Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12665)
Olen huomannut että naisissa on kauhean paljon kaikenlaisia pelaajia jo kevyemmissäkin suhteissa jotka yrittävät vain roikottaa miestä loputtomasti mukanaan ns varalla. Sitten kun mies ottaa ja katoaa niin taas ollaan hyvinkin nopeasti vinkumassa perään. Tänäänkin poistin puhelimestani yhden naisen numeron joka on vuosia vanha tuttavuus, mutta vain kuukausienkin hiljaiselon jälkeen laittaa viestiä "tuu käymään" "oon ihan märkä nytkin" mutta kun jotain vastaa ei taas kuulu mitään. Sama toistuu pitkän ajan päästä. Aivan kuin yritettäisiin pitää varalla. Tällaista ihmeellistä testailua on paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vähän noiden moraalijuttujen kanssa sicommeca. Sille linjalle jos pitkässä ystävyyssuhteessa lähdetään niin onhan koettelemuksia ystävyydelle luvassa. Tosin senkin sanottuani, raja kulkee jokaisella jossain. Aikuisten ihmisten keskinäiset suhdesotkut eivät minulle tuntuisi niin henkilökohtaisilta, mutta jos kuviossa olisi pieniä lapsia ja ystäväni haluaisi niidenkin vahingoittamisen uhalla yrittää saada varattua henkilöä omakseen.. voisi olla vaikeaa minun pysytellä neutraalina korvana. Sama toisaalta kun ystävä on hankkiutunut mieheltä salaa raskaaksi, ratsannut luvatta miehen puhelinta tai somea, feikannut suisidiyrityksen ja sen sellaista mitä tässä historiassa on keskusteltu..en hyväksy mutta en tee noista ongelmaa meidän ystävyyssuhteelle.
Vai olisiko näin: Jollain ystävällä on sairauksia, joillain työpaikalla ongelmia, joillain työttömyyttä, joillain rahaongelmia, joillain ydinperheen ongelmia jne. Kaikkia näitä varmaan ymmärretään aika pitkälle empaattisesti, vaikka vatvoisivat ohi aiheenkin tai samoissa aiheissa. Tässä on helppoa olla samalla puolella. No, sitten ovat nämä "hankalat" ystävät, joilla on suhde varattuun mieheen. Onko silloin hankalampaa kuunnella tai ymmärtää? Sanotaan nyt näin, että ottaako tämä ystävä ja hänen ongelmansa enemmän päähän? Eikö silloin enää ollakkaan niin paljon samalla puolella?
Voin vastata vain omasta puolestani: juuri mikään muu asia, kuten sairaus, työpaikan ongelmat, työttömyys, jne. ei edellytä, että tilanteen tulessa täysin sivullisen oletetaan salailevan asiaa ja pahimmassa tapauksessa valehtelevan.
Suurin osa ongelmista on myös sellaisia, että niitä jaetaan juurikin oman perheen ja muiden ystävien kanssa, mutta tämä on semmoinen, että kaatuu yleensä vain yhdelle ja hänen oletetaan taas vastaavasti pitävän suunsa kiinni joka suuntaan kaikissa tilanteissa.
Samalla puolella oleminenkin on niin ja näin. Tarkoittaako se siis sitä, että mieluummin kuin pyrkiä siihen, että ystäväni miettisi, mitä oikeasti tulevaisuudeltaan haluaa minun pitäisi keskittyä hänen kanssaan miettimään tekosyitä miehelle olla eroamatta? Näin, vaikka mies on kyllä minulle kertonut kovasti, miten tärkeitä lapset ovat jne. Tämän olen myös ystävälle sanonut. Minkä minä sille voin, että yleensä he eivät niin helposti eroa. Ne varatut.
Hieman kyllä tuntuu siltä, että yleensä tosiaan näiltä suhteilijoillta pettää suhteellisuuden taju. Eli juuri se, että tämä on ihan stanan hankalaa. Kaikille. Jokaiselle, joka on asiassa asianosaisena ja jokaiselle, joka asiaan sotketaan.
