Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12614)
Tässä vähän uudempaa Perhebarometrista.
Uskottomuus on yleistä suomalaisissa parisuhteissa miehet ja naiset pettävät eri syistä
Väestöliiton Perhebarometri paljastaa, että joka viides mies ja joka kymmenes nainen on ollut seksuaalisesti uskoton nykyiselle kumppanilleen.
Eklund-Mikola hakee selitystä uskottomuuteen pariskunnan tunneyhteyden heikkenemisestä.
Kun tunneyhteys heikkenee, ymmärrettävästi myös omat tarpeet jäävät taka-alalle. Silloin kasvaa riski tyydyttää tarpeet jossain muualla, on se sitten huomioiduksi ja ihailluksi tulemista tai seksuaalisia tarpeita.
Moni pyrkii salaamaan uskottomuutensa. Silloin arvioidaan usein, ettei pettämisellä ole ollut vaikutuksia parisuhteeseen.
Myös salassa pidetty uskottomuus voi kuitenkin vaikuttaa parin väliseen tunneyhteyteen. Petetty osapuoli saattaa vaistota, että kaikki ei ole kunnossa, mutta tiedä mistä yhteyden heikkeneminen johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En ihan saa kiinni tuosta ajatuksesta että huonot viimeiset 3kk pilaisivat koko hyvät 20 vuotta. Miksi se on merkittävämpää että lopuksi ei enää rakasteta kuin se että aluksi ja pitkin matkaa rakastetaan?"
Eihän tuommoista kukaan väittänytkään. Sen sijaan kysyttiin, miltä tuntuisi olla sen toisen asemassa, voisitko siis katsoa itseäsi ja miestäsi samoin silmin, jos tietäisit, että seksiä on kanssasi harrastettu suusi tukkimiseksi.
No, ihmiset ovat erilaisia. Olen ehdoton paitsi sen suhteen, että jätin mieheni heti kun pettämisestä sain tietää, en voisi ikinä alkaa suhdetta miehen kanssa, joka pettää vaimoaan ja etenkin jos puhelisi tuollaisia. Ehdokkaita on kyllä ollut.
Omituisesti myös ehdoteltiin, että jos pettäisin itsekin niin suhde miehen kanssa voisi jatkua. En tajua yhtään näitä logiikoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itselleni tuo valehteleminen on punainen lippu, myös varoitusmerkki, että jos menneessä on pystynyt valehtelemaan noin sujuvasti, niin osaa sen tarvittaessa uudestaan."
Minua kammoksutti myös tuo kylmä laskelmoivuus, Se kuvaa ihmistä, joka suunnittelee tekonsa ja sanansa huolellisesti saavuttaakseen omat tavoitteensa, usein muiden kustannuksella. Siis kun meni vielä vaimon kanssa syystä, että ei epäilisi. Ja vielä toivoi, että kaverina ero. Siis oikeesti, ei mitään säädyllisyyttä ja sosiaalista ymmärrystä. Ikimaailmassa en voisi tuollaisen kanssa olla.Voihan sen kääriä kuinka kauniiseen pakettiin tahansa, mutta mies on pohtinut omia syitään loukata toista ihmistä (seurustelukumppani, ei vaimo) ja löytänyt sieltä ne tavalliset syyt toimia niin; uskalluksen puute erota, halu olla toisen naisen kanssa ja tämän salaisuuden peittely. Onko joitain muitaki
Pisti silmään tuo riiteleminen seksistä. Itsellä ollut vaikeita jaksoja jaksamisen ja tunnepuolen kanssa jolloin seksi ei tosiaan ole ollut ekana mielessä. Se että puoliso alkaa seksiin painostaa ja riidellä on ihan hirveä tilanne. Oon usein painostuksen alla suostunut ja tunne on jälkeenpäin kuin olisin kokenut seksuaalista väkivaltaa. Älkää please ihmiset ottako seksiä jonain todisteena rakkaudesta tai suhteen tilasta ja kiristäkö puolisoa sillä että hän ei rakasta jos ei suostu. Se on henkistä väkivaltaa, todella. "Tarjous" josta ei voi kieltäytyä.
Yksi näkökulma on vahvistusharha, johon ihmiset tyypillisesti sortuvat. Eli annetaan erityistä painoa tiedolle ja näkemyksille, jotka tukevat omia näkemyksiä tai valintoja.
