Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (11666)
Ihanaa 28v, kun päädyit lohduttamaan tuntematonta ihmistä!
Minä olen toisaalta toiminnan ihminen, mutta vieraiden ihmisten kanssa vähän ujo. Näin kerran metroasemalla, kun noin keski-ikäinen nainen istui lattialla seinän vieressä ja melkein huutoitki ja itsekseen puhui, että miten minulle voi käydä näin. Oli siisti toimistotyöläisen näköinen nainen, jos silläon merkitystä. Jotenkin jäädyin enkä mennyt kysymään voinko auttaa ja se on jäänyt vaivaamaan pitkäksi aikaa. Ei kyllä kukaan muukaan auttanut. Näin kun nousi metroon, mutta minä menin eri suuntaan.
Muihin päivän polttaviin asioihin ei riitä nyt rahkeet kommentoida. Tsemppiä tarvitseville!
- yli 30v yhdessä ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Sinulle Valoa kohti, kiva kun kirjoitit.
Lainaus: "Muistan edelleen aivan liian hyvin millaista on, kun oma suhde on kuin pelilauta, missä omat korvat ja silmät on tukittu, ja vain vastapuoli tietää säännöt. Ja miten normaalilta se tuntui: ajattelin vaan, että tämä on nyt tämmöistä ja eihän se toinen tälle mitään voi koska x, y ja z. Liian kauan meni siihen että lähdin."
Ai että ja juuri kun kuvittelet, että ymmärrät säännöt ne onkin muuttuneet.
Se tuska on kestettävä ja itkut itkettävä, mutta niin moni toteaa jälkikäteen, että kun satuttavasta suhteesta saa lähdettyä niin se tunne helpotuksineen on jopa järkyttävä, kun tajuaa että lähteä olisi pitänyt jo aiemmin. Sitä vaan pitää kiinni menneistä hyvistä ajoista, eikä ehkä ymmärrä, että mennyt ei palaa koskaan.
Tämä ketjun aihe on ajankohtainen aina!
28v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa 28v, kun päädyit lohduttamaan tuntematonta ihmistä!
Minä olen toisaalta toiminnan ihminen, mutta vieraiden ihmisten kanssa vähän ujo. Näin kerran metroasemalla, kun noin keski-ikäinen nainen istui lattialla seinän vieressä ja melkein huutoitki ja itsekseen puhui, että miten minulle voi käydä näin. Oli siisti toimistotyöläisen näköinen nainen, jos silläon merkitystä. Jotenkin jäädyin enkä mennyt kysymään voinko auttaa ja se on jäänyt vaivaamaan pitkäksi aikaa. Ei kyllä kukaan muukaan auttanut. Näin kun nousi metroon, mutta minä menin eri suuntaan.
Muihin päivän polttaviin asioihin ei riitä nyt rahkeet kommentoida. Tsemppiä tarvitseville!
- yli 30v yhdessä ollut
Kiitos Sinulle kauniista sanoistasi.
Joku siinä naisen olemuksessa herätti, yritin olla tuijottamatta. Kyyneleet oli koko matkan Hänellä silmissä ja pari kertaa vierähti ihan kunnolla poskille. Yritti pitää itsensä kasassa, mutta sellainen suru olemuksessa, että se kosketti. Sattumaa, että jäätiin samalla pysäkillä ja toimin ennenkuin ajattelin. Todella pieni spontaani asia minulta, mutta siinä halauksessa oli taikaa myös minun sydämelle.
28v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä aina tunteiden loppumista vaadita, joskus riittää vain, että ilmeiset valheet tulevat ilmi ja osapuolten mitta täyttyy.
Itse todistin kerran sivusta, kun mies kärähti sivusuhteestaan avovaimolle, ja naiset yhdessä juonivat yhdessä lopun touhuille, ja jättivät miehen yhtä aikaa. Sivusuhdekaan ei siis kyllä tiennyt olevansa kakkonen, tilanne sikäli eri.
Mutta huomasin kyllä että Suurempi Ihmisyys antaa vielä odottaa itseään, kun päällimmäinen tunne oli vahingonilo siitä, että juippi sai mitä ansaitsi.On edelleen.
