Avioero, isällä ikävä lapsia

Jaa kyse olikin siitä, että ap ottaisi lapset mukaan vanhemmilleen, ja vanhemmat hoitaisivat. Lasten äiti varmaan tuntee appivanhempansa aika hyvin, kaikki isovanhemmat ei hoida pieniä lapsia kauhean hyvin

"Saavat vapaasti touhuta" kuulostaa siltä, että kukaan ei perään katso.

Ja kolme viikkoa putkeen on ihan liian pitkä aika yhtäkkiä. Mikä vika on esim viikko mummolassa, ja loppu loma isän kotona kaupungissa, missä näkevät myös äitiä välillä

Varmaan vain se, että ap pitäisi itse hoitaa lapset, eikä ulkoistaa sitä äidilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenvalvojan kanssa teette huoltajuussopparin ja vaadit 50/50 asumista. Jos ette pääse sopuun niin oikeusteitse on ainoa keino.

Kolmevuotias ei todellakaan ole kypsä 50/50-asumiseen.

Kyllä on. Ei ehkä viikko-viikko systeemillä mutta vaihdonhan voi tehdä vaikka 2 pv välein ja jakaa vanhemmuuden tasan sillä lailla. 

Mietipä nyt omalla kohdalla, että vaihtaisit kortteeria kahden päivän välein. Ei hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

 Minusta on hienoa, että eron jälkeen isä tunnistaa vastuunsa ja haluaa opetella lasten ja heidän asioidensa hoitoa. Miksi äidin katkeruudesta johtuvaa kiusantekoa pitää puolustella?

Mitä hienoa?

Eikö sen pitäisi olla ennemminkin ihan itsestäänselvyys, että isä tunnistaisi vastuunsa ja osaisi hoitaa lapsia ja heidän asioitaan? Ihan ilman, että sitä pitäisi erikseen ihastella ja kiitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Minusta on hienoa, että eron jälkeen isä tunnistaa vastuunsa ja haluaa opetella lasten ja heidän asioidensa hoitoa. Miksi äidin katkeruudesta johtuvaa kiusantekoa pitää puolustella?

Mitä hienoa?

Eikö sen pitäisi olla ennemminkin ihan itsestäänselvyys, että isä tunnistaisi vastuunsa ja osaisi hoitaa lapsia ja heidän asioitaan? Ihan ilman, että sitä pitäisi erikseen ihastella ja kiitellä.

Nih. Mitenköhän monesta äidistä sanotaan että on niiiiiiin hienoa, kun se äiti hoitaa lapset ja kaikki lasten asiat. Jostain kumman syystä en ole kuullut näin juuri sanottavan.

Vierailija kirjoitti:

Vastaa nyt ensin näihin:

Kuka hoiti lapsia avioliiton aikana? Kuka oli canhempainvspsilla ja mahdollisilla hoitovapailla? Hoiti yhteydet päiväkotiin?

Koska ero on tapahtunut?

KK

uka/ ketkä muuttivat pois yhteisestä kodista?

Koska on lastenvalvojan luona tehty sopimus?

Mitä on sopimuksessa päätetty huoltajuudesta,? Entä tapaamisista? Oletko ollut lastenvalvojan, poliisiin ja sosiaalitoimeen sekä oman asuanajajaadi yhteydessä aina, kun tapaaminen onkin estynyt?

Asiaa on tutkittu: oikeus on puolueellinen, hieman puolueellinen isien hyväksi. Äidit ovat huonommassa asemassa.

En ap mutta vastaan miten meillä: halusin lapsia, synnytin ne, hoidin vanhempainvapaat, päiväkodit, jne jne. Mies lähti sitten toisen perään ja halusi viikko-viikko systeemin. Sai. Koskaan en pahaa sanaa isästään heille ole sanonut, aina hoidin aikataulut sovitusti. Lapset kävivät siellä vuosikaudet säilössä viikon kerrallaan, tämä muuttelu poissa muusta jaksamisesta. Äitipuolet vaihtui kuin elokuvassa. Nyt vanhin lapsista 20v, isänsä ei pidä mitään yhteyttä häneen. Toisensi vanhin 17v ilmoitti ettei jaksa enää muuttaa edes taas. Nuorin vielä kulkee.

