Otin opiskelupaikan vastaan korkeakoulusta, nyt kadun sitä aika ..keleesti
Mietin, että kannattaa ainakin kokeilla kun nyt tilaisuus on läsnä - joinain vuosina sisään ei pääse minun pisteillä ja hakijamäärät ovat olleet koko ajan kasvamassa.
No menetin siinä ensikertalaisuuden ja ala ei ole osoittautunut kovin hyväksi valinnaksi. Lisäksi sain selville, että opiskeluaika --> valmistumiseen menevä aika lähti pyörimään ensimmäisestä kuusta läsnä olevana. Jos esimerkiksi irtisanoutuisin nyt, pitäisin puoli vuotta töissä käyden, ja pääsisin keväällä ihan uudelle alalle, niin ilmeisesti siltä uudeltakin alalta olisi valmistuttava 4v. sisään ensimmäisten amk-opintojen ensimmäisestä lukuvuodesta katsoen, että olisi mahdollisuus opintolainan hyvitykseen. Näin sanottiin kelasta, tiedä puhuivatko taas mitä sylki suuhun toi vai meneekö laki oikeasti näin.
Joo, olisi kannattanut ottaa asioista selvää paljon aiemmin, totta kai. Jälkeen päin mietin että mitä ..ttiä ajattelin, kun otin opiskelupaikan vastaan. Olisi varmaan mieluummin kannattanut pitää se ensikertalaisuus ja esimerkiksi nostaa yo-arvosanoja. Olin vaan niin ahdistunut työkkärin uhkailusta, että ajattelin opiskelijana pääseväni pois ainakin niiden toimenpiteistä.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama loppupeleissä, saako jotain opintolainahyvitystä, ei siihen ajatukseen kannata liikaa ripustautua tai asiasta stressata.
Niin. Nyt tuo 4000 tuntuu isolta summalta, mutta jos ajattelee että opiskelun jälkeen palkka olisi vaikka edes 2500 kuussa niin eihän siinä monta kuukautta menisi tienata sama summa töistä. Ap
Käymällä opintojen ohella töissä, sinun ei tarvitse ottaa lainkaan lainaa. Mietipä paljonko siinä säästää lainamaksuerissä
Vierailija kirjoitti:
Itsekin otin AMK-paikan ja tulen lopettamaan opiskelun kahden vuoden jälkeen, koska silloin loppuu omaehtoisen opiskelun tuki. En siis ikinä valmistu, mutta ei se haittaa, kun voi olla kaksi vuotta Työkkärin toimien ulkopuolella.
Jatkossa työnhakuvelvoite koskee näitäkin.
Tuo ensikertailaiskiintiö on kyllä ihan naurettava asia, etenkin kun ne kiintiöt monessa paikkaa ovat valtavat. Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö opiskelemaan voisi päästä ilman ensikertalaisuuttakin! Minä hain tänä keväänä kuuteen kouluun ja viiteen niistä olisin päässyt näin ei-ensikertalaisenakin. Sain haluamani paikan viimein useamman vuoden yrittämisen jälkeen.
Mitä opintolainahyvitykseen tulee, en ottaisi siitä liikaa paineita. Koko tukisysteemi on toki ihan naurettava valtavan lainapainotteisuuden takia. Ajattele hyvitystä bonuksena - ei sen saavuttamiseksi kannata tehdä liian suuria kompromisseja, mutta kiva jos sen onnistuu saamaan. Kyllä ne lainat on ennenkin maksettu ihan ilman hyvityksiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Voit olla ottamatta lainaa ja elää opintorahalla ja asumislisällä.
Voit ottaa lainaa ja maksaa sen itse takaisin, kuten entisaikaan tehtiin.
Voit lukea pääsykokeisiin enemmän, jotta pääset sisään ilman ensikertalaisuutta.
Voit tehdä nyt yleisiä opintoja, vaihtaa pääainetta ja hyväksyttää yleiset opinnot osaksi uutta opintoa.
