Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Maratparkuja kiitos taas. Olen tuo, joka sanoi, että on lohdullinen ajatus, että tekoja ei voi tehdä varastoon.

Miehen kakkonen otti yhteyttä, kun olimme kesälomalla. Pää on sekaisin. Tuo oli myös hyvä neuvo, että älä anna piiloutua itsesi tai toisen taakse. 

Kiitos. En ymmärrä noita puheita, että joku kirjoittaa liikaa. Ei todellakaan, vaikka kirjoitukset on pitkiä, niin tässä kohtaa niistä on paljon hyötyä ainakin minulle. Käyn kko ajan katsomassa, olisiko lisää kirjoituksia. Seurannut ketjua jo jonkin aikaa, koska epäilyksiä on ollut.

Tottapuhuen olisi aina järkevämpää tehdä ositus ja omaisuuden jako melko pian eron jälkeen. Asiat usein mutkistuvat kun ne pitkittyvät. Myös elämässä eteenpäinmenoa helpottaa kun yhteistä jaettavaa ei ole. Tänäpäivänä asunnon myynti on vaikeata, sekin on totta. 

Kiitos MP taas kerran loistavasta tekstistä. Auttaa se minuakin.

-Sinilintu

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi olen jutellut erään mieheni lapsuusystävän kanssa, joka on seurannut sivusta tätä viime vuosien valtaisan valtaisaa muutosta. Hän sanoi, että pelkää miten mies sekoaa lopullisesti, jos minä vakaa tuki ja turvasatama poistun hänen elämästään. Kuitenkin hän sanoi sen syyllistämättä ja oli sitä mieltä, että se riski on varmaan otettava ja hän tahtoisi nähdä minut vielä aidosti onnellisena. Tottahan se on, että olen miehelle valtava tukipilari, johon hän aina voi turvautua. Ehkä tietyllä tapaa kannan vastuuta hänestä ja pelkään itsekin miten hänen mielensä eron kestäisi. Hän on niin kauan ollut minulle se läheisin ihminen. Silti tiedostan, että itse hän on kaiken aiheuttanut ja minun tulisi ensisijaisesti ajatella itseäni.

- Hukassa

P.scaa. Lue huolella.

"Teidän suhteenne dynamiikka on nyt muuttunut. Se täytyisi miehen kyetä myöntämään. Mies on harhassa, joka noiden sivusuhteiden kanssa näemmä helposti tulee, että hän on keskiössä hoitamassa kumpaakin suhdetta omalla linjastollaan ja sen tulee sopia teillekin. Koska se sopii niin kerrassaan näpsästi hänelle."

Olen tuo entinen toinen nainen ja tämä on loistavasti sanottu. Itse menin tuohon lankaan kympillä. Jopa olin jotenkin otettu ja mielestäni se korosti meidän välistä suhdetta. Että meillä on tässä meidän oma ainutkertainen juttu. Meidän kahden tiimi.

Surullista ajatella näitä jälkeenpäin. Olen kierinyt aika tunteissa lukiessani näitä, mutta se on ollut erittäin hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Tottapuhuen olisi aina järkevämpää tehdä ositus ja omaisuuden jako melko pian eron jälkeen. Asiat usein mutkistuvat kun ne pitkittyvät. Myös elämässä eteenpäinmenoa helpottaa kun yhteistä jaettavaa ei ole. Tänäpäivänä asunnon myynti on vaikeata, sekin on totta. 

Avioeron jälkeen ehdottomasti olisi järkevintä tehdä ositus ja omaisuuden jako heti.

Avoliittossa ei varsinaista ositusta tehdä, eikä makseta tasinkoa. Toki yhteinen omaisuus, meillä ainoastaan asunto olisi ollut hyvä myydä ja samalla sopia elatusmaksut ja huoltajuuskuviot. 

Olen toki tietoinen "hyvitys-kuviosta" ja mahdollisesta erottelukirjasta.

28v yhdessä 

Aika jännä ilmiö tuo, että jolla kulla tai monellakin kun halutaan muistaa, että näitä on monta, häiritsee 28 v asuntokuviot näin paljon. Ei sillä, itseäkin kiinnostaisi tietää, miten siinä lopulta kävi, mutta ymmärrän paremmin kuin hyvin, että hän ei halua niitä avata.

Hukassa, kiitos jälleen kun päivitit tilannetta. Näinhän se on, ettei ketään voi pakottaa rakastamaan eikä valitsemaan sinua eikä sellaista vaihtoehtoa kannata edes pohtia. Rakkaus on vapaaehtoista.

