Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

jatkuu...

Muistini on vähän kehno, niin että oikaista saa, jotain olennasta tähän aiheeseen liittyen minulta nyt unohtuu. Mitkä olivat sovitut asiat ja rajat, muuta kuin rehellisyys, kun alettiin tähän avoimeen suhteeseen? Vai onko koko ajan ja nimenomaan ollut kyse pääasiassa vain siitä, ettei mies kertakaikkiaan osaa olla rehellinen? Olisiko kaikki ok, jos tämä asia korjaantuisi? Oisiko avoin suhde ollut ok, jos mies olisi ollut vain rehellinen? Olisiko suhde toiseen naiseen Hukassalle silloin myös ok?

Jos taas avoin suhde taas ei ole realistinen vaihtoehto, niin pitäisikö viimeinkin siitä käsitteestä ja toimintamallista jo ihan selvästi sanoittamallakin noiden kolmen kesken luopua. Toisi ehkä taas uuden asteen selvyyttä tilanteeseen, jos tätä asiaa ei ole selväksi vielä käsitelty ja puhuttu.

Tämä kirjoitus nyt oli tällainen heitto vain tarkastella asiaa eri näkökulmasta. Mutta tämä avoin suhdehan on se konsepti kuitenkin on, mihin koko kolmikko suostumuksellaan lähti.

Ehkä herättelen tässäkin osin taas sen tunnistamista, mikä oikeasti sopii ja käy itselle ja mikä ei, ja milloin on aika se sanoa selvästi muillekin. Itse sanoisin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tai sitten, ihan todella, yrittää sitä avointa suhdetta ja laittaa se johonkin järkevään malliin. En näe mieltä seurata mukana "ikuisesti" jossain itsekin ihan pallo hukassa olevan miehen pyörittämässä epämääräisessä härdellissä, jossa hyvä olo ei ole kenelläkään. Itsekin voi ottaa oman elämänsä ohjia käteensä tavalla jos toisella, jos toisen johdattama meno ei miellytä ja se karuselli jo kovasti pyörryttää ja saa pahoinvoivaksi.

Ja jos tilanne onkin nyt jo se, että tuo toinen nainen oikeasti jo sai tarpeekseen ja jätti miehen lopullisesti taakseen, niin edelleen Hukassan pohjatilanne miehensä kanssa ei ole muuttunut. Hän on edelleen avoimessa suhteessa, ja mies seilaa sinne tänne. Tarvii varmaan silti tehdä jotain, vaikka toinen nainen poistuisikin kuvioista. Kyllä omaa elämäänä saa järjestää itselleen sopivaksi, eikä olla vain virtojen vietävissä sekä muiden halujen ja päätösten varassa.

Minä voin puhua vain omasta puolestani, tietenkin, mutta kokemukseni on, että juuri koskaan nämä avoimet suhteet eivät toimi tilanteessa, jossa suhde avataan jonkun kriisin tai jomman kumman ihastuksen tai jonkun yleensä tämmöisen seikan vuoksi. Että ensin eletään vuosia perinteissä liitossa ja sitten avataan se.

Ne toimivat vain silloin kun niihin alunperin lähtee kaksi ihmistä, jotka haluavat olla avoimessa suhteessa. Itselleni on itsestään selvyys, että en edes yritä suhdetta ihmisen kanssa, joka haluaa millään tavalla sen perinteisen parisuhteen. 

Ei se toimi. Se halu olla vain kahdestaan suhteessa on niin vahva, että väkisin siinä ne toiset ovat uhka ja mustasukkaisuuden aihe. Tässä keskustelussa joku käytti hyvää sanaa, oliko se seksuaalinen mustasukkaisuus. On ihmisiä, joilla sitä on ja heitä, kenellä ei ole tai on hyvin vähän. Ja jos sitä on, niin ei se miksikään muutu.

Ja sanottakoon sekin, että ikinä en tekisi itse kenellekän tuommoista kuin Hukassa mies.

