Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

"Täällä tuntuu olevan joillekin punainen vaate, että osallistutaan keskusteluun, tuodaan omat näkemykset ja pidetään Hukassa nimimerkin ja lasten puolia. Syytetään kontrolloinnin halusta ja päätöksenteosta muiden puolesta. Kääntäisin katseen sinne omaan peilikuvaan. Miksi tällainen keskustelu pelottaa? Onko omassa elämässä jotain, mitä haluaa ehkä piilottaa itseltäänkin? Vaikkapa liittyen juuri pinttyneisiin sukupuolirooleihin."

Minulle ei ole punainen vaate vaan ihmettelen sitä, että jaksetaan kirjoitella tuntemattoman ihmisen tilanteesta ikään kuin se muille edes kuuluisi. Ja tuntematta koko todellisuutta. Siis omaa valintaani aikoinaan (avioero) puolestaan muut vastustivat ja puuttuivat autonomiaani ikään kuin olisin tilivelvollinen asioistani muille. Vastuutahan he eivät voi kantaa kuitenkaan.

Ja minua huvittaa ja ärsyttää miten projisoidaan omien kokemusten perusteella kaikkea muillekin ja ihan kyökkipsykologialla. Joo

Minulla on ollut tunne jo jonkin aikaa, että nämä todella aktiiviset keskustelijat nyt terapoivat ja komppaavat lähinnä toisiaan keskenään ja saavat purkaa omia traumojen ja kokemuksiaan. Tosin siinä kulkee Hukassa olevan tarina myös apuna sivujuonteena. Mutta epäilen jaksaako ja huvittaako Hukassa kahlata näitä pitkiä ja varsin polveilevia kommentteja kokonaan? Hyvin paljon niissä on tosiaan mukana kirjoittajien omia projisointeja. 

Muistuupa nyt mieleeni se aika kun käytiin ensin läpi aloittajan ja sitten myös 28 erotarinaa. Hyvinkin kärkkäästi silloin puututtiin jos joku kirjoittaja (yleensä anonyymi) antoi realistisempaa kommenttia tai kritisoi joidenkin mielestä liikaa ko. henkilöiden toimintaa. "Tämä on vertaistukiketju, pitää tukea ja olla myötäilevä". Jos jäi kiinni vähäksikään aikaa johonkin samaan teemaan, niin oli heti "riidanhaastaja ja jankkaaja". Huvittavaa vielä oli, että se oli muka vain yksi ja sama hankalaksi koettu henkilö. Nyt kyllä annetaan tulla täyslaidallinen Hukassa olevalle, eikä kukaan ole siitä mitään huomautuksia saanut. Päinvastoin, ikäänkuin saavat lisää löylyä toistensa kommenteista. Näin se muuttuu maailma Eskoseni. 

On hyvä, jos Hukassa saa jotain helpotusta omaan elämäänsä erilaisista näkökulmista. Mutta nyt on kyllä meni hiukan liian pitkälle hänen henkilökohtaisen elämänsä mestaroimiseen. Hiukan kevyempi ja maanläheisempi ote on helpommin omaksuttavissa kuin nämä osin kovin, sanoisinko nyt, hiukan yläpuolelle asettuvat ja monimutkaisetkin pohdinnat. Tuntuu, että jotkut saavat itselleen nautintoa kun voivat näyttää kuinka taitavasti osaavat pohtia ja kirjoittaa. Eli juuri olla taitavia keittiöpsykologeja. Myös siinä sivussa helpottaa omia lukkojaan ja traumojaan. Tuntuu, että nyt ei ole aina tarkoitus tarjota vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös sama tunne kuin Käpybaralla, että jollakin on tarve hiljentää keskustelu tai kontrolloida sitä, mistä aiheista saisi puhua tai mitä mieltä olla. Jostain kummallisesta syystä. Naisten leimaaminen kyökkipsykologeiksi tai mustavalkoisiksi tai miksi milloinkin on maailman vanhin temppu yrittää hiljentää nainen. Vallankäyttöä. Väkisinkin herää ajatus tällaisen henkilön motiiveista.

