Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12639)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen kommentoin, että kun M36 rakastaa entistä vaimoaan on muka ymmärrettävää, että hän pettää uutta tyttöystäväänsä. No ei ole.
Jos todella rakastaa entistä vaimoaan ei silloin voi olla eikä siihen oteta uutta tyttöystävää.
On ihan yhtä suurta pettämistä, oli se kenen kanssa pettää entinen vaimo tai kuka tahansa.
Jos on rakastunut oikeasti entiseen ei ota uutta tyttöystävää kuvioon.Varmaan entisistä vaimoista tuntuu, kun miehellä on jo uusi nainen, pettäminen hyväksyttävältä kun se pettäminen kohdistuu siihen entiseen vaimoon. (M36).
Kuin se, että vaimoa petetään toisen naisen kanssa. (M45).Pettämistä joka tapauksessa kumpikin tapaus.
Enpä tiedä, kuka täällä nyt olisi erityisesti ymmärtänyt ja tykännyt M36 tilanteesta, tai kannustanut sitä jatkamaan tai mitään sellaista. Itse olen vähän skeptinen rakkauden osuuteen myös, koska ainakin lyhyelläå järjellä on helppo ajatella, että jos rakkautta oikeasti on, mikä sitten esti menemästä takaisin vaimon luo ja jättää tyttikset väliin. Mutta ihmiselämässä on niin monenlaisia tilanteita ja vaikutteita, että suorilta tuomitsemaankaan en osaa lähteä sen kovemmin sanoin kuin olen tehnyt.
Samaa koen M45 tilanteessa kyllä, että sinänsä varmaan voi tuntea rakkauden tunteitakin, mutta kyllähän itsestä tuntuu, että tilanne vaikuttaa...hmmm...noh. Kenties kyseessä on sitäkin, että onhan meillä suomalaisilla vähän taipumusta mökkiytyä ja lukkiutua parisuhteeseen. Itsekin huomaan, että nyt, kun asun jonkun kanssa, pitää ihan ottaa asiakseen ylläpitää ystävyyssuhteita, ettei jämähdä vain kaksinkeskeiseen elämään.
Eli vähän kaikissa tapauksissa mietin, onko tosiaan niin, että parisuhde loppu viimeksi kärsii siitä, että sitä pidetään niin vahvasti yllä, kaksi sisään ja muu maailma ulos. Mutta niin tilannekohtaista, että mitään oikeasti järkevää on vaikeaa sanoa.
T: MaratonParkuja
Niin, mutta tässähän M36 ei jättänyt Tyttistä väliin?
On aivan eri asia mennä takaisin vaimon luo kun toteaa, että vielä rakastaa. Kun on molemmat vapaita.
Mutta, on suuri mutta, tätä paluuta ja rakastamista entiseen vaimoon ei tehdä yhtäaikaa kun on olemassa uusi tyttöystävä mukana kuvioissa.
M36 nyt seilaa ees taas kahden naisen välissä. Tekeepä napsauttaa vielä uuden vauvankin alulle.
Tässä on kysymys läheisrippuvaisuudesta ja manipuloinnista tämän ex-pariskunnan kesken.
Myös ilmeisesti Tyttistä manipuloidaan, muuten hän ei tässä kuviossa enää olisi.
Ehkä Tyttiskin on lähesriippuvainen tai rajaton ihminen, kuten nämä kaksi muutakin.
En kutsuisi tuota rakkaudeksi, ainakaan siinä mielessä mitä rakkaudella ymmärretään.
Mutta ehkä eri ihmiset käsittävät rakkaudeksi erilaisia asioita.
Rakkauden nimissä on iät ja ajat tehty mitä kummallisempia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin aikoinani yli 20 vuoden liitosta. Ero oli helppo, olin tehnyt sitä jo kauan. Päätin alkaa elää vapaata sinkkuelämää.
Miltei heti, parin kuukauden päästä, tapasin vapaan, minua hiukan nuoremman miehen. Aloimme tapailla ja seurustella.
Kaikki oli ihan ok. Mutta sitten tämä mies sanoi, olen siitä edelleen kiitollinen, että kun olen ollut niin pitkään nuoresta saakka liitossa, niin minun kannaltani olisi hyvä nähdä myös erilaista elämää ja erilaisia miehiä ja miessuhteita.
Että hän huomaa kuinka olen ikäänkuin täysin viaton ja en tiedä ja ei ole kokemusta kuin tuosta ensimmäisestä miehestäni ja saatan katua myöhemmin kun jätän tuon vapaan sinkkujen ja erilaisiin ihmisiin tutustumisen kun sitoudun liian pian uuteen suhteeseen.
Silloin tietysti ihmettelin ja sanoin, ettei asia ole niin. Mutta jälkeenpäin tajusin mitä hän tarkoitti.
Olisin ollut tosiaan aivan kokematon ja jäänyt paitsi monesta asiasta. Itsenäistymiseni ja pärjäämikseni olisi ollut aivan eri luokkaa kuin silloin kun olisin astunut yhdestä suhteesta heti uuteen.Itse olen nyt nähnyt, että oli hyvä asia olla nuorena solmitun pitkän avioliiton jälkeen ihan omillaan pitempään. Ihan monessakin asiassa.
En tietäisi elämästä ja ihmisistä nyt sitä mitä tiedän nyt. Olen jollain tasolla vahvempi ja kypsempi ihminen.Minä en komppaa. Tietenkin jos tapailemani ihminen on minulle yhdentekevä näin olisi. Mutta aikuisena, elämää nähneensä naisena katsoo asioita tarkasti. Jos löytää ihmisen jonka kanssa kemiat ja seksi käy yhteen, miksi pitäisi luopua ilman syytä miehestä. Elämässä tulee näitä hyviä, sopivia ihmisiä kuitenkin aika harvoin vastaan. Ei ihminen voi valita tilanteita, vaikka olisi juuri eronnut, tai olisi vielä avioliitossa.
28 nauti miehestä, kukaan ei tiedä tulevaisuutta, jos siltä tuntuu hän jää viereesi, jos ei, niin sitten ei. Nauti pelottomasti että löysit hänet.Olen tämän lainatun kommentin kirjoittaja.
Siis minähän olin silloin nuorena solmitun avioliiton jälkeen aivan kokematon ja tietämätön muusta kuin omasta miehestäni ja avioliittoelämästä. Uusi miesystävä oli siinä ihan oikeassa. Vasta itsekin sen tajusin jälkeenpäin.
Mieheni oli ollut myös hyvin hallitseva ja määräilevä, olin kiltisti siihen suostunut. Olin ihan liian kiltti, tahdoton ja rajaton.
Minä nimenomaan tarvitsin sen oman vapauden ajan, itsenäistymisen, liian kiltteyden karsimisen yms. Myös muita miessuhteita. Voi, monta hauskaa asiaa ja hetkeä olisi jäänyt viettämättä. Myös tietenkin niitä vakavampiakin, mutta nekin olivat kasvattavia.
Jos olisin heti mennyt yhteen tuon miehen kanssa olisin ikäänkuin vain jatkanut entistä, kilttiä ja oman tahtoni ohittavaa elämääni mitenkään itse muuttumatta.
