Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt sen verran hässäkkää meneillään, ettei aika ja voimavarat riitä nyt tulleiden viestien lukemiseen, mutta ehkä jonain tyynempänä ajankohtana palaan niihin. Tulin päivittämään nyt hieman tilannetta. Olen ollut naiseen yhteydessä ja jutellut hänen kanssaan asioista nyt pitkästi ja järkevästi. Miehen kertomus on kyllä totta, mutta oli minulta typerää ja lapsellista kimpaantua siitä. Jotenkin vaan kaikki vyöryi päälle kuin hyökyaalto, enkä tiennyt minne tunteeni kohdistan. Mutta sekaisin tämä toinekin nainen tässä varmasti on, eikä hän tahallaan ole toiminut häikäilemättömästi. Parhaansa hän varmasti yrittää tunnemyrskynsä keskellä ja on nyt luvannut pitää minut ajantasalla tulevasta terveysasioiden suhteen. 

 

- Hukassa

Alan ajatella että tämä on jotain provoa, anteeksi nyt vaan.

Joku täydellinen rajattomuus paistaa koko tilanteesta.

 

Samaa ajattelin itsekin. Taas puolustellaan sekä miestä että toista naista, ymmärretään heitä mutta soimataan itseä omista, täysin luonnollisista ja terveistä reaktioista tilanteessa. Hukassa, ymmärrätkö sinä itse itseäsi? 

Joko tämä on provoa, tai sitten Hukassa alkaa olla jo niin rikki ja sekaisin,  että todellisuudentaju on kokonaan vääristynyt, ja pakka alkaa hajota. Tilanne kuulostaa entistäkin huolestuttavammalta.

Toivon, että hakeudut saamaan ammattiapua mahdollisimman pian. Voimia!

Ei siinä aina tunteiden loppumista vaadita, joskus riittää vain, että ilmeiset valheet tulevat ilmi ja osapuolten mitta täyttyy.

Itse todistin kerran sivusta, kun mies kärähti sivusuhteestaan avovaimolle, ja naiset yhdessä juonivat yhdessä lopun touhuille, ja jättivät miehen yhtä aikaa. Sivusuhdekaan ei siis kyllä tiennyt olevansa kakkonen, tilanne sikäli eri.

Mutta huomasin kyllä että Suurempi Ihmisyys antaa vielä odottaa itseään, kun päällimmäinen tunne oli vahingonilo siitä, että juippi sai mitä ansaitsi.On edelleen.

-Liekki

Huokaan syvään, kun en vaan ymmärrä.

Itselleni tuli tunne, että Hukassan mielestä "kaikki on taas ok", kun pääsi puhumaan toisen naisen kanssa ja tällä kertaa miehen puheet oli "totta". Puhelusta tuli rauha taloon ja kuvioon ja mies jatkakoon (vähintään) kahden naisen pyöritystä. Kun Hukassan elämä on kiireistä ja hässäkkää täynnä, niin minua turhauttaa koko kuvio. 

Pakko myöntää, että olen jotenkin vanhanaikainen tai jotain, kun on vaan niin himpatin vaikea ymmärtää.

Ja silti ymmärrän avoimen suhteen ja joissakin tilanteissa se voi olla hyvä yhteinen ratkaisu. Tämä Hukassan kuvio on esimerkki siitä, että avoimesta suhteessa on monta vaaran paikkaa.

Toivon Hukassalle edelleen kaikkea hyvää,

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä setvit asioita sen kolmannen osapuolen kanssa? On kuin jostain kauniista ja rohkeista missä naiset aina keskenään tappeli jossain labrassa mittapulloja särkien siitä kenen kanssa ridge viettää seuraavat pari vuotta. Ridgelle oli itselleen vissiin ihan se ja sama, kuka tahansa käypi joten päättäkööt 'akat' keskenään niin hän sitten kantaa laukkunsa sinne minne sanotaan.

