Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
No jospa kaverillasi on vain kiireitä työn,lasten, perheen,harrastuksien ja muiden menojen kanssa, mutta haluaa silti pitää ystävyyttänne yllä? Älä takerru pikkuasioihin, ne eivät kuulu ystävyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia ainakin minun ympyröissäni.
Teen 10-12 tunnin työpäiviä ja vielä viikonloppuinakin voi olla työvuoroja, asun osan työvuoroista vielä toisella paikkakunnalla. Spontaanitapaamista samassa talossa asuvan aikuisen lapsenkaan kanssa ei satu viikottain. Nykyisin elämä on useimmilla niin hektistä, että on parasta sopia tapaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin teen varsinkin jos tapaaminen on kestoltaan enemmän kuin tunnin pituinen. Teen vuorotyötä ja sitten minulla on perhe ja joskus pitää ajatella ihan itseäänkin. Ihan normaali juttu.
Jos sinä ap olet aamusta iltaan vapaa, niin onhan se tietenkin hieman outoa sinulle, että muilla on elämää.
Mulla oli tuttu, joka halusi hengata kaikki päivät ja käveleskellä, luuhata baareissa, ryypätä, majailla nurkissa, odotti syöttöä ja juottoa jne. Ei halunnut edes mennä omaan kotiinsa yöksi, ei millään tajunnut, että mulla on muutakin elämää. Sanomattakin selvää, että on entinen kaveri.
Tuo tyyli on minulle itselleni hankala vain siksi, että minulla ei edes ole nykyään kalenteria. Minulla ei siis ole mitään menoja :D Jos saan kutsun jonnekin tai haluan mennä jonnekin, se on niin harvinaista että muistan sen päivän ulkoa ja luultavasti kellonajankin. Tarkistan sitten lähempänä yksityiskohdat. Muistan lääkäriajat ja lasten aikataulut, lukujärjestykset ym ulkoa, toki näistä on kaikista paperi tai viesti jossa asia lukee. Lasten kouluasiat muistan ulkoa ja Wilmassa toki on kaikesta kirjallisena vielä.
Työkyvyttömän elämä on tällaista, ollut jo kauan. Tuntuu hassulta sopia noin tarkasti koska oma elämä on niin erilaista, mutta tottakai sovin jos ystävä on minulle tärkeä, ymmärrän hyvin että elämä on meillä erilaista. Jos ja kun toinen haluaa sopia näkemisen tyyliin ensi vuoden tiistaina klo 17:15 niin merkkaan kyllä ylös.
Tavallaanhan tuo on todella suuri arvostuksen ele, kiireinen ystävä haluaa käyttää jonkun vapaan hetken viikkojen kuluttua juuri kanssasi olemiseen. Mukavampaa tuo on kuin ne "kattellaanko ens viikolla" -tyypit jotka eivät osaa sopia sen tarkemmin. Vaikka olen näennäisesti kiireetön niin aikani on minulle arvokasta enkä tee viime tipassa oikein mitään suunnitelmia.
Sairaalta tuntuu tuollanen kellon orjana eläminen. Riittää että on sen 8h töissä sovittuna aikana, kaikki muu ilman aikatauluja. Ite en edes vaivautuisi tapaamaan noin ajallisesti paskantärkeää tapausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla lailla minä ja kaverini sovitaan tapaamisista. Eniten inhoan sitä no katsellaan joskus -tyyppistä suunnittelua, useimmiten se tapaaminen ei sitten toteudu.
Ihana varaa ajan.Minulle ei ketään varaa aikkaa.Ystävät kuoli korona aikana.Matkan takana läheiset ja elää ihan omaa elämää ruuhkavuodet eivät kerkiä edes kontakti.Kun en ole älypuhelimen takana en some F,B / instag.missä päivittävät elämäänsä kera instagram.Ja sinä valitat ajan varaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuolla lailla minä ja kaverini sovitaan tapaamisista. Eniten inhoan sitä no katsellaan joskus -tyyppistä suunnittelua, useimmiten se tapaaminen ei sitten toteudu.
Eiku tuo kattellaan ja sitten joskus ovat introvertin pelastuksia. Tietää, ettei tarvitse oikeasti koskaan nähdä, kunhan lupaa ympäripyöreitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla lailla minä ja kaverini sovitaan tapaamisista. Eniten inhoan sitä no katsellaan joskus -tyyppistä suunnittelua, useimmiten se tapaaminen ei sitten toteudu.
Eiku tuo kattellaan ja sitten joskus ovat introvertin pelastuksia. Tietää, ettei tarvitse oikeasti koskaan nähdä, kunhan lupaa ympäripyöreitä.