Eron yhteydessä on aika tyypillinenkin kuvio, että jätetty näkee suhteen hyvät puolet ja on ihmeissään siitä, miksi avioliitto loppuu. Jättäjä taas saattaa mitätöidä jopa koko suhteen ja korostaa suhteen huonoja puolia, etenkin jos kiikarissa on jo uusi ihana kumppani, johon vanhaa verrataan.
Tämä saattaa selittää osittain sitä, miten suhde voidaan kokea eri tavoin eron hetkellä.
Kuten 28 totesi pitkässä suhteessa tuskin on silkkaa taivasta kellään kaiken aikaa, vaan on hyviä ja huonoja hetkiä. Lisäksi ulkopuolelta on täysin mahdotonta sanoa, millainen parisuhde lopulta on. Sen tietävät vain ne kaksi ihmistä, jotka ovat parisuhteessa. Ja hekin saattavat kokea suhteen eri tavoin.
Poikkeuksia tietysti on kuten esimerkiksi suhteet, joissa on väkivaltaa, henkistä tai fyysistä tai molempia.
Kuurankukka
Vierailija kirjoitti:
"En ihan saa kiinni tuosta ajatuksesta että huonot viimeiset 3kk pilaisivat koko hyvät 20 vuotta. Miksi se on merkittävämpää että lopuksi ei enää rakasteta kuin se että aluksi ja pitkin matkaa rakastetaan?"
Eihän tuommoista kukaan väittänytkään. Sen sijaan kysyttiin, miltä tuntuisi olla sen toisen asemassa, voisitko siis katsoa itseäsi ja miestäsi samoin silmin, jos tietäisit, että seksiä on kanssasi harrastettu suusi tukkimiseksi.
No, ihmiset ovat erilaisia. Olen ehdoton paitsi sen suhteen, että jätin mieheni heti kun pettämisestä sain tietää, en voisi ikinä alkaa suhdetta miehen kanssa, joka pettää vaimoaan ja etenkin jos puhelisi tuollaisia. Ehdokkaita on kyllä ollut.
Omituisesti myös ehdoteltiin, että jos pettäisin itsekin niin suhde miehen kanssa voisi jatkua. En tajua yhtään näitä logiikoita.
Kysyt: Eihän tuommoista kukaan väittänytkään.
Ehkä ymmärsin väärin. Mulle vastattiin seuraavasti:
"Jos erehdyin niin olipahan tähän mennessä jo 10 onnellista yhteistä vuotta. Niitä ei kukaan pois voi ottaa enää."
Ja näin siinäkin tapauksessa, että saisit tietää, että loppuajat seksiä kanssasi harrastettiin sumutusmielessä, koska et nyt ihan vastenmielinenkään ole?
Tottakai olisi vaikeaa katsoa miestä silmiin jos hän olisi ollut kanssani sängyssä vain pitääkseen minut hyvässä uskossa että kaikki on kunnossa. Toisaalta voisi olla vaikeuksia peiliin katsomisessakin jos tämä sumutusseksi olisi saanut alkunsa siitä, että olisin itse alkanut riitelemään ja syyttelemään jos en seksiä saa. Itse en ees suostuisi seksiin johon olen joutunut suostuttelemaan.
En minäkään jäisi, enkä ole jäänyt, jos mua on petetty. Mutta se on minun suhteeni. En minä mieheni takavuosien suhteessa ollut läsnä enkä koe asiakseni alkaa mestaroimaan siinä kuka suhteessa on ketäkin loukannut ja miksi. Vaikea suhde ja sitäkin vaikeampi ero kuulostaa olleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen vuoksi en itse ole suostunutkaan siihen yleisesti neuvottuun tapaan suostua seksiin vaikkei oikein huvittaisi. Hienoa, että läsnä on vain naisia jotka eivät tällaista sääliseksiä suhteissaan harrasta
Mä en oo ikinä ymmärtäny tätä ohjetta, että anna vain puolisollesi, vaikka sua itseäs ei huvita. Aivan sairas neuvo ja rikkoo ihmisen psyykeen lopulta. Sitten ei ainakaan enää tee mieli seksiä, jos joku on pannut sua, vaikket itse yhtään sitä sillä hetkellä ole halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Tässä vähän uudempaa Perhebarometrista.
Moni pyrkii salaamaan uskottomuutensa. Silloin arvioidaan usein, ettei pettämisellä ole ollut vaikutuksia parisuhteeseen.
