Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Puhun nyt vain omasta näkökulmastani, olen aikuinen nainen, mutta kyllä joku "puute" suhteessa on jos pettää kertalaakin saati alkaa pitää rinnakkaissuhdetta. Itse olen sellainen, että kun olen rakastunut ja suhde tuntuu hyvältä ei teen mieli muita. Ei muut edes huvita enkä halua riskeerata suhdettamme. Mutta kun suhteeseen tulee jotain hankaluuksia tai tunteet muuten hiipuu, mutta ei vielä ole päättänyt erota niin saatan jopa jossain tilanteessa pettää, ainakin suudella ja halailla.

Minulle siis suhteen tila ratkaisee paljon. Ihan samoin mietin jos tulen petetyksi. Joku vaje on tai ei toinen välitä tarpeeksi. Eihän silloin riskeeraa suhdettaan jos pelkona on sen loppuminen. Kukaan tuskin uskoo niin vahvasti, ettei joudu kiinni. Se on toiveena, mutta itse taustalla tietää, että käry voi käydä. 

Jos huomaa, että alkaa haikailla suhteen ulkopuolelle, tai on tyytymätön elämäänsä tai parisuhteeseensakin, niin minusta voisi olla hyvä miettiä, mitä asioita itse asiassa siellä pohjalla on, joita todella elämäänsä kaipaa, ja voisi syvemmin miettiä, millä tavoin ja missä muodossa näitä asioita voisi elämäänsä tuoda ja saada, myös ns. parisuhteen ulkopuolella omassa elämässään, ihan terveillä tavoilla toista loukkaamatta. Usein on monia tapoja saada uusia kaipaamiaan asioita elämäänsä, tai tuulettaa ummehtuneiksi käyneitä vanhoja tapoja, kuin parisuhteen lopettaminen, toinen suhde tai pettäminen.

Onko vaikkapa jotain toteuttamattomia haaveita ja intohimon kohteita, jotka ovat jääneet taka-alalle? Onko muodostuneet totutut tai vaikkapa tylsäksi koetut urat elämässä jotain, joita itse voi ihan hyvin halutessaan muuttaa, eivätkä oikeastaan olekaan siitä kumppanista kiinni? Itsetutkiskelu siitä, mitä todella haluaa ja kaipaa, ja millä eri tavoilla näitä asioita voisi enemmän elämäänsä tuoda. Mikä oikeasti estää näitä toteuttamasta? (Ja jos join este on, niin onko se oma parisuhde tiellä vai onko kyse jotain muusta, mistä?)

Parisuhde kuin ei ole, eikä mielestäni pitäisi ollakaan, mikään elämään kaiken tarjoava buffetti, ja että jos buffetista puuttuu sitä ja tätä, niin se ei tarkoita, etteikö muuten elämässään näitä asioita voisi toteuttaa ja elämäänsä saada. Vaikkapa uusia ihmisiä ja innostavaa tekemistä. Uusiin harrastuksiin ja uusiin rutiineihin, tai tylsistä rutiineista luopumiseen, voi alkaa usein jättämättä tai pettämättä. Omia arkirutiineja voi muuttaa. Ja jos esim. kumppani ei halua matkustella ja tutustua eri kulttureihin ja ihmisiin, ja itsellä olisi toive ja veto tällaiseen, niin voi lähteä yksin tai hankkia muuta matkaseuraa jne.

Joskus kumppanin niskaan ja parisuhteen piikkiin laitetaan perusteetta myös ne ihan omat valinnat, omat ongelmat tai jumiutuminen elämässä. Ja niinpä elämäänsä voi usein itse muuttaa pariuhteessakin ollessaan paljonkin halutummanlaiseksi. Moni hakee muutosta uudesta suhteesta, tai pettämisestäkin, vaikka muitakin keinoja olisi muuttaa isostikin elämäänsä ja saada siihen  innostavia asioita ja tunteita. Suhdetta vaihtaessaan voikin huomata, varsinkin alun huuman jälkeen, että eihän ne kaikki asiat itse asiassa muuttuneetkaan, joidenka oletti johtuvan suhteesta, mutta olivatkin loppujen lopuksi enemmän omaa toimintaa, omia blokkeja ja ehtaa omaa itseä.

