Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Eikö tämän palstan voisi jo pikkuhiljaa lopettaa. Se on ollut lähes päivittäin esillä jo yli kolme vuotta. Kyllästyttää. Niin loppuun kaluttu luu.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämän palstan voisi jo pikkuhiljaa lopettaa. Se on ollut lähes päivittäin esillä jo yli kolme vuotta. Kyllästyttää. Niin loppuun kaluttu luu.

Mites semmoinen radikaali ajatus, että sinä keskittyisit jokaiseen muuhun ketjuun ja kirjoittaisit sinne oikein älykkäitä ja fiksuja tekstejä ihan tämän ketjun kiusaksi? Jokainen viesti jonka tänne kirjoitat auttaa ketjua pysymään listoilla!

En ole ehtinyt lukea kaikkea, mitä täällä on kirjoitettu. Luen kyllä ajatuksella myöhemmin. 

Luin jostain japanilaisen ajatuksen, jonka mukaan jos ymmärrät olevasi väärässä junassa, jää pois mahdollisimman pian, sillä muuten paluumatka on sinulle sitä kalliimpi mitä matka jatkuu.

Halusin tuoda ajatuksen tähän. Nimittäin en usko, että on mitenkään merkityksetöntä miten kauan esimerkiksi Hukassa on edelleen junassa. Nyt jo näemme mitä pitkä viiden vuoden matka on tehnyt hänen hyvinvoinnilleen ja mahdollisesti itsetunnolleen. Junasta pois jääminen edellyttäisi jotain muutosta tämän hetkiseen.

Voimaa ja valoa, mutta myös rohkeutta!

Kuurankukka

"Luin jostain japanilaisen ajatuksen, jonka mukaan jos ymmärrät olevasi väärässä junassa, jää pois mahdollisimman pian, sillä muuten paluumatka on sinulle sitä kalliimpi mitä matka jatkuu."

Uponneet kustannukset, tai "sunk cost" ilmiö, on taloustieteessä tunnettu käsite, joka kuvaa rationaalisen päätöksenteon esteenä toimivaa psykologista harhaa. Ihmiset tekevät usein virheellisiä päätöksiä, koska he haluavat "saada takaisin" jo menettämäänsä, vaikka todellisuudessa menetettyä ei voi enää saada takaisin. Näin myös ihmissuhteissakin voi harhaantua ajattelemaan.

Täällä on ollut mielenkiintoista keskustelua avoimista suhteista. En kommentoi enempää asiaa, sillä en tunne sitä lainkaan. Muuta kuin sen, että tuollaisen ratkaisun täytyy mielestäni sopia aidosti kaikille osapuolille. Ei niin, että joku on siinä mukana vastoin tahtoaan. Suhtaudun asiaan niin kuin joulupukkiin. Paljon niitä näkee, mutta aitoa en ole koskaan tavannut. Voihan sellainen silti olla olemassa :)

Hukassa nimimerkin tilanteessa en jotenkin näe mahdollisena avointa suhdetta, joka sopisi kaikille. Näen asian niin, että mies on halunnut suhteen avaamista ja Hukassa on siihen suostunut. Mutta nyt hän on siinä vastoin tahtoaan ja kärsii tilanteesta. Ollaan myös niin syvällä suossa, että pahaa pelkään, että mies ja toinen nainen ovat rakastuneet toisiinsa. Toinen nainen on jo ilmoittanut, että se on joko tai ja Hukassakin on jo väläyttänyt avioeron mahdollisuutta. 

Eli en näe mahdollisuutta avoimeen suhteeseen, joka sopii kaikille. Näen kaksi naista, joilla on särkynyt sydän ja miehen, joka haluaa silti toteuttaa itsekkäitä pyrkimyksiään muiden kärsimyksestä huolimatta.

Väärässä junassa siis ollaan ja kustannukset kasvavat koko ajan.

En muuten tiedä onko murhasuora ja raatorehellinen sama asia? Jälleen opin uuden sanan tässä ketjussa. Olen varmaankin sellainen.

Kuurankukka

 

Kuurankukalla on aika varma tieto siitä, mitä Hukassa pitää tehdä. Hän on valmis povaamaan mitkä kauhut tulevaisuuteen jos ei niin tehdä. Avoimet suhteetkin on joulupukkeja ei niitä ole kun Kuurankukka ei niistä mitään tiedä. Jotenkin kuultaa että on ollut aika kuplainen elämä eikä paljon ole nähty niin siksi on tietysti varmuus miten asiat on. 