T: MaratonParkuja
Olen eri mutta kommentoin tähän etten tilanteessa ollessani koskaan edellyttänyt ystäviä valehtelemaan puolestani mistään. Enkä ole edellyttänyt missään muussakaan tilanteessa. Itse osaan vastata "minä en halua sotkeentua tähän" kyselyihin asioista joihin minä en halua sotkeentua. En tunne olevani velvollinen tekemään muiden asioista selkoa kolmannelle osapuolelle.
Sen sijaan salassa pidän ehdottomasti kaiken mitä ystäväni minulle kertovat, ellei ole erikseen selvää että asia on yleistä tietoa. Sitä ei tarvitse minulta erikseen pyytää.
Minun lojaalisuuteni on ystävälle, ei jollekin vieraalle ihmiselle, mutta johtunee siitä etten mene ystävyyssuhteissa se moraalinen närkästys edellä.
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mutta kommentoin tähän etten tilanteessa ollessani koskaan edellyttänyt ystäviä valehtelemaan puolestani mistään. Enkä ole edellyttänyt missään muussakaan tilanteessa. Itse osaan vastata "minä en halua sotkeentua tähän" kyselyihin asioista joihin minä en halua sotkeentua. En tunne olevani velvollinen tekemään muiden asioista selkoa kolmannelle osapuolelle.
Sen sijaan salassa pidän ehdottomasti kaiken mitä ystäväni minulle kertovat, ellei ole erikseen selvää että asia on yleistä tietoa. Sitä ei tarvitse minulta erikseen pyytää.
Minun lojaalisuuteni on ystävälle, ei jollekin vieraalle ihmiselle, mutta johtunee siitä etten mene ystävyyssuhteissa se moraalinen närkästys edellä.
No, tämä juuri on kummallista. Minä siis olen lojaali ystävälle, en ole kertonut asiaa edes miehelleni. Ovat työkavereitani, joten heillä on kyllä tässä muutakin pelissä kuin varatun miehen avioliitto. Miehen vaimolle kertominen ei ole käynyt pienessä mielessäkään. Kyselyihin jos muuten vastaat, että en sotkeudu tähän, oletkin jo kertonut kaiken. Sen vuoksi olen pitänyt huolen, että en joudu vastaamaan kyselyihin. Siinä on oltu jo harmaalla alueella valehtelun suhteen.
Silti jo se, että kerron täällä anonyymina, että asia painaa, tulkitaan, että se johtuu vain moraalisesta närkästyksestä, joka edellä menen. Ei johdu. Se johtuu siitä, että katselen vierestä, miten ystäväni kävelee ne täysin samat, ennalta arvatut askeleet, joita ovat taapertaneet niin monet toiset naiset ennen häntä. Kuinka koko juttu kliseiden nippu. Kuin ohjekirjasta: miten suhde varattuun alkaa, etenee ja loppuu. Ja loppu on jo lähellä, ellei ihmeitä tapahdu.
On minulla tosiaan asiaan eettinenKIN kanta ja tähän on nyt ystävänikin tarttunut. Että en voi ymmärtää tilannetta, kun olen niin moraalipäissäni. Ja onhan se kätevä syy ohittaa kaikki mitä sanon. Ja se on kyllä vielä vuosienkin jälkeen hyvä syy ajatella, että asiassa ei ollut muita ongelmia oikeastaan kuin se, että ihmiset ovat niin kapeakatseisia.
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nämä varattujen kanssa pelaajat luulevat aina keksineensä sen pyörän. Tämä heidän juttu on ihan muuta kuin kenenkään aikaisemmin. Ystävätkin ovat moraalinvartijoita kun yrittävät varoittaa mitä tulossa on. Tai väsyvät niihin öisiin itkupuheluihin kun mies ei taas tullutkaan.
MP puhuu taas asiaa. Paska tilanne hänellä mutta semmoistahan se välillä ystävien kanssa on.
