Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

"Itselleni tuo valehteleminen on punainen lippu, myös varoitusmerkki, että jos menneessä on pystynyt valehtelemaan noin sujuvasti, niin osaa sen tarvittaessa uudestaan."

Minua kammoksutti myös tuo kylmä laskelmoivuus, Se kuvaa ihmistä, joka suunnittelee tekonsa ja sanansa huolellisesti saavuttaakseen omat tavoitteensa, usein muiden kustannuksella. Siis kun meni vielä vaimon kanssa syystä, että ei epäilisi. Ja vielä toivoi, että kaverina ero. Siis oikeesti, ei mitään säädyllisyyttä ja sosiaalista ymmärrystä. Ikimaailmassa en voisi tuollaisen kanssa olla.

"Jos erehdyin niin olipahan tähän mennessä jo 10 onnellista yhteistä vuotta. Niitä ei kukaan pois voi ottaa enää."

Ja näin siinäkin tapauksessa, että saisit tietää, että loppuajat seksiä kanssasi harrastettiin sumutusmielessä, koska et nyt ihan vastenmielinenkään ole?

Sehän näissä suhteissa on, josta halutaan pettämisen kautta lähteä, että se toinen on tosiaan muuttunut jokseenkin tai vähän vastenmieliseksi. Ja kenenkään ei pitäisi joutua siihen asemaan, jostain armosta seksiäkin saamaan.

Lainaus: "Tämä riski on läsnä suhteessa kuin suhteessa. Kummalla lie suurempi riski pettää,  sellaisella jolla ei ole asiasta kokemusta, vai sellaisella joka on kerran elänyt läpi itse aiheuttamansa uskottomuuskriisin ja nähnyt sen tuhon mitä se aikaan saa 🤔"

Totta, ihmissuhteissa on aina riski tulla petetyksi tavalla tai toisella, toki toivoisin, että näin ei ole.

On varmasti ihmisiä, jotka oppivat "virheensä" yhdestä kerrasta. En kuitenkaan löisi vetoa kummankaan esittämäsi vaihtoehdon puolesta. On ihmisiä jotka ei petä ikinä, on ihmisiä jotka pettävät kerran ja on ihmisiä jotka pettävät seuraavaakin kumppania. 

Ja haluan uskoa, oikeasti, että ihmisiin voi luottaa. Olen nyt itse parisuhteessa jossa puheyhteys molemmin puolin toimii. Kuitenkin menneet asiat kertovat paljon ihmisen luonteesta / tavasta toimia. Kaikesta huolimatta haluan luottaa ja rakastaa. Luottaa siihen hyvään oloon joka toisen kanssa on. 

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhun nyt vain omasta näkökulmastani, olen aikuinen nainen, mutta kyllä joku "puute" suhteessa on jos pettää kertalaakin saati alkaa pitää rinnakkaissuhdetta. Itse olen sellainen, että kun olen rakastunut ja suhde tuntuu hyvältä ei teen mieli muita. Ei muut edes huvita enkä halua riskeerata suhdettamme. Mutta kun suhteeseen tulee jotain hankaluuksia tai tunteet muuten hiipuu, mutta ei vielä ole päättänyt erota niin saatan jopa jossain tilanteessa pettää, ainakin suudella ja halailla.

Mikään parisuhde ei täytä elämässä kaikkia toiveita ja tarpeita. J

Sen verran puutun että ei jonkin asian ääneen toteaminen ole yhtäkuin sen oikeuttamista. Päästään taas siihen että mitä pettäjä sitten voisi esittää syyksi toiminnalleen? Toki jotain tyyliin olen likainen valehtelija tmv mutta edistääkö se asian käsittelyä kenenkään kannalta? Jos taustalla on esim tyytymättömyys seksielämään niin kyllä minä ainakin petettynä haluaisin sen kuulla.  Mieluummin ennen pettämistä tosin, mutta jälkeen sitten vaikka, jos ei ennen ollut suuta puhua.

Olet oikeassa, että oikeutus ei ole sama asia kuin omien ajatusten ja taustasyiden kertominen tapahtuneelle pettämiselle. Itsekin haluaisin kuulla. Mutta jos ei oikeuta itselleen pettämistä, niin haluaisin myös kuulla samalla kertaa tämänkin asian.

