Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Noh tässähän tämä syksy etenee. Aika hyvin olemme saanut käytyä asiaa läpi ja mies on pystynyt tunnustamaan, että tunteet veivät mennessään sekä nuoren ja kauniin naisen ulkomuoto. Syvät tunteet edelleen minussa kiinni ja kokee, että kaikki vanha on vielä palautettavissa. Toivoo, että suhteemme palaisi vielä takaisin entiseen loistoonsa. Itse koen, että taika väliltämme on kuollut, eikä se ole palautettavissa entisenlaiseksi. Toki olemme edelleen lämpimissä väleissä ja meillä on mukavaa yhdessä. Yritän kovasti panostaakin siihen, että katselen valokuvia ja muistelen hyviä aikoja sekä nautin vielä hetkistä perheenä, jotta saisin säilytettyä hänestä lämpimän kuvan, eikä tämä viimeinen vuosi katkeroittaisi mieltäni. En vihaa häntä enkä halua sellaiseen mielenmustuuteen ajatuakaan.



 

Nyt mies on laittanut entiselle treffailutahdille stopin ja tapaavat naisen kanssa vain harvoin. On viettänyt perheen kanssa aikaa paljon aiempaa enemmän ja ollut aidosti läsnä, eikä uppoutuneena mietteisiinsä tai puhelimelleen. Hän on kertonut naiselle erohakemuksestani ja että tahtoo olla vain ystävä ja pelastaa liittonsa. Nainen tästä oli ilmeisesti ensin loukkaantunut, mutta on nyt toistaiseksi ainakin hyväksynyt asian. Itse suhtaudun tähän melko neutraalisti. En anna suurtakaan painoarvoa tälle. Ehkä tuntuu jopa melko ahdistavalta ajatukselta, että heidän suhteensa loppuisikin yhtäkkiä, sillä olen eroajatuksissani jo niin pitkällä. Pitäisi muuttaa asennoitumiseni kokonaan. Nyt olen elänyt mielessäni viimeistä yhteistä juhannusta, viimeistä kesälomaa, hyvästellyt rakkaan veneen ja sen lämpimän tunnelman sekä ajatellut, että vielä edessä on viimeinen joulu sekä talviloma. Olen asennoitunut niin, että heidän suhteensa ei tule päättymään, vaan vien mielessäni tätä meidän liittoamme kohti loppuaan, emmekä enää näe ensi kesää yhdessä. 

Toki muutos ja isän läsnäolo on lasten kannalta ehdottoman hyvä, mutta itseni täytyy tehdä työtä ajatusteni kanssa. Tuntuu jopa helpommalta vaihtoehdolta se, että heidän suhteensa jatkuisi ja sen myötä meidän suhteemme kulkisi vääjäämättä päätökseensä. Eroa suurempi työ olisi rakentaa suhteemme uudelleen kasaan. Olisinko valmis vielä yrittämään, sitä en tiedä. Jälleen kerran aika näyttää. Se tuntuu olevan elämäni uusi motto.

- Hukassa

Mä tulin jo ihan sairaaksi tämän kuvion lukemisesta. Hukassa, teet elämäsi pahimman virheen, jos jatkat noin sairaan ja törkeän miehen kanssa yhdessä. Missä on sun itsekunnioitus? Menet makaamaan kynnysmatoksi miehelle, joka pyyhkii suhun jalkansa tullessa, mennessä ja vielä lähtiessä. Ja saat olla täysin varma siitä, että mies jatkaa suhdettaan salaa tohon toiseen naiseen. Älä ole sinisilmäinen. Mies haluaa vain pitää saavutetut edut (ydinperheen) ja sen suoman turvallisuuden tunteen ja pysyvyyden, mutta samalla haluaa pitää hauskaa, jännitystä ja romantiikkaa jossain toisaalla ja sä mahdollistat sen, kun hyväksyt tämän kuvion.

Tähän en voi muuta sanoa, kuin että jätä se sika. Et ikinä tule olemaan onnellinen etkä luottavainen, vaan aina sun sydämen sopukoissa tulee kytemään epäilys, jos jäät.

