Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Tuosta ystävän puolella olosta.

Itse ajattelen, että ystävän puolella olo tarkoittaa sitä, että toivoo ystävälle hyvää ja asiaansa ylipäätään hyvää ratkaisua loppuviimein, kuinka se sitten menikään, vaikka olisikin eri mieltä hänen toimistaan, ajatuksistaan tai moraalistaankin jossain kohtaa. Ja vaikka jotkin teotkin sinällään tuomitsisi. Näkee silti ystävän kokonaisuudessaan hienona tyyppinä. Jokaisellahan on myös puutteensa ja kompastuskivensäkin. Omat näkökulmansa myös.

Vähän samaan suuntaan tulkitsen itse tuon "ystävän puolella" käsitteenä kuin "ehdoton rakkaus". Joistain teoista voi olla eri mieltä, ehkä tuomitakin, muttei ihmistä kokonaisuudessaan. Eikä häntä tarvitse kannustaa ja tukea sellaiseen, jonka itse kokee vääränä. Ei kaikesta tarvi olla samaa mieltä, toisen voi silti hyväksyä sellaisenaan.

(Tämän lisäksi toki ystävän puolella olo tarkoittaa, että tukee ja puolustaa ystävää, jos hän kohtaa vääryyttä, surua tai vastoinkäymisiä jne. Iloitsee kun hän kohtaa iloa, menestystä ja onnistumista.)

...jatkan vielä

Toki ystävän kanssa voi joskus käydä niin, että asiat vaan menee liikaa ristiin ja otetaan etäisyyttä tai ystävyys voi loppuakin. Jokainenhan itse huomaa ja määrittää, missä se oma raja asioissa kulkee. Moraalipoliisiksi tai paheksujaksi ei varsinkaan pidemmän päälle mielestäni kyllä kannata ystävälle alkaa, jos homma alkaa liukua siihen suuntaan. Joko itse hyväksyy ja pystyy elämään sen kanssa, vaikka on eri mieltä, että toinen nyt valitsee ja tekee näin, tai sitten ottaa ystävästä ja tilanteesta etäisyyttä. Toki reilua olisi kertoa sille ystävälle myös, mistä kiikastaa, jos päätyy jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ikäväähän se tietenkin on, jos homma menee tuohon.

Mutta MaratonParkuja, kun olet nopeiden päätösten nainen, niin olisiko nyt aika ottaa aikalisä tässä ystävän asiassa, ja istahtaa itse hetkeksi sille risteysasemalle? 

Itse kerroit, että sinusta varmasti paistaa läpi se, ettet hyväksy hänen tekemisiään ja että sinua alkaa ärsyttää koko asiasta puhuminen. Pitäisikö nyt sitten vaan ottaa ja sanoa se suoraan: "minun on vaikeaa puhua aiheesta koska minusta tuntuu väärältä, että te touhuatte salaa miehen puolison selän takana. Toivoisin ettemme enää puhuisi aiheesta, ellei asiassa tule jotain uutta tapahtumaa. Tehdään jotain ihan muuta, eikö olisi kiva saada sinunkin muuta ajateltavaa välillä kuin tuo stressaava suhdetilanne".

Tai, kuulostaa siltä, että totuudenmukaisempaa olisi jopa sanoa: "olen pettynyt sinun valintoihisi ja minua ahdistaa nähdä sinua. Otetaanko sen verran taukoa, että saat nuo ihmissuhdekuviosi hoidettua kestävälle pohjalle"

Miksi helkkarissa minä tuollaista sanoisin, kun en noin ajattele? Liian vaikeaa olla olettelematta näitä ajatuksia ja edes yrittää lukea, mitä sanon?

Olen sen sijaan sanonut, että pidän turhauttavana spekuloida miehen ajatuksia ja keksiä syitä, miksi mies ei ota eroa. Olen sanonut, että pidän vahingollisena sitä, että ystäväni keskittyy miehen ajatuksiin, eikä mieti omaa tahtotilaansa, vaan jättäytyy haaveilemaan täysin spekulatiivisen tulevaisuuden näkymän varaan. Kohdentaa empatian ja ymmärryksen mieheen syillä, joiden todenperäisyydestä ei tiedä mitään, huolehtimatta itsestään.

Olen sanonut, että minäkään en tiedä miehen todellisista ajatuksista mitään, joten sikäli minusta ei ole apua hänen tekojensa tulkiksi. Olen sanonut myös, suoraan, että kuitenkin tapa, millä mies itse minulle perheestään puhuu ei anna olettaa, että hän olisi tekemässä eroa. 