:D

 

Vierailija kirjoitti:

Olen minäkin haksahtanut suhteeseen luonne_häiriöisen kanssa, vaikka luulin osaavani kiertää sellaiset kaukaa. Suhteesta eroon pääsemisessä auttoi se, että jaoin kokemuksiani ystävilleni ja läheisilleni ja sain ulkopuolelta vahvistusta sille, että se mitä tapahtui, ei ollut omaa kuvitelmaani. En ollut liian herkkä ja muuta, mitä luonne_häiriöiset yleensä sepostavat, vaan toinen käyttäytyi yksiselitteisesti kuin ihmis_perse. Vitsi, hän oli taitava puhumaan ja kirjoittamaan ja luomaan harhakuvia, sai minut venyttämään omia rajojani sillä, että olen muka liian herkkä ja hätäinen. Vaikka ainut mitä minun olisi pitänyt seurata, olisi ollut tekoja. Sen verran työskentely itseni kanssa on sentään tuonut tuloksia, että suhde ei kestänyt kuin joitakin kuukausia. Mutta vitsi että olin rikki sen jälkeen ja oli muuten todella vaikeaa luottaa miehiin tuon jäljestä.

-Käpybara

Haluatko kertoa mitä se mies sitten oikein teki? Pyörittikö se muitakin naisia samaan aikaan siis? Luulit olevasi ainoa, muttet sitten ollutkaan? Miten jäi kiinni muista naisista ja miten selitteli sitä sulle?

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä aina tunteiden loppumista vaadita, joskus riittää vain, että ilmeiset valheet tulevat ilmi ja osapuolten mitta täyttyy.

Itse todistin kerran sivusta, kun mies kärähti sivusuhteestaan avovaimolle, ja naiset yhdessä juonivat yhdessä lopun touhuille, ja jättivät miehen yhtä aikaa. Sivusuhdekaan ei siis kyllä tiennyt olevansa kakkonen, tilanne sikäli eri.

Mutta huomasin kyllä että Suurempi Ihmisyys antaa vielä odottaa itseään, kun päällimmäinen tunne oli vahingonilo siitä, että juippi sai mitä ansaitsi.On edelleen.

-Liekki

Minun käsittääkseni kun mitta täyttyy niin silloin usein tunteetkin loppuvat. Tätä mitan täyttymistä siis myös tarkoitin. Täyttyvät ne sitten millä keinoilla hyvänsä. Yleensäkin suhde loppuu kun mitta täyttyy tai tunteet haalistuvat omaa tahtiaan. 

Olen edelleen kyyninen naisten välisistä keskusteluista miehiin liittyen. Olen niin moneen kertaan törmännyt siihen, että sanotaan toista ja tehdään ja tunnetaan toista.monet naiset puhuvat omaan pussiinsa saadakseen miehen, omilla sanoillaan huononkin, takaisin.  Ehkä olen elänyt liian värikkään elämän sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan niin hyvin, miten eräiden treffien päätteeksi, kun menin miehen luokse, niin alitajunnastani tuli yht äkkiä ääni, joka sanoi, että tämän ihmisen kanssa tulee vielä paljon ongelmia. Siinä hetkessä ei tapahtunut mitään erikoista eikä suhteessa ollut vielä ollut mitään liian hälyyttäviä merkkejä. Ihmettelin tuota sisäistä ääntäni ja ohitin sen sillä, että taidan olla lapsuuden kokemusteni takia vain liian herkillä kaiken suhteen. Vaikka vaistoni oli täysin oikeassa.

No mitä miehestä paljastui?

Hukassa, minusta tuntuu, että olet nyt todellakin hukassa. Mitä ihmettä teet setvimällä asioita kolmannen osapuolen kanssa tai kantamalla huolta neljännestä osapuolesta? Miksi et keskity siihen, mikä on omissa käsissäsi: omaan elämääsi ja omaan terveyteesi? Terveyttä koskevissa asioissa sinun ei pidä luottaa muiden sanaan, vaan kantaa vastuu siitä itse. Lääkärit ovat sitä varten. Sitä paitsi: jos olet saanut sukupuolitaudin, olet saanut sen mieheltäsi. Vai oletko ollut sängyssä tuon toisen naisen tai tuntemattoman herrasmiehen kanssa?

Hukassa, minusta rehellisesti tuntuu nyt siltä, että koko tilanne on kuin syvä haava, jota tökkimällä eri puolilta yrität saada jotain yhteyttä vielä avioliittoosi. Kysypä itseltäsi kuuluuko rakkauden tuntua tältä? Onko kysymys rakkaudesta? Vai esimerkiksi läheisriippuvuudesta? Tai jostain hämähäkinverkosta, joka on kudottu ympärillesi ja jonne uppoat yhä syvemmälle takertumalla säikeisiin.

