Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12634)
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa. Kiitos M45, hyvin paljastuu kommentoijien erilainen suhtautuminen sinuun kuin M36:een. Ihan päivän naurut sain.
Sama. Ja millainen suhtautuminen siihen opeen, jolla ystävyyssuhde miehen kanssa. Just sitä moralismia ja epävakautta kommenteissa. Ja projisointia, että nähdään ns. hoitona ystävyyskin. Kertoo vain itse kommentoijista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Sivustaseuraaja täällä hei! Kiitän ja kumarran kivoista kommenteista teitä vakkareita, ehkäpä minäkin uskallan vähän jotain tilanteestani avata.
Pitkä avioliitto, ollaan +50 ja lapset lentäneet pesästä. Mies ollut aina menevää sorttia, minä enemmän kotona viihtyvä, vaikka molemmilla kiireinen ja vaativa työ. Minulle on viime vuosina valjennut, etten koskaan tule saamaan tässä suhteessa sitä lämpöä, läheisyyttä ja sellaista huolenpitoa, mitä kaipaisin.
Mies menee aina poispäin minusta, eikä lainkaan viihdy lähelläni. "Avioillisia palveluksia" hän kyllä käy vaatimassa, mutta minua se ei kiinnosta tällä mallilla. Pitkään kuitenkin koitin pitää sitäkin puolta hengissä, mutta sitten totesin että ei vetele. Koen, että hän on hylännyt minut jo aikoja sitten, tärkeintä on vain oma napa, omat menot. Lisäksi ajaa itsensä ihan piippuun mahdottomilla aikatauluillaan ja sitten kiukuttelee ja räyhää kotona minulle. Tunnen kertakaikkiaan, ettei tämä suhde anna minulle mitään. Minulle on vain varattuna joku ihmeen hybridirooli, olen ikäänkuin äiti, palvelija, resurssi ja p*nopuu. Hyi miten kamalalta tämä näyttääkään kirjoitettuna.
Nyt varmaan ihmettelette mitä minä vielä teen tässä avioliitossa? Niin. Niinpä niin. Askel on nyt otettu, erilleen on muutettu (ei virallisesti, mutta saimme asian järjestymään light-versiona. Tai siis minä sen järjestin, toinen ei meinannut uskoa edes että olen tosissaan). Olen esittänyt miehelle toiveen tutkiskella mitä hän elämältään toivoo ja kertonut että tämä suhde ei tällaisenaan voi jatkua. Jää nähtäväksi, mitä tästä seuraa.
Onko teillä hyviä vinkkejä, näkökulmia, kommentteja?
Sivustaseuraaja
Hyviä pointteja tuotu. Ketju on mainio, monia ratkaisukeskeisiä näkökulmia.
Parisuhdetta takana 25 vuotta, 2 lasta, teinejä.
Ikää 45.
Puolisoni on n. samaa ikäluokkaa, iän myötä oma-aloitteisuus seksiin hiipunut, toki lähtee kun, vaan ottaa ja vie. On ns. perässä vedettävää mallia.
Puolisolla migreeniä, tykkää televisiosta ja sohvasta. Puoliso vaihtanut menestys uran sosionomin uraan, mistä tykkää kovasti.
Itse toimin yrittäjänä, toivoisin kovasti semmoista vitaalista ja hiukan bisneshenkistä otetta.
Jotenkin henkisesti, puuttuu joku pala. Haluaisin kovasti, semmosta draivia.
Mutta silti rakastan puolisoa, haluaisin vaan avata suhteen, polyamoriseksi.
Olisi myös toinen nainen, jossa kaikki ne ominaisuudet, mitä omassa ei oo.
Ja tuska olla erossa suuri, kun oon tän toisen naisen seurassa saan myös yrityspuolella huikeita asioita edistettyä. Tiedän etten voisi olla hänen kanssaan monogaamisesssa suhteessa.
Mitä teen ?
En halua erota, mutta sydämmeni haluaa jakaa rakkautta kahdelle naiselle .
Haluaisin pitää hyvänä molemmat !
