Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Ulkoapäin ei monesti tiedä kuka on "varattuun sekoava" tai kaksi varattua pettävät keskenään kumppaneitaan. Tätäkin on paljon. Minulla on ystävä, joka on itse naimisissa ja ollut vuosia suhteessa naimisissa olevaan mieheen. Kun he ovat omien kumppaniensa kanssa se ei mitenkään näy ulospäin. Ihan fiksunoloisia monen mielestä.

Minä tiedän ystävänä tämän tarinan alusta saakka, koska olin paikalla kun se alkoi. Ei tulisi mieleenkään siitä kenellekkään muille kertoa tai ystävääni jotenkin arvostella. Hän on ihan sama ihminen minulle ennen ja nyt. Minun elämääni tuo ei vaikuta eikä tarvitse mitään valehdella mihinkään suuntaan. 

Se on silloin kyllä hankala tilanne jos joku pyytää valehtelemaan tai utelee tietoja. En tiedä kuinka yleistä tämä on, itselle ei ole niin käynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä oikeasti aika hauskaa näiden varattujen heilojen kanssa. Jollain lailla muista tulee niitä pahiksia omaa moraaliaan syöttäviä huonoja ystäviä ja he ovat taas sellaisten uhreja joilla on miehen kanssa kosminen yhteys joka tekee mustasta valkoista. Etenkin siinä tapauksessa kun se valehteleva ukko on saatu ihan omaksi!

Noo, muistan joskus valehdelleeni jollekulle jostain asiasta itsekin, muistan myös joskus ajaneeni itsekkäästi omaa etuani lähimmäisen ohi. Mutta onhan se todella arvostettavaa että on ihmisiä jotka ovat kahlanneet läpi monenlaiset vaikeudet ja kaltoinkohdelluksi tulemisen hetket koskaan tekemättä integriteettiinsä pienintäkään naarmua. Ei voi kun hattua nostaa, että hienoa on kun yhä on teidän kaltaisia ihmisiä.

Suurin osa tuota on tehnyt ja tekee. Mutta kaikki ei paru yhyy älä tyrkytä moraalias kun meille sanotaan että teitpä paskan tempun. 

"Se on silloin kyllä hankala tilanne jos joku pyytää valehtelemaan tai utelee tietoja. En tiedä kuinka yleistä tämä on, itselle ei ole niin käynyt."

Mulle on. Juurikin tilanne on hankalin kun on tekemissä joko töissä tai niiden kanssa jota petetään. Kyllä mä voin sanoa että tunteet nousee kun itse tietää miten kamalalta pettäminen tuntuu.

Ei sitä halua sekaantua kenenkään elämään tai tuomita ketään mutta itse ainakin toivon että pitäisivät sitten oikeasti sen salaisuuden omanaan. Mikä on se tarve uskoutua ja sekoittaa muita asiaan? Jos se suhde on niin ihana ja antaa kaikkea mitä toivotaan ja ehkä on oikein intuition mukaan se oikea niin miksi se ei riitä vaan täytyy ystävät vetää siihen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Se on silloin kyllä hankala tilanne jos joku pyytää valehtelemaan tai utelee tietoja. En tiedä kuinka yleistä tämä on, itselle ei ole niin käynyt."

Mulle on. Juurikin tilanne on hankalin kun on tekemissä joko töissä tai niiden kanssa jota petetään. Kyllä mä voin sanoa että tunteet nousee kun itse tietää miten kamalalta pettäminen tuntuu.

Ei sitä halua sekaantua kenenkään elämään tai tuomita ketään mutta itse ainakin toivon että pitäisivät sitten oikeasti sen salaisuuden omanaan. Mikä on se tarve uskoutua ja sekoittaa muita asiaan? Jos se suhde on niin ihana ja antaa kaikkea mitä toivotaan ja ehkä on oikein intuition mukaan se oikea niin miksi se ei riitä vaan täytyy ystävät vetää siihen mukaan. 