Myös salassa pidetty uskottomuus voi kuitenkin vaikuttaa parin väliseen tunneyhteyteen. Petetty osapuoli saattaa vaistota, että kaikki ei ole kunnossa, mutta tiedä mistä yhteyden heikkeneminen johtuu.
Meillä mies oli pettänyt (kännipano) suhteen alkuvaiheessa, sain tietää asiasta 15 vuoden päästä. Mutta olin varsinkin viimeisten vuosien aikana havainnut, että meidän tunneyhteydessä oli esteitä. Tavallaan kaikki loksahti paikalleen, kun asiasta sain tietää. Mies kertoi ajatelleensa, ettei halua kaataa asiaa minun niskaani (ei halunnut että kärsin) ja kärsii itse, muttei ajatellut että totta kai asia vaikuttaa meidän väleihin.
Uskon, että tuo on ihan tyypillinen pettäjän ajatusmaailma sen suhteen, että ajattelee, ettei asialla ole vaikutusta suhteeseen niin kauan kuin toinen ei tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi näkökulma on vahvistusharha, johon ihmiset tyypillisesti sortuvat. Eli annetaan erityistä painoa tiedolle ja näkemyksille, jotka tukevat omia näkemyksiä tai valintoja.
Eron yhteydessä on aika tyypillinenkin kuvio, että jätetty näkee suhteen hyvät puolet ja on ihmeissään siitä, miksi avioliitto loppuu. Jättäjä taas saattaa mitätöidä jopa koko suhteen ja korostaa suhteen huonoja puolia, etenkin jos kiikarissa on jo uusi ihana kumppani, johon vanhaa verrataan.
Tämä saattaa selittää osittain sitä, miten suhde voidaan kokea eri tavoin eron hetkellä.
Kuten 28 totesi pitkässä suhteessa tuskin on silkkaa taivasta kellään kaiken aikaa, vaan on hyviä ja huonoja hetkiä. Lisäksi ulkopuolelta on täysin mahdotonta sanoa, millainen parisuhde lopulta on. Sen tietävät vain ne kaksi ihmistä, jotka ovat parisuhteessa. Ja hekin saattavat kokea suhteen eri tavoin.
Poikkeuksia tietysti on kuten esimerkiksi suhte
Erinomaisen hyvä pointti. Omasta kulmasta jaan näkemyksen että jättäjän mielessä suhde voi näyttää huonommalta kuin se olikaan. Oma kokemus oli että yritin liian pitkään kunnes tuli jo vähän sellaista inhoa ja vihaa puoliskoa kohtaan. Eihän se hänen vikansa ollut, itse en vaan halunnut uskoa ettei hommaa saa enää toimimaan (lasten vuoksi kuinkas muutenkaan). Negatiivisia fiiliksiä voi myös lietsoa saadakseen päätöksen puristettua. Eron tultua oon toki muistanut paremmin myös ja etenkin kaiken hyvän.
Toisaalta on sellaisiakin tullut vastaan jossa jättäjä yliromantisoi suhdetta koska on vielä päätöstä vailla. Ystäviä joskus kuunnellut eropohdinnoissaan ja välillä ollut olo, että mistäs nyt tuulee kun on niin vaikeaa luopua suhteesta jossa on niin paljon hyviä puolia kun viimeiset kuukaudet oot lähinnä valittanut.
Jätetty ei tietenkään näe muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa suhteessa, koska ei todennäköisesti ole vielä visualisoinut tulevaisuuttaan ilman suhdetta. Silloin kaikki muu vaikuttaa huonolta ja pelottavalta kuin suhteessa jatkaminen. Vaikkei suhde olisi objektiivisesti tarkasteltuna enää edes säästämisen arvoisen hyvä.
"En minä mieheni takavuosien suhteessa ollut läsnä enkä koe asiakseni alkaa mestaroimaan siinä kuka suhteessa on ketäkin loukannut ja miksi. Vaikea suhde ja sitäkin vaikeampi ero kuulostaa olleen."
En minäkään lähtisi. Mutta en lähtisi myös aktiiviseksi kolmanneksi osapuoleksi sinne takavuosien tai edes kuukausien suhteeseen. Kyllä siinä asemassa on jo mestaroijana, myönsi sen tai ei.