Usein joistakin asioista ei haluta puhua tai edes kuulla, sillä ne tuntuvat jostain syystä epämiellyttäviltä. Ehkä muistuttavat omista kokemuksista tai piiloasenteista. Jos tämän toteaminen on kyökkipsykologiaa, niin olkaapa hyvä sitten vaan :D 

Kuurankukka

No nyt kyllä hiukan jo pomppas! Kuinkahan monta kertaa aiemmin on tässä ketjussa kontrolloitu kirjoittajien juttuja ja saatu nimittelyjä ja kakkaa niskaan? Jopa poistettu kymmeniä muka epäsopivia viestejä. Jo muutaman joidenkin mielestä linjasta poikkeavan viestin jälkeen on alettu hiljentää "vääräuskoisten" kommentit. Kuinka nyt sitten voidaan loukkaantua ja puhua tarpeesta kontrolloida jopa pyhästi närkästyen kun sitä kyseistä toimintaa on tapahtunut oikein luvan ja puolustajien kera jo niin monesti jo ennen tätä. 

Lyhyt on muisti näköjään. Nimenomaan on ollut "vahvemman laki", että täällä kontrolloidaan mistä aiheista saa puhua. Kyllä on laitettu nopeasti ruotuun. Nyt on todella pitkään rauhassa saaneet puheenvuoron nämä muutamat ihmiset. Eikö ole oikeus muidenkin saada sanoa oma mielipide? Ei näköjään kun pitää vain olla samaa mieltä, edelleen. Tai saa huutia. 

Vierailija kirjoitti:

"Mutta mikään keskustelu jota käydään ei ole kenenkään puolesta mitään päättämistä. Jos ei kestä sitä että toiset keskustelevat vaan omat päätlökse alkaa horjua ei pidä seurata keskusteluja."

Kuitenkin on hyvä muistaa, että ihan livemaailmassakin se toisen päätöksiin vaikuttaminen tapahtuu usein nimenomaan ihan keskusteluissa. Sekä vaikkapa osoittamalla, miten halveksii tai ei hyväksy, kuinka joku toinen toimii jollain toisella tapaa. Toki joskus omilla toimillakin.

Missä menee hyväntahtoisenkin vaikuttamisen ja sitten toisen kunnioituksen yli käyvän vaikuttamisen tai ihan painostamisen rajat? Tai mikä on voimakas suora mielipide ja mikä on yksisilmäistä, kapeakatseista, mustavalkoista tai tuomitsevaa? Näistä on varmasti erilaisia näkemyksiä. (Omasta mielestäni eilen esimerkiksi oli joitakin tällaisia rajanylityksiä ja jonkin verran tällaisessa "rajamaastossa" kirjoittamista.)

Vähän tällaisiakin raj

Saa sanoa, mutta esimerkiksi eilenkin kysyin esimerkkejä siitä, että mitä on sanottu ja missä kommentissa, niin yhtäkään vastausta ei tullut. Ja jos samasta asiasta sanoo tyyliin joka toisessa kommentissa, niin kyllä siitä kieltämättä tulee vahva fiilis, että yritetään herättelyn sijasta kontrolloida ja ohjata keskustelua sekä rajata sitä. Ja sekin on tärkeää muistaa, että jos herättely ei vain yksinkertaisesti kolahda, toinen ei löydä siitä tarttumapintaa itseensä, niin sekin on hyvä oppia hyväksymään. Vain itseensä voi vaikuttaa.

- Käpybara

Jaahas, tuttu kaunainen kela lähti taas pyörimään, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Nimimerkilliset vs anonyymit (mutta auta armias sitä raivoa jos nimimerkillinen viittaa anonyymiin), silloinkin sitä ja tätä ja tuota. Motiivia voi itse kukin miettiä. Täällä taitaa tietty mylly pyöriä taas hetken aikaa.

- Käpybara

Katson asiaa pitkälti samasta kulmasta edellisen kahden anon kanssa. Tämä on tiedossa ollut näkökulmaero Kuurankukan kanssa, eikä se estä minua arvostamasta paljon hänen näkemyksiään ja hyvää tarkoitustaan. Saati että väittäisin oman näkökulmani olevan parempi. Se nyt vain on, miten itse asiasta ajattelen.

Omasta kokemuksestani voin ymmärtää tietyllä tavoin hyvinkin Hukassan toimintaa, koska en esimerkiksi vieläkään pysty tuntemaan vihaa huonosta kohtelustani parisuhdekontekstissa. Se taas estää tehokkaasti reagoimista. Erot on tehty aina järjellä ja vaikeissa tapauksissa sitten erikseen luottokaveria konsultoiden. Näin silloin, kun olen tiennyt että itseltä puuttuu nyt palasia pelistä, ja olen tiennyt että voin luottaa hänen arvostelukykyynsä. Myös siinä, ettei hän turhan tähden lähde mukaan minun möyhyämiseeni, jos olenkin kehittänyt kärpäsestä härkäsen. Oleellista minulle on ollut, että minä itse pyydän neuvoa, eikä se että joku tulee sitä pyytämättä minulle tuputtamaan. Niin kuin harmikseni itse huomaan usein elävässä elämässä tekeväni. Old habits die hard, vai miten se nyt meni.