"Täällä on ollut mielenkiintoista keskustelua avoimista suhteista. En kommentoi enempää asiaa, sillä en tunne sitä lainkaan. Muuta kuin sen, että tuollaisen ratkaisun täytyy mielestäni sopia aidosti kaikille osapuolille. Ei niin, että joku on siinä mukana vastoin tahtoaan. Suhtaudun asiaan niin kuin joulupukkiin. Paljon niitä näkee, mutta aitoa en ole koskaan tavannut. Voihan sellainen silti olla olemassa :)"

Vannoin itselleni, että en palaa tähän ketjuun, mutta jostain syystä sen teen. Ymmärrän todella hyvin, että avoimen suhteen käsite on todella monelle todella vieras. Tämä ketju on kuitenkin on osoittanut, miten julmia sille vieraudelle ollaan.

En tiedä, ymmärtääkö tämän kirjoittaja, joka sanoo lukeneensa keskustelun, mutta sitten lukemisensa jälkeen suhtautuu parisuhteeseeni tällä tavoin, että miltä se tuntuu. Ei parisuhteeni ole mikään "tuollainen ratkaisu". 

Aivan kuin parisuhteeni olisi hänen mielestään joulupukkimaista esitystä, kuvitelmaa, valetta. En tiedä, haluaako hän loukata tahallaan vaiko eikö ymmärrä loukkaavansa.

Ja nyt todella yritän jättää tämän keskustelun.

Minustakin keskustelu on ollut todella mielenkiintoista, mutta hyväähän en taas kaikilta osin voin sanoa sen olleen. Olen pahoillani tuon kirjoittajan puolesta, joka on selkeästi yrittänyt tuoda omalta kantiltaan esiin, miksi hänestä Hukassa tilanteessa avoin suhde ei ole varmaankaan paras ajatus. Meistä hän on ainut, jolla on ollut asiaan ihan omakohtaista sanottavaa, mutta ketjun luonteen mukaisesti saanut siitä kuraa niskaan aika ikävällä tavalla. Lohdukseen sanon, että luulen, että ihan jokainen meistä tietää, miten koukuttava tämä keskustelu on! Hekin, jotka tulevat vaatimaan sen lopettamista.

Olen havainnut, että vaikka useasti olemme Kuurankukan kanssa aika samoilla linjoilla,  hänellä on paljon...miten sanoisin...vaativampi tapa tuoda ajatuksia julki. Kyllä minustakin klangissa on joskus vähän my way or high way-sävy😉 Sanotaan, että en asiaa tunne ja sitten lausutaan siitä aika vahva mielipide.

Olen samaa mieltä siitä, että Hukassa on nyt tilanteessa, jossa hänellä on paljon ajateltavaa ja sen myötä päätöksiä tehtävänä. Itse ajattelen, että kun huomaa olevansa väärässä junassa voi jäädä risteysasemalle, mennä kahville, ostaa mangojuustokakun pala ja mietiskellä ihan rauhassa, mihin suuntaan ja junaan seuraavaksi astuu. 

Mutta tämä on ihannetilanne. Aina ei sopivaa risteysasemaa ole ja juna menee sinne, minne menee. Silloin on hyvä rauhoittua ja ajatella, että tämä ei nyt ole maailmanloppu. Juna pysähtyy, kun se pysähtyy ja katselen siinä sitten, miten pääsen parhaiten takaisin päin. On kai sielläkin joku paikka, jossa kahville pysähtyä.

En yleisesti ottaen kun elämäntilanteista puhutaan pidä siitä ajatuksesta, että nyt jos et tee niin tai näin niin saatpas nähdä miten sinun käy. Tällaisia on vain tilanteet, jossa henki tai terveys tai lopullinen taloudellinen tuho jne. Sitä ei ole tilanne, jossa vtuttaa ja on paha olla parisuhteessa. Älkää nyt ymmärtäkö taasen väärin: en sano, että MITÄÄN ei pidä tehdä, en sano, että pitää elää parisuhteessa, jossa vtuttaa ja on paha olo. 

Sanon, että on ok ottaa aikaa tehdä päätöksiä juuri niin kauan kuin sitä tarvitsee. Jos se tarkoittaa käväisemistä väärällä junassa väärällä asemalla ja vähän maksaakin ottaa uusi jonnekin muualle, se on ihan ok.

