Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle
Kahvittelu tai muu tapaaminen saattaa mennä kahden viikonkin päähän kun kaverini selaa kalenteriaan. "sopisko 13päivä siinä kello 17 aikaan?"
Oon vähän hämillään mistä on kyse. Ei voida koskaan nähdä spontaanisti vaan kaikki näkemiset pitää järjestellä ja aikatauluttaa.
Kommentit (861)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla lailla minä ja kaverini sovitaan tapaamisista. Eniten inhoan sitä no katsellaan joskus -tyyppistä suunnittelua, useimmiten se tapaaminen ei sitten toteudu.
Eiku tuo kattellaan ja sitten joskus ovat introvertin pelastuksia. Tietää, ettei tarvitse oikeasti koskaan nähdä, kunhan lupaa ympäripyöreitä.
No meillä kyse on kuitenkin ihmisestä joka haluaa tavata, mutta jostain syystä ei pysty tekemään asioita suunnitelmallisesti. Nähdään aina niin, että kaveri soittaa, että voiko jotain tehdä nyt heti, mikä taas itselle on hankala, kun useinkaan en ole silloin lähtövalmiina tai olen juuri kaupassa tms. Kaveri ei vain pysty suunnittelemaan eikä sitoutumaan mihinkään tiettyyn ennalta sovittuun ajankohtaan. Asiat sujuisi niin paljon paremmin kun voisi etukäteen sopia päivän ja kellonajan jolloin nähdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia ainakin minun ympyröissäni.
Teen 10-12 tunnin työpäiviä ja vielä viikonloppuinakin voi olla työvuoroja, asun osan työvuoroista vielä toisella paikkakunnalla. Spontaanitapaamista samassa talossa asuvan aikuisen lapsenkaan kanssa ei satu viikottain. Nykyisin elämä on useimmilla niin hektistä, että on parasta sopia tapaaminen.
Yhä vieläkin, aloituksen pointti ei ollut että tapaaminen pitää sopia, vaan että se tungetaan kahden viikon päähän tietyin aikarajoituksin kuin työhaastattelu. Kaveri ei mielestäni käyttäydy näin.
Jospa sen pitää olla viemässä/hakemassa lasta, hoitamassa vanhempia tai vaikka sählypeli sen jälkeen. Asun taajaman ulkopuolella ja sovin hyvinkin taekkaan, milloin voin mennä pitsalle tai muuhun lyhyeen tapaamiseen. Voin kutsua kylään viikonlopulsi, mutta silloinkin joudun sanomaan, että tulen kotiin pe klo 21.30 ja lähden.... Jos olet, töissä, perheellinen tai aktiiviharrastaja tai kaikkia näitä yhtä aikaa aikatauluttaminen on pakko. Ei kaveruudella ole tekemistä asian kanssa.
On eri asia sanoa kaverille "ehtisitkö ylihuomenna uimahallille kun Petruksella on uimakoulu niin ehditään edes pikaisesti treffata?" kuin "no mulla olis kolmen viikon kuluttua puoli tuntia 5-5.30 ennen kuin on taas jotain muuta Tärkeämpää". Voi olla kiireinen elämä, ja pikkulapsiaikana varsinkin on, mutta ei ystävälle puhuta kuin asiakkaalle.
Vierailija kirjoitti:
Sitä se aikuisuus on. Sovitaan tekstiviestillä aika 3kk päähän milloin on aikaa puhua puhelimessa 30min ja vaihtaa 15 vuoden kuulumiset.
Eipä ole minun aikuisuuteni noin ankeaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia ainakin minun ympyröissäni.
Teen 10-12 tunnin työpäiviä ja vielä viikonloppuinakin voi olla työvuoroja, asun osan työvuoroista vielä toisella paikkakunnalla. Spontaanitapaamista samassa talossa asuvan aikuisen lapsenkaan kanssa ei satu viikottain. Nykyisin elämä on useimmilla niin hektistä, että on parasta sopia tapaaminen.
Yhä vieläkin, aloituksen pointti ei ollut että tapaaminen pitää sopia, vaan että se tungetaan kahden viikon päähän tietyin aikarajoituksin kuin työhaastattelu. Kaveri ei mielestäni käyttäydy näin.
Jospa sen pitää olla viemässä/hakemassa lasta, hoitamassa vanhempia tai vaikka sählypeli sen jälkeen. Asun taajaman ulkopuolella ja sovin hyvinkin taekkaan, milloin voin mennä pitsalle tai muuhun lyhyeen tapaamiseen. Voin kutsua kylään viikonlopulsi, mutta silloinkin joudun sanomaan, että tulen kotiin pe klo 21.30 ja lähden.... Jos olet, töissä, perheellinen tai aktiiviharrastaja tai kaikkia näitä yhtä aikaa aikatauluttaminen on pakko. Ei kaveruudella ole tekemistä asian kanssa.