M45
Tämä on sinulle M45
Tilanteesi on hankala, mutta toisaalta ehkä jopa tyypillinen keski-ikäisen parisuhteessa. Yhdessä on oltu jo pitkään puolison kanssa ja lapsetkin alkavat olla jo isoja, jotka pärjäävät itsekseen eivätkä vaadi koko ajan vanhempien aikaa ja huolenpitoa. Näin omaa aikaa jää enemmän ja tilaa ajatuksille. Se oma puoliso saattaa alkaa vaikuttaa hieman liian tutulta ja tylsältä, elämä on ehkä liiankin seesteistä ja yllätyksetöntä, ei oikein motivoi ja intohimo saattaa olla laimentunut jonnekin vuosien varrella. En ylläty, jos tämän kaltaisessa tilanteessa toisella osapuolella saattaisi olla sivusuhde tai että on alkanut katsella vieraita naisia/miehiä sillä silmällä. Siitä saattaa saada uutta kaivattua kipinää ja jännitystä, sitä kadonnutta intohimoa. Mutta. Mikä on oikein ja missä menee raja? Sinä sanoit rakastavasi edelleen puolisoasi. Se mitä teet nyt, satuttaa puolisoasi, vaikkei hän sivusuhteesta tietäisikään. Olisiko kuitenkin paras, jos yrittäisit keskustella puolisosi kanssa teidän parisuhteesta, mitä toivoisit siitä, minkä haluaisit muuttuvan, ja kysyisit, mitä puolisosi toivoisi teidän parisuhteelta ja mitä voisit tehdä toisin, jotta hän voisi myös paremmin. Sen, kerrotko puolisollesi toisesta naisesta, päätät sinä itse, mutta joka tapauksessa suosittelisin käymään tuon keskustelun teidän parisuhteen tilasta ja molempien toiveista sen suhteen. Mainitsit avoimen suhteen, ja sehän voisi olla yksi ratkaisu kipinän ja draivin löytämiseen. Toisaalta harvemmissa suhteissa tuohon ehkä päädytään (?), ja pelkästään se, että oma puoliso tuollaista ehdottaa, saattaa loukata sitä suhteen toista osapuolta. Jo se, että pettämisestä huolimatta haluaisit jatkaa puolisosi kanssa, kunhan saisitte työstettyä parisuhdettanne paremmaksi ja tyydyttävämmäksi, kertoo minusta siltä, että teillä on pieni mahdollisuus onnistua jatkamaan yhdessä. Toki molempien pitää tehdä jotain muutoksia käytökseen, ja sitten on vielä se, miten käsittelette sun pettämisen, jos edes meinaat kertoa siitä puolisollesi. Mutta puhukaa toiveistanne.
"Usein ihmisillä on väärinkäsitys siitä, että polyamorinen suhde on avoin suhde, mutta sitä se ei missään nimessä ole. Siinä on sitouduttu hyvin vahvasti niiden ihmisten kanssa, jotka polyamorisessa suhteessa elävät.
Santalahti kuvaa polyamoriaa vapaan rakkauden päivitetyksi malliksi. Siinä useampi aikuinen ihminen muodostaa perheen, mutta heillä on myös oma henkilökohtainen elämänsä. Santalahden mukaan pettäminen polyamorisissa suhteissa ei ole sen sallitumpaa kuin perinteisessä parisuhteessa, vaan uusista kumppaneista kerrotaan ja keskustellaan etukäteen."
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa. Kiitos M45, hyvin paljastuu kommentoijien erilainen suhtautuminen sinuun kuin M36:een. Ihan päivän naurut sain.
En ole itse kommentoinut asiaan aiemmin, mutta ihmettelen miksi M45:een ja M36:een pitäisi suhtautua samalla tavalla kun heidän tilanteensa ja asenteensa ovat aivan erilaiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa. Kiitos M45, hyvin paljastuu kommentoijien erilainen suhtautuminen sinuun kuin M36:een. Ihan päivän naurut sain.
En ole itse kommentoinut asiaan aiemmin, mutta ihmettelen miksi M45:een ja M36:een pitäisi suhtautua samalla tavalla kun heidän tilanteensa ja asenteensa ovat aivan erilaiset?
Ero on siinä, että mies36 esittää itsensä uhrina, eikä näe omaa tekijyyttään.
M45 ei esiinny uhrina, vaan kertoo suoraan halunsa ja motiivinsa.
Uhritarina on täällä se sokeutta aiheuttava ja hyväksytty narratiivi.
Mikä on se toinen ketju missä tästä ketjusta puhutaan?
Sieltäkö tänne ovat eksyneet nämä kärkkäät kommentoijat ja naureskelijat?
Jotka mukaan tulollaan ovat muuttaneet ketjun luonnetta ikävällä tavalla.
Suosittelisin pysähtymistä ja miettimistä ennen kommentointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa. Kiitos M45, hyvin paljastuu kommentoijien erilainen suhtautuminen sinuun kuin M36:een. Ihan päivän naurut sain.
En ole itse kommentoinut asiaan aiemmin, mutta ihmettelen miksi M45:een ja M36:een pitäisi suhtautua samalla tavalla kun heidän tilanteensa ja asenteensa ovat aivan erilaiset?
Ero on siinä, että mies36 esittää itsensä uhrina, eikä näe omaa tekijyyttään.
M45 ei esiinny uhrina, vaan kertoo suoraan halunsa ja motiivinsa.Uhritarina on täällä se sokeutta aiheuttava ja hyväksytty narratiivi.
M36:n harrastamaa pettämistä on kritisoitu täällä kovin sanoin. On koitettu saada häntä näkemään miksi hän tekee niin. Hän on ollut myös myötämielinen analysoimaan itse käytöstään.