Kun en halunnut alkaa kuuntelemaan oman mieheni selittelyjä pettämisen jälkeen, niin en kyllä kuuntelisi jonkun toisen ukon selittelyjä sitä vähää, miksi ja kuinka pettäessään toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28, minullakin heräsi rivien välistä kysymys, että onkohan mökkimies tehnyt menneisyydessään jotain sellaista, mitä et voi hyväksyä. Antaisin sinulle sellaisen neuvon, että älä anna omien kokemustesi vaikuttaa teidän suhteeseen jos vain mitenkään mahdollista. Pettämiseen ja rumiin eroihin on niin monia syitä ja elämäntilanteita, jotka voivat niihin ajaa ja ihmiset voivat myös muuttua ja oppia. Pettäminen ei ole mikään determinantti, vaan jokaisen oma valinta kulloisessakin tilanteessa. Se, että joskus pettää, ei tarkoita, että pettää jatkossakin. Myös jokainen parisuhde on erilainen.
Mitenkään puolustelematta pettämistä toimintatapana haluan vain todeta, että kaikki tekevät joskus virheitä. Kukaan ei ole täydellinen. Lähinnä kiinnittäisin huomiota siihen, miten omiin virheisiin suhtautuu. Ottaako niistä vastuun vai pakeneeko tai vierittää syyn muiden niskoille. Nuo kaksi jälkimmäistä olisivat minulle punaisia lippuja.
Kuurankukka
Vierailija kirjoitti:
28, minullakin heräsi rivien välistä kysymys, että onkohan mökkimies tehnyt menneisyydessään jotain sellaista, mitä et voi hyväksyä. Antaisin sinulle sellaisen neuvon, että älä anna omien kokemustesi vaikuttaa teidän suhteeseen jos vain mitenkään mahdollista. Pettämiseen ja rumiin eroihin on niin monia syitä ja elämäntilanteita, jotka voivat niihin ajaa ja ihmiset voivat myös muuttua ja oppia. Pettäminen ei ole mikään determinantti, vaan jokaisen oma valinta kulloisessakin tilanteessa. Se, että joskus pettää, ei tarkoita, että pettää jatkossakin. Myös jokainen parisuhde on erilainen.
Mitenkään puolustelematta pettämistä toimintatapana haluan vain todeta, että kaikki tekevät joskus virheitä. Kukaan ei ole täydellinen. Lähinnä kiinnittäisin huomiota siihen, miten omiin virheisiin suhtautuu. Ottaako niistä vastuun vai pakeneeko tai vierittää syyn muiden niskoille. Nuo kaksi jälkimmäistä olisivat minulle punaisia lippuja.
Törmäsin eilen palstan sulkeutumisen aikaan siihen kommenttiin, "että onko mökkimies pettänyt menneisyydessä" ja hetken olin hämmästynyt kommentista. Kävin sitten lukemassa oman kirjoitukseni ja jouduin toteamaan, että olin todella huonosti kirjoittanut. Taas kerran ajatukseni kirjoittaessa juoksi kovempaa tahtia kun tekstiä tuli "paperille".
Eli yksinkertaisesti hain sitä luottamusasiaa oman menneen kokemuksen kautta. Ja sitten ajatukseni oli jo siinä, kuinka nimimerkitön kirjoittaja luotti heidän puheyhteyteen ja siitä sitten maininta kuinka nyt elän suhteessa jossa on puheyhteys kohdallaan. Sekavasti kyllä asiani esiin toin.
Yllä oleva kirjoituksesi kyllä toivottavasti tavoittaa tämän henkilön jonka miehen toimintaa hieman kritisoitu tässä.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin joka neljäs (27%) miehistä ja joka kymmenes (13%) naisista on pettänyt nykyistä kumppaniaan. 67% iäkkäistä on pettänyt joskus elämänsä aikana suhteessa. Uudestaan pettämisen todennäköisyys samassa suhteessa on joidenkin tutkimusten mukaa 30%.
Enemmän kuin joka viides (27%) miehistä siis pettää nykyistä kumppaniaan jossain vaiheessa. Alle kolmannes pettäjistä (30%) pettää uudestaan samaa puolisoa. Uudelleen pettämisen todennäköisyys on siis 3 prosenttiyksikköä korkeampi kuin pettämisen todennäköisyys nykyisessä suhteessa ja alle puolet siitä todennäköisyydestä että henkilö jossain vaiheessa elämäänsä pettää puolisoaan.
Miten tässä määritellään käsite pettäminen: vuosia kestänyt tilanne vai muutama/yksi kerta.
