Mieheni kieltäytyy keskustelemasta vaikeita asioita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinäkään tee niin kuin miehesi haluaa eli ottaa rennommin niin miksi miehen pitäisi tehdä niin kuin sinä haluat varsinkin kun sinä et suostu tekemään niin kuin miehesi haluaa?

Parisuhde on kompromissi missä molempien pitäisi joustaa haluistaan eikä vain miehen

En olisi parisuhteessa, jossa tehdään jotain kompromisseja niin että molemmilla on paha olla. Jos ei löydetä yhteistä maaperää, jossa molemmat pystyvät seisomaan hyvinvoivina niin parasta sitten jatkaa matkaa erikseen ja katsella, josko löytyisi joku toinen, jonka kanssa sama tontti voidaan jakaa vapaaehtoisesti. Se ei ole kompromissin tekoa vaan normaalia joustamista. Joskus on pelisilmää antaa toiselle jossain asiassa perään ja siimaa ja joskus taas saa sitten itse jossain muussa. Silloin sitä ei koe niin, että joutuu luopumaan jostain tai kuolettamaan itseään. Parisuhteen on tarkoitus tuoda elämään lisää hyvyyttä eikä vähentää sitä. 

Ja kumman tässä tapauksessa pitäisi joustaa?

Hyvässä suhteessa molemmat joustavat. Mutta eivät luovu itsestään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies pitää naista kuten koiraa. Se on joku olento siinä eikä sille tartte mitään avata eikä selittää, siitä nyt puhumattakaan, että aidosti keskusteltaisiin jostain ja siltä toiselta olisi jotain opittavaakin. Tätä myötä olen oppinut myös säälimään monia koiria. Jos ottaa lemmikin, pitää perehtyä sen tarpeisiin eikä olettaa, että sen pitää vaan noudattaa kaikki omistajansa päähänpistot. 

Mä kuulin kerran vertauksen (ei tietenkään koske kaikkia), että miehelle naimisiin meno on maaliviiva ja naiselle lähtöviiva. Mies on saavuttanut tavoitteensa ja nainen alkaa vasta suunnitella erilaisia tavoitteita, joita haluaa saavuttaa. 

No siis narsistille ainakin se on juuri niin. Maaliviiva. Siksi moni saa eka kertaa turpaansakin hääyönä tai häämatka on aivan kammottava. Miehistä 5-10 % menee tuohon kategoriaan, että riski sinänsä aika suuri. 

Tervettä suhdetta rakennetaan alusta ja se kasvaa ja paranee. Narsisti/esineellistäjä lataa heti kaiken tiskiin ja se on sitten alamäkeä siitä eteen päin. 

Kokemusta sekä narsistisuhteista että terveistä. 

Se naisten suhteesta puhuminen on sitä, että nainen kertoo, mitä väärää mies on tehnyt tai mitä hyvää ei ole tehnyt, ja kuinka tämä ei varmaan rakasta ja kun on epävarmuutta haluaako tämä suhdetta (vaikka yhdessä oltaisiin oltu 10 vuotta). Se on äärimmäisen rasittavaa miehelle, eikä todellakaan lisää suhteen tiiviyttä.

Mies ei koskaan ehdota naiselle, että ruvetaas keskustelemaan millä tavalla huonosti nainen on suhteessa toiminut ja mitä huonoja ominaisuuksia hänellä on. Naisen keskustelu on sitä, että hän kertoo, millä tavalla mies on huono ja miten miehen pitäisi muuttua (tai ainakin vakuuttaa muuttuvansa). Jatkuvaa vanhojen asioiden vatvomista ja aina samoihin asioihin palaamista. Huonoa itsetuntoa.

M48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinäkään tee niin kuin miehesi haluaa eli ottaa rennommin niin miksi miehen pitäisi tehdä niin kuin sinä haluat varsinkin kun sinä et suostu tekemään niin kuin miehesi haluaa?

Parisuhde on kompromissi missä molempien pitäisi joustaa haluistaan eikä vain miehen

En olisi parisuhteessa, jossa tehdään jotain kompromisseja niin että molemmilla on paha olla. Jos ei löydetä yhteistä maaperää, jossa molemmat pystyvät seisomaan hyvinvoivina niin parasta sitten jatkaa matkaa erikseen ja katsella, josko löytyisi joku toinen, jonka kanssa sama tontti voidaan jakaa vapaaehtoisesti. Se ei ole kompromissin tekoa vaan normaalia joustamista. Joskus on pelisilmää antaa toiselle jossain asiassa perään ja siimaa ja joskus taas saa sitten itse jossain muussa. Silloin sitä ei koe niin, että joutuu luopumaan jostain tai kuolettamaan itseään. Parisuhteen on tarkoitus tuoda elämään lisää hyvyyttä eikä vähentää sitä. 

Ja kumman tässä tapauksessa pitäisi joustaa?

Hyvässä suhteessa molemmat joustavat. Mutta eivät luovu itsestään. 

Ja nimenomaan joustavat useimmiten ihan mielellään. Jos joustaminen on pakkopullaa koko ajan niin suhde ei kyllä oikein pitkän päälle toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama meilläkin. En todellakaan tiedä mitä mies toivoo ja haluaa, paitsi harrastaa omia juttujaan koska niistä se puhuu. Perheen yhteisistä jutuista ei. On se joskus puhunut enemmän, alkuaikoina puhuttiin paljon kaikesta ja häät on järjestetty ja lapsiluku on saatu päätettyä ihan hyvin. Mutta niistä ongelmakohdista puhuminen tuntuu olevan vaikeaa, samoin jostain talousasioista ja esimerkiksi uusista hankinnoista tai lomamatkoista. Hermostuu heti jos ei olla jostain samaa mieltä ja keskustelu tyssää siihen, ei suostu edes puhumaan semmoisista asioista. Viimeisin riita koski auton hankintaa, olen ehdottanut taloudellisempaan autoon vaihtoa ja miehen mielestä meillä ei kertakaikkiaan ole rahaa vaihtaa autoa vielä moneen vuoteen, eikä ole mitään järkeä edes selvittää asiaa. Sama monessa muussa uudessa jutussa jota minä ehdotan, liian kallista/hankalaa/mahdotonta, ei kannata edes yrittää eikä pohtia asiaa. Toisaalta hänen mieleisiinsä juttuihin riittää rahaa ja energiaa mielin määrin. Tympäisee.

