Kaveri varaa minulle ajan kalenteristaan niinkuin jollekin asiakkaalle

Vierailija kirjoitti:

Itseäni enemmänkin ärsyttää sellainen: "moi, pitkästä aikaa. Lähtisitkö parin tunnin päästä ulos?" Ja en ole siis itse edes mitenkään kiireinen, vaan vain opiskelen. Toki välillä voin lähteä lyhyelläkin varoitusajalla jonnekin. Mutta jos nyt jonnekin lähtee, niin en itse tykkää panikissa valmistautua. Ja valmistautumisella tarkoitan ihan vaikka vaan suihkua ja varmistamalla, että vaatteet on puhtaat.

Enkä ole myöskään ikinä ymmärtänyt, että vähentääkö etukäteen tapaamisen sopiminen jotenkin sen tapaamisen merkityksellisyyttä. Mielestäni päinvastoin. Joku on halunnut raivata tilaa kanterista sinulle. Yleensä nämä "spontaanit" tyypit on enemmänkin niitä hieman itsekeskeisiä tyyppejä, joiden on mahdotonta sopia tapaamisia etukäteen, koska eivät voi tietää kuin ihan just ennen mitä haluavatkin tehdä. Ja siinä kohtaa kilauttavat osoitekirjan läpi, että kuka pääsee viime hetkellä paikalle.

Pöinvastoin. Ne jotka sopivat vuoden päähän jonkun tunnin kahvit, ovat potentiaalisemmin niitä jotka myös peruvat kun kalenteriin tulee muuta kivempaa. Tapaamisia järjestyy paljon useammin spontaanien henkilöiden kanssa kuin noiden en voi nähdä sinua ennen ensi kesän keskiviikkoa-tyyppien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vanha aloitus jo, mutta minulla on yksi kaveri joka tekee tuota siksi että vaikuttaisi kiireisemmältä kuin onkaan. Hän myös tykkää siitä että on jotain mitä odottaa, ja vaikka hänelle sopisi kahvit nyt tässä heti, kun olen ajossa siellä päin, niin ei halua näin tehdä, koska silloin ei ole sitä odottamista, eikä myöskään sitä viime hetken perumista.

Emme näe kuin pari kertaa vuodessa, koska hän pelailee näillä kahvitteluilla sellaista peliä, että on sopivinaan 3 vk päähän kahvittelun, mutta 99% kerroista hän peruu sen, ja vieläpä niin että minulla ei ole mahdollisuutta enää keksiä sille ajalle muuta tekemistä, ja olen jopa tuliaiset jo ostanut.

Minulla on myös yksi kaveri, joka on kertonut ahdistuvansa siitä, jos hänen kalenterinsa ei ole täytetty. Hän haluaa väkisin vääntää itselleen päivittäisen aikataulun, tai hänen pääkoppansa kuulemma kosahtaa. Eli kyse on juurikin ajan varaamisesta, kun sopii kavereiden kanssa tapaamisia. Harmittaa, ettei hän osaa ottaa rennosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osuvasti kirjoitettu tuo aloittajan kommentti, että kaveri on kuin joku kampaaja, joka ehdottaa aikaa. Itsekin koen kyllä hyvin hankalana, että miten vaikeaa joidenkin kanssa on sopia tapaamista. Mulla on perhe, työ ja kotityöt, mutta kyllä mä silti useimmiten pystyn sopimaan vaikka samalle päivälle jonkun matalan kynnyksen tapaamisen esim. yhteisen lenkin. Silloin, kun lapset oli pienempiä, niin asia oli tietysti eri, mutta en mä nyt silloinkaan kalenterin kanssa joutunut parin viikon päähän sopimaan. Musta on vaan jotenkin sääli, miten kiireiseksi ihmiset aika pitkälti itse oman elämänsä aikatauluttaa. Koska loppupeleissä se kiire on tosiaan melko pitkälti ihan itsestä ja omista valinnoista kiinni, vaikka tämä onkin epäsuosittu mielipide. 

Aika paljon vaikuttaa myös yksilön temperamentti ja kuinka introvertti on. Itse olen aika hitaastilämpiävä ja introvertti, ja tämä näkyy esimerkiksi siinä, etten kauhean helpolla lähde spontaanisti pienellä varoitusajalla tekemään juttuja. Siis vaikkei mulla olisi tiedossa menoja, jos joku laittaa viestiä lähdetkö tänään kahville tai lenkille, en välttämättä lähde, koska en ole orientoitunut sellaiseen toimintaan, vaan saatan tarvita aikaa vain ladatakseni akkuja työ- tai koulupäivän jälkeen, ehkä olen ajatellut käydä yksin metsäkävelyllä tai valokuvaamassa tai mitä ikinä - en kuitenkaan välttämättä ole millään tapaa varsinaisesti kiireinen.

Toisaalta jos on hyvä ja virkeä fiilis, saatan hyvin lähteäkin. Tähän vaikuttaa vähän myös kuka kysyy, mitä läheisempi ihminen, sen vähemmän se vie energiaa. Tykkään kyllä kaikista kavereistani, mutta kyllä mulla menee enemmän sosiaalista energiaa etäisempien kavereiden tapaamiseen kuin ystävän, jonka olen tuntenut koko elämäni. Tämä voi tietty olla vaikea ymmärtää, jos itse on kovin ekstrovertti. En kyllä itse joudu silti sopimaan tapaamisia minnekään parin viikon päähän, niin kiireistä mun tuttavapiirissä ei yleensä ole, vaan ihan päivän tai parinkin varoitusaika voi olla ihan riittävä, joskus toki pitää se tapaaminen sopia pidemmänkin ajan päähän.

Nämä akkujaan lataavat tyypit ovat kyllä jännä ilmiö. Aina lataamassa niitä akkujaan.

Kävelylenkki? Ei, minun tarvitsee ladata akkuja.

Mennään valokuvaamaan yhdessä? Ei käy, kun pitää ladata akkuja.

Minusta teidän akkujen lataajien pitäisi ehkä olla kokonaan ilman kavereita. Kaikki kun tietävät kuinka tylsää se on seistä ladattava puhelimenkin vieressä. Älkää asettaako muita ihmisiä tilanteeeen, jossa he kuvittelevat, että olette joskus täyteen ladattuja ja kykenette vähän vaativampiin toimintoihin.

Vaikutat niin aggressiiviselta ihmiseltä, että ei ihme jos sun kavereista moni sanoo mieluummin lataavansa akkujaan kuin viettää aikaa kanssasi. En oikeasti ymmärrä miten tuollaisestakin voi pahastua. Ihmiset on erilaisia, eikä ainakaan mun ystävistä kenellekään ole koskaan ollut mikään ongelma, jos ei jaksa lähteä puolen tunnin varoitusajalla kahville, oli syy mikä hyvänsä.