"Jotenkin ehkä tuntuu unohtuvan, että Hukassa todella elää koko ajan avoimessa suhteessa (huonosti toimivassa sellaisessa). Hän ei missään vaiheessa ole tainnut sanoa miehelleen näiden viimevuosien varrella, että hei, tätä avointa suhdetta on nyt kokeitu pitkään, ja huomaan, että itse asiassa se ei kyllä sovi minulle, enkä halua elää avoimessa suhteessa tällaista kokeilua enempää, haluan elää yksiavioisessa suhteessa. Palataanko perinteiseen kaavaan, mitä sanot? Tai hei, tämä avoin suhde ei toimi tällaisena, pitäisikö meidän muuttaa sitä tavalla x ja y? "

Pakko nyt laintata itseäni tuon kappaleen osalta. Sillä tämähän ei varmasti ihan tällaisenaan kokonaisuutta katsoen, eikä näin mustavalkoisena, pidä paikkansa. Hukassahan kuitenkin nimenomaan ainakin sitä rehellisyyttä, on mieheltä pitkän ajan kuluessa muistaakseni useamman kerran peräänkuuluttanut ja korostanut, että pahoittelut virheellisestä kärjityksestä.

Mielestäni on ihan ajatusleikin vuoksi kyllä ihan hyvä mietiskellä myös erilaisia "laatikon ulkopuolelta" ratkaisuja. Tietysti kun tilanne on päällä ja ahdistusta pukkaa, se ei ole leikkiä, niin voi olla vaikeaa lähteä miettimään erilaisia mitä voisi tehdä-skenaarioita. 

Olen saanut avoimista suhteista, siis niistä toimivista, samanlaisen kuvan kuin edellinen (jos on vielä edellinen:-) kirjoittaja, eli että pitää olla tietynlainen asennoituminen parisuhteeseen ylipäätään jo siihen lähdettäessä. Kenties kyyninen minäni ylipäätään vähän ajattelee, että kätevästi sitä suhdetta halutaan alkaa avaamaan siinä vaiheessa, kun se uusi, joka sopisi hyvin avauspartneriksi on jo löytynyt.

Monet täällä ovat pohdiskelleet, että jotainhan suhteelle on täytynyt jo siinä vaiheessa tapahtua, kun tämmöinen halu nyt jostain esiin pompsahti ja olen kyllä siitä samaa mieltä. Eli jos suhde pitää avata, koska on vähän tylsää, niin mistäpä se kertoo?

Toisin sanoen, en tiedä, voisiko toimia se, että nyt vain hyväksytään olemassa oleva tilanne ja yritetään tehdä siitä mahdollisimman hyvä. Koska kyseessähän on asian hyväksyminen, ei sen haluaminen.

Paitsi siis mieshän kyllä haluaa ja naisten tulisi hyväksyä.

T: MaratonParkuja

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on ihan ajatusleikin vuoksi kyllä ihan hyvä mietiskellä myös erilaisia "laatikon ulkopuolelta" ratkaisuja. Tietysti kun tilanne on päällä ja ahdistusta pukkaa, se ei ole leikkiä, niin voi olla vaikeaa lähteä miettimään erilaisia mitä voisi tehdä-skenaarioita. 

Olen saanut avoimista suhteista, siis niistä toimivista, samanlaisen kuvan kuin edellinen (jos on vielä edellinen:-) kirjoittaja, eli että pitää olla tietynlainen asennoituminen parisuhteeseen ylipäätään jo siihen lähdettäessä. Kenties kyyninen minäni ylipäätään vähän ajattelee, että kätevästi sitä suhdetta halutaan alkaa avaamaan siinä vaiheessa, kun se uusi, joka sopisi hyvin avauspartneriksi on jo löytynyt.