Omat rahat! Molemmilla omat tilit ja sitten yhteinen "taloustili", jolta maksetaan eläminen (kuten asuminen, sähkö, ruoka, mahdollisten yhteisten lasten kulut). Silloin kumpikin voi ostaa just sellaisen auton, lomareissun, hankinnan tai mieleisensä jutun ja just silloin, kun haluaa, kun maksaa ne omalta tililtään. 

Siis näinhän meillä onkin. Mutta kyse onkin nyt semmoisista yhteisistä asioista, kuten vaikka se auto joita meillä on vain yksi. Ei se oikein niinkään toimi että toinen remppaa perheen yhteistä kotia mielensä mukaan, vaihtaa perheen ainoan, molempien käytössä olevan auton mieleisekseen ja kaikki lomamatkatkin tehdään erikseen. Meillä kuitenkin nyt on jo niitä lapsiakin, eli molemmille kuuluvia kuluja. Ongelma ei ole mikään kummankaan omat harrastukset tai verhojen väri tms pienemmät asiat, vaan semmoiset isommat koko perhettä koskevat päätökset.

Oletko tehnyt uuden auton hankinnasta tarkan laskelman, jolla voit osoittaa miehellesi, että uuden auton hankinta tulee ajassa x edullisemmaksi kuin nykyisen auton pitäminen? Lomareissuja ei tarvitse tehdä erikseen vaan keskustelette, minkä summan mies on valmis investoimaan perheen yhteiseen omareissuun. Sinä investoit saman verran ja JOS haluat kalliimman reissun, maksat omalta tililtäsi puuttuvan osan.

Remonttitarpeen arvioinnin eli kuntokartoituksen voi teettää vaikka ammattilaisella. Talonne arvo laskee, jos rakenteisiin pääsee tulemaan jotain vikaa. Ja korjauskustannukset tulevat sitten olemaan paljon suuremmat kuin jos olisi remontoitu ennenkuin rakenteisiin tulee vikaa. Omakotitaloissa hyvä muistaa sekin, että jos jonain päivänä myytte talon, olette vielä 5 vuotta myymisen jälkeen vastuussa uuden omistajan mahdollisesti löytämistä vioista.  Jos taas asutte taloyhtiössä, osakkaalla on jo ihan velvollisuuskin huolehtia, ettei rakenteisiin tule vikoja. Se, että asunto vain  näyttää kulahtaneelta, ei aiheuta kallista remonttia. Maalia, tapettia ja laminaattia vaan pintaan. Eikä ole tarpeen remontoida koko asuntoa vaan yksi huone kerrallaan. Jos siis tuntuu siltä, että koko asunnon pintaremontti olisi liian kallis. Pointtini tässä on, että miehesi saattaisi suhtautua remonttiasiaan toisin, jos sulla on osoittaa faktaa hänelle, että jos nyt ei remontoida kohtaa x, muutaman vuoden päästä maksetaan siitä moninkertainen summa. 

Niin, noinhan se täytyy toimia. Se vaan on hemmetin raskasta, että toisen pitäisi tehdä perusteelliset pohjatyöt ja argumentit ennen kuin keskustelee mistään asiasta puolisonsa kanssa. Semmoista kivireen vetämistä, juuri se minua tässä uuvuttaa ja ottaa päähän. Haluaisin kumppanin jonka kanssa toimia yhdessä, en olla niinkuin joku alainen joka esittelee tarkkaan perustellun projektisuunnitelman pomolleen joka hyväksyy tai ei. Ja lomakohteen valinnassa on toki paljon muitakin kysymyksiä kuin se budjetti. Ei asiat ole ihan niin yksinkertaisia.

Ymmärrän sua oikein hyvin :) Mutta sellaista se vähän on, että jos haluaa toisen ihmisen (puolison, pomon tai jonkun muun) rahoitusta johonkin omaan ideaansa, se pitää osata perustella. Jos oma rahoitus riittää, sitten pitää vaan saada sen verran hyväksyntää yhteisen omaisuuden eli sen talon/asunnon remontissa, että värit, materiaalit yms kelpaa myös omaisuuden toisellekin omistajalle. 

Mutta miksi on niin mahdoton ajatus, että niistä ideoista voisi esim keskustella sen sijaan että tyrmää suoralta kädeltä? Ongelma kun ei ole se, etten osaisi perustella, ongelma on se että on raskasta kun ne omat ajatukset tulee aina tyrmätyksi jo ennen kuin ehtii perusteluja esittää, ja sitten pitää suunnilleen nalkutukseen asti pyytää toista kuuntelemaan että saa ne joskus esitettyä. Semmoinen on muuten siellä työpaikallakin aika raskasta. Lisäksi se perheen projektipäällikkönä oleminen on juuri se mihin en olisi halunnut joutua.

Tuota sun pitää kysyä sun mieheltäsi. En osaa hänen puolestaan vastata. Mun mieheni kuuntelee mua, koska tietää, että ennenkuin edes alan ehdottamaan mitään vähänkään isompaa juttua, olen jo selvitellyt tarpeeksi asioita. Mulle perheen projektipäällikön rooli sopii kuin nenä päähän. Olen yrittäjä kahden muun ihmisen kanssa ja siten töissäkin tottunut siihen, että saadakseni kaksi muuta osakasta vakuuttuneeksi jostain, en voi aloittaa vain heittämällä ilmaan jonkun idean vaan mun pitää valmistella asiaa. Mulle tällainen on luontevaa. Läheskään kaikille ei ole. 