Nimittäin se on sijoitus tulevaisuuteen. Sitten kun on siellä oikealla asemalla tuon kaiken jälkeen, voi olla varma, että tämä se asema on. Ei siellä sitten epäröi, että otinko kiireessä kumminkin väärän junan, kun jäin pois ensimmäisellä asemalla hätäpäissäni siitä väärästä junasta ja sieltä lähti juna vain tänne.

Sanon tämän kokemuksesta, sillä minulla on ollut tapana rempaista ensimmäinen ratkaisu, jonka näen. Isoissakin tulevaisuutta koskevissa tilanteissa.

Nyt vanhemmiten olen oppinut vasta henkäisemään ja kyseenalaistamaan oman ratkaisun teon kykyni. Että olenkos oikeasti niin fiksu, että ensimmäisellä ajattelulla heti teen parhaan ratkaisun😊

T: MaratonParkuja

Mustakin on aika jännää että vielä tänä päivänä kun ihmiset seksin saralla tekee ihan mitä vaan ja lehdetkin siitä kirjoittaa niin avoin suhde kuitenkin nähdään jonain riistosuhteena johon ihmiset päätyy kun eivät muuta saa niin sitten tekevät tuollaisen ratkaisun. Ihan kuin oikeasti kaikki haluaisivat sen pyhän täysin monogaamisen ainoan oikean suhteen ja kaikki muu on sitten itsensä ja muiden pettämistä.

 Voin vakuuttaa ihan oman sukuni perusteella että ilmiö on aika vanha. Siitä todellakaan vaan ei ole puhuttu ja se on salattu. Nuorena ihmettelin miksi enää en ihmettele.

Äärettömän mielenkiintoista keskustelua on käyty.

Sinulle, joka olet kirjoittanut omasta avoimesta suhteestasi haluan sanoa, että kiitos että olet kertonut ja vääntänyt rautalangasta. Vaikka, en itseäni osaa nähdä avoimessa suhteessa niin uskon, että se toimii toisilla. Minusta se vaatii kaksi ihmistä, joille se alkujaankin on toiveena. 

Tässä on nyt minusta käyty kahta keskustelua aiheen ympärillä, eli yleisesti avoimen suhteen asioita ja sitten taas Hukassa nimimerkin tilannetta, jossa minusta avoin suhde on kirosana.

Avoin suhde ei olisi minun juttu, mutta se mitä itse mietin on se, että vaikka tapaamani mies ilmoittaisi olevansa avoimessa suhteessa niin miten ihmeessä siihen voisin luottaa. Jos siis olisin se "toinen nainen", enkä itse hakisi mitään vakavaa. Ja siis en osallisena haluaisi olla pettämisessä, vaan haluaisin hetken hupia. Ei minun tätä tarvitse miettiä.

Haluan kiittää myös Sinua / Teitä joka olette rohkeasti kirjoittaneet "toisen naisen" roolissa olosta.

28 v yhdessä 

Kuten Hukassa olevan tilanteesta huomataan moni on suhteessaan antaen toiselle miltei kaikki anteeksi ja mahdollistaa toisen toiminnan kun ei pysty luopumaan eikä luovuttamaan. Ymmärrän tämän kun tunteita toista kohtaan vielä on toivoa, että jos kuitenkin. Ymmärrän Hukassa olevan  tilannetta, siis ettei ole tehnyt ratkaisua kun ei ole siihen valmis. 

Miten ovat nämä avoimessa suhteessa olevat? Kovin täällä tähdennetään, että siinä ei ole mitään huonoa jos molemmat ovat samaa mieltä. Mutta, mutta...Miten voi kuitenkaan olla varmaa etteikö se toinen ole hiukan samasta syystä avoimessa suhteessa kuin nyt Hukassa oleva puoliavoimessa omassa suhteessaan. Kun on tunteita toista kohtaan niin sallii toiselle miltei mitä vaan kun ei halua luopua. Jospa se toinen kuitenkin tuntee mustasukkaisuutta, pahaa mieltä, ahdistusta jne. Mutta ei halua eikä uskalla kertoa kun on itse vapaaehtoisesti avoimeen suhteeseen lähtenyt tai suostunut. 