Ihmiset monesti kokee että sydäntään voi keventää, tai onnestaan kertoa, juuri ystävälleen. En minäkään välttämättä aina ole kokenut pelkästään mukavana kun ystävä avautuu esimiehestään, jonka myös tunnen.  Tai toinen valittaa siskostaan joka on myös minun ystäväni. Sekin joskus vähän viileää kun yksi valittaa tappelevista lapsistaan kun mulle annettiin vain yksi, tai toinen kertoo mökin sisustamisesta kun minulla ei ole mökkiä.

Ajattelen että olen itse vastuussa omista tunteistani,  jos joku keskustelu tuntuu minulle liian ahdistavalta sanon: "Minusta tuntuu vaikealta puhua tästä syystä x, puhutaanko jostain muusta"

Olen tähän saakka, ehkä naiivisti, kuvitellut ystävyyden olevan sellaista, että voi puhua niistäkin asioista, joita ei voi muille puhua. Mutta ilmeisesti salasuhde on sitten sellainen, että kaikki ystävät eivät sitä kestä kuulla. Ystävän ei tietenkää tarvitse itse sekaantua suhdesoppaan millään lailla, mutta ihan asiasta puhuminen ystävän kanssa riittää. 

Kuten jo sanottiinkin silloin jos kuunteleva ystävä kokee hankalaksi toisen uskoutumisen ja asiasta toistuvasti puhumisen on kyllä parempi se sanoa asiallisessa muodossa. Silloin kun vielä ei ole liikaa ärsyyntynyt. Koska helposti sitten käy kun liian kauan pitkin hampain kuuntelee ja kiusaantuu, että tulee sanottua pahemmin kuin haluaisi ja ystävyys jopa katkeaa.

Toisaalta herää kysymys onko sitten parempikin, että ystävyys katkeaa, jos toisen jutut ja elämäntapa ärsyttävät ja vaivaavat. Mutta siltikin fiksumpaa hoitaa asiallisesti, parempi kummallekin jos kuitenkin ollaan tekemisissä jossain määrin. Kumpikin säilyttää kasvonsa eikä loukata toisiaan tarpeettomasti. 

Ajatella meikäkin ländäsi joskus parisuhteen ja roikkui siinä 19  vuotta. Sehän ei vielä tarkoita että olin sillon oikea enkeli tai edes sen parempi tyyppi kuin nytkään. Ei se myöskään tarkoita että oisin ollut erikoisen hyvä elämänkumppani, ainakaan viimeisinä vuosina 😏 Olispa surullista jos suurin osoitus mun onnistumisesta elämässä tai onnistumisesta ihmisenä yleensä oli se että onnistuin elämään vakituisessa parisuhteessa. Varsinkin kun en ole siinä enää ja exällä on jo ihan toinen kumppani. Jos nykyinen alkaisi käydä vieraissa niin ei kai se mua tästään ylentäisi ihmisenä. Ihan samat heikkoudet, itsekkäät oikut ja mukavvudenhaluisen ihmisen saamattomuudet.

Vierailija kirjoitti:

Meinaa mennä kiivailuksi pettämisestä ja sitä voi lukea kyllästymiseen asti muista ketjuista.. MP luulen että ystäväsi kuulisi mieluummin sinulta itseltäsi suoraan että et koe mukavaksi aiheesta puhumasta kuin että saisi tietää sun valittelevan asiaa selän takana. Rehellisyyttä sekin, kun sanoo suoraan eikä piilottele ajatuksiaan.

Niin meinaa. Ja todella huomaa, että tässä ketjussa ei kannata avata yhtään mitään henkilökohtaista, koska siitä joutuu tämän ihmeellisen tenttaamisen ja olettelun kohteeksi. En nyt ihan tarkkaan voi työpaikkani tilannetta avata, vaan sanon vähän sinne päin. Kai sen nyt jokainen tajuaa? Mutta johan tässä tuli mollattua työnantajanikin, vaikka se nyt varmaan on viattomin tähän asiaan.

Olen kertonut tunteistani ystävälleni kyllä, kuten voisi huomata, jos viestini on lukenut.