Oli vai niin helppoa ja imartelevaakin, kun tämä mies löytyi niin pian. Emme varmaan olisi olleet pitkän päälle edes sopivia toisillemme.Tietenkin nyt, jo elämää kokeneena ja nähneenä ihmisenä tilanne on ihan eri. Kyllä minäkin nyt ymmärrän, ettei tässä tilanteessa ja iässä kannata ohittaa hyvää ihmissuhdetta.
Siis minä en ollut silloin "aikuinen ja elämää kokenut nainen". Aikuinen olin, mutta aika lapsellinen.
Nyt kun olen elänyt vapaana ja omasta elämästäni vastuullisena ihmisenä olen miltei eri ihminen.
Nyt jos joku eteen tulee voin katsoa asiaa ihan eri kantilta kuin silloin.Olen edelleen sitä mieltä, että jos tuntuu, että on jäänyt jotain kokematta tai elämättä niin se kannattaa elää. Itsenäisesti, ilman, että täytyy miettiä jonkun toisen tekemisiä tai odottaa viestiä kun sitä ei tule tms.
On hyvin suuri ja jopa huumaava itsetuntoa nostava asia tuntea, että minä osaan, minä pärjään, minä tiedän, minä kelpaan.
Varsinkin jos on ollut liitossa jossa nämä asiat ovat kyseenalaistettu tai niitä ei ole silloin itse kokenut tai päässyt toteuttamaan.
Nyt kun kirjoitit hieman lisää niin avasi tilannettasi huomattavasti enemmän.
Tässä Sinun tapauksessa ihan varmasti olet tehnyt aivan oikein oman kasvusi kanssa.
Mitä olen vuosien saatossa vierestä seurannut niin ne pitkät ihmissuhteet, joissa toinen osapuoli on se selkeästi voimakkaampi / määräävämpi niin niistä eroista selviäminen on todella paljon haastavampaa.
Kaikkea hyvää Sinulle.
Hienoa, 28, itsetutkiskelua :)
Lyhyt kommentti vain, joka koskee ihmisiä yleensä, myös minua itseäni: Me ihmiset toimimme usein yllättävän paljon sen mukaan, millaisia päähänpinttymiä meillä itsestämme on. Periaatteita, jotka nousevat jostain selkäytimestä, omista parisuhdekokemuksistamme, ehkä jopa kauempaa kuten lapsuuden odotuksista tms.
Tekee ihan hyvää kyseenalaistaa välillä omia näkemyksiään. Vaikkei se aina helppoa olekaan.
Kuurankukka kirjoitti:
Hienoa, 28, itsetutkiskelua :)
Lyhyt kommentti vain, joka koskee ihmisiä yleensä, myös minua itseäni: Me ihmiset toimimme usein yllättävän paljon sen mukaan, millaisia päähänpinttymiä meillä itsestämme on. Periaatteita, jotka nousevat jostain selkäytimestä, omista parisuhdekokemuksistamme, ehkä jopa kauempaa kuten lapsuuden odotuksista tms.
Tekee ihan hyvää kyseenalaistaa välillä omia näkemyksiään. Vaikkei se aina helppoa olekaan.
Lyhyesti: samaa mieltä ja sitten vielä se, että ihan tuurikin on laskettava kuvioon. Tarkoitan, että onhan siinä tuuria mukana, että olet esim. jossain, missä tapaat tietyn ihmisen tai et ole.
Eli näissä seurusteluissa on kyse siitäkin, ei voi luottaa siihen, että jätän tämän väliin ja otan sitten seuraavan:-) kun mistä sitä tietää, tuleeko seuraava.
Rohkeudesta on myös kyse, eli siitä, että sattumisen uhallakaan ei jätä väliin. Maailma ei ole sillä tavalla reilu, että voisi tosiaankaan löytää sen ainoan oikean tien, jota seuraamalla ansaitsee palkinnon.
T: MaratonParkuja
Loppupeleissä se näyttäytyy monesti toisin se "vahvuus" ja määrääväisyys. Se jyrä ja jäärä saattaa romahtaa kokonaan, kun taas se joustavampi, joka sopeutunut ehkä aikansa, selviää uuteen elämään. Se "vahva" voi muuttua pakkomielteenomaiseksi vainoajaksi vaikka olisi uusissa naimisissakin. Tämä on minusta mielenkiintoista. Siis todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielenkiintoisia näkökulmia ja pohdintoja, avartavaa.
Itse olen ihan siipi maassa, olin jo pitkään ihan hyvällä mielellä tästä asumuserostamme, mutta nyt tuon raivarini jälkeen tunteet palasi pintaan. Olen niin vihainen miehelleni, hän on yksi iso typerys ja idiootti. Omalla häröilyllään on pilannut meidän avioliiton ja nyt sitten vinkuu miksen voi antaa anteeksi kun eihän hän edes mitään ole tehnyt.
Jos hän edes kertoisi minulle totuuden ja selittäisi ja kertoisi syyn toimilleen, voisin ehkä ymmärtää. Valehtelua minä en sulata, enkä muutakaan kiemurtelua.
Sivustaseuraaja
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka kirjoitti:
Hienoa, 28, itsetutkiskelua :)
Lyhyt kommentti vain, joka koskee ihmisiä yleensä, myös minua itseäni: Me ihmiset toimimme usein yllättävän paljon sen mukaan, millaisia päähänpinttymiä meillä itsestämme on. Periaatteita, jotka nousevat jostain selkäytimestä, omista parisuhdekokemuksistamme, ehkä jopa kauempaa kuten lapsuuden odotuksista tms.
Tekee ihan hyvää kyseenalaistaa välillä omia näkemyksiään. Vaikkei se aina helppoa olekaan.
Lyhyesti: samaa mieltä ja sitten vielä se, että ihan tuurikin on laskettava kuvioon. Tarkoitan, että onhan siinä tuuria mukana, että olet esim. jossain, missä tapaat tietyn ihmisen tai et ole.
Eli näissä seurusteluissa on kyse siitäkin, ei voi luottaa siihen, että jätän tämän väliin ja otan sitten seuraavan:-) kun mistä sitä tietää, tuleeko seuraava.
Rohkeudesta on myös kyse, eli siitä, että sattumisen uhallakaan ei jätä väliin. Maailma ei ole sillä tavalla reilu, että voisi tosiaankaan löytää sen ainoan oikean tien, jota seuraamalla ansaitsee palkinnon.
T: MaratonParkuja
Arvatkaa mitä. Meillä oli viikonloppuna todella mielenkiintoista keskustelua. Olemme aika erilaisia persoonia, mökkimies on aika kova luu ja minä tällainen pehmo. Toki on se mökkimies kanssani kovin pehmo, mutta hänen elämä ei ole ollut ihan helppo ja se kyllä näkyy + kuuluukin välillä. Puhumme useinkin siitä, kuinka mennyt on mennyttä, mutta kuinka paljon väkisinkin se mennyt on meitä muokannut.
No, nyt siis itse asiaan. Viikonloppuna mökkimiehen kainalossa keskustelumme jälkeen mietiskelin ja sanoin, että hänen kanssaan jouduin alussa miettimään sitä, että sulkeudunko hieman vai peräännynkö, mutta että päätin ottaa riskin ja luottaa + olla oma pehmo itseni. Sanoin myös, että erilaisuutemme takia Hänen päästäminen henkisesti lähelle oli huomattavasti vaikeampaa kuin päästää fyysisesti lähelle, mutta tein sen päätöksen, että otan riskin. Haluan olla tällainen kun olen, vollottaa mm. eläinvideoita katsellessa, nauttia niistä hetkistä kun toinen on lähellä ja osoittaa sen ja samallahan sitä ottaa riskin, että tunnepuolella voi kolahtaa. Minä en vaan voisi elää niin, että en tunne vahvasti, minä olisin silloin ihan pystyyn kuollut ihminen.