Jotenkin nyt vain uskon, että avoimessa suhteessa pätee ihan samat kuviot kuin muissakin missä on tunteita ja rakkautta. Ei avoin suhde takaa mitenkään etteikö toinen, hän joka välittää enemmän tai on herkempi, jollain tasolla kuitenkin ahdistu tai koe vaikeita tunteita. Vaikka olisikin sovittu ettei ulkopuolisiin ihastuta ja ollaan uskollisia muussa kuin seksissä. Usein on myös niin, että toinen on aktiivisempi hakemaan seuraa kuin toinen. Se on sovittu, mutta silti voi olla, että sovittu kun ei muuta voi kun kokonaan menettämisen pelko. Ei avoin suhde ole ratkaisu, että ihminen silloin tunne-elämältään jotenkin muuttuukin toiseksi ja kovanahkaiseksi usein juuri kiltit ja taipuisat saattavat suostua avoimeen suhteeseen vahvan kanssa. Silloin taipuisalle toisen vierailla käynti on ihan yhtä suuri tuska kuin ei- avoimessakin suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuten Hukassa olevan tilanteesta huomataan moni on suhteessaan antaen toiselle miltei kaikki anteeksi ja mahdollistaa toisen toiminnan kun ei pysty luopumaan eikä luovuttamaan. Ymmärrän tämän kun tunteita toista kohtaan vielä on toivoa, että jos kuitenkin. Ymmärrän Hukassa olevan  tilannetta, siis ettei ole tehnyt ratkaisua kun ei ole siihen valmis. 

Miten ovat nämä avoimessa suhteessa olevat? Kovin täällä tähdennetään, että siinä ei ole mitään huonoa jos molemmat ovat samaa mieltä. Mutta, mutta...Miten voi kuitenkaan olla varmaa etteikö se toinen ole hiukan samasta syystä avoimessa suhteessa kuin nyt Hukassa oleva puoliavoimessa omassa suhteessaan. Kun on tunteita toista kohtaan niin sallii toiselle miltei mitä vaan kun ei halua luopua. Jospa se toinen kuitenkin tuntee mustasukkaisuutta, pahaa mieltä, ahdistusta jne. Mutta ei halua eikä uskalla kertoa kun on itse vapaaehtoisesti avoimeen suhteeseen lähtenyt tai suostunut. 

Samalla tavoin kuin monogamisissa parisuhteissa myös avoimessa suhteessa kummallakin osapuolella on vastuu omasta itsestään ja tunteistaan. Minusta on outo ja kummallinen ajatus, että minun pitäisi lähteä parisuhteessa holhoamaan ja ottamaan vastuuta toisesta osapuolesta. Joka kuitenkin on aikuinen, täysivaltainen ihminen. Ja mistä sitä nyt voi ikinä muutenkaan olla varma, mitä toinen tuntee ja ajattelee, jos se on ristiriidassa sanojen kanssa?

Jos jokin ei tunnu hyvältä, on oma tehtävä kertoa se. Jos sanominen tai sen seuraukset ahdistavat tai pelottavat, pitää kohdata nuo vaikeat tunteet ja nostaa kissa pöydälle niistä huolimatta. Ei sitä, että toisen osapuolen tehtävä on telepaattisesti lukea mitä mielessä liikkuu ja ottaa tehtäväkseen poistaa toisen ikävät tunteet. Jos jää roikkumaan suhteeseen, joka satuttaa itseä, on kyse kirjaimellisesti (läheis)riippuvuudesta. Ja silloin on ehkä parasta ihan keskenään etsiä itseään, eikä ratkaisua vaikeisiin tunteisiinsa toisesta.

Tämä ei koske missään tapauksessa pelkästään avoimen suhteen herättämiä tunteita, vaan parisuhdetta ja elämää ylipäänsä. On jokaisen oma tehtävä huolehtia omista tarpeista ja niiden ilmaisemisesta, koska kukaan ulkopuolinen ei voi edes tietää, mitä ne ovat.

Sama myös Hukassalle. Jos hänestä tuntuu, että hän ei halua olla (enää) missään tapauksessa avoimessa suhteessa, on se hänen tehtävänsä kertoa toiselle osapuolelle.

-Liekki

"Avoin suhde ei olisi minun juttu, mutta se mitä itse mietin on se, että vaikka tapaamani mies ilmoittaisi olevansa avoimessa suhteessa niin miten ihmeessä siihen voisin luottaa." 

No eihän kenenkään sanaan missään asiassa voi luottaa. Mistä sen tietää, että sinkkumies on sinkku? Tai eronnut? Miten ihmeessä siihen, että sanoo olevansa avoimessa suhteessa on vaikeampi luottaa?

Nämä just on outoja asenteita. Tuollainen ratkaisu. Ilmoittaisi olevansa.