Toisaalta myös oman itsen kautta elämäänsä pohtiessa ja uusia asioita hakiessa, se oma parisuhdekin voi myös alkaa tuntua siinä ohessa taas paremmalta ja silläkin on hyvä mahdollisuus päivittyä samalla, kun muuta toimintaa elämässään uudistaa, vaikka muutoksen keskiössä ja lähtökohtana se parisuhde ei näin varsinaisesti ollutkaan.

Minun mieheni harrasti seksiä pian entisen naisystävänsä kanssa, ettei olisi herännyt epäilyksiä hänen sivusuhteestaan. Kysyin joskus miten hän pystyi toimimaan niin, vastaus oli "en minä pitänyt häntä niin fyysisesti vastenmielisenä". Tunteet kumppania kohtaan taisivat olla kiintymystä, pelkoa ja myötätuntoa. Toive oli kova, että erosta huolimatta voisivat jatkaa kavereina. Suhteessa ei ollut lapsia eikä yhteistä omaisuutta joten tilanne ei ollut aivan niin kuumottava kuin se pahimmillaan voi olla. Olet kaivanut itsesi sellaiseen kuoppaan salasuhteineen josta on vaikeaa löytää ylös ilman että olet suurissa vaikeuksissa.

Itse en pysty seksiin ilman tunteita, en ole esim koskaan ollut yhden yön jutussa, mutta kaikesta päätellen tosi moni pystyy ja haluaakin sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Kyse oli siis siitä, että minun ei koskaan, ikinä, missään tilanteessa pitänyt tietää, että miehellä on ollut toisen kanssa mitään. Tämä oli täysin erillinen asia meidän suhteesta. Minun kanssani hän koki olevansa todellakin onnellinen, kommunikaation sujuvan, meillä oli oikein hyvä yhdessä, minä olin juuri se ihminen, johon hän rakastui ja jota rakasti edelleen.

Sen vuoksi oli suuri yllätys, että minä annoin tämän asian pilata kaikki. Hän näki suurta vaivaa, että tuo edellinen olisi kaikissa määrin minulle totta. Itse paljastuminen kävi tosiaan niin ällistyttävän sattuman kautta, niin moni asia ja ihminen oli täysin uskomattoman eri paikassa kuin olisi pitänyt, että tätä hän todella ei ollut laskenut. 

Varmaan hän olisi terapiassa saanut valaistuksen, että ei se nyt ihan noin mene. Että riittää, että toinen suojataan totuudelta. En jäänyt katsomaan. Enkä tiedä, onko jatkanut samaa uusissa suhteissaan.

Tämä on samaan aikaan hämmentävää ja mielenkiintoista, että ihminen pystyy lokeroimaan asiat noin erilleen toisistaan. En siis yhtään epäile, etteikö näin olisi. En itsessäni tunnista tällaista kykyä erotteluun, mutta toisaalta ex-miehesi tuskin myöskään tunnisti elävänsä kahta eri elämää rinnakkain. Se, jossa asiat vaikuttivat vain häneen itseensä ja ehkä muihin paitsi sinuun. Ja se toinen, jossa olitte te ja siellä tapahtuvat asiat vaikuttivat teihin, mutta ei sen ulkopuoliseen elämään.

Tämä varmasti osaltaan liittyy myös siihen, ettei toista voi ikinä oppia tuntemaan täysin. Ja voiko loppujen lopuksi itseäänkään, en tiedä. 

Kiitos tyypillinen vesimies hyvästä kirjoituksestasi. Kannustaisin kaikkia miettimään välillä sitä vaihtoehtoa, että mitä jos puolisoa ei enää olisi. Mitä sitten tekisin, miten pärjäisin, miltä elämäni voisi näyttää. Se saattaa paljastaa olennaista tietoa myös itsestä ja siitä mitä elämältään haluaa.

Pelossa ei kannata kenenkään elää eikä tuoda pelkoa suhteen päättymisestä osaksi suhdetta. Mutta tosiasiat on hyvä tiedostaa.

