Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Miksi nyt viestini numero 10936/ 10939 muuttui 10940:si? Ihan hetkessä? 

Kysyn uudestaan, koska poistui heti: miksi viestini numero 10936/10939 muuttui 10940:si? Ihan hetkessä. 

Vierailija kirjoitti:

Neuroottista menoa kyllä välillä on. Onko kukaan miettinyt, että lähes kaikki vakkarilaiset käyvät terapeutilla? Sekin kertoo mielestäni jotain henkilöistä.

Kovasti he taas haukkuvat ihmisiä tällä sivulla. Miksi? Heistä ei saa sanoa mitään negatiivista, mutta itse sortuvat tähän hukkumiseen tasaisin väliajoin. He eivät varmaan sitä itse edes tajua, vai?

Tämä oli kyllä mielenkiintoinen kirjoitus. Jäin miettimään, viitataanko tässä "vakkareilla" nimimerkillisiin vai kaikkiin vakioseuraajiin. Kummassakin tapauksessa toki sisältö on aivan tuulesta temmattua.

Sekä nimimerkilliset että anot saattavat joskus sanoa kipakastikin, mutta mitään haukkumista ei käytännössä ole joitain yksittäisiä kommentteja lukuun ottamatta - eikä yksikään niistä ole kirjoitettu nimimerkillä. Jos väittää muuta, on hyvä ja näyttää yhdenkin esimerkin.

Mitä taas tulee siihen, että vakkareista ei saisi sanoa mitään negatiivista, niin kukaanhan ei niin paljon kuraa niskaansa saa kuin nimimerkillä kirjoittava. Muistahan ei ota edes selvää, kuka sanoi ja mitä sanoi. Silti tiettävästi nimimerkillä kirjoittavat eivät ole lähteneet missään vaiheessa poistamaan ikäviäkään kommentteja itsestään.

Terapeutilla taitaa vakiokirjoittajista käydä tällä hetkellä vakituisesti yksi(?) asiasta maininnut. Olen itsekin käynyt taannoin kuntoutuspsykoterapian, ja on hienoa, että yhä useampi osaa nykyään hakea apua. Se on vastuullinen tapa lähteä ratkaisemaan ongelmia sen sijaan, että siirtäisi niitä muille - pahimmassa tapauksessa omalle jälkikasvulleen. Yritykset leimata terapiassa kävijät ovatkin paitsi loukkaavia, myös äärettömän vastuuttomia, kun ihmiset jättävät hakeutumatta avun piiriin pelätessään seurauksia. Ja sittenhän ne seuraukset voivatkin olla jo lopullisia.

Jos et ollut trolli, niin mietipä vielä uudestaan argumenttejasi ja sitä, mistä tarve kirjoittaa moista syntyy. Ja jos pystyt osoittamaan asiavirheitä sanomisissani, otan korjaukset kiitollisena vastaan. Ja jos olit trolli, niin 3/5.

Yllä kirjoitettu ei ole haukkumista, mikäli asiasta on jotain epäselvyyttä. Kommentoin ainoastaan väitteidesi ja mielipiteittesi todenmukaisuutta ja esitin omani. En sitä, millainen olet henkilönä.

-Liekki

Onhan tämä sinällään onnistunutta kiusantekoa, että ainakin itseäni vähän harmittaa, kun jää monia hyviä viestejä näkemättä. Nytkin kun olen ollut koko viikonlopun muissa puuhissa näin kävi. Ja sekin, että omista viesteistä ei pysy edes kärryillä ja näin joku on lukenut jotain, mitä joku muu ei ole nähnytkään, mikä voi aiheuttaa entistä enemmän kommunikaatiovaikeuksia tyyliin "olenhan jo tästä kertonut". En minä ainakaan jaksa kelata kovin pitkälle taaksepäin tarkistamaan, onko viestejäni poistunut.

No, jos joku nyt tästä sitten onnea elämäänsä saa. Itse tosin vähän epäilen, että kyse ei ole mistään sen syvällisemmästä kuin kiusanteon halusta. Mutta ehkä jollekulle sekin on tärkeä osa elämää.

T: MaratonParkuja

Takuulla sama henkilö, joka jokaiseen parisuhteita koskevaan ketjuun postailee sen sekopäisen hullun mummon kissa keitto tarinan. Aivan sekopää joka on pesiytynyt tänne kun jotkut mt-palstat on lopetettu.

Hukassa, mitä kuuluu? Toivottavasti siellä on rauhallinen mieli, oli tilanne mikä tahansa. 