Olen sanonut, että koen vaikeaksi tilanteen, jossa minusta on tullut osa tätä salaisuutta. Että koen ristipainetta hyvin tietäen, miten tulenarka heidän tilanteensa etenkin ystäväni työtilannetta ajatellen on. Olen sanonut, että hän tietää ajatukseni pettämisestä, joten sikälikin tietysti tämä on vähän hankala tilanne, MUTTA en halua antaa näiden ajatuksien vaikuttaa liikaa ystävyyteemme. Olen myös sanonut, että myös hän voi harkita, haluaako minulle näistä asioista puhua, tietäen kantani.

Onko todella niin vaikeaa ymmärtää, että huoli ystävästäni on suurempi kuin miehen vaimosta? Miksi tämä "olen vaimon puolesta niin loukkaantunut" esitetään motiivikseni, kun sellaista ei ole? Minähän en edes tunne tätä vaimoa, ohimennen pari kertaa tavannut ja sikäli siis hyvän päivän tuttu. Ystäväni on ollut ystäväni vuosia. Ja nyt näyttää taival ankealta, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Ja liian usein ne tässä tarinassa pitävät.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta ystävän puolella olosta.

Itse ajattelen, että ystävän puolella olo tarkoittaa sitä, että toivoo ystävälle hyvää ja asiaansa ylipäätään hyvää ratkaisua loppuviimein, kuinka se sitten menikään, vaikka olisikin eri mieltä hänen toimistaan, ajatuksistaan tai moraalistaankin jossain kohtaa. Ja vaikka jotkin teotkin sinällään tuomitsisi. Näkee silti ystävän kokonaisuudessaan hienona tyyppinä. Jokaisellahan on myös puutteensa ja kompastuskivensäkin. Omat näkökulmansa myös.

Vähän samaan suuntaan tulkitsen itse tuon "ystävän puolella" käsitteenä kuin "ehdoton rakkaus". Joistain teoista voi olla eri mieltä, ehkä tuomitakin, muttei ihmistä kokonaisuudessaan. Eikä häntä tarvitse kannustaa ja tukea sellaiseen, jonka itse kokee vääränä. Ei kaikesta tarvi olla samaa mieltä, toisen voi silti hyväksyä sellaisenaan.

(Tämän lisäksi toki ystävän puolella olo tarkoittaa, että tukee ja puolustaa ystävää, jos hän kohtaa vääryyttä, surua tai vastoinkäymisiä jne. Iloitsee kun hän kohtaa iloa, menestystä ja onnistumista.)

...jatkan vielä

Toki ystävän kanssa voi joskus käydä niin, että asiat vaan menee liikaa ristiin ja otetaan etäisyyttä tai ystävyys voi loppuakin. Jokainenhan itse huomaa ja määrittää, missä se oma raja asioissa kulkee. Moraalipoliisiksi tai paheksujaksi ei varsinkaan pidemmän päälle mielestäni kyllä kannata ystävälle alkaa, jos homma alkaa liukua siihen suuntaan. Joko itse hyväksyy ja pystyy elämään sen kanssa, vaikka on eri mieltä, että toinen nyt valitsee ja tekee näin, tai sitten ottaa ystävästä ja tilanteesta etäisyyttä. Toki reilua olisi kertoa sille ystävälle myös, mistä kiikastaa, jos päätyy jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ikäväähän se tietenkin on, jos homma menee tuohon.

Mutta MaratonParkuja, kun olet nopeiden päätösten nainen, niin olisiko nyt aika ottaa aikalisä tässä ystävän asiassa, ja istahtaa itse hetkeksi sille risteysasemalle? 

...vieläkin sama jatkaa

Ja joskus se pienen etäisyyden ottaminen joksikin aikaa ystävään voi olla ihan hyväkin juttu. Rauhoittaa tilannetta, jos alkaa mennä liiaksi tunteisiin tai vaikuttamaan muuten liikaa. Eihän sitä ystävää tarvi myöskään kokonaan hylätä, vaikka tuntee, että jotain rajausta tarvii itsensä takia tehdäkin. 

Mutta MaratonParkuja, kun olet nopeiden päätösten nainen, niin olisiko nyt aika ottaa aikalisä tässä ystävän asiassa, ja istahtaa itse hetkeksi sille risteysasemalle? 

Voisitkohan sinä jälleen kerran istahtaa lukemaan viestini, kun tuntuu, että poimit sieltä melkoisen kummallisia asioita.

Minä en tuomitse ystävääni enkä ole jättämässä yksin moraalini vuoksi. Minä olen aidosti huolissani nyt siitä, missä junassa hän jyskyttää, kun ei tunnu suostuvan katsahtamaankaan yhtään asemaa, jonka ohittaa eikä tunnu olevan tietoinen siitä, minkälainen on asema, jolle juna - jollei ihmettä tapahdu - pysähtyy.