28, en tarkoittanut korttitalolla, että koko teidän 28 vuotta olisi ollut valhetta. Vaan lähinnä sitä, että kuulemani perusteella eksäsi valheiden verkko ei ulottunut vain teidän parisuhteeseen, vaan myös muille elämän osa-alueille. 

Kuten keskustelukin paljastaa syitä pettämiselle on varsin monia ja osa voi liittyä suhteeseen, osa ei. Halusin omalla näkökulmallani tuoda esille, että joskus suhde voi ajautua pettämiseen, vaikka olisi hyväkin. Se miten kukakin hyvän myös määrittelee, vaihtelee todella paljon. Jos suhde on alkanut nuorena ja kokemusta ei muusta paljon ole voi vaikuttaa myös näkökulmaan. 

Ketään ei voi väkisin pitää. Ja miksi edes haluaisikaan? 

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni harrasti seksiä pian entisen naisystävänsä kanssa, ettei olisi herännyt epäilyksiä hänen sivusuhteestaan. Kysyin joskus miten hän pystyi toimimaan niin, vastaus oli "en minä pitänyt häntä niin fyysisesti vastenmielisenä". Tunteet kumppania kohtaan taisivat olla kiintymystä, pelkoa ja myötätuntoa. Toive oli kova, että erosta huolimatta voisivat jatkaa kavereina. Suhteessa ei ollut lapsia eikä yhteistä omaisuutta joten tilanne ei ollut aivan niin kuumottava kuin se pahimmillaan voi olla. Olet kaivanut itsesi sellaiseen kuoppaan salasuhteineen josta on vaikeaa löytää ylös ilman että olet suurissa vaikeuksissa.

Itse en pysty seksiin ilman tunteita, en ole esim koskaan ollut yhden yön jutussa, mutta kaikesta päätellen tosi moni pystyy ja haluaakin sellaista.

Kiitos kommentista.

Ai, että kuulostaa omaan korvaani kauhelta tuo "että harrasti seksiä ettei olisi epäilyt salasuhteesta heränneet" tai että "ei pitänyt fyysisesti niin vastenmielisenä". Minä en varmaan pystyisi tuollaisten kommenttien jälkeen olemaan tuollaisen miehen kanssa, miettisin, että samat toimintatavat edessä tarvittaessa. Vain minun mielipide, mutta kun ihminen ei välttämättä muutu.

Meillä kun tavallaan tuli särö tyyliin kesäkuussa, salakämppä paljastui marraskuussa ja silloin totesin minä, että voi muuttaa sinne kokonaan. Vasta huhtikuussa oikeasti erottiin minun tahdostani. Miksi ihmeessä exäni enää olisi tarvinnut "kotiin" tulla esittämään mitään (salatakseen mitään). No, eipä minun miettimiset auta, olisi kyllä kiva kuulla totuus. En usko että exän nykyinenkään tietää kuinka pitkään exäni kotona kävi, salakämpän turvin on pystynyt myös toista huijata. Omassa tapauksessa on kyllä huijattu molempia naisia. 

Kaikkea hyvää Sinulle,

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Puhun nyt vain omasta näkökulmastani, olen aikuinen nainen, mutta kyllä joku "puute" suhteessa on jos pettää kertalaakin saati alkaa pitää rinnakkaissuhdetta. Itse olen sellainen, että kun olen rakastunut ja suhde tuntuu hyvältä ei teen mieli muita. Ei muut edes huvita enkä halua riskeerata suhdettamme. Mutta kun suhteeseen tulee jotain hankaluuksia tai tunteet muuten hiipuu, mutta ei vielä ole päättänyt erota niin saatan jopa jossain tilanteessa pettää, ainakin suudella ja halailla.

Minulle siis suhteen tila ratkaisee paljon. Ihan samoin mietin jos tulen petetyksi. Joku vaje on tai ei toinen välitä tarpeeksi. Eihän silloin riskeeraa suhdettaan jos pelkona on sen loppuminen. Kukaan tuskin uskoo niin vahvasti, ettei joudu kiinni. Se on toiveena, mutta itse taustalla tietää, että käry voi käydä. 