Nuo kolmansien ja neljänsien osapuolien kyselyt ja utelut.. niihin pitää todellakin vastata, etten sotkeudu toisten suhteisiin tai vaikka että "minusta sinun kannattaa puhua noista suhdeasioista sinun kumppanisi kanssa, minä en niihin kuulu mitenkään".
Mieheni ex oli jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen viestitellyt miehen kaverille ja koittanut udella jotain, jostain asiasta mikä jäi epäselväksi. Seuraavaksi hän oli pannut asialle siskonsa ja kaverinsa kyselemään "oletko sinä vakavissasi tuon meidän Mirkun kanssa". Todella kiusallista, todella lapsellista ja täysin asiatonta sitä kumppania kohtaan. Suhdesotkut selvitellään oman kumppanin kanssa ja omiin ystäviin tukeutuen.
Niin ja mitään syytä ei siis ollut epäillä mitään. Suhde jatkui vuosia tuon jälkeen ja jossain vaiheessa kyselytkin jäi pois. Kunnes erosivat ja taas alkoi viestit lennellä miehen työkavereille ja kavereille, jopa työpaikan toimarille!
Mulle kun on kaverin poikaystävä joskus tullut jotain jauhamaan kaverista niin olen nauranut ja sanonut, etten todellakaan käy sun kanssa tätä keskustelua. Ei se sen vaikeampaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nämä varattujen kanssa pelaajat luulevat aina keksineensä sen pyörän. Tämä heidän juttu on ihan muuta kuin kenenkään aikaisemmin. Ystävätkin ovat moraalinvartijoita kun yrittävät varoittaa mitä tulossa on. Tai väsyvät niihin öisiin itkupuheluihin kun mies ei taas tullutkaan.
MP puhuu taas asiaa. Paska tilanne hänellä mutta semmoistahan se välillä ystävien kanssa on.
😀😀😀
Ja jollain tavalla vielä onnistuvat esiintymään ylevinä kun esittävät, miten heillä menee kyllä ystävät kaiken edelle kun ovat itse ensin asettaneet ystävät ties mihin tilanteisin,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mutta kommentoin tähän etten tilanteessa ollessani koskaan edellyttänyt ystäviä valehtelemaan puolestani mistään. Enkä ole edellyttänyt missään muussakaan tilanteessa. Itse osaan vastata "minä en halua sotkeentua tähän" kyselyihin asioista joihin minä en halua sotkeentua. En tunne olevani velvollinen tekemään muiden asioista selkoa kolmannelle osapuolelle.
Sen sijaan salassa pidän ehdottomasti kaiken mitä ystäväni minulle kertovat, ellei ole erikseen selvää että asia on yleistä tietoa. Sitä ei tarvitse minulta erikseen pyytää.
Minun lojaalisuuteni on ystävälle, ei jollekin vieraalle ihmiselle, mutta johtunee siitä etten mene ystävyyssuhteissa se moraalinen närkästys edellä.
No, tämä juuri on kummallista. Minä siis olen lojaali ystävälle, en ole kertonut asiaa edes miehelleni. Ovat työkavereitani, joten heillä on kyllä tässä muutakin p
"sen vuoksi olen pitänyt huolen, että en joudu vastaamaan kyselyihin. Siinä on oltu jo harmaalla alueella valehtelun suhteen."
Valehtelun kenelle?
Siis onko vaimo kysynyt sulta, että ei Markkua oo näkynyt tänään töissä, tai jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo kolmansien ja neljänsien osapuolien kyselyt ja utelut.. niihin pitää todellakin vastata, etten sotkeudu toisten suhteisiin tai vaikka että "minusta sinun kannattaa puhua noista suhdeasioista sinun kumppanisi kanssa, minä en niihin kuulu mitenkään".
Mieheni ex oli jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen viestitellyt miehen kaverille ja koittanut udella jotain, jostain asiasta mikä jäi epäselväksi. Seuraavaksi hän oli pannut asialle siskonsa ja kaverinsa kyselemään "oletko sinä vakavissasi tuon meidän Mirkun kanssa". Todella kiusallista, todella lapsellista ja täysin asiatonta sitä kumppania kohtaan. Suhdesotkut selvitellään oman kumppanin kanssa ja omiin ystäviin tukeutuen.