Monet täällä ovat pohdiskelleet, että jotainhan suhteelle on täytynyt jo siinä vaiheessa tapahtua, kun tämmöinen halu nyt jostain esiin pompsahti ja olen kyllä siitä samaa mieltä. Eli jos suhde pitää avata, koska on vähän tylsää,

Oma tarkoitukseni ja lähtökohtani tähän "laatikon ulkopuolelta" -pohdintaani ei ollut ajatusleikki, vaan tarkoitus oli oikeasti tuoda mahdollisesti esiin, eri näkökulmasta tarkasteltuna, asioita ja palikoita, joista Hukassalle sattaisi oikeasti olla toivottavasti jotain apua ja hyötyäkin pitkittyneen vaikean tilanteen käsittelemisessä ja hyvään ratkaisuun pääsemisessä.

"Monet täällä ovat pohdiskelleet, että jotainhan suhteelle on täytynyt jo siinä vaiheessa tapahtua, kun tämmöinen halu nyt jostain esiin pompsahti ja olen kyllä siitä samaa mieltä. Eli jos suhde pitää avata, koska on vähän tylsää, niin mistäpä se kertoo?"

Itse kyllä veikkaisin, että Hukassan miehellä on itsensä kanssa vähän isompikin kysymyksiä, mitkä ovat asian takana, ei välttämättä se, että on ollut vain tylsää. 

Jos tylsistymisestä on ollut kyse, niin eiköhän mies alkaisi olla vauhdista ja vaarallisista tilanteista saanut pikkuhiljaa jo tarpeekseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on ihan ajatusleikin vuoksi kyllä ihan hyvä mietiskellä myös erilaisia "laatikon ulkopuolelta" ratkaisuja. Tietysti kun tilanne on päällä ja ahdistusta pukkaa, se ei ole leikkiä, niin voi olla vaikeaa lähteä miettimään erilaisia mitä voisi tehdä-skenaarioita. 

Olen saanut avoimista suhteista, siis niistä toimivista, samanlaisen kuvan kuin edellinen (jos on vielä edellinen:-) kirjoittaja, eli että pitää olla tietynlainen asennoituminen parisuhteeseen ylipäätään jo siihen lähdettäessä. Kenties kyyninen minäni ylipäätään vähän ajattelee, että kätevästi sitä suhdetta halutaan alkaa avaamaan siinä vaiheessa, kun se uusi, joka sopisi hyvin avauspartneriksi on jo löytynyt.

Monet täällä ovat pohdiskelleet, että jotainhan suhteelle on täytynyt jo siinä vaiheessa tapahtua, kun tämmöinen halu nyt jostain esiin pompsahti ja olen kyllä siitä samaa mieltä. Eli jos suhde pitää avata, koska on vähän tylsää, niin mistäpä se kertoo?

MaratonParkuja osuu tässä naulan kantaan. Harvemmin kai kukaan ehdottaa kumppanilleen suhteen avaamista, jos kaikki sujuu hyvin ja keskinäistä kemiaa ja haluja löytyy edelleen. Sen sijaan sitten, kun se alkuperäinen suhde on jo väljähtynyt tai peräti ajautunut karikkoon, on tietysti luontevaa ottaa puheeksi suhteen avaaminen. Etenkin tämä tarve korostuu, jos sopiva uusi kumppani on jo löytynyt ja omatunto kolkuttaa, kun kutenkin kulissit pitäisi vielä toistaiseksi pitää edes joten kuten pystyssä, koska lapset, talo, laina jne jne.

Lisään vielä ihastumisesta avoimessa suhteessa, kyllähän sitäkin tapahtuu. Mutta tässä kohtaa avoin suhde ei paljon eroa perinteisestä, eli kyllä siinäkin tunnistetaan, että kyse on vain ihastumisesta, joka menee ohi aikanaan. Tai jos ei mene, edessä on ihan samanlainen punninta kuin perinteisessä, että voidaanko sitten enää yhdessä jatkaa.

Mutta ainakaan meillä ei kuitenkaan niitä toisia partnereitä oikeasti ole koko ajan vieressä ja koko ajan haeta uutta ja kaikki ovat tähän mennessä jääneet lyhyiksi kohtaamisiksi eikä niitä ole määrällisesti montakaan. Ei tämä mitään elämän kestävää orgiaa ole.