Itselläni tästä on kokemusta enoni ja tätini kautta. Kyllä heillä oli meille lapsille ja muutoinkin päin ihan tavallinen suhde, vanhempana sain tietää, että se on aina ollut avoin. Tuli ilmi yhtä kautta. Jotenkin minäkin pidän tosi loukkaavana näitä ennakkoluuloja, rakkaita ja hyviä ja rehellisiä ja reiluja ihmisiä.

Toisin sanoen siis, sinäkin näkisit ihmisen epäluotettavaksi, kun hän rehellisesti kertoo olevansa avoimessa suhteessa. Mutta et epäröisi, kun joku sanoo, että on eronnut sinkku.

"Sanon tämän kokemuksesta, sillä minulla on ollut tapana rempaista ensimmäinen ratkaisu, jonka näen. Isoissakin tulevaisuutta koskevissa tilanteissa."

Taidat olla MP Hukassan kanssa tässä päätösten teossa ja rajanvedossakin aika vastakkaisissa janan päissä. Sinulla on ollut taipumus tehdä voimakkaita isoja päätöksiä nopeasti. Hukassa katsoo katsoo ja harkitsee, katsoo muualle ja vielä harkitsee. Minusta vaikuttaa myös vähän siltä, ettet MP välttämättä ehkä ihan tavoita sellaista tilannetta, jossa ihmisellä oikeasti on joitain haasteista tunnistaa ja laittaa omia rajojaan? Minun silmääni näyttää, että tämä on saattanut vaikuttaa siihen, miten olet välillä tulkinnut joitakin kirjoituksia, joissa puhutaan rajanvedon tärkeydestä ja kehotetaan miettimään näitä asoita, jotta hankala tilanne omassa mielessä tätäkin kautta selkenisi.

Ehkä siis MP.n on hyvä opetella malttia ja harkintaa, mutta ehkä Hukassan opettelun aiheet voivat olla erilaisia, sillä hänellä sitä malttia ja harkitsemista vaikuttaa olevan omasta takaa jo muillekin jakaa.

Ja kuten aiemmin itsekin olen kirjottanut, minusta on tärkeää edetä omaa vauhtia asioiden käsittelyssä, nopeampaahan ei eteenpäin kukaan voi päästäkään kuin mitä omaa tahtiaan omilla rahkeillaan. Ja kukaan toinen ei voi puolestasi elämäsi matkaa tehdä. Kokemukset on itse läpikäytävä vaiheineen. Ja kuten jossain itse vähän maailmankatsomuksestani mainitsin, niin jokaisella on paljon opittavaa ja koettavaa elämän varrella.

Matka on oleellinen asia, ei aina niinkään vain päämäärä, ja se on kuljettava, koettava ja elettävä itse niissä vaikeissakin asioissa. Toiset voivat olla vain tukena ja apuna, joskus ehkä jopa kantavat sinua pätkän, mutta he eivät silti voi tehdä matkaa puolestasi.

Itsekin olen ollut sellaisessa tilanteessa ja rikkovassa epäterveessä suhteessa, jossa jotkut ystäväni ovat minua kehottaneet aika suoraviivaisesti vain lähtemään. Se ei ole tuntunut aina hyvältä. He eivät ole nähneet, että minulla on johonkin ratkaisuun päästäkseni vielä paljon matkaa ja asioita käsiteltävänä. Silloin sitä kokee jäävänsä ennemminkin yksin oman vaikean tilanteensa kanssa, ja tällaisen ystävän hyvää tarkoittavat, joskus jo turhautuneetkin, kehotukset eivät tunnu enää tuelta, vaan painostukselta. Mikä ei valitettavasti kyllä sitten auta siinä tilanteessa.

Rakkaus on myös valtavan iso voima, jonka mahtia ja vaikutusta ei voi aliarvioida. Sellaisessakin tilanteessa, että suhde lopulta rikkoo ja vie terveyden. Eikä ole mikään pikkujuttu, kun ihminen menee ihan rikki. Se ei ole mukavaa maaseutumatkailua pystähtyen vieraalla asemalla.

Itse tiedän, että olisin säästynyt paljolta, kun en olisi noussut suhteessani sille viimeiselle matkalle. Tiesin myös, ettei minun pitäisi. Se oli kuitenkin minun matkani. Tein parhaani sillä mitä minä tiesin, tunsin ja osasin. Mutta en tiedä kauanko niitä palasia keräilen ja mitä saan kursittua kasaan ja millä tavoin. Toivoisin, että Hukassan tie on helpompi. 

