Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12639)
No kyllä hän sen vaimon tietämisen taisi tuossa ihan just hätäpäissään keksiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minunkin ex-puoliso oli polyamorinen, se rakasti ihan kaikkia naisia. Se vaan unohti kertoa minulle identiteetistään. Sen salainen tyttöystävä tiesi minusta ja hyväksyi kakkosnaisen osansa.
Kun sain kuulla toisesta akasta ja jätin miehen, mies jäi ihan yksin. Tyttöystävänsäkin hylkäsi sen.Exästä tulikin non-amorinen, ja se on sille ihan oikein.
Just näin !
Jos on ennen suhdetta polyamorinen, siitä on asiaankuuluvaa kertoa etukäteen.
Samoin, jos pitkässä juoksussa, muuttuu polyamoriseksi, silloinkin on hyvä muistaa kertoa.
Monet jopa parisuhteetkin voivat paremmin, jos suoraan kertoo.
Miehekästä on kertoa myös silloin, vaikkei tapailisi ketään, jos kerta on polyamorinen.
Monet hyväksyy paljon paremmin, kun kertoo suoraan, asian laidan.
M45
M45 - tietysti kauhean kiva, että saat kaikenlaisia yleviä ajatuksia liitettyä siihen, että periaatteessa olet kertonut vaimollesi ettei hän riitä, ja olet rakastunut toiseen. Tuothan sentään kukkia ja haluat rakastaa tasa-arvoisesti. Olet myös löytänyt identiteettisi.
Mitäpä luulet että lapsesi tykkäisivät siitä, että isi perustaa sivuperheen? Oletko -oikeasti- ajatellut tätä kenenkään muun kannalta, kuin itsesi? Vaimokin valittaa pikkuasioista - no mistäpä sitten, kun on ilmeisesti liian shokissa muuhun näistä paljastuksista.
Mieti hetki, mille sinusta tuntuisi, jos vaimo haluaisi tuoda toisen miehen teidän suhteeseen. On rakastunut, ja sehän on vaan kiva asia. Miksei sitä hänelle sallita? Vai sallisitko, oikeasti, eikä itsetuntosi edes ottaisi hieman osumaa?
Vaimon perustelu voisi vaikka olla, että haluaa kuitenkin aidosti olla sinullekin hyvä, ja hieroa hartioitasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin ex-puoliso oli polyamorinen, se rakasti ihan kaikkia naisia. Se vaan unohti kertoa minulle identiteetistään. Sen salainen tyttöystävä tiesi minusta ja hyväksyi kakkosnaisen osansa.
Kun sain kuulla toisesta akasta ja jätin miehen, mies jäi ihan yksin. Tyttöystävänsäkin hylkäsi sen.Exästä tulikin non-amorinen, ja se on sille ihan oikein.
Just näin !
Jos on ennen suhdetta polyamorinen, siitä on asiaankuuluvaa kertoa etukäteen.
Samoin, jos pitkässä juoksussa, muuttuu polyamoriseksi, silloinkin on hyvä muistaa kertoa.
Monet jopa parisuhteetkin voivat paremmin, jos suoraan kertoo.
Miehekästä on kertoa myös silloin, vaikkei tapailisi ketään, jos kerta on polyamorinen.
Monet hyväksyy paljon paremmin, kun kertoo suoraan, asian laidan.
M45
Sinä sekoitat nyt asioita. Olet ihan vain perinteinen mies, joka haluaa rakastajattaren, mutta myös pitää entisen elämänsä. Olet vain keksinyt sille kauniita saatesanoja.
exlesta kirjoitti:
Päästin irti uskosta.
Paras ratkaisuni ikinä.
Lähti mielenterveysongelmat samalla kuin lähdin läpyyttelemään lestadiolaisyhdyskunnasta.
Hienoa !
Uskoa voi yhteen Jumalaan, olematta ns. himo-uskovainen.
Itseasiassa suurin vapaa usko Jumalaan voi olla myös niillä, keillä ei ole lainkaan tarvetta yhteisön edessä, eikä yhteisön painostuksesta olla osallisena.
Vaan heillä, jotka tekevät valinnan omasta tahdostaan, itsenäisesti, riippumatta ja puolueettomasti.
Arvostan paljon.
M42.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M45 vuosi sitten olisin tuominut sinut heti. Nytkin viestisi meni ns.ihon alle.
Nykyisin kuitenkin olen monin tavoin armollisempi ja ymmärtäväisempi elämää ja sen tuomia käänteitä kohtaan. Mutta pettäjät ovat edelleen mielestäni alinta sakkaa. Vaikka syitä varmasti löytyy.