Selän takana puhumisena en pidä tätä, kun ei kukaan teistä asianosaisia tunne, vaan olette enimmäkseen

Tiedän MaratonParkuja tuon tunteen kun jo kirjottaessa tietää, että kohta taas mennään. Tentataan, epäillään ja oletetaan. Joskus se tuskastuttaa. Onneksi toki keskustelu käy välillä vilkkaana ja asiallisena.

Mitenköhän exän työpaikalla on suhtauduttu exäni "toiseen naiseen". Missäköhän vaiheessa työkaverit on huomanneet että työkaveruus on muuttunut ihastukseksi / suhteeksi. Muutaman ihmisen sieltä tunsin ja tietenkin tiesivät, että miehellä on todella pitkä parisuhde. Työpaikat voi kyllä olla aikamoisia "suhdehautomia". No, toki siellä vietetään aika paljon aikaakin.

Olen itse ollut siinä tilanteessa aikoinaan, että ystävälläni oli suhde toiseen mieheen. Molemmat siis pettivät aviopuolisoitaan. Siitä on nyt ainakin 10 vuotta ja suhde kesti pari kuukautta. Olin ihan järkyttynyt, tunsin siis ystäväni miehenkin. Kyllä minä kuuntelin, mutta oli minun pakko sanoa, että en tykkäät tilanteesta yhtään. Ovat edelleen yhdessä ja ystäväni on jälkikäteen minulle todennut, että oli hänen typerin juttu ikinä. Nykyään emme ole kovin läheisiä ystäviä, kuuluivat alkujaan exän ystäviin enempi.

Ystävä voi olla vaikka kuinka rakas, mutta eihän ystävän jokaista tekoa pidä hyväksyä. Voin kulkea rinnalla, tarjota olkapäätä, mutta kyllä pitää pystyä tuomaan oma mielipide esiin. Hyvä ystävyys kestää senkin.

28 v yhdessä 

"Suurin osa tuota on tehnyt ja tekee. Mutta kaikki ei paru yhyy älä tyrkytä moraalias kun meille sanotaan että teitpä paskan tempun"

Ok, eli sinusta ois ihan fine saada ystävältä joku lakiluento jos paljastaisit hänelle että ilmoitit verotukseen työmatkakulut koko vuodelta vaikka kuljit kuukauden työkaverin kyydissä? Tai joku moraalisaarna jos kertoisit väittäneesi toiselle kaverille että olet sairaana kun et todellisuudessa jaksanut mennä hänen partylite-kutsuilleen?

Ja kuvittelepa vielä jos noiden sijaan olisitkin puhunut ystävällesi jostain todella tärkeästä ja saisit vastaan vttuilua koska hän ei henkilökohtaisesti pitäisi sinun vslinnoistasi 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Se on silloin kyllä hankala tilanne jos joku pyytää valehtelemaan tai utelee tietoja. En tiedä kuinka yleistä tämä on, itselle ei ole niin käynyt."

Mulle on. Juurikin tilanne on hankalin kun on tekemissä joko töissä tai niiden kanssa jota petetään. Kyllä mä voin sanoa että tunteet nousee kun itse tietää miten kamalalta pettäminen tuntuu.

Ei sitä halua sekaantua kenenkään elämään tai tuomita ketään mutta itse ainakin toivon että pitäisivät sitten oikeasti sen salaisuuden omanaan. Mikä on se tarve uskoutua ja sekoittaa muita asiaan? Jos se suhde on niin ihana ja antaa kaikkea mitä toivotaan ja ehkä on oikein intuition mukaan se oikea niin miksi se ei riitä vaan täytyy ystävät vetää siihen mukaan. 

