Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (11748)
:D Kiitos MaratonParkuja! Et usko, miten kommenttisi piristi päivääni.
Seurailen vähän aikaa täältä takavasemmalta ja palaan ketjuun sitten kun minulta pukkaa taas mustavalkoista pakkoneuvontaa ja keittiöpsykologiaa :)
Ja Liekki, ei hätää, niin kauan kuin minä täällä olen, tulee muutakin kuin toisaalta-toisaalta -analyysiä - kuten olet havainnutkin :D
Kuurankukka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
:D Kiitos MaratonParkuja! Et usko, miten kommenttisi piristi päivääni.
Seurailen vähän aikaa täältä takavasemmalta ja palaan ketjuun sitten kun minulta pukkaa taas mustavalkoista pakkoneuvontaa ja keittiöpsykologiaa :)
Ja Liekki, ei hätää, niin kauan kuin minä täällä olen, tulee muutakin kuin toisaalta-toisaalta -analyysiä - kuten olet havainnutkin :D
Kuurankukka
Ja se on yksi niistä syistä, joiden vuoksi sinusta niin kovin pidän :) Olisi kamalaa, jos olisi vain meitä ympäripyöreilijöitä.
Joten tervetuloa takaisin heti, kun koet olevasi valmis siihen!
-Liekki
Vierailija kirjoitti:
Jos jotakin ärsyttää se, että jotkut nimimerkilliset ovat heidän mielestään liikaa äänessä, niin eikö kaikkien kannalta olisi yksinkertaisinta vain skipata niiden kommenttien yli ja kirjoittaa omat kommentit aiheista, joista haluaa keskustella sen sijaan, että yrittää hiljentää nimimerkillisiä kommentoijia. Kenelläkään kirjoittelijalla ei ole sellaista valtaa, että voisi määrätä, että tuo on nyt ollut liikaa äänessä ja hänen pitää hiljentyä.
Mutta eikö sekin ole hiukan järjetöntä, että kehoitetaan skippaamaan ja kirjoittamaan omat kommentit aiheesta. Kyllähän siitä syntyy älämölöä, jos sitten onkin sattunut kirjoittamaan ohi aiheen tai on jo kirjoitettu noissa skipatuissa kommenteissa tai asia on jo menty eteenpäin. Eikö ole kuitenkin tarkoitus kirjoittaa niin, että viestit tulevat luetuksi monille, ei vain pienelle ryhmälle? Mikä järki on käyttää paljon aikaa ja vaivaa edes silloin kirjoittaa. Ei tule mieleen muu muu kuin kilpalaulanta.
Olen nyt samaa mieltä joidenkin kanssa, että keskusteli meni jo niin turhan hienosteluksi ja miltei ammattimaiseksi. Kaikki siis eivät muutenkaan enää jaksaneet lukea kaikkia pitkiä ja sansuuntaisia kommentteja edestakaisin heitettynä samojen kirjoittajien juttuja ikäänkuin toisilleen kirjoittaen. Kun tämä on tavallisten ihmisten palsta, niin olen samaa mieltä, että tavallisella tyylillä ja lauserakenteilla viesti menisi paremmin perille kaikille lukijoille. Myös lyhyemmin kommentein. Kyllähän tosiasia on, että tuli siis hiukan kilpalaulannan tunne. Vuorotellen ihasteltiin toistensa kommentteja ja oivalluksia ja pistettiin paremmaksi. Jos on tarkoitus antaa elämänläheisiä ja empaattisia neuvoja niin kirjoitetaan myös silloin enemmän elämänlläheisesti. Tuskin tosiaan Hukassa sai itsekään noista kommenteista irti niin paljon kuin olisi saanut ns. ruohonjuuritason mukaan kirjoitetuista. Se minua ehkä juuri vaivasi, että empatian tuntu viesteistä väheni sitä mukaa kuin viestit hienonivat. Pääasia alkoi olla hiukan muissa nyansseissa.
Ei tosiaan voi kieltää eikä määrätä ketään kirjoittajaa. Kukin kirjoittaa kuinka tykkää.
Monet ovat saaneet viimeaikoina jopa suunnattomasti palstatilaa ja -aikaa. Ei silloin pitäisi heti loukkaantua jos jotkut ottavat hiukan kantaa kommentteihin. Sehän on ihan luonnollista, että silloin kaikki eivät ole amaa mieltä kommenttien tyylistä. Luonnotontahan sekin olisi jos olisivat.