Sitä kun on itse tullut petetyksi, tietää sen kivun ja tuskan mitä se toiselle ihmiselle aiheuttaa.Se mitä sinulle M45 ehdotan on vakava itsetutkiskelu, mitä sinä oikeasti haluat ja mikä painaa vaakakupissa eniten. Ja rehellisyys!
Ole avoin ja rehellinen ennen kaikkea itsellesi mutta myös näille naisillesi. Rehellisyys on vaikeaa, se satuttaa, mutta se on ainoa oikea tapa.
Jos haluat avata suhteen, keskustele siitä vaimosi kanssa.
Jos haluat eron, keskustele siitä vaimosi kanssa.
Ole rehellinen, kerro että on toinen. Voit saada lähtöpassit heti, mutta se on sinun omaan valintaasi pohjautuva reaktio. Tai sitten saatatte saada hyvät pohdinnat ja keskustelut aikaan.Mutta, älä petä.
Älä pidä kahta naista.
Älä valehtele. Valhe paljastuu aina lopulta, ennemmin tai myöhemmin (tämän minun äitini opetti jo teininä minulle, muistan että saunanlauteilla käytiin keskustelu) ja valhe satuttaa ja rikkoo kaiken. Aivan kaiken.
Vaikka sekin satuttaa jos kerrot vaimollesi olevasi ihastunut toiseen, vaikka kertoisit haluavasi eron tämän toisen takia, vaimosi kenties joskus, ajan päästä asiasta toivuttuaan pystyy arvostamaan sinua ja suoraselkäisyyttäsi. Mutta jos valehtelet, pimität ja jäät siitä joskus kiinni ( ja aina siitä lopulta jää, aina), ei hän varmasti arvosta sinua enää koskaan.Ap
Olen tehnyt vahvan itsetutkiskelun, ja juuri se mihin olen päätynyt, on että haluan rakastaa useampaa. Mutta en haluaisi erota.
Olen toki ilmoittanut vaimolle, että olen polyamorinen. Tässä suhteessa olen suoraselkäinen.
Toisaalta tässä punnitaan myös se, että rakastaako vaimoni minua sellaisena kuin olen.
Kun ihmiset muuttuu ajan myötä, ja vaikka paljon teen ja vaimonkin nähden huomioin myös muutkin naiset, niin lopulta aletaan valittamaan aivan pikkuasioista, vaikuttaen siltä, että minut halutaan loukuttaa, koukuttaa ja jopa latistaa, en ole näet mikään suoratoistopalveluiden kuluttaja tai semmoinen kotimies, joka jäisi sohvalle.Minulle esim vapaa-ajalla tehdyt puun pilkkomiset ovat henkireikä.
Kuten sanoin, haluan kohdella eettisesti ja kunnioittavasti osapuolia. Pitkän yhdessäolon myötä ihmiset muuttuu.
Olen myös huomannut vaimostani iän myötä ilmenevän, lisääntyvän ainaisen tyytymättömyyden. Mihin vaikuttaa myös hormonaalisuus. ( Kun joku sanoo, et mist johtuu, niin todellakin, hoidan kaikki kauppalaskut, autot tms, lähes kaikki perheen kustannukset, eli tyytymättömyys ei voi johtua siitä, ettenkö ois maksaja) Eikä se johdu siitä, etteikö hyvin kohtelis, jopa niin, että vaimon hyvinvointi, menee oman edelle.
Minulle vaimo kerran vinkkasi että libido alkaa iän myötä laskea, hän on aivan oikeassa. Mutta en koe kovaa laskua, kun joka päivänä olen valmis seksiin, vielä 45 -vuotiaana miehenä.
Television katsomisen sijaan, pidän kestävyyslajeista, melomisesta, pitkistä luontolenkeistä, marjojen keräämisestä, ihan nuotiolla istumisesta.
Arvostan myös perhettä, en toivoisi eroa, ainoa mitä toivon, että saan rakastaa useampaa naista kuin yhtä, pyytettömästi, ja tasa-arvoisesti.
Mietin vaadinko likaa?
Mutta, jos tuon toisen, toivoisin kovin, että saisin pitää mahdollisimman hyvät välit, siksi minulle toisen tuominen on iso kynnys.
Haluisin myös toisen naisen kanssa tehdä lapsia. Siitä olisi iso apu, jos esim kolmen aikuisen kesken, pystyisimme tekemään arjen sovituksia, esim lastenhoitoon liittyen.
Voi olla, että vaimoni hyväksyisi jopa paremmin sellaisen nuoremman naisen, kenen kanssa hankkisin lapsia, kuin sellaisen, kenen kanssa kuihailisin.
