Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kieltäytyy keskustelemasta vaikeita asioita
30.06.2022 |
Mies on yksinkertaisesti päättäny, ettei suotu keskustelemaan vaikeista ja epämukavuusalueelleen osuvista asioista.
Näitä ovat mm.
- tunteet kuten rakkaus ja suhteen merkitys
- seksi, eli millaista, kuinka usein ja ehdotukseni tähän liittyen
- pitkän ajan suunnitelmat jotka ulottuvat yli vuoden päähän
- talousasioiden suunnittelu
- mikä tahansa ongelma, kuten aikatauluhaasteet tai erimielisyydet jostain
Näissä tilanteissa mies joko suuttuu, vaikenee tai kävelee fyysisesti pois paikalta. On silti sanonut, että haluaa rakentaa kanssani perheen ja elämän, mutta keskustelu aiheesta on mahdotonta. Rakkaus on pitänyt mut suhteessa nämä muutamat vuodet, mutta nyt alkaa luovuttaminen olla lähellä. Olo on lannistunut ja hylätty, epäilen miehen todellista halua suhteeseen ja sitoutumiseen ja ymmärrystä, mitä se vaatii.
Kommentit (500)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää haluan jutella,sitte päläpälpälä 3 tuntia, ja mitään ei tehdä eikä mikään muutu.Tai halutaan että mies tekee kaiken tai ainaki mahdollistaa(maksaa).
Sama uusiksi huomenna.
t.Mies
:)
Naisten ja miesten ero. Naisille puhuminen on puhdistavaa ja tärkeää. Sillä yritetään luoda yhteyttä sen miehen kanssa. Naiset keskenään tuntee yhteenkuuluvuutta juuri puheen kautta. Miehet taas kokevat pelkästään voimakasta stressiä asioiden analysoimisesta ja välttävät sitä viimeiseen saakka. Tämän välttelyn naiset kokevat hylkäämisenä. Joku kun keksisi, miten tästä ongelmasta päästään, niin että molemmat ovat tyytyväisiä :)
Niin, kun pystyis puhumaan edes niistä perusasioista, esim. että miten kotityöt ja lastenhoito jaetaan ja onko tarkoitus, että vain miehellä on vapaa-aikaa. Itse en niinkään naisena kaipaa turhaa lätinää ja asioiden vatvomista vaan oikeita ratkaisuja. Ilman keskustelua on vähän vaikea sopia asioista.
No, voitko vain kertoa miehelle, mitä haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama meilläkin. En todellakaan tiedä mitä mies toivoo ja haluaa, paitsi harrastaa omia juttujaan koska niistä se puhuu. Perheen yhteisistä jutuista ei. On se joskus puhunut enemmän, alkuaikoina puhuttiin paljon kaikesta ja häät on järjestetty ja lapsiluku on saatu päätettyä ihan hyvin. Mutta niistä ongelmakohdista puhuminen tuntuu olevan vaikeaa, samoin jostain talousasioista ja esimerkiksi uusista hankinnoista tai lomamatkoista. Hermostuu heti jos ei olla jostain samaa mieltä ja keskustelu tyssää siihen, ei suostu edes puhumaan semmoisista asioista. Viimeisin riita koski auton hankintaa, olen ehdottanut taloudellisempaan autoon vaihtoa ja miehen mielestä meillä ei kertakaikkiaan ole rahaa vaihtaa autoa vielä moneen vuoteen, eikä ole mitään järkeä edes selvittää asiaa. Sama monessa muussa uudessa jutussa jota minä ehdotan, liian kallista/hankalaa/mahdotonta, ei kannata edes yrittää eikä pohtia asiaa. Toisaalta hänen mieleisiinsä juttuihin riittää rahaa ja energiaa mielin määrin. Tympäisee.
Olisiko mahdollista, että hankkisit haluamasi asiat itse? En tiedä oletko maksajana ja miehesi tekee silti päätöksiä puolestasi vai maksaako mies itse nämä asiat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama meilläkin. En todellakaan tiedä mitä mies toivoo ja haluaa, paitsi harrastaa omia juttujaan koska niistä se puhuu. Perheen yhteisistä jutuista ei. On se joskus puhunut enemmän, alkuaikoina puhuttiin paljon kaikesta ja häät on järjestetty ja lapsiluku on saatu päätettyä ihan hyvin. Mutta niistä ongelmakohdista puhuminen tuntuu olevan vaikeaa, samoin jostain talousasioista ja esimerkiksi uusista hankinnoista tai lomamatkoista. Hermostuu heti jos ei olla jostain samaa mieltä ja keskustelu tyssää siihen, ei suostu edes puhumaan semmoisista asioista. Viimeisin riita koski auton hankintaa, olen ehdottanut taloudellisempaan autoon vaihtoa ja miehen mielestä meillä ei kertakaikkiaan ole rahaa vaihtaa autoa vielä moneen vuoteen, eikä ole mitään järkeä edes selvittää asiaa. Sama monessa muussa uudessa jutussa jota minä ehdotan, liian kallista/hankalaa/mahdotonta, ei kannata edes yrittää eikä pohtia asiaa. Toisaalta hänen mieleisiinsä juttuihin riittää rahaa ja energiaa mielin määrin. Tympäisee.
Omat rahat! Molemmilla omat tilit ja sitten yhteinen "taloustili", jolta maksetaan eläminen (kuten asuminen, sähkö, ruoka, mahdollisten yhteisten lasten kulut). Silloin kumpikin voi ostaa just sellaisen auton, lomareissun, hankinnan tai mieleisensä jutun ja just silloin, kun haluaa, kun maksaa ne omalta tililtään.
Siis näinhän meillä onkin. Mutta kyse onkin nyt semmoisista yhteisistä asioista, kuten vaikka se auto joita meillä on vain yksi. Ei se oikein niinkään toimi että toinen remppaa perheen yhteistä kotia mielensä mukaan, vaihtaa perheen ainoan, molempien käytössä olevan auton mieleisekseen ja kaikki lomamatkatkin tehdään erikseen. Meillä kuitenkin nyt on jo niitä lapsiakin, eli molemmille kuuluvia kuluja. Ongelma ei ole mikään kummankaan omat harrastukset tai verhojen väri tms pienemmät asiat, vaan semmoiset isommat koko perhettä koskevat päätökset.
Oletko tehnyt uuden auton hankinnasta tarkan laskelman, jolla voit osoittaa miehellesi, että uuden auton hankinta tulee ajassa x edullisemmaksi kuin nykyisen auton pitäminen? Lomareissuja ei tarvitse tehdä erikseen vaan keskustelette, minkä summan mies on valmis investoimaan perheen yhteiseen omareissuun. Sinä investoit saman verran ja JOS haluat kalliimman reissun, maksat omalta tililtäsi puuttuvan osan.
Remonttitarpeen arvioinnin eli kuntokartoituksen voi teettää vaikka ammattilaisella. Talonne arvo laskee, jos rakenteisiin pääsee tulemaan jotain vikaa. Ja korjauskustannukset tulevat sitten olemaan paljon suuremmat kuin jos olisi remontoitu ennenkuin rakenteisiin tulee vikaa. Omakotitaloissa hyvä muistaa sekin, että jos jonain päivänä myytte talon, olette vielä 5 vuotta myymisen jälkeen vastuussa uuden omistajan mahdollisesti löytämistä vioista. Jos taas asutte taloyhtiössä, osakkaalla on jo ihan velvollisuuskin huolehtia, ettei rakenteisiin tule vikoja. Se, että asunto vain näyttää kulahtaneelta, ei aiheuta kallista remonttia. Maalia, tapettia ja laminaattia vaan pintaan. Eikä ole tarpeen remontoida koko asuntoa vaan yksi huone kerrallaan. Jos siis tuntuu siltä, että koko asunnon pintaremontti olisi liian kallis. Pointtini tässä on, että miehesi saattaisi suhtautua remonttiasiaan toisin, jos sulla on osoittaa faktaa hänelle, että jos nyt ei remontoida kohtaa x, muutaman vuoden päästä maksetaan siitä moninkertainen summa.