Ihmiset monesti kokee että sydäntään voi keventää, tai onnestaan kertoa, juuri ystävälleen. En minäkään välttämättä aina ole kokenut pe

Eihän siinä kun toinen on jo kertonut voi enää sanoa etten halunnut tietää. Siitä jälkeen tietää ja on mukana. Mikään noista esim sun jutuista ei ole semmoinen Salaisuus kuin pettäminen on ja istut samassa juhlassa ja tiedät ja varot sanojasi ettet vaan sano mitään epäilyttävää. Kun et voi tietää kaikkia alibeja ja tekosyitä mitä on kerrottu. Nuo sun esimerkit voi jos sanot jotain pomolles tai kaverilles aiheuttaa jotain riitaa ja eripuraa ehkä mutta jos pettämisen suhteet mokaat niin siinä menee perheitä.

Jotenkin mun mielestä on kyllä omituista että pettämistä pitäisi kohdella samalla tavalla kuin jotain siskostaan marmattamista.

Nyt kävin miettimään, että surikohan monikin exän työkavereista minun kohtaloa silloin kun exä kävi työmatkoillaan vieraissa naisissa. Voi ei, monikohan on kierinyt syyllisyyden tuskassa kun ei ottanut puhelinta, asettanut sitä numeron näyttö poissa -tilaan ja näpyttänyt mulle viestiä. Toisaalta, joku saattoi miettiä sitäkin yön hiljaisina unettomina tunteina, hiki valuen norona otsaa myöten, että entä jos laittaa viestin ja minä epätoivoissani syöksyn merikosken sillalta kuohuihin. Hyvä nainen, aina niin ystävällisesti hymyilevä ja kova juttelemaan. Päätyi epätoivoiseen tekoon tultuaan rumasti petetyksi.

Myöhemmin sitten löytyi se rohkea mies joka laittoi ihan omalla nimellään messengeriin viestin. 'tota, ajattelin vaan niinku kysyy, et tiesitkö niinku et toi sun mies, niin liikkuu tuolla yhen ******n kanssa'.  Exäni, jonka kanssa silloin vielä asuin, kertoi että mies oli tämän ******n miesystävä jostain vuoden takaa. Varmasti hänelläkin omatunto vaati paljastamaan pahaa aavistamattomalle uskolliselle vaimolle mitä miehensä touhuaa.

"Ok, eli sinusta ois ihan fine saada ystävältä joku lakiluento jos paljastaisit hänelle että ilmoitit verotukseen työmatkakulut koko vuodelta vaikka kuljit kuukauden työkaverin kyydissä? Tai joku moraalisaarna jos kertoisit väittäneesi toiselle kaverille että olet sairaana kun et todellisuudessa jaksanut mennä hänen partylite-kutsuilleen?"

No en puhu laki-intoiselle ystävälle, jos huijaan verotuksessa. Tai höpöttele, miten keksin tekosyyn olla menemättä toisen kutsuille. Noita nyt en teen kuitenkaan, koska ei luonteessa moinen. Mutta ennen kaikkea en kaada toisten kannettavaksi jos tiedän että hänen moraali ei moista yhtään hyväksy.

Ja ennen kaikkea en ajattele että nuo ovat saman mittaluokan virheitä kuin hyvässä lykyssä särkeä jonkun perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Se on silloin kyllä hankala tilanne jos joku pyytää valehtelemaan tai utelee tietoja. En tiedä kuinka yleistä tämä on, itselle ei ole niin käynyt."

Mulle on. Juurikin tilanne on hankalin kun on tekemissä joko töissä tai niiden kanssa jota petetään. Kyllä mä voin sanoa että tunteet nousee kun itse tietää miten kamalalta pettäminen tuntuu.

Ei sitä halua sekaantua kenenkään elämään tai tuomita ketään mutta itse ainakin toivon että pitäisivät sitten oikeasti sen salaisuuden omanaan. Mikä on se tarve uskoutua ja sekoittaa muita asiaan? Jos se suhde on niin ihana ja antaa kaikkea mitä toivotaan ja ehkä on oikein intuition mukaan se oikea niin miksi se ei riitä vaan täytyy ystävät vetää siihen mukaan. 