Erohakemustakaan en ole oikeastaan tehnyt tuosta monen peukuttamasta rajojen asettamisen näkökulmasta. Tai osittain kyllä, mutta en niin, että asettaisin niitä miehelleni. Aikuinen ihminen toimikoot itsenäisesti ilman minun rajojani. Hän tietää asiat, jotka eivät minulle ole ok ja jos hän silti valitsee toimia niin, niin en voi asialle mitään. Hän on varmasti ihastuksen huumassaan ollut kykenemätön ajattelemaan asioita järjellä, sillä eihän hän tässä oma itsensä ole ollut. Niin voi käydä, se on elämää. 

 

Erohakemus on rajaksi minulle itselleni. Se tuo selkeän aikarajan elämääni ja sen puitteissa minun on tehtävä lopullinen ratkaisuni, johon sitoudun. Kuten moni täällä, niin miehenikin on kokenut erohakemuksen olevan rajanveto hänelle ja siksi hän on nyt herännyt ajattelemaan asioita realistisesti ryhtynyt toimiinsa. Olen hänellekin yrittänyt vääntää rautalangasta, että hakemus on minua itseäni ja oman elämäni pohtimista varten. En tiedä saako tästä kiinni, selkeästi on melko pukea ajatuksiani ymmärrettävällä tavalla sanoiksi.

- Hukassa

Hukassa, haluaisitko  lapsesi samanlaiseen suhteeseen tulevaisuudessa? Haluatko lapsesi kasvavan tällaisessa vääristyneessä perheessä?

Eivät teinit tyhmiä ole, harmillista jos tämä tulee olemaan käsitys, millaista suhteessa on

Kirjoitit Hukassa näin: Olemme edelleen lämpimissä väleissä ja meillä on mukavaa yhdessä. Yritän kovasti panostaakin siihen, että katselen valokuvia ja muistelen hyviä aikoja sekä nautin vielä hetkistä perheenä, jotta saisin säilytettyä hänestä lämpimän kuvan

Olet tehnyt erohakemuksen, mutta muuten annat toiminnallasi täysin päinvastaisia signaaleja. Kyllähän se mies nyt tuossa pohtii, että nyt panostetaan tähän yhdessä oloon ja katsellaan kuvia perheestä, eihän se vaimo minnekään ole lähdössä ja kaikki sujuu hyvin, kun te larppaatte siellä täydellistä perhettä. Ja pientä sivusuhdetta voi pyörittää siinä sivussa, kun eihän se näytä mitenkään tätä kiiltokuvaelämää haittaavan, kuhan en ei liian usein vieraissa juokse.

Paitsi, jos tuo on jokin kiero passiivis-aggressiivinen tapa hieroa miehen naamaan, mitä hän menettää. Siinä tapauksessa olisi parasta puhua hänelle teidän perheestä ja niistä ihanista ajoista menneessä muodossa ja konkreettisesti tehdä eroon johtavia toimia, kuten alkaa pohtimaan omaisuuden jakoa tai vanhemmuuden jakamista. Muuten sun miehen tulee olemaan yksi niistä ällistyneistä salamaeron kokeneista, joka ei tiedä mikä iski, kun justhan meillä elettiin elämän parasta aikaa ja kaikki oli hyvin.

Ollaanpa täällä ilkeitä Hukassa olevalle. Hän edistyy irti pääsemisessä hitaasti mutta varmasti. Toki fanitan sitä jos jätät sen sian pian.

"Mies on pystynyt tunnustamaan, että tunteet veivät mennessään sekä nuoren ja kauniin naisen ulkomuoto".

Ihminen jota rakastat, ihminen johon luotat, ihminen jonka kanssa olet jakanut pitkän yhteisen elämän ja ihminen jonka kanssa olet tehnyt lapset. Minä en pystyisi enää intiimiin kanssakäymiseen tämän jälkeen. 

Tilanne ei todellakaan ole sellainen, että leikimme onnellista perhettä ja jätämme ikävät asiat puhumatta. Kuitenkin tilanne on se, että meillä aidosti on kivaa yhdessä. Kemiamme toimii ja meillä on hauskaa. En kai minä tässä muuten olisi. Lasten kuullen emme tietenkään käy näitä keskusteluja, joten luonnollisesti perheen yhdessäoloaikana keskitymme muihin mukaviin asioihin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemme koskaan puhuisi niistä. Kahdenkeskinen aikamme kuluu suurelta osin näiden asioiden läpikäymiseen ja lisäksi käymme asioita myös viestitse läpi. Välillä pidämme tietoisesti taukoa koko aiheesta ja annamme aivojen levätä. Huoltajuusasioista ja omaisuudenjaosta on puhuttu ja olen oman ehdotukseni esittänyt. Olen miehelle kertonut myös sen, että palaan mieluusti vanhoihin hyviin muistoihin siksi, että saan säilytettyä hänestä sen aiemman kuvan vihaamisen ja katkeroitumisen sijaan.