Itse näen myös eron siinä, että M36 on pettänyt koska ei ole päässyt eroon rakkaudesta eksäänsä kohtaan. M45 haluaa pettää pelkästä vaihtelunhalusta, koska kaipaa "draivia". Itse ainakin ymmärrän ensimmäistä motiivia paljon paremmin. Jälkimmäinen tuntuu kertovan lähinnä keskenkasvuisuudesta. Tokikaan M45 ei ole ajatuksiaan avannut samassa määrin kuin M36.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa. Kiitos M45, hyvin paljastuu kommentoijien erilainen suhtautuminen sinuun kuin M36:een. Ihan päivän naurut sain.
En ole itse kommentoinut asiaan aiemmin, mutta ihmettelen miksi M45:een ja M36:een pitäisi suhtautua samalla tavalla kun heidän tilanteensa ja asenteensa ovat aivan erilaiset?
Ero on siinä, että mies36 esittää itsensä uhrina, eikä näe omaa tekijyyttään.
M45 ei esiinny uhrina, vaan kertoo suoraan halunsa ja motiivinsa.Uhritarina on täällä se sokeutta aiheuttava ja hyväksytty narratiivi.
M36:n harrastamaa pettämistä on kritisoitu täällä kovin sanoin. On koitettu saada häntä näkemään miksi hän tekee niin. Hän on ollut myös myötämielinen analysoimaan itse käytöstään.
Itse näen myös eron siinä, että M36 on pettänyt koska ei ole päässyt eroon rakkaudesta eksäänsä kohtaan. M45 haluaa pettää pelkästä vaihtelunhalusta, koska kaipaa "draivia". Itse ainakin ymmärrän ensimmäistä motiivia paljon paremmin. Jälkimmäinen tuntuu kertovan lähinnä keskenkasvuisuudesta. Tokikaan M45 ei ole ajatuksiaan avannut samassa määrin kuin M36.
Pidät siis panoja exän kanssa rakkautena, josta mies ei ole päässyt eroon. Ja täällä kommenteissa on kyseenalaistettu uuden naisen motiivi suhteeseen, kun eikö juuri tuon miehen motiivi pitäisi kyseenalaista.
Nämä jutut ovat kuin nurinkurin maasta. Kanin kolosta. Ei ihme, että terapioita väheksytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa. Kiitos M45, hyvin paljastuu kommentoijien erilainen suhtautuminen sinuun kuin M36:een. Ihan päivän naurut sain.
En ole itse kommentoinut asiaan aiemmin, mutta ihmettelen miksi M45:een ja M36:een pitäisi suhtautua samalla tavalla kun heidän tilanteensa ja asenteensa ovat aivan erilaiset?
Ero on siinä, että mies36 esittää itsensä uhrina, eikä näe omaa tekijyyttään.
M45 ei esiinny uhrina, vaan kertoo suoraan halunsa ja motiivinsa.Uhritarina on täällä se sokeutta aiheuttava ja hyväksytty narratiivi.
M36:n harrastamaa pettämistä on kritisoitu täällä kovin sanoin. On koitettu saada häntä näkemään miksi hän tekee niin. Hän on ollut myös myötämielinen analysoimaan itse käytöstään.
Itse näen myös eron siinä, että M36 on pettänyt koska ei ole päässyt eroon rakkaudesta eksäänsä kohtaan. M45 haluaa pettää pelkästä vaihtelunhalusta, koska kaipaa "draivia". Itse ainakin ymmärrän ensimmäistä motiivia paljon paremmin. Jälkimmäinen tuntuu kertovan lähinnä keskenkasvuisuudesta. Tokikaan M45 ei ole ajatuksiaan avannut samassa määrin kuin M36.
Pidät siis panoja exän kanssa rakkautena, josta mies ei ole päässyt eroon. Ja täällä kommenteissa on kyseenalaistettu uuden naisen motiivi suhteeseen, kun eikö juuri tuon miehen motiivi pitäisi kyseenalaista.
Nämä jutut ovat kuin nurinkurin maasta. Kanin kolosta. Ei ihme, että terapioita väheksytään.
M36:n motiivia uuteen suhteeseen on kyseenalaistettu paljonkin. Sitä on kyseenalaistettu myös siksi, että selvästi hänellä on jäänyt tunteita eksäänsä kohtaan kun hänen on vaikea tästä luopua. En itse hyväksy hänen toimintaansa. Mutta ymmärrän sen paljon paremmin, kuin M45:n, joka sanoo rakastavansa naista jota on valmis satuttamaan vain koska kaipaa "draivia".
Mutta tämä asia jääköön minun osaltani tähän.