Oikeastaan tarkemmin kysymys on vain siitä, että seksuaalisesti ei ole pakko puolison vuoksi kieltäytyä, jos sattuu kohtaamaan viehättävän ihmisen ja hänellä ei ole mitään järjestelyä vastaan. Voin sanoa, että ei se kovin yleistä ole, varsinkaan kun toisaalta emme lähde tietoisesti toiseksi osapuoleksi mihinkään pettämiskuvioihin tai just muihin draamoihin.

"Oma tarkoitukseni ja lähtökohtani tähän "laatikon ulkopuolelta" -pohdintaani ei ollut ajatusleikki, vaan tarkoitus oli oikeasti tuoda mahdollisesti esiin, eri näkökulmasta tarkasteltuna, asioita ja palikoita, joista Hukassalle sattaisi oikeasti olla toivottavasti jotain apua ja hyötyäkin pitkittyneen vaikean tilanteen käsittelemisessä ja hyvään ratkaisuun pääsemisessä."

Ainakaan itse en pystyisi alkamaan vastaamassa tilanteessa jossa mies painostaa ensin siihen että saa pitää jonkun ystäväpanon ja sitten paljastuu että valehtelee milloin on hänen kanssaan ja sitten suree kun ystävyys ei riitäkään tällä panolle ja kertoo että siksi ei kun kummallakin on tunteita niin vaan rauhassa miettimään että hei tarkastellaas nyt eri näkökulmasta josko sitten vielä voisin venyä siihen että tää onkin ok.

Ratkeaahan se tilanne tosiaan tuollakin eli että Hukassa ottaa vielä yhden venymisasennon jotta mies voi pitää ei enää ystävyys vaan tunnetason panoa. Tosin tuskin se toinen tähän enää suostuu että teoreettiseksi menee.

"Oma tarkoitukseni ja lähtökohtani tähän "laatikon ulkopuolelta" -pohdintaani ei ollut ajatusleikki, vaan tarkoitus oli oikeasti tuoda mahdollisesti esiin, eri näkökulmasta tarkasteltuna, asioita ja palikoita, joista Hukassalle sattaisi oikeasti olla toivottavasti jotain apua ja hyötyäkin pitkittyneen vaikean tilanteen käsittelemisessä ja hyvään ratkaisuun pääsemisessä."

Kuten sanottua, en suosittele. Tosi moni ajattelee kykenevänsä avoimeen suhteeseen ja että siihen riittää pelkkä rehellisyys, mutta ei se ole kokemukseni mukaan niin. Olen siipeni itse polttanut näissä, kun kumppani ensin vakuuttaa asian olevan ok ja sitten se ei olekaan.

Jos haluaa parisuhteen, jossa intiimiä on vain kahdestaan, ei sitä voi järkeillä pois. Se on kuten tuossa hyvin sanottiin, hyväksymistä eikä haluamista. 

Ja semmoinen juttu, että silläkin, joka haluaa avoimen suhteen on oikeus tulla halutuksi juuri omana itsenään, eikä vain hyväksytyksi elämäntilanteen vuoksi. 

Mietin sitä, että missä vaiheessa vaikka nyt mies kertoo uudelle tapaamalleen naiselle, että hän on avoimessa avioliitossa. Siis kun haluaa esmes seksiä tämän naisen kanssa. Jotkut kuulema jo johki deittiappiin laittavat, ett ovat avoimessa. Nimittäin jos se kerrotaan vasta, kun jo hieman vipinää, niin se on musta epäeettistä. Kuinka moni nainen oikeasti haluaa ns. panosuhteen varatun kanssa harkitusti? Tuskin moni. Ja olen kuullutkin, että naiset kyllä saavat niitä ulkopuolisia miehiä, mutta miehet ei kovinkaan naisia. Ja joku tommonen nelikymppinen varattu avoimessa liitossa elävä isukki tuskin paljon ketään inspaa.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä ihastumisesta avoimessa suhteessa, kyllähän sitäkin tapahtuu. Mutta tässä kohtaa avoin suhde ei paljon eroa perinteisestä, eli kyllä siinäkin tunnistetaan, että kyse on vain ihastumisesta, joka menee ohi aikanaan. Tai jos ei mene, edessä on ihan samanlainen punninta kuin perinteisessä, että voidaanko sitten enää yhdessä jatkaa.