Ilmeisesti nämä, jotka peräänkuuluttavat, että jokaisella on vastuu omasta suhteestaan ja pitää kertoa miltä tuntuu eikä jäädä kärvistelemään ei ole käsitystä, että ihmiset ovat erilaisia. Esimerkiksi kyllä minulla on vastuu myös sen toisen, rakastamani ihmisen,  olotilasta. Jos huomaan olevani jotenkin vahvempi tai tunteettomampi niin yritän asettua toisen asemaan ja nahkoihin. En halua käyttää väärin sitä, että toinen saattaakin olla kiltimpi tai herkempi. Aika tuntematonta olisi jos vain toimisi omaa nokkaansa ajatellen ja toinen roikkuukin mukana jos roikkuu. Kyllähän molempien pitäisi huolehtia suhteen hyvinvoinnista ja myös siinä olevien ihmisten. 

Mutta kun kaikki eivät näin toimi ja eivät edes tajua tai halua tajuta. Jos, niin tavalliseen tai avoimeen suhteeseen, menee kaksi tunnemaailmaltaan ja luonteeltaan kovin erilaista ihmistä, niin vaarana on juuri toisen liiallinen myöntyminen. Silloin on myös vaarana, että toinen sen joko alunperinkin tajuaa tai sitten suhteen myötä ja joko tahtomattaan tai tahtoen alkaakin toimia suhteessa omaksi edukseen. Onhan näitä ollut iät ja ajat, ei se ole uusi ilmiö. Onko siis vain oikeutettua roisimman ihmisen toimia niin, että kun se toinen ei valita, niin minähän olen oikeutettu ja oma vikansa kun on niin nyhverö. 

On turha edes kuvitella, että jos on määrätynluonteinen ihminen etteikö toimi oman etunsa mukaisesti kun siihen saa mahdollisuuden. Sehän on itsestään selvää. Myös silloin toimintansa monesti mitätöi tai vetoaa johonkin, kuten Hukassa olevan mies, että mene sinäkin vieraille. Tietäen, että toinen tuskin menee tai potee siitä ainakin huonoa omaatuntoa. 

Kyllä elämässä, niin myös suhteissa, toimii vahvemman ja suhteessa vähemmän tuntevan laki. Jos joku suhteessaan haluaa sitä valtaansa käyttää niin myös käyttää. Eikä voi syyttävää sormea yksin osoittaa, että mitäs läksit kikkelis kokkelis. Usein myös nämä vahvemmat ovat hyviä manipuloijia. 

Nyt olen Liekin kanssa niin samoilla linjoilla, että toinneeko edes kirjoittaa! No, enhän malta olla sanomatta mielipidettäni joka asiaan.

Minusta tuntuu, että ajatus siitä, että joku yksinkertaisesti ei ole seksuaalisesti mustasukkainen on todella monelle aivan mahdoton. Tuo joka kertoi omasta suhteestaan sanoi suoraan, että tästä huolimatta heidän suhteensa on aivan samalla tavoin haavoittuva kuin kaikkien muidenkin. Että sitä "uhkaa" ihastumiset, rakastumiset, kommunikaatiovaikeudet, jne jne tyystin samoin kuin muidenkin suhteita.

Luulen, että monelle on vain se maailman pahin peikko, että toinen harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa. Ajatus on niin kamala, että ei voi mitenkään ymmärtää, että sitä sietämään (koska heille se olisi sitä) pystyy vain itsensä tukahduttamalla ja pakottamalla.

On aivan mahdoton ajatus, että joku ajattelee täysin päinvastoin. Että jos joutuisi elämään suhteessa, jossa ei saa omaa seksuaalisuuttaan toisinaan avoimesti elää muiden kanssa, joutuisi pakotetuksi ja tukahduttamaan itsensä. Minuun kolahti todella, kun täällä kirjoittava sanoi, että hänkin ansaitsee olla parisuhteessa oma itsensä.

Kuinkahan moni oikeastaan ehkä tekee niin? Siis olisi mieluummin avoimessa suhteessa, mutta koska se nyt vain on niin epäilyttävää, antaa epärehellisen kuvan, antaa kuvan ihmisestä, joka ei kykene välittämään kenestäkään vaan käyttää ainoastaan ihmisiä ja mitä vielä ja sitä vielä, ei tulisi mieleenkään kenellekään sellaista suhdetta ehdottaa. 