-Liekki
Minusta on aivan hyvää ihmisyyttä se, että tuntuu hyvältä, että syyt ja seuraukset kohtaa joskus aika nopeastikin :) Silloinhan sillä miehelläkin on oikesti hyväkin mahdollisuus oppia tilanteesta, tarkastella omaa itseään, kun joutuu kohtaamaan omienkin tekojensa seuraukset samoin tein. Selainen voi myös olla miehelle itselleenkin jatkossa itse asiassa hyväksi.
Mutta kirjoitit Liekki aiemmin tuosta miten tunteet vaikuttavat kaikkein voimakkaimmin päätöksenteossa, minusta tämä on hyvä muistaa kaikenlaisissa tilanteissa ja auttaa myös ymmärtämään ihmisten "hullujakin" toimia. ON hyvä muistaa sekin, että ymmärrys ja samaa mieltä oleminen on myös kaksi eri asiaa.
Tunteet ovat myös elämän suola ja sokeri. Toki rakkauden ja välittämisen tunteen voi joskus voittaa myös oikeudenmukaisuudentunteen tarve / epäreiluuden tunne, tai vihan tai pettymyksen tunne väärydestä. Luottamuksen tunteen muuttuminen epäluottamuksen tunteeksi. Kunnioitksen tunne voi kadota ja tilalle voi tulla ehkä jotain muuta. Ehkä halveksintaakin, ehkä sääliä, surua tai pettymystä. Voi myös tulla voimakas tunne lasten suojelemisen ja huolenpidon suhteen. Tunne itsensä arvostamisesta ja itsensä rakastamisesta. jne.
Ajattelen itse, että kaikista vaikeinta on luopua parisuhteesta / rakkaussuhteesta silloin, kun rakkauden tunne ei kuole jostain syystä isonjenkaan ongelmien tai toisen luokkaavaan tai täysyin ala-arvoisenkaan käytöksen tms. johdosta. Nämä ovat välillä vähänmysteereitä, miksi näin on. Josku rakkauteni suhteessa on loppunut melkein kuin seinään, kun en ole voinut hyväksyä jotain toisen käytöstä tai ajausmaailmaa. Joskus taas toisen henkinen väkivaltakaan tai muu huonosti kohtelu ei ole silti lopettanut rakkautta., vaan ero on tehty puhtaasi niiden muiden asioiden ja muiden nousseiden tunteidenkin pohjalta. Se on ollut kipeää.
Itse olen sen verran "hörhö" myöskin, että pidän karmaa, jälleensyntymistäkin ja sielujen tasojen yhteyttä vaikuttavian tekijöinä ihmissuhteissa. Toisinaan ns. karmasuhteet tai voimakkaat sieluyhteydet ihmisten välillä vaikuttavat ihmissuhteissa, ja myös eroissa. Tiedän ettei ehkä tällainen ole niin suosittu ajatusmaailma, mutta kirjoitinpa kuitekin tällaisenkin näkökulman ;) Itselleni henkisen puolen asiat ja kokemukset ovat elämässäni aivan luonnollisina mukana, yhtä luonnollisina kuin mitkä tahansa konkreettisetkin asiat.
Vierailija kirjoitti:
Noin nelisen kuukautta, ehkä vähän reilu. Ja perseilyhän ei alkanut heti alkuun, vaan pikkuhiljaa ja ensimmäisen riidan aikana homma alkoi leviämään (kun yritin asettaa rajoja sille, että minulle ei tarvitse raivota mitättömistä asioista koska en ole roskaämpäri). Tuon riidan selvittämistä kestikin sitten oikeastaan koko loppusuhde, koska hän käänsi asian niin, että minä olen tunteiltani epävakaa, hänellä on hankalaa olla kanssani koska rajoitan hänen ilmaisuvapauttaan, olen liian herkkä omien traumojeni takia kun en aiheetonta huutamista ja tiuskimista kestä, hän joutuu kävelemään kanssani varpaillaan ja varomaan sanojaan (kun en arvosta sitä että minulle huudetaab turhaan) ja demonisoin häntä, kun kyseenalaistin hänen vapaan tapansa kommunikoida parisuhteessa. Ai että..