Pelkällä opintorahalla ja asumislisällä en pärjää, mutta en lähde tilannetta avaamaan sen yksityiskohtaisemmin. Mutta joo, onhan noita vaihtoehtoja. Se vaan järkytti, että kun sen opiskelupaikan otti vastaan niin se pyörä lähti pyörimään, että valmistumisen olisi hyvä tapahtua tavoiteajassa, oli ala sopiva eli ei. En tiennyt, että valinta aloittaa opiskelut on niin "sitova" ja vaikuttaa niin moneen asiaan heti alusta.
Olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto kokeilla polkuopintoja ensin. Ajattelin, että oikeat opinnot on kuitenkin siitä paljon fiksummat, että saa opiskelijan edut ym. tukea, kun taas polkuopinnoissa joutuu itse maksamaan opiskeluistakin.
Tuntuu, että opiskelumaailma on muuttunut kovemmaksi säännöiltään ja vaatimuksiltaan jatkuvasti. Ennen se saattoi olla sellaista letkeää elämisen ja löytämisen aikaa, nykyään suorittamista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
6 vuotta se raja on. Kyllä sä siinä ehdit valmistua helposti. Ja miksi irtisanoutua ennen kuin tuetää pääseekö muualle? Oletko tutustunut linjan vaihtoon ilman pääsykokeita (siirtohaku)? Siinä saa hyväksiluettua opintoja eikä ensikertalaisuusstatuksen menetys tunnu missään.
6 vuotta saa opintotukea, mutta on valmistuttava tavoiteajassa 4,5 vuotta, jotta voi saada opintolainan hyvityksen, parhaimmillaan siis monta tonnia rahaa. Ap
Jaa, sulla on tommonen tutkinto. Noh, siirtohakua vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala?
En haluaisi kertoa täällä, aika yleinen ala kyllä
ApMiksi et? Luuletko, että joku tunnistaisi sinut, kun sanot opiskelevasi esim. sosiaalialaa :D
Kyllähän ihmisen voi tunnistaa aika pienestäkin, kirjoitustyyli, aihe, ala ja pintaraapaus elämäntilanteesta antaa jo monta faktaa. Oliko alalla jotain erityistä väliä tässä? Ap
Entä opiskelet täysillä ja tavoite etsiä alan töitä jo ennen valmistumista. Ehkä sulla on jäljellä lopussa , lopputyö2x työharjoittelua ja muutama kurssi. Kyl noi töiden lhella hoitaa, ilman tukea. Ehkä, jopa palkallisena työprojektina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit olla ottamatta lainaa ja elää opintorahalla ja asumislisällä.
Voit ottaa lainaa ja maksaa sen itse takaisin, kuten entisaikaan tehtiin.
Voit lukea pääsykokeisiin enemmän, jotta pääset sisään ilman ensikertalaisuutta.
Voit tehdä nyt yleisiä opintoja, vaihtaa pääainetta ja hyväksyttää yleiset opinnot osaksi uutta opintoa.
Pelkällä opintorahalla ja asumislisällä en pärjää, mutta en lähde tilannetta avaamaan sen yksityiskohtaisemmin. Mutta joo, onhan noita vaihtoehtoja. Se vaan järkytti, että kun sen opiskelupaikan otti vastaan niin se pyörä lähti pyörimään, että valmistumisen olisi hyvä tapahtua tavoiteajassa, oli ala sopiva eli ei. En tiennyt, että valinta aloittaa opiskelut on niin "sitova" ja vaikuttaa niin moneen asiaan heti alusta.
Olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto kokeilla polkuopintoja ensin. Ajattelin, että oikeat opinnot on kuitenkin siitä paljon fiksummat, että saa opiskelijan edut ym. tukea, kun taas polkuopinnoissa joutuu itse maksamaan opiskeluistakin.
Tuntuu, että opiskelumaailma on muuttunut kovemmaksi säännöiltään ja vaatimuksiltaan jatkuvasti. Ennen se saattoi olla sellaista letkeää elämisen ja löytämisen aikaa, nykyään suorittamista. Ap
Voi kuule. Ennen sellaista ollutkaan kuin opintolainan hyvitys. En tiedä yhtäkään opiskelukaveriani, jotka eivät olisi käyneet töissä opintojen ohessa. Kyllä se nyt on letkeämpää ja tottakai se laskuri lähtee pyörimään heti opintojen alussa, miksi yhteiskunta tukisi haahuilua? Yleensä on edes joku haisu siitä mitä haluaa opiskella, jos ei, sit joko tekee ekan valitsemansa tutkinnon tai sit aloittaa uuden ja tippuu pois opintolainahyvityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama loppupeleissä, saako jotain opintolainahyvitystä, ei siihen ajatukseen kannata liikaa ripustautua tai asiasta stressata.