Hukassa, en ymmärrä sinua. Pahoittelen, jos sanani ovat olleet sinun mielestäsi liian kovia. Mutta en näe enää mitään normaalia tai hyväksyttävää tuossa kuviossa ja olen hyvin, hyvin huolissani sinusta.

Arvokkaita kirjoituksia edellä MaratonParkujalta, Käpybaralta, Liekiltä ja 28:lta. Jos kuuntelet tarkkaan, ehkä huomaat, että me kaikki pohjimmiltaan tarkoitamme lopulta samaa asiaa.

Kuurankukka

Lainaus: "Minun käsittääkseni kun mitta täyttyy niin silloin usein tunteetkin loppuvat. Tätä mitan täyttymistä siis myös tarkoitin. Täyttyvät ne sitten millä keinoilla hyvänsä. Yleensäkin suhde loppuu kun mitta täyttyy tai tunteet haalistuvat omaa tahtiaan."

Varmasti yleensä noin kun kirjoitit, mutta minun on kyllä sanottava, että sillon kun mittani täyttyi ja tein lopullisen eron niin tunteita oli vielä tosi paljon jäljellä. Eli rakkauteni ihmiseen ei ollut loppunut, vaikka kaikkeen tapahtuneeseen mittani oli täyttynyt.

Tässä kuussa tulee 2,5 vuotta siitä kun mökkimieheen tutustuin ja jälkikäteen olen joskus miettinyt, että kuinka paljon uusi ihminen eheytti minua. Oltiin (ja ollaan) niin avoimia toisillemme ja ymmärrys siitä, että molemmilla oli takana todella pitkä suhde. Kaikki on ollut niin luonnollista alusta asti. Se alun huuma ja intohimo vei järjen, mutta heti tiesi, että siinä on muutakin sen lisäksi. Näin jälkikäteen voin myöntää, että noin 0,5 vuotta oli tunteita molempia miehiä kohtaan, mutta exää kohtaan tunteet ei enää olleet sellaisia, että yhteenpaluuta olisi halunnut vaan enemmän sellaisia, että sieluun sattui. Lopulta ne tunteet oikeesti kuoli kokonaan. 

En tiedä olisinko kipuillut eron jälkeen kauemmin, tai millaista elämää eläisin jos en olisi tutustunut mökkimieheen. Sen tiedän, että olen onnellinen nainen.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut toinen nainen sekä nainen, jolle entinen vaimo on soittanut vaikka ovat eronneet. Sanoin tälle ex-vaimolle, että en keskustele omista, en miehensä enkä hänen asioistaan, sen voivat tehdä ihan keskenään. En myöskään haluaisi kakkosnaisena keskustella suhteestamme mieheensä, en terveystilanteesta enkä mistään muustakaan. Soppa vain sakenee siitä. Koska kukin näkee oman näkökulmansa ja tilanteensa kautta. Myös totuus on aina näissä keskusteluissa varsin kyseenalaista. 

Esimerkiksi eräs ex- vaimo soitti ja kysyi, että olemmeko "Matin" kanssa yhdessä. Sen sanoin että kyllä. Silloin tämä ex-vaimo alkoi vuodattaa, että tiedänkö  lainkaan millainen tämä "Matti" oikein on. Hän alkoi latoa negatiivisia asioita ja tapahtumia ex-miehestään ja heidän liitostaan. Sanoin, että en halua käydä tällaista keskustelua, lopetamme puhelun. No, huvitti sitten jälkeenpäin kun olimme jo "Matin" kanssa lopettaneet suhteen, niin menivät uudestaan yhteen. Eli hyvin kelpasi kuitenkin. On joskus pitänyt kysyä, että miksi ihmeessä halusi noin hankalan ja huonon miehen, josta kertoi, takaisin itselleen. Joten tämä näistä puheluista ja keskusteluista: ei mitään järkeä alkaa niitä käydä. 

Varmasti kuitenkin riippuu paljon myös millä mielellä, millä asenteella ja tarkoituksella asioista puhutaan. Ihmisiä, tilanteita ja puheluita on myös niin kovin erilaisia, taas kerran. Yhdessä tapauksessa ja tilanteessa puhuminen naisten kesken voi olla hyvä asia, toisessa huono. En lähtisi yleistämään kovin yksioikoisesti tätä asiaa.