- Käpybara
Hhrrrr, kylmää oikein. Tuollainen asioiden kääntely ja toisen syyllistäminen ympäri ämpäri, juuri niihin omiin herkkiinkin kohtiin (vaikkapa menneet traumat), on ainakin narsistisille persoonille vakiotoimintaa. (Usein syyttävät toista juuri siitä mitä itse asiassa itse tekevät.) Todella sairastuttavaa lähisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt sen verran hässäkkää meneillään, ettei aika ja voimavarat riitä nyt tulleiden viestien lukemiseen, mutta ehkä jonain tyynempänä ajankohtana palaan niihin. Tulin päivittämään nyt hieman tilannetta. Olen ollut naiseen yhteydessä ja jutellut hänen kanssaan asioista nyt pitkästi ja järkevästi. Miehen kertomus on kyllä totta, mutta oli minulta typerää ja lapsellista kimpaantua siitä. Jotenkin vaan kaikki vyöryi päälle kuin hyökyaalto, enkä tiennyt minne tunteeni kohdistan. Mutta sekaisin tämä toinekin nainen tässä varmasti on, eikä hän tahallaan ole toiminut häikäilemättömästi. Parhaansa hän varmasti yrittää tunnemyrskynsä keskellä ja on nyt luvannut pitää minut ajantasalla tulevasta terveysasioiden suhteen.
- Hukassa
Kiva kun tulit Hukassa päivittämään tilannetta. Se on sinulle raskas ja ilmeisesti tällä hetkellä aika hektinenkin siellä.
On täysin luonnollista kimpaantua koko tilanteesta. Kimpaantuminen kuten itsekin tiedät ja asiaa aiemmin jo pohdit, olisi kuitenkin hyvä tulla ihan itsesikin puolesta, lastenkin puolesta, eikä vain välikäden kautta projisoiden. Siihen on todellakin täysi syy.
Samaa mieltä, kuin mitä ParatonParkuja eilen jo kirjoitti, että tuntuu, että avioeron hakemisen jälkeen tunnelma vain tiivistyy, levottomuus lisääntyy ja miehellä on uusi vaihde silmässä kun paine hänelle ja hänen valitsemille kestämättömille ratkaisulleen ja teoilleen kovenee. Mies laittaa sitten taas myös enemmän ja enemmän moninkertaisesti painetta hyvinkin sekoittavilla tavoilla eteenpäin Hukassalle. Mies haluaa voimakkaasti, että tehtään edelleen juuri hänen mukansa ja kuten hän haluaa. Mutta eihän niin kertakaikkiaan voi enää olla ja sellaisen peli jatkua, sillä miehen itsekeskeinen ja aivan holtiton sekä rajaton ohjaksilla olo hajoittaa kohta ihan jokaisen mukana olijan, jos näin ei ole jo tapahtunut. Mies vaatii yhä kovaäänisemmin itselleen huomion kuin lapsi joka ei ymmärrä, ettei voi saada tahtoaan läpi kaikessa toisten kustannuksella.
Nyt on mielestäni aika ottaa ohjat taas omiin käsiin, aivan samoin kun avioeroakin hakiessa, ja oikaista hommaa, iskeä oma jalka maahan tässä hullunmyllyssä tavalla tai toisella, taikka vetäytyä akuutista tilanteesta jollain tapaa etäisyyttä ottaen, ja ainakin huolehtia ensikädessä itse omista (ja lasten) asioista, miestä ja hänen tunteenpurkauksiaan ja huomion ja ymmärryksen vaatimista edelleen itselleen juuri nyt tässä hetkessä miettimättä. Etäisyyden ottaminen mieheen olisi mielestäni nyt erityisen hyödyllistä, jotta itse saa selkeyttä asioihin, kun katsoo kokonaisuutta vähän etäämpää ja rauhoittaa nin tianteen sekavuutta, että itse näkisi taas selvemmin.
Ehdottaisin esimerkisi ihan jonkun toisen pikkukämpän vuokraamista, jos se vain on taloudellisesti mahdollista, jonne mielestäni miehen voisi nyt akuutisti passittaa, jotta tilanne saadaan rauhoitettua ja ajatus taas Hukassallakin kulkemaan järkevästi.
Haluaisitko avata Hukassa tämän toisen naisen ajatuksia enemmän ja mitä mies on hänelle puhunut taikka luvannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa 28v, kun päädyit lohduttamaan tuntematonta ihmistä!