Tuntuu, että sotket nyt viestini joidenkin muiden viesteihin. Kyllä ystäväni on tietoinen, että meillä on tässä ajatuksissa erimielisyys. Tai oikeastaan ei, sillä hän on sitenkin klassinen tapaus, että eihän hänen aiemmin tullut mieleenkään, että hän itse suhteilee varatun kanssa. Tämä on niin erikoislaatuinen tämä suhde nyt. Hän tietää myös, että voi luottaa tukeeni siitä huolimatta, että meillä on erimielisyys.

Mutta mitä saakelia sitten teidän fiksumpien konnareiden mielestä minun pitäisi tehdä, pitää vain suu supussa omista ajatuksistani? Suoraan kysyttynä.

Ei siinä, neuvothan on aina tarpeen.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Itse kerroit, että sinusta varmasti paistaa läpi se, ettet hyväksy hänen tekemisiään ja että sinua alkaa ärsyttää koko asiasta puhuminen. Pitäisikö nyt sitten vaan ottaa ja sanoa se suoraan: "minun on vaikeaa puhua aiheesta koska minusta tuntuu väärältä, että te touhuatte salaa miehen puolison selän takana. Toivoisin ettemme enää puhuisi aiheesta, ellei asiassa tule jotain uutta tapahtumaa. Tehdään jotain ihan muuta, eikö olisi kiva saada sinunkin muuta ajateltavaa välillä kuin tuo stressaava suhdetilanne".

Tai, kuulostaa siltä, että totuudenmukaisempaa olisi jopa sanoa: "olen pettynyt sinun valintoihisi ja minua ahdistaa nähdä sinua. Otetaanko sen verran taukoa, että saat nuo ihmissuhdekuviosi hoidettua kestävälle pohjalle"

Miksi helkkarissa minä tuollaista sanoisin, kun en noin ajattele? Liian vaikeaa olla olettelematta näitä ajatuksia ja edes yrittää lukea, mitä sanon?

Olen sen sijaan sanonut, e

Anteeksi mutta nyt en minäkään saa kiinni mikä sua harmittaa. Se että ystävä puhuu asiasta, tai puhuu asiasta väärin, vai se ettei ystävä toimi kuten sinä ajattelisit että hänen tulisi toimia?

Jos sinä et halua että hän puhuu sinulle miehen syistä ja tekosyistä, sano se. Jos sinä et halua että hän puhuu sinulle ylipäätään koko asiasta, sano sekin. Jos hän puhuu siitäkin huolimatta että olet kieltänyt puhumasta, lähde pois. Kuitenkin ymmärsin että kannat huolta ystävästä ja haluaisit olla tukena. Mitä sinä siis haluaisit nyt tapahtuvan? Puhetta vai ei puhetta? Puhetta sillä ehdolla että siitä seuraa sinusta järkeviä tekoja sinusta järkevällä aikavälillä?

Ymmärräthän että ne päätökset ottaa sen aikansa minkä ne ottaa. Myös salasuhteilijoilla siinä missä suhteessa loukatulla osapuolellakin. Ja moni niitä päätöksiä vetvoo ja vatvoo ja menee tunteissaan laidasta laitaan, pitkäänkin ennen kuin on valmis luopumaan. Myös salasuhteilijat siinä missä suhteessaan petetyt osapuolet. Se voi sinusta olla hölmöä, turhaa tai moraalitonta, mutta se ei silti lakkaa olemasta totta. Silloin kun huomaa että alkaa ystävään turhautua, niin kannattaa ottaa hengähdystauko, ennen kuin tosiaan tulee sanoneeksi jotain mitä myöhemmin katuu.

Vierailija kirjoitti:

Itse kerroit, että sinusta varmasti paistaa läpi se, ettet hyväksy hänen tekemisiään ja että sinua alkaa ärsyttää koko asiasta puhuminen. Pitäisikö nyt sitten vaan ottaa ja sanoa se suoraan: "minun on vaikeaa puhua aiheesta koska minusta tuntuu väärältä, että te touhuatte salaa miehen puolison selän takana. Toivoisin ettemme enää puhuisi aiheesta, ellei asiassa tule jotain uutta tapahtumaa. Tehdään jotain ihan muuta, eikö olisi kiva saada sinunkin muuta ajateltavaa välillä kuin tuo stressaava suhdetilanne".

Tai, kuulostaa siltä, että totuudenmukaisempaa olisi jopa sanoa: "olen pettynyt sinun valintoihisi ja minua ahdistaa nähdä sinua. Otetaanko sen verran taukoa, että saat nuo ihmissuhdekuviosi hoidettua kestävälle pohjalle"

Miksi helkkarissa minä tuollaista sanoisin, kun en noin ajattele? Liian vaikeaa olla olettelematta näitä ajatuksia ja edes yrittää lukea, mitä sanon?