Toki voisin pitää häntä ku*ipäisenä sikana ja satunnaisesti tällaiset ajatukset vihan myötä ovat toki mieleni vallanneetkin. Se sopii hetkellisesti, mutta oman oloni vuoksi en sellaiseen mielentilaan halua jäädä vellomaan. Todellisuus kaikesta huolimatta on, että näen hänessä myös paljon hyvää. Hän on ollut osa elämääni koko aikuisikäni ja on minulle valtavan rakas. Hän on toiminut ala-arvoisesti ja väärin, mutta ei tämä hänellekään helppoa ole ollut. Hänen mielenterveytensä tässä suuremmalla koetuksella tuntuu olevan kuin minun ja hän on ollut hyvin ahdistunut. Sikanahan ihmiset pitävät häntä. Jopa hänen oma perheensä on sitä mieltä ja kehottaa minua eroamaan. On mielestäni karua, että jopa omat sisarukset kääntävät selkänsä. Liiankin empaattisena ihmisenä minun on valtavan vaikea suhtautua rumasti ihmiseen, joka on todella sekaisin itsensä kanssa ja vailla vahvaa ja vakaata turvaverkkoa. Hän yrittää luovia sekavassa tilanteessa parhaansa mukaan, mutta eivät hänen keinonsa riitä. Soppa on jo keitetty niin sakeaksi, että tässä on toki mietittävä myös ilmiselvästi umpirakastuneen sivunaisen tunteita. Kaikki kolme me tässä olemme elämissämme sekaisin, enkä minä voi enkä halua yksin sanella asioiden kulkua. En voi vaikuttaa heidän tunteisiinsa tai tekemisiinsä, mutta voin jollain tasolla ymmärtää ja hyväksyä ne. Sen pohjalta oma mieleni tekee ajatustyötä jatkuvasti. Mies varmasti toivoisi kaiken palaavan ennalleen, mutta ne ovat asioita, jotka eivät ole hänen toiveidensa määritettävissä. 

 

- Hukassa

Vierailija kirjoitti:

"Mies on pystynyt tunnustamaan, että tunteet veivät mennessään sekä nuoren ja kauniin naisen ulkomuoto".

Ihminen jota rakastat, ihminen johon luotat, ihminen jonka kanssa olet jakanut pitkän yhteisen elämän ja ihminen jonka kanssa olet tehnyt lapset. Minä en pystyisi enää intiimiin kanssakäymiseen tämän jälkeen. 

Onneksi sinun ei tarvitsekaan. En tiedä vielä pystynkö minäkään. Harvinaislaatuistahan se kuitenkin on, että ihmisellä on elämänsä aikana vain yksi seksikumppani. Elämä nyt vain meni niin, että ajauduimme yhteen jo nuorina ja kokemattomina ja niin vain tuli perhekin perustettua. Nyt kävi näin ja kaikesta huolimatta elämättä en jättäisi aiempia vuosiamme. 

 

- Hukassa

Ja tottahan minä ymmärrän sen, että tällaiset asiat heijastuvat väkisinkin myös lapsiin. Mietin heitä tässä valtavan paljon jatkuvasti. Valitettavasti tästä tilanteesta ei voi selvitä niin, ettei heille aiheutuisi minkäänlaisia elämänkolhuja. Yritän kuitenkin toimia parhaan kykyni mukaan heidän hyväkseen. Ehkä menen metsään yrityksessäni, mutta haluaisin seistä itse mahdollisimman varmana ja vakaana heidän tukenaan, jos eroon päädymme, sillä tiedän, ettei heidän isällään sillä hetkellä tule olemaan helppoa. Niin karua kuin se onkin, olen minä se hänen elämänsä turvallinen ihminen, johon hän on tukalissa hetkissään tottunut tukeutumaan.