Kysyn vaan että ketä varten tuo isän tapaaminen on ollut kun ei isä kyennyt muodostamaan suhdetta lapsiinsa joka kantaa aikuisiälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen eräs kesäpäivä, kun kävelin Helsingissä Kaisaniemen puiston ohi pari kolme vuotta sitten. Joku n. 35 v. mies kulki toisella puolella katua, valui hikeä ja huusi puhelimeensa, että haluaa nähdä lapsensa, "mä oon v****u niiden isä!". Sitten oli hiljaa ja kuunteli. Sen jälkeen aneli ja selitti kiireellä äänellä. Oli taas hiljaa ja sitten paloi käämit, hyppi tasajalkaa kadulla ja karjui puhelimeen, että olkoon sitten, h****tti, pidä ne, mua ei enää ole. Pani puhelimen kiinni ja romahti siihen kadulle istumaan ja itkeä vollotti niin pidäkkeettä, etten ole koskaan nähnyt ketään aikuista miestä. Tuli pala kurkkuun itselläkin. Tätä ketjua lukiessa tuli mieleen, että mitäköhän sille nykyään kuuluu. Tai niille sen lapsille. Tietääköhän ne, että se isä yritti?

Antaisitko sinä lapset hoidettavaksi tuollaisia raivokohtauksia saavalle ihmiselle? Ei sitä "yrittämistä" hoideta kirkumalla hysteerisenä puhelimeen.

Lastensuojelu voi tulkita myös niin että lähivanhemmalla on suurempi velvollisuus. Lähi ei saa antaa lasta etävanhemmalle jos on pelko ettei olosuhteet ole turvalliset. Tuttava oli saanut asiasta läksytyksen lasulta kun isä oli ottanut lapset mukaansa poikien kaljoitteluviikonloppuun (isällä enempikin ongelmaa viinan kanssa) jossa ei yhtään selvää aikuista. Asiaa selviteltiin lastensuojelussa lopulta ja loppupäätelmä oli että koska äiti (löhivanhempi) oli tietoinen ongelmasta oli hän syyllinen turvallisuuden vaarantumiseen antaessaan lapset isälle. Voi mennä näinkin.

Eli 3- ja 5v isovanhempien vahdittavana maatilalla jossa vanhoja kaivoja, uimaranta, miljoona paikkaa jonne voi pudota jne jne ei kuuloata hyvälle. Selventäisi ehkä kokonaisuutta jos kertoisit montako joulukalenteria lähtee mukaan.

Itkuntuhruiset silmät

Vierailija kirjoitti:

Itkuntuhruiset silmät

Just nämä. Jano tekee kaihomieliseksi.

Mä en tajua, miksi jotkut äidit eivät anna lastensa olla isänsä luona? Ainakin silloin jos isä on ihan tolkun ihminen. Luulisi, että äitikin joskus haluaisi olla itsekseen ja tehdä omia juttuja ja tavata kavereita. Varsinkin kun lapset ovat pieniä.

Äiti = hyvä

Isä = paha

Sinänsä ei mitään uutta Sanoma-konsernin auringon alla.

Christiiina kirjoitti:

Mä en tajua, miksi jotkut äidit eivät anna lastensa olla isänsä luona? Ainakin silloin jos isä on ihan tolkun ihminen. Luulisi, että äitikin joskus haluaisi olla itsekseen ja tehdä omia juttuja ja tavata kavereita. Varsinkin kun lapset ovat pieniä.

Tai sitten niillä on joku ihan todellinen syy?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi äidin versio aiheesta.

Näitä isiä on nähty aivan liikaa työni puolesta, jotka uikuttavat ja joilla on se säälitarina kerrottavana. Kun kuulee äidin version ja näkee faktat niin tilanne hahmottuu usein samankaltaiseksi tarinaksi monien perheiden kohdalla.

Mitä tulee siihen mitä yksi kommentoi, että entä jos lapsi on asunut aina molempien vanhempien kanssa. Toki on tilanteita missä vanhemmat ovat tasapuolisesti jakaneet lapsiperheen arjen, lasten hoidon, metatyöt yms. On tietty perheitä missä isä on tehny suurimman osan. Valitettavasti yleisintä on se, että äiti joutuu tekemään suurimman osan yksin käytännösdä on yksinhuoltaja vaikka olisikin suhteessa ja samankaton alla lapsen isän kanssa. Vaikka lapsi olisi asunut molempien kanssa niin isä voi olla melko vieras hahmo lapsen elämässä.