Niin, noinhan se täytyy toimia. Se vaan on hemmetin raskasta, että toisen pitäisi tehdä perusteelliset pohjatyöt ja argumentit ennen kuin keskustelee mistään asiasta puolisonsa kanssa. Semmoista kivireen vetämistä, juuri se minua tässä uuvuttaa ja ottaa päähän. Haluaisin kumppanin jonka kanssa toimia yhdessä, en olla niinkuin joku alainen joka esittelee tarkkaan perustellun projektisuunnitelman pomolleen joka hyväksyy tai ei. Ja lomakohteen valinnassa on toki paljon muitakin kysymyksiä kuin se budjetti. Ei asiat ole ihan niin yksinkertaisia.
Ymmärrän sua oikein hyvin :) Mutta sellaista se vähän on, että jos haluaa toisen ihmisen (puolison, pomon tai jonkun muun) rahoitusta johonkin omaan ideaansa, se pitää osata perustella. Jos oma rahoitus riittää, sitten pitää vaan saada sen verran hyväksyntää yhteisen omaisuuden eli sen talon/asunnon remontissa, että värit, materiaalit yms kelpaa myös omaisuuden toisellekin omistajalle.
Mutta miksi on niin mahdoton ajatus, että niistä ideoista voisi esim keskustella sen sijaan että tyrmää suoralta kädeltä? Ongelma kun ei ole se, etten osaisi perustella, ongelma on se että on raskasta kun ne omat ajatukset tulee aina tyrmätyksi jo ennen kuin ehtii perusteluja esittää, ja sitten pitää suunnilleen nalkutukseen asti pyytää toista kuuntelemaan että saa ne joskus esitettyä. Semmoinen on muuten siellä työpaikallakin aika raskasta. Lisäksi se perheen projektipäällikkönä oleminen on juuri se mihin en olisi halunnut joutua.
Tuota sun pitää kysyä sun mieheltäsi. En osaa hänen puolestaan vastata. Mun mieheni kuuntelee mua, koska tietää, että ennenkuin edes alan ehdottamaan mitään vähänkään isompaa juttua, olen jo selvitellyt tarpeeksi asioita. Mulle perheen projektipäällikön rooli sopii kuin nenä päähän. Olen yrittäjä kahden muun ihmisen kanssa ja siten töissäkin tottunut siihen, että saadakseni kaksi muuta osakasta vakuuttuneeksi jostain, en voi aloittaa vain heittämällä ilmaan jonkun idean vaan mun pitää valmistella asiaa. Mulle tällainen on luontevaa. Läheskään kaikille ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama meilläkin. En todellakaan tiedä mitä mies toivoo ja haluaa, paitsi harrastaa omia juttujaan koska niistä se puhuu. Perheen yhteisistä jutuista ei. On se joskus puhunut enemmän, alkuaikoina puhuttiin paljon kaikesta ja häät on järjestetty ja lapsiluku on saatu päätettyä ihan hyvin. Mutta niistä ongelmakohdista puhuminen tuntuu olevan vaikeaa, samoin jostain talousasioista ja esimerkiksi uusista hankinnoista tai lomamatkoista. Hermostuu heti jos ei olla jostain samaa mieltä ja keskustelu tyssää siihen, ei suostu edes puhumaan semmoisista asioista. Viimeisin riita koski auton hankintaa, olen ehdottanut taloudellisempaan autoon vaihtoa ja miehen mielestä meillä ei kertakaikkiaan ole rahaa vaihtaa autoa vielä moneen vuoteen, eikä ole mitään järkeä edes selvittää asiaa. Sama monessa muussa uudessa jutussa jota minä ehdotan, liian kallista/hankalaa/mahdotonta, ei kannata edes yrittää eikä pohtia asiaa. Toisaalta hänen mieleisiinsä juttuihin riittää rahaa ja energiaa mielin määrin. Tympäisee.
Omat rahat! Molemmilla omat tilit ja sitten yhteinen "taloustili", jolta maksetaan eläminen (kuten asuminen, sähkö, ruoka, mahdollisten yhteisten lasten kulut). Silloin kumpikin voi ostaa just sellaisen auton, lomareissun, hankinnan tai mieleisensä jutun ja just silloin, kun haluaa, kun maksaa ne omalta tililtään.
Siis näinhän meillä onkin. Mutta kyse onkin nyt semmoisista yhteisistä asioista, kuten vaikka se auto joita meillä on vain yksi. Ei se oikein niinkään toimi että toinen remppaa perheen yhteistä kotia mielensä mukaan, vaihtaa perheen ainoan, molempien käytössä olevan auton mieleisekseen ja kaikki lomamatkatkin tehdään erikseen. Meillä kuitenkin nyt on jo niitä lapsiakin, eli molemmille kuuluvia kuluja. Ongelma ei ole mikään kummankaan omat harrastukset tai verhojen väri tms pienemmät asiat, vaan semmoiset isommat koko perhettä koskevat päätökset.
Oletko tehnyt uuden auton hankinnasta tarkan laskelman, jolla voit osoittaa miehellesi, että uuden auton hankinta tulee ajassa x edullisemmaksi kuin nykyisen auton pitäminen? Lomareissuja ei tarvitse tehdä erikseen vaan keskustelette, minkä summan mies on valmis investoimaan perheen yhteiseen omareissuun. Sinä investoit saman verran ja JOS haluat kalliimman reissun, maksat omalta tililtäsi puuttuvan osan.
Remonttitarpeen arvioinnin eli kuntokartoituksen voi teettää vaikka ammattilaisella. Talonne arvo laskee, jos rakenteisiin pääsee tulemaan jotain vikaa. Ja korjauskustannukset tulevat sitten olemaan paljon suuremmat kuin jos olisi remontoitu ennenkuin rakenteisiin tulee vikaa. Omakotitaloissa hyvä muistaa sekin, että jos jonain päivänä myytte talon, olette vielä 5 vuotta myymisen jälkeen vastuussa uuden omistajan mahdollisesti löytämistä vioista. Jos taas asutte taloyhtiössä, osakkaalla on jo ihan velvollisuuskin huolehtia, ettei rakenteisiin tule vikoja. Se, että asunto vain näyttää kulahtaneelta, ei aiheuta kallista remonttia. Maalia, tapettia ja laminaattia vaan pintaan. Eikä ole tarpeen remontoida koko asuntoa vaan yksi huone kerrallaan. Jos siis tuntuu siltä, että koko asunnon pintaremontti olisi liian kallis. Pointtini tässä on, että miehesi saattaisi suhtautua remonttiasiaan toisin, jos sulla on osoittaa faktaa hänelle, että jos nyt ei remontoida kohtaa x, muutaman vuoden päästä maksetaan siitä moninkertainen summa.