Sillä toiset oikeuttavat pettämistä itselleen suhteellisen pieninkin perustein, (ei ole kokenut saavansa vaikka tarpeeksi huomiota), ja voivat pitää tapahtunutta ja siihen johtaneita seikkoja esimerkiksi tasapuolisina molemminpuolisina syinä ja seurauksina. Tämänkin haluaisin tietää, jos näin olisi. Tämä valaisisi toisen ajatusmaailmaa lisää, ja näin tietäisin, että samanlainen toiminta tulisi todennäköisesti toistumaan, jos suhteessa olisi vähän hankalampi vaihe, erimielisyyttä tai jotain ongelmia, tai hänellä itsellään olisi ongelmia. Uutta mahdollisuutta suhteelle ei kannattaisi tällaisessa tapauksessa siis antaa, se olisi vain ajan hukkaa ja lisää murhetta. (Jos siis pettäminen on kynnyskysymys.) Tuollainen ajatusmaailma kertoisi luonteesta muutenkin mielestäni paljon.

Oman satuttavan tominnan tunnustaminen ja vaikka sen ymmärtäminen ja myöntäminen, että toimi tosiaan itsekkääsi ja ajattelemattomasti, sen kertominen, ettei toinen olisi ansannut petosta ja tuskaa, ja muu itsereflektio omasta toiminnasta, on mielestäni parisuhteessa pettämisestä puhuttaessa tärkeää. Valehtelin, petin, anteeksi, tein väärin ja loukkasin pahasti, ja olen hirveän pahoillani. Sen myöntäminen, että mahdolliset taustaongemat olisi voinut selvittää muilla keinoin. Että on aidosti pahoillaan. En halua toimia näin uudestaan.

Jos siis ei myönnä itselleen eikä toiselle, ihan ääneen ja aidosti, että toimi rumasti ja satuttavasti, ja ettei suhteen mahdolliset ongelmat ja nämä kerrotut taustasyyt oikeuttaneet tällaiseen käytökseen ja satuttamiseen, niin varmasti toimii samoin jatkossakin.

On myös eri asia kertoa olevansa "likainen valehtelija", joka ei todentotta ole minunkaan mielestäni mitenkään asian käsittelyä kauheasti edistävää, kuin myöntää, että on toiminut asiassa väärin, satuttavasti ja on valehdellut ja on tästä aidosti pahoillaan ja valmis kuuntelemaan ja ottamaan vastaan toisen tunteet ja reaktiot.

Taitaa olla niinkin, että se, jolla on taipumus pettää, toimii usein muillakin satuttavilla tavoilla suhteessa. Ehkä kyse on itsekkyydestä, tai sitten se on se kunnioitus mikä puuttuu, vaikka jonkin sortin rakkauttakin olisi?  

Vierailija kirjoitti:

" Itse olen sellainen, että kun olen rakastunut ja suhde tuntuu hyvältä ei teen mieli muita. "

Niin sinä olet. Miksi kuvittelet, että muut ovat samanlaisia? Jos en olisi sattumalta saanut tietää, suhde olisi jatkunut hyvänä.

Se, mitä sain tietää, ei muuttanut suhdetta huonoksi. Ainoastaan mies ei ollut sellainen ihminen, jonka kuvittelin hänen olevan. Jos olisin tiennyt, että hänestä on ok toimia noin en olisi ollut suhteessa ja sen mies tietää. Mutta joku toinen olisi hyvin voinut olla, siis ei pitää tätä deal breakerinä. 

Sääli, että mies rakastui minuun, joka en ole.

En kuvittele mitään. Kerroin vain omasta näkökulmastani. Edelleen olen sitä mieltä, että jos oikein syvästi haluaa ettei suhde loppuisi, niin ei silloin riskeeraa. Kun on ottanut askeleen pettämiseen niin silloin on ottanut myös tietoisen riskin, että joutuu kiinni ja suhde loppuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Itse olen sellainen, että kun olen rakastunut ja suhde tuntuu hyvältä ei teen mieli muita. "

Niin sinä olet. Miksi kuvittelet, että muut ovat samanlaisia? Jos en olisi sattumalta saanut tietää, suhde olisi jatkunut hyvänä.