Vain 10 prosenttia naisista halusi erota, kun sai tietää kumppaninsa pettäneen vuonna 2007 julkaistun suomalaisen tutkimuksen mukaan.
Pettäminen on siis todella yleistä ja harvoin johtaa eroon.
Vierailija kirjoitti:
"En minä mieheni takavuosien suhteessa ollut läsnä enkä koe asiakseni alkaa mestaroimaan siinä kuka suhteessa on ketäkin loukannut ja miksi. Vaikea suhde ja sitäkin vaikeampi ero kuulostaa olleen."
En minäkään lähtisi. Mutta en lähtisi myös aktiiviseksi kolmanneksi osapuoleksi sinne takavuosien tai edes kuukausien suhteeseen. Kyllä siinä asemassa on jo mestaroijana, myönsi sen tai ei.
Kun en halunnut alkaa kuuntelemaan oman mieheni selittelyjä pettämisen jälkeen, niin en kyllä kuuntelisi jonkun toisen ukon selittelyjä sitä vähää, miksi ja kuinka pettäessään toimii.
jahas, mistäs sinä sen sait päähäsi että minä olen ollut joku kolmas osapuoli jossain. Huoh. No se selvensikin hyökkäävän asenteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Elin siis jatkuvassa valheessa, mutta en hänen mielestään, sillä hän oli vastannut kysyttyyn totuudenmukaisesti. Oli minun omalla vastuullani, miten kysymyksen asettelin. Toki, myöhemmin ei kysymysten asettelukaan auttanut kun kysyin "petätkö sinä minua" tai "onko sulla joku toinen nainen" niin hän saattoi perustella itselleen kielteisen vastauksen olevan rehellinen siksi, että ei pitänyt sitä pettämisenä tai ei hänellä varsinaisesti ollut toista naista, koska sitä vaan nähtiin silloin tällöin ja käytiin panemassa."
Tunnen tyypin. Toiselle naiselle hän sanoo, että on "pakkoavioliitossa", mutta hän voi sen instituution sääntöjä rikkoa. Eli liittoa ei kuitenkaan voi särkeä, ymmärräthän. Hän kertoilee aikaisemmasta monen vuoden sivusuhteestaan, että oli siinä "panttivankina". Ja kauhistelee ex-sivua, että oli puhunut panosta. Kulttuuripersoona!
Nyt voin jo nauraa (siis meillä ei ollut seksisuhdetta), mutta todellakin, että tu
Tämä on kuin omasta elämästäni. 15 vuotta yhdessä, joista ainakin puolet voin ajoittain huonosti, enkä ymmärtänyt, miksi. 6 vuotta sitten romahdus, halu kuolla ja päivystykseen, aloitin psykoterapian. Mies oli miellyttävä, kiltti, avulias, ahkera, paljon töissä, rakastava. Laittoi usein viestiä, miten paljon rakastaa. Silti, jotain omituista ja puhelin oli kummallisen tärkeä ja sitä pidettiin yölläkin taskussa piilossa. Aina äänettömällä eikä koskaan vastannut puheluihini kun ei niitä kuullut. Soitti aina takaisin. Yksi päivä sitten alkoi koko pahoinvointini syy purkautua. Sain selvitettyä, että mies on elänyt koko suhteemme ajan kaksoiselämää. Ajoittain kyselinkin häneltä, että petätkö sinä minua? Onko sulla joku toinen nainen? Aina se yhtä hämmästynyt ilme (syyllisen olinen kylläkin) ja jopa suuttunut, että kehtasin edes moista kysyä, sillä hän on kuulemma pelännyt aina, että minä tulen hänet joku päivä jättämään.
Tuo kysymyksen asettelu oli hänelle myös tärkeä. Jos kysyin, että oliko hän soittanut tai viestittänyt jollekin naiselle, oli vastaus kielteinen, sillä tosiasiassa nainen oli soittanut hänelle. Täysin eri asia. Hän ei siis valehdellut omasta mielestään. Mutta joo, koko suhteemme ajan hänellä oli kaksi erillistä elämää, joilla ei kuulemma ollut mitään tekemistä keskenään, eikä hän toista eläessään ajatellut toista. Ei osaa antaa tähän mitään selitystä.
-kipuvarras
"Yllä oleva kirjoituksesi kyllä toivottavasti tavoittaa tämän henkilön jonka miehen toimintaa hieman kritisoitu tässä. "
Ai että ottaako vastuun vai syyttääkö muita?