Ihmiset monesti kokee että sydäntään voi keventää, tai onnestaan kertoa, juuri ystävälleen

"istut samassa juhlassa ja tiedät ja varot sanojasi ettet vaan sano mitään epäilyttävää. Kun et voi tietää kaikkia alibeja ja tekosyitä mitä on kerrottu. Nuo sun esimerkit voi jos sanot jotain pomolles tai kaverilles aiheuttaa jotain riitaa ja eripuraa ehkä mutta jos pettämisen suhteet mokaat niin siinä menee perheitä."

Minä vain olisin niin kuin en tietäisi mitään. Mitä se mulle kuuluu, ei siitä mulle kukaan muu ole avautunut kuin se ystävä, ei se mun vikani ole että joku ukko pettää naistaan, enkä minä sille mitään voi. Hirveän vaikea kuvitella sellaista illanistujaiskeskustelua sitä paitsi, jossa tulisin paljastaakseni jonkun vieraan /puolitutun kaverin keksityn alibin. Miten se edes menisi? Minä: "Olin Minnan kanssa katsomassa Katri Helenaa stadionilla". Jarkon vaimo: "mitä, Minnanhan piti olla silloin Espanjassa". Öhh.

Kuvitellaan, että Jarkko on Katri Helenan keikan aikaan kertonut olevansa kaukalopallossa, ja ollutkin jostain syystä Minnan luona, JA kertonut jostain syystä vielä vaimolleen että Minna on Espanjassa. Vaikka Minna oli Katri Helenan keikalla. Salaisuus paljastuu. Perheitä hajoaa. Tuskin se oli mun vikani tai minua siitä kukaan syyttääkään? 

Vierailija kirjoitti:

"Ok, eli sinusta ois ihan fine saada ystävältä joku lakiluento jos paljastaisit hänelle että ilmoitit verotukseen työmatkakulut koko vuodelta vaikka kuljit kuukauden työkaverin kyydissä? Tai joku moraalisaarna jos kertoisit väittäneesi toiselle kaverille että olet sairaana kun et todellisuudessa jaksanut mennä hänen partylite-kutsuilleen?"

No en puhu laki-intoiselle ystävälle, jos huijaan verotuksessa. Tai höpöttele, miten keksin tekosyyn olla menemättä toisen kutsuille. Noita nyt en teen kuitenkaan, koska ei luonteessa moinen. Mutta ennen kaikkea en kaada toisten kannettavaksi jos tiedän että hänen moraali ei moista yhtään hyväksy.

Ja ennen kaikkea en ajattele että nuo ovat saman mittaluokan virheitä kuin hyvässä lykyssä särkeä jonkun perhe.

Minä veikkaan että sun ystäväsi tietää jo ettei sinulle uskouduta vaikeissa asioissa. Jutellaan kutomisesta ja omenasadosta ja sellasista kivoista jutuista. Henkevämmät sitten toisessa ystäväseurassa.

Jotenkin mun mielestä on kyllä omituista että pettämistä pitäisi kohdella samalla tavalla kuin jotain siskostaan marmattamista.

Nämä viestit luettuani kyllä joudun myöntämään, että tässä on mielestäni ydin. Kyllä jotain tasoeroa vielä on siinä, mikä ihmisen teoista on oikeasti minkäkin veroista.

Myös koen aika...sanotaan nyt vaikka jännänä sen, että keskustelu ylipäätään on kääntynyt siihen, miten huonoja ystäviä ovat he, jotka eivät kykene suhtautumaan kannustavasti siihen, että ystävä on päättänyt aloittaa suhteen varatun kanssa. 

Jos asiaa tarkastellaan siis näiden esimerkkien valossa, joita nyt on viljelty, voisi tietysti kysyä, missä kaikessa muussa pitäisi vain suhtautua kannustavasti, koska ystävähän elää omaa elämäänsä ja siinä pitää olla tukena. Kun huomaa, että ystävä on alkoholisoitumassa, ei toki varmaankaan pidä sanoa mitään, koska hyvä ystävä ei asetu vttuilemaan alkoholin käytöstä, koska sehän on typerää kohtuukäyttäjän tyrkytystä, ellei absolutistin moralismirääyntää. Tai jos huomaa, että burnutti on oven takana ja toinen haalii sadannen tehtävän toimenkuvaansa, pitää ymmärtää ja kannustaa, ei tyrkyttää omia mielipiteitään terveysterrorismistaan käsin?