Jos on tarkoitus antaa elämänläheisiä ja empaattisia neuvoja niin kirjoitetaan myös silloin enemmän elämänlläheisesti.
Joo, ensisijaisesti ei ole. Ensisijaisesti on tarkoitus viihtyä kirjottamassa palstalla ja kokea oivalluksia omasta ja muiden elämästä. Toisinaan räntätä jotain omassa elämässä olevaa, toisinaan kommentoida toisten ränttejä. Niin ku viettää vapaa- aikaa tieksä.
Jos jonkun ongelma on käyttämäni kieli tai viestieni pituus, voin vain pahoitella hänen puolestaan. Empatiani ei riitä siihen, että muuttaisin tapaani ilmaista asioita tai muutoinkaan persoonaani.
Niin hirveä ihminen olen, että en tosiaan ensisijaisesti ajattele toisia, itselleni pohjimmiltaan kuitenkin ventovieraita ihmisiä, kun kirjoitan julkiselle, anonyymille palstalle.
Tulen siis jatkossakin tuottamaan pettymyksen heille, jotka haluavat minun kirjoittavan itseään enemmän miellyttävästi.
Onneksi tosiaan määrätä ei kukaan voi ja tästä eteenpäin jätän kommentoimatta myös nämä varmaan esittäjiensä (kuuleman mukaan teitä on monta) mielestä kohtuulliset toiveet.
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt samaa mieltä joidenkin kanssa, että keskusteli meni jo niin turhan hienosteluksi ja miltei ammattimaiseksi. Kaikki siis eivät muutenkaan enää jaksaneet lukea kaikkia pitkiä ja sansuuntaisia kommentteja edestakaisin heitettynä samojen kirjoittajien juttuja ikäänkuin toisilleen kirjoittaen. Kun tämä on tavallisten ihmisten palsta, niin olen samaa mieltä, että tavallisella tyylillä ja lauserakenteilla viesti menisi paremmin perille kaikille lukijoille. Myös lyhyemmin kommentein.
Tunnistan olevani varmaan pahin koukeroitsija ja romaanikirjailija. Ikäväkseni joudun toteamaan, että tämä ON minun tavallinen tapani ilmaista itseäni. Jos se yhtään lohduttaa, niin pyrin ihan tietoisesti kirjoittamisen jälkeen oikomaan lauserakenteita ja sen sellaista. Se mitä näette, on siis usein versio 2.0. Tietäisittepä, miltä säästytte :D
Arvostan valtavasti kykyä ilmaista monimutkaisia asioita tiivisti ja ymmärrettävästi. Samaan aikaan tunnistan sen harvinaisuuden ja sen, että se ei ole oma vahvuuteni. Muita sitten toivottavasti löytyy. Olen ymmärtänyt, että jotkut jopa saavat ajatuksistani jotain, joten otan vapauden jatkaa tyylilläni.
Mitään itsetarkoituksellista kikkailua tai vaikeilua en siis kuitenkaan harrasta. On vain joka suuntaan ryntäilevä mieli ja ajoittain vaikeuksia kesyttää se ymmärrettävään tekstimuotoon.
-Liekki
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat saaneet viimeaikoina jopa suunnattomasti palstatilaa ja -aikaa. Ei silloin pitäisi heti loukkaantua jos jotkut ottavat hiukan kantaa kommentteihin. Sehän on ihan luonnollista, että silloin kaikki eivät ole amaa mieltä kommenttien tyylistä. Luonnotontahan sekin olisi jos olisivat.
Jos sinulla on halu kirjoittaa, niin kirjoita. Ei täällä jaeta mitään jonotusnumeroita. Jos joku kirjoittaa enemmän, niin entäs sitten? Sinä voit kirjoittaa kaikki ne haluamasi kommentit ihan siinä tahdissa mitä itse haluat huolimatta siitä miten paljon muut kirjoittavat tai ovat kirjoittamatta. Ihan älytöntä uhriutumista siitä, että jotkut saavat liikaa palstatilaa kun sinä voit ihan yhtäläisellä vapaudella kirjoittaa saman verran tai jopa enemmän. Tämä on keskustelupalsta, täällä ei ole olemassa sellaista sääntöä että per kirjoittaja saa kirjoittaa vain yhden kommentin per päivä viiden päivän välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydennyksenä edelliseen kommenttiini:
https://m.media-amazon.com/images/I/61wBNHEt0OL._UF1000,1000_QL80_.jpg
-Liekki
Sinällään mielenkiintoinen keskustelun aihe on tietysti yleiset yhteiskunnalliset muutokset, eli se, että ihmiset tosiaan eroavat paljon nykyään. Onko se hyvä vai huono, mielipidekysymys. Ehkä yhteiskunnallisesti mielenkiintoista olisi pohtia myös sitä, miksi ihmiset kuitenkin edelleen menevät naimisiin, että avioliitto on säilyttänyt edelleen instituutiona jotain asemaa, eikä muuttanut muotoaan erilaiseksi sopimukseksi kokonaan.