Kuten sanoin tuossa kommentissa, tapaan mielelläni ystäviäni vaikka päivän tai parin varoitusajalla, joka on mielestäni ihan kohtuullinen aika. En ymmärrä, miksi pitäisi hyppiä spontaanisti toisen pillin mukaan vain, koska joku sattuu ehdottamaan tapaamista samana päivänä. Jokainen saa päättää miten aikaansa käyttää eikä kenelläkään ole moiseen mitään velvoitetta. Et selvästi ole itse introvertti, jos et ymmärrä, että lenkki yksin on ihan eri asia kuin mennä lenkille kaverin kanssa. Haluan tavata ystäviäni niin, että molemmat nautimme siitä, joten jos haluan mieluummin rauhoittua työpäivän jälkeen yksin luonnossa, niin ei siinä pitäisi olla mitään pahaa. Eikä toki oikeassa elämässä olekaan, ystäviä kun ehtii tavata kyllä ihan riittämiin siitä huolimatta, että ottaa myös itselleen aikaa. Minusta on myös mukavampaa niille ystäville sanoa rehellisesti, että tänään en jaksa, kuin alkaa vedota johonkin olemattomiin kiireisiin. Samalla on helppo ehdottaa, sopisiko tapaaminen paremmalla ajalla toisena ajankohtana.

Vierailija kirjoitti:

Nythän tämä on mennyt jo siihen, että varataan soittoaikakin etukäteen.

 Tämä liittynee aika paljon siihen, että puhelinsoitot tuntuvat ainakin nuorison elämässä olevan vähän kadonnutta kansanperinnettä. Kaikki asiat hoidetaan ennen kaikkea viesteillä, eikä ole enää kovin tavanomaista soitella kuulumisia. Itse tykkäisin mieluummin puhua puhelimessa kuin viestitellä, mutta olen itsekin omaksunut tavan, jossa en kovin monille viitsi soitella spontaanisti, kun pelkään häiritseväni. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin usein itsestänikin tuntuu, että kun puhelin soi, se soi aina vähän huonoon aikaan. Joten siinä mielessä on ollut ihan toimiva tapa kysyä viestillä, sopisiko turista huomenna viiden jälkeen. Tietää ainakin, että molemmilla on oikeasti aikaa ja kiinnostusta puhua juuri silloin.

Mullakin on kaveri jolla on kokoajan jotain menoa ja kaikki pitää sopia kuukausi etukäteen ja toinen kaveri jolle käy suunnilleen aina heti.

Ja ensimmäisellä vielä monta eri menoa päivässä, itselläni päivä täynnä jo jos yksi meno. Niin on ihmiset erilaisia.

Nämä aikatauluttajat ovat kavereiden haalijoita. Jos elämäntilanne on kiireinen niin puhelimessa ajatusten vaihto on paljon kivempi tapa kuin tunti armosta jumpan ja parempien kavereiden välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂

Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄

Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.

Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.

Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.

Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!

Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)

Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂

Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂

Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄

Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄

30 minuuttia on aika vähän. Siksi. Itse haluan nähdä ystäviä niin, että ehtii vaihtaa kunnolla kuulumiset, ja siihen tarvitsee kalenteria. Useimmiten aika löytyy kyllä viimeistään seuraavalla viikolla, mutten muistaisi ilman kalenteria koko perheen menoja. Prisman aulakahvila on harvinaisen ankea paikka kahvittelulle.

Olet kehittänyt itsellesi tarkat säännöt ja se ei toimi ehkä kuin sinulle. 30 minuuttia on sinulle, niin vähän aikaa, että sen takia ei edes kannata jutella sitä 30 minuuttia ylipäätään? Joku voisi sanoa, että kerran vuodessa kaverin näkeminen 3 tuntia on niin vähän aikaa, ettei sellaisen kaverin pitäminen edes kannata ylipäätään.

On kavereita, jotka menevät ruokakauppaan yhdessä. Mutta sinunlaiset selittävät kuinka se ei käy, koska et voi puhua ilman kahvikuppia edessä. Voitte mennä yhdessä salille, mutta sinunlaisille se ei käy, koska haluat keskittyä treeniin tehokkaasti. Et voi ulkoiluttaa koiraa yhdessä ystävien kanssa, koska et koskaan tiedä milloin menet sen kanssa ulos. Ruokaa voi syödä ystävän kanssa vain illallisella ja ilman lapsia ja puolisoa jne.

Vuorokaudessa on 24h ja monia asioita voi tehdä yhdessä, yhtäaikaa ja jopa rutiinilla.

Kuten sanottua, jos halua, voi sen ystävän voi nähdä vaikka joka päivä. Ihan kuten löydät aikaa ulkoiluttaa koiraasi 3 kertaa päivässä tai viedä lapsia harrastuksiin joka päivä.

Mutta se ei tarkoita tietenkään, jossain kaukana olevassa hienossa kahvilassa ilman lapsia klo 18, vaan joustavuutta ajatteluun ja tekoihin.

No, omalla kohdallani se menee todellisuudessa päinvastoin, jos joku ystävä pyytäisi ex tempore kahville, ja vastaisin, että pitää viedä Pertti harrastukseen, mutta voit tulla mukaan, kun pitää kuitenkin keksiä tekemistä 40 minuutiksi, tai että ruoka on uunissa ja pyykit koneessa, mutta tuu ihmeessä pyörähtämään, niin vastaus on, että katsellaan joku parempi päivä, hymiön kanssa kyllä. Ja ei, ei ole ystävät kaikonneet kalenterin käytön takia, kun ihan samalla tavalla heidänkin täytyy tarkistaa kalenterista työvuoronsa ja menonsa. Kaupassa en mitään treffejä tee, koska en pystyisi keskittymään mihinkään. Ei ole ongelma ystävilleni, näemme mieluummin ajan kanssa. Tapaaminen onnistuu reilusti useammin kuin kolme kertaa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni enemmänkin ärsyttää sellainen: "moi, pitkästä aikaa. Lähtisitkö parin tunnin päästä ulos?" Ja en ole siis itse edes mitenkään kiireinen, vaan vain opiskelen. Toki välillä voin lähteä lyhyelläkin varoitusajalla jonnekin. Mutta jos nyt jonnekin lähtee, niin en itse tykkää panikissa valmistautua. Ja valmistautumisella tarkoitan ihan vaikka vaan suihkua ja varmistamalla, että vaatteet on puhtaat.