Mökkimieshän sitten tunnusti, että sitähän se alussa pelästyi kun pääsin niin iholle heti. Että hyvän seksin lisäksi hän on alkanut kaipaamaan sitä muuta läheisyyttä myös. Ja, että alkuun ihan mietti, että voiko joku olla näin suorapuheinen suustaan ja aito. Sanoi, että pari kuukautta meni ja hän tajusi, että miestä viedään.
Ja tässä en edelleenkään puhu rakkaudesta vaan toisesta ihmisestä välittämisestä juuri sellaisenaan kuin on, hyväksyen myös ne toisen ei niin hyvät piirteet ja ymmärtäen myös että ihmistä ei voi muuttaa, ymmärtäen että toista ei voi omistaa. Rehellisyydellä + aitoudella päästään jo pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt mokaa sitä!
t kateellinen M50
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka kirjoitti:
Hienoa, 28, itsetutkiskelua :)
Lyhyt kommentti vain, joka koskee ihmisiä yleensä, myös minua itseäni: Me ihmiset toimimme usein yllättävän paljon sen mukaan, millaisia päähänpinttymiä meillä itsestämme on. Periaatteita, jotka nousevat jostain selkäytimestä, omista parisuhdekokemuksistamme, ehkä jopa kauempaa kuten lapsuuden odotuksista tms.
Tekee ihan hyvää kyseenalaistaa välillä omia näkemyksiään. Vaikkei se aina helppoa olekaan.
Lyhyesti: samaa mieltä ja sitten vielä se, että ihan tuurikin on laskettava kuvioon. Tarkoitan, että onhan siinä tuuria mukana, että olet esim. jossain, missä tapaat tietyn ihmisen tai et ole.
Eli näissä seurusteluissa on kyse siitäkin, ei voi luottaa siihen, että jätän tämän väliin ja otan sitten seuraavan:-) kun mistä sitä tietää, tuleeko seuraava.
Rohkeudesta on myös kyse, eli siitä, että sattumisen uhallakaan ei jätä väliin. Maailma ei ole sillä tavalla reilu, että voisi tosiaankaan löytää sen ainoan oikean tien, jota seuraamalla ansaitsee palkinnon.
T: MaratonParkuja
Arvatkaa mitä. Meillä oli viikonloppuna todella mielenkiintoista keskustelua. Olemme aika erilaisia persoonia, mökkimies on aika kova luu ja minä tällainen pehmo. Toki on se mökkimies kanssani kovin pehmo, mutta hänen elämä ei ole ollut ihan helppo ja se kyllä näkyy + kuuluukin välillä. Puhumme useinkin siitä, kuinka mennyt on mennyttä, mutta kuinka paljon väkisinkin se mennyt on meitä muokannut.
No, nyt siis itse asiaan. Viikonloppuna mökkimiehen kainalossa keskustelumme jälkeen mietiskelin ja sanoin, että hänen kanssaan jouduin alussa miettimään sitä, että sulkeudunko hieman vai peräännynkö, mutta että päätin ottaa riskin ja luottaa + olla oma pehmo itseni. Sanoin myös, että erilaisuutemme takia Hänen päästäminen henkisesti lähelle oli huomattavasti vaikeampaa kuin päästää fyysisesti lähelle, mutta tein sen päätöksen, että otan riskin. Haluan olla tällainen kun olen, vollottaa mm. eläinvideoita katsellessa, nauttia niistä hetkistä kun toinen on lähellä ja osoittaa sen ja samallahan sitä ottaa riskin, että tunnepuolella voi kolahtaa. Minä en vaan voisi elää niin, että en tunne vahvasti, minä olisin silloin ihan pystyyn kuollut ihminen.
Mökkimieshän sitten tunnusti, että sitähän se alussa pelästyi kun pääsin niin iholle heti. Että hyvän seksin lisäksi hän on alkanut kaipaamaan sitä muuta läheisyyttä myös. Ja, että alkuun ihan mietti, että voiko joku olla näin suorapuheinen suustaan ja aito. Sanoi, että pari kuukautta meni ja hän tajusi, että miestä viedään.
Ja tässä en edelleenkään puhu rakkaudesta vaan toisesta ihmisestä välittämisestä juuri sellaisenaan kuin on, hyväksyen myös ne toisen ei niin hyvät piirteet ja ymmärtäen myös että ihmistä ei voi muuttaa, ymmärtäen että toista ei voi omistaa. Rehellisyydellä + aitoudella päästään jo pitkälle.
Kiitos tästä ketjusta! Puolitoista vuorokautta meni. Ihailen kovasti teitä Ap ja 28v miten vaikeita päätöksiä olette kyenneet tekemään ja miten viisaita olette! Ja Tuumis on aivan ihana. MaratonParkujalla on valtavan hyviä analyyseja ja Kuurankukalla, toivottavasti nimimerkki Kuolematon on saanut oman ja lapsensa elämän järjestymään ja Sivustaseuraajan uusi elämä pääsisi nyt alkamaan mahdollisimman hyvänä.
Sekä M36 että M45 jutuissa mietitytti Tyttiksen (joka ansaitsee ison alkukirjaimen ja jopa sen ihan naisystävän tittelin!) että vaimon ja ihastuksen tuntemukset. M36 tuli mieleen, että vaikeuttaakohan työhön uppoutuminen asioiden käsittelemistä? Jos menee autopilotilla tilanteesta toiseen ja on ihan käsittelemättä asiat, niin siellä on muutaman vuoden päästä aikamoinen kriisi edessä kun ulkopuolelta tulee väistämättä pakkostoppi jossain muodossa, kuten elämässä aina tulee asioita. Tai lapsilla tulee vaikea tilanne ja vanhempien energia menee/on mennyt vuosia keskinäisiin suhteisiin ja kun siinä tajuaa mitä on mennyt tekemään pienille ihmisille, jotka on olleet täysin avuttomia.
Yksi iso asia mikä tekee mieli sanoa M36 eksää lukuunottamatta naisten puolesta, on se että vaikka nainen suostuu johonkin mitä ehdotat ei aina tarkoita että se olisi oikein. Se, että toinen on altavastaajan asemassa taloudellisesti tai muusta syystä on erityisesti asia mikä pitää ottaa huomioon jos yllättyy, että miten se nyt suostuikin tähän vaikka saattaa olla itselleen vähän epäedullinen tilanne. Jos mies taas tietää alitajuisesti joka tapauksessa tekevänsä väärin, mutta ei kykene hyväksymään että se mitä yrittää saada itselleen ei ole oikein toisia kohtaan, siitä seuraa aikamoinen manipuloinnin suo, kun pitää samaan aikaan vakuuttaa itselleen ja toiselle, että näin voi tehdä. Käytännössä se sitten näkyy vaikka täysin tunteista irronneena argumentointina ja erityisesti tuossa absurdissa Minä vain rakastan niin paljon ja haluan kaikille pelkkää hyvää -ajattelussa.
