Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12632)
Vierailija kirjoitti:
No, en usko että olisi ketään yhtä toista naista, mutta sen uskon että hänellä on tavallaan hinkua tutustua uusiin naisiiin. Hän on nimittäin viime vuosien aikana jäänyt kiinni somesekoilusta ja naisille kirjoittelusta, vaikka itse kivenkovaa väittääkin ettei mitään ole tapahtunut.
Hänellä tuntuu olevan tarve testailla omaa viehätysvoimaansa.Sivustaseuraaja
Kertomasi perusteella en ymmärrä mitä enää odotat tuolta mieheltä. Vai itseään voi muuttaa. Itsepetos kannattaa lopettaa ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinaatko, että olen tyhmä kun annan enää yhtään aikaa tälle avioliitolle?
Mitä jos olenkin itse väärässä ja teen ison virheen?
T. Sivustaseuraaja
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko, että olen tyhmä kun annan enää yhtään aikaa tälle avioliitolle?
Mitä jos olenkin itse väärässä ja teen ison virheen?
T. Sivustaseuraaja
Kaikki tunteet on hyvä käsitellä ja tällä tarkoitan, että et ole selkeästi vielä valmis päästämään irti. Sinun täytyy antaa se aika avioliitolle kun on tarvis itsesi takia. Meidän ulkopuolisten on liian helppo huudella, kyllä minäkin näen kirjoituksissasi sen aika vahvasti, että suhteenne tila on todella paha. Näin naisena tekee mieli sanoa kliseisesti, että ansaitset parempaa. Minä kuitenkin tiedän, että todella pitkän yhteisen elämän jälkeen se ei ole helppoa myöntää asiaa itselleen. Uskon, että olet ottanut ison askeleen jo kirjoittamalla ja asumisjärjestelyillä. Asia ja askel kerrallaan kuljet, ei kukaan meistä ulkopuolisista voi sanella Sinun tahtiasi.
Kaikkea hyvää Sinulle.
Kiitos ihana 28v ! Lämmin kiitos todellakin. Oon seurannut sun taivalta ja samassa tahdissa meilläkin on kuljettu. Ei tätä voi täysin ymmärtää kuin toinen saman kokenut.
En minäkään enää koe suuria intohimoisen rakkauden tunteita tai pode raastavaa ikävää miestä kohtaan. Silti jokin panee pähkimään, luovuttaako liian helposti. Myös omaisuuden jakaminen on pitkällinen prosessi.
Sivustaseuraaja (tämä nimimerkkikin havdutti nyt - olenko minä mös sellainen omassa elämässäni)
Vierailija kirjoitti:
No, en usko että olisi ketään yhtä toista naista, mutta sen uskon että hänellä on tavallaan hinkua tutustua uusiin naisiiin. Hän on nimittäin viime vuosien aikana jäänyt kiinni somesekoilusta ja naisille kirjoittelusta, vaikka itse kivenkovaa väittääkin ettei mitään ole tapahtunut.
Hänellä tuntuu olevan tarve testailla omaa viehätysvoimaansa.Sivustaseuraaja
Niin narskukäytöstä kuin olla ja voi.
Ja usko pois, rajat on jo ylitetty, hän on taatusti lirkutellut ja puhunut sopimattomia useiden naisten kanssa. Voi ollakkin, että hänellä ei ole vain yhtä toista naista, vaan MONTA toista naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko, että olen tyhmä kun annan enää yhtään aikaa tälle avioliitolle?
Mitä jos olenkin itse väärässä ja teen ison virheen?
T. Sivustaseuraaja
Et ole väärässä. Sun miehellä on taatusti toinen nainen / toisia naisia.
Ehkä olen sitten naivi ja tyhmä kertakaikkiaan.
Sivustaseuraaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No Sivustaseuraaja täällä hei! Kiitän ja kumarran kivoista kommenteista teitä vakkareita, ehkäpä minäkin uskallan vähän jotain tilanteestani avata.
Pitkä avioliitto, ollaan +50 ja lapset lentäneet pesästä. Mies ollut aina menevää sorttia, minä enemmän kotona viihtyvä, vaikka molemmilla kiireinen ja vaativa työ. Minulle on viime vuosina valjennut, etten koskaan tule saamaan tässä suhteessa sitä lämpöä, läheisyyttä ja sellaista huolenpitoa, mitä kaipaisin.