Tietysti tuo on kärjistävää ja ihan eri asia, tietysti. Mutta niin ovat mielestäni nämä vastakkaisetkin esimerkit. Kyllä minä ihan oikeasti ajattelen, että ystäväni on nyt tehnyt erittäin haitallisia päätöksiä, jotka ovat huomattavasti haitallisempia hänelle itselleen kuin joku verottajan pissittäminen matkakorvauksissa.

Hän on nyt vaarassa ihan jokaiselle mittarilla mitattuna pskata elämäänsä monin tavoin. Olen huono ystävä, kun minun on vaikeaa katsella sitä vierestä. Ainakaan en kykene katselemaan vierestä kannustaen häntä toimimaan tällä tavalla, kuten ilmeisesti sitten reilun ja luotettavan ystävän pitäisi.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin mun mielestä on kyllä omituista että pettämistä pitäisi kohdella samalla tavalla kuin jotain siskostaan marmattamista.

Nämä viestit luettuani kyllä joudun myöntämään, että tässä on mielestäni ydin. Kyllä jotain tasoeroa vielä on siinä, mikä ihmisen teoista on oikeasti minkäkin veroista.

Myös koen aika...sanotaan nyt vaikka jännänä sen, että keskustelu ylipäätään on kääntynyt siihen, miten huonoja ystäviä ovat he, jotka eivät kykene suhtautumaan kannustavasti siihen, että ystävä on päättänyt aloittaa suhteen varatun kanssa. 

Jos asiaa tarkastellaan siis näiden esimerkkien valossa, joita nyt on viljelty, voisi tietysti kysyä, missä kaikessa muussa pitäisi vain suhtautua kannustavasti, koska ystävähän elää omaa elämäänsä ja siinä pitää olla tukena. Kun huomaa, että ystävä on alkoholisoitumassa, ei toki varmaankaan pidä sanoa mitään, koska hyvä ystävä ei asetu vttuilem

Kannustaminen johonkin asiaan ja tukena oleminen ei taida olla kuitenkaan ihan synonyymit. Tässä on nyt useampi kertonut esimerkkien valossa mikä on tukena olemista ja mikä on oman moraalikäsityksen hieromista. Tosiasioiden puhuminen ääneen = tukena olemista, myrkylliset tai piilovihaiset kommentit = ei kovin hyvää ystävyyttä.

Itse kerroit, että sinusta varmasti paistaa läpi se, ettet hyväksy hänen tekemisiään ja että sinua alkaa ärsyttää koko asiasta puhuminen. Pitäisikö nyt sitten vaan ottaa ja sanoa se suoraan: "minun on vaikeaa puhua aiheesta koska minusta tuntuu väärältä, että te touhuatte salaa miehen puolison selän takana. Toivoisin ettemme enää puhuisi aiheesta, ellei asiassa tule jotain uutta tapahtumaa. Tehdään jotain ihan muuta, eikö olisi kiva saada sinunkin muuta ajateltavaa välillä kuin tuo stressaava suhdetilanne".

Tai, kuulostaa siltä, että totuudenmukaisempaa olisi jopa sanoa: "olen pettynyt sinun valintoihisi ja minua ahdistaa nähdä sinua. Otetaanko sen verran taukoa, että saat nuo ihmissuhdekuviosi hoidettua kestävälle pohjalle"

Liian vaikeaa?

Itse ainakin ajattelen että vaikka olen hyvä ystävä jollekkin, minullakin on ja saa olla omat rajani. Ei minun ole pakko olla olemassa juuri sillä tavalla kuin ystäväni toivoo jos se on minulle itselleni vaikeaa. Ei se ole ystävän hylkäämistä. Jokaisen on pidettävä huoli myös itsestään.