Vielä kerran kiitos Ap ja muut useammin kommentoineet. Teidän rehellisyydellä, viisaudella ja lämmöllä jaksaa itsekin taas vähän paremmin tässä kaoottisessa maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivustaseuraaja, voithan sanoa miehelle että voit antaa toisen mahdollisuuden, mutta se on sitten ehdoton nollatoleranssi vieraiden naisten suhteen. Ja teidän suhteen eteen pitää tehdä töitä. Voit sanoa mitä haluat häneltä jatkossa. Ja kokeilla onnistuuko. Jos ei, niin nytpähän olet kokeillut yksin elämistä ja voit lähteä. Ja mieskin tietää sen, että sinusta on siihen. Myös pariterapia voisi auttaa asiaa. Mieti, haluatko kokeilla vielä tätä korttia tai pystytkö siihen.
Oma äänesi on löytynyt ja se on tärkeintä. Nyt vaan kuuntelet sitä tarkkaan. Löydät kyllä vastaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin aikoinani yli 20 vuoden liitosta. Ero oli helppo, olin tehnyt sitä jo kauan. Päätin alkaa elää vapaata sinkkuelämää.
Miltei heti, parin kuukauden päästä, tapasin vapaan, minua hiukan nuoremman miehen. Aloimme tapailla ja seurustella.
Kaikki oli ihan ok. Mutta sitten tämä mies sanoi, olen siitä edelleen kiitollinen, että kun olen ollut niin pitkään nuoresta saakka liitossa, niin minun kannaltani olisi hyvä nähdä myös erilaista elämää ja erilaisia miehiä ja miessuhteita.
Että hän huomaa kuinka olen ikäänkuin täysin viaton ja en tiedä ja ei ole kokemusta kuin tuosta ensimmäisestä miehestäni ja saatan katua myöhemmin kun jätän tuon vapaan sinkkujen ja erilaisiin ihmisiin tutustumisen kun sitoudun liian pian uuteen suhteeseen.
Silloin tietysti ihmettelin ja sanoin, ettei asia ole niin. Mutta jälkeenpäin tajusin mitä hän tarkoitti.
Olisin ollut tosiaan aivan kokematon ja jäänyt paitsi monesta asiasta. Itsenäistymiseni ja pärjäämikseni olisi ollut aivan eri luokkaa kuin silloin kun olisin astunut yhdestä suhteesta heti uuteen.Itse olen nyt nähnyt, että oli hyvä asia olla nuorena solmitun pitkän avioliiton jälkeen ihan omillaan pitempään. Ihan monessakin asiassa.
En tietäisi elämästä ja ihmisistä nyt sitä mitä tiedän nyt. Olen jollain tasolla vahvempi ja kypsempi ihminen.Minä en komppaa. Tietenkin jos tapailemani ihminen on minulle yhdentekevä näin olisi. Mutta aikuisena, elämää nähneensä naisena katsoo asioita tarkasti. Jos löytää ihmisen jonka kanssa kemiat ja seksi käy yhteen, miksi pitäisi luopua ilman syytä miehestä. Elämässä tulee näitä hyviä, sopivia ihmisiä kuitenkin aika harvoin vastaan. Ei ihminen voi valita tilanteita, vaikka olisi juuri eronnut, tai olisi vielä avioliitossa.
28 nauti miehestä, kukaan ei tiedä tulevaisuutta, jos siltä tuntuu hän jää viereesi, jos ei, niin sitten ei. Nauti pelottomasti että löysit hänet.Olen tämän lainatun kommentin kirjoittaja.
Siis minähän olin silloin nuorena solmitun avioliiton jälkeen aivan kokematon ja tietämätön muusta kuin omasta miehestäni ja avioliittoelämästä. Uusi miesystävä oli siinä ihan oikeassa. Vasta itsekin sen tajusin jälkeenpäin.
Mieheni oli ollut myös hyvin hallitseva ja määräilevä, olin kiltisti siihen suostunut. Olin ihan liian kiltti, tahdoton ja rajaton.
Minä nimenomaan tarvitsin sen oman vapauden ajan, itsenäistymisen, liian kiltteyden karsimisen yms. Myös muita miessuhteita. Voi, monta hauskaa asiaa ja hetkeä olisi jäänyt viettämättä. Myös tietenkin niitä vakavampiakin, mutta nekin olivat kasvattavia.
Jos olisin heti mennyt yhteen tuon miehen kanssa olisin ikäänkuin vain jatkanut entistä, kilttiä ja oman tahtoni ohittavaa elämääni mitenkään itse muuttumatta.
Oli vai niin helppoa ja imartelevaakin, kun tämä mies löytyi niin pian. Emme varmaan olisi olleet pitkän päälle edes sopivia toisillemme.Tietenkin nyt, jo elämää kokeneena ja nähneenä ihmisenä tilanne on ihan eri. Kyllä minäkin nyt ymmärrän, ettei tässä tilanteessa ja iässä kannata ohittaa hyvää ihmissuhdetta.
Siis minä en ollut silloin "aikuinen ja elämää kokenut nainen". Aikuinen olin, mutta aika lapsellinen.
Nyt kun olen elänyt vapaana ja omasta elämästäni vastuullisena ihmisenä olen miltei eri ihminen.
Nyt jos joku eteen tulee voin katsoa asiaa ihan eri kantilta kuin silloin.Olen edelleen sitä mieltä, että jos tuntuu, että on jäänyt jotain kokematta tai elämättä niin se kannattaa elää. Itsenäisesti, ilman, että täytyy miettiä jonkun toisen tekemisiä tai odottaa viestiä kun sitä ei tule tms.
On hyvin suuri ja jopa huumaava itsetuntoa nostava asia tuntea, että minä osaan, minä pärjään, minä tiedän, minä kelpaan.
Varsinkin jos on ollut liitossa jossa nämä asiat ovat kyseenalaistettu tai niitä ei ole silloin itse kokenut tai päässyt toteuttamaan.
Voin kertoa, että aivan sama vaikka olisi ollut tasapainoinen ja hyvä suhde, niin pitkän liiton jälkeen olen nähnyt joidenkin romahtavan todella. Meillä oli aikoinaan oikein sellainen eronneiden epävirallinen porukka, johon otimme aina uuden eronneen mukaan. Jaoimme kokemuksiamme ja monesti nauroimme, mihin kaikkeen samaan usea sotkeentui. Varoitimme myös tietyistä tyypeistä, koska eron jälkeen ihminen on haavoittuvainen.
Teimme yhdessä ruokaa ja istuimme paikallisessa kuppilassa. Ilot ja surut. Kävimme myös yhden erossa mökin saaneen naisen mökillä bilettämässä ja soiteltiin kaikille niille miehille, jotka oli aina meille soitelleet. Leivottiin myös yhden eronneen suuriin juhliin piirakoita ja kakkuja. Siellä lauloimme ja esitimme runoja ja skoolasimme elämälle .Voi niitä aikoja ja sitä sisaruutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka kirjoitti:
Hienoa, 28, itsetutkiskelua :)
Lyhyt kommentti vain, joka koskee ihmisiä yleensä, myös minua itseäni: Me ihmiset toimimme usein yllättävän paljon sen mukaan, millaisia päähänpinttymiä meillä itsestämme on. Periaatteita, jotka nousevat jostain selkäytimestä, omista parisuhdekokemuksistamme, ehkä jopa kauempaa kuten lapsuuden odotuksista tms.