Mielestäni kuitenkin hyvälle ystävälle asia ilmaistaan samoin kuin puhuisi vaikka äidilleen tai siskolleen. Mielestäni useimpien ihmisten "kiire" on pelkkää turhaa esittävää kouhutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä, miten näin monien on vaikea ymmärtää täyttä arkea... minulle tuo parin viikon päähän sovittu tapaaminen on ihan tavallista. Esim yhdistelmä vuorotyö, korkeakouluopinnot, lapsi, puoliso, omakotitalo + piha, ikääntyvät vanhemmat toisella paikkakunnalla, melkoisen täyttä on.
Vierailija kirjoitti:
Jännä, miten näin monien on vaikea ymmärtää täyttä arkea... minulle tuo parin viikon päähän sovittu tapaaminen on ihan tavallista. Esim yhdistelmä vuorotyö, korkeakouluopinnot, lapsi, puoliso, omakotitalo + piha, ikääntyvät vanhemmat toisella paikkakunnalla, melkoisen täyttä on.
Ei vaan miten asia ilmaistaan ja miten toisen aikaa kunnioitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei tuo ajan varaaminen tarkoita, ettei toinen ole tärkeä ja ettenkö haluaisi nähdä, päin vastoin!
En ole erityisen kiireinen, mutta minulla on perusarjessani monta ihmistä, joiden kanssa sovitan aikataulut. Esim. A kulkee kyydissäni töihin, autoton B tulee mukaan kauppaan ma ja to iltana ja lauantaina ensin mummo vesijumppaan ja sitten eno kirkkoon - ihan vaan esimerkkinä. En siis voi ex tempore vaan päättää jotakin noiden päälle, koska vaikuttaisi muihin ihmisiin. Sitten taas niihin ns. vapaisiin lokosiin kertyy helposti monenlaista asian hoitoa tai tapaamista - siksi se seuraava voi olla jonkin ajan päässä.
Mutta ilolla odotettu <3
Kerro ihmeessä mielipiteesi sille kaverillesi.
Jos itse olisin hektisimpinä vuosinani tiennyt, että se ystävistäni, jota viitsin tavata kaiken muun elämäni ohella, ja jolle vaivaudun järjestämään aikaa tapaamiseen, ajattelee minusta noin tylysti kuin aloittaja, niin enpä olis sitten järjestänyt sitäkään.
Anna sinunkin kaverisi elää ilman sinunlaista seläntakanavalittajaa, ap hyvä. Ja etsi yhtä "hienoja", "spontaaneja" ja joutilaita kavereita kuin itsekin olet. Kapakoiden kantapöydistä esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämäntapalorvailijan ja tehollisesti aikansa jakavan ystävyys vaan toimi.
Itse olen muutenkin semmoine, että en jaksa turhia höpötellä. Parhaiden ystävien kanssa hyvät keskustelut on ihania, mutta että lorvitaan vaan yhdessä ja nähdään näkemisen takia - nou tänks.
Kun ihminen harrastaa paljon, ja harrastuksella on säännöllisen kellonajan lisäksi pelejä, kilpailuja ja esiintymisiä, on todellakin pakko aikatauluttaa. Ja kun itseni lisäksi mhös lapset harrastavat, on kalenteri vieläkin tiukempi.
Jos kaveri ehdottaa, että nähdäänkö huomenna ja mulla ei ole silloin mitään. Tottakai nähdään. Mutta mulla voi olla meno kalenterissa useina peräkkäisinä päivinä!
Lisäksi mulla on paljon ystäviä, ja niitä kaveritapaamisia on paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri kertoi palaavansa asiaan ensi viikolla, kun kysyin mikä päivä voitaisiin nähdä. "Ensi viikko" meni ohi jo monta vuotta sitten, yhteydenottoa ei koskaan kuulunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, että mulla ei ole aikaa lapsettomille vanhapiikakavereilleni. Kaikilla kolmella lapsillani on useampi vaativa harrastus. Meillä on joka päivä kuskaamista kolmeen eri paikkaan ja siinä saa aikatauluttaa joka päivän minuutilleen. Lisäksi minun omat harrastukseni, miehen harrastukset, kodinhoito, erittäin vaativat työt jne. Että sori vaan, jos mua ei kiinnosta nähdä teitä lapsettomia turhakkeita!!!