Minun tuttavapiirissäni ei ole yhtään perhettä jossa isä ei olisi hoitanut lapsia aivan tasapuolisesti äidin kanssa. Tämä on kummallinen väite johon aina takerrutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi äidin versio aiheesta.

Näitä isiä on nähty aivan liikaa työni puolesta, jotka uikuttavat ja joilla on se säälitarina kerrottavana. Kun kuulee äidin version ja näkee faktat niin tilanne hahmottuu usein samankaltaiseksi tarinaksi monien perheiden kohdalla.

Mitä tulee siihen mitä yksi kommentoi, että entä jos lapsi on asunut aina molempien vanhempien kanssa. Toki on tilanteita missä vanhemmat ovat tasapuolisesti jakaneet lapsiperheen arjen, lasten hoidon, metatyöt yms. On tietty perheitä missä isä on tehny suurimman osan. Valitettavasti yleisintä on se, että äiti joutuu tekemään suurimman osan yksin käytännösdä on yksinhuoltaja vaikka olisikin suhteessa ja samankaton alla lapsen isän kanssa. Vaikka lapsi olisi asunut molempien kanssa niin isä voi olla melko vieras hahmo lapsen elämässä.

Minun tuttavapiirissäni ei ole yhtään perhettä jossa isä ei olisi hoitanut lapsia aivan tasapuolisesti äidin kanssa. Tämä on kummallinen väite johon aina takerrutaan.

Minun tuttavapiirissäni ei ole yhtään eron jälkeen lapsista riitelevää, huoltajuuskiistoja käyvää perhettä. Kummallinen väite, miksi sellaiseen aina takerrutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi äidin versio aiheesta.

Näitä isiä on nähty aivan liikaa työni puolesta, jotka uikuttavat ja joilla on se säälitarina kerrottavana. Kun kuulee äidin version ja näkee faktat niin tilanne hahmottuu usein samankaltaiseksi tarinaksi monien perheiden kohdalla.

Mitä tulee siihen mitä yksi kommentoi, että entä jos lapsi on asunut aina molempien vanhempien kanssa. Toki on tilanteita missä vanhemmat ovat tasapuolisesti jakaneet lapsiperheen arjen, lasten hoidon, metatyöt yms. On tietty perheitä missä isä on tehny suurimman osan. Valitettavasti yleisintä on se, että äiti joutuu tekemään suurimman osan yksin käytännösdä on yksinhuoltaja vaikka olisikin suhteessa ja samankaton alla lapsen isän kanssa. Vaikka lapsi olisi asunut molempien kanssa niin isä voi olla melko vieras hahmo lapsen elämässä.

Minun tuttavapiirissäni ei ole yhtään perhettä jossa isä ei olisi hoitanut lapsia aivan tasapuolisesti äidin kanssa. Tämä on kummallinen väite johon aina takerrutaan.

Meillä myös näin. Isä on hoitanut tasapuolisesti lasta, joka on jo nyt teini-ikäinen. Alusta lähtien halusin isälle ja tytölle hyvän suhteen. Sellaisen että, jos mulle sattuisi jotain tytön ollessa minkäikäinen tahansa niin tiedän, että pärjäävät hyvin kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että kolme- ja viisivuotiaat saavat olla kesäasunnolla joka on isän entinen kotitila, ja saavat siellä kalastella ja römytä vapaasti, kun siellä on mammakin ja vanha iso...

Äitinä olisin kauhuissani minäkin.

Miksi olisit? Mukavalta tuo kuulostaa.

Römytä vapaasti = olla ulkona ilman kunnollista valvontaa

Kalastella = tila on vesistön lähellä ja veden äärellä vietetään aikaa

Vanha tila = alueelta löytyy todennäköisesti kaikenlaista vähemmän pikkulapsiturvallista asiaa, kuten erilaisia kaivoja ja ojia

Eli annetaan taaperon ja leikki-ikäisen pärjätä kolme viikkoa ilman kunnollista valvontaa mm. veden äärellä ja muissa sellaisissa paikoissa, joissa heitä pitäisi valvoa valppaasti. Kuulostaa varmasti mukavalta heistä, jotka ovat olleet lapsia tai hoitaneet lapsia viime vuosituhannella. Tilastojen valossa se ei kuitenkaan ole turvallista ja asioista perillä olevat vanhemmat ymmärtävät tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi äidin versio aiheesta.

Näitä isiä on nähty aivan liikaa työni puolesta, jotka uikuttavat ja joilla on se säälitarina kerrottavana. Kun kuulee äidin version ja näkee faktat niin tilanne hahmottuu usein samankaltaiseksi tarinaksi monien perheiden kohdalla.