Tietysti akuutissa kriisissä/pahassa hätätilanteessa niistä omista rajoista pitää joustaa, mutta toisen parisuhdeongelmissa vyöryminen mukan viikosta ja kuukaudesta toiseen oman hyvinvoinnin kustannuksella ei ole mitään järkeä. Varsinkin jos se toinen ei edes puhu itsestään vaan arvuutteelee suhteen toisen osapuolen motiiveja ja ajatuksia. Siinä ei ole kerrassaan mitään mieltä. Tätä olen oman perheenjäsenen suhdekuvioissa kuunnellut vuodesta toiseen ja välillä vaan yksinkertaisesti en jaksa, kun se ei johda mihinkään.

-Sinilintu

Tuosta ystävän puolella olosta.

Itse ajattelen, että ystävän puolella olo tarkoittaa sitä, että toivoo ystävälle hyvää ja asiaansa ylipäätään hyvää ratkaisua loppuviimein, kuinka se sitten menikään, vaikka olisikin eri mieltä hänen toimistaan, ajatuksistaan tai moraalistaankin jossain kohtaa. Ja vaikka jotkin teotkin sinällään tuomitsisi. Näkee silti ystävän kokonaisuudessaan hienona tyyppinä. Jokaisellahan on myös puutteensa ja kompastuskivensäkin. Omat näkökulmansa myös.

Vähän samaan suuntaan tulkitsen itse tuon "ystävän puolella" käsitteenä kuin "ehdoton rakkaus". Joistain teoista voi olla eri mieltä, ehkä tuomitakin, muttei ihmistä kokonaisuudessaan. Eikä häntä tarvitse kannustaa ja tukea sellaiseen, jonka itse kokee vääränä. Ei kaikesta tarvi olla samaa mieltä, toisen voi silti hyväksyä sellaisenaan.

(Tämän lisäksi toki ystävän puolella olo tarkoittaa, että tukee ja puolustaa ystävää, jos hän kohtaa vääryyttä, surua tai vastoinkäymisiä jne. Iloitsee kun hän kohtaa iloa, menestystä ja onnistumista.)

"

Jotenkin mun mielestä on kyllä omituista että pettämistä pitäisi kohdella samalla tavalla kuin jotain siskostaan marmattamista.

Nämä viestit luettuani kyllä joudun myöntämään, että tässä on mielestäni ydin. Kyllä jotain tasoeroa vielä on siinä, mikä ihmisen teoista on oikeasti minkäkin veroista."

Kuka on esittänyt että nämä harmilliset tekemiset ovat saman veroisia? Eikö viesti ollut lähinnä se, että joskus ystävältä kuulee sellaista puhetta mistä ei itselle tule hyvä fiilis.

Ihmiset on nykyisin niin psyykkisesti joustamattomia. Lojaalisuus ja erilaisuuden hyväksyminen loistavat poissaolollaan. Mielipiteet on niin hirvittävän jyrkkiä. Jollekin se pahin mitä voi tehdä on pettää parsiuhteessa. Joku taas ei voi sietää metsästystä tai lihan syömistä, joten ystävyys on poikki sellaisen kanssa joka jotain em harrastaa. Ystävä äänestää väärää puoluetta, tai kannattaa translakia -> sanaharkka ja välit poikki. Sulle, parahin MP, on nyt vaikeaa hyväksyä se, että ystäväsi on ns toinen nainen. Joku päivä jollekin sun ystävistäsi on mahdotonta pitää kielensä kurissa ja olla pyörittelemättä silmiään, koska sinä lensit etelään lomalle tms. Rikoksen vakavuuden aste on jokaisen omassa tulkinnassa, vain demokraattisessa prosessissa laadittu laki rajaa meidän jokaisen oikeuksia ilman mahdollisuutta subjektiiviseen tulkintaan. Joku viisaus joskus ohjeisti, älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi. Sinun moraalikäsityksesi ei ole millään objektiivisella mittarilla parempi tai oikeampi kuin jonkun muun.

