Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteen merkkipaaluja ei juhlisteta
26.11.2024 |
Tajusin juuri ettei meidän parisuhteessa ole ikinä juhlittu mitään parisuhteeseen liittyvää. Työpaikat, ylennykset, valmistujaiset ollaan jotenkin juhlittu eli käyty ravintolassa tai vähintään kotona kilistelty kuohuvaa iloisin mielin. Sen sijaan parisuhteeseen liittyvää kuten yhteenmuuttoa tai ensimmäistä yhteistä omistusasuntoa ei juhlittu. Eikä todellakaan olla vietetty mitään vuosipäiviä, tosin me ei kihloissa tai naimisissa olla niin ei olekaan mitään virallista päivää.
Se, että ei juhlisteta yhteisiä merkkipaaluja, ei aktiivisesti haittaa. Silloin tällöin pohdin, että onko tämä meidän suhde ihan "normaali!". Nykypäivänä kun instassa sun muussa somessa aina tulee tuttavapiiristä niitä iloisia kuvia, kun juhlitaan ekaa yhteistä kotia tai perheenlisäystä. Talo kun ostettiin, niin miehellä oli kiire kauppapäivänä lähteä jo kaverin synttäreille sen sijaan että oltaisiin edes vaikka asuntokauppakahvit ehditty juoda yhdessä. Yhteenmuutto aikoinaan meni ihan hujauksessa ja piti äkkiä laittaa tavarat paikoilleen, koska tuparit piti järjestää (kaverit taisi meitä painostaa että ne on pidettävä). Minulla ei liiemmin ole sukua ja vuosien myötä kaverit ovat hajaantuneet ja perheellistyneet ympäri Suomea, joten mitään perinteisiä syntymäpäiväkekkereitä tai mitään kummilasten ristiäisiä ei tule juhlittua. Sen takia ehkä vähän harmittaa, että nämä parisuhteen merkittävät askeleet on vain suoritettu eikä ole pysähdytty edes vaikka juomaan pommaccia hienoista laseista. Meillä on harkinnassa ollut kesämökin osto ja jotenkin nyt yhtäkkiä aloin etukäteen nolostelemaan sitä, kun vaikka työkaverit kysyvät miten juhlistettiin sitä kauan haaveiltua mökkiä ja vastaan että ettei juhlittu mitenkään. Kun mennään naimisiin (miehelle tärkeää) eihän meillä tule olemaan mitään juhlia silloinkaan. Sitten minua ihmetyttää, että mies on aina innoissaan lähtemässä kaikkien kaveriensa isoihin ja pieniin "juhliin": on jopa juhlistettu uutta naisystävää koko kaveripiirin voimin ja itsekin muistan tämän vielä vuosien takaa, koska kyseiset kekkerit oli oikeasti mukavat ja rennot eikä mikään vimpan päälle järjestetty spektaakkeli kiusallisine ohjelmanumeroineen. Itse en nimenomaan tykkää isoista juhlista eli minulle riittäisi juhlimiseen jo se, että voisi ainaisen arjen keskeltä silloin tällöin pysähtyä, syödä vaikka kotona vähän pidemmän kaavan mukaan ja yhdessä iloita, että me tehtiin se mistä ollaan haaveiltu.
Kommentit (27)
Taas on niin sarjassamme First world problems. Voitte vaikka nyt samalla juhlistaa kaikkia menneitä juhlapäiviä, kun sinua nyt niin kovin harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you.
Meille kaikille voisi olla paikallaan pieni kilistely aina silloin tällöin ja elämästä nauttiminen yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa. Ihan ystävyyssuhteissa ja parisuhteissa. Muuten elämästä tulee herkästi suorittamista. Olen suorittanut sukuni ensimmäisenä korkeakoulututkinnon ja sitä ei juhlittu. Sitten tein jopa toisen korkekoulututkinnon ja sitäkään ei vietetty. Vasta kun sain ekan ylennyksen, tajusin että voisihan näitä tutkintolappuja juhlia ja sitten ostin kakun ja menin sen kanssa vanhemmilleni kylään: nyt juodaan kakkukahvit! KUKAAN ei ollut pahalla tuulella sen takia, että vietettiin 30 minuuttia päivästä täytekakusta nauttimiseen. Asuntokaupat ainakin on niin iso investointi yhteiseen tulevaisuuteen, että itsekin odottaisin siitä seuraavan jotain mukavaa, vaikka sitten humoristisesti sellaista viimeistä prameaa illallista ennen kuin puolen elämän kestävä lainanlyhennys alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Taas on niin sarjassamme First world problems. Voitte vaikka nyt samalla juhlistaa kaikkia menneitä juhlapäiviä, kun sinua nyt niin kovin harmittaa.