Tosi v i h a m i e l i n e n ja v a s t e n m i e l i n e n kommentti. Minä-minä-minä. Ja lapsettomat on "tur h ak k e i t a", i h m i s r o s k*a, jonka saisi pyyhkiä maan pinnalta. Tätä on i t s e k k y y s, y l i m i e l i s y y s, v i h a m i e l is y y s ja t u r h a n t ä r k e y s. En ole lapseton, mutta en haluaisi nähdä sinunlaistasi ihmistä koskaan.
Ohis, mutta ei kannata provosoitua, kun provosoidaan. Se on valitettavasti noloa.
Nuo sanojen kirjaimet täytyi kirjoittaa erikseen, koska jäivät muuten sensuuriin. Siksi teksti voi valitettavasti näyttää "huutamiselta", vaikka ei ole sellaiseksi tarkoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aina ymmärrä ollenkaan mistä täällä puhutaan. Onko nämä jotain naisten ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla yksi tuttu ottaa yhteyden kesäloman alkaessa. Siis sinä vuonna kun se sopii. Lähdin menemään mutta se otti taas sukulaisen kautta yhteyttä.
Mulla oli päinvastoin. Kaveri (nyt jo entinen) selaili kalenteria, koska nähtäisiin seuraavan kerran. Heinäkuun alusta alkaen ei enää käynyt, koska hänellä ALKAA SILLOIN LOMA 😅 Minua ei siis lomalla voinut nähdä 🥴
Jos sinun elämäsi on koko ajan lomaa, niin tietenkään et voi ymmärtää asiaa, mutta esimerkiksi minulla on lomaa tänä kesänä kaksi viikkoa ja syksyllä on sitten loput lomat. En meinannut olla siitä ajasta sekuntiakaan kotona, sillä olen ollut kotona etätöissä 2,5 vuotta. En siis järjestä lomani ajaksi ystäville aikaa, vaan se aika on perheeni yhteistä aikaa.
Kai ymmärrät asian?
Tuo on ihan normaalia. Ei oikeasti ole aikaa nähdä kavereita jos sille ei varaa aikaa. Haluan myös aikaa pitää omia vapaailtoja, jolloin spontaanisti näkeminen ei sovi ihan vaan siksi etten halua nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
En ole lapseton, ja kyllä minulla ainakin ystäville on aina aikaa. Ja kavereille. Kaverini ei näköjään ajattele samalla tavalla.
Aina? Kun olet:
- töissä
- hakemassa lapsia
- tekemässä ruokaa perheelle
- lapsen a, b tai c harrastuksessa
- kaitsemassa päiväkoti-ikäistä kotona
- kesken tavoitteellisen liikuntatreenin
- jonkun muun ystävän kanssa paikassa z
- taloyhtiön hallituksen kokouksessa
- yhdistyksen y kokouksessa
- miesystävän kanssa romanttista iltaa viettämässä
Kaiken mahdollisen edelle ajaa aina tämän ystävän kanssa juoruilu kahvilassa, 2 minuutin varoitusajalla?
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jotenkin ärsyttävää. "Joo no mulla olis aikaa nähdä 15.8 klo 15.30-17.35. Et käviskö se?"
Oon todennut, et antaa olla kun on niin vaikeeta.
Toihan oli nimenomaan selkeesti sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalla työttömällä on vaikea käsittää, että työssäkäyvällä perheellisellä on muitakin kiireitä kuin just sä.
En ole lapseton, ja kyllä minulla ainakin ystäville on aina aikaa. Ja kavereille. Kaverini ei näköjään ajattele samalla tavalla.
Aina? Kun olet:
- töissä
- hakemassa lapsia
- tekemässä ruokaa perheelle
- lapsen a, b tai c harrastuksessa
- kaitsemassa päiväkoti-ikäistä kotona
- kesken tavoitteellisen liikuntatreenin
- jonkun muun ystävän kanssa paikassa z
- taloyhtiön hallituksen kokouksessa
- yhdistyksen y kokouksessa
- miesystävän kanssa romanttista iltaa viettämässäKaiken mahdollisen edelle ajaa aina tämän ystävän kanssa juoruilu kahvilassa, 2 minuutin varoitusajalla?
Unohdit listalta hyväntekeväisyystyöt ja vapaaehtoistyöt ja vanhusten luona käynnit.
t.äiti meresa
Alue: Aihe vapaa
Kuulostat naurettavalta. Jätä ne lasten harrastukset pois, lahjattomia kun ovat. Hidasta ja ole joskus paikallasi. Ei ne sinunkaan harratukset ole mitenkään sinua kehittäneet joten voit niistäkin karsia. Elä vähän.
T: useamman lapsen äiti, isoäiti.