Ehkä vähän joudut avaamaan sitä kuinka on muiden syyttämistä jos kysyttäessä kertoo että ei halunnut jäädä kiinni suhteesta koska pelkäsi seurauksia ja siksi peitteli suhdetta esittämällä että kotona on kaikki kuten ennenkin? Hänhän ottaa kaiken vastuun nimenomaan itselleen ja sanoo, että on toiminut nihilistisesti, valheellisesti, peitelläkseen omia salaisuuksiaan.
Lisäksi kun kysyin kuinka on mahdollista mennä sänkyyn vaikkei enää rakasta ja haluaa aivan toista ihmistä, hän vastasi kuten asia on: teeskennelläkseni että kaikki on kunnossa, ettei tulisi kysymyksiä ja koska en pitänyt exää vastenmielisenä seksikumppanina. BTW, kun suhde paljastui olisi exänsä kuulemma yhä halunnut jatkaa yhdessä. Välit katkesivat vasta kun mies ei halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Noin joka neljäs (27%) miehistä ja joka kymmenes (13%) naisista on pettänyt nykyistä kumppaniaan. 67% iäkkäistä on pettänyt joskus elämänsä aikana suhteessa. Uudestaan pettämisen todennäköisyys samassa suhteessa on joidenkin tutkimusten mukaa 30%.
Enemmän kuin joka viides (27%) miehistä siis pettää nykyistä kumppaniaan jossain vaiheessa. Alle kolmannes pettäjistä (30%) pettää uudestaan samaa puolisoa. Uudelleen pettämisen todennäköisyys on siis 3 prosenttiyksikköä korkeampi kuin pettämisen todennäköisyys nykyisessä suhteessa ja alle puolet siitä todennäköisyydestä että henkilö jossain vaiheessa elämäänsä pettää puolisoaan.
Vain 10 prosenttia naisista halusi erota, kun sai tietää kumppaninsa pettäneen vuonna 2007 julkaistun suomalaisen tutkimuksen mukaan.
Pettäminen on siis todella yleistä ja harvoin johtaa eroon.
Onhan tuo yleistä, nyt ja ennen. Tiedän 100%varmuudella että isäni on pettänyt äitiäni ja äitini isääni, ovat eronneet nykyään. Myös molemmat isoisäni ovat olleet todistetusti pettäjiä, myös ns vanhoilla päivillään.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää miksi kriisissä ei kääntyisi juuri sen läheisimmän puoleen. Kun suhteessa on kommunikaatio ja tunnepuoli kunnossa niin itse ainakin jokaisessa henkilökohtaisen elämän kriisissä ajattelen että luojalle kiitos minulla on puolisoni. Kun tulee mittariin vuosia jo tämä lähemmäs 50 niin elämähän on yhtä menetystä ja luopumista. Lapsi lähtee kotoa, vanhemmat ja muut läheiset jo poistuu tästä maailmasta. Työelämä on kylmää kyytiä kun siinä on edennyt tiettyyn pisteeseen, vanhenee, sairastuu, asiat mutkistuu suhteissa läheisiin (esim perintökahinaa).. Kaikessa olen kääntynyt nojaamaan puolisoon ja vice versa.
Kokemukseni mukaan sekin kertoo jostain että tukea tai myönteistä harhautusta pois kriisistä lähtee hakemaan suhteen ulkopuolelta. Jokaisen olisi hyvä aika ajoin tarkistaa itsessään; olenko puolisolleni lämmin, helposti lähestyttävä, läsnä, rakentavasti neuvova.. Vai olenko kiireessä torjuva, kärsimätö
Jos puoliso ei ole kiinnostunut ja olet jo monta kertaa saanut näpeillesi, kun olet hakenut turvaa puolisosta. Puolisoiden välille on 30 vuoden aikana muodostunut hyvin toimiva arki, mutta omia tunteita ja hellyydenosoituksia ei osoiteta. Yhdessä ollaan erityislapsen takia kunnes hän pääsee omille jaloilleen.
Hei Kipuvarras, kiitos riipaisevasta tarinastasi. Miten voikaan toista ihmistä satuttaa ja aiheuttaa vahinkoa toisen terveydelle kun alistaa toisen tietämättään omalle kaksoiselämälleen. Kuulostaa erityisen pahalle minusta tuo, että toinen esitti, että kaksoiselämää ei ole ja vielä valehteli sinulle päin naamaa vedoten joihinkin sanojen asettamisiin. Miten julmaa.