Se, mitä sain tietää, ei muuttanut suhdetta huonoksi. Ainoastaan mies ei ollut sellainen ihminen, jonka kuvittelin hänen olevan. Jos olisin tiennyt, että hänestä on ok toimia noin en olisi ollut suhteessa ja sen mies tietää. Mutta joku toinen olisi hyvin voinut olla, siis ei pitää tätä deal breakerinä. 

Sääli, että mies rakastui minuun, joka en ole.

 

En kuvittele mitään. Kerroin vain omasta näkökulmastani. Edelleen olen sitä mieltä, että jos oikein syvästi haluaa ettei suhde loppuisi, niin ei silloin riskeeraa.  Kun on ottanut askeleen pettämiseen niin silloin on ottanut myös tietoisen riskin, että joutuu kiinni ja suhde loppuu. 

Sivusta: Ymmärrän tavallaan ajatuksen. Mutta pettämisessä on kyse kuitenkin myös sen kumppaninkin tunteista. Toisen isommasta loukkaamisesta, luottamuksen pettämisestä. Ei vain omista tunteista ja omasta riskistä suhteen loppumiseen. Eikö ajatus läheisen rakkaan ihmisen satuttamisesta tunnu tarpeeksi pahalta? (Tai taas toisaalta miksi olisi suhteessa, jossa toinen ei olisi läheinen ja rakas?)

Ja ajatus siitä, että ei sitten petä, (eikä itseä petetä), kun löytää "sen oikean" suhteen? hmm.

Koetko huonoa omaatuntoa ja tuntuuko itsestä pahalle, jos olet pettänyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Itse olen sellainen, että kun olen rakastunut ja suhde tuntuu hyvältä ei teen mieli muita. "

Niin sinä olet. Miksi kuvittelet, että muut ovat samanlaisia? Jos en olisi sattumalta saanut tietää, suhde olisi jatkunut hyvänä.

Se, mitä sain tietää, ei muuttanut suhdetta huonoksi. Ainoastaan mies ei ollut sellainen ihminen, jonka kuvittelin hänen olevan. Jos olisin tiennyt, että hänestä on ok toimia noin en olisi ollut suhteessa ja sen mies tietää. Mutta joku toinen olisi hyvin voinut olla, siis ei pitää tätä deal breakerinä. 

Sääli, että mies rakastui minuun, joka en ole.

 

En kuvittele mitään. Kerroin vain omasta näkökulmastani. Edelleen olen sitä mieltä, että jos oikein syvästi haluaa ettei suhde loppuisi, niin ei silloin riskeeraa. Kun on ottanut askeleen pettämiseen niin silloin on ottanut myös tietoisen riskin, että jo

Niin mutta ei ihminen monestikaan toimi analyyttisesti ja tietoisesti. Jos toimisi, kukaan ei pelaisi rahojaan, joisi tai söisi liikaa. Mies syvästi halusi, että minä en saa koskaan tietää. Hän kuvitteli tehneensä kaikki varmistelut. Ja tekikin, oli todellakin aivan  uskomaton sattuma, että tiedän.

Hän ei siis mielestään ottanut riskiä, että suhteemme loppui. Ikävää vain hänelle, että kohtalo tai sattuma päätti toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Itse olen sellainen, että kun olen rakastunut ja suhde tuntuu hyvältä ei teen mieli muita. "

Niin sinä olet. Miksi kuvittelet, että muut ovat samanlaisia? Jos en olisi sattumalta saanut tietää, suhde olisi jatkunut hyvänä.

Se, mitä sain tietää, ei muuttanut suhdetta huonoksi. Ainoastaan mies ei ollut sellainen ihminen, jonka kuvittelin hänen olevan. Jos olisin tiennyt, että hänestä on ok toimia noin en olisi ollut suhteessa ja sen mies tietää. Mutta joku toinen olisi hyvin voinut olla, siis ei pitää tätä deal breakerinä. 