Näin on. Ja jos aikaa ei löydy, niin kaveri ei ole sellainen, että hänen takia viitsisi laittaa omaa vapaa-aikaa hukkaan. Oma ja perheen aika ovat tärkeämpiä kuin jonkun kaverin näkeminen.
En muuten yhä vieläkään ymmärrä miksi jotkut ymmärtävät ystävyyden niin, että aina pitäisi nähdä? Että jos ei nähdä, niin ei olla kavereita saati ystäviä? Kun on itse asunut ulkomailla.ailla ja nyt pari ystävää asuu ja muutama ystävä asuu taas toisella puolella Suomea, niin näkemiset jäävät hyvin harvoiksi. Pidämme ystävyyttä yllä siis esimerkiksi juttelemalla puhelimessa ja laitamme viestejä.
Meillä jokaisella on oma elämä ja koronakin sotki sitä vielä aikanaan paljon, mutta ystävyys säilyi todella hyvänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään. Mulla on sisko, joka tekee samaa, mutta kuitenkin olettaa että mulla on aikaa hänelle aina spontaanisti. Soittaa "Mulla peruuntui tänään muut menot, kun olen kipeänä. Voinko tulla käymään?" No et voi tulla minuakaan tartuttamaan. :) Olettaa että minä perun tärkeitä menojani hänen takiaan, mutta itse ei voi esim. kauppareissurutiinistaan poiketa koskaan... No emme sitten näe kovin usein.
Ihan ok sopia asioita etukäteen kalenteriin, kunhan ei oleta että muiden aikataulut pyörivät yhden mukaan.
Juuri niin, nämä kalenteri-ihmiset eivät ikinä oleta että toisella osapuolella olisi mitään menoja. Kaikki pyörii sen oman huipputärkeän kalenterin ympärillä.
Olettavat he ja he tietävät, että yleensäkin ihmisillä on menoja ja muutakin elämää kuin se yksi kaveri.
Jos toinen esimerkiksi sanoo, että sopisiko sinulle torstaina iltasella noin klo 18 jälkeen vai olisiko joku toinen aika hyvä, niin se on keskustelua. Voin lähteä koiraa lenkittämään illalla silloin kuin sille on hyvä aika, mutta en todellakaan lähde iltasella jonnekin kahvilaan hengaamaan jutustelemaan kaverin kanssa ilman pientä suunnittelua.
Pysyn kannassani. Oikeaa kaveritapaamista ei jatkuvasti aikatauluteta tiukkaan slottiin kuten hammaslääkärikäyntiä. Pari kertaa ymmärrän, mutta jatkuva aikataulutus on pelkkää tärkeilyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla lailla minä ja kaverini sovitaan tapaamisista. Eniten inhoan sitä no katsellaan joskus -tyyppistä suunnittelua, useimmiten se tapaaminen ei sitten toteudu.
Eiku tuo kattellaan ja sitten joskus ovat introvertin pelastuksia. Tietää, ettei tarvitse oikeasti koskaan nähdä, kunhan lupaa ympäripyöreitä.
Näin on. Ja jos aikaa ei löydy, niin kaveri ei ole sellainen, että hänen takia viitsisi laittaa omaa vapaa-aikaa hukkaan. Oma ja perheen aika ovat tärkeämpiä kuin jonkun kaverin näkeminen.
En muuten yhä vieläkään ymmärrä miksi jotkut ymmärtävät ystävyyden niin, että aina pitäisi nähdä? Että jos ei nähdä, niin ei olla kavereita saati ystäviä? Kun on itse asunut ulkomailla.ailla ja nyt pari ystävää asuu ja muutama ystävä asuu taas toisella puolella Suomea, niin näkemiset jäävät hyvin harvoiksi. Pidämme ystävyyttä yllä siis esimerkiksi juttelemalla puhelimessa ja laitamme viestejä.
Meillä jokaisella on oma elämä ja koronakin sotki sitä vielä aikanaan paljon, mutta ystävyys säilyi todella hyvänä.
No jos et kerran koko ajan näe niin onko se yksi tapaaminen ihan mahdotonta järjestää ilman että alat tutkia kalenterista missä kohtaa on puolituntinen? Mielestäni apn ongelma ei ole se että mietitään kaikille sopiva ajankohta, vaan se että tapaaminen tungetaan joka kerta sinne kalenteriin kuin joku pakkopulla. Kyllä siitä tulee olo että kaveri jättäisi mielummin koko tapaamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmiset suostuu elämään noin aikataulutettua elämää? En tajua. Luulisi, että kaikilla on burn out ennen kuin täyttävät 40.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, että mulla ei ole aikaa lapsettomille vanhapiikakavereilleni. Kaikilla kolmella lapsillani on useampi vaativa harrastus. Meillä on joka päivä kuskaamista kolmeen eri paikkaan ja siinä saa aikatauluttaa joka päivän minuutilleen. Lisäksi minun omat harrastukseni, miehen harrastukset, kodinhoito, erittäin vaativat työt jne. Että sori vaan, jos mua ei kiinnosta nähdä teitä lapsettomia turhakkeita!!!
