffaan "ensi viikonloppuna"? Ilman mitään järjestelyjä toisen pitäisi olla vapaana juuri silloin, kun teille tulee mieleen, että voisi nähdä? En ymmärrä, mikä mielenterveysongelma pitää aikuisella ihmisellä olla, että vetää elämänsä läpi noin omaan napaan tuijottaen. Eihän siinä sinällään mitään, jos tuo on oma tyyli, mutta että sitten otetaan ja suututaan toiselle, joka haluaisi ihan järjestää sitä yhteistä aikaa.
Rentous ei ole omaan napaan tuijottamista. Tässä esimerkki miten sovin tapaamisen rennon kaverin kanssa. Yleensä siis vaan juodaan kahvia tai viiniä ja jutellaan elämästä, emme tarvitse yhdessäoloon mitään aktiviteettia.
Minä: *soitan kaverille* Moikka, mitä kuuluu? Oletko illalla kotona jos tulisin käymään?
Kaveri: Moi! Tänään mulla on yksi opintoihin liittyvä juttu. Käviskö sulle huomenna?
Minä: Joo.
Kaveri: No laitellaanko vaikka huomenna viestiä, että mihin aikaan tarkemmin sopii kummallekin?
Minä: Joo, tehdään niin. Pääsen töistä kolmelta, eli joskus sen jälkeen. Mutta sovitaan huomenna sitten tarkemmin.
Kaveri: Kiva juttu!Olipa vaikeaa.
Ja kaveri katsoi kalenterista, ettei oo huomiselle mitään, ja merkkasi se sulle varatuksi.
Ei se mitään merkannut, kun ei edes sovittu kellonaikaa. Jos kaverille tai minulle tuleekin jotain, mitä pitää hoitaa, voidaan laittaa viestiä että nähdään sittenkin joku toinen päivä. Eikä kumpikaan pahoita mieltään, koska kummallakaan ei ole tapana suorittaa elämää.
Olihan tuossa sovittu kellonaika, eli joskus kolmen jälkeen. Ja sitten varattu ilta sinulle, ja kieltäydytään muista mahdollisista menoista koska on jo sovittu sinun kanssa tämä tapaaminen. Ei se paheksuttu kalenteri-elämä tämän kummallisempaa ole.
Kalenteri-Ihmiset erottaa siitä, että ensinnäkin käyttävät kaikkeen kalenteria, ja toisekseen pitää oikein raivata tilaa jollekin kaverin näkemiselle. Jos minä puhun kaverin kanssa, että pääsen töistä kolmelta, saatan mennä vasta kahdeksalta käymään. Ja se on ihan ok. Tai kaveri voi ilmoittaa oman toiveensa, ihan joustavasti sen päivän sisällä. Jos tapaaminen ei onnistu, ei sovita uutta päivää, vaan puhutaan näkevämme vaikka joskus ensi viikolla.
Mutta otetaan esimerkiksi nyt vaikka tämä päivä. Laitan kaverille viestiä "Oletko tekemässä tänään mitään?", johon kaveri vastaa "Täytyy pestä pyykkiä.". Kun emme ole kalenteri-ihmisiä, uskaltaa ehdottaa muutakin tälle päivälle. "Haluaisitko käydä nopeasti kävelylenkillä, siellä on upea ilma!". "No joo, mikä ettei, kivempi se on sitten tehdä kotihommia kun on saanut ensin vähän raitista ilmaa.". Hänellä ei lue kalenterissa "pyykkipäivä", jota on noudatettava kellontarkasti, eikä minulla lue kalenterissa "varaa joku päivä lenkkeilylle kaverin X kanssa".
Vierailija kirjoitti:
Olen aidosti huolissani näiden aikatauluttajien lapsista. Uutisista saa lukea, kuinka nykyään jo lapset uupuvat. Pitää käydä koulua ja menestyä siellä, pitää harrastaa tavoitteellisesti, lomilla reissataan ja sukuloidaan...