Mikään parisuhde ei täytä elämässä kaikkia toiveita ja tarpeita. Joskus oma onni, tarpeet ja toiveet ripustetaan aivan liikaa kumppanin niskaan ja parisuhteen tehtäväsi ja kannateltavaksi. Näitä puutteita parisuhteessa on siis sitä enemmän mitä isommin on kaikki toiveensa ja onnensa ripustanut sen tähtäviksi.

Pettäminen on valinta. Jos itselleen tai toisille sen oikeuttaa sillä, että parisuhteessa oli jotain puutteita, niin silloinhan kynnys pettämiseen parisuhteessa on hyvin alhaalla. Eiköhän niitä puutteita parisuhteesaan, tai ylipäätään elämässään, olisi hyvä koittaa korjata ja kohentaa joillain muilla keinoin.  

Kiitos Kuurankukka täsmennyksestä "korttitalo" aiheesta. Joskus lukeminen on taitolaji (hyvin kyllä kirjoitit).

Lainaus: "Ketään ei voi väkisin pitää. Ja miksi edes haluaisikaan?"

Niin, juuri noin. Tunteistaan rehellinen kumppani pääsisi kyllä paljon helpommalla, omassa tapauksessani olisi selvinnyt ilman jäätävän kokoista valheiden verkkoa. Jospa oppi siitä jotain.

28v yhdessä 

" Itse olen sellainen, että kun olen rakastunut ja suhde tuntuu hyvältä ei teen mieli muita. "

Niin sinä olet. Miksi kuvittelet, että muut ovat samanlaisia? Jos en olisi sattumalta saanut tietää, suhde olisi jatkunut hyvänä.

Se, mitä sain tietää, ei muuttanut suhdetta huonoksi. Ainoastaan mies ei ollut sellainen ihminen, jonka kuvittelin hänen olevan. Jos olisin tiennyt, että hänestä on ok toimia noin en olisi ollut suhteessa ja sen mies tietää. Mutta joku toinen olisi hyvin voinut olla, siis ei pitää tätä deal breakerinä. 

Sääli, että mies rakastui minuun, joka en ole.

"Tämä on samaan aikaan hämmentävää ja mielenkiintoista, että ihminen pystyy lokeroimaan asiat noin erilleen toisistaan. En siis yhtään epäile, etteikö näin olisi. En itsessäni tunnista tällaista kykyä erotteluun, mutta toisaalta ex-miehesi tuskin myöskään tunnisti elävänsä kahta eri elämää rinnakkain. Se, jossa asiat vaikuttivat vain häneen itseensä ja ehkä muihin paitsi sinuun. Ja se toinen, jossa olitte te ja siellä tapahtuvat asiat vaikuttivat teihin, mutta ei sen ulkopuoliseen elämään."

Lääketieteen asiantuntijoiden mukaan narsistisesti persoonallisuushäiriöiset ja jotkut autistit pystyvät aivan noin lokeroimaan. Se on ihmeellistä. 

"Sääli, että mies rakastui minuun, joka en ole."

Olisiko niin, että sinäkin rakastuit mieheen, joka ei ollut sellainen kuin oletit ja uskoit.

Vierailija kirjoitti:

"Sääli, että mies rakastui minuun, joka en ole."

Olisiko niin, että sinäkin rakastuit mieheen, joka ei ollut sellainen kuin oletit ja uskoit.

Niinhän juuri sanoin. Suhde ei silti muutu siitä huonoksi, että minä en tajunnut miehen ns. perimmäistä luonnetta. Lisäksi en tiedä, voidaanko nyt kuitenkaan ihan miksikään narsistiseksi lokeroinniksi ja kaksoiselämäksi tulkita sitä, että on muutamia tapaamisia otollisessa tilanteessa. En pidä häntä edelleenkään minään narsistina, siis.

Minusta kyse on luonteen heikkoudesta, jota en uskonut hänessä tapaavani. Olisin tosin jättänyt hänet aivan yhtä lailla, jos taustalta olisi paljastunut isot, peitellyt pelivelat tai yleensä jotain sellaista, jota en olisi suhteeseemme kuvitellut.