Niin ja mitään syytä ei siis ollut epäillä mitään. Suhde jatkui vuosia tuon jälkeen ja jossain vaiheessa kyselytkin jäi pois. Kunnes erosivat ja taas alkoi viestit lennellä miehen työkavereille ja kavereille, jopa työpaikan toimarille!
Mulle kun
En ole MP, mutta kokemusta tuosta työkaverien seukkailuista. Kysehän on joskus ihan virallisen tahonkin tiedusteluista, meillä ainakin on tiukka sääntö, että tiimiläiset ei saa edes avoimesta seukata, vaan pitää vaihtaa tiimiä, jos suhde alkaa. Alaiset ja esimiehet ihan nou nou.
Kaveripiirien sekoilut on asia ihan erikseen ja teinihommia muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
No nämä varattujen kanssa pelaajat luulevat aina keksineensä sen pyörän. Tämä heidän juttu on ihan muuta kuin kenenkään aikaisemmin. Ystävätkin ovat moraalinvartijoita kun yrittävät varoittaa mitä tulossa on. Tai väsyvät niihin öisiin itkupuheluihin kun mies ei taas tullutkaan.
MP puhuu taas asiaa. Paska tilanne hänellä mutta semmoistahan se välillä ystävien kanssa on.
Yhy. Itse en henkkoht kokenut moraalinvartijaksi ystävää joka kysyi esim että onko mulla jotain erityistä syytä uskoa, että mies ei valehtele mullekin kun valehtelee kotonaankin. Tai ystävää joka sanoi meidän tyttöjen illassa, että kun se kerran väittää nukkuvansa sohvalla niin sano sille että näppää nyt kuvan siitä sohvavuoteestaan, josta toivotteli hyvät yöt. No ei näpännyt :D
Siitäkin huolimatta tiesin, että mies haluaa erota, riippumatta siitä tuleeko meistä pari vai ei. Tiesin, uskoin ja luotin.
Vähän koin moralisoinniksi kun siskoni sanoi, että "pitäiskö teidän vaan tappaa [se naínen] niin pääsisitte siitäkin esteestä". Sen vähän koin sellaiseksi hyökkääväksi ja asiattomaksi kommentiksi, jossa ei ehkä ollut sisarellinen välittäminen ihan suurinpana innoittajana.
Totuuden puhuminen hyvä, oman moraalisen koodiston pakkosyöttäminen, not so much.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kysehän on joskus ihan virallisen tahonkin tiedusteluista, meillä ainakin on tiukka sääntö, että tiimiläiset ei saa edes avoimesta seukata, vaan pitää vaihtaa tiimiä, jos suhde alkaa. Alaiset ja esimiehet ihan nou nou."
Olen aika varma, ettei työnantaja tai esimies voi lain mukaan kysyä henkilöltä a ovatko henkilöt b ja c suhteessa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mutta kommentoin tähän etten tilanteessa ollessani koskaan edellyttänyt ystäviä valehtelemaan puolestani mistään. Enkä ole edellyttänyt missään muussakaan tilanteessa. Itse osaan vastata "minä en halua sotkeentua tähän" kyselyihin asioista joihin minä en halua sotkeentua. En tunne olevani velvollinen tekemään muiden asioista selkoa kolmannelle osapuolelle.
Sen sijaan salassa pidän ehdottomasti kaiken mitä ystäväni minulle kertovat, ellei ole erikseen selvää että asia on yleistä tietoa. Sitä ei tarvitse minulta erikseen pyytää.
Minun lojaalisuuteni on ystävälle, ei jollekin vieraalle ihmiselle, mutta johtunee siitä etten mene ystävyyssuhteissa se moraalinen närkästys edellä.