Mitä tulee siihen mitä yksi kommentoi, että entä jos lapsi on asunut aina molempien vanhempien kanssa. Toki on tilanteita missä vanhemmat ovat tasapuolisesti jakaneet lapsiperheen arjen, lasten hoidon, metatyöt yms. On tietty perheitä missä isä on tehny suurimman osan. Valitettavasti yleisintä on se, että äiti joutuu tekemään suurimman osan yksin käytännösdä on yksinhuoltaja vaikka olisikin suhteessa ja samankaton alla lapsen isän kanssa. Vaikka lapsi olisi asunut molempien kanssa niin isä voi olla melko vieras hahmo lapsen elämässä.

Minun tuttavapiirissäni ei ole yhtään perhettä jossa isä ei olisi hoitanut lapsia aivan tasapuolisesti äidin kanssa. Tämä on kummallinen väite johon aina takerrutaan.

Mistä tiedät, mitä tuttavapiirisi perheiden neljän seinän sisällä todellisuudessa tapahtuu? Moni perhe antaa ulospäin parempaa vaikutelmaa, kuin miten asiat oikeasti ovat.

Esimerkiksi omassa perheessäni on näin. Aina kun poistumme kotoa tai meillä on vieraita, mies haluaa vaihtaa vauvan vaipan, olla se joka työntää vaunuja, se johon ollaan vanhemman lapsen päiväkodista yhteydessä, se joka puhuu kun ollaan neuvolassa, yms. Mutta silloin kun kukaan ei ole näkemässä, lapset jäävät pääosin minun harteille. Juuri vähän aikaa sitten neuvolassa oli melkein huvittavan nolo tilanne, kun hoitaja kysyi, kuinka yöt ovat sujuneet. Mies vastasi, että on nukuttu hyvin, minkä jälkeen sanoin, että vauva herättää minut useamman kerran yöllä enkä ole saanut nukuttua kunnolla. Mies kommentoi heti perään, että niin hänhän siis hoitaa vanhemman lapsen yöheräilyt ja joutuu hänkin aina välillä heräämään öisin.

Luulin, että mieheni on vain jotenkin omituinen tapaus, mutta sitten yhdessä tutussa perheessä meni yllättäen lusikat jakoon, ja se tosiaan tuli vähän shokkina lähipiirille, kun heillä vaikutti asiat olevan idyllisesti. Perheen äiti kertoi myöhemmin, ettei miehensä ollutkaan ollut aivan niin loistava isä, kuin miltä ulospäin näytti. Että onhan näitä.

Mä jäin eron jälkeen isän hoitoon ja oli hyvä ratkaisu. Äipyli lähti uuden miehen matkaan.

On se kyllä niinkin, että usein miehet ja naiset hoitavat asiat eri tavalla. Omassa kodissani lapsena isä tykkäsi leikkiä meidän lasten kanssa, rakentaa majoja, jousipyssyjä ja autoratoja. Ei ollut niin väliä oliko housut oikeinpäin, mannapuurossa klönttejä tai palanut vähän pohjaan, hiukset kammattu viimeisen päälle tai kengät jalassa ulkona. Äidille oli tärkeää, että oli siistiä, syöty terveellisesti, rutiinit ja pesty. Äiti lohdutti sylissä silitellen, kun joku itki. Isä taas näytti, miten puukolla vuollaan oksan kappaleista kainalosauvat tai jouseen nuolia. Jos kaatui ja itki, isä ei sylitellyt vaan pysähtyi vierelle, kannusti nousemaan ylös ja yrittämään uudelleen. Miehet on aika usein tosi pragmaattisia ja naiset analyyttisiä lasten kanssa. Mielestäni lapset tarvitsevat kummankin mallin tasa-arvoisesti, että huomaavat miten erilaisia lähestymistapoja ja ratkaisuja samaan asiaan voi olla. Sillä tavalla voi kehittää omaa identiteettiään turvallisesti ja kokemuksella kuulumisesta johonkin.

Mun exä muutti Vantaalta Kuopioon eikä kysellyt mitään multa mielipidettä. Vei lapset mukanaan eikä kirjallisista sopimuksista ollut mitään apua koska "tilanne muuttunut". Haki hiljakseen sieltä töitä, vuokrasi asunnon ja lähti. Lapsia näen kovin harvoin.