Ei se itsekään osaa vastata koska semmoista ei hänen mielestään tapahdu, minä vaan vaadin liikoja tai haihattelen mahdottomia. Kyllä, olemme hieman ongelmissa tämän kommunikoinnin kanssa. Aina ei ole ollut tämmöistä, kai, tai ehkä on, mutta asia korostuu kun niitä yhteisiä päätettäviä juttuja olisi paljon enemmän kuin ennen eikä oma jaksaminen riittäisi siihen projektipäälliköintiin.

Ikävä tilanne :( Onnistuisiko edes jossain asioissa sellainen, että tavallaan esittäisit ensin perustelut ja vasta sitten kertoisit, mitä haluat? Esimerkkinä vaikka sellainen tilanne (haluaisit siis remontin), että kertoisit miehellesi lukeneesi/kuulleesi tapauksista, joissa omakotitalon myytyään on 5 vuotta vastuussa myymästään talosta ja että ihmisiä on joutunut vaikeuksiin tämän takia. Pääsisittekö tällä tavalla keskustelemaan taloista, talojen kunnoista, miten kalliiksi voi tulla jos päästää talon huonoon kuntoon jne? Ja jos tässä keskustelussa on molemmilla suunnilleen samanlainen mielipide eli että on järjetöntä maksaa liikaa, kun ennakoimalla säästyisi paljon rahaa, vasta sitten ottaisit puheeksi remontin? En siis tiedä, toimisiko teillä. 

Teitä tuntematta kuitenkin sanoisin, että miehesi vaikuttaa tyypiltä, joka on tyytyväinen, kun mikään ei muutu. Hän on oikein tyytyväinen elämäänsä ja parisuhteeseensa, kunhan sinä et ala vaatimaan mitään muutoksia. Näin on hyvä eikä sen vuoksi asioista tarvitse keskustella. Koska sinä olet tyytymätön ja haluat ottaa asioita puheeksi, mies tyrmää sinut, koska puheesi ovat uhka hänen tyytyväisyydelleen. On tietysti olemassa sekin mahdollisuus, ettei mieskään ole tyytyväinen. Hän ei vain enää välitä viitsiäkseen tehdä asioille mitään. Onko pariterapia realistinen vaihtoehto? 

Ei tämä tilanne nyt sentään niin paha ole ettei mistään ikinä saataisi sovittua, ja talokin rapistuisi alta. Onhan me sentään saatu mentyä naimisiin, hankittua lapsia ja se omakotitalokin. Talon ylläpidon kannalta välttämättömät remontitkin tulee hoidetuksi, ei mies tyhmä ole. Tosin semmoisia välttämättömiä nyt ei ole vielä paljon eteen sattunutkaan. Ongelma on ihan siinä kommunikoinnissa joka on mennyt solmuun pahemman kerran, ja juuri siinä että meillä on erilaiset tavat käsitellä asioita. Mies kokee ehdotukseni ja keskustelun avaukset jotenkin vaatimuksina, ja minusta se on aika epäreilua kun en mielestäni ole semmoinen joka vaatisi toista toteuttamaan kaikki toiveeni, haluaisin vain että voitaisiin yhdessä pohtia mikä on mahdollista ja millä aikataululla. Joskus se onnistuukin, joskus saan täyden lyttäyksen. Ja kyllä olen miettinyt usein pariterapiaa. Kun vaan saisi miehestä irti edes sen keskustelun että meillä ei oikeasti ole kaikki hyvin, toistaiseksi hän vetäytyy kokonaan kun sellaisesta alkaa puhumaan. Täytyisi varmaan jaksaa painostaa enemmän...

Ei tuo ole rakkautta. Ihan tavallisia yhteiselämän aiheita nuo puheenaiheet. Mies ei rakasta sinua.

Vierailija kirjoitti:

Se naisten suhteesta puhuminen on sitä, että nainen kertoo, mitä väärää mies on tehnyt tai mitä hyvää ei ole tehnyt, ja kuinka tämä ei varmaan rakasta ja kun on epävarmuutta haluaako tämä suhdetta (vaikka yhdessä oltaisiin oltu 10 vuotta). Se on äärimmäisen rasittavaa miehelle, eikä todellakaan lisää suhteen tiiviyttä.

Mies ei koskaan ehdota naiselle, että ruvetaas keskustelemaan millä tavalla huonosti nainen on suhteessa toiminut ja mitä huonoja ominaisuuksia hänellä on. Naisen keskustelu on sitä, että hän kertoo, millä tavalla mies on huono ja miten miehen pitäisi muuttua (tai ainakin vakuuttaa muuttuvansa). Jatkuvaa vanhojen asioiden vatvomista ja aina samoihin asioihin palaamista. Huonoa itsetuntoa.

M48

Tämä ei ole terveen ihmisen kommentti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää parisuhde terapiaan , siellä miehen on pakko avautua

Noniin terapiassa mies sitten nolona kertoo, että haluaa harrastaa sängyssä esimerkiksi jotain pissaleikkejä. Nainen ja terapeutti järkyttyy. Nainen ottaa kammotuksessaan eron ja miestä vituttaa entistä enemmän, että avasi tyhmän suunsa.

Miehet kyllä tietää 95% milloin ajatus tai juttu ei ole naisen mieleen ja pitävät siksi suunsa kiinni, koska mitä järkeä on ottaa asia esille, josta tietää että toisella on kielteinen näkemys? Mutta nainen näkee tämän "vaikenemisenkin" huonona, vaikka todellisuudessa se, että mies aukaisisi suunsa olisi 1000 kertaa pahempi. Koska a) mies paljastuisi pervoksi ja b) oli niin saatanan tyhmä, että sanoi sen ääneen.

Ihan siis tosissasi esität että parisuhteiden suurin ongelma on se että kun miehet eivät uskalla sanoa haluvansa pissaleikkejä niin ovat sitten ihan kaikista asioista hiljaa? Anteeksi nyt vain mutta mitään noin naurettavaa en ole aikoihin kuullut.

