Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Tietenkin tapaaminen laitetaan kalenteriin. Eihän muuten voi tietää, mikä aika kaikille osapuolille sopii. Ja sitten kun tapaaminen on kalenterissa, siihen päälle ei tule sovittua vahingossa muuta. Helppo homma. Jos jättää tapaamisen suunnittelun levälleen, on lopputulos, että ei tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia ainakin minun ympyröissäni.
Teen 10-12 tunnin työpäiviä ja vielä viikonloppuinakin voi olla työvuoroja, asun osan työvuoroista vielä toisella paikkakunnalla. Spontaanitapaamista samassa talossa asuvan aikuisen lapsenkaan kanssa ei satu viikottain. Nykyisin elämä on useimmilla niin hektistä, että on parasta sopia tapaaminen.
Yhä vieläkin, aloituksen pointti ei ollut että tapaaminen pitää sopia, vaan että se tungetaan kahden viikon päähän tietyin aikarajoituksin kuin työhaastattelu. Kaveri ei mielestäni käyttäydy näin.
Hyvät kaverit ja ystävät nimenomaan tekevät näin. He katsovat kalenterista koska olisi oikeasti aikaa ystävän tapaamiselle. Aikaa, jolloin ehtisi rupatella vaikka kolme tuntia.
Jos sinulle ei meinaa löytyä aikaa, niin etsi parempia kavereita. Älä syytä muita siis ongelmistasi.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kiinnosta tuhlata yhtään vapaa-aikaani paskapääkavereiden näkemiselle. Lapsettoman ei tarvi käydä ehdottamaan yhtään mitään tapaamista, kun he kusiaiset eivät ymmärrä, miten vaativaa perhe-elämä on. Että sori vaan.
Selvästikin perhe-elämä on sinulle hyvin rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi tuttu ottaa yhteyden kesäloman alkaessa. Siis sinä vuonna kun se sopii. Lähdin menemään mutta se otti taas sukulaisen kautta yhteyttä.
Mulla oli päinvastoin. Kaveri (nyt jo entinen) selaili kalenteria, koska nähtäisiin seuraavan kerran. Heinäkuun alusta alkaen ei enää käynyt, koska hänellä ALKAA SILLOIN LOMA 😅 Minua ei siis lomalla voinut nähdä 🥴
No täällä taas introvertti hei! Mä teen just tota, koska jos ns. "kalenterissa" on yksikin sovittu kellonaika tai meno - ihan sama vaikka se olisi joku mukavakin juttu, niin set STRESSAA aivan järjettömästi ja koko päivä on pilalla - usein useampikin päivä menee stressatessa. Tämän vuoksi en mielellään buukkaa vapaapäiville tai varsinkaan lomille mitään aikatauluja. Haluan olla vapaa kuin taivaan lintu.
Yritän hoitaa "pakolliset" tapaamiset työpäivinä iltapuoleen, että saan sitten vapaapäivät rauhoittaa täysin. Lomista puhumattakaan. Tätä on ehkä normi- tai yltiösosiaalisen ihmisen vaikeata ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia ainakin minun ympyröissäni.
Teen 10-12 tunnin työpäiviä ja vielä viikonloppuinakin voi olla työvuoroja, asun osan työvuoroista vielä toisella paikkakunnalla. Spontaanitapaamista samassa talossa asuvan aikuisen lapsenkaan kanssa ei satu viikottain. Nykyisin elämä on useimmilla niin hektistä, että on parasta sopia tapaaminen.
Yhä vieläkin, aloituksen pointti ei ollut että tapaaminen pitää sopia, vaan että se tungetaan kahden viikon päähän tietyin aikarajoituksin kuin työhaastattelu. Kaveri ei mielestäni käyttäydy näin.
Mielestäni jos on vain tunti aikaa nähdä kaveria, on epäkohteliasta sopia mitään tapaamista. Tapaaminen sovitaan vain, jos on oikeasti toiselle aikaa. Ellei asu tyyliin naapurissa tai ole vierekkäiset työpaikat, että voi helposti käydä lounaalla.
Tunnin tarkkaan aikataulutettu tapaaminen ei arvosta sen toisen aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla lailla minä ja kaverini sovitaan tapaamisista. Eniten inhoan sitä no katsellaan joskus -tyyppistä suunnittelua, useimmiten se tapaaminen ei sitten toteudu.