Tuntuu, että monelle nykyperheelle on outoa tehdä jotain ihan vaan sen takia että se on kivaa. Kaikella tähdätään johonkin, ei osata ottaa rennosti ja elää hetkessä.
Toki kukin perhe elää tyylillään, mutta toivoisin lapsille ja nuorille enemmän aikaa vain olla ja tehdä kivoja juttuja ilman sen kummempaa tavoitetta.
Nimenomaan aikataulutus on monelle sitä, että perheelle. olemiselle ja jaksamiselle jää aikaa ja tilaa. Tätä kaikki ei tajua.
Siksi sille Sirkka-Liisalle ehdotetaan että nähdään tiistaina, kun viikonloppu halutaan omistaa perheelle ja omalle ajalle. Ja joku aikuinen vielä loukkaantuu tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos nyt ei vieläkään mene rautalangasta vääntämällä perille, miksi jotkut eivät jaksa sopia vapaa-ajan menojaan kuten työpalavereita, niin idea on siinä, että otetaan huomioon oma ja toisen senhetkinen fiilis. Jollain saattaa olla vaikka huonosti nukuttu yö ja rankka työpäivä takana, niin sen kaverin pakolla näkeminen (koska kalenterissa lukee niin), ei välttämättä ole miellyttävää juuri sinä päivänä. Kaverikin turhautuu helposti, kun toinen vaan möllöttää hiljaa silmät ristissä. Liikaa suorittamista ja pakkososiaalisuutta joillekin meistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aidosti huolissani näiden aikatauluttajien lapsista. Uutisista saa lukea, kuinka nykyään jo lapset uupuvat. Pitää käydä koulua ja menestyä siellä, pitää harrastaa tavoitteellisesti, lomilla reissataan ja sukuloidaan...
Tuntuu, että monelle nykyperheelle on outoa tehdä jotain ihan vaan sen takia että se on kivaa. Kaikella tähdätään johonkin, ei osata ottaa rennosti ja elää hetkessä.
Toki kukin perhe elää tyylillään, mutta toivoisin lapsille ja nuorille enemmän aikaa vain olla ja tehdä kivoja juttuja ilman sen kummempaa tavoitetta.
Nimenomaan aikataulutus on monelle sitä, että perheelle. olemiselle ja jaksamiselle jää aikaa ja tilaa. Tätä kaikki ei tajua.
Siksi sille Sirkka-Liisalle ehdotetaan että nähdään tiistaina, kun viikonloppu halutaan omistaa perheelle ja omalle ajalle. Ja joku aikuinen vielä loukkaantuu tästä.
Joillekin sekin on perheaikaa, että tavataan ystäväperheitä tai jotain perheenjäsenen kaveria, joka otetaan mukaan perheen kesken sovittuun tekemiseen. Mutta ihmiset on niin erilaisia ja se on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi on normaali. Itsellä on kolmivuorotyö, perhettä ja muutakin seuraelämää. Kavereita näen sovitusti kun molemmilla aikaa sattuu olemaan.
Paitsi yhtä, joka ottaa yhteyttä harva se päivä ja vaan ilmoittaa, että hän voisi tulla nyt kahville. Tai kyselee mitä teet, hänellä on vapaata niin lähti kävelemään meillepäin niin voitaisiin nähdä... ei ei.
Jos ei itsellä ole töitä tai elämää, ei se tarkoita että voi marssia toisten kotiin ja elämään kun huvittaa. Olen monta kertaa joutunut sanomaan, että tulin juuri töistä ym. että nyt ei sovi ja aina pahoittaa mielensä ja alkaa syyllistäminen. Asetan kuulemma muut asiat hänen edelle. Jännä kun on työ ja läheisempiäkin suhteita.
Olen alkanut ottamaan etäisyyttä, jos ei sovi että tavataan sillointällöin kuten muutkin aikuiset. Voi etsiä jonkun muun johon takertua ja pommittaa. Ei ole normaalia aikuiselta muutenkaan. Ei tässä olla mitään teinejä milloin ollaan "bestiksen" kanssa kokoajan ja draamaillaan pienistäkin.