Sääli, että mies rakastui minuun, joka en ole.

 

En kuvittele mitään. Kerroin vain omasta näkökulmastani. Edelleen olen sitä mieltä, että jos oikein syvästi haluaa ettei suhde loppuisi, niin ei silloin riskeeraa. Kun on ottanut askeleen pettämiseen niin

 

Tietenkin ottaa riskin, että suhde loppuu. Ainakin jos on pitempi kakkossuhde. Ei kukaan aikuinen täysvaltainen ihminen ole sitä miettimättä ja tiedostamatta jos toistuvasti tapailee toista ihmistä kuin oma puoliso. Kukaan ei laske 100 % sen varaan ettei jää kiinni. Kyllä miettii, että mitäs sitten jos...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Itse olen sellainen, että kun olen rakastunut ja suhde tuntuu hyvältä ei teen mieli muita. "

Niin sinä olet. Miksi kuvittelet, että muut ovat samanlaisia? Jos en olisi sattumalta saanut tietää, suhde olisi jatkunut hyvänä.

Se, mitä sain tietää, ei muuttanut suhdetta huonoksi. Ainoastaan mies ei ollut sellainen ihminen, jonka kuvittelin hänen olevan. Jos olisin tiennyt, että hänestä on ok toimia noin en olisi ollut suhteessa ja sen mies tietää. Mutta joku toinen olisi hyvin voinut olla, siis ei pitää tätä deal breakerinä. 

Sääli, että mies rakastui minuun, joka en ole.

 

En kuvittele mitään. Kerroin vain omasta näkökulmastani. Edelleen olen sitä mieltä, että jos oikein syvästi haluaa ettei suhde loppuisi, niin ei silloin

Olen eri, mutta tuossahan taisi olla kyse jostain työmatkoilla tapahtuneista muutamasta väärässä sängyssä peuhaamisesta jos oikein ymmärsin. Kyllä aika monikin voi kuvitella, että sellaisesta ei jää kiinni. Ja en tunne yhtään työkaveriani, joka olisi jäänyt kiinni.

Nykyään tuo julkinen media on paha. Ja se, että ihmiset valokuvaa kaiken. 

En ole itse facebookissa, eikä exäni ollut siellä aktiivinen. Loppujen lopuksi parhaan ystäväni mies oli törmännyt johonkin naisen julkaisuun, johon oli exäni tägätty. Olin ystäväni kanssa silloin reissussa ja ystäväni mies lähetti vaimollensa kuvakaappauksen profiilista. No, ystäväni löysi naisen facebookista ja koko totuus alkoi sieltä vyörymään silmilleni. Oli aikamoinen hetki, olimme noin 5 kk aikaisemmin eronneet ja nyksä oli julkaissut heidän yhdessä olon jo 9 kk aiemmin. Ja sieltä sitten bongattiin "työmatkasta" totuus yms. 

Nyt se hieman hymyilyttää jo, oma shokki meni siihen kun ystäväni oli niin raivona, että olisi varmaan repinyt exältä silmät päästä. 

Ystäväni joka tuntenut exän yhtä kauan kun minä, luotti viimeiseen asti exään. Että uskottava osaa olla.

28 v yhdessä 

"ne onnellisetkin vuodet näyttävät ikävämmältä silloin kun suhde päättyy epärehellisyyteen / pettämiseen" 

"Tämä riski on läsnä suhteessa kuin suhteessa. Kummalla lie suurempi riski pettää,  sellaisella jolla ei ole asiasta kokemusta, vai sellaisella joka on kerran elänyt läpi itse aiheuttamansa uskottomuuskriisin ja nähnyt sen tuhon mitä se aikaan saa 🤔 "

Väittäisin, että aika isolla osalla on kokemusta jollain tavalla pettämisestä. Joko itseä on petetty, itse on pettänyt, tai on nähnyt sivusta jonkun läheisen suhteessa pettämistä. Vaikka voihan tällainen oma kokemus toki olla joskus isokin herätys aiheeseen ja muuttaa ajattelua kantapään kautta.  