Eiku tuo kattellaan ja sitten joskus ovat introvertin pelastuksia. Tietää, ettei tarvitse oikeasti koskaan nähdä, kunhan lupaa ympäripyöreitä.
Näin on. Ja jos aikaa ei löydy, niin kaveri ei ole sellainen, että hänen takia viitsisi laittaa omaa vapaa-aikaa hukkaan. Oma ja perheen aika ovat tärkeämpiä kuin jonkun kaverin näkeminen.
En muuten yhä vieläkään ymmärrä miksi jotkut ymmärtävät ystävyyden niin, että aina pitäisi nähdä? Että jos ei nähdä, niin ei olla kavereita saati ystäviä? Kun on itse asunut ulkomailla.ailla ja nyt pari ystävää asuu ja muutama ystävä asuu taas toisella puolella Suomea, niin näkemiset jäävät hyvin harvoiksi. Pidämme ystävyyttä yllä siis esimerkiksi juttelemalla puhelimessa ja laitamme viestejä.
Meillä jokaisella on oma elämä ja koronakin sotki sitä vielä aikanaan paljon, mutta ystävyys säilyi todella hyvänä.
No jos et kerran koko ajan näe niin onko se yksi tapaaminen ihan mahdotonta järjestää ilman että alat tutkia kalenterista missä kohtaa on puolituntinen? Mielestäni apn ongelma ei ole se että mietitään kaikille sopiva ajankohta, vaan se että tapaaminen tungetaan joka kerta sinne kalenteriin kuin joku pakkopulla. Kyllä siitä tulee olo että kaveri jättäisi mielummin koko tapaamisen.
Ehkä sinun "kavereillesi" sinä olet todellinen ällöpakkopulla. Ehkä aikataulutuksen syy sinun kohdallasi on juuri tämä asia?
Luultavasti sillä ihmisellä löytyy ihan helposti paremmille ja mukavammille ystäville aikaa, vaikka jo huomenna tai miksei jo tänään? 😀
Sivusta: olipa ilkeä ja pahantahtoinen kommentti. Millainen päivänsäde kirjoittaa tuntemattomalle näin?
Minulla on aikaa ystäville ja heillä on aikaa minulle. Sinun ystävilläsi ei ole aikaa sinulle. Kummalla on ongelma? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuorotyötä tekevälle perheelliselle normisettiä sopia kaverien tapaamiset ja kyläilyt kalenterin kanssa. Aloittaja on ilmeisesti aikatauluton ja lapseton elämäntapa työtön?
No kyllähän sellainen kultainen keskitiekin on olemassa. Minulta jää näkemättä kaverit, jotka ovat liian minuuttiaikataulun orjia kalentereineen, vaikka itsekin tykkään sopia näkemisen etukäteen ja olen suht kiireinen. Jos kaverin ainoa vaihtoehto näkemiselle on jatkuvasti tyyliin "neljän viikon päästä torstaina klo 11.23-12.08" niin en viitsi täyttää hänen vaikeaa elämäänsä entisestään vaan näen mielummin toista kaveria, joka kysyy käykö ensi viikon keskiviikko vai torstai paremmin.
Kyllä. Muutenkin tulee tunne että pitäsi tietää ihan tarkkaan etukäteen mihin kahvilaan mennään ja mikä leivos siellä otetaan ja 45 min istutaan ja nopeasti puhutaan ja sitten äkkiä ulos että kaveri ehtii sinne johonkin taloyhtiökokoukseen ja sieltä vielä joogaan ja lasten uimakouluun ja sitten sillä on vielä miehen kanssa "aikataulutettua parisuhdeaikaa".
Tämä. Ja sitten kaveri on toisella silmällä koko ajan luurin näytöllä somettamassa eikä keskity tapaamiseen lainkaan. Tulee tosi mukava olo itselle, että miksi vaivauduinkaan ylipäätään tuhlaamaan aikaani... been there more than once.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi tuttu ottaa yhteyden kesäloman alkaessa. Siis sinä vuonna kun se sopii. Lähdin menemään mutta se otti taas sukulaisen kautta yhteyttä.