Enkä ole myöskään ikinä ymmärtänyt, että vähentääkö etukäteen tapaamisen sopiminen jotenkin sen tapaamisen merkityksellisyyttä. Mielestäni päinvastoin. Joku on halunnut raivata tilaa kanterista sinulle. Yleensä nämä "spontaanit" tyypit on enemmänkin niitä hieman itsekeskeisiä tyyppejä, joiden on mahdotonta sopia tapaamisia etukäteen, koska eivät voi tietää kuin ihan just ennen mitä haluavatkin tehdä. Ja siinä kohtaa kilauttavat osoitekirjan läpi, että kuka pääsee viime hetkellä paikalle.

Teetkö kovinkin likaista työtä, ettet kykene lähtemään ulos ilman suihkua ja nopeaa kotivaatteiden vaihtoa toisiin vaatteisiin?

Kyse ei ole siitä, että pitäisi lähteä vartissa, mikä onnistuu sekin yllättävän monelta. Ovat katsos käyneet edellisenä iltana tai samana aamuna siellä suihkussa ja menevät sinne heti silloin kun ovat likaisia, eivätkä odottele, että ehkä joku soittaa tapaamiseen.

Ihmisillä, joilla ei ole kalenterisysteemiä ei tarkoita, etteikö he voi sopia mitään. Kyllä he voivat, mutta kalenteri-ihmiset taas eivät vaikuta voivan.

Avainsana on joustavuus. Kaveri soittaa ja sanoo, että haluasi nähdä. Minä kysyn kuinka nopealla aikataululla? Hän sanoo tänään. Jolloin minä voin sanoa, että olen menossa Prismaan. Voit tulla mukaani, jos kiinnostaa. Huomenna? Olen menossa uimaan. Haluatko liittyä seuraan? Viikonpäästä? Olemme menossa lasten kanssa risteilylle, mutta kun tulen takaisin, niin seuraavan päivänä voidaan nähdä kirjastossa, koska minun pitää palauttaa sinne kirjoja ja sen jälkeen olen vapaa.

Tämä on spontaanisuutta ystävyyssuhteissa. Ei tarvitse pistää kaikkea kalenteriin ja todeta ettei mitään ehdi kun kaikki on niin täyteen buukattua.

Asioita voi tehdä yhdessä.

Se on sitä oikeaa kohtaamista.

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂

Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄

Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.

Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.

Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.

Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!

Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)

Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂

Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂

Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄

Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄

30 minuuttia on aika vähän. Siksi. Itse haluan nähdä ystäviä niin, että ehtii vaihtaa kunnolla kuulumiset, ja siihen tarvitsee kalenteria. Useimmiten aika löytyy kyllä viimeistään seuraavalla viikolla, mutten muistaisi ilman kalenteria koko perheen menoja. Prisman aulakahvila on harvinaisen ankea paikka kahvittelulle.

Olet kehittänyt itsellesi tarkat säännöt ja se ei toimi ehkä kuin sinulle. 30 minuuttia on sinulle, niin vähän aikaa, että sen takia ei edes kannata jutella sitä 30 minuuttia ylipäätään? Joku voisi sanoa, että kerran vuodessa kaverin näkeminen 3 tuntia on niin vähän aikaa, ettei sellaisen kaverin pitäminen edes kannata ylipäätään.

On kavereita, jotka menevät ruokakauppaan yhdessä. Mutta sinunlaiset selittävät kuinka se ei käy, koska et voi puhua ilman kahvikuppia edessä. Voitte mennä yhdessä salille, mutta sinunlaisille se ei käy, koska haluat keskittyä treeniin tehokkaasti. Et voi ulkoiluttaa koiraa yhdessä ystävien kanssa, koska et koskaan tiedä milloin menet sen kanssa ulos. Ruokaa voi syödä ystävän kanssa vain illallisella ja ilman lapsia ja puolisoa jne.

Vuorokaudessa on 24h ja monia asioita voi tehdä yhdessä, yhtäaikaa ja jopa rutiinilla.

Kuten sanottua, jos halua, voi sen ystävän voi nähdä vaikka joka päivä. Ihan kuten löydät aikaa ulkoiluttaa koiraasi 3 kertaa päivässä tai viedä lapsia harrastuksiin joka päivä.

Mutta se ei tarkoita tietenkään, jossain kaukana olevassa hienossa kahvilassa ilman lapsia klo 18, vaan joustavuutta ajatteluun ja tekoihin.

No, omalla kohdallani se menee todellisuudessa päinvastoin, jos joku ystävä pyytäisi ex tempore kahville, ja vastaisin, että pitää viedä Pertti harrastukseen, mutta voit tulla mukaan, kun pitää kuitenkin keksiä tekemistä 40 minuutiksi, tai että ruoka on uunissa ja pyykit koneessa, mutta tuu ihmeessä pyörähtämään, niin vastaus on, että katsellaan joku parempi päivä, hymiön kanssa kyllä. Ja ei, ei ole ystävät kaikonneet kalenterin käytön takia, kun ihan samalla tavalla heidänkin täytyy tarkistaa kalenterista työvuoronsa ja menonsa. Kaupassa en mitään treffejä tee, koska en pystyisi keskittymään mihinkään. Ei ole ongelma ystävilleni, näemme mieluummin ajan kanssa. Tapaaminen onnistuu reilusti useammin kuin kolme kertaa vuodessa.

Hyvä niin, mutta toisilla kun vaikuttaa olevan niin kiirettä, ettei ehditä kun kaksi kertaa vuodessa nähdä, niin tuo on yksi keino. Sinä tai kaverisi olette selvästi aika rajoittuneita ajattelultanne. Ei taida olla kovin instaseksikästä jutella kaverin kanssa sillä aikaa kun toinen laittaa pyykkikoneen päälle ja odottelee sen käymistä?

Käytännössä se kuitenkin olisi mitä parhainta ajankäyttöä. Sinä tai toinen vahdit konetta ja keskustelet siinä samassa ystäviesi kanssa. Ehkä maailmassa on näitä, jotka näkevät kerran viikossa siellä pyykkituvassa sitä ystäväänsä ja heillä on mitä läheisin suhde toisinsa. Yllättävän monen kiekkojunnun vanhemmista tulee kavereita tai jopa ystäviä, kun niitä junnuja siellä treeneissä tuntitolkulla katselee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osuvasti kirjoitettu tuo aloittajan kommentti, että kaveri on kuin joku kampaaja, joka ehdottaa aikaa. Itsekin koen kyllä hyvin hankalana, että miten vaikeaa joidenkin kanssa on sopia tapaamista. Mulla on perhe, työ ja kotityöt, mutta kyllä mä silti useimmiten pystyn sopimaan vaikka samalle päivälle jonkun matalan kynnyksen tapaamisen esim. yhteisen lenkin. Silloin, kun lapset oli pienempiä, niin asia oli tietysti eri, mutta en mä nyt silloinkaan kalenterin kanssa joutunut parin viikon päähän sopimaan. Musta on vaan jotenkin sääli, miten kiireiseksi ihmiset aika pitkälti itse oman elämänsä aikatauluttaa. Koska loppupeleissä se kiire on tosiaan melko pitkälti ihan itsestä ja omista valinnoista kiinni, vaikka tämä onkin epäsuosittu mielipide. 