Keskustelupalstalla jokainen päättää omista linjauksistaan ja harkintaa ja tulokulmia on yhtä monta kuin kirjoittajaakin. En siis lähde kertomaan tässäkään suhteessa, miten muiden tulisi toimia. Aikuisella on myös vastuu itsestään poistua paikalta, jos havaitsee toiminnan ylittävän rajat. Itse olen viime aikoina ollut osin helpottunutkin Hukassan puolesta, että hän ei ole kuormittuneena lähtenyt kaikkea tekstiä kahlaamaan nyt läpi.

Minun näkemykseni on minun näkemykseni, ja kuten aikaisemmin henkilökohtaisten totuuksien määrittelyn yhteydessä totesin, siihen vaikuttavat arvoni, elämänkokemukseni ja persoonani. Voin jakaa ajatukseni Hukassalle tarkasteltavaksi, onko niissä mitään, mikä resonoi hänessä. En missään tapauksessa haluaisi, että  hän omaksuisi minun näkemykseni ja  toimisi niiden pohjalta. Sellaista vastuuta en kaipaa enkä suostu hyväksymäänkään.

Toivon, että Hukassa tarkastelee omia tunteitaan ja arvojaan - ei meidän tai miehensä -  ja tekee itse päätöksen siitä, mikä on hänelle oikea tapa toimia tai olla toimimatta.

Tietäen miten vaikeaa itsensä kuuntelu voi olla haastavissa olosuhteissa, toivon hänelle kaikkea mahdollista voimaa ja viisautta tehtävässä.

-Liekki

Mjahas, tässä välissä olikin ehtinyt jo tapahtua ja viittaukset kahteen edelliseen kirjoitukseen vanhentua :D Saanette silti pointin.

-Liekki

Jos minun näkemykseni ovat olleet sinusta liikaa ja vääriä, niin annahan tulla oma rakentava kommenttisi Hukassa nimimerkin tilanteeseen. Tai mihin tahansa keskustelunaiheeseen.

On helpompaa kritisoida toisia kuin yrittää keskustella asioista.

Täyslaidallinen ei mielestäni edelleenkään ole kohdistunut Hukassa nimimerkin, vaan hänen miehensä toimintaan. Tulisiko sitä mielestäsi yrittää ymmärtää? Me vajavaiset kun emme ole siihen kyenneet.

Taitaa olla aika taas ottaa happea ja siirtyä takavasemmalle.

Kuurankukka

Tuli mieleen viimeisimmistä käänteistä, että mitähän sinilinnulle kuuluu..hänellä oli hankala elämäntilanne silloin, kun edellinen mayhem alkoi ketjussa.

- Käpybara

Eikö se ole hieman tekopyhää, että ensin arvostelee muita kirjoittajia keittiöpsykologiasta ja vahvoista oletuksista ja projisoinneista ja heti sen jälkeen kirjoittaa hyvin pitkälle viedyn, ylimielisen  kyökkianalyysin vihjaten joihinkin nimimerkillisiin kirjoittajiin?

Tämä keskustelu on ajoin intensiivistä, varsinkin jos joutuu itse kritiikin kohteeksi. Ymmärrän hyvin tarpeen ottaa taukoa, ja itsekin tuon Käpybaran mainitseman mayhemin (kuvaava sana) jälkeen koin parhaaksi hiljentyä hetkeksi. Ihan yleisen ilmapiirin takia, kun en pystynyt enää keksimään mitään rakentavaa sanottavaa.

Samanaikaisesti olen alkanut ottaa tämän hyvänä harjoituksena omien rajojen asettamisesta ja eriävien mielipiteiden ja esitystapojen hyväksymisestä ilman, että pulssi kohoaa. Noh, aina en onnistu. Perus käytöstapojen puute (esim. nimittely ja ilkeily) rohkaisee joskus muistuttamaan, että jo hiekkalaatikkoikäisenä odotettiin parempaa.