Miksi M36 ja M45 joutuivat vertailun kohteeksi? Siksikö että ovat molemmat miehiä? Jokainen tilanne on erilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M45, itsetutkiskelun paikka. Jos rakastat vielä vaimoasi, nyt on aika pysähtyä tutkimaan teidän avioliittoa. Yhdessä. Sitä miten voisitte sitä parantaa ja onko molemmilla todellista tahtoa siihen. Jos ei onnistu, sitten voit lähteä miettimään muita vaihtoehtoja. Mutta älä pidä kahta naista. Se ei ole oikein ketään kohtaan eikä johda mihinkään hyvään.
Tämä on vain minun neuvoni. Olen ilmeisesti sen verran kapeakatseinen, että en lähtisi edes pohtimaan avointa suhdetta tai polyamoriaa. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia. Mutta se että edes ehdottaisit tuollaista vaimollesi, voi rikkoa teidän avioliiton peruuttamattomasti.
Eli kokeilisin kyllä perinteisiä vaihtoehtoja ensin. Mutta selvitä ensin omat tunteesi vaimoasi kohtaan. Yritä olla itsellesi mahdollisimman rehellinen ja toimia niin, että loukkaat muita mahdollisimman vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Sivustaseuraaja täällä hei! Kiitän ja kumarran kivoista kommenteista teitä vakkareita, ehkäpä minäkin uskallan vähän jotain tilanteestani avata.
Pitkä avioliitto, ollaan +50 ja lapset lentäneet pesästä. Mies ollut aina menevää sorttia, minä enemmän kotona viihtyvä, vaikka molemmilla kiireinen ja vaativa työ. Minulle on viime vuosina valjennut, etten koskaan tule saamaan tässä suhteessa sitä lämpöä, läheisyyttä ja sellaista huolenpitoa, mitä kaipaisin.
Mies menee aina poispäin minusta, eikä lainkaan viihdy lähelläni. "Avioillisia palveluksia" hän kyllä käy vaatimassa, mutta minua se ei kiinnosta tällä mallilla. Pitkään kuitenkin koitin pitää sitäkin puolta hengissä, mutta sitten totesin että ei vetele. Koen, että hän on hylännyt minut jo aikoja sitten, tärkeintä on vain oma napa, omat menot. Lisäksi ajaa itsensä ihan piippuun mahdottomilla aikatauluillaan ja sitten kiukuttelee ja räyhää kotona minulle. Tunnen kertakaikkiaan, ettei tämä suhde anna minulle mitään. Minulle on vain varattuna joku ihmeen hybridirooli, olen ikäänkuin äiti, palvelija, resurssi ja p*nopuu. Hyi miten kamalalta tämä näyttääkään kirjoitettuna.
Nyt varmaan ihmettelette mitä minä vielä teen tässä avioliitossa? Niin. Niinpä niin. Askel on nyt otettu, erilleen on muutettu (ei virallisesti, mutta saimme asian järjestymään light-versiona. Tai siis minä sen järjestin, toinen ei meinannut uskoa edes että olen tosissaan). Olen esittänyt miehelle toiveen tutkiskella mitä hän elämältään toivoo ja kertonut että tämä suhde ei tällaisenaan voi jatkua. Jää nähtäväksi, mitä tästä seuraa.
Onko teillä hyviä vinkkejä, näkökulmia, kommentteja?
Sivustaseuraaja
Hyviä pointteja tuotu. Ketju on mainio, monia ratkaisukeskeisiä näkökulmia.
Parisuhdetta takana 25 vuotta, 2 lasta, teinejä.
Ikää 45.
Puolisoni on n. samaa ikäluokkaa, iän myötä oma-aloitteisuus seksiin hiipunut, toki lähtee kun, vaan ottaa ja vie. On ns. perässä vedettävää mallia.
Puolisolla migreeniä, tykkää televisiosta ja sohvasta. Puoliso vaihtanut menestys uran sosionomin uraan, mistä tykkää kovasti.
Itse toimin yrittäjänä, toivoisin kovasti semmoista vitaalista ja hiukan bisneshenkistä otetta.
Jotenkin henkisesti, puuttuu joku pala. Haluaisin kovasti, semmosta draivia.
Mutta silti rakastan puolisoa, haluaisin vaan avata suhteen, polyamoriseksi.
Olisi myös toinen nainen, jossa kaikki ne ominaisuudet, mitä omassa ei oo.
Ja tuska olla erossa suuri, kun oon tän toisen naisen seurassa saan myös yrityspuolella huikeita asioita edistettyä. Tiedän etten voisi olla hänen kanssaan monogaamisesssa suhteessa.
Mitä teen ?
En halua erota, mutta sydämmeni haluaa jakaa rakkautta kahdelle naiselle .
Haluaisin pitää hyvänä molemmat !
M45
Semmoista satuilua! Tuskin pidät hyvänä sitä yhtäkään, mutta luulot on kovat. Haluat siis kotihiiren ja bisnesbossin. Saahan sitä fantasioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska sulla ei oo kunnon suunnitelmaa mitä teet irti päästämisen jälkeen.
siitä se johtuu.