Aika paljon vaikuttaa myös yksilön temperamentti ja kuinka introvertti on. Itse olen aika hitaastilämpiävä ja introvertti, ja tämä näkyy esimerkiksi siinä, etten kauhean helpolla lähde spontaanisti pienellä varoitusajalla tekemään juttuja. Siis vaikkei mulla olisi tiedossa menoja, jos joku laittaa viestiä lähdetkö tänään kahville tai lenkille, en välttämättä lähde, koska en ole orientoitunut sellaiseen toimintaan, vaan saatan tarvita aikaa vain ladatakseni akkuja työ- tai koulupäivän jälkeen, ehkä olen ajatellut käydä yksin metsäkävelyllä tai valokuvaamassa tai mitä ikinä - en kuitenkaan välttämättä ole millään tapaa varsinaisesti kiireinen.

Toisaalta jos on hyvä ja virkeä fiilis, saatan hyvin lähteäkin. Tähän vaikuttaa vähän myös kuka kysyy, mitä läheisempi ihminen, sen vähemmän se vie energiaa. Tykkään kyllä kaikista kavereistani, mutta kyllä mulla menee enemmän sosiaalista energiaa etäisempien kavereiden tapaamiseen kuin ystävän, jonka olen tuntenut koko elämäni. Tämä voi tietty olla vaikea ymmärtää, jos itse on kovin ekstrovertti. En kyllä itse joudu silti sopimaan tapaamisia minnekään parin viikon päähän, niin kiireistä mun tuttavapiirissä ei yleensä ole, vaan ihan päivän tai parinkin varoitusaika voi olla ihan riittävä, joskus toki pitää se tapaaminen sopia pidemmänkin ajan päähän.

Nämä akkujaan lataavat tyypit ovat kyllä jännä ilmiö. Aina lataamassa niitä akkujaan.

Kävelylenkki? Ei, minun tarvitsee ladata akkuja.

Mennään valokuvaamaan yhdessä? Ei käy, kun pitää ladata akkuja.

Minusta teidän akkujen lataajien pitäisi ehkä olla kokonaan ilman kavereita. Kaikki kun tietävät kuinka tylsää se on seistä ladattava puhelimenkin vieressä. Älkää asettaako muita ihmisiä tilanteeeen, jossa he kuvittelevat, että olette joskus täyteen ladattuja ja kykenette vähän vaativampiin toimintoihin.

Vaikutat niin aggressiiviselta ihmiseltä, että ei ihme jos sun kavereista moni sanoo mieluummin lataavansa akkujaan kuin viettää aikaa kanssasi. En oikeasti ymmärrä miten tuollaisestakin voi pahastua. Ihmiset on erilaisia, eikä ainakaan mun ystävistä kenellekään ole koskaan ollut mikään ongelma, jos ei jaksa lähteä puolen tunnin varoitusajalla kahville, oli syy mikä hyvänsä.

Kuten sanoin tuossa kommentissa, tapaan mielelläni ystäviäni vaikka päivän tai parin varoitusajalla, joka on mielestäni ihan kohtuullinen aika. En ymmärrä, miksi pitäisi hyppiä spontaanisti toisen pillin mukaan vain, koska joku sattuu ehdottamaan tapaamista samana päivänä. Jokainen saa päättää miten aikaansa käyttää eikä kenelläkään ole moiseen mitään velvoitetta. Et selvästi ole itse introvertti, jos et ymmärrä, että lenkki yksin on ihan eri asia kuin mennä lenkille kaverin kanssa. Haluan tavata ystäviäni niin, että molemmat nautimme siitä, joten jos haluan mieluummin rauhoittua työpäivän jälkeen yksin luonnossa, niin ei siinä pitäisi olla mitään pahaa. Eikä toki oikeassa elämässä olekaan, ystäviä kun ehtii tavata kyllä ihan riittämiin siitä huolimatta, että ottaa myös itselleen aikaa. Minusta on myös mukavampaa niille ystäville sanoa rehellisesti, että tänään en jaksa, kuin alkaa vedota johonkin olemattomiin kiireisiin. Samalla on helppo ehdottaa, sopisiko tapaaminen paremmalla ajalla toisena ajankohtana.

Voi olla, että olen agressiivinen ihminen ja se saattaa olla sinusta samalla tavalla huvittava kuin minusta sinä ja sinunkaltaiset akkujen lataajat. Minä osaan olla sekä intro, että ekstrovertti. En jostain syystä vaan tarvitse aina ladata niitä akkuja kun ystävä soittaa ja pyytää tavata.

Minulle ei myöskään aina ole tärkeää se, että nautinto minä tapaamisista. Joskus minulle on tärkeintä, että ystäväni nauttii ja saa iloa, onnea ja hyötyä siitä mitä seurani tuo, eikä se nyt ole maailman tärkeintä vaikken minä nyt aina olekaan niin täydellisessä olotilassa. Jos ystävälläni on tarve puhua jollekin tai siis minulle, minä kyllä kykenen pääsemään asian yli, etten ole kaikkein parhaimmillani ja kykenemään nauttimaan maksimitasolla yhteisestä ajasta.

Rauhoitu, juuri sinä itse, juuri niinkuin, sinä haluat.

Minulle ei enää sanota, että ladataan akkuja. Olen poistanut kaikki akkujen lataajat jo ajat sitten elämästäni. Ladatkoon he yksin akkujaan, niin paljon kuin tarvis on. Minulla ei ole aikaa eikä haluja odotella akkujen lataajia.

Tarkennan vielä, etten ole millään tavoin pahastunut asiasta. You do you. Minä teen omat ratkaisut ja ilmaisen vaan mielipiteen asiasta, tästä minusta aika jännästä akkuilmiöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni enemmänkin ärsyttää sellainen: "moi, pitkästä aikaa. Lähtisitkö parin tunnin päästä ulos?" Ja en ole siis itse edes mitenkään kiireinen, vaan vain opiskelen. Toki välillä voin lähteä lyhyelläkin varoitusajalla jonnekin. Mutta jos nyt jonnekin lähtee, niin en itse tykkää panikissa valmistautua. Ja valmistautumisella tarkoitan ihan vaikka vaan suihkua ja varmistamalla, että vaatteet on puhtaat.