Hyi, minä olisin katkaissut välit kokonaan tuollaiseen! Ei minkäänlaista kunnioitusta toista kohtaan, jos vain ILMOITTAA, että minäpä tulen nyt sinun kotiisi. Ihmettelen miksi haluat olla tekemisissä kanssaan.
Minun on todella vaikeaa saada NORMAALEITA kavereita. Vaikka kuinka sanoisin heti ensikättelyssä, että kaipaan SILLOIN TÄLLÖIN näkemistä ja yhteydenpitoa, ei mene millään jakeluun. Minuun takerrutaan aina! En voi sietää sitä, yök. Toisaalta olen ahkerasti yhteyksissä mieķķosten kanssa, eikä heidän viestinsä ahdista.
No joku joka tosiaan ymmärtää. Samaa mieltä, silloin tällöin näkeminen ja yhteydenpito riittää aikuisiällä. Ja normaali sen ymmärtää. En pidä liiasta takertuvuudesta myöskään. Tämä kaveri saattaa jopa marssia vaan pihaan ja sisälle vaikka oltaisiin iltatoimissa, että hän nyt päätti vaan tulla. Alkanut olemaan ahdistavaa, niin en ole uutta osoitetta edes kertonut.
Jos kulee minun olevan jonkun toisen kaverin seurassa alkaa syyllistävä viestipommitus. Nyt en enää vastaile juuri mitään tai edes sovi tapaamista. Jos rikkoo toisen rajoja jatkuvasti, ei sitä pidäkään ymmärtää enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi tuttu ottaa yhteyden kesäloman alkaessa. Siis sinä vuonna kun se sopii. Lähdin menemään mutta se otti taas sukulaisen kautta yhteyttä.
Mulla oli päinvastoin. Kaveri (nyt jo entinen) selaili kalenteria, koska nähtäisiin seuraavan kerran. Heinäkuun alusta alkaen ei enää käynyt, koska hänellä ALKAA SILLOIN LOMA 😅 Minua ei siis lomalla voinut nähdä 🥴
No täällä taas introvertti hei! Mä teen just tota, koska jos ns. "kalenterissa" on yksikin sovittu kellonaika tai meno - ihan sama vaikka se olisi joku mukavakin juttu, niin set STRESSAA aivan järjettömästi ja koko päivä on pilalla - usein useampikin päivä menee stressatessa. Tämän vuoksi en mielellään buukkaa vapaapäiville tai varsinkaan lomille mitään aikatauluja. Haluan olla vapaa kuin taivaan lintu.
Yritän hoitaa "pakolliset" tapaamiset työpäivinä iltapuoleen, että saan sitten vapaapäivät rauhoittaa täysin. Lomista puhumattakaan. Tätä on ehkä normi- tai yltiösosiaalisen ihmisen vaikeata ymmärtää.
Sama! Koska arki muuten on niin älyttömän aikataulutettua, niin kesälomalle en sovi mitään etukäteen. Ihan ehdoton oman jaksamisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys niille, joita kalenterin kanssa sovitut tapaamiset närkästyttävät: miten sitten tapaatte ystäviänne? Ettekö tosiaan koskaan ennakoi? Aina vain soitatte tai menette ovelle koputtamaan, että "voitko nähdä nyt heti"?Ettekö koskaan esim. kutsu juhliin etukäteen, tai kysy, pääseekö toinen leffaan "ensi viikonloppuna"? Ilman mitään järjestelyjä toisen pitäisi olla vapaana juuri silloin, kun teille tulee mieleen, että voisi nähdä? En ymmärrä, mikä mielenterveysongelma pitää aikuisella ihmisellä olla, että vetää elämänsä läpi noin omaan napaan tuijottaen. Eihän siinä sinällään mitään, jos tuo on oma tyyli, mutta että sitten otetaan ja suututaan toiselle, joka haluaisi ihan järjestää sitä yhteistä aikaa.