Minulle (eli ketjun aloittajalle) tämä on sellainen ei ongelma, mutta kuitenkin mietityttää välillä. On minulla oikeitakin ongelmia kuten molemmat vanhemmat kuolleet vuoden sisään ja takana lomautus ja oma äkillinen sairastuminen, siis tosi isoja asioita lyhyen ajan sisään mistä olen kuitenkin selvinnyt. Siksi juuri kaipaisin, että olisi jotain PIRISTYSTÄ. En ole ennen viettänyt joulua kuin tavan vuoksi käymällä joulupöydässä vanhemmillani, mutta nyt ekaa kertaa koen että haluaisin viettää joulua. Ja sitä jouluakaan en voi viettää, koska ei ole enää sitä lapsuudenperhettä keiden kanssa se on aina vietetty. Että silleen.
Eronneilla pitäisi olla velvollisuus järjestää erojuhlat, rakkauden päätös karonkka kaikille niille jotka ovat häihin kutsuttu aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
I feel you.
Meille kaikille voisi olla paikallaan pieni kilistely aina silloin tällöin ja elämästä nauttiminen yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa. Ihan ystävyyssuhteissa ja parisuhteissa. Muuten elämästä tulee herkästi suorittamista. Olen suorittanut sukuni ensimmäisenä korkeakoulututkinnon ja sitä ei juhlittu. Sitten tein jopa toisen korkekoulututkinnon ja sitäkään ei vietetty. Vasta kun sain ekan ylennyksen, tajusin että voisihan näitä tutkintolappuja juhlia ja sitten ostin kakun ja menin sen kanssa vanhemmilleni kylään: nyt juodaan kakkukahvit! KUKAAN ei ollut pahalla tuulella sen takia, että vietettiin 30 minuuttia päivästä täytekakusta nauttimiseen. Asuntokaupat ainakin on niin iso investointi yhteiseen tulevaisuuteen, että itsekin odottaisin siitä seuraavan jotain mukavaa, vaikka sitten humoristisesti sellaista viimeistä prameaa illallista ennen kuin puolen elämän kestävä lainanlyhennys alkaa.
Juhlintaan ei tarvitse alkoholia ja kilistelyä. Sairas yhteiskunta, jossa alkoholi kuuluu kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on niin sarjassamme First world problems. Voitte vaikka nyt samalla juhlistaa kaikkia menneitä juhlapäiviä, kun sinua nyt niin kovin harmittaa.
Minulle (eli ketjun aloittajalle) tämä on sellainen ei ongelma, mutta kuitenkin mietityttää välillä. On minulla oikeitakin ongelmia kuten molemmat vanhemmat kuolleet vuoden sisään ja takana lomautus ja oma äkillinen sairastuminen, siis tosi isoja asioita lyhyen ajan sisään mistä olen kuitenkin selvinnyt. Siksi juuri kaipaisin, että olisi jotain PIRISTYSTÄ. En ole ennen viettänyt joulua kuin tavan vuoksi käymällä joulupöydässä vanhemmillani, mutta nyt ekaa kertaa koen että haluaisin viettää joulua. Ja sitä jouluakaan en voi viettää, koska ei ole enää sitä lapsuudenperhettä keiden kanssa se on aina vietetty. Että silleen.
Koetko, että koska sinä haluat viettää juhlia, niin jonkun muun tarvitsisi järjestää ne sinulle? Etkö sinä voi itse järjestää? Eikö joulua voi tosiaan viettää missään muualla? Muiden sukulaisten kanssa, miehen perheen kanssa tai ihan vain te kahdestaan?
No miksi ihmeessä et puhu asiasta sen kumppanisi kanssa, vaan valitat täällä?
Näitähän palstalla riittää, muille ulkopuolisille valitetaan mutta sille jota asia koskee niin ei🤯🤯🤯🤯
Mikä ihmisiä vaivaa????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulle riittää juhliksi kilistely ja pieni pysähtyminen, niin mikä ihme sinua estää sitä samppanjapulloa ostamasta? En nyt käsitä ollenkaan, mikä tässä on ongelma.
Osta pullo kuohuvaa tai järjestä juhlakahvit jo vaikka huomenna tai ensi viikonloppuna. Tai viimeistään sitten, kun seuraava juhlittava asia on käsillä.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulle riittää juhliksi kilistely ja pieni pysähtyminen, niin mikä ihme sinua estää sitä samppanjapulloa ostamasta? En nyt käsitä ollenkaan, mikä tässä on ongelma.