Niin, noinhan se täytyy toimia. Se vaan on hemmetin raskasta, että toisen pitäisi tehdä perusteelliset pohjatyöt ja argumentit ennen kuin keskustelee mistään asiasta puolisonsa kanssa. Semmoista kivireen vetämistä, juuri se minua tässä uuvuttaa ja ottaa päähän. Haluaisin kumppanin jonka kanssa toimia yhdessä, en olla niinkuin joku alainen joka esittelee tarkkaan perustellun projektisuunnitelman pomolleen joka hyväksyy tai ei. Ja lomakohteen valinnassa on toki paljon muitakin kysymyksiä kuin se budjetti. Ei asiat ole ihan niin yksinkertaisia.
Ymmärrän sua oikein hyvin :) Mutta sellaista se vähän on, että jos haluaa toisen ihmisen (puolison, pomon tai jonkun muun) rahoitusta johonkin omaan ideaansa, se pitää osata perustella. Jos oma rahoitus riittää, sitten pitää vaan saada sen verran hyväksyntää yhteisen omaisuuden eli sen talon/asunnon remontissa, että värit, materiaalit yms kelpaa myös omaisuuden toisellekin omistajalle.
Mutta miksi on niin mahdoton ajatus, että niistä ideoista voisi esim keskustella sen sijaan että tyrmää suoralta kädeltä? Ongelma kun ei ole se, etten osaisi perustella, ongelma on se että on raskasta kun ne omat ajatukset tulee aina tyrmätyksi jo ennen kuin ehtii perusteluja esittää, ja sitten pitää suunnilleen nalkutukseen asti pyytää toista kuuntelemaan että saa ne joskus esitettyä. Semmoinen on muuten siellä työpaikallakin aika raskasta. Lisäksi se perheen projektipäällikkönä oleminen on juuri se mihin en olisi halunnut joutua.
Juuri näin. Rasittavimpia ovat ihmiset joiden pitää aina ylirationalisoida kaikki. Heille ei mene jakeluun että joitain asoita tehdään tai halutaan koska se on mukavaa ja tekee onnelliseksi eikä koska se on järkevää.
Rasittavaksi kokemansa ihmisen kanssa ei pitäisikään mennä yhteen. Olipa kyse toisen ylirationalisoinnista tai tunteiden ylianalysoinnista. Jotkut miehet kokevat tunteista puhumisen samalla tavalla rasittavaksi.
No sehän on tässä keskustelussa monien ongelma että ovat ihan väärän ihmisen kanssa yhdessä mutta syyttävät siitäkin asiasta sitä toista.
Joidenkin on äärimmäisen vaikeaa pysytyä ottamaan vastuuta omista tekemisistään ja etenkään syyllisyyttä. Helpompaa tehdä kuin pikkulapset, osoittaa sormella, että en se ollut mä, se oli toi tossa.
Osa näistä ihmisistä on narsisteja/vahvasti narsistisia, arviolta joka kymmenes mies. Mutta kai siihen mahtuu myös ihan vaan keskenkasvuisia ja laiskoja ihmisiä, jotka voisivat halutessaan kehittää itseään ja parisuhdettaan.
Vierailija kirjoitti:
Menkää parisuhde terapiaan , siellä miehen on pakko avautua
Noniin terapiassa mies sitten nolona kertoo, että haluaa harrastaa sängyssä esimerkiksi jotain pissaleikkejä. Nainen ja terapeutti järkyttyy. Nainen ottaa kammotuksessaan eron ja miestä vituttaa entistä enemmän, että avasi tyhmän suunsa.
Miehet kyllä tietää 95% milloin ajatus tai juttu ei ole naisen mieleen ja pitävät siksi suunsa kiinni, koska mitä järkeä on ottaa asia esille, josta tietää että toisella on kielteinen näkemys? Mutta nainen näkee tämän "vaikenemisenkin" huonona, vaikka todellisuudessa se, että mies aukaisisi suunsa olisi 1000 kertaa pahempi. Koska a) mies paljastuisi pervoksi ja b) oli niin saatanan tyhmä, että sanoi sen ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama meilläkin. En todellakaan tiedä mitä mies toivoo ja haluaa, paitsi harrastaa omia juttujaan koska niistä se puhuu. Perheen yhteisistä jutuista ei. On se joskus puhunut enemmän, alkuaikoina puhuttiin paljon kaikesta ja häät on järjestetty ja lapsiluku on saatu päätettyä ihan hyvin. Mutta niistä ongelmakohdista puhuminen tuntuu olevan vaikeaa, samoin jostain talousasioista ja esimerkiksi uusista hankinnoista tai lomamatkoista. Hermostuu heti jos ei olla jostain samaa mieltä ja keskustelu tyssää siihen, ei suostu edes puhumaan semmoisista asioista. Viimeisin riita koski auton hankintaa, olen ehdottanut taloudellisempaan autoon vaihtoa ja miehen mielestä meillä ei kertakaikkiaan ole rahaa vaihtaa autoa vielä moneen vuoteen, eikä ole mitään järkeä edes selvittää asiaa. Sama monessa muussa uudessa jutussa jota minä ehdotan, liian kallista/hankalaa/mahdotonta, ei kannata edes yrittää eikä pohtia asiaa. Toisaalta hänen mieleisiinsä juttuihin riittää rahaa ja energiaa mielin määrin. Tympäisee.
Olisiko mahdollista, että hankkisit haluamasi asiat itse? En tiedä oletko maksajana ja miehesi tekee silti päätöksiä puolestasi vai maksaako mies itse nämä asiat?
Jos olisin tuo nainen hankkisin oman asunnon, oman auton ja oman elämän. Ja sitten joskus siihen elämään uuden miehen, jos oikeasti sopiva astelisi vastaan. Tosta kivireestä hommautuisin kyllä eroon. Mieshän pitää häntä naisena, ei ihmisenä, ei kumppanina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää parisuhde terapiaan , siellä miehen on pakko avautua
Noniin terapiassa mies sitten nolona kertoo, että haluaa harrastaa sängyssä esimerkiksi jotain pissaleikkejä. Nainen ja terapeutti järkyttyy. Nainen ottaa kammotuksessaan eron ja miestä vituttaa entistä enemmän, että avasi tyhmän suunsa.
Miehet kyllä tietää 95% milloin ajatus tai juttu ei ole naisen mieleen ja pitävät siksi suunsa kiinni, koska mitä järkeä on ottaa asia esille, josta tietää että toisella on kielteinen näkemys? Mutta nainen näkee tämän "vaikenemisenkin" huonona, vaikka todellisuudessa se, että mies aukaisisi suunsa olisi 1000 kertaa pahempi. Koska a) mies paljastuisi pervoksi ja b) oli niin saatanan tyhmä, että sanoi sen ääneen.
Ihan siis tosissasi esität että parisuhteiden suurin ongelma on se että kun miehet eivät uskalla sanoa haluvansa pissaleikkejä niin ovat sitten ihan kaikista asioista hiljaa? Anteeksi nyt vain mutta mitään noin naurettavaa en ole aikoihin kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama meilläkin. En todellakaan tiedä mitä mies toivoo ja haluaa, paitsi harrastaa omia juttujaan koska niistä se puhuu. Perheen yhteisistä jutuista ei. On se joskus puhunut enemmän, alkuaikoina puhuttiin paljon kaikesta ja häät on järjestetty ja lapsiluku on saatu päätettyä ihan hyvin. Mutta niistä ongelmakohdista puhuminen tuntuu olevan vaikeaa, samoin jostain talousasioista ja esimerkiksi uusista hankinnoista tai lomamatkoista. Hermostuu heti jos ei olla jostain samaa mieltä ja keskustelu tyssää siihen, ei suostu edes puhumaan semmoisista asioista. Viimeisin riita koski auton hankintaa, olen ehdottanut taloudellisempaan autoon vaihtoa ja miehen mielestä meillä ei kertakaikkiaan ole rahaa vaihtaa autoa vielä moneen vuoteen, eikä ole mitään järkeä edes selvittää asiaa. Sama monessa muussa uudessa jutussa jota minä ehdotan, liian kallista/hankalaa/mahdotonta, ei kannata edes yrittää eikä pohtia asiaa. Toisaalta hänen mieleisiinsä juttuihin riittää rahaa ja energiaa mielin määrin. Tympäisee.