Mulla oli päinvastoin. Kaveri (nyt jo entinen) selaili kalenteria, koska nähtäisiin seuraavan kerran. Heinäkuun alusta alkaen ei enää käynyt, koska hänellä ALKAA SILLOIN LOMA 😅 Minua ei siis lomalla voinut nähdä 🥴
No täällä taas introvertti hei! Mä teen just tota, koska jos ns. "kalenterissa" on yksikin sovittu kellonaika tai meno - ihan sama vaikka se olisi joku mukavakin juttu, niin set STRESSAA aivan järjettömästi ja koko päivä on pilalla - usein useampikin päivä menee stressatessa. Tämän vuoksi en mielellään buukkaa vapaapäiville tai varsinkaan lomille mitään aikatauluja. Haluan olla vapaa kuin taivaan lintu.
Yritän hoitaa "pakolliset" tapaamiset työpäivinä iltapuoleen, että saan sitten vapaapäivät rauhoittaa täysin. Lomista puhumattakaan. Tätä on ehkä normi- tai yltiösosiaalisen ihmisen vaikeata ymmärtää.
Toinen introvertti täällä. En samaistu ollenkaan enkä usko tuon liittyvän varsinaisesti introverttiuteen. Eikö olisi kohteliaampaa keksiä edes joku uskottava tekosyy, minusta aika epäkohteliasta sanoa ettei voi sopia lomalle toisen näkemistä. :D Toki jos on hyvin läheinen ja molemminpuolin hyväksytään toisen outoudet, voi ehkä selittää tilanteen auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla lailla minä ja kaverini sovitaan tapaamisista. Eniten inhoan sitä no katsellaan joskus -tyyppistä suunnittelua, useimmiten se tapaaminen ei sitten toteudu.
Eiku tuo kattellaan ja sitten joskus ovat introvertin pelastuksia. Tietää, ettei tarvitse oikeasti koskaan nähdä, kunhan lupaa ympäripyöreitä.
Näin on. Ja jos aikaa ei löydy, niin kaveri ei ole sellainen, että hänen takia viitsisi laittaa omaa vapaa-aikaa hukkaan. Oma ja perheen aika ovat tärkeämpiä kuin jonkun kaverin näkeminen.
En muuten yhä vieläkään ymmärrä miksi jotkut ymmärtävät ystävyyden niin, että aina pitäisi nähdä? Että jos ei nähdä, niin ei olla kavereita saati ystäviä? Kun on itse asunut ulkomailla.ailla ja nyt pari ystävää asuu ja muutama ystävä asuu taas toisella puolella Suomea, niin näkemiset jäävät hyvin harvoiksi. Pidämme ystävyyttä yllä siis esimerkiksi juttelemalla puhelimessa ja laitamme viestejä.
Meillä jokaisella on oma elämä ja koronakin sotki sitä vielä aikanaan paljon, mutta ystävyys säilyi todella hyvänä.
No jos et kerran koko ajan näe niin onko se yksi tapaaminen ihan mahdotonta järjestää ilman että alat tutkia kalenterista missä kohtaa on puolituntinen? Mielestäni apn ongelma ei ole se että mietitään kaikille sopiva ajankohta, vaan se että tapaaminen tungetaan joka kerta sinne kalenteriin kuin joku pakkopulla. Kyllä siitä tulee olo että kaveri jättäisi mielummin koko tapaamisen.
Ehkä sinun "kavereillesi" sinä olet todellinen ällöpakkopulla. Ehkä aikataulutuksen syy sinun kohdallasi on juuri tämä asia?
Luultavasti sillä ihmisellä löytyy ihan helposti paremmille ja mukavammille ystäville aikaa, vaikka jo huomenna tai miksei jo tänään? 😀
Sivusta: olipa ilkeä ja pahantahtoinen kommentti. Millainen päivänsäde kirjoittaa tuntemattomalle näin?
Minulla on aikaa ystäville ja heillä on aikaa minulle. Sinun ystävilläsi ei ole aikaa sinulle. Kummalla on ongelma? Niinpä.
Minun ystäväkseni pääsee vain he, jotka arvostavat minua ja haluavat viettää aikaa kanssani. Miksi teet noin kummallisia ja ilkeitä oletuksia tuntemattomista? Oletko kusipää ihan kokopäiväisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia ainakin minun ympyröissäni.