Minä olen toisaalta toiminnan ihminen, mutta vieraiden ihmisten kanssa vähän ujo. Näin kerran metroasemalla, kun noin keski-ikäinen nainen istui lattialla seinän vieressä ja melkein huutoitki ja itsekseen puhui, että miten minulle voi käydä näin. Oli siisti toimistotyöläisen näköinen nainen, jos silläon merkitystä. Jotenkin jäädyin enkä mennyt kysymään voinko auttaa ja se on jäänyt vaivaamaan pitkäksi aikaa. Ei kyllä kukaan muukaan auttanut. Näin kun nousi metroon, mutta minä menin eri suuntaan.
Muihin päivän polttaviin asioihin ei riitä nyt rahkeet kommentoida. Tsemppiä tarvitseville!
- yli 30v yhdessä ollut
Kiitos Sinulle kauniista sanoistasi.
Joku siinä naisen olemuksessa herätti, yritin olla tuijottamatta. Kyyneleet oli koko matkan Hänellä silmissä ja pari kertaa vierähti ihan kunnolla poskille. Yritti pitää itsensä kasassa, mutta sellainen suru olemuksessa, että se kosketti. Sattumaa, että jäätiin samalla pysäkillä ja toimin ennenkuin ajattelin. Todella pieni spontaani asia minulta, mutta siinä halauksessa oli taikaa myös minun sydämelle.
28v yhdessä
Ihanaa, kun ihmiset näkevät - siis todella näkevät - toisensa! <3 <3 <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kiesus. Vieläkö tämä yli 3 vuotta vanha aloitus hyppää silmille.
Onko aloittaja ap millaisessa kuosissa? Onko kaikki ok vai vieläkö peuhtaroi irtipäästämisen vaikeuksista ?
Päivitä tilanteesi ja sitten deletoi koko aloituksesi. Tosi rasittava.
Jäin tuumimaan tätä kommenttia viimeaikaisia keskusteluja vasten.
En tiedä voiko kukaan tosissaan odottaa, että ap ryntäisi ensin raportoimaan kuulumisensa ja sitten dellaamaan melkein 600 sivua keskustelua jonkun sivustahuutelijan takia. Mutta jos, niin havainnollistaa mukavasti sitä, miten itsekäs ja minäkeskeinen ajatusmaailma joillain voikaan sitten olla. Parhautta parisuhteessa, sano.
-Liekki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin! Oli selannut koko minun somehistorian läpi ja kun olin eräänä juhlapyhänä julkaissut todella mustaa huumoria sisältävän kuvan, jossa toivotin iloista kyseistä juhlapyhää, niin hän tarttui tähän ja väitti, että empatiakyvyssäni on jotain pahasti vialla ja minusta ei voisi koskaan tulla hyvää äitiä. Hän kerta toisensa jälkeen otti tämän kuvan esille keskusteluissa ja vaati selityksiä. Mutta erotessa sitten väitti, että jos meille olisi tullut yhteisiä lapsia, niin olisin varmasti demonisoinut häntä näille lapsille :D. Hän oli suorastaan mestari kääntelemään asioita niin, että olin selvittelyjen päätteeksi aivan pihalla kaikesta, koska yksinkertaisinkin asia oli mennyt aivan solmuun ja ympäri ämpäri. Lähetti kilometrien pituisia viestejä niin, että jos kasaisin ne kaikki yhteen, niin saisin siitä kaikesta tehtyä väitöskirjan
Lievästi sanottuna. Jälkikäteen en ymmärrä, miten ihmeessä jaksoin yrittää edes sitä reilua neljää kuukautta. Hän osasi luoda itsestään kuvan sellaisesta ihmisestä, jonkalaista kaipasin. Syvällistä, pohdiskelevaa, älykästä, herkkää, seikkailijaa, luontoihmistä, haluaa perheen ja vakiintua jne. Olisi pitänyt katsoa pelkästään tekoja ja sulkea korvat :D. Hän oli kuulemma jo kolme vuotiaana ratkaissut päänsä sisällä kaikki traumansa ja ymmärtänyt kokonaisuuden (nyt naurattaa aika paljon kun muistelen).