Tekee ihan hyvää kyseenalaistaa välillä omia näkemyksiään. Vaikkei se aina helppoa olekaan.
Lyhyesti: samaa mieltä ja sitten vielä se, että ihan tuurikin on laskettava kuvioon. Tarkoitan, että onhan siinä tuuria mukana, että olet esim. jossain, missä tapaat tietyn ihmisen tai et ole.
Eli näissä seurusteluissa on kyse siitäkin, ei voi luottaa siihen, että jätän tämän väliin ja otan sitten seuraavan:-) kun mistä sitä tietää, tuleeko seuraava.
Rohkeudesta on myös kyse, eli siitä, että sattumisen uhallakaan ei jätä väliin. Maailma ei ole sillä tavalla reilu, että voisi tosiaankaan löytää sen ainoan oikean tien, jota seuraamalla ansaitsee palkinnon.
T: MaratonParkuja
Arvatkaa mitä. Meillä oli viikonloppuna todella mielenkiintoista keskustelua. Olemme aika erilaisia persoonia, mökkimies on aika kova luu ja minä tällainen pehmo. Toki on se mökkimies kanssani kovin pehmo, mutta hänen elämä ei ole ollut ihan helppo ja se kyllä näkyy + kuuluukin välillä. Puhumme useinkin siitä, kuinka mennyt on mennyttä, mutta kuinka paljon väkisinkin se mennyt on meitä muokannut.
No, nyt siis itse asiaan. Viikonloppuna mökkimiehen kainalossa keskustelumme jälkeen mietiskelin ja sanoin, että hänen kanssaan jouduin alussa miettimään sitä, että sulkeudunko hieman vai peräännynkö, mutta että päätin ottaa riskin ja luottaa + olla oma pehmo itseni. Sanoin myös, että erilaisuutemme takia Hänen päästäminen henkisesti lähelle oli huomattavasti vaikeampaa kuin päästää fyysisesti lähelle, mutta tein sen päätöksen, että otan riskin. Haluan olla tällainen kun olen, vollottaa mm. eläinvideoita katsellessa, nauttia niistä hetkistä kun toinen on lähellä ja osoittaa sen ja samallahan sitä ottaa riskin, että tunnepuolella voi kolahtaa. Minä en vaan voisi elää niin, että en tunne vahvasti, minä olisin silloin ihan pystyyn kuollut ihminen.
Mökkimieshän sitten tunnusti, että sitähän se alussa pelästyi kun pääsin niin iholle heti. Että hyvän seksin lisäksi hän on alkanut kaipaamaan sitä muuta läheisyyttä myös. Ja, että alkuun ihan mietti, että voiko joku olla näin suorapuheinen suustaan ja aito. Sanoi, että pari kuukautta meni ja hän tajusi, että miestä viedään.
Ja tässä en edelleenkään puhu rakkaudesta vaan toisesta ihmisestä välittämisestä juuri sellaisenaan kuin on, hyväksyen myös ne toisen ei niin hyvät piirteet ja ymmärtäen myös että ihmistä ei voi muuttaa, ymmärtäen että toista ei voi omistaa. Rehellisyydellä + aitoudella päästään jo pitkälle.
28 myönnä että olet rakastunut, pelkäät vain....
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka kirjoitti:
Hienoa, 28, itsetutkiskelua :)
Lyhyt kommentti vain, joka koskee ihmisiä yleensä, myös minua itseäni: Me ihmiset toimimme usein yllättävän paljon sen mukaan, millaisia päähänpinttymiä meillä itsestämme on. Periaatteita, jotka nousevat jostain selkäytimestä, omista parisuhdekokemuksistamme, ehkä jopa kauempaa kuten lapsuuden odotuksista tms.
Tekee ihan hyvää kyseenalaistaa välillä omia näkemyksiään. Vaikkei se aina helppoa olekaan.
Lyhyesti: samaa mieltä ja sitten vielä se, että ihan tuurikin on laskettava kuvioon. Tarkoitan, että onhan siinä tuuria mukana, että olet esim. jossain, missä tapaat tietyn ihmisen tai et ole.
Eli näissä seurusteluissa on kyse siitäkin, ei voi luottaa siihen, että jätän tämän väliin ja otan sitten seuraavan:-) kun mistä sitä tietää, tuleeko seuraava.
Rohkeudesta on myös kyse, eli siitä, että sattumisen uhallakaan ei jätä väliin. Maailma ei ole sillä tavalla reilu, että voisi tosiaankaan löytää sen ainoan oikean tien, jota seuraamalla ansaitsee palkinnon.
T: MaratonParkuja
Arvatkaa mitä. Meillä oli viikonloppuna todella mielenkiintoista keskustelua. Olemme aika erilaisia persoonia, mökkimies on aika kova luu ja minä tällainen pehmo. Toki on se mökkimies kanssani kovin pehmo, mutta hänen elämä ei ole ollut ihan helppo ja se kyllä näkyy + kuuluukin välillä. Puhumme useinkin siitä, kuinka mennyt on mennyttä, mutta kuinka paljon väkisinkin se mennyt on meitä muokannut.
No, nyt siis itse asiaan. Viikonloppuna mökkimiehen kainalossa keskustelumme jälkeen mietiskelin ja sanoin, että hänen kanssaan jouduin alussa miettimään sitä, että sulkeudunko hieman vai peräännynkö, mutta että päätin ottaa riskin ja luottaa + olla oma pehmo itseni. Sanoin myös, että erilaisuutemme takia Hänen päästäminen henkisesti lähelle oli huomattavasti vaikeampaa kuin päästää fyysisesti lähelle, mutta tein sen päätöksen, että otan riskin. Haluan olla tällainen kun olen, vollottaa mm. eläinvideoita katsellessa, nauttia niistä hetkistä kun toinen on lähellä ja osoittaa sen ja samallahan sitä ottaa riskin, että tunnepuolella voi kolahtaa. Minä en vaan voisi elää niin, että en tunne vahvasti, minä olisin silloin ihan pystyyn kuollut ihminen.
Mökkimieshän sitten tunnusti, että sitähän se alussa pelästyi kun pääsin niin iholle heti. Että hyvän seksin lisäksi hän on alkanut kaipaamaan sitä muuta läheisyyttä myös. Ja, että alkuun ihan mietti, että voiko joku olla näin suorapuheinen suustaan ja aito. Sanoi, että pari kuukautta meni ja hän tajusi, että miestä viedään.
Ja tässä en edelleenkään puhu rakkaudesta vaan toisesta ihmisestä välittämisestä juuri sellaisenaan kuin on, hyväksyen myös ne toisen ei niin hyvät piirteet ja ymmärtäen myös että ihmistä ei voi muuttaa, ymmärtäen että toista ei voi omistaa. Rehellisyydellä + aitoudella päästään jo pitkälle.
28 myönnä että olet rakastunut, pelkäät vain....
En myönnä enkä kiellä mitään 28 puolesta😁, mutta itse epäilen, miten helppoa rakastuminen oikeasti on pitkän liiton jälkeen, joka päättyy niin suurella surulla ja haikeudella kuin hänelle kävi.
Vaikka siis ihan haluaisikin rakastua ja aktiivisesti etsisi uutta rakkautta.