Jäin pohtimaan tuota läheisriippuvuusasiaa, ja vaikka yleensä pidän siitä, että määritellään tarkasti mistä puhutaan, on leimojen lätkiminen ihmistieteissä hitusen riskialtista hommaa. Nimityksiä tarvitaan ilmiöistä keskustelemiseen ja diagnoosien tekemiseen, mutta loppujen lopuksi kyse on ihmisten määrittämistä merkityksistä. Ne eivät ole absoluuttisia eivätkä tarkkarajaisia, vaikka auttavatkin joskus keskustelussa.

Itse olin ajatellut, etten ainakaan ole läheisriippuvainen, kun käytös on pikemminkin raivoitsenäistä. Sitten opin, että terveenkin riippuvuuden vältteleminen on jonkin määritelmän mukaan läheisriippuvaisuutta.

Suo siellä, vetelä täällä. Auttoi kuitenkin ymmärtämään omaa käytöstä.

Noin yleensä ottaen ajattelen, että johonkin rajaan asti tangoon vaaditaan kaksi. Harvoin siis näkee sitä, että täysin turvallisesti kiintynyt jaksaisi kauan katsella pahasti persoonallisuushäiriöisen venkoilua. Muuten onkin sitten hämärän rajamaata tarjolla runsaasti. Minulla on todella on ongelmani, mutta mieshistoriani sisältää penojen lisäksi aika laajan skaalan kaksilahkeisia. Myös muutamia hienoimmista miehistä, joita tunnen. Yhden heistä luona asuin kesällä paossa asuntoasioitani, kun hän perheineen matkusteli kuukauden verran (kudos myös vaimolle, joka on aivan ihana ihminen).

Yhteistä kaikille miehilleni on varmaan ollut se, että lukuun ottamatta noita vatipäitä, he ovat olleet aika haluttomia avaamaan sisäistä maailmaansa. Ja samanlaisen käytöksen taakse voi kätkeytyä hyvin erilaisia ajattelu- ja toimintamalleja. Niin että tuurista riippuen sitä voi osua lottovoittoon tai telamiinaan.

Yksi merkittävä vaikuttava tekijä siihen, kuinka paljon on valmis joustamaan omista rajoistaan telamiinan kanssa operoidessaan, on se, miten iso tarve on tulla rakastetuksi. Ja miten stressaavassa elämäntilanteessa on. Me kaikki kun teemme huonoja päätöksiä väsyneenä, tarvitsevina ja kiireessä.

Itse kävin viime viikolla joogassa ilman mattoa, salibandya pelaamassa ilman kenkiä ja viikonloppuna onnistuin jättämään avaimet autoon. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun auto oli lukitussa pysäköintihallissa, jonka avain myös oli - arvaatte varmaan missä. Jos tästä kyvykkyyden tilasta käsin pitäisi lähteä ihmissuhdetta rakentamaan, niin tokkopa sitä edes muistaisi, kenen luokse tuli ne kassinsa kantaneeksi (kiitos tuosta Ridge-vertauksesta, sai minutkin nauramaan).

-Liekki

Voi kiesus. Vieläkö tämä yli 3 vuotta vanha aloitus hyppää silmille.

Onko aloittaja ap millaisessa kuosissa?  Onko kaikki ok vai vieläkö peuhtaroi irtipäästämisen vaikeuksista ?

Päivitä tilanteesi ja sitten deletoi koko aloituksesi. Tosi rasittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen minäkin haksahtanut suhteeseen luonne_häiriöisen kanssa, vaikka luulin osaavani kiertää sellaiset kaukaa. Suhteesta eroon pääsemisessä auttoi se, että jaoin kokemuksiani ystävilleni ja läheisilleni ja sain ulkopuolelta vahvistusta sille, että se mitä tapahtui, ei ollut omaa kuvitelmaani. En ollut liian herkkä ja muuta, mitä luonne_häiriöiset yleensä sepostavat, vaan toinen käyttäytyi yksiselitteisesti kuin ihmis_perse. Vitsi, hän oli taitava puhumaan ja kirjoittamaan ja luomaan harhakuvia, sai minut venyttämään omia rajojani sillä, että olen muka liian herkkä ja hätäinen. Vaikka ainut mitä minun olisi pitänyt seurata, olisi ollut tekoja. Sen verran työskentely itseni kanssa on sentään tuonut tuloksia, että suhde ei kestänyt kuin joitakin kuukausia. Mutta vitsi että olin rikki sen jälkeen ja oli muuten todella vaikeaa luottaa miehiin tuon jäljestä.