Monesti kun asioita katsellaan eri kantilta, huomataan että ei sitä nyt välttämättä niin eri tavalla ajateltukaan. Koska meiltä puuttuu täällä ilmeet ja eleet, monesti sanomiset myös tulkitsee jyrkemmin kuin mitä kirjoittaja ehkä tarkoittikaan. Ja välillä sujuvasti tunnekuohussaan ymmärtää täysin väärin.

Minusta aiemmin mainittu mietelause "Be kind, you never know what they are going through" on hyvä. Itselleni on aina kolahtanut myös kaksi CMX:n biiseistä poimittua ajatusta. Toinen on "Ennen luulin että tiesin / nyt tiedän että luulin" ja toinen  "Anna meille meidän syntimme anteeksi / anna meille meidän jokapäiväinen kykymme suruun / sillä emme tiedä erheidemme kantomatkaa". Uskonnottomanakin löydän siitä paljon itselleni.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Jos minun näkemykseni ovat olleet sinusta liikaa ja vääriä, niin annahan tulla oma rakentava kommenttisi Hukassa nimimerkin tilanteeseen. Tai mihin tahansa keskustelunaiheeseen.

On helpompaa kritisoida toisia kuin yrittää keskustella asioista.

Täyslaidallinen ei mielestäni edelleenkään ole kohdistunut Hukassa nimimerkin, vaan hänen miehensä toimintaan. Tulisiko sitä mielestäsi yrittää ymmärtää? Me vajavaiset kun emme ole siihen kyenneet.

Taitaa olla aika taas ottaa happea ja siirtyä takavasemmalle.

Kuurankukka

En nyt ala ruotimaan noita pitkiä kommenttiketjuja mikä on liikaa tai väärin. Se on jopa miltei mahdoton urakka. Olen kyllä kommentoinut Hukassa olevan tilannetta muutaman kerran ihan neutraalisti asettumatta kummankaan puolelle. Mutta voitte varmaan tunnustaa kuka tahansa noista aktiivisista kommentoijista, että olette saaneet pitkään ihan rauhassa sanoa sanottavanne, mistä suunnasta asiaa tahansa. Koin sen jotenkin epäoikeudenmukaiselta tai yksinvallala kun loukkaannuitte heti kun pienikin muuntyyppisen mielipide tuli joltain muulta taholta. Tuli kuva, että mitään poikkeavaa mielipidettä ei edelleenkään saa olla tai saa olla olematta samoilla linjoilla. Karvat ovat heti pystyssä (ja poistuminen takavasemmalle). Vain myötäsukaiset ovat ok. 

Eikö rakentavaa keskustelua olisi pikemminkin se, että pitkään keskustellut toteaisi saaneensa puhua pitkään ja sanoa sanottavansa, kiitos siitä. Ja toteavat että on ymmärrettävää, että jotkut saattavat kokea ja nähdä nämä meidän monipolveilevat ja omiakin elämänkokemuksia sisältävät pohdiskelumme myös eri tavalla ja jopa ärsyyntyä niistä.  Mutta ei, ei ole mahdollista, että joku saisi ärsyyntyä tai kokea eri tavalla. Tämä on se seikka jota yritän ajaa takaa. Että ymmärtäisitte, että myös muilla on oikeus sanoa sanottavansa ilman, että heti hermostutte. Eihän voi olla, että vain yhdenlaiset äänet saavat kuulua. On itsekästä vaatia, että muut hiljenevät vain kuuntelemaan mitä aktiivisilla kirjoittajilla on sanottavaa ja vain hiljaa oleminen tai myötämielisyys ja aplodit ovat sallittuja. 

Nimimerkki Leski nyt alkoi kommentoida hiukan erityylisesti ja avata myös muita näkökulmia, kiitos hänelle siitä. En sano, etteikö muillakin monesti ole ihan hyviä kommentteja ja olen samaa mieltä monestakin. Mutta tietty sisäänlämpöisyys on edelleen havaittavissa. 

"Ja minua huvittaa ja ärsyttää miten projisoidaan omien kokemusten perusteella kaikkea muillekin ja ihan kyökkipsykologialla. Joo, tiedän, ettei ole pakko lukea, mutta tämä on julkinen k-palsta kaikille."

Mutta kun täällä on tarkoitus spekuloida, keskustella tuoda julki omia näkökantoja jos haluaa voi projisoida omiakin kokemuksia tai jos tahtoo,voi kokonaan vain siteeraamaan esim. tutkimuksia ihan kukin tyylillään saa kirjoittaa koska tosiaan tämä on julkinen KESKUSTELUpalsta.