Mieluummin sitten hautaa nämä toiveet  Sallii mitä vaan, koska ei jaksa enää omana itsenään parisuhdetta toivoa.

Kenties tässä asiassa on atavistinen pelko, ei nyt aleta sallimaan tämmöisiä kun kohta kenties omakin partneri saa päähänsä löytäneensä itsensä ja tämmöinen mistä minä en tykkää, yleistyy.

Asiaa ei tietysti auta nämä "avoimet suhteet", joita halutaan, kun halutaan vaan panna vierasta. Mutta eikö siinäkin - tai oikeastaan juuri siinä - tulekin se aikuisten vastuu, eli tehdä selväksi, kummasta todellakin on kyse ja setviä asiat sitten sitä kautta.

Voin suoraan sanoa senkin, että jos oma mieheni nyt tulisi luokseni selittämään, että on havainnut itsessään sen piirteen, että haluaakin avoimen suhteen, kysyisin kun naurultani pystyisin, että kuka se on ja miten vakavaa se on. 

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti nämä, jotka peräänkuuluttavat, että jokaisella on vastuu omasta suhteestaan ja pitää kertoa miltä tuntuu eikä jäädä kärvistelemään ei ole käsitystä, että ihmiset ovat erilaisia. Esimerkiksi kyllä minulla on vastuu myös sen toisen, rakastamani ihmisen,  olotilasta. Jos huomaan olevani jotenkin vahvempi tai tunteettomampi niin yritän asettua toisen asemaan ja nahkoihin. En halua käyttää väärin sitä, että toinen saattaakin olla kiltimpi tai herkempi. Aika tuntematonta olisi jos vain toimisi omaa nokkaansa ajatellen ja toinen roikkuukin mukana jos roikkuu. Kyllähän molempien pitäisi huolehtia suhteen hyvinvoinnista ja myös siinä olevien ihmisten. 

Mutta kun kaikki eivät näin toimi ja eivät edes tajua tai halua tajuta. Jos, niin tavalliseen tai avoimeen suhteeseen, menee kaksi tunnemaailmaltaan ja luonteeltaan kovin erilaista ihmistä, niin vaarana on juuri toisen liiallinen myöntyminen. Silloin on myös vaarana, että t

Minulla on varsin hyvä käsitys siitä, että ihmiset ovat erilaisia. Minusta Hukassa tekee juuri tuota, mistä sinä puhut. Eli lähtee ajattelemaan miehensä ja tämän kakkosnaisen tunteita ja toimimaan sen perusteella, että kunnioittaisi omiaan. Se, mistä arvomaailmasta toimintatapa lähtee, ei sinänsä tee siitä yhtään jalostuneempaa.

Tämä siis sellaiselta ihmiseltä, joka tajusi itse vastuuttavansa toisia ääneenlausumattomista tunteistaan ja ajatuksistaan. Olen myös pyrkinyt suojelemaan toista osapuolta pettymyksiltä vain huomatakseni, että hän tilaisuuden tullen on surutta puukottanut minua selkään.

Lisäksi: jos uskottelee itselleen, että vain "vahvempi" manipuloi näissä kuvioissa, niin on korkea aika tarkastella asian toista puolta. Mitä muuta se omista tunteista vaikeneminen on kuin manipuloimista epämieluisten seurausten välttämiseksi? Tässä vaiheessa elämää näen tällaisen omien tunteiden jemmaamisen toiselta monessa suhteessa yhtä suurena luottamuksen pettämisenä kuin sen, mitä perinteisesti mielletään pettämiseksi.

Siinähän nimittäin yrittää esittää toiselle jotain aivan muuta kuin on. Eikä ole valmis ottamaan sitä riskiä, että toinen ei haluakaan olla sen todellisen itsen kanssa. Jos tällaisen toiminnan haluaa mieltää kiltteydeksi ja herkkyydeksi, niin ovathan ne sanoja. Minulla olisi joitain muitakin.

Peiliin katsominen ja tämän myöntäminen oli aikanaan vaikeaa. Mutta myös äärettömän palkitsevaa.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

"Avoin suhde ei olisi minun juttu, mutta se mitä itse mietin on se, että vaikka tapaamani mies ilmoittaisi olevansa avoimessa suhteessa niin miten ihmeessä siihen voisin luottaa." 