Osta pullo kuohuvaa tai järjestä juhlakahvit jo vaikka huomenna tai ensi viikonloppuna. Tai viimeistään sitten, kun seuraava juhlittava asia on käsillä.
Ei, kun ap haluaa, että muut ovat ajatustelukijoita ja siksi kiukuttelee, kun hänelle eli lumihiutaleelle ei järjestetä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä havainto. Nyt on aika aloittaa! Me juhlistamme merkkipaaluja siten, että minä annan lahjan seurustelun vuosipäivänä ja mieheni antaa hääpäivänä lahjan. Ja treffeillä käydään aina. Käydään tosin muutenkin, mutta juhlapäivinä vähän enemmän.
Hyvänen aika mikä vastaanotto tälle tuli. En tarkoittanut missään vaiheessa ettenkö voisi itse järjestää tai kysyä asioista mieheltä. Minun tavassani juhlia ei edes ole mielestäni mitään järjesteltävää eli spontaani "käydäänkö kahvilla kun meillä molemmilla on vapaapäivä ja hankittiin juuri koira" ei kuulosta minulta mahdottomalta tempulta. Yhteenmuuttoa ei ehditty juhlistamaan, koska oli kiire viettää tuparit joten huhkittiin pari päivää yötä myöten, että saatiin asunto kalustettua ja isoimmat pahvilaatikot purettua, että vieraat mahtui kylään. Viikonloppu meni siinä ja ei enää jälkikäteen koskaan jostain syystä "juhlittu". Asuntokauppaa varten kysyin, että käydäänkö ostamassa pullo kuohuvaa pankkitilaisuuden jälkeen, mutta ei käynyt koska miehellä oli kiire omiin menoihin heti pankkiajan jälkeen.
Pointti on, ettei miehen kanssa yhdessä tehtyjä asioita ole voitu yhdessä juhlistaa (=juoda edes niitä päiväkahveja ja onnitella toisiamme). Kuten joku mainitsi omista valmistujaisistaan, niin minäkin asunnon oston jälkeen menin sitten parhaalle ystävälle kylään ja vietettiin siellä mukava perjantai-ilta ja käytiin saunomassa. Eli ei sen kummempaa juhlaa, mutta mieluusti olisin jotain mukavaa yhdessäviettoa tehnyt mieheni kanssa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on niin sarjassamme First world problems. Voitte vaikka nyt samalla juhlistaa kaikkia menneitä juhlapäiviä, kun sinua nyt niin kovin harmittaa.
Minulle (eli ketjun aloittajalle) tämä on sellainen ei ongelma, mutta kuitenkin mietityttää välillä. On minulla oikeitakin ongelmia kuten molemmat vanhemmat kuolleet vuoden sisään ja takana lomautus ja oma äkillinen sairastuminen, siis tosi isoja asioita lyhyen ajan sisään mistä olen kuitenkin selvinnyt. Siksi juuri kaipaisin, että olisi jotain PIRISTYSTÄ. En ole ennen viettänyt joulua kuin tavan vuoksi käymällä joulupöydässä vanhemmillani, mutta nyt ekaa kertaa koen että haluaisin viettää joulua. Ja sitä jouluakaan en voi viettää, koska ei ole enää sitä lapsuudenperhettä keiden kanssa se on aina vietetty. Että silleen.
Koetko, että koska sinä
Minulla ei ole (lähi)sukulaisia, kun jäljellä on vain minä enää lapsuudenperheestä ja isovanhemmat kuolleet myös. Ystävillä on omat perheet, joiden kanssa viettävät joulun. Miehellä on omat vanhemmat, sisarukset lapsineen, mutta mies ei halua joulua viettää. Vaihtoehdoksi minulle näyttää siis jäävän se, että vietän yksin joulun kun mies haluaa olla muualla joulun ajan. Tälläkin palstalla on monta yksinäistä joulun viettäjää. Onko se nyt niin yllättävää, että on haikeaa viettää perinteinen perhejuhla yksin?
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika mikä vastaanotto tälle tuli. En tarkoittanut missään vaiheessa ettenkö voisi itse järjestää tai kysyä asioista mieheltä. Minun tavassani juhlia ei edes ole mielestäni mitään järjesteltävää eli spontaani "käydäänkö kahvilla kun meillä molemmilla on vapaapäivä ja hankittiin juuri koira" ei kuulosta minulta mahdottomalta tempulta. Yhteenmuuttoa ei ehditty juhlistamaan, koska oli kiire viettää tuparit joten huhkittiin pari päivää yötä myöten, että saatiin asunto kalustettua ja isoimmat pahvilaatikot purettua, että vieraat mahtui kylään. Viikonloppu meni siinä ja ei enää jälkikäteen koskaan jostain syystä "juhlittu". Asuntokauppaa varten kysyin, että käydäänkö ostamassa pullo kuohuvaa pankkitilaisuuden jälkeen, mutta ei käynyt koska miehellä oli kiire omiin menoihin heti pankkiajan jälkeen.