Sivustaseuraaja, olet ihan oikeassa siinä, että me kaikki tulkitsemme maailmaa ja tapahtumia omien kokemustemme kautta. Sen takia myös tässä ketjussa on varsin värikästä keskustelua ja annetaan erilaisia neuvoja, koska taustalla vaikuttavat ihmisten omat kokemukset.
On kuitenkin myös tosiasioita, joilta ei kannata ummistaa silmiään. Kerroit, että miehesi on ilmeisesti viestitellyt muiden naisten kanssa eikä ole ilmeisesti edes kiistänyt tehneensä niin. Siinä on yksi tosiasia, jota sinun kannattaa pohtia. Haluatko elää parisuhteessa, jossa toinen toimii näin?
Entä jos taustalta paljastuisi myös fyysistä pettämistä. Todisteita sen tueksi tai miehesi myöntäisi näin tapahtuneen. Pystyisitkö elämään sellaisessa parisuhteessa?
Ja ennen kaikkea: Mitä itse toivot parisuhteelta? Millaista elämää haluat elää? Onnistuuko se tämän miehen kanssa vai ei?
Kun löydät vastaukset kysymyksiisi, voit alkaa miettiä mitä pitäisi tehdä. Näin minä toimisin. Mutta edelleen tämä on vain minun näkemykseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M45, jäi epäselväksi oliko sulla jo se toinen nainen vai suunnittelitko sellaisen hankkimista. Joka tapauksessa lienee parasta, että kerrot vaimolle haluavasi avata suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vielä M45, jospa koittaisit antaa sitä energiaasi vaimollesi. Tekisit kotitöitä, huomioisit pienin arjenteoin. Antaisit vaimolle sen draivin, mikä nyt ehkä menee tiedostamattasi tälle toiselle naiselle?
Sosionomin työ ottaa osansa. Siinä antaa itsestään toisille paljon. Jos kotona saisi pyytämättä itselleen, aitoa, rehellistä, pyyteetöntä huomiota, huomatuksi tulemista. Kukkakimpun, hartiahieronnan, kysymyksen mitä kuuluu, miten sun päivä meni ja aidon kuuntelun. Ehkä vaimosta alkaisi löytyä muutakin innostusta kun sohva? Saako hän seksistä irti, oikeasti? Vai onko se sinun suorituksesi?Ihan omalta kokemuspohjalta näitä ehdottelen, en voi tietää miten teillä nämä menee.
Itse, jos olisin saanut apua arkeen, pyytämättä, aitoa kohtaamista, kiinnostusta minun juttuihin, huomiota (ilman että ollaan jotain vailla) ja itsekin jotain irti siitä seksistä olisi omakin jaksaminen ollut aivan erilaista. Suhteessa kaikki paukut meni arjen pyöritykseen, minkä tein täysin yksin. Toki meidän suhteessa oli paljon muitakin epäkohtia, mutta ei mennä nyt niihin.
Kun rakkautta on, silloin asiat on korjattavissa. Ja lapsille ehjä, rakastava koti on aina paras.
Ap
Kiitokset kommenteista, on hienoa, että täältä löytyy armollisuutta. Ainakin joiltain.
Haluaisin vain miehenä tuoda esille sen, että pidän vaimoani hyvänä, tuon kukkia, saa hartijahierontaa ja kaikkea, enkä tosiaan kohtele häntä huonosti. Annan kyllä seksia ihan täysillä, vien sillä saralla vaimoni huipulle.
---
Muuta;
Esim, jos hänen kaverinsa tulee vaikka viettää naisten saunailtaa, lämmitän saunan, siivoan paikat, teen ruuat, laitan kaiken valmiiksi. Ja poistun, että naiset saavat rantasaunoa keskenään.
Kannustan vaimoa, myös omaan aikaan, kavereidensa kanssa.
Mutta kyse on siitä, että vaikka rakastan häntä täysin, minulla on myös tunteita toiseen naiseen. Ne eivät ole päällekkäisiä, vaan limittyviä, mutta rakkautta kaikissa muodoissaan.
Toistakin naista kohtelen hyvin, ja haluan tukea häntä myös menestymään, vaikka on hankalia lähtökohtia hänellä, nautin suunnattomasti siitä, jos saan vaan rakastaa tasapuolisesti, en edes edellytä seksiä. Minulle on tärkeää, että voin pitää kädestä ja halia, kaipaan. Toki en kiistä, ettenkö miehenä halua häntä, koska hän on nainen. Ja satun olemaan hetero mies.
Tiedän, että minulle ivaillaan polyamorisen elämänasenteen johdosta, mutta se, että olen vaimolleni ja hyville ystäville kertonut identiteetistä, on helpottanut jo sinänsä oloa.
Oikeastaan olen saanut paljon energiaa asiasta, vaikka tämä on kova pala, itseasiassa kaikille.