Mutta ainakaan meillä ei kuitenkaan niitä toisia partnereitä oikeasti ole koko ajan vieressä ja koko ajan haeta uutta ja kaikki ovat tähän mennessä jääneet lyhyiksi kohtaamisiksi eikä niitä ole määrällisesti montakaan. Ei tämä mitään elämän kestävää orgiaa ole.

Oikeastaan tarkemmin kysymys on vain siitä, että seksuaalisesti ei ole pakko puolison vuoksi kieltäytyä, jos sattuu kohtaamaan viehättävän ihmisen ja hänellä ei ole mitään järjestelyä vastaan. Voin sanoa, että ei se kovin yleistä ole, varsinkaan kun toisaalta emme lähde tietoisesti toiseksi osapuoleksi mihinkään pettämiskuvioihin tai just muihin draamoihin.

Itse en ole koskaan ollut avoimessa suhteessa, mutta olen ymmärtänyt, että avoimia suhteita voi olla vähän erilaisilla periaatteilla. Esimerkiksi voi myös olla niin, että on vapaa tapaamaan ja tutustumaan syvällisestikin muihin niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla ilman rajoituksia, ja myös ihastumaan ja rakastumaan sellaisen ihmisen mahdollisesti joskus kohdalle tullessa. Tällöin ei ole ajatusta, että vain yhtä voisi vaikkapa rakastaa kerrallaan.

Tällöinhän vakavamman ihastumisen tai rakastumisenkaan sattuessa uuden suhteen ei tarvitse syrjäyttää vanhaa, eikä valintaa kumppanin ja uuden rakkauden välillä tarvitse tehdä. Tämä vaatii kuitenkin sen, että kaikki jakavat tällaisen saman ajatusmaailman. Useinhan se uusi ihastus / rakkaus ei kuitenkaan välttämättä jaa tätä samaa ajatusmaailma, ja sitten ollaankin taas ihan samassa hankalassa tilanteessa. Jälleen valintoja täytyy tehdä ja sydämiä voi särkyä.

Sitten olen ymmrtänyt, että joillakin voi olla niinkin, että erilaisia suhteita, myös muita rakkaussuhteita, voi muodostaa muihinkin, mutta se oma parisuhde on tarkoitus pitää silti aina ykkösenä. 

Onkohan tuo sinun kuvaamasi ajatusmalli ja toteutus avoimesta suhteesta se kaikkein yleisin tapa kuitenkin ajatella asia?

Vierailija kirjoitti:

Mietin sitä, että missä vaiheessa vaikka nyt mies kertoo uudelle tapaamalleen naiselle, että hän on avoimessa avioliitossa. Siis kun haluaa esmes seksiä tämän naisen kanssa. Jotkut kuulema jo johki deittiappiin laittavat, ett ovat avoimessa. Nimittäin jos se kerrotaan vasta, kun jo hieman vipinää, niin se on musta epäeettistä. Kuinka moni nainen oikeasti haluaa ns. panosuhteen varatun kanssa harkitusti? Tuskin moni. Ja olen kuullutkin, että naiset kyllä saavat niitä ulkopuolisia miehiä, mutta miehet ei kovinkaan naisia. Ja joku tommonen nelikymppinen varattu avoimessa liitossa elävä isukki tuskin paljon ketään inspaa.

No ei meistä kumpikaan ainakaan ole missään deittiäpeistä. Ne lopulta harvat kerrat kun mitään on tapahtunut, on ollut kyllä vähän samantyyppistä kuin mikä tahansa yhden yön juttu. Ensimmäisenä sitä selvittää toisen tilanteen, eli jos on sinkku ja vetoa on isosti, niin sitten kertoo omasta tilanteestaan. Joskus se käy, toisinaan taas ei.