Noh tässähän tämä syksy etenee. Aika hyvin olemme saanut käytyä asiaa läpi ja mies on pystynyt tunnustamaan, että tunteet veivät mennessään sekä nuoren ja kauniin naisen ulkomuoto. Syvät tunteet edelleen minussa kiinni ja kokee, että kaikki vanha on vielä palautettavissa. Toivoo, että suhteemme palaisi vielä takaisin entiseen loistoonsa. Itse koen, että taika väliltämme on kuollut, eikä se ole palautettavissa entisenlaiseksi. Toki olemme edelleen lämpimissä väleissä ja meillä on mukavaa yhdessä. Yritän kovasti panostaakin siihen, että katselen valokuvia ja muistelen hyviä aikoja sekä nautin vielä hetkistä perheenä, jotta saisin säilytettyä hänestä lämpimän kuvan, eikä tämä viimeinen vuosi katkeroittaisi mieltäni. En vihaa häntä enkä halua sellaiseen mielenmustuuteen ajatuakaan.

 

Nyt mies on laittanut entiselle treffailutahdille stopin ja tapaavat naisen kanssa vain harvoin. On viettänyt perheen kanssa aikaa paljon aiempaa enemmän ja ollut aidosti läsnä, eikä uppoutuneena mietteisiinsä tai puhelimelleen. Hän on kertonut naiselle erohakemuksestani ja että tahtoo olla vain ystävä ja pelastaa liittonsa. Nainen tästä oli ilmeisesti ensin loukkaantunut, mutta on nyt toistaiseksi ainakin hyväksynyt asian. Itse suhtaudun tähän melko neutraalisti. En anna suurtakaan painoarvoa tälle. Ehkä tuntuu jopa melko ahdistavalta ajatukselta, että heidän suhteensa loppuisikin yhtäkkiä, sillä olen eroajatuksissani jo niin pitkällä. Pitäisi muuttaa asennoitumiseni kokonaan. Nyt olen elänyt mielessäni viimeistä yhteistä juhannusta, viimeistä kesälomaa, hyvästellyt rakkaan veneen ja sen lämpimän tunnelman sekä ajatellut, että vielä edessä on viimeinen joulu sekä talviloma. Olen asennoitunut niin, että heidän suhteensa ei tule päättymään, vaan vien mielessäni tätä meidän liittoamme kohti loppuaan, emmekä enää näe ensi kesää yhdessä. 

Toki muutos ja isän läsnäolo on lasten kannalta ehdottoman hyvä, mutta itseni täytyy tehdä työtä ajatusteni kanssa. Tuntuu jopa helpommalta vaihtoehdolta se, että heidän suhteensa jatkuisi ja sen myötä meidän suhteemme kulkisi vääjäämättä päätökseensä. Eroa suurempi työ olisi rakentaa suhteemme uudelleen kasaan. Olisinko valmis vielä yrittämään, sitä en tiedä. Jälleen kerran aika näyttää. Se tuntuu olevan elämäni uusi motto.

- Hukassa

Kiitos Hukassa kun kerroit tilanteestasi. Tunnistan niin hyvin myös itse tuon tunteen kun taika välillä on kuollut. Joskus vaan tulee se viimeinen pisara, mitta tulee täyteen. Saattaa näyttää ulkopuolelta äkilliseltä muutokselta, mutta taustalla on usein pitkä liuta pettymyksiä ja kasaantunutta kuormaa, mikä tappaa tunteet.

Voimia sinulle!

Kuurankukka

Kiitos kun kerroit kuulumisiasi, Hukassa. Olet aivan oikeassa, että eroaminen on helpompaa. Onko jatkaminen vaivannäön arvoista on sitten toinen juttu eikä siihen varmaan löydy varmaa vastausta etukäteen. 

Meille tapahtui miehen kanssa muutama vuosi sitten suhteen särö, jonka kanssa ollaan kipuiltu. Silloin kun asia ilmeni, en miettinyt tosissani eroa, mutta nyt kun ollaan jouduttu asiaa työstämään, on erokin käynyt mielessä. Tietynlaiset lasit on tippuneet silmiltä ja näen mieheni eri tavalla kuin aiemmin. Taika välillämme on muuttunut ja huomaan, että muuttuu koko ajan. Nyt taas parempaan suuntaan kun pitkään suunta oli alaspäin, mutta nyt tunnen jo parempia fiiliksiä. Ei ole helppoa ja entiseen ei ole paluuta!