Hirveän mielenkiintoinen kysymys! Historialliselta kannalta katsottuna ihmisten pitkät yksiavioiset liitot ovat olleet poikkeus, ja 1940-l eteenpäin nähdyt vuosikymmenten avioliitot vain kummallinen poikkeama muuten vahvassa sarjamonogamian trendissä. Esim 1800-luvun Suomessa avioliitot kestivät vain noin 10 vuotta siksi, että jompikumpi puoliso kuoli. Naiset eniten synnytyksiin, miehet kaikkeen muuhun (ennen antibiootteja esim. verenmyrkytykset olivat hyvin yleisiä). Erityisesti säätyläismiehillä oli tavanomaisesti useampi vaimo siinä vuosikymmenten mittaan, uutta vain tilalle kun edellinen kuoli. Toki samaa oli myös torppareilla, kun vaimo oli elintärkeää työvoimaa pientilalle.
Näkisin, että kun kulttuurimme on muuttunut individualistisemmaksi, erotkin ovat eri tavalla hyväksyttyjä kuin vielä muutama vuosikymmen sitten, kun kollektiivinen etu meni aina yksilön edelle. Toinen asia on toki se, että loppuelämän liitot ovat nykylääketieteen ansiosta myös ihan pirun pitkiä! On melko eri asia viettää puolison kanssa 10 kuin viisikymmentä vuotta. Siinä ehtii niin monenlaista elämänvaihetta ja muutostakin tapahtua ihmisessä, että itse enemmän ihmettelen miten noin pitkiä liittoja on voinut ollakaan (esim. omilla vanhemmillani).
Typotin tosiaan tuon nimimerkkini heti tyylikkäästi, kuten huomasittekin :D VK sen piti olla.
Valoa kohti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveän mielenkiintoinen kysymys! Historialliselta kannalta katsottuna ihmisten pitkät yksiavioiset liitot ovat olleet poikkeus, ja 1940-l eteenpäin nähdyt vuosikymmenten avioliitot vain kummallinen poikkeama muuten vahvassa sarjamonogamian trendissä. Esim 1800-luvun Suomessa avioliitot kestivät vain noin 10 vuotta siksi, että jompikumpi puoliso kuoli. Naiset eniten synnytyksiin, miehet kaikkeen muuhun (ennen antibiootteja esim. verenmyrkytykset olivat hyvin yleisiä). Erityisesti säätyläismiehillä oli tavanomaisesti useampi vaimo siinä vuosikymmenten mittaan, uutta vain tilalle kun edellinen kuoli. Toki samaa oli myös torppareilla, kun vaimo oli elintärkeää työvoimaa pientilalle.
Näkisin, että kun kulttuurimme on muuttunut individualistisemmaksi, erotkin ovat eri tavalla hyväksyttyjä kuin vielä muutama vuosikymmen sitten, kun kollektiivinen etu meni aina yksilön edelle. Toinen asia on toki se, että loppuelämän liitot ovat nykylääketieteen ansiosta myös ihan pirun pitkiä! On melko eri asia viettää puolison kanssa 10 kuin viisikymmentä vuotta. Siinä ehtii niin monenlaista elämänvaihetta ja muutostakin tapahtua ihmisessä, että itse enemmän ihmettelen miten noin pitkiä liittoja on voinut ollakaan (esim. omilla vanhemmillani).
Typotin tosiaan tuon nimimerkkini heti tyylikkäästi, kuten huomasittekin :D VK sen piti olla.