Teen 10-12 tunnin työpäiviä ja vielä viikonloppuinakin voi olla työvuoroja, asun osan työvuoroista vielä toisella paikkakunnalla. Spontaanitapaamista samassa talossa asuvan aikuisen lapsenkaan kanssa ei satu viikottain. Nykyisin elämä on useimmilla niin hektistä, että on parasta sopia tapaaminen.
Yhä vieläkin, aloituksen pointti ei ollut että tapaaminen pitää sopia, vaan että se tungetaan kahden viikon päähän tietyin aikarajoituksin kuin työhaastattelu. Kaveri ei mielestäni käyttäydy näin.
Mielestäni jos on vain tunti aikaa nähdä kaveria, on epäkohteliasta sopia mitään tapaamista. Tapaaminen sovitaan vain, jos on oikeasti toiselle aikaa. Ellei asu tyyliin naapurissa tai ole vierekkäiset työpaikat, että voi helposti käydä lounaalla.
Tunnin tarkkaan aikataulutettu tapaaminen ei arvosta sen toisen aikaa.
No just.
No nyt inisette tapaamisaikataulun lisäksi vielä tästäkin asiasta. Eikö teillä ole koskaan mikään hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi tuttu ottaa yhteyden kesäloman alkaessa. Siis sinä vuonna kun se sopii. Lähdin menemään mutta se otti taas sukulaisen kautta yhteyttä.
Mulla oli päinvastoin. Kaveri (nyt jo entinen) selaili kalenteria, koska nähtäisiin seuraavan kerran. Heinäkuun alusta alkaen ei enää käynyt, koska hänellä ALKAA SILLOIN LOMA 😅 Minua ei siis lomalla voinut nähdä 🥴
No täällä taas introvertti hei! Mä teen just tota, koska jos ns. "kalenterissa" on yksikin sovittu kellonaika tai meno - ihan sama vaikka se olisi joku mukavakin juttu, niin set STRESSAA aivan järjettömästi ja koko päivä on pilalla - usein useampikin päivä menee stressatessa. Tämän vuoksi en mielellään buukkaa vapaapäiville tai varsinkaan lomille mitään aikatauluja. Haluan olla vapaa kuin taivaan lintu.
Yritän hoitaa "pakolliset" tapaamiset työpäivinä iltapuoleen, että saan sitten vapaapäivät rauhoittaa täysin. Lomista puhumattakaan. Tätä on ehkä normi- tai yltiösosiaalisen ihmisen vaikeata ymmärtää.
Toinen introvertti täällä. En samaistu ollenkaan enkä usko tuon liittyvän varsinaisesti introverttiuteen. Eikö olisi kohteliaampaa keksiä edes joku uskottava tekosyy, minusta aika epäkohteliasta sanoa ettei voi sopia lomalle toisen näkemistä. :D Toki jos on hyvin läheinen ja molemminpuolin hyväksytään toisen outoudet, voi ehkä selittää tilanteen auki.
Olen jo sen ikäinen, että kehtaan sanoa jopa suoraan, että en halua lomalle tai vapaille mitään sovittuja menoja. Se sitten ymmärretään tai ei ymmärretä. En jaksa enää esittää ja joutua sen vuoksi itselle epämiellyttävään ja henkisesti kuormittavaan tilanteeseen tuntikausiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia ainakin minun ympyröissäni.
Teen 10-12 tunnin työpäiviä ja vielä viikonloppuinakin voi olla työvuoroja, asun osan työvuoroista vielä toisella paikkakunnalla. Spontaanitapaamista samassa talossa asuvan aikuisen lapsenkaan kanssa ei satu viikottain. Nykyisin elämä on useimmilla niin hektistä, että on parasta sopia tapaaminen.
Yhä vieläkin, aloituksen pointti ei ollut että tapaaminen pitää sopia, vaan että se tungetaan kahden viikon päähän tietyin aikarajoituksin kuin työhaastattelu. Kaveri ei mielestäni käyttäydy näin.
Mielestäni jos on vain tunti aikaa nähdä kaveria, on epäkohteliasta sopia mitään tapaamista. Tapaaminen sovitaan vain, jos on oikeasti toiselle aikaa. Ellei asu tyyliin naapurissa tai ole vierekkäiset työpaikat, että voi helposti käydä lounaalla.
Tunnin tarkkaan aikataulutettu tapaaminen ei arvosta sen toisen aikaa.
No just.
No nyt inisette tapaamisaikataulun lisäksi vielä tästäkin asiasta. Eikö teillä ole koskaan mikään hyvä?