No, tämä juuri on kummallista. Minä siis olen lojaali ystävälle, en ole kertonut asiaa edes miehelleni. Ovat työkav
Kuten sanoin, ovat työkavereita. Tiedossa on myös ystävyytemme. Töissä siis herännyt kyselyjä. Näitä asioita harva piilottaa niin harvoin niin hyvin kuin luulee. Ja tosiaan kuten edellinen? sanoo, ovat tilanteessa, jossa intiimiä suhdetta ei saisi olla. Toistaiseksi olen onnistunut kiertelemään asian. Luulin asian olevan itsestään selvä, kun sanoin, että kyse on työkavereistani.
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kysehän on joskus ihan virallisen tahonkin tiedusteluista, meillä ainakin on tiukka sääntö, että tiimiläiset ei saa edes avoimesta seukata, vaan pitää vaihtaa tiimiä, jos suhde alkaa. Alaiset ja esimiehet ihan nou nou."
Olen aika varma, ettei työnantaja tai esimies voi lain mukaan kysyä henkilöltä a ovatko henkilöt b ja c suhteessa keskenään.
Ihanan sinisilmäistä. Näitä asioita harvemmin hoidetaan kuule ihan virallisen kaavan mukaan. Silti asemaa voi haavoittaa monella tavalla siellä töissä jos asiat esille tulee. Myös sitten sille joka on juonessa mukana. Tuo aidosti on paskarako.
Tämä on kyllä oikeasti aika hauskaa näiden varattujen heilojen kanssa. Jollain lailla muista tulee niitä pahiksia omaa moraaliaan syöttäviä huonoja ystäviä ja he ovat taas sellaisten uhreja joilla on miehen kanssa kosminen yhteys joka tekee mustasta valkoista. Etenkin siinä tapauksessa kun se valehteleva ukko on saatu ihan omaksi!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä oikeasti aika hauskaa näiden varattujen heilojen kanssa. Jollain lailla muista tulee niitä pahiksia omaa moraaliaan syöttäviä huonoja ystäviä ja he ovat taas sellaisten uhreja joilla on miehen kanssa kosminen yhteys joka tekee mustasta valkoista. Etenkin siinä tapauksessa kun se valehteleva ukko on saatu ihan omaksi!
Noo, muistan joskus valehdelleeni jollekulle jostain asiasta itsekin, muistan myös joskus ajaneeni itsekkäästi omaa etuani lähimmäisen ohi. Mutta onhan se todella arvostettavaa että on ihmisiä jotka ovat kahlanneet läpi monenlaiset vaikeudet ja kaltoinkohdelluksi tulemisen hetket koskaan tekemättä integriteettiinsä pienintäkään naarmua. Ei voi kun hattua nostaa, että hienoa on kun yhä on teidän kaltaisia ihmisiä.
Iloinen pitää olla että on tähän asti onnistunut olemaan työpaikoissa ja työnantajien palveluksessa, jossa kunnioitetaan jokaisen yksityiselämää. En tosin ole julkisella töissä, niin kuin koulussa tai terveydenhuollossa, se varmaan vaikuttaa.
Joten pahoittelen kuvitelmaani että työpaikoilla kunnioitettaisi edes sitä lakia sen verran ettei työntekijää painosteta kertomaan työtoverin yksityiselämään liittyviä asioita. Itse ottaisin yhteyttä luottamushenkilöön kyllä jo tuollaisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mutta kommentoin tähän etten tilanteessa ollessani koskaan edellyttänyt ystäviä valehtelemaan puolestani mistään. Enkä ole edellyttänyt missään muussakaan tilanteessa. Itse osaan vastata "minä en halua sotkeentua tähän" kyselyihin asioista joihin minä en halua sotkeentua. En tunne olevani velvollinen tekemään muiden asioista selkoa kolmannelle osapuolelle.
Sen sijaan salassa pidän ehdottomasti kaiken mitä ystäväni minulle kertovat, ellei ole erikseen selvää että asia on yleistä tietoa. Sitä ei tarvitse minulta erikseen pyytää.
Minun lojaalisuuteni on ystävälle, ei jollekin vieraalle ihmiselle, mutta johtunee siitä etten mene ystävyyssuhteissa se moraalinen närkästys edellä.