Kuitenkin tällä hetkellä tilanne on se, että mies pitää yllä kahta suhdetta ja sinä olet sen hyväksynyt, sillä olet suhteeseen jäänyt. Asia on alkanut kuitenkin vaivata sinua siinä määrin, että pohdit vakavasti avioeroa ja olet sen miehellekin sanonut. Vaikka avioerohakemus onkin vielä jättämättä.

Kehottaisin sinua nyt vakavasti miettimään sitä, voitko jatkaa elämää näin. Rajan asettaminen miehen suuntaan voi siis olla kaikessa yksinkertaisuudessaan vain toteamus, ettet halua enää jatkaa näin. Silloin pallo jää miehelle pohtia haluaako hän elää yksiavioisessa suhteessa vai ei.

Tällä hetkellä näen asian niin, että olet jatkuvassa vaaravyöhykkeessä, että sinua pyritään sumuttamaan, asioita salaamaan ja manipuloimaan itselle mieluiseksi ja sinun etujasi vastaan. Rajojasi pyritään hämärtämään. On sinun ja vain sinun tehtäväsi määrittää millaista elämää haluat elää ja millaista et halua. Älä luovuta sitä valtaa muille näin tärkeässä asiassa. Tällä tarkoitan sitä, että tällä hetkellä epäilen, että annat elämäsi suuntaa koskevat ratkaisut lähinnä miehen ja tuon toisen naisen käsiin. 

Näen asian siis varsin yksinkertaisesti.

Täällä on välillä kirjoituksia, joissa näkemykseni ymmärretään väärin. Joko tahattomasti tai tahallaan. En lähde kuitenkaan vänkäämään asioista, sillä se ei kuulu toimintatapoihini. En halua lähteä myöskään tulkitsemaan toisten sanoja samasta syystä. Tämä ketju on kuitenkin opettanut myös minulle paljon. Esimerkiksi uusia käsitteitä kuten maalitolppien siirtely, olkinukke ja sopan sekoittaminen.

Liekki, kiitos sinulle oivaltavista kirjoituksistasi. Olet selvästi pohtinut asioita paljon. Osaat myös kirjoittaa mielestäni toisia ihmisiä ja erilaisia näkemyksiä kunnioittavalla tavalla. Joka kerta kirjoituksistasi herää myös minulle uusia ajatuksia.

Hukassa, neuvoisin kiinnittämään erityistä huomiota Apn, 28n ja joidenkin nimimerkittömien kirjoituksiin, jotka ovat kokeneet jotain samankaltaista kuin sinä. Vaikka tilanteet ja parisuhteet vaihtelevat, niin valitettavan usein näissä tilanteissa toistuvat samanlaiset toimintamallit, mikä näkyy tässäkin ketjussa. 

Voimaa ja valoa!

Kuurankukka

Sehän se juuri on olennaista, että itse miettii ja selkityttää itselleen, mitä haluaa, missä ne omat rajat menee. Ei siis mitään hatusta temmattuja rajoituksia toiselle, ilman pohjaa ja todellista ajatusta, joiden takana ei oikeasti seiso. Sellainen ei perustu rehellisyyteen itselle tai toiselle, mikä on tärkeää.

Tätähän itse asiassa Hukassa sanookin tekevästä: "Koen, että miehelle rajojen asettamisen sijaan minun pitäisi nyt onnistua selvittämään ne itselleni." Mielestäni tuo on asian ytimessä. Eikä Hukassan rajojen tarvi olla samat kuin jonkun toisen. Kunhan ne oppii itse tuntemaan ja alkaa toimimaan sen mukaisesti. Ja sitten ne voi toisellekin ilmaista.

Tuo rehellisyyden ehdottomuus on kuitenkin esimerkiksi jo selkiytynyt Hukassalle hyvin voimakkaasti ja siinä kulkee ilmiselvästi hänen rajansa. Jonka on miehellekin ilmaissut. Minusta kaikki tällainen on todella tervettä ja edistää asian käsittelyä. Hukassa etenee asioiden käsittelyssä omaan tahtiin ja niinhän sen tulee olla. Asioita selviää.

Hukassa kirjoittaa myös: "Kyllähän hän tietää mitkä asiat minua loukkaavat ja jos hän valitsee siitä huolimatta toimia niin, niin se on hänen valintansa ja ne teot väistämättä vaikuttavat arvostukseeni häntä kohtaan hetki hetkeltä enemmän. "

Hukassa siis on myös kyllä omia rajojaan ilmaissut ja itse niitä tiedostaa, mutta mies ei niistä ole kauheasti piitannut. Hän on valinnut tehdä toisin. Ehkä se muu onkin sitten sitä, mitä mies todella elämältään enemmän haluaa, ja minne hänen tiensä vie? Uusia kokemuksia, seikkailuja, uusi rakkaus?