- Hukassa

Vierailija kirjoitti:

Ja tottahan minä ymmärrän sen, että tällaiset asiat heijastuvat väkisinkin myös lapsiin. Mietin heitä tässä valtavan paljon jatkuvasti. Valitettavasti tästä tilanteesta ei voi selvitä niin, ettei heille aiheutuisi minkäänlaisia elämänkolhuja. Yritän kuitenkin toimia parhaan kykyni mukaan heidän hyväkseen. Ehkä menen metsään yrityksessäni, mutta haluaisin seistä itse mahdollisimman varmana ja vakaana heidän tukenaan, jos eroon päädymme, sillä tiedän, ettei heidän isällään sillä hetkellä tule olemaan helppoa. Niin karua kuin se onkin, olen minä se hänen elämänsä turvallinen ihminen, johon hän on tukalissa hetkissään tottunut tukeutumaan.

- Hukassa

Lähinnä harmittaa puolestasi, kun olet liiankin empaattinen. Vähän tuntuu siltä, että sen varaan miehesikin laskee. Se voi myös olla pahasta ja pitkittää vain väistämätöntä. Joskus kaikille parasta olisi rohkeasti vaan repäistä se laastari mahdollisimman nopeasti irti, jolloin kaikki osapuolet pääsevät aloittamaan uuden ja parantumaan. Koska ei teistä kukaan onnellinen ole tuossa kuviossa, se on selvä. Ja uskon, että miehesi edelleenkin luottaa vain tekoihin, ei sanoihisi ja uskoo, että te voitte jatkaa yhdessä entiseen malliin, koska teillä on edelleen paljon hyviä hetkiä.

Toki voit päätyä siihenkin, että jatkatte yhdessä, mitä jo itsekin suuresti epäilet. Silloin tarvitsette ehdottomasti muutoksen pelisääntöihin. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että vain vanhat hyvät muistot  pitävät sinua kiinni menneessä ja estävät itsenäistymisesi. Irtautuminen on tuskallista kaiken yhdessä koetun jälkeen ja mielessä voi jäytää pelko, löydänkö koskaan enää itselleni tärkeää ihmistä, jota rakastaa ja johon luottaa. Säälistä ja historian vuoksi ei kuitenkaan kannata jäädä..

Erohakemushan on mielestäni kuitenkin aika merkittävän iso teko kaikkien lukuisien sanojen lisäksi. Miten ihmeessä jollekin voisi sellaisen jälkeen tulla ero salamana kirkkaalta taivaalta? Jos omaa lukutaidon sekä kuulevat korvat. Ja jos voi, niin mahtaisikohan se mennä sitten ihan vaan omaan piikkiin

Vierailija kirjoitti:

 Niin karua kuin se onkin, olen minä se hänen elämänsä turvallinen ihminen, johon hän on tukalissa hetkissään tottunut tukeutumaan.

- Hukassa

Ja hän on sut pettänyt panemalla toista naista tässä ja pitämällä ihan suhdetta.

Sä kärsit muuten läheisriippuvuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Niin karua kuin se onkin, olen minä se hänen elämänsä turvallinen ihminen, johon hän on tukalissa hetkissään tottunut tukeutumaan.

- Hukassa

Ja hän on sut pettänyt panemalla toista naista tässä ja pitämällä ihan suhdetta.

Sä kärsit muuten läheisriippuvuudesta.

 

Tuo on asia, jota olen itsekin pohtinut. Ehkäpä se voi olla jollain tapaa molemminpuolistakin, kun ei tästä näköjään kummankaan ole helppo lähteä.

- Hukassa

 "Hän on toiminut ala-arvoisesti ja väärin, mutta ei tämä hänellekään helppoa ole ollut. Hänen mielenterveytensä tässä suuremmalla koetuksella tuntuu olevan kuin minun ja hän on ollut hyvin ahdistunut. Sikanahan ihmiset pitävät häntä. Jopa hänen oma perheensä on sitä mieltä ja kehottaa minua eroamaan."

Toivottavasti valistat niitä sukulaisianne, että yhdessähän se avoin liitto sovittiin. Että tässä nyt on toisesta tehty se sika vaikka pariskunta on kimpassa ajautunut/ajanut liittonsa tuommoiseksi. Muissa tarinoissa muualta lukeneena on samanlaista sotkua löytynyt, mutta usein pariskunta on yhdessä myös sopinut suhteen sulkemisesta. Ihan kuin ois yhren aikaisemman stoorin kirjoittajan pikkusisko tai serkku.