Enkä ole myöskään ikinä ymmärtänyt, että vähentääkö etukäteen tapaamisen sopiminen jotenkin sen tapaamisen merkityksellisyyttä. Mielestäni päinvastoin. Joku on halunnut raivata tilaa kanterista sinulle. Yleensä nämä "spontaanit" tyypit on enemmänkin niitä hieman itsekeskeisiä tyyppejä, joiden on mahdotonta sopia tapaamisia etukäteen, koska eivät voi tietää kuin ihan just ennen mitä haluavatkin tehdä. Ja siinä kohtaa kilauttavat osoitekirjan läpi, että kuka pääsee viime hetkellä paikalle.

Teetkö kovinkin likaista työtä, ettet kykene lähtemään ulos ilman suihkua ja nopeaa kotivaatteiden vaihtoa toisiin vaatteisiin?

Kyse ei ole siitä, että pitäisi lähteä vartissa, mikä onnistuu sekin yllättävän monelta. Ovat katsos käyneet edellisenä iltana tai samana aamuna siellä suihkussa ja menevät sinne heti silloin kun ovat likaisia, eivätkä odottele, että ehkä joku soittaa tapaamiseen.

Ihmisillä, joilla ei ole kalenterisysteemiä ei tarkoita, etteikö he voi sopia mitään. Kyllä he voivat, mutta kalenteri-ihmiset taas eivät vaikuta voivan.

Avainsana on joustavuus. Kaveri soittaa ja sanoo, että haluasi nähdä. Minä kysyn kuinka nopealla aikataululla? Hän sanoo tänään. Jolloin minä voin sanoa, että olen menossa Prismaan. Voit tulla mukaani, jos kiinnostaa. Huomenna? Olen menossa uimaan. Haluatko liittyä seuraan? Viikonpäästä? Olemme menossa lasten kanssa risteilylle, mutta kun tulen takaisin, niin seuraavan päivänä voidaan nähdä kirjastossa, koska minun pitää palauttaa sinne kirjoja ja sen jälkeen olen vapaa.

Tämä on spontaanisuutta ystävyyssuhteissa. Ei tarvitse pistää kaikkea kalenteriin ja todeta ettei mitään ehdi kun kaikki on niin täyteen buukattua.

Asioita voi tehdä yhdessä.

Aika moni varmaan tulkitsisi tuon päinvastoin: sulla on jo tekemistä, etkä oikeasti ehdi nähdä, mutta sanot kiltteyttäsi että voit tulla mukaan.

Miten moni kavereistasi on oikeasti suostunut lähtemään Prismaan kanssasI? Minusta ruokaostokset ovat stressaavia, ja ne tehdään oman perheen kesken. 

Nämä akkujaan lataavat tyypit ovat kyllä jännä ilmiö. Aina lataamassa niitä akkujaan.

Kävelylenkki? Ei, minun tarvitsee ladata akkuja.

Mennään valokuvaamaan yhdessä? Ei käy, kun pitää ladata akkuja.

Minusta teidän akkujen lataajien pitäisi ehkä olla kokonaan ilman kavereita. Kaikki kun tietävät kuinka tylsää se on seistä ladattava puhelimenkin vieressä. Älkää asettaako muita ihmisiä tilanteeeen, jossa he kuvittelevat, että olette joskus täyteen ladattuja ja kykenette vähän vaativampiin toimintoihin.[/quote]

Introvertin tarvitsee ladata välillä akkuja, niin se vain on. Sosiaalinen kanssakäyminen vie meiltä energiaa. 

Sen lisäksi on työt/opiskelu, monella puoliso ja lapsia, harrastuksia jne. Joskus on oikeasti pakko istua sohvalla katsomassa telkkaria tai lukea jotain hyvää kirjaa, että edes vähän aikaa kuulee omat ajatuksensa ja saa levätä. 

Et myöskään ole välttämättä introvertin ainoa ystävä, vaan hänellä voi olla monia muitakin ihmissuhteita. Sinä et ehkä ole se suurin prioriteetti.

Jos valitset nähdä akkujen lataamisen loukkauksena tai vaan tyhmänä, niin täytä sitten elämäsi pelkästään ekstroverteilla kavereilla. En ainakaan itse haluaisi ystävää, joka ei ymmärrä etten jaksa olla sosiaalinen 24/7 ja lähteä aina viiden minuutin varoitusajalla tapaamiseen. 

En ole kiireinen ihminen vaan päinvastoin.

Mutta on olemassa "kavereita" joihin en osaa laittaa välejä poikki mutta en jaksaisi nähdäkään koska tapaamiset on tosi raskaita.

Välttelen ja perun aika paljon koska joudun oikeasti keräämään voimia siihen tapaamiseen. Olen liian kiltti enkä kehtaa sanoa suoraankaan. Teeskentelen kiireistä ja saatan sanoa että sopisiko ensi viikolla mutta en sano edes päivää, enkä vaan koskaan ota yhteyttä. Nämä kaverit vaan on sellaisia että he ei ymmärrä näitä vihjeitä vaan aina jankkaa ja jankkaa uusia tapaamisia.

Tapaamiset venyy aina tuntikausien mittaiseksi joten senkin puoelsta en jaksa spontaaneja juttuja tällöisten ihmisten kanssa koska todellakin siihen menee siis koko päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osuvasti kirjoitettu tuo aloittajan kommentti, että kaveri on kuin joku kampaaja, joka ehdottaa aikaa. Itsekin koen kyllä hyvin hankalana, että miten vaikeaa joidenkin kanssa on sopia tapaamista. Mulla on perhe, työ ja kotityöt, mutta kyllä mä silti useimmiten pystyn sopimaan vaikka samalle päivälle jonkun matalan kynnyksen tapaamisen esim. yhteisen lenkin. Silloin, kun lapset oli pienempiä, niin asia oli tietysti eri, mutta en mä nyt silloinkaan kalenterin kanssa joutunut parin viikon päähän sopimaan. Musta on vaan jotenkin sääli, miten kiireiseksi ihmiset aika pitkälti itse oman elämänsä aikatauluttaa. Koska loppupeleissä se kiire on tosiaan melko pitkälti ihan itsestä ja omista valinnoista kiinni, vaikka tämä onkin epäsuosittu mielipide. 

Aika paljon vaikuttaa myös yksilön temperamentti ja kuinka introvertti on. Itse olen aika hitaastilämpiävä ja introvertti, ja tämä näkyy esimerkiksi siinä, etten kauhean helpolla lähde spontaanisti pienellä varoitusajalla tekemään juttuja. Siis vaikkei mulla olisi tiedossa menoja, jos joku laittaa viestiä lähdetkö tänään kahville tai lenkille, en välttämättä lähde, koska en ole orientoitunut sellaiseen toimintaan, vaan saatan tarvita aikaa vain ladatakseni akkuja työ- tai koulupäivän jälkeen, ehkä olen ajatellut käydä yksin metsäkävelyllä tai valokuvaamassa tai mitä ikinä - en kuitenkaan välttämättä ole millään tapaa varsinaisesti kiireinen.