Tosi v i h a m i e l i n e n ja v a s t e n m i e l i n e n kommentti. Minä-minä-minä. Ja lapsettomat on "tur h ak k e i t a", i h m i s r o s k*a, jonka saisi pyyhkiä maan pinnalta. Tätä on i t s e k k y y s, y l i m i e l i s y y s, v i h a m i e l is y y s ja t u r h a n t ä r k e y s. En ole lapseton, mutta en haluaisi nähdä sinunlaistasi ihmistä koskaan.
Ohis, mutta ei kannata provosoitua, kun provosoidaan. Se on valitettavasti noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuorotyötä tekevälle perheelliselle normisettiä sopia kaverien tapaamiset ja kyläilyt kalenterin kanssa. Aloittaja on ilmeisesti aikatauluton ja lapseton elämäntapa työtön?
No kyllähän sellainen kultainen keskitiekin on olemassa. Minulta jää näkemättä kaverit, jotka ovat liian minuuttiaikataulun orjia kalentereineen, vaikka itsekin tykkään sopia näkemisen etukäteen ja olen suht kiireinen. Jos kaverin ainoa vaihtoehto näkemiselle on jatkuvasti tyyliin "neljän viikon päästä torstaina klo 11.23-12.08" niin en viitsi täyttää hänen vaikeaa elämäänsä entisestään vaan näen mielummin toista kaveria, joka kysyy käykö ensi viikon keskiviikko vai torstai paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia ainakin minun ympyröissäni.
Teen 10-12 tunnin työpäiviä ja vielä viikonloppuinakin voi olla työvuoroja, asun osan työvuoroista vielä toisella paikkakunnalla. Spontaanitapaamista samassa talossa asuvan aikuisen lapsenkaan kanssa ei satu viikottain. Nykyisin elämä on useimmilla niin hektistä, että on parasta sopia tapaaminen.
Yhä vieläkin, aloituksen pointti ei ollut että tapaaminen pitää sopia, vaan että se tungetaan kahden viikon päähän tietyin aikarajoituksin kuin työhaastattelu. Kaveri ei mielestäni käyttäydy näin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi tuttu ottaa yhteyden kesäloman alkaessa. Siis sinä vuonna kun se sopii. Lähdin menemään mutta se otti taas sukulaisen kautta yhteyttä.
Mulla oli päinvastoin. Kaveri (nyt jo entinen) selaili kalenteria, koska nähtäisiin seuraavan kerran. Heinäkuun alusta alkaen ei enää käynyt, koska hänellä ALKAA SILLOIN LOMA 😅 Minua ei siis lomalla voinut nähdä 🥴
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla lailla minä ja kaverini sovitaan tapaamisista. Eniten inhoan sitä no katsellaan joskus -tyyppistä suunnittelua, useimmiten se tapaaminen ei sitten toteudu.
Eiku tuo kattellaan ja sitten joskus ovat introvertin pelastuksia. Tietää, ettei tarvitse oikeasti koskaan nähdä, kunhan lupaa ympäripyöreitä.
Näin on. Ja jos aikaa ei löydy, niin kaveri ei ole sellainen, että hänen takia viitsisi laittaa omaa vapaa-aikaa hukkaan. Oma ja perheen aika ovat tärkeämpiä kuin jonkun kaverin näkeminen.
En muuten yhä vieläkään ymmärrä miksi jotkut ymmärtävät ystävyyden niin, että aina pitäisi nähdä? Että jos ei nähdä, niin ei olla kavereita saati ystäviä? Kun on itse asunut ulkomailla.ailla ja nyt pari ystävää asuu ja muutama ystävä asuu taas toisella puolella Suomea, niin näkemiset jäävät hyvin harvoiksi. Pidämme ystävyyttä yllä siis esimerkiksi juttelemalla puhelimessa ja laitamme viestejä.
Meillä jokaisella on oma elämä ja koronakin sotki sitä vielä aikanaan paljon, mutta ystävyys säilyi todella hyvänä.
No jos et kerran koko ajan näe niin onko se yksi tapaaminen ihan mahdotonta järjestää ilman että alat tutkia kalenterista missä kohtaa on puolituntinen? Mielestäni apn ongelma ei ole se että mietitään kaikille sopiva ajankohta, vaan se että tapaaminen tungetaan joka kerta sinne kalenteriin kuin joku pakkopulla. Kyllä siitä tulee olo että kaveri jättäisi mielummin koko tapaamisen.