Pointti on, ettei miehen kanssa yhdessä tehtyjä asioita ole voitu yhdessä juhlistaa (=juoda edes niitä päiväkahve
No jos kerran ongelmasi on miehesi haluamattomuus juhlia kanssasi, niin miksi otit esiin joulunvieton, ettet enää pääse viettämään joulua vanhempiesi kanssa? No anyway, miehesi ei halua juhlia vain sinun kanssasi, niin sinä joko hyväksyt sen tai eroat ja etsit uuden miehen, joka haluaa juhlia sinun kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi sitten kun kirjoitin tänne palstalle omaa ajatuksenvirtaa ja pohdintaa ilman että on mitään konkreettista kysymystä, johon haluaisin vastauksen. En ole miehestä eroamassa sen takia ettei hän halua kanssani kahdestaan viettää "muka-juhlaa" kun on tehty jotain mistä ollaan yhdessä haaveiltu iät ajat. Kunhan pohdiskelin, että onko muitakin jotka joutuu nämä merkkipaalut viettämään yksin? Monesti kun kuulen, että miehet peruvat vaikka sitten vastahakoisesti kaikki menot miellyttääkseen puolisoaan. Olen ollut miesvaltaisella alalla ja kuulin hyvin moneasti ukkomiesten juttuja, kun pitää taas emännän takia tehdä sitä ja tätä. En ole sellainen nainen, joka pakottaa.
Nostin esiin joulunvieton, koska se nyt on tyypillisesti tällainen juhla mitä ihmiset haluaa viettää ja sitä monet suree, jos joutuukin sen viettämään yksin. Mielestäni ihan sama asia on siinä, kun ostaa asunnon puolison kanssa. Mielellään viettää sen hetken tärkeimmän ihmisen kanssa, mutta jos se ei onnistu, niin kyllä se väistämättä harmittaa. Etenkin kun valtaväestö juuri viettää niitä merkkipäiviä puolisonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi sitten kun kirjoitin tänne palstalle omaa ajatuksenvirtaa ja pohdintaa ilman että on mitään konkreettista kysymystä, johon haluaisin vastauksen. En ole miehestä eroamassa sen takia ettei hän halua kanssani kahdestaan viettää "muka-juhlaa" kun on tehty jotain mistä ollaan yhdessä haaveiltu iät ajat. Kunhan pohdiskelin, että onko muitakin jotka joutuu nämä merkkipaalut viettämään yksin? Monesti kun kuulen, että miehet peruvat vaikka sitten vastahakoisesti kaikki menot miellyttääkseen puolisoaan. Olen ollut miesvaltaisella alalla ja kuulin hyvin moneasti ukkomiesten juttuja, kun pitää taas emännän takia tehdä sitä ja tätä. En ole sellainen nainen, joka pakottaa.
Nostin esiin joulunvieton, koska se nyt on tyypillisesti tällainen juhla mitä ihmiset haluaa viettää ja sitä monet suree, jos joutuukin sen viettämään yksin. Mielestäni ihan sama asia on siinä, kun ostaa asunnon puolison kanssa. Mielellään viettää sen hetken tärkeim
Ne ukkomiesten jutut ovat sellaisia, että sisimmässään ovat kuitenkin tyytyväisiä oloonsa, vaikka tuolla tavalla rehvastellaan muiden miesten edessä. Sinulla on tyhmä mies. Ja niin kuin kirjoitit, pääsääntöisesti kaikki haluavat juhlia niin joulua kuin muitakin juhlia.
Ap, et näköjään tunne palstan kulttuuria.
Yksi naisen synneistä, mistä hänet aina haukutaan, on hänen toiveensa että puoliso jotenkin huomioisi häntä. Jos kirjoitat palstalle, että olisi kivaa jos mies joskus vaikka keittäisi synttärikahvit sinulle, tai ostaisi ensimmäisen joululahjan kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, ketjuun tulee kiukkuisia ihmisiä kertomaan että olet itsekeskeinen hemmoteltu prinsessa ja että jos haluaa jotain, se pitää itse ostaa ja järjestää, koska puolisolta ei saa odottaa mitään.