En ole sellainen luonne, mikä haluaa noin vaan erota, pitkästä liitosta. Mutta kun pitkänkin liiton aikana rakkaus muuttuu, niin suurin toive on, että tämä huomioitaisiin tasa-arvoisesti.
Kukaan ei omista toista.Hyvää sunnuntaita!
M45
Ketjun nimi on "Pitäisi osata päästää irti". Kenestä sinä yrität päästää irti? Jostain muusta syystä kirjoitat juuri tähän ketjuun? Sanot, että tässä punnitaan rakastaako vaimo sinua sellaisena kuin olet. Kyllä tässä on päinvastaisesta kyse. Sinä et rakasta vimoasi sellaisena kuin hän on. Vaimosi on yksiavioinen ihminen joka meni naimisiin yksiavioisen ihmisen kanssa. Nyt vaadit häntä muuttumaan. Et siis rakasta häntä sellaisena kuin hän on.
Kriisit ovat luonnollinen osa pitkää parisuhdetta. Juuri tuossa vaiheessa on tavallista kokea kriisi. Tuossa on tavallaan kaksi kriisiä päällekkäin. Lasten teini-iässä tai itsenäistyessä tulee kriisi. Lapsiarki loppui ja jotain uutta pitäisi löytyä tilalle. Neljän ja viidenkymmenen välillä tulee myös keski-iän kriisi. Elämä on ollut tähän asti tietyllä tapaa suorittamista. Nyt kaikki on saavutettu ja elämään tarvitsee löytää uutta suuntaa. Maailmanhistorian jokainen mies on nämä käynyt läpi. Kaikki tulevat sukupolvet nämä myös tulevat käymään läpi. Oma elämä on tietysti ainutkertaista, mutta hyvä pitää mielessä, että tässä on maailman vanhin tarina jälleen.
Ihastumisia tulee pitkässä parisuhteessa. Itsestä on kiinni kuinka niihin reagoi. Osa pitäytyy niissä uskollisuusvaloissa mitä on luvannut. Toiset alkavat pyörittämään näitä sivukuvioita. Jos olet aidosti polyamorinen ja aidosti rakastat vaimoasi niin ehdotan seuraavaa: eroa vaimostasi ja anna hänen löytää joku, kuka pystyy olemaan hänelle uskollinen. Sen jälkeen voit etsiä itsellesi halukkaita kumppaneita näihin haaremileikkeihin. Näin he tietävät jo lähtötilanteessa mihin ryhtyvät. Sanot "Kukaan ei omista toista". Eikö muka ole omistavaa käytöstä vaatia vaimoasi mukautumaan tähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M45 vuosi sitten olisin tuominut sinut heti. Nytkin viestisi meni ns.ihon alle.
Nykyisin kuitenkin olen monin tavoin armollisempi ja ymmärtäväisempi elämää ja sen tuomia käänteitä kohtaan. Mutta pettäjät ovat edelleen mielestäni alinta sakkaa. Vaikka syitä varmasti löytyy.
Sitä kun on itse tullut petetyksi, tietää sen kivun ja tuskan mitä se toiselle ihmiselle aiheuttaa.Se mitä sinulle M45 ehdotan on vakava itsetutkiskelu, mitä sinä oikeasti haluat ja mikä painaa vaakakupissa eniten. Ja rehellisyys!
Ole avoin ja rehellinen ennen kaikkea itsellesi mutta myös näille naisillesi. Rehellisyys on vaikeaa, se satuttaa, mutta se on ainoa oikea tapa.
Jos haluat avata suhteen, keskustele siitä vaimosi kanssa.
Jos haluat eron, keskustele siitä vaimosi kanssa.
Ole rehellinen, kerro että on toinen. Voit saada lähtöpassit heti, mutta se on sinun omaan valintaasi pohjautuva reaktio. Tai sitten saatatte saada hyvät pohdinnat ja keskustelut aikaan.Mutta, älä petä.
Älä pidä kahta naista.
Älä valehtele. Valhe paljastuu aina lopulta, ennemmin tai myöhemmin (tämän minun äitini opetti jo teininä minulle, muistan että saunanlauteilla käytiin keskustelu) ja valhe satuttaa ja rikkoo kaiken. Aivan kaiken.
Vaikka sekin satuttaa jos kerrot vaimollesi olevasi ihastunut toiseen, vaikka kertoisit haluavasi eron tämän toisen takia, vaimosi kenties joskus, ajan päästä asiasta toivuttuaan pystyy arvostamaan sinua ja suoraselkäisyyttäsi. Mutta jos valehtelet, pimität ja jäät siitä joskus kiinni ( ja aina siitä lopulta jää, aina), ei hän varmasti arvosta sinua enää koskaan.Ap
Olen tehnyt vahvan itsetutkiskelun, ja juuri se mihin olen päätynyt, on että haluan rakastaa useampaa. Mutta en haluaisi erota.