Omat rahat! Molemmilla omat tilit ja sitten yhteinen "taloustili", jolta maksetaan eläminen (kuten asuminen, sähkö, ruoka, mahdollisten yhteisten lasten kulut). Silloin kumpikin voi ostaa just sellaisen auton, lomareissun, hankinnan tai mieleisensä jutun ja just silloin, kun haluaa, kun maksaa ne omalta tililtään.
Siis näinhän meillä onkin. Mutta kyse onkin nyt semmoisista yhteisistä asioista, kuten vaikka se auto joita meillä on vain yksi. Ei se oikein niinkään toimi että toinen remppaa perheen yhteistä kotia mielensä mukaan, vaihtaa perheen ainoan, molempien käytössä olevan auton mieleisekseen ja kaikki lomamatkatkin tehdään erikseen. Meillä kuitenkin nyt on jo niitä lapsiakin, eli molemmille kuuluvia kuluja. Ongelma ei ole mikään kummankaan omat harrastukset tai verhojen väri tms pienemmät asiat, vaan semmoiset isommat koko perhettä koskevat päätökset.
Oletko tehnyt uuden auton hankinnasta tarkan laskelman, jolla voit osoittaa miehellesi, että uuden auton hankinta tulee ajassa x edullisemmaksi kuin nykyisen auton pitäminen? Lomareissuja ei tarvitse tehdä erikseen vaan keskustelette, minkä summan mies on valmis investoimaan perheen yhteiseen omareissuun. Sinä investoit saman verran ja JOS haluat kalliimman reissun, maksat omalta tililtäsi puuttuvan osan.
Remonttitarpeen arvioinnin eli kuntokartoituksen voi teettää vaikka ammattilaisella. Talonne arvo laskee, jos rakenteisiin pääsee tulemaan jotain vikaa. Ja korjauskustannukset tulevat sitten olemaan paljon suuremmat kuin jos olisi remontoitu ennenkuin rakenteisiin tulee vikaa. Omakotitaloissa hyvä muistaa sekin, että jos jonain päivänä myytte talon, olette vielä 5 vuotta myymisen jälkeen vastuussa uuden omistajan mahdollisesti löytämistä vioista. Jos taas asutte taloyhtiössä, osakkaalla on jo ihan velvollisuuskin huolehtia, ettei rakenteisiin tule vikoja. Se, että asunto vain näyttää kulahtaneelta, ei aiheuta kallista remonttia. Maalia, tapettia ja laminaattia vaan pintaan. Eikä ole tarpeen remontoida koko asuntoa vaan yksi huone kerrallaan. Jos siis tuntuu siltä, että koko asunnon pintaremontti olisi liian kallis. Pointtini tässä on, että miehesi saattaisi suhtautua remonttiasiaan toisin, jos sulla on osoittaa faktaa hänelle, että jos nyt ei remontoida kohtaa x, muutaman vuoden päästä maksetaan siitä moninkertainen summa.
Niin, noinhan se täytyy toimia. Se vaan on hemmetin raskasta, että toisen pitäisi tehdä perusteelliset pohjatyöt ja argumentit ennen kuin keskustelee mistään asiasta puolisonsa kanssa. Semmoista kivireen vetämistä, juuri se minua tässä uuvuttaa ja ottaa päähän. Haluaisin kumppanin jonka kanssa toimia yhdessä, en olla niinkuin joku alainen joka esittelee tarkkaan perustellun projektisuunnitelman pomolleen joka hyväksyy tai ei. Ja lomakohteen valinnassa on toki paljon muitakin kysymyksiä kuin se budjetti. Ei asiat ole ihan niin yksinkertaisia.
Ymmärrän sua oikein hyvin :) Mutta sellaista se vähän on, että jos haluaa toisen ihmisen (puolison, pomon tai jonkun muun) rahoitusta johonkin omaan ideaansa, se pitää osata perustella. Jos oma rahoitus riittää, sitten pitää vaan saada sen verran hyväksyntää yhteisen omaisuuden eli sen talon/asunnon remontissa, että värit, materiaalit yms kelpaa myös omaisuuden toisellekin omistajalle.
Mutta miksi on niin mahdoton ajatus, että niistä ideoista voisi esim keskustella sen sijaan että tyrmää suoralta kädeltä? Ongelma kun ei ole se, etten osaisi perustella, ongelma on se että on raskasta kun ne omat ajatukset tulee aina tyrmätyksi jo ennen kuin ehtii perusteluja esittää, ja sitten pitää suunnilleen nalkutukseen asti pyytää toista kuuntelemaan että saa ne joskus esitettyä. Semmoinen on muuten siellä työpaikallakin aika raskasta. Lisäksi se perheen projektipäällikkönä oleminen on juuri se mihin en olisi halunnut joutua.
Tuota sun pitää kysyä sun mieheltäsi. En osaa hänen puolestaan vastata. Mun mieheni kuuntelee mua, koska tietää, että ennenkuin edes alan ehdottamaan mitään vähänkään isompaa juttua, olen jo selvitellyt tarpeeksi asioita. Mulle perheen projektipäällikön rooli sopii kuin nenä päähän. Olen yrittäjä kahden muun ihmisen kanssa ja siten töissäkin tottunut siihen, että saadakseni kaksi muuta osakasta vakuuttuneeksi jostain, en voi aloittaa vain heittämällä ilmaan jonkun idean vaan mun pitää valmistella asiaa. Mulle tällainen on luontevaa. Läheskään kaikille ei ole.
Ei se itsekään osaa vastata koska semmoista ei hänen mielestään tapahdu, minä vaan vaadin liikoja tai haihattelen mahdottomia. Kyllä, olemme hieman ongelmissa tämän kommunikoinnin kanssa. Aina ei ole ollut tämmöistä, kai, tai ehkä on, mutta asia korostuu kun niitä yhteisiä päätettäviä juttuja olisi paljon enemmän kuin ennen eikä oma jaksaminen riittäisi siihen projektipäälliköintiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää parisuhde terapiaan , siellä miehen on pakko avautua
Noniin terapiassa mies sitten nolona kertoo, että haluaa harrastaa sängyssä esimerkiksi jotain pissaleikkejä. Nainen ja terapeutti järkyttyy. Nainen ottaa kammotuksessaan eron ja miestä vituttaa entistä enemmän, että avasi tyhmän suunsa.
Miehet kyllä tietää 95% milloin ajatus tai juttu ei ole naisen mieleen ja pitävät siksi suunsa kiinni, koska mitä järkeä on ottaa asia esille, josta tietää että toisella on kielteinen näkemys? Mutta nainen näkee tämän "vaikenemisenkin" huonona, vaikka todellisuudessa se, että mies aukaisisi suunsa olisi 1000 kertaa pahempi. Koska a) mies paljastuisi pervoksi ja b) oli niin saatanan tyhmä, että sanoi sen ääneen.