Oletatko, että täällä keskustellaan nyt jotenkin toisin, koska sua ärsyttää? Vai mitä oikeastaan tällä haet? Tähän nämä kriitikot ei koskana ole ketjussa vastanneet että mitä ihmettä he muital tässä ketjussa nyt odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole hieman tekopyhää, että ensin arvostelee muita kirjoittajia keittiöpsykologiasta ja vahvoista oletuksista ja projisoinneista ja heti sen jälkeen kirjoittaa hyvin pitkälle viedyn, ylimielisen  kyökkianalyysin vihjaten joihinkin nimimerkillisiin kirjoittajiin?

On myös hiukan erikoista, ehkä tekopyhääkin, että muut saavat käyttää jopa viikkoja ja kymmeniä kommentteja omiin analyyseihinsä keskenään ristiin rastiin. Ja nyt sitten kun käyttää yhden pitemmän vastavuoroisen kommentin ja analyysin niin se onkin liikaa jollekin. Käytin sen ihan mielestäni oikeutetusti saadakseni oman ääneni kuuluviin. En halunnut olla ylimielinen, enkä atrvostellut, sanoin vain mielipiteeni. Mutta tämähän vain edelleen todistaa: Se mikä on mahdollista muille ei olekaan mahdollista toisille. 

"Mutta tietty sisäänlämpöisyys on edelleen havaittavissa."

Näin on. Ja ryhmädynamiikka toimii muita ulossulkevasti, siis ihan keskustelun tasolla ei osata suhtautua kovin inklusiivisesti - jos kohta neutraalistikaan - muiden kommentteihin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole hieman tekopyhää, että ensin arvostelee muita kirjoittajia keittiöpsykologiasta ja vahvoista oletuksista ja projisoinneista ja heti sen jälkeen kirjoittaa hyvin pitkälle viedyn, ylimielisen  kyökkianalyysin vihjaten joihinkin nimimerkillisiin kirjoittajiin?

 

On myös hiukan erikoista, ehkä tekopyhääkin, että muut saavat käyttää jopa viikkoja ja kymmeniä kommentteja omiin analyyseihinsä keskenään ristiin rastiin. Ja nyt sitten kun käyttää yhden pitemmän vastavuoroisen kommentin ja analyysin niin se onkin liikaa jollekin. Käytin sen ihan mielestäni oikeutetusti saadakseni oman ääneni kuuluviin. En halunnut olla ylimielinen, enkä atrvostellut, sanoin vain mielipiteeni. Mutta tämähän vain edelleen todistaa: Se mikä on mahdollista muille ei olekaan mahdollista toisille. 

 

Sinähän vain alleviivaat omaa tekopyhyyttäsi. Et halua että spekuloidaan ja analysoidaan, mutta sallit sen itsellesi ja vieläpä oikeutetusti. Eli se mikä on sallittua sinulle, ei ole sallittua muille. Sinulle se on oikeutettua, muille ei.

Mun mielestä Hukassa olevan tilannetta pohditaan aivan liian syväluotaavasti sillä tyylillä, että tiedetään jo muka, että Hukassa tietenkin jättää miehensä ja mietitään pitkälle eron jälkeisiä kuvioita. Tilanteessa, jossa mies ei ole edes allekirjoittanut avioeron tiedoksiantoa eikä Hukassakaan vaikuta kovin halukkaalta oikeasti eroamaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Mutta tietty sisäänlämpöisyys on edelleen havaittavissa."

Näin on. Ja ryhmädynamiikka toimii muita ulossulkevasti, siis ihan keskustelun tasolla ei osata suhtautua kovin inklusiivisesti - jos kohta neutraalistikaan - muiden kommentteihin.  

Pyrin ottamaan huomioon esittäjästä riippumatta kaikki oleelliset näkökulmat, enkä ainakaan tietoisesti suhtaudu eri tavalla. Mutta eiköhän tämäkin mene sinne ilmaisun- ja näkökulmanvapauden piiriin. Kukin tyylillään.

Kuppikunnista ylipäänsä on kyllä keskusteltu ihan riittämiin. Meitä on täällä varsin sekalainen seurakunta, jokaisella omat ajatuksensa leiristä riippumatta. Mitään yhteistä lopputulemaa tai käyttäytymissäännöstöä, johon kaikki sitoutuisivat, ei ole eikä tule koskaan olemaan. Samoja asioita voidaan toki toistella loputtomiin, ja lietsoa kaikki osapuolet kunnon raivoon ja/tai tympääntymiseen.