Kuten sanottua, olen tehnyt kaikki varmaan "oikein" eli esim. kieltäytynyt mistään suhteilusta pitkään aikaan eroni jälkeen (vaikka eroni oli ehkä "helpompi" kuin 28 ero) ja silti ihan samat epäilyt, epäonnistumisen pelko ja suorastaan mahdottomuus nähdä itseään kenenkään toisen vierellä todella, aidosti, sitoutuneesti oli läsnä.
Ei todellakaan ollut helppoa rakastua, vaikka ihastuikin ja näki toisessa suunnattomasti hyvää. Silti sitä katseli pitkään ikkunasta, eikä mieleenkään tullut avata ovea, kurkisteli vain oven raosta.
Ymmärrän siis tässä täysin 28 tilan ja minun on helppo uskoa hänen sanoihinsa tunteistaan.
Sivustaseuraajan tarinasta tulee mieleen, että mahtaako juttelu toisten naisten naisten olla se ongelma, vaan yleinen asenne, eli mies tekee, kuten tahtoo tunteista välittämättä. Naisten kanssa juttelu on vain yksi esimerkki, joskin karkeanpuoleinen semmoinen.
Ja se, että sinulle tulee masis sen jälkeen, kun olet päästellyt höyryjä voi johtua myös siitä, että se on taas yksi askel eteenpäin tiellä, josta ei nyt tiedä, minne johtaa. Nyt olisi miehellä mahdollisuus kuulla, mitä todella ajattelet ja mitä tunnet, mutta osoittaako hän halua kuunnella?
Ja jos ei, mikä väistämätöntä, sitten?
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka kirjoitti:
Hienoa, 28, itsetutkiskelua :)
Lyhyt kommentti vain, joka koskee ihmisiä yleensä, myös minua itseäni: Me ihmiset toimimme usein yllättävän paljon sen mukaan, millaisia päähänpinttymiä meillä itsestämme on. Periaatteita, jotka nousevat jostain selkäytimestä, omista parisuhdekokemuksistamme, ehkä jopa kauempaa kuten lapsuuden odotuksista tms.
Tekee ihan hyvää kyseenalaistaa välillä omia näkemyksiään. Vaikkei se aina helppoa olekaan.
Lyhyesti: samaa mieltä ja sitten vielä se, että ihan tuurikin on laskettava kuvioon. Tarkoitan, että onhan siinä tuuria mukana, että olet esim. jossain, missä tapaat tietyn ihmisen tai et ole.
Eli näissä seurusteluissa on kyse siitäkin, ei voi luottaa siihen, että jätän tämän väliin ja otan sitten seuraavan:-) kun mistä sitä tietää, tuleeko seuraava.
Rohkeudesta on myös kyse, eli siitä, että sattumisen uhallakaan ei jätä väliin. Maailma ei ole sillä tavalla reilu, että voisi tosiaankaan löytää sen ainoan oikean tien, jota seuraamalla ansaitsee palkinnon.
T: MaratonParkuja
Arvatkaa mitä. Meillä oli viikonloppuna todella mielenkiintoista keskustelua. Olemme aika erilaisia persoonia, mökkimies on aika kova luu ja minä tällainen pehmo. Toki on se mökkimies kanssani kovin pehmo, mutta hänen elämä ei ole ollut ihan helppo ja se kyllä näkyy + kuuluukin välillä. Puhumme useinkin siitä, kuinka mennyt on mennyttä, mutta kuinka paljon väkisinkin se mennyt on meitä muokannut.
No, nyt siis itse asiaan. Viikonloppuna mökkimiehen kainalossa keskustelumme jälkeen mietiskelin ja sanoin, että hänen kanssaan jouduin alussa miettimään sitä, että sulkeudunko hieman vai peräännynkö, mutta että päätin ottaa riskin ja luottaa + olla oma pehmo itseni. Sanoin myös, että erilaisuutemme takia Hänen päästäminen henkisesti lähelle oli huomattavasti vaikeampaa kuin päästää fyysisesti lähelle, mutta tein sen päätöksen, että otan riskin. Haluan olla tällainen kun olen, vollottaa mm. eläinvideoita katsellessa, nauttia niistä hetkistä kun toinen on lähellä ja osoittaa sen ja samallahan sitä ottaa riskin, että tunnepuolella voi kolahtaa. Minä en vaan voisi elää niin, että en tunne vahvasti, minä olisin silloin ihan pystyyn kuollut ihminen.
Mökkimieshän sitten tunnusti, että sitähän se alussa pelästyi kun pääsin niin iholle heti. Että hyvän seksin lisäksi hän on alkanut kaipaamaan sitä muuta läheisyyttä myös. Ja, että alkuun ihan mietti, että voiko joku olla näin suorapuheinen suustaan ja aito. Sanoi, että pari kuukautta meni ja hän tajusi, että miestä viedään.
Ja tässä en edelleenkään puhu rakkaudesta vaan toisesta ihmisestä välittämisestä juuri sellaisenaan kuin on, hyväksyen myös ne toisen ei niin hyvät piirteet ja ymmärtäen myös että ihmistä ei voi muuttaa, ymmärtäen että toista ei voi omistaa. Rehellisyydellä + aitoudella päästään jo pitkälle.
28 myönnä että olet rakastunut, pelkäät vain....
En mä kyllä ole rakastunut, kyllä voisin myöntää jos niin olisi. En ainakaan vielä, toisaalta suhde on sellainen, että voisinko edes antaa lupaa itselleni rakastua, sen näyttää aika. Ei minulla ole nyt tarve määrittää mitään. Jotenkin se nyt vaan riittää, että silloin kun vietetään aikaa yhdessä niin on hyvä olla. Kyllä ne perhoset mahassa edelleen pörräävät "halun" puolella.
Sivusta kommentoin, että kyllä on mahdollista rakastua pian pitkänkin suhteen jälkeen. Olen nähnyt niin tapahtuvan. Mutta ei silloin, jos on vielä kiinni menneessä tai elättelee toivoa yhteenpaluusta. Pelkoja voi kyllä olla, mutta rakastuminenhan on aina pelottavaa.
28, ei sinun tarvitse määritellä mitään. Mutta älä myöskään pelkää. Pelko on turhaa. Tämä on vain elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka kirjoitti:
Hienoa, 28, itsetutkiskelua :)
Lyhyt kommentti vain, joka koskee ihmisiä yleensä, myös minua itseäni: Me ihmiset toimimme usein yllättävän paljon sen mukaan, millaisia päähänpinttymiä meillä itsestämme on. Periaatteita, jotka nousevat jostain selkäytimestä, omista parisuhdekokemuksistamme, ehkä jopa kauempaa kuten lapsuuden odotuksista tms.
Tekee ihan hyvää kyseenalaistaa välillä omia näkemyksiään. Vaikkei se aina helppoa olekaan.
Lyhyesti: samaa mieltä ja sitten vielä se, että ihan tuurikin on laskettava kuvioon. Tarkoitan, että onhan siinä tuuria mukana, että olet esim. jossain, missä tapaat tietyn ihmisen tai et ole.
Eli näissä seurusteluissa on kyse siitäkin, ei voi luottaa siihen, että jätän tämän väliin ja otan sitten seuraavan:-) kun mistä sitä tietää, tuleeko seuraava.
Rohkeudesta on myös kyse, eli siitä, että sattumisen uhallakaan ei jätä väliin. Maailma ei ole sillä tavalla reilu, että voisi tosiaankaan löytää sen ainoan oikean tien, jota seuraamalla ansaitsee palkinnon.