Siis mulle olis pahinta se, että miehen mielestä suhteen suurin ongelma olisi pissaleikkien puute. Vertautuu siihen, että omakotitalo on tulessa ja mies alkaa ihmetellä sitä, että jätski jäi ostamatta kaupasta.
Kun suhde on kunnossa, voidaan kokeilla kaikenmaailman leikkejäkin, ei mitään ongelmaa. Olen hyvässä suhteessa tehnyt sellasia juttuja, mitä ei olisi sitten niissä huonommin kommunikoitavissa suhteissa tullut mieleenkään. Ja onneksi on miehen kanssa todettu yhteen ääneen, ettei se toteutettuna kovin kivaa oikeasti edes ollut ja miestäkin kiinnosti sitten lopulta enemmän ns. perusjutut (voidaan puhua tuhmia, naida ulkona tai pöydällä tai sohvalla, millon rajusti ja millon hellästi, mutta ei tarvi mitään pissakakkajuttuja tms. juttuja). Semmosen kommunikaatiokyvyttömän kanssa tulee olo, että haluaako se mut vain välineeksi, seksinukeksi johonkin pornonäytökseensä. Mulle seksi on ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää parisuhde terapiaan , siellä miehen on pakko avautua
Noniin terapiassa mies sitten nolona kertoo, että haluaa harrastaa sängyssä esimerkiksi jotain pissaleikkejä. Nainen ja terapeutti järkyttyy. Nainen ottaa kammotuksessaan eron ja miestä vituttaa entistä enemmän, että avasi tyhmän suunsa.
Miehet kyllä tietää 95% milloin ajatus tai juttu ei ole naisen mieleen ja pitävät siksi suunsa kiinni, koska mitä järkeä on ottaa asia esille, josta tietää että toisella on kielteinen näkemys? Mutta nainen näkee tämän "vaikenemisenkin" huonona, vaikka todellisuudessa se, että mies aukaisisi suunsa olisi 1000 kertaa pahempi. Koska a) mies paljastuisi pervoksi ja b) oli niin saatanan tyhmä, että sanoi sen ääneen.
Ihan siis tosissasi esität että parisuhteiden suurin ongelma on se että kun miehet eivät uskalla sanoa haluvansa pissaleikkejä niin ovat sitten ihan kaikista asioista hiljaa? Anteeksi nyt vain mutta mitään noin naurettavaa en ole aikoihin kuullut.
Ei vaan esimerkki siitä, että miehellä voi olla syynsä olla asioista vaiti. Toki sitten on näitä sankareita, jotka eivät yksinkertaisesti osaa kommunikoida toisen kanssa yhtään. Ja heistä nyt kannattaa vaan erota. Jos ei ole siihen X määrän vuosissa ehtinyt kehittää edes välttämättömiä kommunikointitaitoja, niin ei niitä kehity jatkossakaan.
Mutta jos ongelmana on se, että mies ei vain suostu "puhumaan" hankalista asioista, kuten esimerkiksi raha-asiat tai seksiin liittyvät intohimot, niin sille hiljaisuudelle voi olla ihan looginen syynsä. Looginen syy voi olla se, että ei halua, että nainen näkee, että hänelle menee 50 euroa nettipokeriin kuukaudessa tai, että omaa jonkun fetissin, mitä ei nyt halua ääneen kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää parisuhde terapiaan , siellä miehen on pakko avautua
Noniin terapiassa mies sitten nolona kertoo, että haluaa harrastaa sängyssä esimerkiksi jotain pissaleikkejä. Nainen ja terapeutti järkyttyy. Nainen ottaa kammotuksessaan eron ja miestä vituttaa entistä enemmän, että avasi tyhmän suunsa.
Miehet kyllä tietää 95% milloin ajatus tai juttu ei ole naisen mieleen ja pitävät siksi suunsa kiinni, koska mitä järkeä on ottaa asia esille, josta tietää että toisella on kielteinen näkemys? Mutta nainen näkee tämän "vaikenemisenkin" huonona, vaikka todellisuudessa se, että mies aukaisisi suunsa olisi 1000 kertaa pahempi. Koska a) mies paljastuisi pervoksi ja b) oli niin saatanan tyhmä, että sanoi sen ääneen.
Ihan siis tosissasi esität että parisuhteiden suurin ongelma on se että kun miehet eivät uskalla sanoa haluvansa pissaleikkejä niin ovat sitten ihan kaikista asioista hiljaa? Anteeksi nyt vain mutta mitään noin naurettavaa en ole aikoihin kuullut.
Ei vaan esimerkki siitä, että miehellä voi olla syynsä olla asioista vaiti. Toki sitten on näitä sankareita, jotka eivät yksinkertaisesti osaa kommunikoida toisen kanssa yhtään. Ja heistä nyt kannattaa vaan erota. Jos ei ole siihen X määrän vuosissa ehtinyt kehittää edes välttämättömiä kommunikointitaitoja, niin ei niitä kehity jatkossakaan.
Mutta jos ongelmana on se, että mies ei vain suostu "puhumaan" hankalista asioista, kuten esimerkiksi raha-asiat tai seksiin liittyvät intohimot, niin sille hiljaisuudelle voi olla ihan looginen syynsä. Looginen syy voi olla se, että ei halua, että nainen näkee, että hänelle menee 50 euroa nettipokeriin kuukaudessa tai, että omaa jonkun fetissin, mitä ei nyt halua ääneen kertoa.
Jos on noin luuseri niin lähtis meneen, jos ei saa suutaan auki. Se nainen vaistoaa kyllä, että nyt on jotain ja suhteesta tulee todella paska. Mutta mies pitää siitä naisesta kiinni valheellisella olemuksellaa, koska pitää olla oikeus pitää naisesinettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää parisuhde terapiaan , siellä miehen on pakko avautua
Noniin terapiassa mies sitten nolona kertoo, että haluaa harrastaa sängyssä esimerkiksi jotain pissaleikkejä. Nainen ja terapeutti järkyttyy. Nainen ottaa kammotuksessaan eron ja miestä vituttaa entistä enemmän, että avasi tyhmän suunsa.
Miehet kyllä tietää 95% milloin ajatus tai juttu ei ole naisen mieleen ja pitävät siksi suunsa kiinni, koska mitä järkeä on ottaa asia esille, josta tietää että toisella on kielteinen näkemys? Mutta nainen näkee tämän "vaikenemisenkin" huonona, vaikka todellisuudessa se, että mies aukaisisi suunsa olisi 1000 kertaa pahempi. Koska a) mies paljastuisi pervoksi ja b) oli niin saatanan tyhmä, että sanoi sen ääneen.
Ihan siis tosissasi esität että parisuhteiden suurin ongelma on se että kun miehet eivät uskalla sanoa haluvansa pissaleikkejä niin ovat sitten ihan kaikista asioista hiljaa? Anteeksi nyt vain mutta mitään noin naurettavaa en ole aikoihin kuullut.
Ei vaan esimerkki siitä, että miehellä voi olla syynsä olla asioista vaiti. Toki sitten on näitä sankareita, jotka eivät yksinkertaisesti osaa kommunikoida toisen kanssa yhtään. Ja heistä nyt kannattaa vaan erota. Jos ei ole siihen X määrän vuosissa ehtinyt kehittää edes välttämättömiä kommunikointitaitoja, niin ei niitä kehity jatkossakaan.