Huonot käytöstavat eivät muutu hyviksi, vaikka keksisit "ininän" lisäksi lisää lapsellisia sanoja joilla haukkua järjen ääntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi tuttu ottaa yhteyden kesäloman alkaessa. Siis sinä vuonna kun se sopii. Lähdin menemään mutta se otti taas sukulaisen kautta yhteyttä.
Mulla oli päinvastoin. Kaveri (nyt jo entinen) selaili kalenteria, koska nähtäisiin seuraavan kerran. Heinäkuun alusta alkaen ei enää käynyt, koska hänellä ALKAA SILLOIN LOMA 😅 Minua ei siis lomalla voinut nähdä 🥴
No täällä taas introvertti hei! Mä teen just tota, koska jos ns. "kalenterissa" on yksikin sovittu kellonaika tai meno - ihan sama vaikka se olisi joku mukavakin juttu, niin set STRESSAA aivan järjettömästi ja koko päivä on pilalla - usein useampikin päivä menee stressatessa. Tämän vuoksi en mielellään buukkaa vapaapäiville tai varsinkaan lomille mitään aikatauluja. Haluan olla vapaa kuin taivaan lintu.
Yritän hoitaa "pakolliset" tapaamiset työpäivinä iltapuoleen, että saan sitten vapaapäivät rauhoittaa täysin. Lomista puhumattakaan. Tätä on ehkä normi- tai yltiösosiaalisen ihmisen vaikeata ymmärtää.
Toinen introvertti täällä. En samaistu ollenkaan enkä usko tuon liittyvän varsinaisesti introverttiuteen. Eikö olisi kohteliaampaa keksiä edes joku uskottava tekosyy, minusta aika epäkohteliasta sanoa ettei voi sopia lomalle toisen näkemistä. :D Toki jos on hyvin läheinen ja molemminpuolin hyväksytään toisen outoudet, voi ehkä selittää tilanteen auki.
Eli valehtelet mielummin? Hienoa.
Valheella on lyhyet jäljet. Et muista kuitenkaan valhettasi enää seuraavalla kerralla, mutta toinen muistaa, joten on parempi jättää valehtelu kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi tuttu ottaa yhteyden kesäloman alkaessa. Siis sinä vuonna kun se sopii. Lähdin menemään mutta se otti taas sukulaisen kautta yhteyttä.
Mulla oli päinvastoin. Kaveri (nyt jo entinen) selaili kalenteria, koska nähtäisiin seuraavan kerran. Heinäkuun alusta alkaen ei enää käynyt, koska hänellä ALKAA SILLOIN LOMA 😅 Minua ei siis lomalla voinut nähdä 🥴
No täällä taas introvertti hei! Mä teen just tota, koska jos ns. "kalenterissa" on yksikin sovittu kellonaika tai meno - ihan sama vaikka se olisi joku mukavakin juttu, niin set STRESSAA aivan järjettömästi ja koko päivä on pilalla - usein useampikin päivä menee stressatessa. Tämän vuoksi en mielellään buukkaa vapaapäiville tai varsinkaan lomille mitään aikatauluja. Haluan olla vapaa kuin taivaan lintu.
Yritän hoitaa "pakolliset" tapaamiset työpäivinä iltapuoleen, että saan sitten vapaapäivät rauhoittaa täysin. Lomista puhumattakaan. Tätä on ehkä normi- tai yltiösosiaalisen ihmisen vaikeata ymmärtää.
Toinen introvertti täällä. En samaistu ollenkaan enkä usko tuon liittyvän varsinaisesti introverttiuteen. Eikö olisi kohteliaampaa keksiä edes joku uskottava tekosyy, minusta aika epäkohteliasta sanoa ettei voi sopia lomalle toisen näkemistä. :D Toki jos on hyvin läheinen ja molemminpuolin hyväksytään toisen outoudet, voi ehkä selittää tilanteen auki.
Olen jo sen ikäinen, että kehtaan sanoa jopa suoraan, että en halua lomalle tai vapaille mitään sovittuja menoja. Se sitten ymmärretään tai ei ymmärretä. En jaksa enää esittää ja joutua sen vuoksi itselle epämiellyttävään ja henkisesti kuormittavaan tilanteeseen tuntikausiksi.