Vierailija kirjoitti:

"Sääli, että mies rakastui minuun, joka en ole."

Olisiko niin, että sinäkin rakastuit mieheen, joka ei ollut sellainen kuin oletit ja uskoit.

Niinhän hän juuri omassa kommentissan kirjoittikin:

"Se, mitä sain tietää, ei muuttanut suhdetta huonoksi. Ainoastaan mies ei ollut sellainen ihminen, jonka kuvittelin hänen olevan. Jos olisin tiennyt, että hänestä on ok toimia noin en olisi ollut suhteessa ja sen mies tietää. Mutta joku toinen olisi hyvin voinut olla, siis ei pitää tätä deal breakerinä. 

Sääli, että mies rakastui minuun, joka en ole."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni harrasti seksiä pian entisen naisystävänsä kanssa, ettei olisi herännyt epäilyksiä hänen sivusuhteestaan. Kysyin joskus miten hän pystyi toimimaan niin, vastaus oli "en minä pitänyt häntä niin fyysisesti vastenmielisenä". Tunteet kumppania kohtaan taisivat olla kiintymystä, pelkoa ja myötätuntoa. Toive oli kova, että erosta huolimatta voisivat jatkaa kavereina. Suhteessa ei ollut lapsia eikä yhteistä omaisuutta joten tilanne ei ollut aivan niin kuumottava kuin se pahimmillaan voi olla. Olet kaivanut itsesi sellaiseen kuoppaan salasuhteineen josta on vaikeaa löytää ylös ilman että olet suurissa vaikeuksissa.

Itse en pysty seksiin ilman tunteita, en ole esim koskaan ollut yhden yön jutussa, mutta kaikesta päätellen tosi moni pystyy ja haluaakin sellaista.

Kiitos kommentista.

Ai, että kuulostaa omaan korvaani kauhelta tuo "että harrasti seksiä et

Ei ollut varmaan päättänyt vielä jääkö vai lähtee ja siksi halusi salailla ja peitellä ja hoivata "vanhaa" liittoa myös. Minä veikkaan aina sitä ilmiselvintä vaihtoehtoa, vaikken exääsi ja tapahtumia tunnekaan.

Oon itse niin rationaalinen että vaikken itse pystyisi toimimaan kuten mieheni niin ymmärrän loogisuuden tasolla miksi hän toimi niin. Seksistä kieltäytyminen aiheutti ison riidan, eikä tutun kumppanin kanssa siihen suostuminen tuntunut niin vaikealta. Kyllähän puoliso yleensä huomaa kun toinen alkaa ottaa välimatkaa henkisesti. Epäilykset herää ja aletaan sitten nostaa pöydälle asioita kuten miksi ei seksi enää kelpaa -> seuraa nuuskimista ja riitaa. Mies ei missään tapauksessa kuulemma halunnut jäädä kiinni, vaan olisi halunnut sopuisan eron tai jotain. Taisi jäädä haaveeksi, joka tuskin ketään yllättää 🙄

Uskon että moni kuitenkin jää jopa suhteeseen miehen kanssa joka pettää. Uskoakseni vain 10% eroaa uskottomuuden jälkeen. Ihan samanlaisia pohdintoja ne omat miehetkin on käyneet; 'Jos en pussaa ja halaa, tuo alkaa epäillä', 'mitenkähän voisin huolehtia etten jää kiinni'. Kuten sanoin, priorisoin rehellisyyden kaiken yli, jos ei mies pystyisi mulle sitä myöntämään että on toiminut joakus noin alhaisesti niin mulla menisi kyllä kunnioitus tyystin ja tuntuisi että eikö hän luota minuun, vai itseensä(?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun nyt vain omasta näkökulmastani, olen aikuinen nainen, mutta kyllä joku "puute" suhteessa on jos pettää kertalaakin saati alkaa pitää rinnakkaissuhdetta. Itse olen sellainen, että kun olen rakastunut ja suhde tuntuu hyvältä ei teen mieli muita. Ei muut edes huvita enkä halua riskeerata suhdettamme. Mutta kun suhteeseen tulee jotain hankaluuksia tai tunteet muuten hiipuu, mutta ei vielä ole päättänyt erota niin saatan jopa jossain tilanteessa pettää, ainakin suudella ja halailla.