Ihailen tapaasi suhtautua asiaan kärsivällisesti ja suurella viisaudella. Senpähän vaan sanon, ettei mies vielä oikeasti hoksaa minkälainen aarre hänellä onkaan ollut. Kaikkea hyvää <3

Vierailija kirjoitti:

Noh tässähän tämä syksy etenee. Aika hyvin olemme saanut käytyä asiaa läpi ja mies on pystynyt tunnustamaan, että tunteet veivät mennessään sekä nuoren ja kauniin naisen ulkomuoto. Syvät tunteet edelleen minussa kiinni ja kokee, että kaikki vanha on vielä palautettavissa. Toivoo, että suhteemme palaisi vielä takaisin entiseen loistoonsa. Itse koen, että taika väliltämme on kuollut, eikä se ole palautettavissa entisenlaiseksi. Toki olemme edelleen lämpimissä väleissä ja meillä on mukavaa yhdessä. Yritän kovasti panostaakin siihen, että katselen valokuvia ja muistelen hyviä aikoja sekä nautin vielä hetkistä perheenä, jotta saisin säilytettyä hänestä lämpimän kuvan, eikä tämä viimeinen vuosi katkeroittaisi mieltäni. En vihaa häntä enkä halua sellaiseen mielenmustuuteen ajatuakaan.

 

Nyt mies on laittanut entiselle treffailutahdille stopin ja tapaavat naisen kanssa vain harvoin. On viettänyt perheen kanssa aikaa palj

Hukassa,

kiitos että jaoit tuntojasi nykyisestä tilanteesta. Minäkin olen monesti miettinyt, miten voit, ja miten tilanne kehittyy. 

Rajojen asettamisella on merkillinen taika. Lakkasit olemasta enää kynnysmatto ja hyväksymästä kohtelua, joka ei ollut lähelläkään sitä, mitä ansaitset. Koska sinä muutuit, myös mies joutuu tarkistamaan omaa käytöstään ja olemistaan. Tämä on joka tapauksessa hyvä asia. Todennäköistä kyllä, että avioliittosi on tulossa hitaasti ja varmasti päätökseen, mutta uskon, että näiden muutosten myötä pystytte eroamaan kunnioittavasti, rauhallisesti ja aikuismaisesti. En usko että lapset joutuvat kärsimään, vaan että saatte sovittua käytännön asioista järkevästi ja ehkä jopa säilytettyä jonkinlaisen ystävyydenkin miehen kanssa. On hyvä, että pidit pääsi kylmänä etkä hötkyillyt suuntaan tai toiseen. Tilanne oli tosi vaikea ja vaativa. Ratkaisujesi myötä itsekunnioituksesi on varmasti kohonnut, vaikka luopumistyöhän liittyy varmasti myös surua. Se kuuluu asiaan.

Tuo taian häviäminen suhteesta on niin totta. Kun se on mennyt, se on mennyt, eikä sitä mitkään temput enää tuo takaisin. Se juna meni jo. Kun nainen tekee näin pitkän harkinnan jälkeen ratkaisunsa, ei sitä yleensä mikään enää pyörrä. Miehellä tulee olemaan todella vaikeat ajat, kun hän työstää mielessään sitä, miten hänen omat valintansa vaikuttivat ratkaisuusi, ja hän tajuaa oman vastuunsa. Tulee mieleen "28 v yhdessä" -nimimerkin ex, joka ei ajoissa löytänyt puhehousujaan ja päästi tilanteen liukumaan siihen, että hyvä nainen pakkasi henkisesti kimpsunsa ja kampsunsa ja siirtyi elämässään eteenpäin. Ja nyt jälkikäteen mies vaeltaa harmaana ja toivottomana miettien, kannattiko...

Kaikkea hyvää Sinulle <3 <3 <3 Voit olla ylpeä itsestäsi.

Loistavasti sanoitettu tuo edellinen kirjoitus. Erityisesti tuo taika mikä liittyy rajojen asettamiseen.

Kuurankukka

Hei Hukassa.

Pitkämielisesti olet kyllä asiaan suhtautunut ja miehesi ei yhtään ymmärrä, mikä aarre olet. En käsitä miestäsi yhtään! Hän jatkaa tämän saman naisen tapailua, vaikka tietää tilanteen loukkaavan sinua ja on itsekin myöntänyt ylittäneensä kaikki rajat tilanteessa.

Mies tosiaan tuntuu ajattelevan, että et sinä kuitenkaan minnekään ole lähdössä ja kunhan tässä vähän annetaan savun hälvetä, kaikki voi jatkua taas ennallaan. Hän ei tosiaankaan halua nähdä tilannetta kuin omalta kannaltaan ja haluaa vanhan sanonnan mukaan sekä syödä kakun että pitää sen.

Kadonnut taika on nimeltänsä kunnioitus. Hukassa on saanut huomata, että mies ei kunnioita häntä ja hänen rajojaan, vaan käyttäytyy julmasti jatkamalla suhdetta. Hukassa ei pysty enää kunnioittamaan miestä, joka osoittaa noin suurta välinpitämättömyyttä hänen toiveitaan kohtaan. Tilanteen pitkittyessä vaarassa on myös Hukassa olevan itsekunnioitus.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun kerroit kuulumisiasi, Hukassa. Olet aivan oikeassa, että eroaminen on helpompaa. Onko jatkaminen vaivannäön arvoista on sitten toinen juttu eikä siihen varmaan löydy varmaa vastausta etukäteen. 