T: MaratonParkuja
Arvatkaa mitä. Meillä oli viikonloppuna todella mielenkiintoista keskustelua. Olemme aika erilaisia persoonia, mökkimies on aika kova luu ja minä tällainen pehmo. Toki on se mökkimies kanssani kovin pehmo, mutta hänen elämä ei ole ollut ihan helppo ja se kyllä näkyy + kuuluukin välillä. Puhumme useinkin siitä, kuinka mennyt on mennyttä, mutta kuinka paljon väkisinkin se mennyt on meitä muokannut.
No, nyt siis itse asiaan. Viikonloppuna mökkimiehen kainalossa keskustelumme jälkeen mietiskelin ja sanoin, että hänen kanssaan jouduin alussa miettimään sitä, että sulkeudunko hieman vai peräännynkö, mutta että päätin ottaa riskin ja luottaa + olla oma pehmo itseni. Sanoin myös, että erilaisuutemme takia Hänen päästäminen henkisesti lähelle oli huomattavasti vaikeampaa kuin päästää fyysisesti lähelle, mutta tein sen päätöksen, että otan riskin. Haluan olla tällainen kun olen, vollottaa mm. eläinvideoita katsellessa, nauttia niistä hetkistä kun toinen on lähellä ja osoittaa sen ja samallahan sitä ottaa riskin, että tunnepuolella voi kolahtaa. Minä en vaan voisi elää niin, että en tunne vahvasti, minä olisin silloin ihan pystyyn kuollut ihminen.
Mökkimieshän sitten tunnusti, että sitähän se alussa pelästyi kun pääsin niin iholle heti. Että hyvän seksin lisäksi hän on alkanut kaipaamaan sitä muuta läheisyyttä myös. Ja, että alkuun ihan mietti, että voiko joku olla näin suorapuheinen suustaan ja aito. Sanoi, että pari kuukautta meni ja hän tajusi, että miestä viedään.
Ja tässä en edelleenkään puhu rakkaudesta vaan toisesta ihmisestä välittämisestä juuri sellaisenaan kuin on, hyväksyen myös ne toisen ei niin hyvät piirteet ja ymmärtäen myös että ihmistä ei voi muuttaa, ymmärtäen että toista ei voi omistaa. Rehellisyydellä + aitoudella päästään jo pitkälle.
28 myönnä että olet rakastunut, pelkäät vain....
En myönnä enkä kiellä mitään 28 puolesta😁, mutta itse epäilen, miten helppoa rakastuminen oikeasti on pitkän liiton jälkeen, joka päättyy niin suurella surulla ja haikeudella kuin hänelle kävi.
Vaikka siis ihan haluaisikin rakastua ja aktiivisesti etsisi uutta rakkautta.
Kuten sanottua, olen tehnyt kaikki varmaan "oikein" eli esim. kieltäytynyt mistään suhteilusta pitkään aikaan eroni jälkeen (vaikka eroni oli ehkä "helpompi" kuin 28 ero) ja silti ihan samat epäilyt, epäonnistumisen pelko ja suorastaan mahdottomuus nähdä itseään kenenkään toisen vierellä todella, aidosti, sitoutuneesti oli läsnä.
Ei todellakaan ollut helppoa rakastua, vaikka ihastuikin ja näki toisessa suunnattomasti hyvää. Silti sitä katseli pitkään ikkunasta, eikä mieleenkään tullut avata ovea, kurkisteli vain oven raosta.
Ymmärrän siis tässä täysin 28 tilan ja minun on helppo uskoa hänen sanoihinsa tunteistaan.
Sivustaseuraajan tarinasta tulee mieleen, että mahtaako juttelu toisten naisten naisten olla se ongelma, vaan yleinen asenne, eli mies tekee, kuten tahtoo tunteista välittämättä. Naisten kanssa juttelu on vain yksi esimerkki, joskin karkeanpuoleinen semmoinen.
Ja se, että sinulle tulee masis sen jälkeen, kun olet päästellyt höyryjä voi johtua myös siitä, että se on taas yksi askel eteenpäin tiellä, josta ei nyt tiedä, minne johtaa. Nyt olisi miehellä mahdollisuus kuulla, mitä todella ajattelet ja mitä tunnet, mutta osoittaako hän halua kuunnella?
Ja jos ei, mikä väistämätöntä, sitten?
T: MaratonParkuja
Ihana Sinä, on se hyvä, että et mitään myönnä tai kiellä puolestani rakastumiseen liittyen. En nähnyt tekstiäsi kun tuota edellistä kirjoitin.
Minulla on liian paha tapa tehdä itsetutkiskelua liikaakin ja varmaan liikaa aikaakin tehdä sitä.
Vaikka minulla on hyvä olla mökkimiehen kanssa niin kaikkeahan mun valtava pää miettii. Kuinka paljon kaikki tunteet lähti siitä kun sut kipeällä tavalla jätettiin ja tuli henkilö vastaan joka kiinnostui sinusta heti, onko se pelkkä intohimo sekoittanut mun pään kokonaan, kuinka paljon tunteita sekoittaa se että sulla on joku joka välittää jne.
Ja on mökkimiehessä vielä muutama sellainen kuori/kerros johon haluan tutustua tarkemmin. Mökkimies alkaa olemaan kanssani selkeästi oma itsensä ja kyllä sieltä mörköjä tupsahtelee, eli hieman enemmän minun päästävä mökkimiehen ajatusmaailmaan kiinni. Nyt mä vaan nautin tästä mitä on ja en mieti mitään muuta, elän arkeani ja nautin hetkistä pienistä.
Ja nyt mä kyllä suljen tämän "moottoriturvan" hetkeksi mökkimiehen osalta. Minun höpinäthän menee jo ihan ohi aiheen "pitäisi osata päästää irti". Toki, voihan tässä vielä niin käydäkin, että siihen tulokseen tulen (ai kauheeta).
No, ei.
Luen täällä kyllä muiden kirjoituksia, mutta yritän pitää oman suun supussa.
Ja siellä välissä oli ihana kirjoitus henkilöltä jolla oli mennyt puolitoista vuorokautta lukea koko ketju läpi, kiitos että kommentoit.
Ja siitä tuli mieleen, että minä myös olen monesti miettinyt mitä nimerkki Kuolematon kuuluu. Toivottavasti Hän on saanut asiansa kuntoon.
28, tämä ketju on elänyt niin paljon tuon otsikoinnin jälkeen, että todella toivon että et sulje "moottoriturpaasi" vaan jatkat kommentointia juuri niin paljon kun haluat. Ja juuri siitä aiheesta mikä sinua tällä hetkellä elämässä eniten koskettaa.
Ap
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 v yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka kirjoitti:
Hienoa, 28, itsetutkiskelua :)
Lyhyt kommentti vain, joka koskee ihmisiä yleensä, myös minua itseäni: Me ihmiset toimimme usein yllättävän paljon sen mukaan, millaisia päähänpinttymiä meillä itsestämme on. Periaatteita, jotka nousevat jostain selkäytimestä, omista parisuhdekokemuksistamme, ehkä jopa kauempaa kuten lapsuuden odotuksista tms.
Tekee ihan hyvää kyseenalaistaa välillä omia näkemyksiään. Vaikkei se aina helppoa olekaan.