Minulle siis suhteen tila ratkaisee paljon. Ihan samoin mietin jos tulen petetyksi. Joku vaje on tai ei toinen välitä tarpeeksi. Eihän silloin riskeeraa suhdettaan jos pelkona on sen loppuminen. Kukaan tuskin uskoo niin vahvasti, ettei joudu kiinni. Se on toiveena, mutta itse taustalla tietää, että käry voi käydä. 

Mikään parisuhde ei täytä elämässä kaikkia toiveita ja tarpeita. J

Sen verran puutun että ei jonkin asian ääneen toteaminen ole yhtäkuin sen oikeuttamista. Päästään taas siihen että mitä pettäjä sitten voisi esittää syyksi toiminnalleen? Toki jotain tyyliin olen likainen valehtelija tmv mutta edistääkö se asian käsittelyä kenenkään kannalta? Jos taustalla on esim tyytymättömyys seksielämään niin kyllä minä ainakin petettynä haluaisin sen kuulla.  Mieluummin ennen pettämistä tosin, mutta jälkeen sitten vaikka, jos ei ennen ollut suuta puhua.

En tarkoittanut kommentillani, että mies olisi elänyt kaksoiselämää tai olisi narsistinen tai ylipäätään edustaisi mitään ääripäätä. Uskon, että meissä kaikissa on jonkinlaista lokerointia, mutta se näyttäytyy ehkä ennemminkin roolien kautta. Puolisona luonteenpiirteeni ovat erilaisia tai painottuvat eri tavoin kuin työntekijänä tai vanhempana. Esim. Puolisona olen paljon kärsimättömämpi kuin työntekijänä ja lapsen vanhempana kärsivällisyyteni on jotain noiden kahden roolin välissä. 

Sinulle 12554 (klo 17.47).

Voi kun ne pettävät / eroa haluavat osapuolet ymmärtäisivät, että niillä valheilla ei yleensä rakenneta sitä sopuisaa eroa. Kun niistä valheista jää yleensä jossakin vaiheessa kiinni ja silloin usein sovusta tulee sota.

Itselleni tuo valehteleminen on punainen lippu, myös varoitusmerkki, että jos menneessä on pystynyt valehtelemaan noin sujuvasti, niin osaa sen tarvittaessa uudestaan. On kuitenkin hyvä, että on ollut Sinulle rehellinen ja Teillä kaikki hyvin. Ehkä eletty elämä on tuonnut ajatusmaailmaani hieman kitkeriä sävyjä ja epäilyksien siemeniä.

Sama eletty elämä on kyllä tuonnut tajuntaani parisuhteita, joissa silloin tällöin petetään. Pariskunnat on edelleen yhdessä. Toisessa tapauksessa tiedän, että tunteet on kuolleet myös petetyksi tulleelta, en ihan ymmärrä Heidän hommaa, sillä lapsetkin lentäneet pesästä. Toisessa pitkässä parisuhteessa yhteinen omaisuus pitää yhdessä. Eihän nämä minulle kuulu.

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Sinulle 12554 (klo 17.47).

Voi kun ne pettävät / eroa haluavat osapuolet ymmärtäisivät, että niillä valheilla ei yleensä rakenneta sitä sopuisaa eroa. Kun niistä valheista jää yleensä jossakin vaiheessa kiinni ja silloin usein sovusta tulee sota.

Itselleni tuo valehteleminen on punainen lippu, myös varoitusmerkki, että jos menneessä on pystynyt valehtelemaan noin sujuvasti, niin osaa sen tarvittaessa uudestaan. On kuitenkin hyvä, että on ollut Sinulle rehellinen ja Teillä kaikki hyvin. Ehkä eletty elämä on tuonnut ajatusmaailmaani hieman kitkeriä sävyjä ja epäilyksien siemeniä.