Jopa minulle itselleen. Jos saisin valita identiteettini uudelleen, haluisin olla täysin monogaaminen.
Olen yrittänyt olla, mutta masennun, jos jään yksinomaan puolisoni kanssa. Me ollaan osin kasvettu erilleen, mutta monin osin silti rakastamme toisiamme.
Kyse ei oo mistään hetken huuman hakemisesta, vaan kyse on minulla aivolohkon tunnekäsittelystä arjen rakkauden ja rutiinien; myöskin elämänasenteen osalta, liittyi se evoluution tai ei.
Isoisäni oli polyamorinen niin ikään myös, vaikkei sitä sillä nimellä kutsuttukkaan siihen aikaan, mutta toiminta.
Toivoisin kovin, että ihmiset eivät ilkkuisi sitä, että rakastaa useampaa.
Rakkaus on ikuista kuin ruoho, ja haluan, että voin jakaa sitä kohtuullisesti esim kahdelle naiselle. En edes haaveile useammasta, haluan pitää niitä keiden kanssa olen, hyvänä.
Polyamorinen herääminen tuli n. 7 vuotta sitten. Sen vaan tunsi. Ikäänkuin joku palanen loksahti. Samoihin aikoihin masennus alkoi hellittää, ja iloisuus ja elämänmyönteisyys kasvamaan.
Terveiset Jyväskylästä!
Aurinkoista kesää kaikille.
Tämä on hyvä ketju.
M45
Ei polyamoriassa ole mitään pahaa, kunhan sitä harjoitetaan eettisesti niin, että kaikki ovat kartalla ja hyväksyvät asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Sivustaseuraaja täällä hei! Kiitän ja kumarran kivoista kommenteista teitä vakkareita, ehkäpä minäkin uskallan vähän jotain tilanteestani avata.
Pitkä avioliitto, ollaan +50 ja lapset lentäneet pesästä. Mies ollut aina menevää sorttia, minä enemmän kotona viihtyvä, vaikka molemmilla kiireinen ja vaativa työ. Minulle on viime vuosina valjennut, etten koskaan tule saamaan tässä suhteessa sitä lämpöä, läheisyyttä ja sellaista huolenpitoa, mitä kaipaisin.
Mies menee aina poispäin minusta, eikä lainkaan viihdy lähelläni. "Avioillisia palveluksia" hän kyllä käy vaatimassa, mutta minua se ei kiinnosta tällä mallilla. Pitkään kuitenkin koitin pitää sitäkin puolta hengissä, mutta sitten totesin että ei vetele. Koen, että hän on hylännyt minut jo aikoja sitten, tärkeintä on vain oma napa, omat menot. Lisäksi ajaa itsensä ihan piippuun mahdottomilla aikatauluillaan ja sitten kiukuttelee ja räyhää kotona minulle. Tunnen kertakaikkiaan, ettei tämä suhde anna minulle mitään. Minulle on vain varattuna joku ihmeen hybridirooli, olen ikäänkuin äiti, palvelija, resurssi ja p*nopuu. Hyi miten kamalalta tämä näyttääkään kirjoitettuna.
Nyt varmaan ihmettelette mitä minä vielä teen tässä avioliitossa? Niin. Niinpä niin. Askel on nyt otettu, erilleen on muutettu (ei virallisesti, mutta saimme asian järjestymään light-versiona. Tai siis minä sen järjestin, toinen ei meinannut uskoa edes että olen tosissaan). Olen esittänyt miehelle toiveen tutkiskella mitä hän elämältään toivoo ja kertonut että tämä suhde ei tällaisenaan voi jatkua. Jää nähtäväksi, mitä tästä seuraa.
Onko teillä hyviä vinkkejä, näkökulmia, kommentteja?
Sivustaseuraaja
Hyviä pointteja tuotu. Ketju on mainio, monia ratkaisukeskeisiä näkökulmia.
Parisuhdetta takana 25 vuotta, 2 lasta, teinejä.
Ikää 45.
Puolisoni on n. samaa ikäluokkaa, iän myötä oma-aloitteisuus seksiin hiipunut, toki lähtee kun, vaan ottaa ja vie. On ns. perässä vedettävää mallia.
Puolisolla migreeniä, tykkää televisiosta ja sohvasta. Puoliso vaihtanut menestys uran sosionomin uraan, mistä tykkää kovasti.
Itse toimin yrittäjänä, toivoisin kovasti semmoista vitaalista ja hiukan bisneshenkistä otetta.
Jotenkin henkisesti, puuttuu joku pala. Haluaisin kovasti, semmosta draivia.
Mutta silti rakastan puolisoa, haluaisin vaan avata suhteen, polyamoriseksi.
Olisi myös toinen nainen, jossa kaikki ne ominaisuudet, mitä omassa ei oo.