Tulee mieleeni se, kun 28 totesi, että luottamuksen menettäminen oli viimeinen niitti.
Sitä lähinnä ajoin takaa edellisellä kirjoituksellani, että jos tekeekin kerran virheen ja ottaa siitä vastuun, pahoittelee eikä toista virhettään, niin mielestäni on kyse aika erilaisesta tilanteesta kuin kuukausien tai jopa vuosikausien kaksoiselämä toisen selän takana.
Kokemusta minulla ei kuitenkaan ole, joten siinä mielessä en voi tietää, miten itse edes reagoisin vastaavassa tilanteessa. Luultavasti pistäisin suhteen poikki, sillä minulle olisi mahdotonta luottaa tai antaa edes anteeksi ja se lopulta tuhoaisi suhteen viimeistään.
Kipuvartaan kirjoituksesta tuli taas mieleeni se, miten tärkeää on kuunnella itseään. Romahdus hänen tilanteessaan viittaa siihen, että jollain tasolla hän on tiennyt, että kaikki ei ole kunnossa, vaikka mies on vakuutellut muuta.
28, pahoittelen väärintulkintaani mökkimiehestä.
Kuurankukka
Vierailija kirjoitti:
"Yllä oleva kirjoituksesi kyllä toivottavasti tavoittaa tämän henkilön jonka miehen toimintaa hieman kritisoitu tässä. "
Ai että ottaako vastuun vai syyttääkö muita?
Ehkä vähän joudut avaamaan sitä kuinka on muiden syyttämistä jos kysyttäessä kertoo että ei halunnut jäädä kiinni suhteesta koska pelkäsi seurauksia ja siksi peitteli suhdetta esittämällä että kotona on kaikki kuten ennenkin? Hänhän ottaa kaiken vastuun nimenomaan itselleen ja sanoo, että on toiminut nihilistisesti, valheellisesti, peitelläkseen omia salaisuuksiaan.
Lisäksi kun kysyin kuinka on mahdollista mennä sänkyyn vaikkei enää rakasta ja haluaa aivan toista ihmistä, hän vastasi kuten asia on: teeskennelläkseni että kaikki on kunnossa, ettei tulisi kysymyksiä ja koska en pitänyt exää vastenmielisenä seksikumppanina. BTW, kun suhde paljastui olisi exänsä kuulemma yhä halunnut jatkaa yhdessä. Välit katkesivat vasta kun mies ei halunnut.<
Siis apua.
A. En nyt ymmärrä yhtään hyökkäävää sävyäsi.
B. Minä en "joudu" avaamaan Sinulle mitään (ei siis ole pakko).
C. Itse asiassa tarkoitin ko. kommentilla oikeasti pelkkää hyvää. Eli juuri sitä kuinka Kuurankukka kirjoitti, että niiden menneiden ei antaisi vaikuttaa nykyiseen suhteeseen vaan ymmärtäisi, että jokainen tekee virheitä. Vielä rautalangasta siis minä ja pari muuta kirjoittajaa oltiin vahvasti sitä mieltä, että miehesi toiminta on ollut ikävää ja emme voisi luottaa ko. henkilöön. No, minä näen miehesi menneisyydessä punaisen lipun, mutta Kuurankukan kirjoitus sai ajattelemaan, että jokainen voi toimia nykyisessä suhteessa "paremmin".
D. Ja nyt tätä kirjoittaessa tajuan, että itse et näe miehesi menneessä toiminnassa mitään "inhottavaa". Siksi siis kimpaannuit.
E. Ja tämä on loppuunkoluttu minun osalta NYT.
28 v yhdessä
Kyllä, minä olen onnellinen nyt. Minulla menee hyvin nyt. Lapseni on saanut elämäänsä ihanan aikuisen miehen joka auttaa häntä opiskeluissa, treenissä jne. Eihän näitä multa pois voi ottaa, vaikka lopussa tulisinkin petetyksi.
En ihan saa kiinni tuosta ajatuksesta että huonot viimeiset 3kk pilaisivat koko hyvät 20 vuotta. Miksi se on merkittävämpää että lopuksi ei enää rakasteta kuin se että aluksi ja pitkin matkaa rakastetaan?
Ja maa on tälläkin hetkellä täynnä miehiä ketkä tietävät suhteessaan saavansa seksiä lähinnä armosta, ja totta, se on nöyryyttävää.