Toisaalta jos on hyvä ja virkeä fiilis, saatan hyvin lähteäkin. Tähän vaikuttaa vähän myös kuka kysyy, mitä läheisempi ihminen, sen vähemmän se vie energiaa. Tykkään kyllä kaikista kavereistani, mutta kyllä mulla menee enemmän sosiaalista energiaa etäisempien kavereiden tapaamiseen kuin ystävän, jonka olen tuntenut koko elämäni. Tämä voi tietty olla vaikea ymmärtää, jos itse on kovin ekstrovertti. En kyllä itse joudu silti sopimaan tapaamisia minnekään parin viikon päähän, niin kiireistä mun tuttavapiirissä ei yleensä ole, vaan ihan päivän tai parinkin varoitusaika voi olla ihan riittävä, joskus toki pitää se tapaaminen sopia pidemmänkin ajan päähän.

Nämä akkujaan lataavat tyypit ovat kyllä jännä ilmiö. Aina lataamassa niitä akkujaan.

Kävelylenkki? Ei, minun tarvitsee ladata akkuja.

Mennään valokuvaamaan yhdessä? Ei käy, kun pitää ladata akkuja.

Minusta teidän akkujen lataajien pitäisi ehkä olla kokonaan ilman kavereita. Kaikki kun tietävät kuinka tylsää se on seistä ladattava puhelimenkin vieressä. Älkää asettaako muita ihmisiä tilanteeeen, jossa he kuvittelevat, että olette joskus täyteen ladattuja ja kykenette vähän vaativampiin toimintoihin.

Vaikutat niin aggressiiviselta ihmiseltä, että ei ihme jos sun kavereista moni sanoo mieluummin lataavansa akkujaan kuin viettää aikaa kanssasi. En oikeasti ymmärrä miten tuollaisestakin voi pahastua. Ihmiset on erilaisia, eikä ainakaan mun ystävistä kenellekään ole koskaan ollut mikään ongelma, jos ei jaksa lähteä puolen tunnin varoitusajalla kahville, oli syy mikä hyvänsä.

Kuten sanoin tuossa kommentissa, tapaan mielelläni ystäviäni vaikka päivän tai parin varoitusajalla, joka on mielestäni ihan kohtuullinen aika. En ymmärrä, miksi pitäisi hyppiä spontaanisti toisen pillin mukaan vain, koska joku sattuu ehdottamaan tapaamista samana päivänä. Jokainen saa päättää miten aikaansa käyttää eikä kenelläkään ole moiseen mitään velvoitetta. Et selvästi ole itse introvertti, jos et ymmärrä, että lenkki yksin on ihan eri asia kuin mennä lenkille kaverin kanssa. Haluan tavata ystäviäni niin, että molemmat nautimme siitä, joten jos haluan mieluummin rauhoittua työpäivän jälkeen yksin luonnossa, niin ei siinä pitäisi olla mitään pahaa. Eikä toki oikeassa elämässä olekaan, ystäviä kun ehtii tavata kyllä ihan riittämiin siitä huolimatta, että ottaa myös itselleen aikaa. Minusta on myös mukavampaa niille ystäville sanoa rehellisesti, että tänään en jaksa, kuin alkaa vedota johonkin olemattomiin kiireisiin. Samalla on helppo ehdottaa, sopisiko tapaaminen paremmalla ajalla toisena ajankohtana.

Voi olla, että olen agressiivinen ihminen ja se saattaa olla sinusta samalla tavalla huvittava kuin minusta sinä ja sinunkaltaiset akkujen lataajat. Minä osaan olla sekä intro, että ekstrovertti. En jostain syystä vaan tarvitse aina ladata niitä akkuja kun ystävä soittaa ja pyytää tavata.

Minulle ei myöskään aina ole tärkeää se, että nautinto minä tapaamisista. Joskus minulle on tärkeintä, että ystäväni nauttii ja saa iloa, onnea ja hyötyä siitä mitä seurani tuo, eikä se nyt ole maailman tärkeintä vaikken minä nyt aina olekaan niin täydellisessä olotilassa. Jos ystävälläni on tarve puhua jollekin tai siis minulle, minä kyllä kykenen pääsemään asian yli, etten ole kaikkein parhaimmillani ja kykenemään nauttimaan maksimitasolla yhteisestä ajasta.

Rauhoitu, juuri sinä itse, juuri niinkuin, sinä haluat.

Minulle ei enää sanota, että ladataan akkuja. Olen poistanut kaikki akkujen lataajat jo ajat sitten elämästäni. Ladatkoon he yksin akkujaan, niin paljon kuin tarvis on. Minulla ei ole aikaa eikä haluja odotella akkujen lataajia.

Tarkennan vielä, etten ole millään tavoin pahastunut asiasta. You do you. Minä teen omat ratkaisut ja ilmaisen vaan mielipiteen asiasta, tästä minusta aika jännästä akkuilmiöstä.

Etpä vaikuta kovin empaattiselta, ja aika alentuvaan sävyyn kirjoitat "jännästä akkuilmiöstä". Ihmisillä nyt on elämässä muutakin sisältöä kuin juuri sinun tapaamisesi, eikä kaikilla ole samanlainen luonne kuin sinulla. Jos et sitä hyväksy, niin ehkä on parempi ettet ole sellaisten ihmisten ystävä. Jokainen ansaitsee ystävän, joka ei tuomitse heitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos arvostaa kaverin ajankäyttöä, tietysti tapaamiset voi sopia ennalta.

Se että odottaa toisen olevan aina käytettävissä, silloin kun itselle sopii, on itsekkään luonnevikaisen, todella itsekeskeistä ulinaa.

Narsisteilla ja muilla loisilla, joilla ei ole omaa elämää, on tietysti vaikea ymmärtää jos toisilla on elämä kiireineen.

Heitä ei kaivata missään muualla, ja ovat vähäymmärryksisessä impulssivammaisessa tilassa jos toiset ei olekaan häntä varten juuri silloin.

Akuutti hädässä soittakaa johonkin muualle. Kaverisuhteet ei ole hoitosuhteita.

Niin, voihan sen noinkin ajatella, että jokaisella on se oma elämä ja ystävät eivät ole osa sitä omaa elämää, vaan pakollinen häiriötekijä, jonka tarpeita on tasaisin ennaltasovituin välein nähtävä.