Mutta jos ongelmana on se, että mies ei vain suostu "puhumaan" hankalista asioista, kuten esimerkiksi raha-asiat tai seksiin liittyvät intohimot, niin sille hiljaisuudelle voi olla ihan looginen syynsä. Looginen syy voi olla se, että ei halua, että nainen näkee, että hänelle menee 50 euroa nettipokeriin kuukaudessa tai, että omaa jonkun fetissin, mitä ei nyt halua ääneen kertoa.
Niin mitä se mies ajatteli sille fetissilleen tehdä ja onko sen seksielämä tyydyttävää muuten vai onko "kaikki pilalla", koska ei toteuta sitä vaimonsa kanssa? Riittääkö munaa kertoa edes näin anonyymisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain ainakin traumat. Suosittelen lopettamaan yksipuolisen suhteen. On tosi helppo sanoa, että haluaa jotain, kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään sen eteen.
Tää. Kummallista, että AP:n miestä ei kiinnosta yksipuolinen suhde, missä kaikki pitäisi tehdä vain ja ainoastaan niin, kuten AP haluaa.
TÄMÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää parisuhde terapiaan , siellä miehen on pakko avautua
Noniin terapiassa mies sitten nolona kertoo, että haluaa harrastaa sängyssä esimerkiksi jotain pissaleikkejä. Nainen ja terapeutti järkyttyy. Nainen ottaa kammotuksessaan eron ja miestä vituttaa entistä enemmän, että avasi tyhmän suunsa.
Miehet kyllä tietää 95% milloin ajatus tai juttu ei ole naisen mieleen ja pitävät siksi suunsa kiinni, koska mitä järkeä on ottaa asia esille, josta tietää että toisella on kielteinen näkemys? Mutta nainen näkee tämän "vaikenemisenkin" huonona, vaikka todellisuudessa se, että mies aukaisisi suunsa olisi 1000 kertaa pahempi. Koska a) mies paljastuisi pervoksi ja b) oli niin saatanan tyhmä, että sanoi sen ääneen.
Ihan siis tosissasi esität että parisuhteiden suurin ongelma on se että kun miehet eivät uskalla sanoa haluvansa pissaleikkejä niin ovat sitten ihan kaikista asioista hiljaa? Anteeksi nyt vain mutta mitään noin naurettavaa en ole aikoihin kuullut.
Ei vaan esimerkki siitä, että miehellä voi olla syynsä olla asioista vaiti. Toki sitten on näitä sankareita, jotka eivät yksinkertaisesti osaa kommunikoida toisen kanssa yhtään. Ja heistä nyt kannattaa vaan erota. Jos ei ole siihen X määrän vuosissa ehtinyt kehittää edes välttämättömiä kommunikointitaitoja, niin ei niitä kehity jatkossakaan.
Mutta jos ongelmana on se, että mies ei vain suostu "puhumaan" hankalista asioista, kuten esimerkiksi raha-asiat tai seksiin liittyvät intohimot, niin sille hiljaisuudelle voi olla ihan looginen syynsä. Looginen syy voi olla se, että ei halua, että nainen näkee, että hänelle menee 50 euroa nettipokeriin kuukaudessa tai, että omaa jonkun fetissin, mitä ei nyt halua ääneen kertoa.
Jos on noin luuseri niin lähtis meneen, jos ei saa suutaan auki. Se nainen vaistoaa kyllä, että nyt on jotain ja suhteesta tulee todella paska. Mutta mies pitää siitä naisesta kiinni valheellisella olemuksellaa, koska pitää olla oikeus pitää naisesinettä.
Kysähän on siitä, että loppupeleissä, että mies ajattelee eri tavalla kuin nainen. Kun nainen haluaa tai luulee haluavansa kuulla kaiken, niin mies haluaa pitää jotkut asiat, joista hän aistii, että nainen ei jaa niitä ihan omana tietonaan.
Väitän, että moni vihervasemmistolainen nainen, joka luulee seurustelevansa suvaitsevaisen maestron kanssa seurusteleekin tosissaan persuja salaa äänestävän miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää parisuhde terapiaan , siellä miehen on pakko avautua
Noniin terapiassa mies sitten nolona kertoo, että haluaa harrastaa sängyssä esimerkiksi jotain pissaleikkejä. Nainen ja terapeutti järkyttyy. Nainen ottaa kammotuksessaan eron ja miestä vituttaa entistä enemmän, että avasi tyhmän suunsa.
Miehet kyllä tietää 95% milloin ajatus tai juttu ei ole naisen mieleen ja pitävät siksi suunsa kiinni, koska mitä järkeä on ottaa asia esille, josta tietää että toisella on kielteinen näkemys? Mutta nainen näkee tämän "vaikenemisenkin" huonona, vaikka todellisuudessa se, että mies aukaisisi suunsa olisi 1000 kertaa pahempi. Koska a) mies paljastuisi pervoksi ja b) oli niin saatanan tyhmä, että sanoi sen ääneen.
Ihan siis tosissasi esität että parisuhteiden suurin ongelma on se että kun miehet eivät uskalla sanoa haluvansa pissaleikkejä niin ovat sitten ihan kaikista asioista hiljaa? Anteeksi nyt vain mutta mitään noin naurettavaa en ole aikoihin kuullut.
Ei vaan esimerkki siitä, että miehellä voi olla syynsä olla asioista vaiti. Toki sitten on näitä sankareita, jotka eivät yksinkertaisesti osaa kommunikoida toisen kanssa yhtään. Ja heistä nyt kannattaa vaan erota. Jos ei ole siihen X määrän vuosissa ehtinyt kehittää edes välttämättömiä kommunikointitaitoja, niin ei niitä kehity jatkossakaan.
Mutta jos ongelmana on se, että mies ei vain suostu "puhumaan" hankalista asioista, kuten esimerkiksi raha-asiat tai seksiin liittyvät intohimot, niin sille hiljaisuudelle voi olla ihan looginen syynsä. Looginen syy voi olla se, että ei halua, että nainen näkee, että hänelle menee 50 euroa nettipokeriin kuukaudessa tai, että omaa jonkun fetissin, mitä ei nyt halua ääneen kertoa.
Niin mitä se mies ajatteli sille fetissilleen tehdä ja onko sen seksielämä tyydyttävää muuten vai onko "kaikki pilalla", koska ei toteuta sitä vaimonsa kanssa? Riittääkö munaa kertoa edes näin anonyymisti?
Luultavasti mies toimii, kuten kaikki vastaavassa tilanteessa. Pysyy vaiti, katsoo sitä fetissipornoa kaikessa hiljaisuudessa netissä ja jää tai on jäämättä asiasta joskus sitten kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää parisuhde terapiaan , siellä miehen on pakko avautua
Noniin terapiassa mies sitten nolona kertoo, että haluaa harrastaa sängyssä esimerkiksi jotain pissaleikkejä. Nainen ja terapeutti järkyttyy. Nainen ottaa kammotuksessaan eron ja miestä vituttaa entistä enemmän, että avasi tyhmän suunsa.
Miehet kyllä tietää 95% milloin ajatus tai juttu ei ole naisen mieleen ja pitävät siksi suunsa kiinni, koska mitä järkeä on ottaa asia esille, josta tietää että toisella on kielteinen näkemys? Mutta nainen näkee tämän "vaikenemisenkin" huonona, vaikka todellisuudessa se, että mies aukaisisi suunsa olisi 1000 kertaa pahempi. Koska a) mies paljastuisi pervoksi ja b) oli niin saatanan tyhmä, että sanoi sen ääneen.