Ei vaan esimerkki siitä, että miehellä voi olla syynsä olla asioista vaiti. Toki sitten on näitä sankareita, jotka eivät yksinkertaisesti osaa kommunikoida toisen kanssa yhtään. Ja heistä nyt kannattaa vaan erota. Jos ei ole siihen X määrän vuosissa ehtinyt kehittää edes välttämättömiä kommunikointitaitoja, niin ei niitä kehity jatkossakaan.

Mutta jos ongelmana on se, että mies ei vain suostu "puhumaan" hankalista asioista, kuten esimerkiksi raha-asiat tai seksiin liittyvät intohimot, niin sille hiljaisuudelle voi olla ihan looginen syynsä. Looginen syy voi olla se, että ei halua, että nainen näkee, että hänelle menee 50 euroa nettipokeriin kuukaudessa tai, että omaa jonkun fetissin, mitä ei nyt halua ääneen kertoa.

Niin mitä se mies ajatteli sille fetissilleen tehdä ja onko sen seksielämä tyydyttävää muuten vai onko "kaikki pilalla", koska ei toteuta sitä vaimonsa kanssa? Riittääkö munaa kertoa edes näin anonyymisti?

Luultavasti mies toimii, kuten kaikki vastaavassa tilanteessa. Pysyy vaiti, katsoo sitä fetissipornoa kaikessa hiljaisuudessa netissä ja jää tai on jäämättä asiasta joskus sitten kiinni. 

Tässä vastauksessa keskityttiin siihen fetissiin. Entä se avioseksi?

Seksi on puhdasta nautintoa. Jos sitä pitää suunitella tai siitä keskustella niin koko idealta menee  hyöty

No nyt on outoa. 

Ehkä itsetyydytys on tuolla tavoin, mutta kyllä partneri kannattaa osallistaa touhuihin

Joko haluat seksiä tai et halua.

MIten niin yksinkertaisesta ja 100% normaalista asiasta kuin seksi on joidenkin mielestä niin vaikeata?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon yrittäny lähestyy näitä asioita monella tapaa. Oon saattanut kysyä, että jos tehtäisiin lapsi haluaisiko jäädä kuinka pitkäksi aikaa hoitamaan tätä? (Ei voi tietää, aika näyttää). Olen kertonut että minä haluaisin kokeilla tällaista tai tahtoisin koskea mieheen ylipäätään rakastelun aikana (Kosketus ahdistaa, kaikki on jo hyvää ja ei halua puhua). Kysyn haaveileeko joskus muutosta vai onko tyytyväinen asuinpaikkaamme? (Ei voi tietää, ei voi nähdä eteenpäin.)

Mulla on sellainen kuristunut ja epätietoinen olo. Mä tarvin edes jotain vastauksia ja puhetta asiasta. Ei tarvi varmaan edes kertoa, että ei ole koskaan sanonut rakastavansa ja kauniiksi sanoi pari vuotta sitten viimeksi.

AP

Onhan hän vastannut:

- ei voi tietää, aika näyttää

- kosketus ahdistaa, kaikki on jo hyvää

- ei voi tietää, ei voi nähdä eteenpäin

Jotenkin tulee mieleen, että hän ei pysty tuntemaan sellaisia tunteita, joita häneltä odotat. Auttaako pakottamisen, epäilen.

Vierailija kirjoitti:

"vaikeita asioita" pitäisi olla "vaikeista asioista".

Noissa on merkitysero, vaikeita asioita tarkoittaa että miehesi ei suostu puhumaan kvanttifysiikkaa sinulle. Vaikeista asioista tarkoittaa sitten sitä mitä halusitkin.

Kännykkäsukupolvella tuntuu olevan hakusessa tällaiset pienet vivahde-erot. Kirjoja ei enää lueta ja se valitettavasti näkyy.

No, aloitus näyttäisi olleen ainakin sinulle liian vaikea.

Kyllä aapee tarkensi sitä ihan selkeästi asiaansa.

Lukemaasi et jostain syystä sisäistä? Ota vaikka selvää siellä kvanttifysiikkasi puolella, jos ei tässä reaalimaailmassa ihan tavalliset asiat aukene.

Pääset pätemään.

" On se ikisinkun näkökulmasta kummallista kaunarimeininkiä nuo parisuhteet, ilmeisesti elämä olisi muuten liian helppoa. "

Älä muuta sano.

Ei se parisuhde ja toisen kanssa eläminen, elämäntyylien yhdistäminen aina niin helppoa tosiaankaan ole.

Varsinkin jos toinen on joku tuppisuu.

Vierailija kirjoitti:

Yritän nyt ihan asiallisesti kommentoida aihetta miehenä. Kyse ei mielestäni ole sukupuolesta vaan persoonien erilaisesta tavasta puhua. Tunnen naisia joiden kanssa kommunikaatio onnistuu hyvin eikä mitään ongelmaa ole koskaan ollut, olen ollut tällaisen kanssa suhteessakin. On puhuttu kaikesta, tunteistakin. Olen ollut myös suhteessa sellaisen ihmisen kanssa jonka puhetta en lainkaan ymmärtänyt. Ikäänkuin nainen olisi sanoittanut sisäistä elämään vieraalla kielellä jota minulla ei ollut mahdollisuuttakaan oppia. Tämä muuttui pahemmaksi iän myötä. Johti lopulta syyllistämiseen, passiivis-aggressiiviseen käytymiseen yms ja erohan siitä lopulta tuli. En vieläkään tiedä mistä puhuttiin.

Olen toki tavannut vastaavanlaisia naisia ja pari miestäkin joilla on vastaava kommunikointitapa.

Kannattaa ihan oikeasti yrittää asettua toisen housuihin.