Ja tuska olla erossa suuri, kun oon tän toisen naisen seurassa saan myös yrityspuolella huikeita asioita edistettyä. Tiedän etten voisi olla hänen kanssaan monogaamisesssa suhteessa.
Mitä teen ?
En halua erota, mutta sydämmeni haluaa jakaa rakkautta kahdelle naiselle .
Haluaisin pitää hyvänä molemmat !
M45
Tämä on sinulle M45
Tilanteesi on hankala, mutta toisaalta ehkä jopa tyypillinen keski-ikäisen parisuhteessa. Yhdessä on oltu jo pitkään puolison kanssa ja lapsetkin alkavat olla jo isoja, jotka pärjäävät itsekseen eivätkä vaadi koko ajan vanhempien aikaa ja huolenpitoa. Näin omaa aikaa jää enemmän ja tilaa ajatuksille. Se oma puoliso saattaa alkaa vaikuttaa hieman liian tutulta ja tylsältä, elämä on ehkä liiankin seesteistä ja yllätyksetöntä, ei oikein motivoi ja intohimo saattaa olla laimentunut jonnekin vuosien varrella. En ylläty, jos tämän kaltaisessa tilanteessa toisella osapuolella saattaisi olla sivusuhde tai että on alkanut katsella vieraita naisia/miehiä sillä silmällä. Siitä saattaa saada uutta kaivattua kipinää ja jännitystä, sitä kadonnutta intohimoa. Mutta. Mikä on oikein ja missä menee raja? Sinä sanoit rakastavasi edelleen puolisoasi. Se mitä teet nyt, satuttaa puolisoasi, vaikkei hän sivusuhteesta tietäisikään. Olisiko kuitenkin paras, jos yrittäisit keskustella puolisosi kanssa teidän parisuhteesta, mitä toivoisit siitä, minkä haluaisit muuttuvan, ja kysyisit, mitä puolisosi toivoisi teidän parisuhteelta ja mitä voisit tehdä toisin, jotta hän voisi myös paremmin. Sen, kerrotko puolisollesi toisesta naisesta, päätät sinä itse, mutta joka tapauksessa suosittelisin käymään tuon keskustelun teidän parisuhteen tilasta ja molempien toiveista sen suhteen. Mainitsit avoimen suhteen, ja sehän voisi olla yksi ratkaisu kipinän ja draivin löytämiseen. Toisaalta harvemmissa suhteissa tuohon ehkä päädytään (?), ja pelkästään se, että oma puoliso tuollaista ehdottaa, saattaa loukata sitä suhteen toista osapuolta. Jo se, että pettämisestä huolimatta haluaisit jatkaa puolisosi kanssa, kunhan saisitte työstettyä parisuhdettanne paremmaksi ja tyydyttävämmäksi, kertoo minusta siltä, että teillä on pieni mahdollisuus onnistua jatkamaan yhdessä. Toki molempien pitää tehdä jotain muutoksia käytökseen, ja sitten on vielä se, miten käsittelette sun pettämisen, jos edes meinaat kertoa siitä puolisollesi. Mutta puhukaa toiveistanne.
"Usein ihmisillä on väärinkäsitys siitä, että polyamorinen suhde on avoin suhde, mutta sitä se ei missään nimessä ole. Siinä on sitouduttu hyvin vahvasti niiden ihmisten kanssa, jotka polyamorisessa suhteessa elävät.
Santalahti kuvaa polyamoriaa vapaan rakkauden päivitetyksi malliksi. Siinä useampi aikuinen ihminen muodostaa perheen, mutta heillä on myös oma henkilökohtainen elämänsä. Santalahden mukaan pettäminen polyamorisissa suhteissa ei ole sen sallitumpaa kuin perinteisessä parisuhteessa, vaan uusista kumppaneista kerrotaan ja keskustellaan etukäteen."
Tää on ihan sontaa.
Olen seurannut useita psykologien videoita Youtubessa (englanniksi) ja kaikki sanovat, että nämä avoimet suhteet eivät ole loppupeleissä toimineet yhdessäkään parisuhteessa, jonka he tietävät. EI YHDESSÄKKÄÄN!!! Siitä on aina loppujen lopuksi aiheutunut järjetöntä epätoivoa, mustasukkaisuutta, epätoivoa, alemmuuden tunnetta ja vaikka mitä. Ja vaikka oltais kuinka lähdetty siihen rinta rottingilla, että meille tää sopii.
Ja huom. avoimia suhteita on vain 0,5% kaikista suhteista. Eli 99.5% on perinteisiä suhteita. Media vääristää niin paljon esim. noita avoimia suhteita, artikkelit saavat näyttämään, että se olis jotenkin yleistä. No ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä M45, jospa koittaisit antaa sitä energiaasi vaimollesi. Tekisit kotitöitä, huomioisit pienin arjenteoin. Antaisit vaimolle sen draivin, mikä nyt ehkä menee tiedostamattasi tälle toiselle naiselle?