Ihan siis tosissasi esität että parisuhteiden suurin ongelma on se että kun miehet eivät uskalla sanoa haluvansa pissaleikkejä niin ovat sitten ihan kaikista asioista hiljaa? Anteeksi nyt vain mutta mitään noin naurettavaa en ole aikoihin kuullut.
Ei vaan esimerkki siitä, että miehellä voi olla syynsä olla asioista vaiti. Toki sitten on näitä sankareita, jotka eivät yksinkertaisesti osaa kommunikoida toisen kanssa yhtään. Ja heistä nyt kannattaa vaan erota. Jos ei ole siihen X määrän vuosissa ehtinyt kehittää edes välttämättömiä kommunikointitaitoja, niin ei niitä kehity jatkossakaan.
Mutta jos ongelmana on se, että mies ei vain suostu "puhumaan" hankalista asioista, kuten esimerkiksi raha-asiat tai seksiin liittyvät intohimot, niin sille hiljaisuudelle voi olla ihan looginen syynsä. Looginen syy voi olla se, että ei halua, että nainen näkee, että hänelle menee 50 euroa nettipokeriin kuukaudessa tai, että omaa jonkun fetissin, mitä ei nyt halua ääneen kertoa.
Niin mitä se mies ajatteli sille fetissilleen tehdä ja onko sen seksielämä tyydyttävää muuten vai onko "kaikki pilalla", koska ei toteuta sitä vaimonsa kanssa? Riittääkö munaa kertoa edes näin anonyymisti?
Luultavasti mies toimii, kuten kaikki vastaavassa tilanteessa. Pysyy vaiti, katsoo sitä fetissipornoa kaikessa hiljaisuudessa netissä ja jää tai on jäämättä asiasta joskus sitten kiinni.
Tässä vastauksessa keskityttiin siihen fetissiin. Entä se avioseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama meilläkin. En todellakaan tiedä mitä mies toivoo ja haluaa, paitsi harrastaa omia juttujaan koska niistä se puhuu. Perheen yhteisistä jutuista ei. On se joskus puhunut enemmän, alkuaikoina puhuttiin paljon kaikesta ja häät on järjestetty ja lapsiluku on saatu päätettyä ihan hyvin. Mutta niistä ongelmakohdista puhuminen tuntuu olevan vaikeaa, samoin jostain talousasioista ja esimerkiksi uusista hankinnoista tai lomamatkoista. Hermostuu heti jos ei olla jostain samaa mieltä ja keskustelu tyssää siihen, ei suostu edes puhumaan semmoisista asioista. Viimeisin riita koski auton hankintaa, olen ehdottanut taloudellisempaan autoon vaihtoa ja miehen mielestä meillä ei kertakaikkiaan ole rahaa vaihtaa autoa vielä moneen vuoteen, eikä ole mitään järkeä edes selvittää asiaa. Sama monessa muussa uudessa jutussa jota minä ehdotan, liian kallista/hankalaa/mahdotonta, ei kannata edes yrittää eikä pohtia asiaa. Toisaalta hänen mieleisiinsä juttuihin riittää rahaa ja energiaa mielin määrin. Tympäisee.
Omat rahat! Molemmilla omat tilit ja sitten yhteinen "taloustili", jolta maksetaan eläminen (kuten asuminen, sähkö, ruoka, mahdollisten yhteisten lasten kulut). Silloin kumpikin voi ostaa just sellaisen auton, lomareissun, hankinnan tai mieleisensä jutun ja just silloin, kun haluaa, kun maksaa ne omalta tililtään.
Siis näinhän meillä onkin. Mutta kyse onkin nyt semmoisista yhteisistä asioista, kuten vaikka se auto joita meillä on vain yksi. Ei se oikein niinkään toimi että toinen remppaa perheen yhteistä kotia mielensä mukaan, vaihtaa perheen ainoan, molempien käytössä olevan auton mieleisekseen ja kaikki lomamatkatkin tehdään erikseen. Meillä kuitenkin nyt on jo niitä lapsiakin, eli molemmille kuuluvia kuluja. Ongelma ei ole mikään kummankaan omat harrastukset tai verhojen väri tms pienemmät asiat, vaan semmoiset isommat koko perhettä koskevat päätökset.
Oletko tehnyt uuden auton hankinnasta tarkan laskelman, jolla voit osoittaa miehellesi, että uuden auton hankinta tulee ajassa x edullisemmaksi kuin nykyisen auton pitäminen? Lomareissuja ei tarvitse tehdä erikseen vaan keskustelette, minkä summan mies on valmis investoimaan perheen yhteiseen omareissuun. Sinä investoit saman verran ja JOS haluat kalliimman reissun, maksat omalta tililtäsi puuttuvan osan.
Remonttitarpeen arvioinnin eli kuntokartoituksen voi teettää vaikka ammattilaisella. Talonne arvo laskee, jos rakenteisiin pääsee tulemaan jotain vikaa. Ja korjauskustannukset tulevat sitten olemaan paljon suuremmat kuin jos olisi remontoitu ennenkuin rakenteisiin tulee vikaa. Omakotitaloissa hyvä muistaa sekin, että jos jonain päivänä myytte talon, olette vielä 5 vuotta myymisen jälkeen vastuussa uuden omistajan mahdollisesti löytämistä vioista. Jos taas asutte taloyhtiössä, osakkaalla on jo ihan velvollisuuskin huolehtia, ettei rakenteisiin tule vikoja. Se, että asunto vain näyttää kulahtaneelta, ei aiheuta kallista remonttia. Maalia, tapettia ja laminaattia vaan pintaan. Eikä ole tarpeen remontoida koko asuntoa vaan yksi huone kerrallaan. Jos siis tuntuu siltä, että koko asunnon pintaremontti olisi liian kallis. Pointtini tässä on, että miehesi saattaisi suhtautua remonttiasiaan toisin, jos sulla on osoittaa faktaa hänelle, että jos nyt ei remontoida kohtaa x, muutaman vuoden päästä maksetaan siitä moninkertainen summa.
Niin, noinhan se täytyy toimia. Se vaan on hemmetin raskasta, että toisen pitäisi tehdä perusteelliset pohjatyöt ja argumentit ennen kuin keskustelee mistään asiasta puolisonsa kanssa. Semmoista kivireen vetämistä, juuri se minua tässä uuvuttaa ja ottaa päähän. Haluaisin kumppanin jonka kanssa toimia yhdessä, en olla niinkuin joku alainen joka esittelee tarkkaan perustellun projektisuunnitelman pomolleen joka hyväksyy tai ei. Ja lomakohteen valinnassa on toki paljon muitakin kysymyksiä kuin se budjetti. Ei asiat ole ihan niin yksinkertaisia.
Ymmärrän sua oikein hyvin :) Mutta sellaista se vähän on, että jos haluaa toisen ihmisen (puolison, pomon tai jonkun muun) rahoitusta johonkin omaan ideaansa, se pitää osata perustella. Jos oma rahoitus riittää, sitten pitää vaan saada sen verran hyväksyntää yhteisen omaisuuden eli sen talon/asunnon remontissa, että värit, materiaalit yms kelpaa myös omaisuuden toisellekin omistajalle.