Pointti kyllä on se, että meistä kumpikaan siis ei ole seksuaalisesti varattu. Muilla tavoin kyllä. Eikä meillä ole ollut mitään pitkiä panosuhteita, vaan ohimeneviä juttuja, yksi tai kaksi kertaa jonkun kanssa.

Lapsia meillä ei ole, se on kyllä aika olennainen seikka. Jos olisi, niin vipinää tuskin olisi senkään vertaa kuin nyt.

Minäkin mietin, että kuka yleensä haluaa olla avoimen suhteen se huvipano vai miksi kutsutaankin. Jos toinen kertoo olevansa hyvässä avoimessa suhteessa, ei ole tarkoitus erota eikä ihastua. Vain seksiä. No, ehkä sitten joku toinen avoimessa suhteessa oleva. 

Toiseen asiaan, jos Hukassa olevan mies olisi tylsistynyt ja siksi halusi ystävyysnaisen ja myös sitten seksiäkin, myöhemmin tuli ihastuskin. Näinhän se usein on. Mutta miten nämä avoimessa suhteessa olevat perustelevat halunsa olla muidenkin kanssa? Miksi edes tuossa tilanteessa joku muu kiinnostaa? Koska heillä se ei käsittääkseni ole tylsistyminen kumppaniin eikä ihastumisen tarve, ei seksin puute tms. Mikä on se tarve jos kotona kaikki toimii hyvin kuten usein sanovat ainakin. Ja miksi tässä "hyvässä" suhteessa (mitä minä en käsitä) on hyväksyttyä "käydä vieraissa" kun siinä suhteessa, missä kotona ei kaikki ole niin hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

"Oma tarkoitukseni ja lähtökohtani tähän "laatikon ulkopuolelta" -pohdintaani ei ollut ajatusleikki, vaan tarkoitus oli oikeasti tuoda mahdollisesti esiin, eri näkökulmasta tarkasteltuna, asioita ja palikoita, joista Hukassalle sattaisi oikeasti olla toivottavasti jotain apua ja hyötyäkin pitkittyneen vaikean tilanteen käsittelemisessä ja hyvään ratkaisuun pääsemisessä."

Kuten sanottua, en suosittele. Tosi moni ajattelee kykenevänsä avoimeen suhteeseen ja että siihen riittää pelkkä rehellisyys, mutta ei se ole kokemukseni mukaan niin. Olen siipeni itse polttanut näissä, kun kumppani ensin vakuuttaa asian olevan ok ja sitten se ei olekaan.

Jos haluaa parisuhteen, jossa intiimiä on vain kahdestaan, ei sitä voi järkeillä pois. Se on kuten tuossa hyvin sanottiin, hyväksymistä eikä haluamista. 

Ja semmoinen juttu, että silläkin, joka haluaa avoimen suhteen on oikeus tulla halutuksi juuri omana itsenään, eikä vain hyväksytyksi elämäntilanteen vuoksi. 

Tarkoitukseni olikin tuossa kirjoituksessani enemmänkin herätellä pohtimaan tätä kysymystä, kuin ehdottaa tätä ratkaisua. Kun Hukassan tilanteessa kuitenkin tällainen mielestäni aika epäterveellisen ja epätasapainoisen kuuloinen avoin suhde on ollut kyseessä. 

Vaikka toisaalta uskon myös, että ylipäätään avoin suhde on mahdollista toteuttaa oikeista lähtökohdista aivan reilusti ja onnistuneestikin. Samaa mieltä siinä täällä muidenkin asiasta kirjoittaneiden kanssa siitä, että  lähtökohdan pitäisi olla molempien aito halu ja oma ajatus avoimeen suhteeseen.