Valoa kohti
Mielenkiintoinen pointti, joka itsekin olin unohtanut, vaikka sukuhistoriasta hyvin tiedänkin. Siihen aikaan ei myöskään tunnettu ehkäisyä, ei ollut rokotuksia, paljon lapsia kuoli jo pienenä. Ja tämä koski antibioottien puutteen lisäksi sekä varakkaita säätyläisiä että torppareita ja mökkiläisiä. Toisaalta toisen isoisäni vanhemmat ehtivät olla naimisissa yli 50 vuotta, olisiko ollut lähes 60 vuotta, mutta he elivät molemmat poikkeuksellisen iäkkäiksi. He olivat hartaita uskovaisia, joille avioero oli täysin absurdi ajatus.
Me elämme nyt, mutta tosiaan paljon asenteita ja käyttäytymismalleja kulkeutuu tiedostamatta edellisiltä sukupolvilta seuraaville. Kun ne tajuaa, on helpompi ymmärtää itsekin omia käyttäytymismallejaan ja yrittää muuttaa niitä. Tietysti hyväksi havaitut kannattaa pitää!
Minä muuten olen sitä ikäpolvea, joka on opetettu koulussa puhumaan ja kirjoittamaan kirjakieltä. Jos joku vetää siitä herneet nenäänsä niin se on voi-voi, pienet ovat toisilla murheenaiheet.
Tähkäpää
"Tulen siis jatkossakin tuottamaan pettymyksen heille, jotka haluavat minun kirjoittavan itseään enemmän miellyttävästi."
Sama mulla ja varmaan monella muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko tätä nyt yhtään järkevää jatkaa, mutta Käpybara ja Kuurankukka peräänkuuluutti esimerkkejä heidän viesteistään, joissa on arvosteleva sävy. Tässä ihan muutama virke satunnaisilta sivuilta, joita avasin ja asenne on ennemminkin arvosteleva ja ohjeistava kuin oikeasti empaattinen/kuunteleva. Ja tuntuu, että tiedätte täältä ruudun kautta, miten Hukassa asiaa reaaliaikaisesti vie eteenpäin ja hoitaa.
Tähkäpää kirjoitti:
Kyllä kuulostaa siltä, että Hukassaa viedään taas kuin litran mittaa.
Olen äärettömän surullinen, että Hukassa on nimimerkkinsä mukaisesti niin pahasti hukassa itseltään.
Kuurankukka:
Hukassa, minusta tuntuu, että olet nyt todellakin hukassa.
Mitä ihmettä teet setvimällä asioita kolmannen osapuolen kanssa tai kantamalla huolta neljännestä osapuolesta? Miksi et keskity siihen, mikä on omissa käsissäsi: omaan elämääsi ja omaan terveyteesi?
Jos kuuntelet tarkkaan, ehkä huomaat, että me kaikki pohjimmiltaan tarkoitamme lopulta samaa asiaa.
Käpybara:
On tottakai hienoa, että Hukassa laittoi avioerohakemuksen, mutta hän on sen jälkeen taas passivoitunut - syystä taikka toisesta - sen suhteen.
Tuo kuvio on todella sairas kaikkien teidän aikuisten puolelta ja teidän lisäksenne tuossa draamassa yrittää selviytyä asiaan täysin viattomat lapset.
Kukaan ei ole kieltänyt kirjoittamasta kirjakieltä. Miltei kaikki muutkin täällä niin tekevät. Sehän ei ollut tässä lainkaan asian ydin, älkää nyt yrittäkö taas vierittää muiden syyksi asioita joita ei ole sanottu. Huom! Tälläkään kertaa ei ole käsketty näitä aktiivisesti kirjoittavia poistumaan, olemaan kirjoittamatta, hiljenemään, kielletty kirjoittamasta kirjakieltä.
Miksi täytyy aina näissä mennä lisäilemään ja vääristelemään sanomisia mitä ei ole edes sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tätä nyt yhtään järkevää jatkaa, mutta Käpybara ja Kuurankukka peräänkuuluutti esimerkkejä heidän viesteistään, joissa on arvosteleva sävy. Tässä ihan muutama virke satunnaisilta sivuilta, joita avasin ja asenne on ennemminkin arvosteleva ja ohjeistava kuin oikeasti empaattinen/kuunteleva. Ja tuntuu, että tiedätte täältä ruudun kautta, miten Hukassa asiaa reaaliaikaisesti vie eteenpäin ja hoitaa.
Tähkäpää kirjoitti:
Kyllä kuulostaa siltä, että Hukassaa viedään taas kuin litran mittaa.