Tässä oli hyvä viesti ja aivan samanlainen huomio omasta ex-suhteestani. En tajunnut, mitä nainen tarkoitti, kun aina oli riita päällä että "miksi ei puhuta tärkeistä asioista" ja sitten kun sanoin että puhutaan, että kerro mitä asioita ne tärkeät asiat on, niin ei osannut sanoa mitään. Missään ei päästy eteenpäin, aina oli paha olla, eikä keskusteltu tarpeeksi. Aina olin loukannut jossain joskus (jopa vuosia aiemmin) ja käyttäytynyt väärin. Tätä samaa 5 vuotta putkeen, ennenkuin tuli mitta täyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama meilläkin. En todellakaan tiedä mitä mies toivoo ja haluaa, paitsi harrastaa omia juttujaan koska niistä se puhuu. Perheen yhteisistä jutuista ei. On se joskus puhunut enemmän, alkuaikoina puhuttiin paljon kaikesta ja häät on järjestetty ja lapsiluku on saatu päätettyä ihan hyvin. Mutta niistä ongelmakohdista puhuminen tuntuu olevan vaikeaa, samoin jostain talousasioista ja esimerkiksi uusista hankinnoista tai lomamatkoista. Hermostuu heti jos ei olla jostain samaa mieltä ja keskustelu tyssää siihen, ei suostu edes puhumaan semmoisista asioista. Viimeisin riita koski auton hankintaa, olen ehdottanut taloudellisempaan autoon vaihtoa ja miehen mielestä meillä ei kertakaikkiaan ole rahaa vaihtaa autoa vielä moneen vuoteen, eikä ole mitään järkeä edes selvittää asiaa. Sama monessa muussa uudessa jutussa jota minä ehdotan, liian kallista/hankalaa/mahdotonta, ei kannata edes yrittää eikä pohtia asiaa. Toisaalta hänen mieleisiinsä juttuihin riittää rahaa ja energiaa mielin määrin. Tympäisee.

Omat rahat! Molemmilla omat tilit ja sitten yhteinen "taloustili", jolta maksetaan eläminen (kuten asuminen, sähkö, ruoka, mahdollisten yhteisten lasten kulut). Silloin kumpikin voi ostaa just sellaisen auton, lomareissun, hankinnan tai mieleisensä jutun ja just silloin, kun haluaa, kun maksaa ne omalta tililtään. 

Siis näinhän meillä onkin. Mutta kyse onkin nyt semmoisista yhteisistä asioista, kuten vaikka se auto joita meillä on vain yksi. Ei se oikein niinkään toimi että toinen remppaa perheen yhteistä kotia mielensä mukaan, vaihtaa perheen ainoan, molempien käytössä olevan auton mieleisekseen ja kaikki lomamatkatkin tehdään erikseen. Meillä kuitenkin nyt on jo niitä lapsiakin, eli molemmille kuuluvia kuluja. Ongelma ei ole mikään kummankaan omat harrastukset tai verhojen väri tms pienemmät asiat, vaan semmoiset isommat koko perhettä koskevat päätökset.

Oletko tehnyt uuden auton hankinnasta tarkan laskelman, jolla voit osoittaa miehellesi, että uuden auton hankinta tulee ajassa x edullisemmaksi kuin nykyisen auton pitäminen? Lomareissuja ei tarvitse tehdä erikseen vaan keskustelette, minkä summan mies on valmis investoimaan perheen yhteiseen omareissuun. Sinä investoit saman verran ja JOS haluat kalliimman reissun, maksat omalta tililtäsi puuttuvan osan.

Remonttitarpeen arvioinnin eli kuntokartoituksen voi teettää vaikka ammattilaisella. Talonne arvo laskee, jos rakenteisiin pääsee tulemaan jotain vikaa. Ja korjauskustannukset tulevat sitten olemaan paljon suuremmat kuin jos olisi remontoitu ennenkuin rakenteisiin tulee vikaa. Omakotitaloissa hyvä muistaa sekin, että jos jonain päivänä myytte talon, olette vielä 5 vuotta myymisen jälkeen vastuussa uuden omistajan mahdollisesti löytämistä vioista.  Jos taas asutte taloyhtiössä, osakkaalla on jo ihan velvollisuuskin huolehtia, ettei rakenteisiin tule vikoja. Se, että asunto vain  näyttää kulahtaneelta, ei aiheuta kallista remonttia. Maalia, tapettia ja laminaattia vaan pintaan. Eikä ole tarpeen remontoida koko asuntoa vaan yksi huone kerrallaan. Jos siis tuntuu siltä, että koko asunnon pintaremontti olisi liian kallis. Pointtini tässä on, että miehesi saattaisi suhtautua remonttiasiaan toisin, jos sulla on osoittaa faktaa hänelle, että jos nyt ei remontoida kohtaa x, muutaman vuoden päästä maksetaan siitä moninkertainen summa. 

Niin, noinhan se täytyy toimia. Se vaan on hemmetin raskasta, että toisen pitäisi tehdä perusteelliset pohjatyöt ja argumentit ennen kuin keskustelee mistään asiasta puolisonsa kanssa. Semmoista kivireen vetämistä, juuri se minua tässä uuvuttaa ja ottaa päähän. Haluaisin kumppanin jonka kanssa toimia yhdessä, en olla niinkuin joku alainen joka esittelee tarkkaan perustellun projektisuunnitelman pomolleen joka hyväksyy tai ei. Ja lomakohteen valinnassa on toki paljon muitakin kysymyksiä kuin se budjetti. Ei asiat ole ihan niin yksinkertaisia.

Ymmärrän sua oikein hyvin :) Mutta sellaista se vähän on, että jos haluaa toisen ihmisen (puolison, pomon tai jonkun muun) rahoitusta johonkin omaan ideaansa, se pitää osata perustella. Jos oma rahoitus riittää, sitten pitää vaan saada sen verran hyväksyntää yhteisen omaisuuden eli sen talon/asunnon remontissa, että värit, materiaalit yms kelpaa myös omaisuuden toisellekin omistajalle. 