Rentous ei ole omaan napaan tuijottamista. Tässä esimerkki miten sovin tapaamisen rennon kaverin kanssa. Yleensä siis vaan juodaan kahvia tai viiniä ja jutellaan elämästä, emme tarvitse yhdessäoloon mitään aktiviteettia.
Minä: *soitan kaverille* Moikka, mitä kuuluu? Oletko illalla kotona jos tulisin käymään?
Kaveri: Moi! Tänään mulla on yksi opintoihin liittyvä juttu. Käviskö sulle huomenna?
Minä: Joo.
Kaveri: No laitellaanko vaikka huomenna viestiä, että mihin aikaan tarkemmin sopii kummallekin?
Minä: Joo, tehdään niin. Pääsen töistä kolmelta, eli joskus sen jälkeen. Mutta sovitaan huomenna sitten tarkemmin.
Kaveri: Kiva juttu!Olipa vaikeaa.
Ja kaveri katsoi kalenterista, ettei oo huomiselle mitään, ja merkkasi se sulle varatuksi.
Ei se mitään merkannut, kun ei edes sovittu kellonaikaa. Jos kaverille tai minulle tuleekin jotain, mitä pitää hoitaa, voidaan laittaa viestiä että nähdään sittenkin joku toinen päivä. Eikä kumpikaan pahoita mieltään, koska kummallakaan ei ole tapana suorittaa elämää.
Olihan tuossa sovittu kellonaika, eli joskus kolmen jälkeen. Ja sitten varattu ilta sinulle, ja kieltäydytään muista mahdollisista menoista koska on jo sovittu sinun kanssa tämä tapaaminen. Ei se paheksuttu kalenteri-elämä tämän kummallisempaa ole.
Kalenteri-Ihmiset erottaa siitä, että ensinnäkin käyttävät kaikkeen kalenteria, ja toisekseen pitää oikein raivata tilaa jollekin kaverin näkemiselle. Jos minä puhun kaverin kanssa, että pääsen töistä kolmelta, saatan mennä vasta kahdeksalta käymään. Ja se on ihan ok. Tai kaveri voi ilmoittaa oman toiveensa, ihan joustavasti sen päivän sisällä. Jos tapaaminen ei onnistu, ei sovita uutta päivää, vaan puhutaan näkevämme vaikka joskus ensi viikolla.
Mutta otetaan esimerkiksi nyt vaikka tämä päivä. Laitan kaverille viestiä "Oletko tekemässä tänään mitään?", johon kaveri vastaa "Täytyy pestä pyykkiä.". Kun emme ole kalenteri-ihmisiä, uskaltaa ehdottaa muutakin tälle päivälle. "Haluaisitko käydä nopeasti kävelylenkillä, siellä on upea ilma!". "No joo, mikä ettei, kivempi se on sitten tehdä kotihommia kun on saanut ensin vähän raitista ilmaa.". Hänellä ei lue kalenterissa "pyykkipäivä", jota on noudatettava kellontarkasti, eikä minulla lue kalenterissa "varaa joku päivä lenkkeilylle kaverin X kanssa".
Liioitteleeko nämä ihmiset tahallaan vai ettekö aidosti ymmärrä miten kalenterit toimii?
Ei meillä kalenteri-ihmisilläkään ole mitään pyykkäyksiä aikataulutettu minuutilleen. Eihän pyykkäys edes vie aikaa, muutaman minuutin kun koneen täyttää ja vähän enemmän kun ripustaa/viikkaa pyykit, ja senkin voi tehdä vaikka lasten kanssa yhdessä.
Kalenterissa on kotiaikaa jolloin pestään pyykkiä jos tarvii tai puuhaillaan muuta kotona tai ollaan vain perheen kesken. Tai jos sattuu huvittamaan niin lähdetään vaikka kävelylle.