No eihän kenenkään sanaan missään asiassa voi luottaa. Mistä sen tietää, että sinkkumies on sinkku? Tai eronnut? Miten ihmeessä siihen, että sanoo olevansa avoimessa suhteessa on vaikeampi luottaa?

Nämä just on outoja asenteita. Tuollainen ratkaisu. Ilmoittaisi olevansa.

Itselläni tästä on kokemusta enoni ja tätini kautta. Kyllä heillä oli meille lapsille ja muutoinkin päin ihan tavallinen suhde, vanhempana sain tietää, että se on aina ollut avoin. Tuli ilmi yhtä kautta. Jotenkin minäkin pidän tosi loukkaavana näitä ennakkoluuloja, rakkaita ja hyviä ja rehellisiä ja reiluja ihmisiä.

Toisin sanoen siis, sinäkin näkisit ihmisen epäluotettavaksi, kun hän rehellisesti kertoo olevansa avoimessa suhteessa. Mutta et epäröisi, ku

Missään en kyllä kirjoittanut, että en epäröisi jos kyseessä olisi eronnut sinkku.

No, tässäkin ketjussa on keskusteltu miehistä, jotka väittävät olevansa avoimessa suhteessa etsiessään muuta hupia. Mutta vaimo kotona ei tiedä olevansa avoimessa suhteessa.

Totta on se, että päässäni tapahtui "yleistäminen" ja ajatusharha, pahoitteluni siitä.

Ihmisen sanaan pitäisi voida luottaa, mutta kieltämättä iän tuoma "elämänkokemus" välillä saa hieman kyyniseksi. Pääosin kyllä edelleen haluan luottaa ihmisen hyvyyteen.

Omat rajat, oma rehellisyys ja sillä mennään.

28 v yhdessä 

Itse tiedän, että olisin säästynyt paljolta, kun en olisi noussut suhteessani sille viimeiselle matkalle. Tiesin myös, ettei minun pitäisi. Se oli kuitenkin minun matkani. Tein parhaani sillä mitä minä tiesin, tunsin ja osasin. Mutta en tiedä kauanko niitä palasia keräilen ja mitä saan kursittua kasaan ja millä tavoin. Toivoisin, että Hukassan tie on helpompi. 

Tuota noin. Anteeksi, olen tainnut käyttää liian koukeroista kieltä, mutta tuota minä olen kyllä yrittänyt sanoa koko ajan. Innostuin nyt varmaan liikaa Kuurankukan junavertauksia käyttämään.

Minä olen nopeiden päätöksien ja vahvojen rajojen ihminen, kyllä. Senpä vuoksi voinkin omasta kokemuksestani sanoa, kuten yritin, että toisten kannattaa tehdä minua fiksummin. Ottaa aikaa ja keskittyä muuhunkin kuin omiin rajoihinsa. Enemmän omiin tavoitteisiin ja itseensä.

Kyllä olen yrittänyt johdonmukaisesti (ja ehkä hieman toisten kanssa vastakkaisesti, ehkä) sanoa, että minun mielestäni Hukassa ei ole tarpeen tehdä yhtään päätöstä yhtään nopeammin kuin hänestä itsestään tuntuu. Siitä olen saanut palautetta, että en ymmärrä, että suhteen pitää loppua tai se tuhoaa Hukassan, noin oikaisten sanottuna.

Se on vakava huolenaihe. Mutta niin on sekin, jos huomaa tehneensä päätökset vastoin itseään eikä ole ikään kuin ennättänyt itsekään sisäistää niitä kokonaisuudessaan.

Jos lukaiset viestini uudelleen tällä selityksellä, se toivottavasti aukeaa paremmin.

T: MaratonParkuja

"No, tässäkin ketjussa on keskusteltu miehistä, jotka väittävät olevansa avoimessa suhteessa etsiessään muuta hupia. Mutta vaimo kotona ei tiedä olevansa avoimessa suhteessa."

Noh. Jos ihan rehellinen olen niin kyllä se voi olla että tuosta syystähän sitä asiaa enemmän epäillään. On sekin totta.

Kai sitä vaan toivoo, että ihmisten väliset tunnelataukset ja kemiat toimii sen verran, että valehteluakin jotenkin tunnistaa. Ja enemmän ehkä rassaa kuitenkin nuo väitelmät että avoimessa elävät on semmoisia ne pettää kaikkia ja pakottaa suhteisiin kanssaan kun toinen ei kykene sanomaan että ei halua.

Että on aika kamalia ihmisiä siis.