Vierailija kirjoitti:

 "Hän on toiminut ala-arvoisesti ja väärin, mutta ei tämä hänellekään helppoa ole ollut. Hänen mielenterveytensä tässä suuremmalla koetuksella tuntuu olevan kuin minun ja hän on ollut hyvin ahdistunut. Sikanahan ihmiset pitävät häntä. Jopa hänen oma perheensä on sitä mieltä ja kehottaa minua eroamaan."

Toivottavasti valistat niitä sukulaisianne, että yhdessähän se avoin liitto sovittiin. Että tässä nyt on toisesta tehty se sika vaikka pariskunta on kimpassa ajautunut/ajanut liittonsa tuommoiseksi. Muissa tarinoissa muualta lukeneena on samanlaista sotkua löytynyt, mutta usein pariskunta on yhdessä myös sopinut suhteen sulkemisesta. Ihan kuin ois yhren aikaisemman stoorin kirjoittajan pikkusisko tai serkku.

Ei huolta, ovat kyllä tietoisia pääpiirteittäin koko kuviosta. Tällainen yliymmärtäjä kun olen, niin ei varmastikaan tarvitse murehtia, että miestä olisin mustamaalannut tai ylipäätään kulkenut aktiivisesti aiheesta sanaa levittämässä. 

 

- Hukassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 "Hän on toiminut ala-arvoisesti ja väärin, mutta ei tämä hänellekään helppoa ole ollut. Hänen mielenterveytensä tässä suuremmalla koetuksella tuntuu olevan kuin minun ja hän on ollut hyvin ahdistunut. Sikanahan ihmiset pitävät häntä. Jopa hänen oma perheensä on sitä mieltä ja kehottaa minua eroamaan."

Toivottavasti valistat niitä sukulaisianne, että yhdessähän se avoin liitto sovittiin. Että tässä nyt on toisesta tehty se sika vaikka pariskunta on kimpassa ajautunut/ajanut liittonsa tuommoiseksi. Muissa tarinoissa muualta lukeneena on samanlaista sotkua löytynyt, mutta usein pariskunta on yhdessä myös sopinut suhteen sulkemisesta. Ihan kuin ois yhren aikaisemman stoorin kirjoittajan pikkusisko tai serkku.

Ei huolta, ovat kyllä tietoisia pääpiirteittäin koko kuviosta. Tällainen yliymmärtäjä kun olen, niin ei varmastikaan tarvitse murehtia, että

Niin, siis että on sunkin katsottava peiliin, että mitä tuli sovittua. Yliymmärtäjyys on  suojakeino, ettei tarvitse itse ottaa vastuuta tilanteesta vaan ymmärtää sitä väärin tekijää. Jepjep.

🙅         

Hukassa, kiitos kun olet avannut tilannetta enemmän. Minusta kirjoituksistasi kuultaa edelleen se, että puolustelet miestäsi ja kuten itsekin totesit yliymmärrät häntä ja hänen tekojaan. On myös silmiinpistävää, miten paljon karsastat kaikkia negatiivisia tunteita, mitä sinulla olisi tässä tilanteessa todellakin oikeus tuntea ja mikä olisi suorastaan normaalia ja tervettä kaiken kokemasi jälkeen. Lisäksi rajan asettaminen tuntuu olevan sinulle myös punainen vaate, että sitä sanotaan edes ääneen. Vaikka itsekin myönnät, että erohakemuksen jättäminen on merkki siitä, että sietokykysi raja on tullut vastaan ja selkeä signaali myös miehelle, että et hyväksy hänen käytöstään.

Pohdin onkohan yliymmärtävä lähestymistapasi kuitenkaan paras mahdollinen sinulle ja tilanteen hallintaan. Mitä jos päädyt joskus tulevaisuudessa uudestaan tilanteeseen, jossa sinua ei kunnioiteta, sinua loukataan ja rajojasi ylitetään toistuvasti, koska olet liian kiltti tai läheisriippuvainen kuten joku nosti esille?

Uskon, että hyötyisit ammattiavusta. Kerroit joskus aikaisemmin terapiasta, mutta siten, että et sitten kuitenkaan nostanut siellä esille tätä elämääsi eniten kuormittavaa asiaa eli miehen sivusuhdetta. Oletko kysynyt itseltäsi miksi?

Saat täällä nyt kritiikkiä - toivottavasti rakentavaa - mutta yritä ajatella niin, että ehkä sen tarkoitus on saada sinut pohtimaan asioita toisestakin näkökulmasta. Nimittäin kirjoitustesi sävy hämmentää täällä monia, myös minua.