Mutta miksi on niin mahdoton ajatus, että niistä ideoista voisi esim keskustella sen sijaan että tyrmää suoralta kädeltä? Ongelma kun ei ole se, etten osaisi perustella, ongelma on se että on raskasta kun ne omat ajatukset tulee aina tyrmätyksi jo ennen kuin ehtii perusteluja esittää, ja sitten pitää suunnilleen nalkutukseen asti pyytää toista kuuntelemaan että saa ne joskus esitettyä. Semmoinen on muuten siellä työpaikallakin aika raskasta. Lisäksi se perheen projektipäällikkönä oleminen on juuri se mihin en olisi halunnut joutua.

Tuota sun pitää kysyä sun mieheltäsi. En osaa hänen puolestaan vastata. Mun mieheni kuuntelee mua, koska tietää, että ennenkuin edes alan ehdottamaan mitään vähänkään isompaa juttua, olen jo selvitellyt tarpeeksi asioita. Mulle perheen projektipäällikön rooli sopii kuin nenä päähän. Olen yrittäjä kahden muun ihmisen kanssa ja siten töissäkin tottunut siihen, että saadakseni kaksi muuta osakasta vakuuttuneeksi jostain, en voi aloittaa vain heittämällä ilmaan jonkun idean vaan mun pitää valmistella asiaa. Mulle tällainen on luontevaa. Läheskään kaikille ei ole. 

Ei se itsekään osaa vastata koska semmoista ei hänen mielestään tapahdu, minä vaan vaadin liikoja tai haihattelen mahdottomia. Kyllä, olemme hieman ongelmissa tämän kommunikoinnin kanssa. Aina ei ole ollut tämmöistä, kai, tai ehkä on, mutta asia korostuu kun niitä yhteisiä päätettäviä juttuja olisi paljon enemmän kuin ennen eikä oma jaksaminen riittäisi siihen projektipäälliköintiin.

Ikävä tilanne :( Onnistuisiko edes jossain asioissa sellainen, että tavallaan esittäisit ensin perustelut ja vasta sitten kertoisit, mitä haluat? Esimerkkinä vaikka sellainen tilanne (haluaisit siis remontin), että kertoisit miehellesi lukeneesi/kuulleesi tapauksista, joissa omakotitalon myytyään on 5 vuotta vastuussa myymästään talosta ja että ihmisiä on joutunut vaikeuksiin tämän takia. Pääsisittekö tällä tavalla keskustelemaan taloista, talojen kunnoista, miten kalliiksi voi tulla jos päästää talon huonoon kuntoon jne? Ja jos tässä keskustelussa on molemmilla suunnilleen samanlainen mielipide eli että on järjetöntä maksaa liikaa, kun ennakoimalla säästyisi paljon rahaa, vasta sitten ottaisit puheeksi remontin? En siis tiedä, toimisiko teillä. 

Teitä tuntematta kuitenkin sanoisin, että miehesi vaikuttaa tyypiltä, joka on tyytyväinen, kun mikään ei muutu. Hän on oikein tyytyväinen elämäänsä ja parisuhteeseensa, kunhan sinä et ala vaatimaan mitään muutoksia. Näin on hyvä eikä sen vuoksi asioista tarvitse keskustella. Koska sinä olet tyytymätön ja haluat ottaa asioita puheeksi, mies tyrmää sinut, koska puheesi ovat uhka hänen tyytyväisyydelleen. On tietysti olemassa sekin mahdollisuus, ettei mieskään ole tyytyväinen. Hän ei vain enää välitä viitsiäkseen tehdä asioille mitään. Onko pariterapia realistinen vaihtoehto? 

Ei tämä tilanne nyt sentään niin paha ole ettei mistään ikinä saataisi sovittua, ja talokin rapistuisi alta. Onhan me sentään saatu mentyä naimisiin, hankittua lapsia ja se omakotitalokin. Talon ylläpidon kannalta välttämättömät remontitkin tulee hoidetuksi, ei mies tyhmä ole. Tosin semmoisia välttämättömiä nyt ei ole vielä paljon eteen sattunutkaan. Ongelma on ihan siinä kommunikoinnissa joka on mennyt solmuun pahemman kerran, ja juuri siinä että meillä on erilaiset tavat käsitellä asioita. Mies kokee ehdotukseni ja keskustelun avaukset jotenkin vaatimuksina, ja minusta se on aika epäreilua kun en mielestäni ole semmoinen joka vaatisi toista toteuttamaan kaikki toiveeni, haluaisin vain että voitaisiin yhdessä pohtia mikä on mahdollista ja millä aikataululla. Joskus se onnistuukin, joskus saan täyden lyttäyksen. Ja kyllä olen miettinyt usein pariterapiaa. Kun vaan saisi miehestä irti edes sen keskustelun että meillä ei oikeasti ole kaikki hyvin, toistaiseksi hän vetäytyy kokonaan kun sellaisesta alkaa puhumaan. Täytyisi varmaan jaksaa painostaa enemmän...

Ei ihme että mies ei jaksa sinua. Lopeta jo se valittaminen mitä sinä halut.

Jos elämä on noin vaikeata eroa.

[/quote] Täytyisi varmaan jaksaa painostaa enemmän...[/quote]

Ehkä löysätä vähän ja alotat keskustelut, että miten me tän kanssa tehtäisiin. Jos yhdessä mietittäisiin, mulla on tällainen juttu, jota olen kelaillut. Saakohan tähän ollenkaan vastusta.