Mies menee aina poispäin minusta, eikä lainkaan viihdy lähelläni. "Avioillisia palveluksia" hän kyllä käy vaatimassa, mutta minua se ei kiinnosta tällä mallilla. Pitkään kuitenkin koitin pitää sitäkin puolta hengissä, mutta sitten totesin että ei vetele. Koen, että hän on hylännyt minut jo aikoja sitten, tärkeintä on vain oma napa, omat menot. Lisäksi ajaa itsensä ihan piippuun mahdottomilla aikatauluillaan ja sitten kiukuttelee ja räyhää kotona minulle. Tunnen kertakaikkiaan, ettei tämä suhde anna minulle mitään. Minulle on vain varattuna joku ihmeen hybridirooli, olen ikäänkuin äiti, palvelija, resurssi ja p*nopuu. Hyi miten kamalalta tämä näyttääkään kirjoitettuna.
Nyt varmaan ihmettelette mitä minä vielä teen tässä avioliitossa? Niin. Niinpä niin. Askel on nyt otettu, erilleen on muutettu (ei virallisesti, mutta saimme asian järjestymään light-versiona. Tai siis minä sen järjestin, toinen ei meinannut uskoa edes että olen tosissaan). Olen esittänyt miehelle toiveen tutkiskella mitä hän elämältään toivoo ja kertonut että tämä suhde ei tällaisenaan voi jatkua. Jää nähtäväksi, mitä tästä seuraa.
Onko teillä hyviä vinkkejä, näkökulmia, kommentteja?
Sivustaseuraaja
Kun tuon lukee, niin ei voi ymmärtää, että vielä mietit oletko väärässä ja luovutatko liian helposti.
Itsepetos on valikoivaa ajatusten ja tunteiden havainnointia. Ihminen ei kuuntele sisäistä ääntään vaan sivuuttaa itsensä, koska totuus on liian hankala tai ristiriitainen.
Puhut myös rooleista, jotka sulle annettu. Nyt voit ihan itse valita roolisi.
Kommentoin, koska sinä kysyit: "Onko teillä hyviä vinkkejä, näkökulmia, kommentteja"
Moi sivustaseuraaja.
Hyvin tunnistan itsestäni nuo ajatukset, annanko periksi liian helpolla, olisiko vielä voinut tehdä jotain?
Ehkä se on osaltaan, tai itselläni oli, totuuden kieltämistä, oma epäonnistuminen on vaikea hyväksyä. Ja sanon tähän heti, että en pidä kenenkään muun eroa epäonnistumisena, mutta itseni kanssa kävin pitkään painia asiasta, mielestäni ero, perheen hajoaminen oli valtava epäonnistuminen. Enää en ajattele näin. Mietin itse pitkään eron jälkeenkin olisiko jotain voitu tehdä toisin, jossittelin entä jos niin tai näin. Ehkä se kuuluu prosessiin? Ainakin minulla kuului. Vaikka järki jossain syvällä taustalla sanoi ihan muuta.
Ja tuo, mitä 28 sanoi, ei kukaan voi sanoa sinulle milloin olet valmis päästämään irti. Jokainen käy sen matkan itse, omaan tahtiinsa. Vaikka ulkopuolisesta tilanne näyttäisi miltä, vaikka itsekkin jossain syvällä ymmärtäisi eron olevan ainoa oikea ratkaisu, vie se aikaa. Kenellä minkänkin verran, sen aika näyttää.
Tsemppiä sinulle. Erilleen muutto on jo iso askel. Hyvä mahdollisuus tutkailla niitä omia tuntemuksia.
Ja nuo toiset naiset, ehkä tiedät itsekin totuuden, miten asia on. Kunhan sen itsellesi tunnustat. Se sattuu. Mutta tuo kertomasi ei kuulosta hyvälle. Aikalailla samoja itsekin pohdin aikanaan, ja lopulta vaisto oli ihan oikeassa.
Mutta, kuten kaikessa irtipäästämisessä, myös tässä asiassa vaistoon on vaikea luottaa. Tulee niitä mitä jos kuvittelenkin mitä jos vaan ylireagoin jne. Ajatuksia. Varsinkin jos toista ei saa ns. Rysän päältä kiinni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Sivustaseuraaja. Minua kosketti tuo havaintosi koskien itse valitsemaasi nimimerkkiä. Tarinasi kuulostaa kyllä siltä, että mies tekee mitä haluaa sinusta piittaamatta ka olet jo pitkään seurannut sitä sivusta. Laita itsesi oman elämäsi keskiöön ja ala miettiä mitä itse haluat. Millaista elämää, millaisen parisuhteen. Sitten alat vain toteuttaa suunnitelmaa. Voimia! Kulje valoa kohti.