Olen toki ilmoittanut vaimolle, että olen polyamorinen. Tässä suhteessa olen suoraselkäinen.
Toisaalta tässä punnitaan myös se, että rakastaako vaimoni minua sellaisena kuin olen.
Kun ihmiset muuttuu ajan myötä, ja vaikka paljon teen ja vaimonkin nähden huomioin myös muutkin naiset, niin lopulta aletaan valittamaan aivan pikkuasioista, vaikuttaen siltä, että minut halutaan loukuttaa, koukuttaa ja jopa latistaa, en ole näet mikään suoratoistopalveluiden kuluttaja tai semmoinen kotimies, joka jäisi sohvalle.Minulle esim vapaa-ajalla tehdyt puun pilkkomiset ovat henkireikä.
Kuten sanoin, haluan kohdella eettisesti ja kunnioittavasti osapuolia. Pitkän yhdessäolon myötä ihmiset muuttuu.
Olen myös huomannut vaimostani iän myötä ilmenevän, lisääntyvän ainaisen tyytymättömyyden. Mihin vaikuttaa myös hormonaalisuus. ( Kun joku sanoo, et mist johtuu, niin todellakin, hoidan kaikki kauppalaskut, autot tms, lähes kaikki perheen kustannukset, eli tyytymättömyys ei voi johtua siitä, ettenkö ois maksaja) Eikä se johdu siitä, etteikö hyvin kohtelis, jopa niin, että vaimon hyvinvointi, menee oman edelle.
Minulle vaimo kerran vinkkasi että libido alkaa iän myötä laskea, hän on aivan oikeassa. Mutta en koe kovaa laskua, kun joka päivänä olen valmis seksiin, vielä 45 -vuotiaana miehenä.
Television katsomisen sijaan, pidän kestävyyslajeista, melomisesta, pitkistä luontolenkeistä, marjojen keräämisestä, ihan nuotiolla istumisesta.
Arvostan myös perhettä, en toivoisi eroa, ainoa mitä toivon, että saan rakastaa useampaa naista kuin yhtä, pyytettömästi, ja tasa-arvoisesti.
Mietin vaadinko likaa?
Mutta, jos tuon toisen, toivoisin kovin, että saisin pitää mahdollisimman hyvät välit, siksi minulle toisen tuominen on iso kynnys.
Haluisin myös toisen naisen kanssa tehdä lapsia. Siitä olisi iso apu, jos esim kolmen aikuisen kesken, pystyisimme tekemään arjen sovituksia, esim lastenhoitoon liittyen.
Voi olla, että vaimoni hyväksyisi jopa paremmin sellaisen nuoremman naisen, kenen kanssa hankkisin lapsia, kuin sellaisen, kenen kanssa kuihailisin.
En ole sellainen luonne, mikä haluaa noin vaan erota, pitkästä liitosta. Mutta kun pitkänkin liiton aikana rakkaus muuttuu, niin suurin toive on, että tämä huomioitaisiin tasa-arvoisesti.
Kukaan ei omista toista.Hyvää sunnuntaita!
M45
Ketjun nimi on "Pitäisi osata päästää irti". Kenestä sinä yrität päästää irti? Jostain muusta syystä kirjoitat juuri tähän ketjuun? Sanot, että tässä punnitaan rakastaako vaimo sinua sellaisena kuin olet. Kyllä tässä on päinvastaisesta kyse. Sinä et rakasta vimoasi sellaisena kuin hän on. Vaimosi on yksiavioinen ihminen joka meni naimisiin yksiavioisen ihmisen kanssa. Nyt vaadit häntä muuttumaan. Et siis rakasta häntä sellaisena kuin hän on.
Kriisit ovat luonnollinen osa pitkää parisuhdetta. Juuri tuossa vaiheessa on tavallista kokea kriisi. Tuossa on tavallaan kaksi kriisiä päällekkäin. Lasten teini-iässä tai itsenäistyessä tulee kriisi. Lapsiarki loppui ja jotain uutta pitäisi löytyä tilalle. Neljän ja viidenkymmenen välillä tulee myös keski-iän kriisi. Elämä on ollut tähän asti tietyllä tapaa suorittamista. Nyt kaikki on saavutettu ja elämään tarvitsee löytää uutta suuntaa. Maailmanhistorian jokainen mies on nämä käynyt läpi. Kaikki tulevat sukupolvet nämä myös tulevat käymään läpi. Oma elämä on tietysti ainutkertaista, mutta hyvä pitää mielessä, että tässä on maailman vanhin tarina jälleen.