Itse arvioisin, että riskiin pettää, vaikuttaa monet muut asiat kuitenkin aika paljon. 

Tuli mieleeni vähän eri asia ja eräs sankari, joka aikoinaan paasasi, että sitten vasta voi elämästä ymmärtää syvemmin itse asiassa yhtään mitään, kun on omia lapsia. Mutta vaikka hänellä itsellään siis oli lapsia, niin silti mm. pieksi puolisoaan. Tiedä häntä, mitä oli kuitenkin elämästä silti jo ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni harrasti seksiä pian entisen naisystävänsä kanssa, ettei olisi herännyt epäilyksiä hänen sivusuhteestaan. Kysyin joskus miten hän pystyi toimimaan niin, vastaus oli "en minä pitänyt häntä niin fyysisesti vastenmielisenä". Tunteet kumppania kohtaan taisivat olla kiintymystä, pelkoa ja myötätuntoa.

Miten mä en nyt tajunnut tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni harrasti seksiä pian entisen naisystävänsä kanssa, ettei olisi herännyt epäilyksiä hänen sivusuhteestaan. Kysyin joskus miten hän pystyi toimimaan niin, vastaus oli "en minä pitänyt häntä niin fyysisesti vastenmielisenä". Tunteet kumppania kohtaan taisivat olla kiintymystä, pelkoa ja myötätuntoa.

Miten mä en nyt tajunnut tätä.

Tosi huonosti ilmaistu. Ja ennen kaikkea, miksi ihmeessä kukaan tulee tuollaista kertomaan täällä. Mautonta. Normaalit ihmiset eivät jaa tuommoisia asioita. Pari pvää oli hyvät kommentoinnit ja sitt taas mentiin.

Ei kukaan, jolla hyvä itsetunto, sellainen ei petä, ei tarvitse hakea huomiota muualta. Ketään et voi kahlita, taikka omistaa, eikä asettaa rajoja tai  paikanninta, äkkiä nostavat kytkintä jos sellaista on

Vierailija kirjoitti:

Totta, ihmissuhteissa on aina riski tulla petetyksi tavalla tai toisella, toki toivoisin, että näin ei ole.

Olen nyt itse parisuhteessa jossa puheyhteys molemmin puolin toimii. Kuitenkin menneet asiat kertovat paljon ihmisen luonteesta / tavasta toimia. Kaikesta huolimatta haluan luottaa ja rakastaa.

Tarkoitatko, että mökkimies on aiemmassa suhteessaan pettänyt kumppaniaan?

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: "Toisaalta itse kerroit että sala-asunnon annoit anteeksi ja olisit antanut pettämisenkin, muttet systemaattista silmään pissimistä enää. Eli valheessakin meillä kaikilla on omat rajamme. Minä en antaisi pettämistä silloin kun mielestäni kaikki olisi hyvin."

Sala-asunnon syy liittyi silloin siihen masennukseen (tai siis niin se minulle silloin valehdeltiin) ja annoin anteeksi. Ja niin kuvittelen, että olisin voinut antaa anteeksi 28 vuotta kestäneessä suhteessa yhden ohimenevän hairahduksen, mutta tätähän toki en voi varmaksi sanoa. 

Lainaus: "Ajattelen itse että rehellisyyteen vastataan rehellisyydellä. Kun minä uskallan olla avoin omista puutteistani ja toinen omistaan niin josko s

Sala-asunnon syy liittyi silloin siihen masennukseen

voiko pettäminenkin liittyä masennukseen? Onko se sitten annettavissa anteeksi?

Pojan isä petti minua, erottiin. En usko että hän nykyistä vaimoaan pettää.  Pojan puheista käsitän että heillä on aikuisempi ja arvostavampi suhde, tämän hän vei jopa vihille. Ei se minun itsetuntoani loukkaa, me ei vaan sovittu yhteen. Se ei tarkoita että minussa olisi jotain vialla, en vain ollut hänelle enää oikea kumppani. Hän tunsi yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, varmaan. En koe tarvetta häntä dumata tai itseäni korottaa, enkä tosiaan epäile etteikö hän nykyisessä suhteessa olisi uskollinen.