Voimia sinulle!

Kuurankukka

Kiitos Kuurankukka. Tiedostan täysin, ettei toimintatapojani kukaan ymmärrä. Ehkä se olikin aiemmin suurin syy siihen, etten asiasta halunnut puhua. Olin itse tilanteen kanssa vielä niin rikki, enkä valmis mihinkään suurempiin siirtoihin. En olisi hyötynyt mitään valtavasta ulkopuolisesta painostuksesta. Jollain tavalla minun oli päästävä itse ensin tilanteen tasalle ja saada mieleni järjestykseen. Nyt kun olen jäsennellyt asiaa aikani, niin minun on helpompi puhua siitä myös ulkopuolisille. Työterveydessä olenkin avannut tilanteen lääkärille ja lasteni koulussa kun kuraattori esittäytyi vanhempainillassa, olin häneen yhteydessä ja kerroin tilanteesta ja pyysin lapselleni keskusteluaikaa ja häntä olemaan tuntosarvet pystyssä. Nyt tiedän missä mennään, enkä enää elä valtavassa epätietoisuudessa, joten tiedän myös mistä puhua. 

 

- Hukassa

Minä ymmärrän (tai siis luulen ymmärtäväni) mitä Hukassa tarkoittaa, kun hän sanoo, että haluaa asettaa rajat ennen kaikkea itselleen, eikä varsinaisesti ole tarkoituksena niillä ohjailla miehen toimintaa. Kirjoituksien sävy kuitenkin hämmentää kieltämättä minuakin. 

Sillä nyt tuntuu hieman siltä, että Hukassa on asettanut itselleen melkoisia rajoja sen suhteen, miten ero tulisi tapahtua. Toisin sanoen varmistaa, että hän tekee kaikkensa, jotta ero olisi miehelle mahdollisimman helppo. Siitä tietysti toive, että rinnakkaissuhde hoitaisi homman. Ymmärrettävää, mutta todella sudenkuoppia täynnä oleva tie.

Tavallaanhan tämä toisaalta on kuitenkin sitä vuosikymmeniä kestänyttä jatkumoa. Selkeästi tunnetyö(kin) liitossa on ollut Hukassan harteilla. Joten vastuu erosta - jota mies ei tahdo - on "tietysti" myös hänellä. Ja koska hän on ennen kaikkea kärsivällinen, sovinnollinen ihminen, hän tekee eroa myös kärsivällisesti ja sovinnollisesti. 

Se on aina tietysti ihanne. Mutta eihän tässä ole mitään mahdollisuuksia kasvuun tai muutokseen toisaalta miehelläkään. Hänen tarvitsee vain kestää nyt nämä vaikeat ajat ja sitäkin tekee mahdollisimman pienen haitan kautta ja asiat ratkeavat, suuntaan tai toiseen. Eihän hänkään mikään aktiivinen toimija oikeastaan ole. Ehkä toimena voisi pitää sitä, että on vähentänyt toisen naisen tapaamista, mutta tiedä sitten, kenen päätös sekään lopulta. on. Varauksella suhtaudun myös umpirakastumiseen, sillä noissa tilanteissa tunteet näyttävät heilahtelevan arvaamattomasti suuntaan toiseen tosiaankin kaikilla osapuolilla.

Ymmärrän tarpeen lähteä liitosta hyvissä fiiliksissä ilman katkeruutta. Vaan kuitenkin olen Kuurankukan kanssa siitä samaa mieltä, että en usko tien siihen olevan se, että kieltää voimakkaasti kaikki negatiiviset tunteet, keskittyy vaalimaan entistä hyvää ja ymmärtämään toisen huonoa oloa. Siinä vain siirtää niitä tunteita. Ja kenties tosiaan löytää itsensä samasta tilanteesta uudelleen tai tunteet pompsahtavat irrationaalisesti muissa tilanteissa esiin. 

Suuttuminen on aliarvostettua. Kun toinen toimii selkeästi tieten tahtoen loukkaavasti, on ihan ok suuttua.  Ei se tarkoita, että kaikki entinen on pois pyyhkäistyä tai että ei saisi olla edelleenkin onnellinen siitä, että ne hyvät vuodet olivat. Ei se tarkoita, että suhde on ollut valhe. Se tarkoittaa vain, että nyt toimesi suututtavat minut ja ilmaisen sen.

T: MaratonParkuja