Ihastumisia tulee pitkässä parisuhteessa. Itsestä on kiinni kuinka niihin reagoi. Osa pitäytyy niissä uskollisuusvaloissa mitä on luvannut. Toiset alkavat pyörittämään näitä sivukuvioita. Jos olet aidosti polyamorinen ja aidosti rakastat vaimoasi niin ehdotan seuraavaa: eroa vaimostasi ja anna hänen löytää joku, kuka pystyy olemaan hänelle uskollinen. Sen jälkeen voit etsiä itsellesi halukkaita kumppaneita näihin haaremileikkeihin. Näin he tietävät jo lähtötilanteessa mihin ryhtyvät. Sanot "Kukaan ei omista toista". Eikö muka ole omistavaa käytöstä vaatia vaimoasi mukautumaan tähän?
:D. Tää oli hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eroa vaimostasi ja anna hänen löytää joku, kuka pystyy olemaan hänelle uskollinen.
Sen jälkeen voit etsiä itsellesi halukkaita kumppaneita näihin haaremileikkeihin. Näin he tietävät jo lähtötilanteessa mihin ryhtyvät.
Haaremileikkeihin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M45 vuosi sitten olisin tuominut sinut heti. Nytkin viestisi meni ns.ihon alle.
Nykyisin kuitenkin olen monin tavoin armollisempi ja ymmärtäväisempi elämää ja sen tuomia käänteitä kohtaan. Mutta pettäjät ovat edelleen mielestäni alinta sakkaa. Vaikka syitä varmasti löytyy.
Sitä kun on itse tullut petetyksi, tietää sen kivun ja tuskan mitä se toiselle ihmiselle aiheuttaa.Se mitä sinulle M45 ehdotan on vakava itsetutkiskelu, mitä sinä oikeasti haluat ja mikä painaa vaakakupissa eniten. Ja rehellisyys!
Ole avoin ja rehellinen ennen kaikkea itsellesi mutta myös näille naisillesi. Rehellisyys on vaikeaa, se satuttaa, mutta se on ainoa oikea tapa.
Jos haluat avata suhteen, keskustele siitä vaimosi kanssa.
Jos haluat eron, keskustele siitä vaimosi kanssa.
Ole rehellinen, kerro että on toinen. Voit saada lähtöpassit heti, mutta se on sinun omaan valintaasi pohjautuva reaktio. Tai sitten saatatte saada hyvät pohdinnat ja keskustelut aikaan.Mutta, älä petä.
Älä pidä kahta naista.
Älä valehtele. Valhe paljastuu aina lopulta, ennemmin tai myöhemmin (tämän minun äitini opetti jo teininä minulle, muistan että saunanlauteilla käytiin keskustelu) ja valhe satuttaa ja rikkoo kaiken. Aivan kaiken.
Vaikka sekin satuttaa jos kerrot vaimollesi olevasi ihastunut toiseen, vaikka kertoisit haluavasi eron tämän toisen takia, vaimosi kenties joskus, ajan päästä asiasta toivuttuaan pystyy arvostamaan sinua ja suoraselkäisyyttäsi. Mutta jos valehtelet, pimität ja jäät siitä joskus kiinni ( ja aina siitä lopulta jää, aina), ei hän varmasti arvosta sinua enää koskaan.Ap
Olen tehnyt vahvan itsetutkiskelun, ja juuri se mihin olen päätynyt, on että haluan rakastaa useampaa. Mutta en haluaisi erota.
Olen toki ilmoittanut vaimolle, että olen polyamorinen. Tässä suhteessa olen suoraselkäinen.
Toisaalta tässä punnitaan myös se, että rakastaako vaimoni minua sellaisena kuin olen.
Kun ihmiset muuttuu ajan myötä, ja vaikka paljon teen ja vaimonkin nähden huomioin myös muutkin naiset, niin lopulta aletaan valittamaan aivan pikkuasioista, vaikuttaen siltä, että minut halutaan loukuttaa, koukuttaa ja jopa latistaa, en ole näet mikään suoratoistopalveluiden kuluttaja tai semmoinen kotimies, joka jäisi sohvalle.Minulle esim vapaa-ajalla tehdyt puun pilkkomiset ovat henkireikä.
Kuten sanoin, haluan kohdella eettisesti ja kunnioittavasti osapuolia. Pitkän yhdessäolon myötä ihmiset muuttuu.