Meille tapahtui miehen kanssa muutama vuosi sitten suhteen särö, jonka kanssa ollaan kipuiltu. Silloin kun asia ilmeni, en miettinyt tosissani eroa, mutta nyt kun ollaan jouduttu asiaa työstämään, on erokin käynyt mielessä. Tietynlaiset lasit on tippuneet silmiltä ja näen mieheni eri tavalla kuin aiemmin. Taika välillämme on muuttunut ja huomaan, että muuttuu koko ajan. Nyt taas parempaan suuntaan kun pitkään suunta oli alaspäin, mutta nyt tunnen jo parempia fiiliksiä. Ei ole helppoa ja entiseen ei ole paluuta!

Ihailen tapaasi suhtautua asiaan kärsivällisesti ja suurella viisaudella. Senpähän vaan sanon, ettei mies vielä oikeasti hoksaa minkälainen aarre hänellä onkaan ollut. Kaikkea hyvää <3

Eroa. Ei elämän tarvitse olla mitään työstämistä että voi jatkaa väljähtänyttä suhdetta missä kunnioitus on mennyt.

Entä jos en halua? 😆

Ei meidän suhde ole väljähtynyt tai koko ajan työstämistä, vaikka kirjoituksestani saattoi saada sen kuvan. Halusin vaan tuoda esiin, että pienissäkin suhteen säröissä on paljon tekemistä myös itsensä kanssa ja sen kanssa, että toinen ei enää olekaan aiemman mielikuvan mukainen. Meidän suhde on monilla tavoin parempi kuin ennen enkä ole menettänyt kunnioitusta ja tiedän, että kunnioitusta on paljon myös minun suuntaani. Jokainen tehköön tilanteeseensa sopivan ratkaisun, mutta helppoa vaihtoehtoa ei suhdeasioissa ole aina tarjolla. 

Lainaus ja vastaus ei näköjään toiminut, mutta edellinen vastaus sille, joka käski eromaan sen takia, että olemme joutuneet työstämään suhteemme säröä. 

Kiitos päivityksestä Hukassa.

Jäin itse pohtimaan tuota odottamisen näkökulmaa. Minulle näyttää siltä, että sinun silmissäsi suhteen jatko on kiinni ainoastaan siitä, mitä mies haluaa ja jatkuuko hänen sivusuhteensa. Ja että oma ratkaisusi on täysin kiinni siitä, mitä mies tekee.

Toimintahäiriöisten perheiden lasten tunnuspiirre on, että he ovat kadottaneet oman toimijuutensa ja ainoastaan reagoivat siihen, mitä muut tekevät. Tämä toimintamalli on ollut vahvasti läsnä omassa elämässäni, ja mietin projisoinko nyt omia ongelmiani sinun toimintaasi.

Sanoit että suhteenne taika on hävinnyt silmissäsi. Näetkö ollenkaan sellaista vaihtoehtoa, että vaikka mies haluaisi sitoutua pelkästään sinuun ja hylätä naisystävänsä kokonaan, sinä et haluaisi jatkaa liittoanne?

Kyselee Liekki

Olenko mä nyt ainut joka ei näe mitään ihailtavaa tuossa uhrautumisessa? Eikö tuommoinen viimeisillä kerroilla fiilistely ole ihan kamalan raskasta kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Olenko mä nyt ainut joka ei näe mitään ihailtavaa tuossa uhrautumisessa? Eikö tuommoinen viimeisillä kerroilla fiilistely ole ihan kamalan raskasta kaikille. 

Ei tuo mustakaan ole tervettä, että Hukassa odottaa vain miehen päätöstä asiassa. Itse en katselin tuollaista, jos olisin kertonut, että ei ole ok ja silti mies vaan jatkaa. Antaahan tuo nyt miehellekin ristiriitaisia signaaleja, kun hänen toimintansa voi jatkua tuollaisen ihme hymistelyn siivittämänä. Ja vaikka perheen parhaasta kuinka puhutaan, niin ei ne lapset tyhmiä ole. Lapset vaistoaa uskomattoman paljon asioita ja ovat tietoisempia tilanteesta kuin Hukassa ja miehensä arvelevat. Jos kukaan ei laita tilanteelle lopullista päätöstä se vaan jatkuu ja jatkuu iän kaiken.

En tiedä kun ei se ole. Ehkä olet läheisriippuvainen? Kannattaa selvitellä, kyseessä on sairaus.