Anna jo puheen tasolla toiselle mahdollisuus, ettei tarvi olla täydellinen vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän nyt ihan asiallisesti kommentoida aihetta miehenä. Kyse ei mielestäni ole sukupuolesta vaan persoonien erilaisesta tavasta puhua. Tunnen naisia joiden kanssa kommunikaatio onnistuu hyvin eikä mitään ongelmaa ole koskaan ollut, olen ollut tällaisen kanssa suhteessakin. On puhuttu kaikesta, tunteistakin. Olen ollut myös suhteessa sellaisen ihmisen kanssa jonka puhetta en lainkaan ymmärtänyt. Ikäänkuin nainen olisi sanoittanut sisäistä elämään vieraalla kielellä jota minulla ei ollut mahdollisuuttakaan oppia. Tämä muuttui pahemmaksi iän myötä. Johti lopulta syyllistämiseen, passiivis-aggressiiviseen käytymiseen yms ja erohan siitä lopulta tuli. En vieläkään tiedä mistä puhuttiin.

Olen toki tavannut vastaavanlaisia naisia ja pari miestäkin joilla on vastaava kommunikointitapa.

Kannattaa ihan oikeasti yrittää asettua toisen housuihin.

Tässä oli hyvä viesti ja aivan samanlainen huomio omasta ex-suhteestani. En tajunnut, mitä nainen tarkoitti, kun aina oli riita päällä että "miksi ei puhuta tärkeistä asioista" ja sitten kun sanoin että puhutaan, että kerro mitä asioita ne tärkeät asiat on, niin ei osannut sanoa mitään. Missään ei päästy eteenpäin, aina oli paha olla, eikä keskusteltu tarpeeksi. Aina olin loukannut jossain joskus (jopa vuosia aiemmin) ja käyttäytynyt väärin. Tätä samaa 5 vuotta putkeen, ennenkuin tuli mitta täyteen. 

TÄMÄ!

Naiset eivät tiedä itsekkään mikä heitä vaivaa. Jos tietäisivät niin ne kertoisivat suoraan mikä heitä vaivaa.

Mutta tuollaista AP:n kaltaista epämääräistä sekoilua. Ei ihmekkään että monet miehet ei halua sitoutua.

Vierailija kirjoitti:

Täytyisi varmaan jaksaa painostaa enemmän...

Ehkä löysätä vähän ja alotat keskustelut, että miten me tän kanssa tehtäisiin. Jos yhdessä mietittäisiin, mulla on tällainen juttu, jota olen kelaillut. Saakohan tähän ollenkaan vastusta.

Anna jo puheen tasolla toiselle mahdollisuus, ettei tarvi olla täydellinen vastaus.

Mikä juttu? Ihme epämääräistä selittämistä. Miksi AP ei sano suoraan mikä häntä oikeen risoo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää parisuhde terapiaan , siellä miehen on pakko avautua

Noniin terapiassa mies sitten nolona kertoo, että haluaa harrastaa sängyssä esimerkiksi jotain pissaleikkejä. Nainen ja terapeutti järkyttyy. Nainen ottaa kammotuksessaan eron ja miestä vituttaa entistä enemmän, että avasi tyhmän suunsa.

Miehet kyllä tietää 95% milloin ajatus tai juttu ei ole naisen mieleen ja pitävät siksi suunsa kiinni, koska mitä järkeä on ottaa asia esille, josta tietää että toisella on kielteinen näkemys? Mutta nainen näkee tämän "vaikenemisenkin" huonona, vaikka todellisuudessa se, että mies aukaisisi suunsa olisi 1000 kertaa pahempi. Koska a) mies paljastuisi pervoksi ja b) oli niin saatanan tyhmä, että sanoi sen ääneen.

Ihan siis tosissasi esität että parisuhteiden suurin ongelma on se että kun miehet eivät uskalla sanoa haluvansa pissaleikkejä niin ovat sitten ihan kaikista asioista hiljaa? Anteeksi nyt vain mutta mitään noin naurettavaa en ole aikoihin kuullut.

Ei vaan esimerkki siitä, että miehellä voi olla syynsä olla asioista vaiti. Toki sitten on näitä sankareita, jotka eivät yksinkertaisesti osaa kommunikoida toisen kanssa yhtään. Ja heistä nyt kannattaa vaan erota. Jos ei ole siihen X määrän vuosissa ehtinyt kehittää edes välttämättömiä kommunikointitaitoja, niin ei niitä kehity jatkossakaan.

Mutta jos ongelmana on se, että mies ei vain suostu "puhumaan" hankalista asioista, kuten esimerkiksi raha-asiat tai seksiin liittyvät intohimot, niin sille hiljaisuudelle voi olla ihan looginen syynsä. Looginen syy voi olla se, että ei halua, että nainen näkee, että hänelle menee 50 euroa nettipokeriin kuukaudessa tai, että omaa jonkun fetissin, mitä ei nyt halua ääneen kertoa.

Niin mitä se mies ajatteli sille fetissilleen tehdä ja onko sen seksielämä tyydyttävää muuten vai onko "kaikki pilalla", koska ei toteuta sitä vaimonsa kanssa? Riittääkö munaa kertoa edes näin anonyymisti?

Luultavasti mies toimii, kuten kaikki vastaavassa tilanteessa. Pysyy vaiti, katsoo sitä fetissipornoa kaikessa hiljaisuudessa netissä ja jää tai on jäämättä asiasta joskus sitten kiinni. 

Tässä vastauksessa keskityttiin siihen fetissiin. Entä se avioseksi?

Seksi on puhdasta nautintoa. Jos sitä pitää suunitella tai siitä keskustella niin koko idealta menee  hyöty

No nyt on outoa. 

Ehkä itsetyydytys on tuolla tavoin, mutta kyllä partneri kannattaa osallistaa touhuihin

Joko haluat seksiä tai et halua.

MIten niin yksinkertaisesta ja 100% normaalista asiasta kuin seksi on joidenkin mielestä niin vaikeata?