Tuleeko kaikista automaattisesti vanhempana epäkohteliaita tai jopa ilkeitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi tuttu ottaa yhteyden kesäloman alkaessa. Siis sinä vuonna kun se sopii. Lähdin menemään mutta se otti taas sukulaisen kautta yhteyttä.
Mulla oli päinvastoin. Kaveri (nyt jo entinen) selaili kalenteria, koska nähtäisiin seuraavan kerran. Heinäkuun alusta alkaen ei enää käynyt, koska hänellä ALKAA SILLOIN LOMA 😅 Minua ei siis lomalla voinut nähdä 🥴
Niin? Minä en ole lomallani kotona. Ja vaikka olisinkin, niin en tee silloin välttämättä aikatauluja sinun näkemisen mukaan, vaan lähdemme mökille silloin kun siltä tuntuu ja on kiva ilma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia ainakin minun ympyröissäni.
Teen 10-12 tunnin työpäiviä ja vielä viikonloppuinakin voi olla työvuoroja, asun osan työvuoroista vielä toisella paikkakunnalla. Spontaanitapaamista samassa talossa asuvan aikuisen lapsenkaan kanssa ei satu viikottain. Nykyisin elämä on useimmilla niin hektistä, että on parasta sopia tapaaminen.
Yhä vieläkin, aloituksen pointti ei ollut että tapaaminen pitää sopia, vaan että se tungetaan kahden viikon päähän tietyin aikarajoituksin kuin työhaastattelu. Kaveri ei mielestäni käyttäydy näin.
Mielestäni jos on vain tunti aikaa nähdä kaveria, on epäkohteliasta sopia mitään tapaamista. Tapaaminen sovitaan vain, jos on oikeasti toiselle aikaa. Ellei asu tyyliin naapurissa tai ole vierekkäiset työpaikat, että voi helposti käydä lounaalla.
Tunnin tarkkaan aikataulutettu tapaaminen ei arvosta sen toisen aikaa.
Onko sinulla koskaan ollut ystävää/kaveria, joka puhuu kuin papupata eikä ymmärrä katsoa kelloa? Minulla on tälläinen ystävä. Tosi mukava tyyppi, mutta elää yksin ja on yksinäinen. Näin ollen hän tavatessamme oikein räjäyttää sanaisen arkkunsa auki ja saan kuunnella ensiksi seikkaperäisen selvityksen hänen työkuvioistaan (jotka suoraan sanottuna eivät kiinnosta puupennin vertaa) ensimmäiset puolitoista tuntia. Sitten jatketaan vapaamuotoisemmista asioista ja tuntemuksista. Suu käy taukoamatta ja itse meinaan nääkähtää ja nukahtaa. Sitten kun yritän tehdä lähtöä, niin juttu vaan jatkuu ja joudun aina roikkumaan milloin missäkin tienristeyksessä hänen kanssaan vielä vähintään tunnin ennen kuin hän lopulta tajuaa lähteä kotiinsa. Tämä UUVUTTAA, vaikka kyseessä on mukava ja fiksu tyyppi. Taidan olla harvoja riittävän kilttejä ihmisiä, jotka jaksavat häntä kuunnella (tai oikeasti en jaksa, mutta kuitenkin...) ja saan sitten kärsiä tästä.
Yritän välttää hänen tapaamistaan mahdollisimman paljon. Ei vaan jaksa, kun tapaamiset aina AINA venyvät. Tuollainen tunnin treffisessio olisi hänen kohdallaan unelmaa.
Sitä se aikuisuus on. Sovitaan tekstiviestillä aika 3kk päähän milloin on aikaa puhua puhelimessa 30min ja vaihtaa 15 vuoden kuulumiset.
Tämän keskustelun innoittaman laitoin naapurinrouvalle viestiä, että lähdetäänkö kävelylle. Olemme olleet naapuruksia jo 20 vuotta ja yleensä aikataulut ovat molemmilla tiukat, mutta kyllä molemmilla riittää hetki aikaa kävelyn merkeissä. Kävely kestää ehkä tunnin tai jopa alle, mutta heippa vaan, jääkää te jotkut raukat ystävättömät vinkumaan tänne.
Mä tulisin hulluksi jos koko elämä olisi aikataulutettu. Työaika riittää, sen ulkopuolella teen mitä mieleen juolahtaa.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, olet varmaankin oikeassa.