Ehkä sinun "kavereillesi" sinä olet todellinen ällöpakkopulla. Ehkä aikataulutuksen syy sinun kohdallasi on juuri tämä asia?
Luultavasti sillä ihmisellä löytyy ihan helposti paremmille ja mukavammille ystäville aikaa, vaikka jo huomenna tai miksei jo tänään? 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuorotyötä tekevälle perheelliselle normisettiä sopia kaverien tapaamiset ja kyläilyt kalenterin kanssa. Aloittaja on ilmeisesti aikatauluton ja lapseton elämäntapa työtön?
No kyllähän sellainen kultainen keskitiekin on olemassa. Minulta jää näkemättä kaverit, jotka ovat liian minuuttiaikataulun orjia kalentereineen, vaikka itsekin tykkään sopia näkemisen etukäteen ja olen suht kiireinen. Jos kaverin ainoa vaihtoehto näkemiselle on jatkuvasti tyyliin "neljän viikon päästä torstaina klo 11.23-12.08" niin en viitsi täyttää hänen vaikeaa elämäänsä entisestään vaan näen mielummin toista kaveria, joka kysyy käykö ensi viikon keskiviikko vai torstai paremmin.
Kyllä. Muutenkin tulee tunne että pitäsi tietää ihan tarkkaan etukäteen mihin kahvilaan mennään ja mikä leivos siellä otetaan ja 45 min istutaan ja nopeasti puhutaan ja sitten äkkiä ulos että kaveri ehtii sinne johonkin taloyhtiökokoukseen ja sieltä vielä joogaan ja lasten uimakouluun ja sitten sillä on vielä miehen kanssa "aikataulutettua parisuhdeaikaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla lailla minä ja kaverini sovitaan tapaamisista. Eniten inhoan sitä no katsellaan joskus -tyyppistä suunnittelua, useimmiten se tapaaminen ei sitten toteudu.
Eiku tuo kattellaan ja sitten joskus ovat introvertin pelastuksia. Tietää, ettei tarvitse oikeasti koskaan nähdä, kunhan lupaa ympäripyöreitä.
Näin on. Ja jos aikaa ei löydy, niin kaveri ei ole sellainen, että hänen takia viitsisi laittaa omaa vapaa-aikaa hukkaan. Oma ja perheen aika ovat tärkeämpiä kuin jonkun kaverin näkeminen.
En muuten yhä vieläkään ymmärrä miksi jotkut ymmärtävät ystävyyden niin, että aina pitäisi nähdä? Että jos ei nähdä, niin ei olla kavereita saati ystäviä? Kun on itse asunut ulkomailla.ailla ja nyt pari ystävää asuu ja muutama ystävä asuu taas toisella puolella Suomea, niin näkemiset jäävät hyvin harvoiksi. Pidämme ystävyyttä yllä siis esimerkiksi juttelemalla puhelimessa ja laitamme viestejä.
Meillä jokaisella on oma elämä ja koronakin sotki sitä vielä aikanaan paljon, mutta ystävyys säilyi todella hyvänä.
No jos et kerran koko ajan näe niin onko se yksi tapaaminen ihan mahdotonta järjestää ilman että alat tutkia kalenterista missä kohtaa on puolituntinen? Mielestäni apn ongelma ei ole se että mietitään kaikille sopiva ajankohta, vaan se että tapaaminen tungetaan joka kerta sinne kalenteriin kuin joku pakkopulla. Kyllä siitä tulee olo että kaveri jättäisi mielummin koko tapaamisen.
Ehkä sinun "kavereillesi" sinä olet todellinen ällöpakkopulla. Ehkä aikataulutuksen syy sinun kohdallasi on juuri tämä asia?
Luultavasti sillä ihmisellä löytyy ihan helposti paremmille ja mukavammille ystäville aikaa, vaikka jo huomenna tai miksei jo tänään? 😀
Sivusta: olipa ilkeä ja pahantahtoinen kommentti. Millainen päivänsäde kirjoittaa tuntemattomalle näin?
Alue: Aihe vapaa
Mun ex kaveri teki tätä. Muuten ei olis haitannut mutta usein sit kun saavuin sovittuun aikaan niin hän oli tosi myöhässä kun oli sit pitänyt kiireesti tehdä joku palvelus jollekin muulle kaverille ja sit meillä oli joku puol tuntia aikaa jutella kun hänellä olikin jo kiire näkemään muuta kaveria tai töihin tai jotain. Ite kun taas en buukkaa itselleni kuin yhden sosiaalisen tapaamisen per päivä niin ei oikein natsannut ja kaveruus jäi sitten pikkuhiljaa...