Olen myös huomannut vaimostani iän myötä ilmenevän, lisääntyvän ainaisen tyytymättömyyden. Mihin vaikuttaa myös hormonaalisuus. ( Kun joku sanoo, et mist johtuu, niin todellakin, hoidan kaikki kauppalaskut, autot tms, lähes kaikki perheen kustannukset, eli tyytymättömyys ei voi johtua siitä, ettenkö ois maksaja) Eikä se johdu siitä, etteikö hyvin kohtelis, jopa niin, että vaimon hyvinvointi, menee oman edelle.
Minulle vaimo kerran vinkkasi että libido alkaa iän myötä laskea, hän on aivan oikeassa. Mutta en koe kovaa laskua, kun joka päivänä olen valmis seksiin, vielä 45 -vuotiaana miehenä.
Television katsomisen sijaan, pidän kestävyyslajeista, melomisesta, pitkistä luontolenkeistä, marjojen keräämisestä, ihan nuotiolla istumisesta.
Arvostan myös perhettä, en toivoisi eroa, ainoa mitä toivon, että saan rakastaa useampaa naista kuin yhtä, pyytettömästi, ja tasa-arvoisesti.
Mietin vaadinko likaa?
Mutta, jos tuon toisen, toivoisin kovin, että saisin pitää mahdollisimman hyvät välit, siksi minulle toisen tuominen on iso kynnys.
Haluisin myös toisen naisen kanssa tehdä lapsia. Siitä olisi iso apu, jos esim kolmen aikuisen kesken, pystyisimme tekemään arjen sovituksia, esim lastenhoitoon liittyen.
Voi olla, että vaimoni hyväksyisi jopa paremmin sellaisen nuoremman naisen, kenen kanssa hankkisin lapsia, kuin sellaisen, kenen kanssa kuihailisin.
En ole sellainen luonne, mikä haluaa noin vaan erota, pitkästä liitosta. Mutta kun pitkänkin liiton aikana rakkaus muuttuu, niin suurin toive on, että tämä huomioitaisiin tasa-arvoisesti.
Kukaan ei omista toista.Hyvää sunnuntaita!
M45
Avaatko tuota, miten tasa-arvo liittyy tähän mielestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerrankin on hyvän otteen jenkkakahvoista saanu ja saa nuijii seisaaltaan, nii miks irti?
M57
M45, minuakin kiinnostaisi tarkoittaako polyamoria sitä, että sallinut myös vaimosi hankkia muita kumppaneita ja lapsia muiden miesten kanssa jos hän niin haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuurankukka kirjoitti:
M45, minuakin kiinnostaisi tarkoittaako polyamoria sitä, että sallinut myös vaimosi hankkia muita kumppaneita ja lapsia muiden miesten kanssa jos hän niin haluaisi.
Mä saan jo ihan päänsäryn näin introverttina, että olisi sitä puolisoa, tuota puolisoa, sen exää ja nyxää kummeineen, mummoineen, ukkeineen ja kummin kaimoineen, sun muineen. Olisi meidän lapset, mun lapset ton toisen kanssa ja sun lapset ton toisen kanssa. Ja sun lasten äidin entiset lapset ja vielä mun toisen miehen entiset lapset ja kaikki säätö.....hyyyyyyyh.
Kuka voi edes ajatuksen tasolla haluta tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka kirjoitti:
M45, minuakin kiinnostaisi tarkoittaako polyamoria sitä, että sallinut myös vaimosi hankkia muita kumppaneita ja lapsia muiden miesten kanssa jos hän niin haluaisi.
Mä saan jo ihan päänsäryn näin introverttina, että olisi sitä puolisoa, tuota puolisoa, sen exää ja nyxää kummeineen, mummoineen, ukkeineen ja kummin kaimoineen, sun muineen. Olisi meidän lapset, mun lapset ton toisen kanssa ja sun lapset ton toisen kanssa. Ja sun lasten äidin entiset lapset ja vielä mun toisen miehen entiset lapset ja kaikki säätö.....hyyyyyyyh.
Kuka voi edes ajatuksen tasolla haluta tuollaista?
No ei ekstroverttiäkään miellytä tuollainen sekamelska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M45 - koeta rakastaa edes niitä lapsiasi pyyteettömästi, äläkä altista heitä herkässä iässä ko sekoilulle. Sillä on heidän elämälleen kauaskantoiset seuraukset.
Olet nyt kehittänyt itsellesi jonkun sädekehän mielessäsi, jossa vain rakastat ja syleilet kaikkia. Eihän sellainen voi olla paljon pyydetty. Luultavasti näin, koska tiedät jollain tasolla itsekin, että oikeasti toimit väärin kaikkia muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
M45 - koeta rakastaa edes niitä lapsiasi pyyteettömästi, äläkä altista heitä herkässä iässä ko sekoilulle. Sillä on heidän elämälleen kauaskantoiset seuraukset.