Olen sen sijaan sanonut, e

MaratonParkuja, esimerkiksi tässä kirjoituksessa esität ajatuksesi täysin selkeästi ja järkevästi. Nyt todella haiskahtaa, että joku ei edes halua lukea kirjoittamaasi tekstiä. 

- eri

Hei taas lukekaa noi MPn viestit ennen kuin kohkaatte moraalista ja etäisyyden otoista ja huonosta ystävyydestä. Mulle ainakin olisi tullut todella tarpeen juuri tuo että varoitetaan suoraan asioista enkä olisi jäänyt väkisemään että sä et ole kukaan mua tuomitseen ja oletpas moraaliposeeraja.

Anteeksi mutta nyt en minäkään saa kiinni mikä sua harmittaa.

Se, että jälleen kerran vastoin parempaa tietoani menin möläyttämään mitään henk.koht. ja käyttämään vielä niin voimallisia sanoja kuin "vähän toisinaan ahdistaa" ja "kieltämättä sekin vähän ongelmia aiheuttaa, että pidän epämukavana tätä että ystävällä on suhde varattuun".

Sen jälkeen kun on ollutkin ihan sama, mitä kirjoitan, koska kaikki tulkinnat tehdään tasan noista lähtökohdista, sitkeästi pitäytyen ajatuksessa, että en halua kuulla mitään ystäväni suhteesta, haluan päästä hänestä eroon, koska olen niin närkästynyt miehen vaimon vuoksi ja olen vain niin nössö, etten kykene suoraan ystävälle puhumaan ja siksi haluan hänestä eroon, mutten osaa. 

Se minua harmittaa.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Mutta MaratonParkuja, kun olet nopeiden päätösten nainen, niin olisiko nyt aika ottaa aikalisä tässä ystävän asiassa, ja istahtaa itse hetkeksi sille risteysasemalle? 

Voisitkohan sinä jälleen kerran istahtaa lukemaan viestini, kun tuntuu, että poimit sieltä melkoisen kummallisia asioita.

Minä en tuomitse ystävääni enkä ole jättämässä yksin moraalini vuoksi. Minä olen aidosti huolissani nyt siitä, missä junassa hän jyskyttää, kun ei tunnu suostuvan katsahtamaankaan yhtään asemaa, jonka ohittaa eikä tunnu olevan tietoinen siitä, minkälainen on asema, jolle juna - jollei ihmettä tapahdu - pysähtyy.

Tuntuu, että sotket nyt viestini joidenkin muiden viesteihin. Kyllä ystäväni on tietoinen, että meillä on tässä ajatuksissa erimielisyys. Tai oikeastaan ei, sillä hän on sitenkin klassinen tapaus, että eihän hänen aiemmin tullut mieleenkään, että hän itse suhteilee varatun kanssa. Tämä on niin erikoislaatuinen tämä suhde nyt. Hän tietää myös, että voi luottaa tukeeni siitä huolimatta, että meillä on erimielisyys.

Mutta mitä saakelia sitten teidän fiksumpien konnareiden mielestä minun pitäisi tehdä, pitää vain suu supussa omista ajatuksistani? Suoraan kysyttynä.

Ei siinä, neuvothan on aina tarpeen.

T: MaratonParkuja

Kirjoitin suurimmaksi osaksi kyllä yleisellä tasolla nuo kolme peräkkäistä viestiäni ja pohdintaani ystävyydestä, (josta tuo lainaus) ja omista ajatuksistani joita heräsi, en varsinaisesti siis sinun tilanteestasi. Voit poimia itsellesi, jos siellä oli jotain sopivaa ja resonovaa sinulle, jos ei ollut, niin jättää muille. 

Ainoastaan tuo ehdotus risteysasemalle poikkeamisesta itsellesi (ei ystävällesi) selkiyttämään omia ajatuksiasi tilanteesi suhteen ystäväsi kanssa, oli osoitettu suoraan sinulle. Jos ehdotus ei ollut tilanteeseesi sopiva, niin senkin voi toki ohittaa. Olet itse kuitenkin pohtinut, että seuraakohan tästä tilanteesta ystäväsi kanssa etääntyminen / vaikuttaako jatkossa väleihinne tms.

Ei ole nyt perustetta käydä minun lukutaitoani kohtaan tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Mutta MaratonParkuja, kun olet nopeiden päätösten nainen, niin olisiko nyt aika ottaa aikalisä tässä ystävän asiassa, ja istahtaa itse hetkeksi sille risteysasemalle? 

Voisitkohan sinä jälleen kerran istahtaa lukemaan viestini, kun tuntuu, että poimit sieltä melkoisen kummallisia asioita.

Minä en tuomitse ystävääni enkä ole jättämässä yksin moraalini vuoksi. Minä olen aidosti huolissani nyt siitä, missä junassa hän jyskyttää, kun ei tunnu suostuvan katsahtamaankaan yhtään asemaa, jonka ohittaa eikä tunnu olevan tietoinen siitä, minkälainen on asema, jolle juna - jollei ihmettä tapahdu - pysähtyy.