Mutta miksi on niin mahdoton ajatus, että niistä ideoista voisi esim keskustella sen sijaan että tyrmää suoralta kädeltä? Ongelma kun ei ole se, etten osaisi perustella, ongelma on se että on raskasta kun ne omat ajatukset tulee aina tyrmätyksi jo ennen kuin ehtii perusteluja esittää, ja sitten pitää suunnilleen nalkutukseen asti pyytää toista kuuntelemaan että saa ne joskus esitettyä. Semmoinen on muuten siellä työpaikallakin aika raskasta. Lisäksi se perheen projektipäällikkönä oleminen on juuri se mihin en olisi halunnut joutua.
Tuota sun pitää kysyä sun mieheltäsi. En osaa hänen puolestaan vastata. Mun mieheni kuuntelee mua, koska tietää, että ennenkuin edes alan ehdottamaan mitään vähänkään isompaa juttua, olen jo selvitellyt tarpeeksi asioita. Mulle perheen projektipäällikön rooli sopii kuin nenä päähän. Olen yrittäjä kahden muun ihmisen kanssa ja siten töissäkin tottunut siihen, että saadakseni kaksi muuta osakasta vakuuttuneeksi jostain, en voi aloittaa vain heittämällä ilmaan jonkun idean vaan mun pitää valmistella asiaa. Mulle tällainen on luontevaa. Läheskään kaikille ei ole.
Ei se itsekään osaa vastata koska semmoista ei hänen mielestään tapahdu, minä vaan vaadin liikoja tai haihattelen mahdottomia. Kyllä, olemme hieman ongelmissa tämän kommunikoinnin kanssa. Aina ei ole ollut tämmöistä, kai, tai ehkä on, mutta asia korostuu kun niitä yhteisiä päätettäviä juttuja olisi paljon enemmän kuin ennen eikä oma jaksaminen riittäisi siihen projektipäälliköintiin.
Ikävä tilanne :( Onnistuisiko edes jossain asioissa sellainen, että tavallaan esittäisit ensin perustelut ja vasta sitten kertoisit, mitä haluat? Esimerkkinä vaikka sellainen tilanne (haluaisit siis remontin), että kertoisit miehellesi lukeneesi/kuulleesi tapauksista, joissa omakotitalon myytyään on 5 vuotta vastuussa myymästään talosta ja että ihmisiä on joutunut vaikeuksiin tämän takia. Pääsisittekö tällä tavalla keskustelemaan taloista, talojen kunnoista, miten kalliiksi voi tulla jos päästää talon huonoon kuntoon jne? Ja jos tässä keskustelussa on molemmilla suunnilleen samanlainen mielipide eli että on järjetöntä maksaa liikaa, kun ennakoimalla säästyisi paljon rahaa, vasta sitten ottaisit puheeksi remontin? En siis tiedä, toimisiko teillä.
Teitä tuntematta kuitenkin sanoisin, että miehesi vaikuttaa tyypiltä, joka on tyytyväinen, kun mikään ei muutu. Hän on oikein tyytyväinen elämäänsä ja parisuhteeseensa, kunhan sinä et ala vaatimaan mitään muutoksia. Näin on hyvä eikä sen vuoksi asioista tarvitse keskustella. Koska sinä olet tyytymätön ja haluat ottaa asioita puheeksi, mies tyrmää sinut, koska puheesi ovat uhka hänen tyytyväisyydelleen. On tietysti olemassa sekin mahdollisuus, ettei mieskään ole tyytyväinen. Hän ei vain enää välitä viitsiäkseen tehdä asioille mitään. Onko pariterapia realistinen vaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama. Se johti siihen, että lopulta sanoin haluavani eron.
Kai se herätti miehen ja puhuttiin puhumisen vaikeudesta. Hän yrittää ja on jo parempi.
On henkistä väkivaltaa kääntää selkänsä toiselle kun tulee vaikeuksia, se syö luottamuksen ja rakkauden.
Meillä mies yleensä lähti paikalta tai totesi että ei ole ongelmaa, pahin oli se että hän sanoi minun olevani sekaisin. En raivonnut, vaan yritin puhua. Lopulta en uskaltanut mistään puhua, ja oli tosi paha olla.En tiedä, miten teillä, mutta mies on saatava ymmärtämään että asiat pitää kohdata, muuten ei suhde tule koskaan toimimaan.
Toi on henkistä väkivaltaa. Toinen EI ole vastuussa SINUN tuntemuksistasi eikä hänen pidä joutua niistä kuuntelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää parisuhde terapiaan , siellä miehen on pakko avautua
Noniin terapiassa mies sitten nolona kertoo, että haluaa harrastaa sängyssä esimerkiksi jotain pissaleikkejä. Nainen ja terapeutti järkyttyy. Nainen ottaa kammotuksessaan eron ja miestä vituttaa entistä enemmän, että avasi tyhmän suunsa.
Miehet kyllä tietää 95% milloin ajatus tai juttu ei ole naisen mieleen ja pitävät siksi suunsa kiinni, koska mitä järkeä on ottaa asia esille, josta tietää että toisella on kielteinen näkemys? Mutta nainen näkee tämän "vaikenemisenkin" huonona, vaikka todellisuudessa se, että mies aukaisisi suunsa olisi 1000 kertaa pahempi. Koska a) mies paljastuisi pervoksi ja b) oli niin saatanan tyhmä, että sanoi sen ääneen.
Ihan siis tosissasi esität että parisuhteiden suurin ongelma on se että kun miehet eivät uskalla sanoa haluvansa pissaleikkejä niin ovat sitten ihan kaikista asioista hiljaa? Anteeksi nyt vain mutta mitään noin naurettavaa en ole aikoihin kuullut.
Ei vaan esimerkki siitä, että miehellä voi olla syynsä olla asioista vaiti. Toki sitten on näitä sankareita, jotka eivät yksinkertaisesti osaa kommunikoida toisen kanssa yhtään. Ja heistä nyt kannattaa vaan erota. Jos ei ole siihen X määrän vuosissa ehtinyt kehittää edes välttämättömiä kommunikointitaitoja, niin ei niitä kehity jatkossakaan.
Mutta jos ongelmana on se, että mies ei vain suostu "puhumaan" hankalista asioista, kuten esimerkiksi raha-asiat tai seksiin liittyvät intohimot, niin sille hiljaisuudelle voi olla ihan looginen syynsä. Looginen syy voi olla se, että ei halua, että nainen näkee, että hänelle menee 50 euroa nettipokeriin kuukaudessa tai, että omaa jonkun fetissin, mitä ei nyt halua ääneen kertoa.
Niin mitä se mies ajatteli sille fetissilleen tehdä ja onko sen seksielämä tyydyttävää muuten vai onko "kaikki pilalla", koska ei toteuta sitä vaimonsa kanssa? Riittääkö munaa kertoa edes näin anonyymisti?
Luultavasti mies toimii, kuten kaikki vastaavassa tilanteessa. Pysyy vaiti, katsoo sitä fetissipornoa kaikessa hiljaisuudessa netissä ja jää tai on jäämättä asiasta joskus sitten kiinni.
Tässä vastauksessa keskityttiin siihen fetissiin. Entä se avioseksi?
Ja miksi se mies ei sitten edes kysy mitä vaimo toivoisi vaikka ei omista toiveistaan uskaltaisikaan puhua. Vai onko se niin että vaimon toiveilla ja haluilla ei vaan ole mitään merkitystä miehelle?
No sehän on tässä keskustelussa monien ongelma että ovat ihan väärän ihmisen kanssa yhdessä mutta syyttävät siitäkin asiasta sitä toista.