- Käpybara
Kuinka tutulta tuo kuulostaakaan sieltä vuosien takaa. Onneksi Käpybara tajusit lähteä jo neljän kuukauden jälkeen! Minut valitettavasti onnistuttiin vielä pitkään puhumaan ympäri ennen kuin sitten tuli se piste, jossa herran selitykset eivät enää menneet minulle läpi eli se surkuhupaisa vääränmerkkinen pikkuhousunsuoja roskiksessa -episodi. Siinä vaiheessa suljin korvat selityksiltä ja katsoin tekoja. Eihän se ero sillä ollut vielä selvä, meni reilut puolitoista vuotta ennen kuin pääsin miehestä lopullisesti eroon eli yhteinen omaisuus jaettua. Väliin mahtui kaikenlaista puhelin- ja sähköpostiterroria työpaikalle, kun oman puhelinnumeroni pistin salaiseksi jne. Kun pahoinpitelyn jälkeen suostuin tapaamaan ainoastaan ulkopuolisten läsnäollessa, tuli syytöksiä, että olen levitellyt meidän asioita ulkopuolisille jne.
Kun muistelen, miten suuri helpotus valtasi mieleni kun pääsin äijästä lopulta eroon ja miten silloin tajusin, kuinka ison paineen alla olin elänyt pitkään, tunnen suurta myötätuntoa Hukassaa kohtaan hänen nykytilanteessaan. Ja hän on elänyt tuota jo viisi vuotta!
Muuten, tervetuloa mukaan Valoa kohti!
Tähkäpää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin moden linjaa. Miksi esim. tämä ketju saa olla täällä vuodesta toiseen, mutta muita ketjuja poistetaan minuuteissa? Tästäkin ketjusta on taatusti jotkut tehneet satoja poistoilmoituksia.
Eli sekin todistaa sen epäilyn, että ketjut katoavat vain ihmismode harkinnan perusteella, ei automaattisesti, mikäli vain tulee tarpeeksi monta poistopyyntöä.
Vierailija kirjoitti:
Huokaan syvään, kun en vaan ymmärrä.
Itselleni tuli tunne, että Hukassan mielestä "kaikki on taas ok", kun pääsi puhumaan toisen naisen kanssa ja tällä kertaa miehen puheet oli "totta". Puhelusta tuli rauha taloon ja kuvioon ja mies jatkakoon (vähintään) kahden naisen pyöritystä. Kun Hukassan elämä on kiireistä ja hässäkkää täynnä, niin minua turhauttaa koko kuvio.
Pakko myöntää, että olen jotenkin vanhanaikainen tai jotain, kun on vaan niin himpatin vaikea ymmärtää.
Ja silti ymmärrän avoimen suhteen ja joissakin tilanteissa se voi olla hyvä yhteinen ratkaisu. Tämä Hukassan kuvio on esimerkki siitä, että avoimesta suhteessa on monta vaaran paikkaa.
Toivon Hukassalle edelleen kaikkea hyvää,
28 v yhdessä
Minusta kuulostaa kyllä myös, että toinen nainen ja Hukassan mies aiemmin, ovat kertoneet aika erillä tavalla nämä asiat, Hukassan reaktioista päätellen. Että totta ja totta, miten sen nyt sitten ottaa...? Hukassa vaikuttaa olevan kyllä aika vaikutuksille altis, vasinkin miehen pahalle mielelle jne. myös toisen naisen puheille, vaikkka ymmärän hyvin, että haluaa tietää ja kuulla. Oma näkemys ja kokemus olisi tärkeää kuitenkin saada sinne pääasiaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin moden linjaa. Miksi esim. tämä ketju saa olla täällä vuodesta toiseen, mutta muita ketjuja poistetaan minuuteissa? Tästäkin ketjusta on taatusti jotkut tehneet satoja poistoilmoituksia.
Eli sekin todistaa sen epäilyn, että ketjut katoavat vain ihmismode harkinnan perusteella, ei automaattisesti, mikäli vain tulee tarpeeksi monta poistopyyntöä.