Tuntuu, että sotket nyt viestini joidenkin muiden viesteihin. Kyllä ystäväni on tietoinen, että meillä on tässä ajatuksissa erimielisyys. Tai oikeastaan ei, sillä hän on sitenkin klassinen tapaus, että eihän hänen aiemmin tullut mieleenkään, että hän itse suhteilee varatun kanssa. Tämä on niin e

"mitä saakelia sitten teidän fiksumpien konnareiden mielestä minun pitäisi tehdä, pitää vain suu supussa omista ajatuksistani? Suoraan kysyttynä."

Edelleen suora vastaus:

-kerro hänelle mitä sinä näet tapahtuvan. Ei mitään spekua, kuten et itsekään pidä spekuilusta. Vaan faktaa. Ystävällisesti kuten toivoisit itsellesikin kerrottavan uutisia joita et mielellään kuule, kuitenkin, faktaa.

-jos et jaksa tai halua puhua, kuunnella tai ottaa kantaaksesi enempää salaisuuksia, kerro siitä hänelle

-jos hän ei kunnioita tarvettasi ottaa etäisyyttä asiaan, ota etäisyyttä ihmiseen

-ymmärrä, että vaikka sinä hänelle kertoisit päivänselvän asian, jonka sokea reettakin näkee vaikka otsanahallaan; 'älä hyppää sinne kaivoon!'. Hän saattaa silti hypätä sinne kaivoon. Pettymys on sinun tunteesi ja sitä kautta sinun käsiteltävä itsessäsi.

-vaikkei hän hyppäisikään sinne kaivoon, hän saattaa vatvoa kuukausitolkulla pitäisikö sinne kaivoon kuitenkin hypätä vaikka sokea reettakin osaa vauvapalstalla hokea, että hyvänen aika sillä miehellä on jo toinen nainen, ala hyvä ihminen pitää puoliasi ja valmistautua eroon. Päätös ottaa sen ajan minkä se ottaa ja toivo on vaikea asia nujertaa.

MP on taas tilanteessa, jossa ei lueta yhtään ja aletaan tinkaamaan oletuksia ja kun hän yrittää selittää aletaan anteeksi vain en ymmärrä leikki jossa kukaan ei kyllä pärjää. Jösses enää puuttuu miten joku on huono ystävä.

"MaratonParkuja, esimerkiksi tässä kirjoituksessa esität ajatuksesi täysin selkeästi ja järkevästi. Nyt todella haiskahtaa, että joku ei edes halua lukea kirjoittamaasi tekstiä. "

Kun sinä paremmin osaat tulkita hänen kirjoituksiaan niin kerro sinä mulle mitä hän nyt haluaisi tapahtuvan ja kuinka siihen tavoitteeseen päästään.

Vierailija kirjoitti:

Hei taas lukekaa noi MPn viestit ennen kuin kohkaatte moraalista ja etäisyyden otoista ja huonosta ystävyydestä. Mulle ainakin olisi tullut todella tarpeen juuri tuo että varoitetaan suoraan asioista enkä olisi jäänyt väkisemään että sä et ole kukaan mua tuomitseen ja oletpas moraaliposeeraja.

Tuhannennen kerran. Varoittaminen hyvä. Suoraan sanominen jos ei jaksa kuunnella hyvä. Tämän tyyppinen viestintä huono:

Tai oikeastaan ei, sillä hän on sitenkin klassinen tapaus, että eihän hänen aiemmin tullut mieleenkään, että hän itse suhteilee varatun kanssa. Tämä on niin erikoislaatuinen tämä suhde nyt. 

Ja nyt voi sitten sanoa, että eihän tuolla tarkoiteta mitään. Ihan tavallisia lauseita ja tosiasioita.

Verrataanpa:

Lihava ystäväni on sitenkin klassinen TAPAUS, että eihän hänen aiemmin tullut mieleenkään, että hän itse herkuttelee suklaalla joka lihottaa. Tämä on niin erikoislaatuinen tämä hänen ruoansulatuksensa nyt.

Sanoisitko lihavalle ystävällesi noin, vai kenties vaikka että heivaa raksu suklaat pois kaapista ja lähdetään lenkille, sillä voi ainakin koittaa aktivoida sitäkin siun lepokulutusta, jospa se toimisi.

?

En ole MP, mutta vastaan sen perusteella, miten olen tulkinnut hänen kirjoituksensa, hän korjatkoon virheelliset tulkintani.

-kerro hänelle mitä sinä näet tapahtuvan. Ei mitään spekua, kuten et itsekään pidä spekuilusta. Vaan faktaa. Ystävällisesti kuten toivoisit itsellesikin kerrottavan uutisia joita et mielellään kuule, kuitenkin, faktaa.