Ihmisten elämänpolku ja suunnat, mihin voimakaasti kokee vetoa, ovat joskus arvaamattomia. Toisten silmään joskus aivan päättömiä. Mutta jokaisella on kuitenkin se oma elämä elettävänään ja koettavanaan. Jokaisella on valinnan vapaus, eikä ketään voi kahlita. Eipä sille mahda mitään. "Menkööt jos on mennäkseen." Niinhän se on.

Mitä enemmän ajattelen, sitä viisaammalta Hukassan viimeinen teksti kuulostaa.

Joskus sanoin ihan vilpittämästi omassa ex-suhteessani, kun näytti kiinnostusta selvästi muihinkin naisiin olevan ja mies niin aika suoraan sanoikin, että mene vain jos oikeasti kiinnostaa. Miehen hyvä ystävä oli paikalla ja ihmetteli vieressä, että ihanko oikeasti, oikein luvan kanssa? Johon minä vastasin, että voi tietenkin mennä, mutta minä en hänen kanssaan sitten välttämättä halua enää mitään sellaista kuin ennen (seurustelusuhdetta). 

Ei minuakaan kiinnosta ketään alkaa rajoittamaan. Jokainen tekee niinkuin haluaa, mutta sitten minäkin teen omat ratkaisuni ja seuraan sitä, mikä minusta sitten (enää) tuntuu hyvältä ja mikä ei, missä minun rajani kulkee. Olen itsekin sen verran idealistinen, etten halua sellaista suhdetta, jossa toinen ei ilman jotain keinotekoisia aitoja ihan omasta halustaan ja omalähtöisestä sitoutumisestaan ja rakkaudestaan halua pysyä.

Toki sitten on tuo toisen satuttamisen teema myös olennaisena osana, jota ei voi näissä yhteyksissä unohtaa, mutta ei siitä nyt sitten enää tähän jo pitkään tekstiin. Ja sitä puoltahan on aika laajasti jo käsiteltykin. Vapauden mukana kulkee aina myös vastuu. Ja oma vapaus loppuu siihen mistä toisen vapaus alkaa. Mutta sen vielä lisään, että olen kyllä niin samaa mieltä Hukassan kanssa tuosta rehellisyyden merkittävyydestä tällaisissa tilanteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä ilmiö tuo, että jolla kulla tai monellakin kun halutaan muistaa, että näitä on monta, häiritsee 28 v asuntokuviot näin paljon. Ei sillä, itseäkin kiinnostaisi tietää, miten siinä lopulta kävi, mutta ymmärrän paremmin kuin hyvin, että hän ei halua niitä avata.

Kiitos asiallisesta kommentista asuntoasiaan liittyen. Ihmettelen myös erään negatiivisia kommentteja. Minun ja exän tilanteessa kun kiltteyttäni rahan suhteen käytetään edelleen, en ole täällä avannut kaikkea, toki nyt exä hoiti kaiken niin kuin oli sovittu.

Avaan nyt asiaa kuitenkin, sillä ei minulla ole mitään salattavaa. Asunto on myynnissä, mutta ei ole mennyt (vielä) kaupaksi, exän toiveet asunnon hinnasta on pilvissä. Tällä hetkellä exä toivoo, että asun tässä ja samalla tietenkin maksan kaikki kulut, eli myös hänen osuuden taloyhtiön lainoista (niitähän olen maksanut nyt yksin yli 2,5 vuotta). Erillisiä yhtiölainoja on 4 kpl, uusin tuli nyt kesällä eli ei kyse ihan pienistä summista. Exä kun muutti pois niin suoraan sanottuna, piti itsestäänselvänä että maksan kaiken (myös 100% pojan elatuksen). Nyt olen tekemässä omia ratkaisuja ja olen ilmoittanut exälle, että se päivä kun muutan ja siirrän kirjani pois, niin siitä eteenpäin en maksa edes vastiketta yksin. Asunnolla on kaksi omistajaa eli yhtiövastike  + rahoitusvastike +kotivakuutus +sähkö kuuluu siitä päivästä eteenpäin puoliksi. Nyt exä tietenkin toivoo, että pysyn tässä toistaiseksi. 

Jänniä aikoja elelen siis.