Sosionomin työ ottaa osansa. Siinä antaa itsestään toisille paljon. Jos kotona saisi pyytämättä itselleen, aitoa, rehellistä, pyyteetöntä huomiota, huomatuksi tulemista. Kukkakimpun, hartiahieronnan, kysymyksen mitä kuuluu, miten sun päivä meni ja aidon kuuntelun. Ehkä vaimosta alkaisi löytyä muutakin innostusta kun sohva? Saako hän seksistä irti, oikeasti? Vai onko se sinun suorituksesi?Ihan omalta kokemuspohjalta näitä ehdottelen, en voi tietää miten teillä nämä menee.
Itse, jos olisin saanut apua arkeen, pyytämättä, aitoa kohtaamista, kiinnostusta minun juttuihin, huomiota (ilman että ollaan jotain vailla) ja itsekin jotain irti siitä seksistä olisi omakin jaksaminen ollut aivan erilaista. Suhteessa kaikki paukut meni arjen pyöritykseen, minkä tein täysin yksin. Toki meidän suhteessa oli paljon muitakin epäkohtia, mutta ei mennä nyt niihin.
Kun rakkautta on, silloin asiat on korjattavissa. Ja lapsille ehjä, rakastava koti on aina paras.
Ap
Kiitokset kommenteista, on hienoa, että täältä löytyy armollisuutta. Ainakin joiltain.
Haluaisin vain miehenä tuoda esille sen, että pidän vaimoani hyvänä, tuon kukkia, saa hartijahierontaa ja kaikkea, enkä tosiaan kohtele häntä huonosti. Annan kyllä seksia ihan täysillä, vien sillä saralla vaimoni huipulle.
---
Muuta;Esim, jos hänen kaverinsa tulee vaikka viettää naisten saunailtaa, lämmitän saunan, siivoan paikat, teen ruuat, laitan kaiken valmiiksi. Ja poistun, että naiset saavat rantasaunoa keskenään.
Kannustan vaimoa, myös omaan aikaan, kavereidensa kanssa.Mutta kyse on siitä, että vaikka rakastan häntä täysin, minulla on myös tunteita toiseen naiseen. Ne eivät ole päällekkäisiä, vaan limittyviä, mutta rakkautta kaikissa muodoissaan.
Toistakin naista kohtelen hyvin, ja haluan tukea häntä myös menestymään, vaikka on hankalia lähtökohtia hänellä, nautin suunnattomasti siitä, jos saan vaan rakastaa tasapuolisesti, en edes edellytä seksiä. Minulle on tärkeää, että voin pitää kädestä ja halia, kaipaan. Toki en kiistä, ettenkö miehenä halua häntä, koska hän on nainen. Ja satun olemaan hetero mies.
Tiedän, että minulle ivaillaan polyamorisen elämänasenteen johdosta, mutta se, että olen vaimolleni ja hyville ystäville kertonut identiteetistä, on helpottanut jo sinänsä oloa.
Oikeastaan olen saanut paljon energiaa asiasta, vaikka tämä on kova pala, itseasiassa kaikille.Jopa minulle itselleen. Jos saisin valita identiteettini uudelleen, haluisin olla täysin monogaaminen.
Olen yrittänyt olla, mutta masennun, jos jään yksinomaan puolisoni kanssa. Me ollaan osin kasvettu erilleen, mutta monin osin silti rakastamme toisiamme. <3.
Kyse ei oo mistään hetken huuman hakemisesta, vaan kyse on minulla aivolohkon tunnekäsittelystä arjen rakkauden ja rutiinien; myöskin elämänasenteen osalta, liittyi se evoluution tai ei.Isoisäni oli polyamorinen niin ikään myös, vaikkei sitä sillä nimellä kutsuttukkaan siihen aikaan, mutta toiminta.
Toivoisin kovin, että ihmiset eivät ilkkuisi sitä, että rakastaa useampaa.
Rakkaus on ikuista kuin ruoho, ja haluan, että voin jakaa sitä kohtuullisesti esim kahdelle naiselle. En edes haaveile useammasta, haluan pitää niitä keiden kanssa olen, hyvänä.
Polyamorinen herääminen tuli n. 7 vuotta sitten. Sen vaan tunsi. Ikäänkuin joku palanen loksahti. Samoihin aikoihin masennus alkoi hellittää, ja iloisuus ja elämänmyönteisyys kasvamaan.
Terveiset Jyväskylästä!
Aurinkoista kesää kaikille.
Tämä on hyvä ketju.
M45
Voihan sen oman pettämisen tuollakin tavalla itselleen selitellä.
Fakta on se, että petät vaimoasi, eikä vaimo sitä edes tiedä.
Huvittavaa. Kiitos M45, hyvin paljastuu kommentoijien erilainen suhtautuminen sinuun kuin M36:een. Ihan päivän naurut sain.