Niin. Nyt tuo 4000 tuntuu isolta summalta, mutta jos ajattelee että opiskelun jälkeen palkka olisi vaikka edes 2500 kuussa niin eihän siinä monta kuukautta menisi tienata sama summa töistä. Ap
Käymällä opintojen ohella töissä, sinun ei tarvitse ottaa lainkaan lainaa. Mietipä paljonko siinä säästää lainamaksuerissä
Jos sekä saisin kokopäivätyön että kävisin kokopäivätöissä niin riittäisi rahat, mutta enpä ehtisi silloin opiskella. Normaalisti sitäpaitsi opintolainan otto kannattaa, koska se on halpaa lainaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit olla ottamatta lainaa ja elää opintorahalla ja asumislisällä.
Voit ottaa lainaa ja maksaa sen itse takaisin, kuten entisaikaan tehtiin.
Voit lukea pääsykokeisiin enemmän, jotta pääset sisään ilman ensikertalaisuutta.
Voit tehdä nyt yleisiä opintoja, vaihtaa pääainetta ja hyväksyttää yleiset opinnot osaksi uutta opintoa.
Pelkällä opintorahalla ja asumislisällä en pärjää, mutta en lähde tilannetta avaamaan sen yksityiskohtaisemmin. Mutta joo, onhan noita vaihtoehtoja. Se vaan järkytti, että kun sen opiskelupaikan otti vastaan niin se pyörä lähti pyörimään, että valmistumisen olisi hyvä tapahtua tavoiteajassa, oli ala sopiva eli ei. En tiennyt, että valinta aloittaa opiskelut on niin "sitova" ja vaikuttaa niin moneen asiaan heti alusta.
Olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto kokeilla polkuopintoja ensin. Ajattelin, että oikeat opinnot on kuitenkin siitä paljon fiksummat, että saa opiskelijan edut ym. tukea, kun taas polkuopinnoissa joutuu itse maksamaan opiskeluistakin.
Tuntuu, että opiskelumaailma on muuttunut kovemmaksi säännöiltään ja vaatimuksiltaan jatkuvasti. Ennen se saattoi olla sellaista letkeää elämisen ja löytämisen aikaa, nykyään suorittamista. ApVoi kuule. Ennen sellaista ollutkaan kuin opintolainan hyvitys. En tiedä yhtäkään opiskelukaveriani, jotka eivät olisi käyneet töissä opintojen ohessa. Kyllä se nyt on letkeämpää ja tottakai se laskuri lähtee pyörimään heti opintojen alussa, miksi yhteiskunta tukisi haahuilua? Yleensä on edes joku haisu siitä mitä haluaa opiskella, jos ei, sit joko tekee ekan valitsemansa tutkinnon tai sit aloittaa uuden ja tippuu pois opintolainahyvityksestä.
Ennen oli olemassa sellainen asia kuin varma työllistyminen opiskelun jälkeen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit olla ottamatta lainaa ja elää opintorahalla ja asumislisällä.
Voit ottaa lainaa ja maksaa sen itse takaisin, kuten entisaikaan tehtiin.
Voit lukea pääsykokeisiin enemmän, jotta pääset sisään ilman ensikertalaisuutta.
Voit tehdä nyt yleisiä opintoja, vaihtaa pääainetta ja hyväksyttää yleiset opinnot osaksi uutta opintoa.
Pelkällä opintorahalla ja asumislisällä en pärjää, mutta en lähde tilannetta avaamaan sen yksityiskohtaisemmin. Mutta joo, onhan noita vaihtoehtoja. Se vaan järkytti, että kun sen opiskelupaikan otti vastaan niin se pyörä lähti pyörimään, että valmistumisen olisi hyvä tapahtua tavoiteajassa, oli ala sopiva eli ei. En tiennyt, että valinta aloittaa opiskelut on niin "sitova" ja vaikuttaa niin moneen asiaan heti alusta.
Olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto kokeilla polkuopintoja ensin. Ajattelin, että oikeat opinnot on kuitenkin siitä paljon fiksummat, että saa opiskelijan edut ym. tukea, kun taas polkuopinnoissa joutuu itse maksamaan opiskeluistakin.
Tuntuu, että opiskelumaailma on muuttunut kovemmaksi säännöiltään ja vaatimuksiltaan jatkuvasti. Ennen se saattoi olla sellaista letkeää elämisen ja löytämisen aikaa, nykyään suorittamista. ApVoi kuule. Ennen sellaista ollutkaan kuin opintolainan hyvitys. En tiedä yhtäkään opiskelukaveriani, jotka eivät olisi käyneet töissä opintojen ohessa. Kyllä se nyt on letkeämpää ja tottakai se laskuri lähtee pyörimään heti opintojen alussa, miksi yhteiskunta tukisi haahuilua? Yleensä on edes joku haisu siitä mitä haluaa opiskella, jos ei, sit joko tekee ekan valitsemansa tutkinnon tai sit aloittaa uuden ja tippuu pois opintolainahyvityksestä.
Ennen oli olemassa sellainen asia kuin varma työllistyminen opiskelun jälkeen. Ap
Ennen opintolainaa ei edes nostettu vaan käytiin töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama loppupeleissä, saako jotain opintolainahyvitystä, ei siihen ajatukseen kannata liikaa ripustautua tai asiasta stressata.
Niin. Nyt tuo 4000 tuntuu isolta summalta, mutta jos ajattelee että opiskelun jälkeen palkka olisi vaikka edes 2500 kuussa niin eihän siinä monta kuukautta menisi tienata sama summa töistä. Ap
Käymällä opintojen ohella töissä, sinun ei tarvitse ottaa lainkaan lainaa. Mietipä paljonko siinä säästää lainamaksuerissä
Jos sekä saisin kokopäivätyön että kävisin kokopäivätöissä niin riittäisi rahat, mutta enpä ehtisi silloin opiskella. Normaalisti sitäpaitsi opintolainan otto kannattaa, koska se on halpaa lainaa. Ap
Laina ei kannata koskaan vaikka se olisi kuinka halpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit olla ottamatta lainaa ja elää opintorahalla ja asumislisällä.
Voit ottaa lainaa ja maksaa sen itse takaisin, kuten entisaikaan tehtiin.
Voit lukea pääsykokeisiin enemmän, jotta pääset sisään ilman ensikertalaisuutta.
Voit tehdä nyt yleisiä opintoja, vaihtaa pääainetta ja hyväksyttää yleiset opinnot osaksi uutta opintoa.
Pelkällä opintorahalla ja asumislisällä en pärjää, mutta en lähde tilannetta avaamaan sen yksityiskohtaisemmin. Mutta joo, onhan noita vaihtoehtoja. Se vaan järkytti, että kun sen opiskelupaikan otti vastaan niin se pyörä lähti pyörimään, että valmistumisen olisi hyvä tapahtua tavoiteajassa, oli ala sopiva eli ei. En tiennyt, että valinta aloittaa opiskelut on niin "sitova" ja vaikuttaa niin moneen asiaan heti alusta.
Olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto kokeilla polkuopintoja ensin. Ajattelin, että oikeat opinnot on kuitenkin siitä paljon fiksummat, että saa opiskelijan edut ym. tukea, kun taas polkuopinnoissa joutuu itse maksamaan opiskeluistakin.
Tuntuu, että opiskelumaailma on muuttunut kovemmaksi säännöiltään ja vaatimuksiltaan jatkuvasti. Ennen se saattoi olla sellaista letkeää elämisen ja löytämisen aikaa, nykyään suorittamista. ApVoi kuule. Ennen sellaista ollutkaan kuin opintolainan hyvitys. En tiedä yhtäkään opiskelukaveriani, jotka eivät olisi käyneet töissä opintojen ohessa. Kyllä se nyt on letkeämpää ja tottakai se laskuri lähtee pyörimään heti opintojen alussa, miksi yhteiskunta tukisi haahuilua? Yleensä on edes joku haisu siitä mitä haluaa opiskella, jos ei, sit joko tekee ekan valitsemansa tutkinnon tai sit aloittaa uuden ja tippuu pois opintolainahyvityksestä.