Toisaalta, eihän kenenkään kanssa ole pakko olla ystävä. Luethan tämän tarkkaan MP: kenenkään kanssa ei ole pakko olla ystävä. Ihmisen on nykyisin mahdollista olla niin itseriittoinen, että ystävän voi aina valita pois elämästään. Toisaalta kun oma asenne on kovin leimoja lyövä ja tuomitseva, niin kannattaa olla varautunut siihen, että joku päivä, joku sinullekin todella tärkeä ihminen, kääntää sulle selkänsä, koska tuomitsee sinun tekosi /mielipiteesi.

Minä toivoisin että ystävä jonka mieli on minua kohtaan niin myrkyttynyt kuin sinun selvästi on tuota ystävääsi kohtaan, kertoisi tilanteen myös minulle, etten hyvässä uskossa häntä kohtaisi iloineni ja murheineni. Rehellisyys on minun moraalikoodistossani arvo nro 1.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin ajattelen että vaikka olen hyvä ystävä jollekkin, minullakin on ja saa olla omat rajani. Ei minun ole pakko olla olemassa juuri sillä tavalla kuin ystäväni toivoo jos se on minulle itselleni vaikeaa. Ei se ole ystävän hylkäämistä. Jokaisen on pidettävä huoli myös itsestään.

Tietysti akuutissa kriisissä/pahassa hätätilanteessa niistä omista rajoista pitää joustaa, mutta toisen parisuhdeongelmissa vyöryminen mukan viikosta ja kuukaudesta toiseen oman hyvinvoinnin kustannuksella ei ole mitään järkeä. Varsinkin jos se toinen ei edes puhu itsestään vaan arvuutteelee suhteen toisen osapuolen motiiveja ja ajatuksia. Siinä ei ole kerrassaan mitään mieltä. Tätä olen oman perheenjäsenen suhdekuvioissa kuunnellut vuodesta toiseen ja välillä vaan yksinkertaisesti en jaksa, kun se ei johda mihinkään.

 

-Sinilintu

Olisiko tuo hyvä ilmoittaa myöskin sille vyöryttäjälle?

Vierailija kirjoitti:

Nyt kävin miettimään, että surikohan monikin exän työkavereista minun kohtaloa silloin kun exä kävi työmatkoillaan vieraissa naisissa. Voi ei, monikohan on kierinyt syyllisyyden tuskassa kun ei ottanut puhelinta, asettanut sitä numeron näyttö poissa -tilaan ja näpyttänyt mulle viestiä. Toisaalta, joku saattoi miettiä sitäkin yön hiljaisina unettomina tunteina, hiki valuen norona otsaa myöten, että entä jos laittaa viestin ja minä epätoivoissani syöksyn merikosken sillalta kuohuihin. Hyvä nainen, aina niin ystävällisesti hymyilevä ja kova juttelemaan. Päätyi epätoivoiseen tekoon tultuaan rumasti petetyksi.

Myöhemmin sitten löytyi se rohkea mies joka laittoi ihan omalla nimellään messengeriin viestin. 'tota, ajattelin vaan niinku kysyy, et tiesitkö niinku et toi sun mies, niin liikkuu tuolla yhen ******n kanssa'.  Exäni, jonka kanssa silloin vielä asuin, kertoi että mies oli tämän ******n miesystävä jostain vuoden takaa. Varmas

Ymmärrän mitä ajat takaa. Palstan keskusteluissa pettäminen tapahtuu aina onnellisissa, pitkissä parisuhteissa ja on valtava järkytys kumppanille joka tuntee yhä syvää rakkautta. Kuitenkin yli puolet avioliitoista päättyy eroon ja vielä huomattavasti suurempi osa avoliitoista ja seurustelusuhteista. Tuntuu oudolta että pettämistä tapahtuu vain noissa < 50 % suhteista, jotka ovat kaikinpuolin onnellisia. Ja ilmeisesti kaikki suhteet jotka eivät ole vielä tänään päättyneet, ovat tänään onnellisia ja täynnä (ainakin yksipuolista) rakkautta.