TEHTY. MP on kertonut ystävälleen, että häntä turhauttaa spekulointi miehen ajatuksista, joka perustuu toiveisiin, ei faktoihin, ja on kertonut tulkintansa asioista, sillä faktaahan tässä asiassa on vain miehellä.

-jos et jaksa tai halua puhua, kuunnella tai ottaa kantaaksesi enempää salaisuuksia, kerro siitä hänelle

TEHTY. MP on sanonut, että ollaan hankalassa tilanteessa, mutta hän ei ole indikoinut, että ei haluaisi puhua tai kuunnella, jos asia on muuta miehen ajatuksien spekua ja ymmärtelemistä.

-jos hän ei kunnioita tarvettasi ottaa etäisyyttä asiaan, ota etäisyyttä ihmiseen

MP ei ole indikoinut tämmöistä tarvetta. On vain sanonut, että joskus vähä ahistaa. Pelkää tosin, että ystävä voi vetää tämän johtopäätöksen, koska hän ei ole alkanut sokerikuorruttaa mielipiteitään.

-ymmärrä, että vaikka sinä hänelle kertoisit päivänselvän asian, jonka sokea reettakin näkee vaikka otsanahallaan; 'älä hyppää sinne kaivoon!'. Hän saattaa silti hypätä sinne kaivoon. Pettymys on sinun tunteesi ja sitä kautta sinun käsiteltävä itsessäsi.

No juuri tämä tämä tämä on se syy, miksi MPtä vähä ahdistaa. Kun hän ymmärtää erityisen hyvin, että mikään sanoma ei nyt mene perille. Ei, vaikka ystävä toistaa askel askeleelta maailman vanhimman toisen naisen saagan. Pettymystä tästä MP ei ole ilmaissut, ainoastaan huolta ja huolen aiheuttamaa ahdistusta.

-vaikkei hän hyppäisikään sinne kaivoon, hän saattaa vatvoa kuukausitolkulla pitäisikö sinne kaivoon kuitenkin hypätä vaikka sokea reettakin osaa vauvapalstalla hokea, että hyvänen aika sillä miehellä on jo toinen nainen, ala hyvä ihminen pitää puoliasi ja valmistautua eroon. Päätös ottaa sen ajan minkä se ottaa ja toivo on vaikea asia nujertaa.

Eiköhän MP ole tämän kirjoitushistoriansa perusteella jo erittäin hyvin oivaltanutkin. Se vaan ei auta häntäkään siinä tilanteessa kun avuttomana kaivon reunalta katselee, miten toinen hyppyä suunnittelee. Silloin voi vähä ahistaa.

Minäkin sanon, että lukekaa ne viestit ja oletelkaa sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei taas lukekaa noi MPn viestit ennen kuin kohkaatte moraalista ja etäisyyden otoista ja huonosta ystävyydestä. Mulle ainakin olisi tullut todella tarpeen juuri tuo että varoitetaan suoraan asioista enkä olisi jäänyt väkisemään että sä et ole kukaan mua tuomitseen ja oletpas moraaliposeeraja.

Tuhannennen kerran. Varoittaminen hyvä. Suoraan sanominen jos ei jaksa kuunnella hyvä. Tämän tyyppinen viestintä huono:

Tai oikeastaan ei, sillä hän on sitenkin klassinen tapaus, että eihän hänen aiemmin tullut mieleenkään, että hän itse suhteilee varatun kanssa. Tämä on niin erikoislaatuinen tämä suhde nyt. 

Ja nyt voi sitten sanoa, että eihän tuolla tarkoiteta mitään. Ihan tavallisia lauseita ja tosiasioita.

Verrataanpa:

Lihava ystäväni on sitenkin klassinen TAPAUS

Siis olettaako täällä nyt joku tai taas kenties useampi että MP viestii samalla tavalla ystävälleen kuin ärsyyntyneenä teille jankkaajille? Tämä on taas klassinen tapaus missä kolataan kaikki rivin välit ja sanamuodot ja ohitetaan itse sanoma. Ilmeisesti pätemistarve tai joku muu. Lue ne viestit. Älä tulkitse oman pääsi sisäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta ystävän puolella olosta.

Itse ajattelen, että ystävän puolella olo tarkoittaa sitä, että toivoo ystävälle hyvää ja asiaansa ylipäätään hyvää ratkaisua loppuviimein, kuinka se sitten menikään, vaikka olisikin eri mieltä hänen toimistaan, ajatuksistaan tai moraalistaankin jossain kohtaa. Ja vaikka jotkin teotkin sinällään tuomitsisi. Näkee silti ystävän kokonaisuudessaan hienona tyyppinä. Jokaisellahan on myös puutteensa ja kompastuskivensäkin. Omat näkökulmansa myös.