-Käpybara

 

Epäilen että pyöritti muita naisia. Jäi kiinni epämääräisistä viestittelyistä ja kun kyselin asiasta, niin yht äkkiä hänen isälleen olikin viikon sisällä sattunut joku onnettomuus jonka takia hän oli suunniltaan (tätä tapahtui toisenkin kerran tilanteessa, missä hänen olisi pitänyt vastata jostain tekemisestään). Oltiin uutena vuotena eri puolilla maailmaa ja koska hän oli niin mustasukkainen ja epäileväinen, videokuvasin hänelle paluutani hotellille (jotta näkee että olen yksin ja menen nukkumaan yksin) mutta hän itse katosi lähes vuorokaudeksi, ei vastaillut eikä lukenut viestejä mikä oli poikkeuksellista. Kertoi jälkikäteen, että oli tavannut baarissa mukavan naisen ja vaihtanut puhelinnumeroita, mutta että muuta ei ollut tapahtunut (?). Kun näimme, olis mustasukkainen, kun selasin minusta ja muista matkailijoista otettuna yhteiskuvia eräässä ryhmäaktiviteetissä. Oli mustasukkainen miespuoleisista kavereistani, koska hän oli pannut jokaisen naispuoleisen kaverinsa kanssa. 

Muu käytös oli sitten yht äkkistä raivoamista mitättömistä asioista (esim. pidin kahvinkeitintä liian kauan päällä) ja kun yritin asettaa rajoja, että en ole mikään roskaämpäri jolle voi raivota, kun itseä ärsyttää, niin se oli hänen demonisoimistaan ja ilmaisuvapauden rajoittamista. Hän kommentoi syömisiäni (et kai vain käytä voita oikeasti, voit lihoa) ja kun kerroin, etten syömishäiriötaustani takia pidä siitä, että syömisiäni kommentoidaan ja tarkkaillaan, hän käänsi asian niin, että olen liian herkkä ja koko kommentti oli vain huumoria.

Riitatilanteissa minun olisi pitänyt ymmärtää ja sääliä miestä, jos yritin tuoda omaa näkökulmaani esille, se oli hänen demonisointiaan. Ja pikkuhiljaa kaikki mitä tein, oli typerää alkaen harrastuksista. Minun työnikin hän olisi oppinut yhdessä hujauksessa. Ja erään kerran hän pokkana väitti, että olisi tapahtunut jotain (mitätön asia, tyyliin olin ottanut maitoa jääkaapista) ja kun hämmästyneenä sanoin, että mitään tuollaista ei todellakaan ollut tapahtunut, niin hän ohitti koko aiheen. Alkoi säätelemään läheisyyttä ja kaikkea muuta vastaavaa.

Vainosi eri viestintäkanavissa puolen vuoden ajan eron jälkeen vaatien, että minun pitäisi pyytää häneltä anteeksi, kun lopullisen eron hetkellä uskalsin kertoa lopulta rehellisesti ja suoraan sen, miltä minusta oli koko suhteen aikana tuntunut hänen käytöksensä ja kaikki. Olen varmaan jotain unohtanutkin.

- Käpybara

Ai niin! Oli selannut koko minun somehistorian läpi ja kun olin eräänä juhlapyhänä julkaissut todella mustaa huumoria sisältävän kuvan, jossa toivotin iloista kyseistä juhlapyhää, niin hän tarttui tähän ja väitti, että empatiakyvyssäni on jotain pahasti vialla ja minusta ei voisi koskaan tulla hyvää äitiä. Hän kerta toisensa jälkeen otti tämän kuvan esille keskusteluissa ja vaati selityksiä. Mutta erotessa sitten väitti, että jos meille olisi tullut yhteisiä lapsia, niin olisin varmasti demonisoinut häntä näille lapsille :D. Hän oli suorastaan mestari kääntelemään asioita niin, että olin selvittelyjen päätteeksi aivan pihalla kaikesta, koska yksinkertaisinkin asia oli mennyt aivan solmuun ja ympäri ämpäri. Lähetti kilometrien pituisia viestejä niin, että jos kasaisin ne kaikki yhteen, niin saisin siitä kaikesta tehtyä väitöskirjan :D.