Olet nyt kehittänyt itsellesi jonkun sädekehän mielessäsi, jossa vain rakastat ja syleilet kaikkia. Eihän sellainen voi olla paljon pyydetty. Luultavasti näin, koska tiedät jollain tasolla itsekin, että oikeasti toimit väärin kaikkia muita kohtaan.
Voiskoon olla maaninen tapaus?
Nyt sanon suoraan että huhhuh, menee nyt minun maailmasta aika kauas nämä keskustelut. Mutta, kukin tyylillään. Flunssa-aivot ei nyt kehitä mitään viisasta sanottavaa. Eli en kommentoi.
Mutta sen tulin sanomaan, että varmasti muistatte miten pelkäsin lasten menettämistä. Vietin unettomia öitä jne. Nyt alkaa näyttämään sille, ainakin tällä hetkellä, että se viimeinenkin lapsi kummasti viihtyykin täällä. Kenties viimeisen kahden kuukauden aikana ollut enemmän täällä kun isällään? En ole tarkasti laskenut.
Mutta, se mitä tulin kertomaan ja mikä minut yllätti on suru asiasta. Olen toki iloinen, että lapsi viihtyy täällä ja on täällä. Mutta samalla olen surullinen siitä, että isän kanssa eläminen alkoi olla ilmeisen hankalaa, vaatimusten täyttämää. Eikä lapsi samalla tavalla enää viihdy siellä. Olisin oikeasti toivonut lapsille uudenlaista isää. En olisi toivonut sitä, että tänne tultaisiin ns.isän kustannuksella, jos ymmärrätte. Ja voihan tämä nyt vaan olla joku vaihe. Mutta kummasti ne vanhat jutut rupeaa kuulumaan lasten puheissa ja exän jutuissa. Tänään taas tullu melkosta tekstiä, kun asiat ei mene niinkun hän haluaa.
Ja ymmärrän kyllä lapsia, exän käytös kuulostaa niin entisenlaiselta. Kun minä sanon sinä tottelet. Heti. Ja kyseenalastamatta. Lisäksi katteettomia lupauksia, vaatimuksia... tiedän todella minkälaista se on. Ja ikävä kyllä kuulostaa "vanhalta tutulta" mutta, kuten sanoin, suru on se tunne mitä tunnen. Suru lasten puolesta. Ja jopa suru exän puolesta, se ei vaan ymmärrä, äkäilee, pullistelee, komentelee, syyttää muita (varsinkin minua!!!) Ja ihmettelee kun lapset kaikkoaa. Tai ei se ihmettele, vaan syyllistää minua. Olen surullinen hänen puolestaan. Edelleen toivon, että saisi hyvät välit lastensa kanssa. Tajuaisi. Ennen kun on liian myöhäistä. En halua asian menevän niin, että lapset eivät halua isälle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt sanon suoraan että huhhuh, menee nyt minun maailmasta aika kauas nämä keskustelut. Mutta, kukin tyylillään. Flunssa-aivot ei nyt kehitä mitään viisasta sanottavaa. Eli en kommentoi.
Mutta sen tulin sanomaan, että varmasti muistatte miten pelkäsin lasten menettämistä. Vietin unettomia öitä jne. Nyt alkaa näyttämään sille, ainakin tällä hetkellä, että se viimeinenkin lapsi kummasti viihtyykin täällä. Kenties viimeisen kahden kuukauden aikana ollut enemmän täällä kun isällään? En ole tarkasti laskenut.
Mutta, se mitä tulin kertomaan ja mikä minut yllätti on suru asiasta. Olen toki iloinen, että lapsi viihtyy täällä ja on täällä. Mutta samalla olen surullinen siitä, että isän kanssa eläminen alkoi olla ilmeisen hankalaa, vaatimusten täyttämää. Eikä lapsi samalla tavalla enää viihdy siellä. Olisin oikeasti toivonut lapsille uudenlaista isää. En olisi toivonut sitä, että tänne tultaisiin ns.isän kustannuksella, jos ymmärrätte. Ja voihan tämä nyt vaan olla joku vaihe. Mutta kummasti ne vanhat jutut rupeaa kuulumaan lasten puheissa ja exän jutuissa. Tänään taas tullu melkosta tekstiä, kun asiat ei mene niinkun hän haluaa.