No mitäs asiatonta mielestäsi tässä ketjussa sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin moden linjaa. Miksi esim. tämä ketju saa olla täällä vuodesta toiseen, mutta muita ketjuja poistetaan minuuteissa? Tästäkin ketjusta on taatusti jotkut tehneet satoja poistoilmoituksia.
Eli sekin todistaa sen epäilyn, että ketjut katoavat vain ihmismode harkinnan perusteella, ei automaattisesti, mikäli vain tulee tarpeeksi monta poistopyyntöä.
No mitäs asiatonta mielestäsi tässä ketjussa sitten on?
Eihän tässä ketjussa olekaan mitään asiatonta. Siksi ihmettelenkin, että miksi niin moni muu ketju saa lähteä, eikä niissäkään ole ikinä ollut mitään asiatonta. Ihmettelenpä vain moden linjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin moden linjaa. Miksi esim. tämä ketju saa olla täällä vuodesta toiseen, mutta muita ketjuja poistetaan minuuteissa? Tästäkin ketjusta on taatusti jotkut tehneet satoja poistoilmoituksia.
Eli sekin todistaa sen epäilyn, että ketjut katoavat vain ihmismode harkinnan perusteella, ei automaattisesti, mikäli vain tulee tarpeeksi monta poistopyyntöä.
No mitäs asiatonta mielestäsi tässä ketjussa sitten on?
Eihän tässä ketjussa olekaan mitään asiatonta. Siksi ihmettelenkin, että miksi niin moni muu ketju saa lähteä, eikä niissäkään ole ikinä ollut mitään asiatonta. Ihmettelenpä vain moden linjaa.
No ihan ohis tämä, mutta vanhimmat ketjut, mitä seuraan, ovat jopa 10-15v vanhoja. Välin ottavat tulta, välillä hiljenevät hetkeksi. Niihin verrattuna tää on 'upouusi'.
On todella hyvä, että poistoja ei ohjaa mekaaninen automatiikka. Muuten sitä oltaisiin aika lailla ylilautaveetien armoilla. Tai jonkun Henkilökohtaisen Mielipahan.
Tämän ketjun kirjoittajat ovat pääosin todella hyväkäytöksisiä, ja asiattomuuksia näkee harvoin. Ylipäänsä arvostan - ehkä hivenen vanhanaikaisesti - hyviä käytöstapoja ja kohteliaisuutta. Ja ennen kaikkea hyvyyttä ihmisissä. Ehkä juuri sen takia pidän 28 veetä niin ihanana. Hän vaikuttaa aidosti sydämelliseltä ihmiseltä, jolla on ne paljon puhuut selkeät rajat ja vahva oma tahto. Ja sydämen viisautta nähdä ihmiset ympärillään myötätuntoisesti.
Olen itse pahimmillani kärsimätön ja kärkäs asiapaavo, joka totuutta tohkeissaan etsiessään talloo toisten varpaille. Typeryys ja ilkeys eivät myöskään saa esiin parhaita puoliani. Kun vielä huumorintaju on kuiva kuin sahara ja musta kuin Tapola, niin joskus joutuu puremaan kieleensä kolmesti ennen kuin kirjoittaa. Ja silti välillä lipsahtaa.
Toivon että elämä ajan mittaan vähän pyöristää reunoja, ja opettaa suhtautumaan itseen ja muihin vielä suuremmalla lämmöllä ja myötätunnolla.
Sillä välin ihailen itseäni kärsivällisempiä ja tahdikkaampia kirjoittajia, jotka pystyvät jakamaan elämänkokemuksestaan lämmöllä ja kärsivällisyydellä.
-Liekki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin! Oli selannut koko minun somehistorian läpi ja kun olin eräänä juhlapyhänä julkaissut todella mustaa huumoria sisältävän kuvan, jossa toivotin iloista kyseistä juhlapyhää, niin hän tarttui tähän ja väitti, että empatiakyvyssäni on jotain pahasti vialla ja minusta ei voisi koskaan tulla hyvää äitiä. Hän kerta toisensa jälkeen otti tämän kuvan esille keskusteluissa ja vaati selityksiä. Mutta erotessa sitten väitti, että jos meille olisi tullut yhteisiä lapsia, niin olisin varmasti demonisoinut häntä näille lapsille :D. Hän oli suorastaan mestari kääntelemään asioita niin, että olin selvittelyjen päätteeksi aivan pihalla kaikesta, koska yksinkertaisinkin asia oli mennyt aivan solmuun ja ympäri ämpäri. Lähetti kilometrien pituisia viestejä niin, että jos kasaisin ne kaikki yhteen
Yhhyh, kylläpä sinunkin kohdallesi on osunut varsinainen antisankari..tuttua tuo uhkailu ettei muille saa kertoa, itse sain yhdessä viestissä uhkauksen siitä, että jos hän kuulee minun mustamaalaavan häntä muille, niin haastaa oikeuteen tms. Olen nähnyt painajaisia siitä, että meille syntyikin yhteinen lapsi ja jäin ikuisiksi ajoiksi jumiin kyseisen tyypin kanssa.