Vähän samaan suuntaan tulkitsen itse tuon "ystävän puolella" käsitteenä kuin "ehdoton rakkaus". Joistain teoista voi olla eri mieltä, ehkä tuomitakin, muttei ihmistä kokonaisuudessaan. Eikä häntä tarvitse kannustaa ja tukea sellaiseen, jonka itse kokee vääränä. Ei kaikesta tarvi olla samaa mieltä, toisen voi silti hyväksyä sellaisenaan.

(Tämän lisäksi toki ystävän puolella olo tarkoittaa, että tukee ja puolustaa ystävää, jos

Minä olen se, joka kirjoitti, että ystävien pitäisi olla samalla puolella. En suinkaan tarkoittanut, että pitää kannustaa tai myötäillä tekoa tai sanoa olevansa samaa mieltä ellei ole. Tai pitäisi alkaa haukkua vaimoa tai urkkia tietoja ystävän puolesta. Suurin osa "varattuihin sekaantujista" eivät tätä edes vaadi ystävältä, hiukan harmittaa kun monet nyt menevät tätä peesaamaan. Huomasin, että tämä on kipeä aihe monelle. Ehkä MPllekin tai onko vain yleinen moraalikysymys. Täytyy muistaa erottaa se asia, että ystävän tekemiset ja "huonot tavat" eivät tartu kuulijaan. Ystävä elää omaa elämäänsä ja kuulija omaansa. 

Tarkoitin lähinnä sitä, että ystävät voivat luottaa, että toinen hyväksyy hänet silti ihmisenä eikä tuomitse kelvottomaksi ystäväksi vaikka ystävän joku valinta ei itselle sovikaan tai ole itselle mieleinen. Myös moraalsaarnat eivät kuulu samalla puolella olevalle ystävälle. Tarkoitin samalla puolella olemista kuin rinnalla kulkemisena. Voi sanoa, etten oikein osaa tuohon mitään sanoa, mutta kuuntelen kyllä. 

Sama kuin parisuhteessakin. Vaikka kumppani kertoisi kuulijalle itselle epämieluisia asioita tai toimisi toisin kuin itse toimisi tms. niin voi luottaa kuitenkin, että toinen on rinnalla ja hänelle voi puhua. Ettei kuulemisen jälkeen muutu kelvottomaksi kumppaniksi. 

"Sanoisitko lihavalle ystävällesi noin, vai kenties vaikka että heivaa raksu suklaat pois kaapista ja lähdetään lenkille, sillä voi ainakin koittaa aktivoida sitäkin siun lepokulutusta, jospa se toimisi."

😀😀😀😀 Aah kun ois ihquu kuulla ystiksen suusta tuo! Sen sijaan, että sanoisi asiallisesti, että kuule kun sun ruuansulatus ei ole sen erityisempi kuin muidenkaan, vaan suklaa lihottaa sinua ihan samalla tavalla kuin muita. Ja jättäisi sitten ystävälle päätettäväksi, mitä heivaa ja mitä muuta tekee.

Miten nuo kaksi eri edes muuten eroaa toisistaan? Miksi on pahempi huomauttaa, että ystävällä ei ole tavanomaisesta poikkeava ruuansulatus kuin sanoa, että heivaa suklaa koska sun lepokulutusta pitää aktivoida?

Edellisille sanoisin, että MP lietsoo nyt itse tahallaan jälleen kiistaa, en tiedä miksi. Hän on siinä hyvin taitava. Lisää sinällään asialliseen kirjoitukseen jonkin pienen koukun, jonkun sanan mikä yksin muuttaa koko lauseen sävyä merkittävällä tavalla ja asettaa tämän lauseen muutettuine sanoineen toisen kirjoittajan suuhun.

Joku jo aiemmin viittasikin olkiukkoiluun ja tässä jälleen esimerkki. Muutama kirjoittaja puhuu ystävän tukena olemisesta. Lisäksi he avaavat mitä se tukena oleminen tarkoittaa heidän mielestään. Suoraa puhetta, kuuntelevaa korvaa, rehellisyyttä, ystävän ohjaamista välillä johonkin muuhun puuhaan kuin kolmiodraaman parissa askartelemiseen.

Seuraavaksi MP väittää, että häneltä vaaditaan täällä ystävän kannustamista salasuhteen kanssa.

En tiedä kuinka te ymmärrätte kannustamisen. Lainaan sanakirjaa:

Kannustaminen tarkoittaa toisen henkilön tai ryhmän tukemista ja rohkaisemista toimimaan, saavuttamaan tavoitteita tai kehittämään itseään. Se voi ilmetä monin eri tavoin, kuten sanallisena tukena, käytännön avustuksena tai emotionaalisena tukena.