No, tämä juuri on kummallista. Minä siis olen lojaali ystävälle,
Meinaa mennä kiivailuksi pettämisestä ja sitä voi lukea kyllästymiseen asti muista ketjuista.. MP luulen että ystäväsi kuulisi mieluummin sinulta itseltäsi suoraan että et koe mukavaksi aiheesta puhumasta kuin että saisi tietää sun valittelevan asiaa selän takana. Rehellisyyttä sekin, kun sanoo suoraan eikä piilottele ajatuksiaan.
Meinaa mennä kiivailuksi pettämisestä ja sitä voi lukea kyllästymiseen asti muista ketjuista.. MP luulen että ystäväsi kuulisi mieluummin sinulta itseltäsi suoraan että et koe mukavaksi aiheesta puhumasta kuin että saisi tietää sun valittelevan asiaa selän takana. Rehellisyyttä sekin, kun sanoo suoraan eikä piilottele ajatuksiaan.
Niin meinaa. Ja todella huomaa, että tässä ketjussa ei kannata avata yhtään mitään henkilökohtaista, koska siitä joutuu tämän ihmeellisen tenttaamisen ja olettelun kohteeksi. En nyt ihan tarkkaan voi työpaikkani tilannetta avata, vaan sanon vähän sinne päin. Kai sen nyt jokainen tajuaa? Mutta johan tässä tuli mollattua työnantajanikin, vaikka se nyt varmaan on viattomin tähän asiaan.
Olen kertonut tunteistani ystävälleni kyllä, kuten voisi huomata, jos viestini on lukenut.
Selän takana puhumisena en pidä tätä, kun ei kukaan teistä asianosaisia tunne, vaan olette enimmäkseen useita anonyymejä siellä ruudun takana. Tai näin minulle on ainakin korostettu.
T: MaratonParkuja
Alue: Aihe vapaa
Joskus on kyllä vaikea seurata vierestä läheisen hankalaa tilannetta, jos itsestä tuntuu, ettei hän vaikka näe jotain olennaista osaa siitä kovin selvästi tms.
Minua on auttanut senkaltaisessa tilanteessa ajatus nimenomaan siitä, että minun ei tarvitse hänen (tai muiden asiaan liittyvien) elämäänsä ratkaista, se on lopultakin hänen / heidän tilanteensa ja ongelmansa. Ottaa siis sellaista henkistä etäisyyttä ajatuksen tasolla. Ettei ota sitä toisen kuormaa ja huolta toisesta itselleen liiaksi harteilleen, ja vastuuta itseään hänen elämästään turhaan. Ajatella niin, ettei voi toisen elämän asioita ratkaista. Kun oman kantansa, ajatuksensa ja näkemyksensä on kutenkin jo sanonut. Tuolla asenteella on helpompi kuunnellakin ystävää ja hänen painintaansa ja asioiden käsittelyä, ja ihan myötätuntoisesti. Pelkkä kuuntelu on myös monesti sitä, jota toinen kaipaa. Sillä tavalla ääneen sanomalla hän saa jäsenneltyä omaa mieltään. Aina ei kaivata niitä ratkaisuehdotuksia, varsinkaan samoja aina uudestaan.
Jos ystävyys alkaa liiaksi kietoutua vain tämän yhden asian ympärille, niin ehkä silloin kannattaa ehdottaa ihan joitain muuta tekemistä yhdessä, joka vie fokuksen muualle, ja ottaa itse puheeksi ihan muita asioita. Tekeminen varsinkin vie usein ajatukset muualle.
Jos on kyse enemmän siitä, että oma moraali kovin ottaa vastaan ystävän toimissa, niin siihen en osaa oikein ottaa kantaa, kai se pitää itsensä kanssa punnita, että tunteeko tarvetta loitontua ihan siitä ystävyydestäkin. Toisaalta tuollaisenkin voi ehkä ajatella ystävän omaksi vallinnaksi ja asiaksi, vai missä se raja sitten tällaisissa asioissa kullakin menee. Tuota välikäden roolia varmasti kannattaa välttää, siihen on kurja joutua.
- eri