Parempi varata aika tapaamiselle kuin todeta vuosien päästä, ettei hyvälle ystävälle koskaan löytynyt aikaa muilta kiireiltä.
Tässä ketjussa on mennyt vähän puurot ja vellit sekasin. Ei se ole ongelma, että merkkaa kalenteriin, "Sannan kanssa kahvit." Vaan se, että aikaa löytyy muka vasta 2-3 viikon päähän. Täällä osa porukasta sanoo, että kaveria voi nähdä vaikka kauppareissun yhteydessä ja toiset haluaa erikseen kalenterista varata jonkun 5 tunnin session.
Itse kuulun näihin, jotka voi nähdä kaveria kauppareissun yhteydessä tai ihan puistossa lapsen kanssa.
Todistin kerran kahvilassa tällaista tilannetta kun mies ja nainen istui samassa pöydässä ja tosi viralliseen tyyliin sopivat tapaamista. Nainen siis katsoi kalenterista ja kysyi mieheltä sopiiko tapaaminen joskus 3 viikon päästä tyyliin pe 27. päivä. Mies hieman vaisuna että juu, sopii. Ajattelin että joku business-tapaaminen, mutta sitten nainen oli lähdössä ja mies kosketti tätä romanttisesti kaulaan ja nainen antoi kätensä miehelle. Eli sopivat treffejä😵
Meinasin tukehtua mun pullaan.. Tota menoa pääsevät sekstailuvaiheeseen joskus keväällä 2030.
Sorry, mut kuka haluaa tapailla ihmistä joka on noin kiireinen et oikein 3 viikon päähän sopii romanttinen tapaaminen 🙄
Hei kalenteriaikatauluttajat!
Ihan vaa kaverin puolesta kyselen, että onko nää palstakirjoittelutkin aikataulutettu sinne kalenteriin eikä ystäviä tai kavereita voi sen vuoksi nähdä?
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeellä oleva kaveri aikatauluttaa päivänsä tarkasti. Lopetin yhteydenpidon kun kypsyin siihen, että kun soitan, vastaa, että nyt on kiire, mutta sopiiko, että soitan ensi viikolla päivä X klo y. No, sitten sovitaan päivänä X klo y tapaaminen parin viikon päähän esim. kahvilaan. Tullessa hän ilmoittaa, että hänellä on aikaa tunti. Se kuluu siihen, että hän kertoo, miten hän on siivonnut ullakon, käynyt kaupassa tms. Ja hups, tunti meni enkä ole avannut suutani. Oli kiva tavata... Aikoinaan meillä oli tosi hyviä keskusteluja.
No mun työkyvyttömyyseläkkeellä oleva kaveri on taas aina vapaa, ei mitään oikeaa aikataulua, pelkkää vapaata vaan, valmiudessa ja aikaa rajattomasti kaikkeen!
Se, jos mikä on raskasta, että pitää selitellä - itse käy töissä, väsynyt, ja vielä rakastaa omaa aikaa ja välillä näkee muitakin ihmisiä - niin selitellä miksei jaksa/ehdi näkemään joka viikko kaveria.
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan että itsekin syyllistyn tähän. Ei tarvitse olla hämillään tai ottaa sitä henkilökohtaisena loukkauksena, ap. Meistä jotkut vaan on oikeesti kiireisiä ja aikatauluttaminen parantaa elämänhallintaa.
Niin ja pitää muistaa että asiakas on aina tärkeä. Eli sinä olet tärkeä. Ja sitä paitti aina oikeessa? VIN-VIN-tilanne?
Joillakuilla elämä on aikataulutettu pitkälti työn, perheen, sen harrastusten mukaan ja oman jaksamisen.
Tyttäreni kanssa katsotaan myös hänen kalenterista aika ja se saattaa mennä jopa kk:n päähän.
Oma työni on ollut myös aika hektistä, joten ymmärrän täysin, enkä loukkaannu lainkaan.
Se vain on niin.