Nyt joku varmaan osoittaa kirjoituksen missä on sanottu että hyvä ystävä kannustaa -siis tukee ja rohkaisee toimimaan salasuhteessa, saavuttamaan tavoitteen salasuhteessa, sekä kehittämään itseään salasuhteilijana.

Vierailija kirjoitti:

En ole MP, mutta vastaan sen perusteella, miten olen tulkinnut hänen kirjoituksensa, hän korjatkoon virheelliset tulkintani.

-kerro hänelle mitä sinä näet tapahtuvan. Ei mitään spekua, kuten et itsekään pidä spekuilusta. Vaan faktaa. Ystävällisesti kuten toivoisit itsellesikin kerrottavan uutisia joita et mielellään kuule, kuitenkin, faktaa.

TEHTY. MP on kertonut ystävälleen, että häntä turhauttaa spekulointi miehen ajatuksista, joka perustuu toiveisiin, ei faktoihin, ja on kertonut tulkintansa asioista, sillä faktaahan tässä asiassa on vain miehellä.

-jos et jaksa tai halua puhua, kuunnella tai ottaa kantaaksesi enempää salaisuuksia, kerro siitä hänelle

TEHTY. MP on sanonut, että ollaan hankalassa tilanteessa, mutta hän ei ole indikoinut, että ei haluaisi puhua tai kuunnella, jos asia on muuta miehen ajatuksien spekua ja ymmärtelemistä.

-jos hän ei kunnioita tarvettasi ottaa etäisyyttä asiaan, ota etäisyyttä ihmiseen

MP ei ole indikoinut tämmöistä tarvetta. On vain sanonut, että joskus vähä ahistaa. Pelkää tosin, että ystävä voi vetää tämän johtopäätöksen, koska hän ei ole alkanut sokerikuorruttaa mielipiteitään.

-ymmärrä, että vaikka sinä hänelle kertoisit päivänselvän asian, jonka sokea reettakin näkee vaikka otsanahallaan; 'älä hyppää sinne kaivoon!'. Hän saattaa silti hypätä sinne kaivoon. Pettymys on sinun tunteesi ja sitä kautta sinun käsiteltävä itsessäsi.

No juuri tämä tämä tämä on se syy, miksi MPtä vähä ahdistaa. Kun hän ymmärtää erityisen hyvin, että mikään sanoma ei nyt mene perille. Ei, vaikka ystävä toistaa askel askeleelta maailman vanhimman toisen naisen saagan. Pettymystä tästä MP ei ole ilmaissut, ainoastaan huolta ja huolen aiheuttamaa ahdistusta.

-vaikkei hän hyppäisikään sinne kaivoon, hän saattaa vatvoa kuukausitolkulla pitäisikö sinne kaivoon kuitenkin hypätä vaikka sokea reettakin osaa vauvapalstalla hokea, että hyvänen aika sillä miehellä on jo toinen nainen, ala hyvä ihminen pitää puoliasi ja valmistautua eroon. Päätös ottaa sen ajan minkä se ottaa ja toivo on vaikea asia nujertaa.

Eiköhän MP ole tämän kirjoitushistoriansa perusteella jo erittäin hyvin oivaltanutkin. Se vaan ei auta häntäkään siinä tilanteessa kun avuttomana kaivon reunalta katselee, miten toinen hyppyä suunnittelee. Silloin voi vähä ahistaa.

Minäkin sanon, että lukekaa ne viestit ja oletelkaa sen jälkeen.

Ottamatta kantaa nyt muuhun asiaan, niin minusta ei ole ok, että vastaa tuolla tavalla toisen puolesta, hänen kirjoitusistaan ja ajattelustaan. 

Maratonparkuja, ei täällä ole tarkoitettu, että sinun jotenkin pitäisi kannustaa ystävääsi. 

Toinen on tuo, että vaikka sinun näkökulmastani ystävä elää elämää, että on vaarassa tai kuilun partaalla, (tuo on sinun sanontasi) niin se on kuitenkin hänen elämäänsä. Hänen on itse se polkunsa kuljettava. Ethän voi kääntää häntä muissakaan asioissa elämään sinun elämääsi tai vain sinun tavallasi ja se on joko hyväksyttäväni tai lopetettava ystävyys.

Tämähän on juuri ystävyyden vahvuus: vaikka ystävät saattavat olla hyvinkin eriluonteisia tai erilaisia ratkaisuissaan niin voivat olla silti ystäviä ja vaihtaa juttelemalla elämänkokemuksia. Se on tavallaan myös rikkaus. Sehän se vasta olisikin helppoa ystävyyttä kun kaveeraisi vain itsensä kaltaisten kanssa joilla olisi aina samat mielipiteet, ratkaisut, elämäntapa jne. Mutta kun se elämä ei näin mene. Ystävyydessä on kaikki elämän kirjo.