Ja ymmärrän kyllä lapsia, exän käytös kuulostaa niin entisenlaiselta. Kun minä sanon sinä tottelet. Heti. Ja kyseenalastamatta. Lisäksi katteettomia lupauksia, vaatimuksia... tiedän todella minkälaista se on. Ja ikävä kyllä kuulostaa "vanhalta tutulta" mutta, kuten sanoin, suru on se tunne mitä tunnen. Suru lasten puolesta. Ja jopa suru exän puolesta, se ei vaan ymmärrä, äkäilee, pullistelee, komentelee, syyttää muita (varsinkin minua!!!) Ja ihmettelee kun lapset kaikkoaa. Tai ei se ihmettele, vaan syyllistää minua. Olen surullinen hänen puolestaan. Edelleen toivon, että saisi hyvät välit lastensa kanssa. Tajuaisi. Ennen kun on liian myöhäistä. En halua asian menevän niin, että lapset eivät halua isälle.Ap
Suosittelen vanhaa ja yksinkertaista tyyneysrukousta:
Tyyneysrukous
Jumala suokoon minulle tyyneyttä
hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin,
ja viisautta erottaa nämä toisistaan
- Reinhold Niebuhr (?)
Vierailija kirjoitti:
M45 - tietysti kauhean kiva, että saat kaikenlaisia yleviä ajatuksia liitettyä siihen, että periaatteessa olet kertonut vaimollesi ettei hän riitä, ja olet rakastunut toiseen. Tuothan sentään kukkia ja haluat rakastaa tasa-arvoisesti. Olet myös löytänyt identiteettisi.
Mitäpä luulet että lapsesi tykkäisivät siitä, että isi perustaa sivuperheen? Oletko -oikeasti- ajatellut tätä kenenkään muun kannalta, kuin itsesi? Vaimokin valittaa pikkuasioista - no mistäpä sitten, kun on ilmeisesti liian shokissa muuhun näistä paljastuksista.
Mieti hetki, mille sinusta tuntuisi, jos vaimo haluaisi tuoda toisen miehen teidän suhteeseen. On rakastunut, ja sehän on vaan kiva asia. Miksei sitä hänelle sallita? Vai sallisitko, oikeasti, eikä itsetuntosi edes ottaisi hieman osumaa?
Vaimon perustelu voisi vaikka olla, että haluaa kuitenkin aidosti olla sinullekin hyvä, ja hieroa hartioitasi.
Loistava kommentti! Mitä M45 tuumaisi tosiaan, jos vaimosi toisi toisen miehen suhteeseen, vaimo pyöräyttäisi toisen miehen kanssa vielä pari vauvaa, ja edellyttäisi että M45 osallistuisi vauvojen hoitoon, esim. hoitaisi yksin vauvat, ja teinit, silloin kun vaimo ja tämä toinen mies ovat viettämässä hotelliviikonloppua kaksin. Miltäs kuulostaa, ei kai siinä mitään jos vaimo onkin löytänyt polyamorisuutensa? Varmaan vaimokin löytäisi perusteluita geeneistä lähtien. Hyvä suhdemuotohan se on, kai...
Tosissaan puhuen, minusta kuulostaa että M45 haluaisi todistaa maskuliinisuuttaan, ettei vielä ole mikään vanha ukko. Ikäkriisi. Sen puolesta puhuu että lapsiakin haluaisi vielä laittaa. Silloin koko maailma näkisi, miten viriili M45 vielä on :-) Lapsia vaan täytyisi hoitaakin, työlästä hommaa. Kätevää olisi, jos saisi ulkoistettua oman vastuun pikkulapsista sille vanhalle vaimolle.
Rusinat pullasta -meininkiä.
Rakas Ap,
Kiva kuulla sinusta. Ikävää, että lapsi-isä -suhde menee nyt noin, mutta etkös sinä tämän jo tiennytkin? Siis millainen exä on. Ei ihminen lopulta kai pysty muuttumaan, mihin koira karvoistaan pääsee. Lasten puolesta tietysti sinulla on suru. Onneksi heillä on äiti, jonka rakkauteen voi luottaa.
Minä tein eilen jotain, mikä vähän hävettää, mutta silti en kadu. Haukuin miehen oikein kunnolla. Annoin tulla tuutin täydeltä, miltä minusta tuntuu hänen somesekoilut ja se, ettei tunnu piittaavan pätkääkään minun tunteista. En ole ylpeä siitä, miten kiljuin, mutta toisaalta hän nyt ainakin tietää, että minulla on mitta täynnä.
Sivustaseuraaja
Päästin irti uskosta.
Paras ratkaisuni ikinä.
Lähti mielenterveysongelmat samalla kuin lähdin läpyyttelemään lestadiolaisyhdyskunnasta.