Tässä on jotain suomaisuuden syvää ydintä, että kaikki hauska on turhaa ja huomioiminen on typerää ja lapsellista.
Älä ota henkilökohtaisesti, saman vastaanoton saa jokainen muukin täällä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, et näköjään tunne palstan kulttuuria.
Yksi naisen synneistä, mistä hänet aina haukutaan, on hänen toiveensa että puoliso jotenkin huomioisi häntä. Jos kirjoitat palstalle, että olisi kivaa jos mies joskus vaikka keittäisi synttärikahvit sinulle, tai ostaisi ensimmäisen joululahjan kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, ketjuun tulee kiukkuisia ihmisiä kertomaan että olet itsekeskeinen hemmoteltu prinsessa ja että jos haluaa jotain, se pitää itse ostaa ja järjestää, koska puolisolta ei saa odottaa mitään.
Tässä on jotain suomaisuuden syvää ydintä, että kaikki hauska on turhaa ja huomioiminen on typerää ja lapsellista.
Älä ota henkilökohtaisesti, saman vastaanoton saa jokainen muukin täällä.
Olet osin oikeassa, mutta se, miksi esim. minä ärsyynnyin tästä, on se, että itse valitaan kumppani, joka ei vastaa arjen odotuksia. Ja tullaan sitten valittamaan tänne, kun on kurjaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvänen aika mikä vastaanotto tälle tuli. En tarkoittanut missään vaiheessa ettenkö voisi itse järjestää tai kysyä asioista mieheltä. Minun tavassani juhlia ei edes ole mielestäni mitään järjesteltävää eli spontaani "käydäänkö kahvilla kun meillä molemmilla on vapaapäivä ja hankittiin juuri koira" ei kuulosta minulta mahdottomalta tempulta. Yhteenmuuttoa ei ehditty juhlistamaan, koska oli kiire viettää tuparit joten huhkittiin pari päivää yötä myöten, että saatiin asunto kalustettua ja isoimmat pahvilaatikot purettua, että vieraat mahtui kylään. Viikonloppu meni siinä ja ei enää jälkikäteen koskaan jostain syystä "juhlittu". Asuntokauppaa varten kysyin, että käydäänkö ostamassa pullo kuohuvaa pankkitilaisuuden jälkeen, mutta ei käynyt koska miehellä oli kiire omiin menoihin heti pankkiajan jälkeen.
Pointti on, ettei miehen kanssa yhdessä tehtyjä asioita ole voitu yhdessä juhlistaa (=juoda edes niitä päiväkahve
En ymmärrä vieläkään ongelmaasi. Järjestitte tuparit, sehän oli yhteenmuuton juhlimista jos mikä? Miten niin ei siis ollut juhlia?
Täysin ymmärrettävää, että kahdestaan kilistely ei onnistu jokaikisellä kellonlyömällä, on normaalia että joskus on toisella oma meno. Jos kilistely olisi ollut tärkeää, sen olisi voinut järjestää illalla tai seuraavana päivänä. Ilmeisesti se ei kuitenkaan sillä hetkellä tuntunut niin tärkeältä teistä kummastakaan. Se on ihan ookoo, eikä tarkoita sitä että parisuhde olisi jotenkin huono.
Jos nämä ylläolevat tilanteet ovat ongelmia, veikkaisin että samat ongelmat on noin 80% suomalaisista. Ei meilläkään juhlistettu yhteenmuuttoa, se tapahtui niin vaiheittain. Luulen, että se on aivan tavallista. Kämpän ostoa varmaan kilisteltiin tai kahviteltiin jotenkin, en muista enää.
Jos haluat juhlia yhteisiä juttujanne, aloita uusi tapa nyt heti. Menneitä juhlimattomia hetkiä on ihan turha surra.
Ymmärrän ap.ta. minulla samanlainen puoliso. Hän ei koe tarvetta koskaan "ylistää" meitä. Julkiset hellyydenosoitukset on punainen vaate. Ihan kuin emme olisikaan yhdessä. Kaikki pitää tehdä ilman "numeroo".
Pyydän yhteiskuvaan, ei tule tai jos tulee niin ei välitä miltä näyttää.
Ihankuin mikään ei saisi muistuttaa tai yhdistää meitä. Hänen huono itsetunto kai syynä, tai häpeää minua, tai on niin laiska ettei viitsi nähdä vaivaa, itsekkyys.
Mutta hänen suku ja kaverit...löytyy yhteiskuvia, ollaan menossa ja pidetään yhtä.....
Alue: Aihe vapaa
Jaa