Siis systeemi pelaa niin, että jos nyt esimerkiksi muutaman kk opiskelun jälkeen irtisanoutuisin ja luovuttaisin paikan toiselle tarvitsevalle, ja kävisin töissä ja hakisin ihan eri alalle seuraavana keväänä, niin opiskelun alku ja tutkinnon suorittamiseen tarvittava aika laskettaisiin silti siitä ensimmäisen tutkinnon alusta. Ja kaikki välissä ollut aika merkkaa, oli oltu minkään oppilaitoksen kirjoilla tai ei.
Mielestäni ei olisi kohtuutonta, että väliajan jälkeen uusille opinnoille alkaisi uusi ajanlasku.
Jos yhteiskunta tukisi "haahuilua" esimerkiksi tällä tavalla, niin se voisi olla eduksi, koska moni tälläkin hetkellä lykkää ja lykkää opintojen aloittamista vaikka saakin paikan, koska säästää ensikertalaisuutta. Monta välivuotta ei tee hyvää, ja on stressaavaa, että opiskelupaikan valinnassa ei ole varaa virheisiin.
Ennen kaikenmoista haahuilua sitäpaitsi tuettiin enemmän, ikiopiskelijoitahan oli paljon enemmän. Ap
Sun kannattaa nyt rauhoittua ja aloittaa ne opinnot. Katsot mitkä ne ovat, miten ala sopii sinulle ja jos ei, mitä vaihtoehtoja sinulla on siirtyä toisiin opintoihin. Jos sulla on jokin sairaus, joka näyttäisi vaikeuttavan opintoja/työntekoa alalla, sittenhän sulla on hyvä syy siirtyä muualle.
Jokaisessa oppilaitoksessa on saatavilla neuvontaa opiskeluasioissa, joten käytä mahdollisuutta, äläkä vaan tuskaile yksinäsi.
Ota myös selville kaikki opintoihin liittyvät säännöt sun muut. Monet eivät näköjään tiedä niitä eivätkä ota selville, vaikka googlamalla tai puhelinsoitolla saisi infoa.
Ota nyt aluksi se opintolaina, näet sitten miten pystyt elämään sillä. Yleensä aika okei, kun käyttää opiskelija-alennukset (ruoka, matkat, sun muut). Se on valtion takaama laina, joten jos tulee myöhemmin ongelmia maksaa se, siihen saat apuja. Turha stressata etukäteen. Toki on viisasta miettiä miten lainan käyttää tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
No voi ruikuti taas. Maksutonta korkeakouluopiskelua ja ilmaista elämis- ja asumisrahaa tarjolla, ja vingutaan vaan.
Esimerkiksi jenkeissä korkeakouluopiskelu on kallista kyllä, mutta kyllä sielläkin on scholarshippejä ja erilaisia mahdollisuuksia hakea opintojen rahoitusta - muitakin kun siis isin rahat tai työ opiskelun ohella. Suomessa on ilmainen opiskelu ja se on etu kyllä, mutta eläminen, asuminen, ruoka ja kaikki muu täällä on niin kallista, että yhteiskunnan on vähän pakkokin tukea opiskelua jollakin tavalla. Varsinkin,kun yrittämistä ja sivuyrittämistä ei kannusteta, vaan kulut ja riskit siinä ovat suuret.
Olen huomannut että Suomessa ei ole esimerkiksi ulkona syömisen kulttuuria, enimmäkseen varmasti hintojen takia. Täällä vietetään vapaa-aika kotona ja kulutetaan mahdollisimman vähän, on se Suomi vaan maailman kärkeä elintasossa... Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi ruikuti taas. Maksutonta korkeakouluopiskelua ja ilmaista elämis- ja asumisrahaa tarjolla, ja vingutaan vaan.