Olen äärettömän surullinen, että Hukassa on nimimerkkinsä mukaisesti niin pahasti hukassa itseltään.
Kuurankukka:
Hukassa, minusta tuntuu, että olet nyt todellakin hukassa.
Mitä ihmettä teet setvimällä asioita kolmannen osapuolen kanssa tai kantamalla huolta neljännestä osapuolesta? Miksi et keskity siihen, mikä on omissa käsissäsi: omaan elämääsi ja om
No ei varmastikaan kannattaisi nyt vastata, kun kysymys ei ole tainnut myöskään olla asian ytimessä mistään "arvostelevasta sävystä"...
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tätä nyt yhtään järkevää jatkaa, mutta Käpybara ja Kuurankukka peräänkuuluutti esimerkkejä heidän viesteistään, joissa on arvosteleva sävy. Tässä ihan muutama virke satunnaisilta sivuilta, joita avasin ja asenne on ennemminkin arvosteleva ja ohjeistava kuin oikeasti empaattinen/kuunteleva. Ja tuntuu, että tiedätte täältä ruudun kautta, miten Hukassa asiaa reaaliaikaisesti vie eteenpäin ja hoitaa.
Tähkäpää kirjoitti:
Kyllä kuulostaa siltä, että Hukassaa viedään taas kuin litran mittaa.
Olen äärettömän surullinen, että Hukassa on nimimerkkinsä mukaisesti niin pahasti hukassa itseltään.
Kuurankukka:
Hukassa, minusta tuntuu, että olet nyt todellakin hukassa.
Mitä ihmettä teet setvimällä asioita kolmannen osapuolen kanssa tai kantamalla huolta neljännestä osapuolesta? Miksi et keskity siihen, mikä on omissa käsissäsi: omaan elämääsi ja om
Kiitos esimerkistäsi. Muistelisin että tuon jälkeen pahoittelin Hukassalle sitä, että olin kirjoittanut suoraan ja töksähdellen ja harmittelin sitä, että en osannut varsinaista pointtiani tuoda paremmalla tavalla esille. Se taisi jäädä sinulta huomaamatta?
- Käpybara
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat saaneet viimeaikoina jopa suunnattomasti palstatilaa ja -aikaa. Ei silloin pitäisi heti loukkaantua jos jotkut ottavat hiukan kantaa kommentteihin. Sehän on ihan luonnollista, että silloin kaikki eivät ole amaa mieltä kommenttien tyylistä. Luonnotontahan sekin olisi jos olisivat.
Jos sinulla on halu kirjoittaa, niin kirjoita. Ei täällä jaeta mitään jonotusnumeroita. Jos joku kirjoittaa enemmän, niin entäs sitten? Sinä voit kirjoittaa kaikki ne haluamasi kommentit ihan siinä tahdissa mitä itse haluat huolimatta siitä miten paljon muut kirjoittavat tai ovat kirjoittamatta. Ihan älytöntä uhriutumista siitä, että jotkut saavat liikaa palstatilaa kun sinä voit ihan yhtäläisellä vapaudella kirjoittaa saman verran tai jopa enemmän. Tämä on keskustelupalsta, täällä ei ole olemassa sellaista sääntöä että per kirjoittaja saa kirjoittaa vain yhden
Uhriutujia ovat kyllä nyt ihan muut. Nämä jotka ovat saaneet kirjoittaa hyvinkin paljon ja saavat kyllä myös edelleen eivät siedä yhtään, että vähänkään heidän kommentteihinsa otetaan kantaa muuta kuin myönteisessä mielessä. Siitä on kysymys. Ei mistään jonotuslapuista tai etteikö muut saa kirjoittaa. Ei kukaan ole siitä valittanut vaan ärsyyntynyt tästä uhriutumisesta ja kun kaikki eivät ole samaa mieltä niin uhriudutaan ja vielä vaan lisää ja uhataan, että nyt kyllä poistutaan.
Ovatko jotkut ihmiseti sokeita vai jotenkin aivopestyjä?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tätä nyt yhtään järkevää jatkaa, mutta Käpybara ja Kuurankukka peräänkuuluutti esimerkkejä heidän viesteistään, joissa on arvosteleva sävy. Tässä ihan muutama virke satunnaisilta sivuilta, joita avasin ja asenne on ennemminkin arvosteleva ja ohjeistava kuin oikeasti empaattinen/kuunteleva. Ja tuntuu, että tiedätte täältä ruudun kautta, miten Hukassa asiaa reaaliaikaisesti vie eteenpäin ja hoitaa.