Onneksi pääsit eroon ja selvisit hengissä. Tuossa suhteessa on taatusti ollut pureksittavaa pitkäksi aikaa..
- Käpybara
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin nelisen kuukautta, ehkä vähän reilu. Ja perseilyhän ei alkanut heti alkuun, vaan pikkuhiljaa ja ensimmäisen riidan aikana homma alkoi leviämään (kun yritin asettaa rajoja sille, että minulle ei tarvitse raivota mitättömistä asioista koska en ole roskaämpäri). Tuon riidan selvittämistä kestikin sitten oikeastaan koko loppusuhde, koska hän käänsi asian niin, että minä olen tunteiltani epävakaa, hänellä on hankalaa olla kanssani koska rajoitan hänen ilmaisuvapauttaan, olen liian herkkä omien traumojeni takia kun en aiheetonta huutamista ja tiuskimista kestä, hän joutuu kävelemään kanssani varpaillaan ja varomaan sanojaan (kun en arvosta sitä että minulle huudetaab turhaan) ja demonisoin häntä, kun kyseenalaistin hänen vapaan tapansa kommunikoida parisuhteessa. Ai että..
- Käpybara
Hhrrrr, kylmää oikein. T
Hän olikin hyvin kiinnostunut kuulemaan suurinpiirtein kaiken omasta lapsuudestani ja riitatilanteissa hänellä sitten olikin oikein sopivia lyömäaseita siitä, miten minä olen vain niin traumatisoitunut ja yliherkkä yms.
- Käpybara
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin moden linjaa. Miksi esim. tämä ketju saa olla täällä vuodesta toiseen, mutta muita ketjuja poistetaan minuuteissa? Tästäkin ketjusta on taatusti jotkut tehneet satoja poistoilmoituksia.
Eli sekin todistaa sen epäilyn, että ketjut katoavat vain ihmismode harkinnan perusteella, ei automaattisesti, mikäli vain tulee tarpeeksi monta poistopyyntöä.
No mitäs asiatonta mielestäsi tässä ketjussa sitten on?
Eihän tässä ketjussa olekaan mitään asiatonta. Siksi ihmettelenkin, että miksi niin moni muu ketju saa lähteä, eikä niissäkään ole ikinä ollut mitään asiatonta. Ihmettelenpä vain moden linjaa.
Itse en ole moista huomannut, yleensä ketjun julkaisun yhteydessä on aika hyvin pystynyt arvaamaan, onko tiedossa pikainen poisto. Esim. sukupuolten välistä sotaa tai poliittista kahtiajakoa ruokkivat ketjut.
Noissa sinun havaitsemissasi ketjuissa ei ole ollut mitään yhdistävää aihepiiriä tai tekijää?
-Liekki
Alue: Aihe vapaa
Lievästi sanottuna. Jälkikäteen en ymmärrä, miten ihmeessä jaksoin yrittää edes sitä reilua neljää kuukautta. Hän osasi luoda itsestään kuvan sellaisesta ihmisestä, jonkalaista kaipasin. Syvällistä, pohdiskelevaa, älykästä, herkkää, seikkailijaa, luontoihmistä, haluaa perheen ja vakiintua jne. Olisi pitänyt katsoa pelkästään tekoja ja sulkea korvat :D. Hän oli kuulemma jo kolme vuotiaana ratkaissut päänsä sisällä kaikki traumansa ja ymmärtänyt kokonaisuuden (nyt naurattaa aika paljon kun muistelen).
- Käpybara