Minulla ei ole tähän enää mitään lisättävää, ja poistun taas paikalta aiheen käsittelyn ajaksi, jos uusi kierros alkaa.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Mutta nyt on kyllä meni hiukan liian pitkälle hänen henkilökohtaisen elämänsä mestaroimiseen. Hiukan kevyempi ja maanläheisempi ote on helpommin omaksuttavissa kuin nämä osin kovin, sanoisinko nyt, hiukan yläpuolelle asettuvat ja monimutkaisetkin pohdinnat. Tuntuu, että jotkut saavat itselleen nautintoa kun voivat näyttää kuinka taitavasti osaavat pohtia ja kirjoittaa.

Samaa mieltä. Hyvin monimutkaista pohdintaa, arkielämästä poissaolevaa sanastoa, vaikeaa psykologiatasoista lääkäri/kapulakieltä välillä, monimutkaisilla lauserakenteilla.Pitää lukea lause kerrallaan ja miettiä pitkään, että mikä sanoma tässä on ja onko mun aivoissa jotain vikaa, kun en tajua välillä. Tulee välillä olo, että halutaan näyttää, kuinka taitavasti osataankaan kirjoittaa. Ja kyllä, muutama kirjoittaja kirjoittaakin kuin kirjailijat ja ovat varmaan saaneet L ylioppilaskirjoituksista äikästä. Mutta taito on sekin sitten osata kirjoittaa maanläheisesti, ei kapulakielellä, selkokielellä, ymmärrettävästi. Myös puhekielellä. Täällä moni kirjottaa täysin kirjakieltä, joka sekin tuntuu mulle ainakin vieraalta ja tuntuu kuin jotain romaania lukis. Tämä on vain mun oma mielipide.

Jos jotakin ärsyttää se, että jotkut nimimerkilliset ovat heidän mielestään liikaa äänessä, niin eikö kaikkien kannalta olisi yksinkertaisinta vain skipata niiden kommenttien yli ja kirjoittaa omat kommentit aiheista, joista haluaa keskustella sen sijaan, että yrittää hiljentää nimimerkillisiä kommentoijia. Kenelläkään kirjoittelijalla ei ole sellaista valtaa, että voisi määrätä, että tuo on nyt ollut liikaa äänessä ja hänen pitää hiljentyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta mikään keskustelu jota käydään ei ole kenenkään puolesta mitään päättämistä. Jos ei kestä sitä että toiset keskustelevat vaan omat päätlökse alkaa horjua ei pidä seurata keskusteluja."

Kuitenkin on hyvä muistaa, että ihan livemaailmassakin se toisen päätöksiin vaikuttaminen tapahtuu usein nimenomaan ihan keskusteluissa. Sekä vaikkapa osoittamalla, miten halveksii tai ei hyväksy, kuinka joku toinen toimii jollain toisella tapaa. Toki joskus omilla toimillakin.

Missä menee hyväntahtoisenkin vaikuttamisen ja sitten toisen kunnioituksen yli käyvän vaikuttamisen tai ihan painostamisen rajat? Tai mikä on voimakas suora mielipide ja mikä on yksisilmäistä, kapeakatseista, mustavalkoista tai tuomitsevaa? Näistä on varmasti erilaisia näkemyksiä. (Omasta mielestäni eilen esimerkiksi oli joitakin tällaisia rajanylityksiä ja jonkin verran tällaisessa "rajamaastossa"

Saa sanoa, mutta esimerkiksi eilenkin kysyin esimerkkejä siitä, että mitä on sanottu ja missä kommentissa, niin yhtäkään vastausta ei tullut. Ja jos samasta asiasta sanoo tyyliin joka toisessa kommentissa, niin kyllä siitä kieltämättä tulee vahva fiilis, että yritetään herättelyn sijasta kontrolloida ja ohjata keskustelua sekä rajata sitä. Ja sekin on tärkeää muistaa, että jos herättely ei vain yksinkertaisesti kolahda, toinen ei löydä siitä tarttumapintaa itseensä, niin sekin on hyvä oppia hyväksymään. Vain itseensä voi vaikuttaa.

- Käpybara

Jokainen voi mielestäni ihan itse miettiä näitä teemoja ja asioita. Mitään tarkkaa rajaa kun näissä ei ole. Mihinkään kärkkäämpään väittelyyn minulla ei ole tai ole ollut kuitenkaan intressiä aiheesta alkaa tai käymään läpi kirjoituksia tarkemmin.