Toisten elämä on niin kiireinen ettei siihen ystävät mahdu. Ensin tulevat tietysti ne tärkeät asiat, kuten se, no siis, se oma elämä, joka on itsensä kaunistamasta, itsensä kunnossa pitämistä, omaa omaisuuden kerryttämistä, somea ja tietenkin niiden ihmisten kanssa olemista, jotka ovat siis oikeasti tärkeitä , ei mitään ystäviä, vaan siis läheisiä. Jotka ovat siis perhe heillä, joilla siis on sellainen. Muille on vaan tärkeintä olla sen kaikkein tärkeimmän ihmisen kanssa, siis sen itsensä kanssa ja nauttia siitä omasta seurasta.

Jos arvostat kaveria, niin älä häiritse häntä. Hänellä on elämä elettävänä, eikä aikaa sinunlaisille häiriötekijöille, jotka haluavat puhua ja tavata ja vielä suht spontaanisti.

Akuutissa hädässä ei soiteta ystäville, eikä kaverille. Silloin ollaan yksin tai korkeintaan soitetaan ambulanssi.

Muistakaa, ettei ystävineen tunnelmaa saa dropata, kun he elävät sitä ihana kiireistä ja tärkeää elämäänsä.

Jos joku ei vielä ole ymmärtänyt, niin ystävyys on täysin kuollut ja kuopattu asia. Opetelkaa olemaan yksin tai hankkikaa paljon lapsia ja suuri perhe sitä kautta.

Oletpa epäempaattinen ja tuomitseva.

Ystävän pitäisi siis nähdä juuri sinua spontaanisti, koska juuri sinä ja sinun ystävyytesi on niin tärkeä asia, että kaikki muu jää sen varjoon. Kaikki aika itselle on silkkaa narsismia.

Onneksi et ole minun ystäväni.

No miten muutenkaan se voisi onnistua? Mulla ei ole ollut pariinkymmeneen vuoteen mahdollisuutta toimia toisin. Lapsia on tullut ja työuraa olen tehnyt. Itse ainakin merkkaan päivän heti ylös, sillä muuten ehdin unohtaa sen ennen kuin pääsen kalenterin ääreen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän tämä on mennyt jo siihen, että varataan soittoaikakin etukäteen.

 Tämä liittynee aika paljon siihen, että puhelinsoitot tuntuvat ainakin nuorison elämässä olevan vähän kadonnutta kansanperinnettä. Kaikki asiat hoidetaan ennen kaikkea viesteillä, eikä ole enää kovin tavanomaista soitella kuulumisia. Itse tykkäisin mieluummin puhua puhelimessa kuin viestitellä, mutta olen itsekin omaksunut tavan, jossa en kovin monille viitsi soitella spontaanisti, kun pelkään häiritseväni. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin usein itsestänikin tuntuu, että kun puhelin soi, se soi aina vähän huonoon aikaan. Joten siinä mielessä on ollut ihan toimiva tapa kysyä viestillä, sopisiko turista huomenna viiden jälkeen. Tietää ainakin, että molemmilla on oikeasti aikaa ja kiinnostusta puhua juuri silloin.

Mulla oli yksi kaveri, joka soitteli jatkuvasti. Ei asuttu samalla paikkakunnalla, joten nähtiin harvemmin. Puhelu kesti helposti 2 tuntia. Kaikki asiat oli jo juteltu, mutta kaveri halusi vaan jutella lisää ja lisää, vaikka vihjailin että pitäisi ruveta laittamaan nyt iltrauokaa tai hups, kello on jo 19, mun pitäisi mennä jo parin tunnin päästä nukkumaan. Teki mieli huutaa, että en jaksa enää kuunnella sua pidempään. Lopulta lakkasin vastaamasta puheluihin. En vaan jaksanut enää sitä. 

Lyhyt puhelu on OK, mutta 2 tuntia... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistava ketju lukea... Ei voi nähdä kun pitää lukea, käydä kaupassa, tehdä ruokaa 😂

Älkää nyt jaksaako oikeasti. Kaveria voi nähdä vaikka Prisman aulakahvilassa 30 min ja siitä mennä kauppaan. Miten te saatte elämän normaaleista asioista noin vaikeita😄

Käyn töissä ja lapsi, sekä harrastus löytyy. Olen myös yh, joten ei löydy edes sitä puolisoa joka tekis puolet hommista.

Yritin itse tapailla miestä, jonka piti aina katsoa ensin kalenteri milloin sopii ja sit kauhee päivittelyä, kun on niin kiire! Ja ne kiireet oli: ma salille, ti uimaan, ke kaveri, to, kaveri, pe keikka, la opiskelua koko päivä, ei oo edes 1 tuntia aikaa nähdä. Su ehkä äitiä tapaamaan.

Totesin kuukauden päästä et annetaan olla. Asutaan vielä kilometrin päässä toisistamme eli ihan varmasti olis jossain kohtaa kyllä kerennyt nähdä.

Toinen mies jota tapailin ei puhunut kalenterista, mutta ne kiireet oli kans pääasiassa kavereiden kanssa olemista. Erityisesti viikonloput oli varattu kavereille ja mua halusi pääasiassa nähdä viikolla töiden jälkeen, vaikka mulla työ ja lapsi, joten mulle hankalampi nähdä. Eli kyse ei ole ajan puutteesta vaan miten sen haluaa käyttää!

Mitä muuten teette sen ajan kun lapsi on siellä harkoissa? Itse luen uutisia puhelimesta, mut kauhee kiire on! ;)

Olen muuten asunut ulkomailla parissa maassa eikä siellä kukaan puhunut jatkuvasta kiireestä kun pitää markettiin mennä😂

Ja kyllä, jos on vuorotyö ja useampi lapsi niin varmasti oikeasti on vaikea löytää aikaa, mutta suurimmalla osalla tässäkin ketjussa ne kiireet on just niitä kotihommia ja Prismaa, mökille menoa ym.. "elintärkeää". Muutenkin kun tekee ruokaa niin kyllä se kaveri voi siinä keittiössä istuskella ja sen kanssa voi jutella samalla. Ja kyllä, ne lapset voi myös olla siinä samassa asunnossa yhtä aikaa😂

Totuus on että te ette jaksa nähdä eikä teitä huvita. Sen voi sanoa sille ei niin tärkeälle kaverille, niin ei tarvi löytää edes sitä pientä hetkeä sieltä kalenterista 😄

Tän ketjun pointti ei ole se itse kalenterin käyttö vaan se, että ollaan olevinaan niin kiireisiä että ei pysty edes sitä 30 min kahvittelua ennen kaupassa käyntiä🙄

En minä kehtaisi ehdottaa ystävälle, että jos tulet Prisman aulakahvilaan tänään klo xx niin ehditään jutella puoli tuntia. Mielummin katson sitä kalenteria, ja järjestän parin viikon päähän sellaisen vapaaillan, ettei ole kiire mihinkään. Kai nämä on sitten mielipideasioita että kuka tykkää mistäkin, mutta minä ainakin myös itse tapaamista ehdottavana arvostan enemmän (vaikka sitten kalenterista katsottua) kiireetöntä aikaa.