- Käpybara

"Olen edelleen kyyninen naisten välisistä keskusteluista miehiin liittyen. Olen niin moneen kertaan törmännyt siihen, että sanotaan toista ja tehdään ja tunnetaan toista.monet naiset puhuvat omaan pussiinsa saadakseen miehen, omilla sanoillaan huononkin, takaisin.  Ehkä olen elänyt liian värikkään elämän sitten."

Tai sitten vain kohdannut muka värikkäitä ihmisiä. Ei kaikki ala venyttämään totuutta vaikka tunteet on mitkä. Eikä siinä mitään selittelemistä ole kun mies hokee rakasvatavansa molempia ja haukkuu hulluksi molempia ihan tavallista. Harva vaan siitä valeesta hyötyy edes yhtä paljon kuin totuudesta mutta harva senkin tajuaa vaan valehtee vähän niin kun varulta.

Itselläni ei ollut ongelmaa näyttää viestejä esimerkiksi siinä sitä on tottuutta jos vaimo eio lisi muuten uskonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen minäkin haksahtanut suhteeseen luonne_häiriöisen kanssa, vaikka luulin osaavani kiertää sellaiset kaukaa. Suhteesta eroon pääsemisessä auttoi se, että jaoin kokemuksiani ystävilleni ja läheisilleni ja sain ulkopuolelta vahvistusta sille, että se mitä tapahtui, ei ollut omaa kuvitelmaani. En ollut liian herkkä ja muuta, mitä luonne_häiriöiset yleensä sepostavat, vaan toinen käyttäytyi yksiselitteisesti kuin ihmis_perse. Vitsi, hän oli taitava puhumaan ja kirjoittamaan ja luomaan harhakuvia, sai minut venyttämään omia rajojani sillä, että olen muka liian herkkä ja hätäinen. Vaikka ainut mitä minun olisi pitänyt seurata, olisi ollut tekoja. Sen verran työskentely itseni kanssa on sentään tuonut tuloksia, että suhde ei kestänyt kuin joitakin kuukausia. Mutta vitsi että olin rikki sen jälkeen ja oli muuten todella vaikeaa luottaa miehiin

Kuinka kauan katsoit tämmöistä miestä?

 

Vierailija kirjoitti:

Ai niin! Oli selannut koko minun somehistorian läpi ja kun olin eräänä juhlapyhänä julkaissut todella mustaa huumoria sisältävän kuvan, jossa toivotin iloista kyseistä juhlapyhää, niin hän tarttui tähän ja väitti, että empatiakyvyssäni on jotain pahasti vialla ja minusta ei voisi koskaan tulla hyvää äitiä. Hän kerta toisensa jälkeen otti tämän kuvan esille keskusteluissa ja vaati selityksiä. Mutta erotessa sitten väitti, että jos meille olisi tullut yhteisiä lapsia, niin olisin varmasti demonisoinut häntä näille lapsille :D. Hän oli suorastaan mestari kääntelemään asioita niin, että olin selvittelyjen päätteeksi aivan pihalla kaikesta, koska yksinkertaisinkin asia oli mennyt aivan solmuun ja ympäri ämpäri. Lähetti kilometrien pituisia viestejä niin, että jos kasaisin ne kaikki yhteen, niin saisin siitä kaikesta tehtyä väitöskirjan :D.

- Käpybara

Hyi, kuulostaa ihan häiriintyneeltä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinno. Jos kerrottu pitää paikkaansa että Hukassa ei ole ollut kuin mehensä kanssa ja herrasmies on vaatinut käyttää kortsua niin taudit leviää joko Hukassa mieheltä tai tältä toiselta naiselta. Eli sanoisin että antaa miehen nyt vain pitää Hukassa ajan tasalla terveysasioista. 

En tajua voiko porukka olla noin sekaisin.

Mulla on mennyt ohi, mutta ihan vakavissaanko nämä keskustelee jonkun kolmannen ja neljännen osapuolen kuminkäytöstä. Hukassa, asettuisit nyt hetkeksi oman itsesi ulkopuolelle katsomaan tätä tilannetta, niin heräät, että mitä mulle on tapahtunut että elän näin. Sinä itse voit yksin päättää, ettei tämä ole sellaista elämää mitä haluat elää, tai minkälaisessa perheessä haluat lastesi elävän.