Koska en ole mikään ameeba tai hilleri vaan ihmisen seksuaalisuus on "pikkasen" monisyisempää kuin vaan viettiin perustuva lisääntyminen. En todella haluaisi joutua harrastamaan seksiä just sun kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se naisten suhteesta puhuminen on sitä, että nainen kertoo, mitä väärää mies on tehnyt tai mitä hyvää ei ole tehnyt, ja kuinka tämä ei varmaan rakasta ja kun on epävarmuutta haluaako tämä suhdetta (vaikka yhdessä oltaisiin oltu 10 vuotta). Se on äärimmäisen rasittavaa miehelle, eikä todellakaan lisää suhteen tiiviyttä.

Mies ei koskaan ehdota naiselle, että ruvetaas keskustelemaan millä tavalla huonosti nainen on suhteessa toiminut ja mitä huonoja ominaisuuksia hänellä on. Naisen keskustelu on sitä, että hän kertoo, millä tavalla mies on huono ja miten miehen pitäisi muuttua (tai ainakin vakuuttaa muuttuvansa). Jatkuvaa vanhojen asioiden vatvomista ja aina samoihin asioihin palaamista. Huonoa itsetuntoa.

M48

Tämä ei ole terveen ihmisen kommentti. 

Tuo on nkommentti normaalista tilanteesta vaikka se kuinka näyttää naisita pahalta mutta joka tapauksessa noin se menee usean naisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää parisuhde terapiaan , siellä miehen on pakko avautua

Noniin terapiassa mies sitten nolona kertoo, että haluaa harrastaa sängyssä esimerkiksi jotain pissaleikkejä. Nainen ja terapeutti järkyttyy. Nainen ottaa kammotuksessaan eron ja miestä vituttaa entistä enemmän, että avasi tyhmän suunsa.

Miehet kyllä tietää 95% milloin ajatus tai juttu ei ole naisen mieleen ja pitävät siksi suunsa kiinni, koska mitä järkeä on ottaa asia esille, josta tietää että toisella on kielteinen näkemys? Mutta nainen näkee tämän "vaikenemisenkin" huonona, vaikka todellisuudessa se, että mies aukaisisi suunsa olisi 1000 kertaa pahempi. Koska a) mies paljastuisi pervoksi ja b) oli niin saatanan tyhmä, että sanoi sen ääneen.

Ihan siis tosissasi esität että parisuhteiden suurin ongelma on se että kun miehet eivät uskalla sanoa haluvansa pissaleikkejä niin ovat sitten ihan kaikista asioista hiljaa? Anteeksi nyt vain mutta mitään noin naurettavaa en ole aikoihin kuullut.

Ei vaan esimerkki siitä, että miehellä voi olla syynsä olla asioista vaiti. Toki sitten on näitä sankareita, jotka eivät yksinkertaisesti osaa kommunikoida toisen kanssa yhtään. Ja heistä nyt kannattaa vaan erota. Jos ei ole siihen X määrän vuosissa ehtinyt kehittää edes välttämättömiä kommunikointitaitoja, niin ei niitä kehity jatkossakaan.

Mutta jos ongelmana on se, että mies ei vain suostu "puhumaan" hankalista asioista, kuten esimerkiksi raha-asiat tai seksiin liittyvät intohimot, niin sille hiljaisuudelle voi olla ihan looginen syynsä. Looginen syy voi olla se, että ei halua, että nainen näkee, että hänelle menee 50 euroa nettipokeriin kuukaudessa tai, että omaa jonkun fetissin, mitä ei nyt halua ääneen kertoa.

Ne syyt ovat sitten usein ihan yhtä lailla ongelmallisia suhteen kannalta kuin se puhumattomuus. Eivät ne takana olevat ongelmat katoa sillä että niistä ei puhu. Vaikka moni mies näin tuntuu kuvittelevankin.

Ongelmat eivät katoa puhumattomuudella, mutta mä tietyssä määrin ymmärrän puhumattomuuden. Puhumattomuudella saa  lisää aikaa. Aikaa miettiä, haluaako koko suhdetta enää. Aikaa valmistella eroa. Olen syyllistynyt tuohon kerran itsekin, vaikka tiedän, että on toista kohtaan epäreilua olla puhumatta asioista ja sitten yhtenä kauniina päivänä kerätä kamansa ja sanoa heippa. Eikä kyse ollut mistään fetisseistä tai nettipokereista, joista tuo aiempi henkilö kirjoitti. Näin jälkikäteen ajateltuna mä taisin olla jo luovuttanut suhteesta siinä vaiheessa, kun en halunnut enää puhua. 

Ymmärrän tuon. Siinä tulee hyvin esille että puhumattomuus kertoo useimmiten jostain ongelmista ja pahasta olosta siellä taustalla eikä vain siitä että "miehet ei nyt vain osaa tai halua puhua". 

Suurin osa puheesta on turhaa. Tuollainen jatkuva edes takas vatvominen on oikeastaan jo sairasta.

Kertoo tarkasti ongelmat ja toinen sanoo kyllä tai ei. Jos lopputulos ei tyydytä niin eroa. Mikä tässä on niin vaikeata?

Miehet eivät jaksa puhua koska miehet tietävät että asiat vaan pahenee puhumalla. Naiset eivät tiedä itsekkään mikä heitä vaivaa ja heidän maaliviivansa liikkuvat jatkuvasti.  On turha puhua jos toinen ei oikeasti halua korjata asioita. AP ei halua!

Monet miehet ei osaa tyydyttää naista. Siksi ne ei seksistä puhu. Itse otan naistani kädestä kiinni ja talutan makkariin ja riisun sen hitaasti. Pikapano piristää. Joskus seksiä voi olla kaksikin kertaa päivässä mutta tasaisesti 2-4 kertaa viikko. Miehen pitää sanoa haluaa suuseksiä ja antaa sitä. Sitten ostetaan seksileluja ja leikitään niillä ja mies tyydyttää naistaan leluilla. Se on parasta kun näkee miten nainen lähestyy orgasmia.

Vuoden päähän ei nyt kannata suunnitella mitään. Venäjä voi alkaa pommittaa suomea koska tahansa niin ei kannata suunnitella. Muuttakaa sieltä itä suomestä tänne länsi suomeen.