Miten voi olla tietoisesti muulla tavoin varattu muttei seksuaalisesti varattu? Tajuan, mitä ajetaan takaa, mutta en tajua mikä on silloin idea olla varattuna tai idea olla vapaa seksuaalisesti. Miksei voi reilusti olla jompaa kumpaa. Ei yhtäaikaa. 

"Onkohan tuo sinun kuvaamasi ajatusmalli ja toteutus avoimesta suhteesta se kaikkein yleisin tapa kuitenkin ajatella asia?"

Enhän osaa sanoa, kun ei ihmiset näistä kovin avoimesti puhu. Ovat yleensä kahden kauppoja, kun kyllä näitä vielä jokseenkin vinoon sanotaan.

Mutta itse koen, että tilanne, jossa on vakavaa ihastumista tai rakastumista ja sitä jatkettaisiin oman suhteen ohessa, olisi tai ainakin lähestyisi polyamoriaa ja siihen ei ole tunnettu vetoa. Siinä menisi ainakin itselläni mustasukkaisuuden rajat.

Luulen kyllä, että voihan tämä sitä yleisempää mallia olla, että joskus tapaa jonkun, mutta ei aleta sentään mitään aikatauluja jne. sopimaan ja tyyliin kahta kotia asumaan tai jotain.

Ja tosiaan tapaamiset on aina ollut live meillä, ei mitään nettijuttelua tai vastaavaa hakua, vaan sattuman summaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla tietoisesti muulla tavoin varattu muttei seksuaalisesti varattu? Tajuan, mitä ajetaan takaa, mutta en tajua mikä on silloin idea olla varattuna tai idea olla vapaa seksuaalisesti. Miksei voi reilusti olla jompaa kumpaa. Ei yhtäaikaa. 

Yritän selittää vielä kerran, mutta sitten lopetan, koska selkeästi tämä on asia, joka on vaikea ymmärtää. Olen siitä tietoinen, että tämä tosiaan ei ole kaikkien juttu, joten siksi en suosittelekaan sitä pariskunnille, jotka yrittävät sillä tavalla paikata suhteensa ongelmia.

Kaikki meistä eivät ole sitä mieltä, että seksi toisen kanssa on kamala asia. Me emme tunne mustasukkaisuutta seksistä sen enempää kuin vaikka siitä, että toinen käy jonkun muun  kanssa syömässä kalliin, hyvän illallisen ilman minua. Onhan tosin pariskuntia, jotka eivät suvaitse tätäkään, eikä sitä, että toinen käy ilman häntä ulkona tms.

En voi liikaa korostaa sitä, että näin tarvitsee tuntea molempien. Ja se, että me tunnemme, on meidän ja niiden asia, jotka eivät koe tätä ongelmaksi. Me koemme olevamme reiluja, koska emme tosiaankaan huolettomasti ja muista välittämättä paneskele siellä täällä kertomatta tästä. Tosin tuntuu, että niin kyllä tekevät aika monet sellaiset, jotka ovat kuulemma reilusti varattuja. He varmaan ovat meitä reilumpia sitten, kun he eivät tietenkään tarkoittaneet sitä pikkujoulupanoa, mutta kun nyt vain niin tapahtui.

"Me koemme olevamme reiluja, koska emme tosiaankaan huolettomasti ja muista välittämättä paneskele siellä täällä kertomatta tästä."

Niin siis olette toisillenne siinä kiinteässä liitossa/suhteessa reiluja? Entäs muille? Ja kysyttekö siltä ulkopuoliselta, että onko hänelle ok, että jaatte kiinteässä nämä muut "kohtaamiset"? Mä en ainakaan haluaisi olla sellainen toisten suhteen lisäarvo.

Miten voi verrata seksiä syömiseen. Ei tarvitse vastaa, kunhan pohdin. Ei sitä voi tosiaan käsittää kuin ne joka käsittävät. Miten avoimessa suhteessa saa sen oman kumppanin kanssa seksin tuntumaan intiimiltä ja edes jotenkin arvokkaalta jos toisaalta seksillä ei ole mitään arvoa avoimessa suhteessa.