Esimerkiksi jenkeissä korkeakouluopiskelu on kallista kyllä, mutta kyllä sielläkin on scholarshippejä ja erilaisia mahdollisuuksia hakea opintojen rahoitusta - muitakin kun siis isin rahat tai työ opiskelun ohella. Suomessa on ilmainen opiskelu ja se on etu kyllä, mutta eläminen, asuminen, ruoka ja kaikki muu täällä on niin kallista, että yhteiskunnan on vähän pakkokin tukea opiskelua jollakin tavalla. Varsinkin,kun yrittämistä ja sivuyrittämistä ei kannusteta, vaan kulut ja riskit siinä ovat suuret.
Olen huomannut että Suomessa ei ole esimerkiksi ulkona syömisen kulttuuria, enimmäkseen varmasti hintojen takia. Täällä vietetään vapaa-aika kotona ja kulutetaan mahdollisimman vähän, on se Suomi vaan maailman kärkeä elintasossa... Ap
Mitä ihmettä horiset?
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa nyt rauhoittua ja aloittaa ne opinnot. Katsot mitkä ne ovat, miten ala sopii sinulle ja jos ei, mitä vaihtoehtoja sinulla on siirtyä toisiin opintoihin. Jos sulla on jokin sairaus, joka näyttäisi vaikeuttavan opintoja/työntekoa alalla, sittenhän sulla on hyvä syy siirtyä muualle.
Jokaisessa oppilaitoksessa on saatavilla neuvontaa opiskeluasioissa, joten käytä mahdollisuutta, äläkä vaan tuskaile yksinäsi.
Ota myös selville kaikki opintoihin liittyvät säännöt sun muut. Monet eivät näköjään tiedä niitä eivätkä ota selville, vaikka googlamalla tai puhelinsoitolla saisi infoa.
Ota nyt aluksi se opintolaina, näet sitten miten pystyt elämään sillä. Yleensä aika okei, kun käyttää opiskelija-alennukset (ruoka, matkat, sun muut). Se on valtion takaama laina, joten jos tulee myöhemmin ongelmia maksaa se, siihen saat apuja. Turha stressata etukäteen. Toki on viisasta miettiä miten lainan käyttää tehokkaasti.
Kiitos kannustuksesta! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi ruikuti taas. Maksutonta korkeakouluopiskelua ja ilmaista elämis- ja asumisrahaa tarjolla, ja vingutaan vaan.
Esimerkiksi jenkeissä korkeakouluopiskelu on kallista kyllä, mutta kyllä sielläkin on scholarshippejä ja erilaisia mahdollisuuksia hakea opintojen rahoitusta - muitakin kun siis isin rahat tai työ opiskelun ohella. Suomessa on ilmainen opiskelu ja se on etu kyllä, mutta eläminen, asuminen, ruoka ja kaikki muu täällä on niin kallista, että yhteiskunnan on vähän pakkokin tukea opiskelua jollakin tavalla. Varsinkin,kun yrittämistä ja sivuyrittämistä ei kannusteta, vaan kulut ja riskit siinä ovat suuret.
Olen huomannut että Suomessa ei ole esimerkiksi ulkona syömisen kulttuuria, enimmäkseen varmasti hintojen takia. Täällä vietetään vapaa-aika kotona ja kulutetaan mahdollisimman vähän, on se Suomi vaan maailman kärkeä elintasossa... ApMitä ihmettä horiset?
Minkä kohdan suhteen oli epäselvää? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan voit käydä töissä opintojen ohessa tai iskeä itseäsi rikkaamman miehen itsellesi opintojen ajaksi.
Minulla on krooninen sairaus, eikä kroppa oikein kestä hommia joita ilman koulutusta yleensä saa kuten tiskaus, pikaravintola tai baaritarjoilu. En haluaisi seurustellakaan, enkä tiedä haluaisiko moni rikas mies minua elättää tuosta vaan. Ap
Hyvin moneen muuhunkin paikkaan pääsee ilman koulutusta. Itse olen puhelinasiakaspalvelussa (ei myyntiä). Koulutukseltani olen ylioppilas.
No haluutkos puhelinmyydä loppuikäsi?
Miksi et? Luuletko, että joku tunnistaisi sinut, kun sanot opiskelevasi esim. sosiaalialaa :D