No se puoli tuntia ei ollut se pointti vaan, se että sanotaan toiselle, et missään välissä ei kerkeä nähdä kun vasta 3 viikon päästä. Itse en kyllä jaksaisi edes pitää yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Itse kun olen tapaillut näitä ns. kiireisiä ihmisiä niin se kiire on useimmiten ihan itse aiheutettua "pakko mennä salille" ja sen jälkeen olis iltaa vielä monta tuntia, mutta ei pysty😂

Kaverisi haluaa pitää huolta kunnostaan ja terveydestään. Mikä siinä on väärin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni enemmänkin ärsyttää sellainen: "moi, pitkästä aikaa. Lähtisitkö parin tunnin päästä ulos?" Ja en ole siis itse edes mitenkään kiireinen, vaan vain opiskelen. Toki välillä voin lähteä lyhyelläkin varoitusajalla jonnekin. Mutta jos nyt jonnekin lähtee, niin en itse tykkää panikissa valmistautua. Ja valmistautumisella tarkoitan ihan vaikka vaan suihkua ja varmistamalla, että vaatteet on puhtaat.

Enkä ole myöskään ikinä ymmärtänyt, että vähentääkö etukäteen tapaamisen sopiminen jotenkin sen tapaamisen merkityksellisyyttä. Mielestäni päinvastoin. Joku on halunnut raivata tilaa kanterista sinulle. Yleensä nämä "spontaanit" tyypit on enemmänkin niitä hieman itsekeskeisiä tyyppejä, joiden on mahdotonta sopia tapaamisia etukäteen, koska eivät voi tietää kuin ihan just ennen mitä haluavatkin tehdä. Ja siinä kohtaa kilauttavat osoitekirjan läpi, että kuka pääsee viime hetkellä paikalle.

Teetkö kovinkin likaista työtä, ettet kykene lähtemään ulos ilman suihkua ja nopeaa kotivaatteiden vaihtoa toisiin vaatteisiin?

Kyse ei ole siitä, että pitäisi lähteä vartissa, mikä onnistuu sekin yllättävän monelta. Ovat katsos käyneet edellisenä iltana tai samana aamuna siellä suihkussa ja menevät sinne heti silloin kun ovat likaisia, eivätkä odottele, että ehkä joku soittaa tapaamiseen.

Ihmisillä, joilla ei ole kalenterisysteemiä ei tarkoita, etteikö he voi sopia mitään. Kyllä he voivat, mutta kalenteri-ihmiset taas eivät vaikuta voivan.

Avainsana on joustavuus. Kaveri soittaa ja sanoo, että haluasi nähdä. Minä kysyn kuinka nopealla aikataululla? Hän sanoo tänään. Jolloin minä voin sanoa, että olen menossa Prismaan. Voit tulla mukaani, jos kiinnostaa. Huomenna? Olen menossa uimaan. Haluatko liittyä seuraan? Viikonpäästä? Olemme menossa lasten kanssa risteilylle, mutta kun tulen takaisin, niin seuraavan päivänä voidaan nähdä kirjastossa, koska minun pitää palauttaa sinne kirjoja ja sen jälkeen olen vapaa.

Tämä on spontaanisuutta ystävyyssuhteissa. Ei tarvitse pistää kaikkea kalenteriin ja todeta ettei mitään ehdi kun kaikki on niin täyteen buukattua.

Asioita voi tehdä yhdessä.

Aika moni varmaan tulkitsisi tuon päinvastoin: sulla on jo tekemistä, etkä oikeasti ehdi nähdä, mutta sanot kiltteyttäsi että voit tulla mukaan.

Miten moni kavereistasi on oikeasti suostunut lähtemään Prismaan kanssasI? Minusta ruokaostokset ovat stressaavia, ja ne tehdään oman perheen kesken. 

Meillä kaikilla on tekemistä. Siinä se juuri onkin. Ihan meillä kaikilla ja toisilla ehkä vielä enemmän. Mutta minä en odota, että muut joutuvat löytämään minulle ns. puhtaan slotin, jotta heitä voisi tavata. Minusta ihan oikeasti niitä kärpäsiä voi läskiä aika tehokkastikin niiden kavereiden kanssa. Ehkä se tulee juuri siitä kun on omia lapsia. Niitä äitejä, joista muodostuu ystäviä voi tavata siinä samalla kun lapset leikkivät, oman äidin kanssa voi käydä yhdessä kaupoilla ja urheilla voi yhdessä sen ystävän kanssa vaikka 3 kertaa viikossa. Mistään ei jää paitsi, kukaan ei jää yksin ja kaikki tulee tehtyä.

Kyllä, minä olen kavereitteni kanssa etsinyt kaakeleita kaupoista, tehnyt shoppailuretkiä suurin kaupunkeihin. Puhunut äitini kanssa kutoessani villapaitaa ja puhunut mieheni kanssa puhelimessa, kun hän ajaa autoa.

Ja olen jopa mennyt Prismaan heidän kanssa, hakemaan eväät, jotta voimme lasten kanssa mennä sitten yhdessä maauimalaan.

Minä en ymmärrä miksi ihmiset tulkitseva joksikin, jotain mitä en sano, jostain mitä sanon suoraan? Jos sanon meneväni Prismaan ja kysyn, haluatko tulla mukaan, niin tarkoitan juuri sitä mitä sanon. En jotain muuta, enkä varsinkaan päinvastaista.

Kumpikin ymmärtää, että minun on pakko mennä sinne, koska jääkaappi on tyhjä, mutta jos hän haluaa, hän voi samalla tehdä jopa omat ostoksensa siinä samalla.

En ymmärtää mitä ihmiset oikein tekevät joka päivä, koko päivän, kun kaikilla on aina niin vähän aikaa. Suomessa kun työpäivätkään ei voi olla vuoden ympäri ihan mahdottoman pitkiä. Sen estää jo ihan laki. Joten tämä aina töissä, ei oikein lennä minulle. Sinkkuus on lisääntynyt, lapsettomuus lisääntynyt, lapsia on muutama korkeintaan ja, työttömiäkin on paljon ja silti kenelläkään ei ole muka aikaa.

Onko kyse sitten tosiaan siitä, että minä kykenen tekemään kaksi tai kolmekin asiaa yhtäaikaa ja se on, kun minulla olisi tuplasti aikaa käytettävissä?