Kiitos ihanat kommentoijat ja erityisesti Ap, olen sinunkin tarinaasi samaistunut vahvasti. Sehän tässä on, että kun tuo ukko olisi joskus jäänyt ns rysän päältä kiinni, niin eihän tässä olisi kahta sanaa. Nyt ollaan ollaan tasolla "no kirjoitin jotain jonkun kanssa, mutta en mitään mitään muuta". Miksi? "en tiiä, tyhmyyttäni. Ehkä kaipasin jotain jännitystä"
Sivustaseuraaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoinpa minäkin.
Täällä on reagoitu negatiivisesti terapian mahdollisuuksiin. Sanottu, että on kaavamaista prosessointia.
Itse erosin aikoinaan pitkästä parisuhteesta, jonka myötä kävimme pariterapiassa. Menin sinne sillä mielellä, että saadaan liitto kuntoon. Havahduin terapiassa kuitenkin siihen todellisuuteen, ettei tästä suhteesta tule enää mitään. Toinen ei ollut samaa mieltä ja alkoi mitätöimään ja uhkailemaan.
Otin silti eron ja sain kokea kaikkea kauheutta ja jatkoin yksilöterapiassa. Siellä havahduin moneen totuuteen juuri terapeutin huomioiden takia. Niitä en voinut kiistää, kuten olin vuosikausia tehnyt pson suhteen. Hän tosin oli loistava manipuloiva ja hyvin dominoiva. Eli tämän terapian myötä prosessini edistyi huomattavasti ja ilman sitä olisin ollut pahemmin exän pyöriteltävissä.
Nuorena voi olla naiivisti optimisti; vanhemmiten pitkittyä itsepetoksen kanssa yhä pahempiin sotkuihin. Itsepetosta avittaa arvottomuuden kokemus. Ja jos suhteessa on epätyydyttävää eloa, niin siihen suostuminen lisää taas arvottomuuden kokemusta, mikä taas voi viedä syvempään itsepetokseen. Ja se taas pitkittää irrottautumista.
Sinulle 28!
Minun täytyy kertoa että minua ihanasti hymyilyttää ja hykertelen sisäisesti. Se johtuu siitä kuinka luen tekstistäsi ja rivien välistä kuinka nyt nautit aikuisena naisena seksuaalisuudestasi. Haluat mökkimiestä (paljon) :))ihanaa.
Minä olen lukenut ketjua alusta lähtien. En ole aiemmin kommentoinut. Minä olen kanssasi samassa tilanteessa, hieman vanhempi nainen. Olen löytänyt ihanan rakastajan ja nautin seksistä hänen kanssaan aina täysillä kun tapaamme, niin hänkin nauttii. Voimme puhua siitä avoimesti ja kertoa mitä haluamme, ihanaa aikuistenleikkiä. Ja suuri voiman lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät naiset ja miehetkin, viitaten edelliseen tekstiin ja 28 kokumuksiin: älkää tuhkatkin elämäänne huonoissa parisuhteissa, vaan etsikää rohkeasti parempaa. Meillä kaikilla on oikeus olla onnellisia ja nauttia elämästä. Kyllä sen tietää kun osuu oikea kohdalle ja on molemminpuolinen vahva kemia. Olkaa rohkeita ja asettakaa itsenne etusijalle.
Kuurankukka,
Mutta mikä on se todennäköisyys että sellaista koskaan löytää? Olen skeptinen nykyisten Tindereiden suhteen enkä tod jaksa mitään ravintolaelämää.
Sivustaseuraaja
Kommentoinpa minäkin.
Jonkun kirjoituksen satoja kommentteja sitten kirjoittanut, M36 irrotti kielen kannet kun tyrmistyin niin totaalisesti exn manipuloinnista joka oli liiankin totta omassa elämässäni vuosia sitten. Apn kasvua seurannut ja otettu hänen saamasta tuesta 28, Kuurankukka, Maratonparkuja ja Tuumis.
Itsellä takana 25v liitto josta kivulias ero vuosia sitten. En erotessa tiennyt olevan sellaisia termejä kuin kaasuvalotus tai narsisti.
Jokatapauksessa, se tunne kun tietää että jotain hierotaan päin näköä ja on aivan mahdotonta uskoa sitä todeksi. Mitä en nyt tajua??!
Mekin oltiin teinejä kun ruvettiin yhteen ja sitä jotenkin uskotteli itselleen tuntevansa sen puolison ettei se todellakaan tekisi mitään tuollaista minulle, eihän sillä ole mitään syytä tehdä niin. Kasvettiin yhdessä ja niin kuvittelin että samaan suuntaan.
Tämä ketju on sanoittanut monia juttuja. Ero oli ruma, eikä sitä ole puhuttu läpi koska exmiehellä ei ollut puhehousuja liittyen eroon. Vain pysyminen yhdessä oli ainut vaihtoehto ja niin että hänen saavutetut edut pysyy voimassa.