Lyhyesti: samaa mieltä ja sitten vielä se, että ihan tuurikin on laskettava kuvioon. Tarkoitan, että onhan siinä tuuria mukana, että olet esim. jossain, missä tapaat tietyn ihmisen tai et ole.
Eli näissä seurusteluissa on kyse siitäkin, ei voi luottaa siihen, että jätän tämän väliin ja otan sitten seuraavan:-) kun mistä sitä tietää, tuleeko seuraava.
Rohkeudesta on myös kyse, eli siitä, että sattumisen uhallakaan ei jätä väliin. Maailma ei ole sillä tavalla reilu, että voisi tosiaankaan löytää sen ainoan oikean tien, jota seuraamalla ansaitsee palkinnon.
T: MaratonParkuja
Arvatkaa mitä. Meillä oli viikonloppuna todella mielenkiintoista keskustelua. Olemme aika erilaisia persoonia, mökkimies on aika kova luu ja minä tällainen pehmo. Toki on se mökkimies kanssani kovin pehmo, mutta hänen elämä ei ole ollut ihan helppo ja se kyllä näkyy + kuuluukin välillä. Puhumme useinkin siitä, kuinka mennyt on mennyttä, mutta kuinka paljon väkisinkin se mennyt on meitä muokannut.
No, nyt siis itse asiaan. Viikonloppuna mökkimiehen kainalossa keskustelumme jälkeen mietiskelin ja sanoin, että hänen kanssaan jouduin alussa miettimään sitä, että sulkeudunko hieman vai peräännynkö, mutta että päätin ottaa riskin ja luottaa + olla oma pehmo itseni. Sanoin myös, että erilaisuutemme takia Hänen päästäminen henkisesti lähelle oli huomattavasti vaikeampaa kuin päästää fyysisesti lähelle, mutta tein sen päätöksen, että otan riskin. Haluan olla tällainen kun olen, vollottaa mm. eläinvideoita katsellessa, nauttia niistä hetkistä kun toinen on lähellä ja osoittaa sen ja samallahan sitä ottaa riskin, että tunnepuolella voi kolahtaa. Minä en vaan voisi elää niin, että en tunne vahvasti, minä olisin silloin ihan pystyyn kuollut ihminen.
Mökkimieshän sitten tunnusti, että sitähän se alussa pelästyi kun pääsin niin iholle heti. Että hyvän seksin lisäksi hän on alkanut kaipaamaan sitä muuta läheisyyttä myös. Ja, että alkuun ihan mietti, että voiko joku olla näin suorapuheinen suustaan ja aito. Sanoi, että pari kuukautta meni ja hän tajusi, että miestä viedään.
Ja tässä en edelleenkään puhu rakkaudesta vaan toisesta ihmisestä välittämisestä juuri sellaisenaan kuin on, hyväksyen myös ne toisen ei niin hyvät piirteet ja ymmärtäen myös että ihmistä ei voi muuttaa, ymmärtäen että toista ei voi omistaa. Rehellisyydellä + aitoudella päästään jo pitkälle.
28 myönnä että olet rakastunut, pelkäät vain....
En myönnä enkä kiellä mitään 28 puolesta😁, mutta itse epäilen, miten helppoa rakastuminen oikeasti on pitkän liiton jälkeen, joka päättyy niin suurella surulla ja haikeudella kuin hänelle kävi.
Vaikka siis ihan haluaisikin rakastua ja aktiivisesti etsisi uutta rakkautta.
Kuten sanottua, olen tehnyt kaikki varmaan "oikein" eli esim. kieltäytynyt mistään suhteilusta pitkään aikaan eroni jälkeen (vaikka eroni oli ehkä "helpompi" kuin 28 ero) ja silti ihan samat epäilyt, epäonnistumisen pelko ja suorastaan mahdottomuus nähdä itseään kenenkään toisen vierellä todella, aidosti, sitoutuneesti oli läsnä.
Ei todellakaan ollut helppoa rakastua, vaikka ihastuikin ja näki toisessa suunnattomasti hyvää. Silti sitä katseli pitkään ikkunasta, eikä mieleenkään tullut avata ovea, kurkisteli vain oven raosta.
Ymmärrän siis tässä täysin 28 tilan ja minun on helppo uskoa hänen sanoihinsa tunteistaan.
Sivustaseuraajan tarinasta tulee mieleen, että mahtaako juttelu toisten naisten naisten olla se ongelma, vaan yleinen asenne, eli mies tekee, kuten tahtoo tunteista välittämättä. Naisten kanssa juttelu on vain yksi esimerkki, joskin karkeanpuoleinen semmoinen.
Ja se, että sinulle tulee masis sen jälkeen, kun olet päästellyt höyryjä voi johtua myös siitä, että se on taas yksi askel eteenpäin tiellä, josta ei nyt tiedä, minne johtaa. Nyt olisi miehellä mahdollisuus kuulla, mitä todella ajattelet ja mitä tunnet, mutta osoittaako hän halua kuunnella?
Ja jos ei, mikä väistämätöntä, sitten?
T: MaratonParkuja
Ihana Sinä, on se hyvä, että et mitään myönnä tai kiellä puolestani rakastumiseen liittyen. En nähnyt tekstiäsi kun tuota edellistä kirjoitin.
Minulla on liian paha tapa tehdä itsetutkiskelua liikaakin ja varmaan liikaa aikaakin tehdä sitä.
Vaikka minulla on hyvä olla mökkimiehen kanssa niin kaikkeahan mun valtava pää miettii. Kuinka paljon kaikki tunteet lähti siitä kun sut kipeällä tavalla jätettiin ja tuli henkilö vastaan joka kiinnostui sinusta heti, onko se pelkkä intohimo sekoittanut mun pään kokonaan, kuinka paljon tunteita sekoittaa se että sulla on joku joka välittää jne.
Ja on mökkimiehessä vielä muutama sellainen kuori/kerros johon haluan tutustua tarkemmin. Mökkimies alkaa olemaan kanssani selkeästi oma itsensä ja kyllä sieltä mörköjä tupsahtelee, eli hieman enemmän minun päästävä mökkimiehen ajatusmaailmaan kiinni. Nyt mä vaan nautin tästä mitä on ja en mieti mitään muuta, elän arkeani ja nautin hetkistä pienistä.
Saako kysyä millaisia mörköjä?
KIITOS Sinulle ja Kuurankukalle kirjoituksista.
Jäin nyt itse miettimään edellistä kirjoitustani ja totta on se, että jotenkin taas suojauduin/puolustauduin sen laastarisuhteen taakse. Kuurankukka hyvin muistutti, että eihän näille eroille ole mitään ohjekirjaa. Ja nimenomaan itsetutkiskelua on hyvä tehdä aina, myös uusissa elämäntilanteissa.
Välillä kun pistän jarrut pohjaan omassa päässäni mökkimiestä ajatellen niin mietin, että ihan kun yrittäisin rangaista itseäni jostain. Ihan kun en olisi ansainnut tätä ihmissuhdetta jossa kemiat pelaa hyvin. Totuus on se, että emme varmaan näe seuraavan kuuden viikon aikana kun yhden viikonlopun ja ehkä jotain yksittäisiä iltoja, hurja työputki herralla, mutta sitten meillä viikon yhteinen loma (matkakin varattuna).
Kiitos, että välillä muistuttelette, elämä on nyt.