Tähkäpää kirjoitti:
Kyllä kuulostaa siltä, että Hukassaa viedään taas kuin litran mittaa.
Olen äärettömän surullinen, että Hukassa on nimimerkkinsä mukaisesti niin pahasti hukassa itseltään.
Kuurankukka:
Hukassa, minusta tuntuu, että olet nyt todellakin hukassa.
Mitä ihmettä teet setvimällä asioita kolmannen osapuolen kanssa tai kantamalla huolta neljännestä osapuolesta? Miksi et keskity siihen, mikä on omissa käsissäsi: omaan elämääsi ja om
Olen se, jolta Käpybara eilen pyysi noita esimerkkejä "ehkä vähän mustavalkoisesta suhtautumisesta" tms. Voisit kyllä kommentissassi ilmoittaa, että olet eri vastajaa.
Oma näkökantani on nyt kyllä ainakin mahdollisten esimerkkien suhteen aika toisenlainen....
Oli kerran mies nimeltä Arto, joka ajatteli vain itseään. Hän otti viimeisen pullan kahvipöydästä, vaikka tiesi muidenkin haluavan. Hän puhui paljon, mutta ei koskaan kuunnellut. Kun ystävä tarvitsi apua muutossa, Arto keksi tekosyyn: Selkä on vähän kipeä.
Eräänä päivänä Arto järjesti juhlat mutta kukaan ei tullut. Hän odotti, pettyi ja ihmetteli, miksi kaikki olivat niin itsekkäitä.
Silloin hän näki pöydällä pullavadin, täynnä yksin syömättömiä herkkuja. Ja ensimmäistä kertaa Arto tunsi nälän sijasta tyhjyyttä, jota ei saanut täyteen yhdelläkään pullalla.
Vierailija kirjoitti:
Historialliselta kannalta katsottuna ihmisten pitkät yksiavioiset liitot ovat olleet poikkeus, ja 1940-l eteenpäin nähdyt vuosikymmenten avioliitot vain kummallinen poikkeama muuten vahvassa sarjamonogamian trendissä. Esim 1800-luvun Suomessa avioliitot kestivät vain noin 10 vuotta siksi, että jompikumpi puoliso kuoli. Naiset eniten synnytyksiin, miehet kaikkeen muuhun (ennen antibiootteja esim. verenmyrkytykset olivat hyvin yleisiä). Erityisesti säätyläismiehillä oli tavanomaisesti useampi vaimo siinä vuosikymmenten mittaan, uutta vain tilalle kun edellinen kuoli. Toki samaa oli myös torppareilla, kun vaimo oli elintärkeää työvoimaa pientilalle.
Toinen asia on toki se, että loppuelämän liitot ovat nykylääketieteen ansiosta myös ihan pirun pitkiä! On melko eri asia viettää puolison kanssa 10 kuin viisikymmentä vuotta. Siinä ehtii niin monenlaista elämänvaihetta ja muutostakin tapahtua ihmisessä, että itse enemmän ihmettelen miten noin pitkiä liittoja on voinut ollakaan
Aika mielenkiintoista asiaa, jota en ole itse aiemmin edes ajatellutkaan, että tosiaan ennen ne liitot olivat lyhyitä ja uutta vain tilalle, kun jompi kumpi kuoli. Tätä en tosiaan ole ajatellut, että nämä tämmöiset 50 - 60 vuotta pitkät liitot parikymppisestä kasikymppiseksi ovat poikkeus ihmiskunnan historiassa.
Ei mitään lisättävää tähän, säästit minut taas vaivalta :D. Pysyn mukana kuin peräpukama.
Joku anonyymeistä, harmillista että koit viestini väittelyn aloittamisena. Vilpitön haluni oli ymmärtää, mitä tietyillä väitteillä mahdettiin tarkoittaa, koska en saanut niistä kiinni. Hankalaa sanoa tähän asiaan sen enempää, koska en todella osaa arvailla, mitä jokin tarkoittaa, ellei sitä sanota suoraan. Tai jos yritän arvailla, menen todennäköisesti vikateille, olen saanut sen tässäkin ketjussa huomata.
- Käpybara