Päästää irti, miksi se on niin vaikeaa? Olisin halunnut puhua vaan ei kukaan uskonut mitään mitä kerroin. Olinhan se hullu joka nillittää joka asiasta ja tekee elämästä mahdottoman. Ja silti sen kanssa olisi pitänyt saada jatkaa. Ja olin kamala perheenrikkoja.
Kiitos kaikki ihanat jakamistanne kirjoituksista. Tosi tärkeitä.
T. Alli
Ps ehkä on ollut väärin seurata tätä ketjua koska monet kirjoitukset ovat sattuneet syvälle sisimpään tuskana, kuin olisi tikarilla lyöty.
Oma elämä on nyt hyvää eikä enää tarvitse kaivella asiota, nyt ymmärrän mitä tapahtui ja miksi. Silti oli tärkeää päästää irti ja voi pojat, se otti koville. Luottamusongelma mulla on ja sitä ehkä työstän. Toisaalta (pari vuosien laastarisuhdetta on ollut) tykkään olla näin itsekseni.
Vierailija kirjoitti:
Ja nuo toiset naiset, ehkä tiedät itsekin totuuden, miten asia on. Kunhan sen itsellesi tunnustat. Se sattuu. Mutta tuo kertomasi ei kuulosta hyvälle. Aikalailla samoja itsekin pohdin aikanaan, ja lopulta vaisto oli ihan oikeassa.
Mutta, kuten kaikessa irtipäästämisessä, myös tässä asiassa vaistoon on vaikea luottaa. Tulee niitä mitä jos kuvittelenkin mitä jos vaan ylireagoin jne. Ajatuksia. Varsinkin jos toista ei saa ns. Rysän päältä kiinni.Ap
Kyllä, sun vaisto oli oikeassa. Ja sit sellainenkin tuli mieleen, että ihan ketjun alussa kerroit, kuinka löysit kortsuja miehen takin taskusta. Eli tuossa jo jäi ns. rysän päältä kiinni, mutta senkin mies sulle jotenki selitteli parhain päin. Nyt jälkiviisaana voi todeta, että kyllä toi kortsujen löytyminen oli sama, kuin olisit käräyttänyt hänet fyysisesti toisen naisen luota.
On vaistoa ja sitten on paljon niitä "pieniä" todisteita, joita ei millään halua uskoa.
On se itsepetos ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka,
Mutta mikä on se todennäköisyys että sellaista koskaan löytää? Olen skeptinen nykyisten Tindereiden suhteen enkä tod jaksa mitään ravintolaelämää.Sivustaseuraaja
Ja mikset voisi olla yksin? Sanotaanko näin, että elämää paljon nähneenä, miehistä on useimmiten vain haittaa, eivätkä he tuo mitään lisäpositiivista elämään. Harvojen miesten kanssa se yhteiselo on ihanaa auvoa. Yksin parempi.
Sivustaseuraaja, omasta kokemuksestani voin kertoa, että se on mahdollista. Silloin kun antaa itsensä olla auki elämälle ja sen mahdollisuuksille. Mutta niin kauan kun roikkuu menneessä, sydän on ikään kuin varattu. Silloin ei salli itselleen eikä muille mahdollisuutta ja se myös näkyy ulospäin.
28 tarina on hyvä esimerkki tästä. Kun hän itse vihdoin rohkaistui käymään ratkaisevan keskustelun eksän kanssa, jossa sulki oven menneelle, sydän oli vapaa ja oli mahdollista löytää joku toinen.
Täällä monet ovat liputtaneet terapian puolesta ja liityn itsekin siihen joukkoon. Nimittäin me ihmiset olemme taipuvaisia itsepetokseen ja kaikenlaisiin puolustusmekanismeihin, meidän on usein vaikeaa myöntää edes itsellemme miten asiat oikeasti ovat.
Itsetuntemus on minusta hyvin tärkeä tie onnelliseen elämään. Joskus siihen voi tarvita terapia-apua ja harvoin siitä kenellekään ainakaan haittaa on, päinvastoin.
No, en usko että olisi ketään yhtä toista naista, mutta sen uskon että hänellä on tavallaan hinkua tutustua uusiin naisiiin. Hän on nimittäin viime vuosien aikana jäänyt kiinni somesekoilusta ja naisille kirjoittelusta, vaikka itse kivenkovaa väittääkin ettei mitään ole tapahtunut.
Hänellä tuntuu olevan tarve testailla omaa viehätysvoimaansa.
Sivustaseuraaja