Sama eletty elämä on kyllä tuonnut tajuntaani parisuhteita, joissa silloin tällöin petetään. Pariskunnat on edelleen yhdessä. Toisessa tapauksessa tiedän, että tunteet on kuolleet myös petetyksi tulleelta, en ihan ymmärrä Heidän hommaa, sillä lapsetkin lentäneet pesästä. Toisessa pitkässä parisuhteessa yhteinen omaisuus pitää yhdes

Toisaalta itse kerroit että sala-asunnon annoit anteeksi ja olisit antanut pettämisenkin, muttet systemaattista silmään pissimistä enää. Eli valheessakin meillä kaikilla on omat rajamme. Minä en antaisi pettämistä silloin kun mielestäni kaikki olisi hyvin.

Minä ajattelen että kuten joku sanoi ihmisen olevan erilainen suhteessa lapsiin tai työnantajaan kuin kumppaniin; Olisiko mahdollista että ihminen  on erilainen  erilaisissa suhteissa erilaisten ihmisten kanssa?

Ajattelen itse että rehellisyyteen vastataan rehellisyydellä. Kun minä uskallan olla avoin omista puutteistani ja toinen omistaan niin josko se ylläpitäisi luottamusta ja läheisyyttä. Katsotaan miten teoria pitää paikkansa.  Jos erehdyin niin olipahan tähän mennessä jo 10 onnellista yhteistä vuotta. Niitä ei kukaan pois voi ottaa enää.

Lainaus: "Toisaalta itse kerroit että sala-asunnon annoit anteeksi ja olisit antanut pettämisenkin, muttet systemaattista silmään pissimistä enää. Eli valheessakin meillä kaikilla on omat rajamme. Minä en antaisi pettämistä silloin kun mielestäni kaikki olisi hyvin."

Sala-asunnon syy liittyi silloin siihen masennukseen (tai siis niin se minulle silloin valehdeltiin) ja annoin anteeksi. Ja niin kuvittelen, että olisin voinut antaa anteeksi 28 vuotta kestäneessä suhteessa yhden ohimenevän hairahduksen, mutta tätähän toki en voi varmaksi sanoa. 

Lainaus: "Ajattelen itse että rehellisyyteen vastataan rehellisyydellä. Kun minä uskallan olla avoin omista puutteistani ja toinen omistaan niin josko se ylläpitäisi luottamusta ja läheisyyttä. Katsotaan miten teoria pitää paikkansa.  Jos erehdyin niin olipahan tähän mennessä jo 10 onnellista yhteistä vuotta. Niitä ei kukaan pois voi ottaa enää."

Toivon aidosti, että teoriasi pitää paikkansa. Sillä vaan niin helposti ne onnellisetkin vuodet näyttävät ikävämmältä silloin kun suhde päättyy epärehellisyyteen / pettämiseen. 

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: "Toisaalta itse kerroit että sala-asunnon annoit anteeksi ja olisit antanut pettämisenkin, muttet systemaattista silmään pissimistä enää. Eli valheessakin meillä kaikilla on omat rajamme. Minä en antaisi pettämistä silloin kun mielestäni kaikki olisi hyvin."

Sala-asunnon syy liittyi silloin siihen masennukseen (tai siis niin se minulle silloin valehdeltiin) ja annoin anteeksi. Ja niin kuvittelen, että olisin voinut antaa anteeksi 28 vuotta kestäneessä suhteessa yhden ohimenevän hairahduksen, mutta tätähän toki en voi varmaksi sanoa. 

Lainaus: "Ajattelen itse että rehellisyyteen vastataan rehellisyydellä. Kun minä uskallan olla avoin omista puutteistani ja toinen omistaan niin josko s

"ne onnellisetkin vuodet näyttävät ikävämmältä silloin kun suhde päättyy epärehellisyyteen / pettämiseen" 

Tämä riski on läsnä suhteessa kuin suhteessa. Kummalla lie suurempi riski pettää,  sellaisella jolla ei ole asiasta kokemusta, vai sellaisella joka on kerran elänyt läpi itse aiheuttamansa uskottomuuskriisin ja nähnyt sen tuhon mitä se aikaan saa 🤔