Hei kaikki, olen uusi kirjoittaja - lukenut ketjua jo pitkään ja saanut paljon ajattelemisen aihetta entiseen suhteeseen liittyen. Innostuin nyt kirjoittamaan ketjuun tuon ylläolevan lainauksen myötä: "mitä mulle on tapahtunut että voin elää näin?" 

Hukassa, ja oikeastaan kuka vaan joka tätä lukee ja elää vaikeassa suhteessa: minä en neuvo koska en osaa :D Mutta haluan vain sanoa että tiedän miltä sinusta tuntuu (tai luulen ainakin tietäväni). Muistan edelleen aivan liian hyvin millaista on, kun oma suhde on kuin pelilauta, missä omat korvat ja silmät on tukittu, ja vain vastapuoli tietää säännöt. Ja miten normaalilta se tuntui: ajattelin vaan, että tämä on nyt tämmöistä ja eihän se toinen tälle mitään voi koska x, y ja z. Liian kauan meni siihen että lähdin.

Ainoa mitä muistan niistä ajoista on kun itkin suihkussa että en kestä enää - en edes tiedä miksi ja mitä en kestä, koska kaikki on niin sekavaa, mutta en kestä. Seuraavaksi itkinkin helpotuksesta: tiesin, että pärjään kyllä vaikka lähtisin. Elämässä oli (onneksi!) niin paljon muutakin kuin mies, vaikka se lievästi sanottuna vähäiseltä lohdulta tuntuikin. Ehkä tämä oli se "mitä mulle on tapahtunut"-hetkeni.

Uskon, että sinullekin se hetki Hukassa koittaa (tai ehkä on koittanutkin?), jos niikseen on. Loppujen lopuksi elämässä täysin korvaamattomia henkilöitä taitavat olla vain omat lapset - ja tämä siis allekirjoittaneen suusta, joka on lapseton :D 

Ehkä nimimerkkini voisi olla niinkin kliseinen kuin Valoa kohti? 

Tervetuloa ketjuun Valoa kohti! Nyt kun vielä ollaan ensimmäisessä viestissä, niin pyydän miettimään tuota nimimerkin taivutusta. Olen hukassa jo Hukassan kanssa :D

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen minäkin haksahtanut suhteeseen luonne_häiriöisen kanssa, vaikka luulin osaavani kiertää sellaiset kaukaa. Suhteesta eroon pääsemisessä auttoi se, että jaoin kokemuksiani ystävilleni ja läheisilleni ja sain ulkopuolelta vahvistusta sille, että se mitä tapahtui, ei ollut omaa kuvitelmaani. En ollut liian herkkä ja muuta, mitä luonne_häiriöiset yleensä sepostavat, vaan toinen käyttäytyi yksiselitteisesti kuin ihmis_perse. Vitsi, hän oli taitava puhumaan ja kirjoittamaan ja luomaan harhakuvia, sai minut venyttämään omia rajojani sillä, että olen muka liian herkkä ja hätäinen. Vaikka ainut mitä minun olisi pitänyt seurata, olisi ollut tekoja. Sen verran työskentely itseni kanssa on sentään tuonut tuloksia, että suhde ei kestänyt kuin joitakin kuukausia. Mutta vitsi että olin rikki sen jä

 

Noin nelisen kuukautta, ehkä vähän reilu. Ja perseilyhän ei alkanut heti alkuun, vaan pikkuhiljaa ja ensimmäisen riidan aikana homma alkoi leviämään (kun yritin asettaa rajoja sille, että minulle ei tarvitse raivota mitättömistä asioista koska en ole roskaämpäri). Tuon riidan selvittämistä kestikin sitten oikeastaan koko loppusuhde, koska hän käänsi asian niin, että minä olen tunteiltani epävakaa, hänellä on hankalaa olla kanssani koska rajoitan hänen ilmaisuvapauttaan, olen liian herkkä omien traumojeni takia kun en aiheetonta huutamista ja tiuskimista kestä, hän joutuu kävelemään kanssani varpaillaan ja varomaan sanojaan (kun en arvosta sitä että minulle huudetaab turhaan) ja demonisoin häntä, kun kyseenalaistin hänen vapaan tapansa kommunikoida parisuhteessa. Ai että..

- Käpybara