28v yhdessä 

Haluan vielä lisätä, että nyt vasta asunto "riippakivi" exälle on, kun omat asiani varmistuvat.

Meidän tapaus on sinänsä helppo, varsinaista muuta omaisuutta ei ole eikä siis yhteistä omaisuutta asuntoa lukuunottamatta ole. Tulot oli samansuuruiset jne. Hyvitykseen ei ole kummallakaan "oikeutta" jne. 

Olen käynyt asiat läpi oikean asiantuntijan kanssa. Sanotaan vielä sen verran, että exän puolelta on muutama kikkailu tapahtunut ajattelematta tai sitten tarkoituksella, mutta loppujen lopuksi niistä olisi minulle vain hyötyä.

Emme ole riidoissa, kaikki on sinänsä hyvin, että exästänikään ei tarvitse olla huolissaan ja minä kyllä pidän puoleni. 

Asiat nyt etenevät omaan tahtiin.

28v yhdessä 

Kiitos Hukassa ja kanssakommentoijat, taas ollaan oltu asian ytimessä.

Muistaakseni Hukassa sanoi joskus, että hänellä on taipumus ottaa kantaakseen töissäkin vastuita, joita muut eivät huoli. Ja olla se tukipilari ja järjenääni, johon muut nojaavat. Itselläni oli pitkään sama toimintamalli, joka varmaan tulee lapsuudenperheen olosuhteista, ja siitä, että satuin olemaan esikoinen ja merkittävästi nuorempaa sisarustani vanhempi. Oletusarvo oli, että minä otan vastuun itsestäni, koska pienempi tarvitsee enemmän apua ja tukea. Jossain kohden homma meni aivan överiksi, myös vanhempieni elämäntilanteesta johtuen. Mutta enhän minä sitä osannut kyseenalaistaa. Olin lapsi, ja otin asiat annettuna. Kun äitini sanoi, että ymmärräthän sinä, että... niin ymmärsinhän minä. Ja Hukassan tavoin aloin yliymmärtää muita ja aliymmärtää itseäni.

Kun on taipumus tähän, on todella altis manipuloinnille. Hukassan mies tulee minun tavoin toimintahäiriöisestä perheestä, ja niiden ydinuskonkappaleet ovat "älä usko, älä luota, älä tunne". Siellä oppii valehtelemaan paitsi muille, myös ennen kaikkea itselleen.

Kuurankukka kirjoitti "Tällä hetkellä näen asian niin, että olet jatkuvassa vaaravyöhykkeessä, että sinua pyritään sumuttamaan, asioita salaamaan ja manipuloimaan itselle mieluiseksi ja sinun etujasi vastaan. Rajojasi pyritään hämärtämään." Näen itse asian valitettavasti samoin. Ja joudun toteamaan, että minä en pystynyt - tai osin vieläkään pysty - täysin uskomaan omiin totuuksiini niin kauan, kun joku oli aina vaivihkaa kyseenalaistamassa tosiasioita ja vihjaamassa, että olikohan se kuitenkaan ihan niin paha? (suora lainaus äidiltäni). Ikävä kyllä ainoaksi vaihtoehdoksi jäikin jossain kohden täysi välien katkaisu vanhempiini, koska taannuin heidän vaikutuksestaan suoraan vanhoihin toimintamalleihin myös muiden ihmisten kanssa.

Vähän siis mietin, voitko Hukassa saada aidosti kosketusta itseesi ja rajoihisi miehesi ollessa elämässäsi. En usko, että hän tekee asioita pahuuttaan tai tarkoituksella, mutta häneltä selvästi puuttuu kyky nähdä asiat sinun kantiltasi, enkä usko hänen loppu viimein ymmärtävän omia tunteitaan tai motiivejakaan. Siksi viittasin aiemmin ammattiavun hyödyntämiseen. Ja itse on todella vaikea uskoa tunteitaan, kun ne kertovat asioita, jotka ovat päinvastaisia sille, mitä haluaisi ja toivoisi. Tie itseen on pitkä ja matkanteko hidasta. Sille kannattaa antaa aikaa ja hyväksyä mutkat matkalla.

Viesteissä 9514 ja 9515 oli paljon asiaa, joka kannattaa lukea huolella ja jotka olisivat voineet olla omalta näppäimistöltäni. (Sivumennen sanoen epäilen ainakin viestien 9569 ja 9609 tulleen samalta kirjoittajalta, ja jos osuin oikeaan, ihan hirveän mielelläni näkisin kirjoittajalla nimimerkin, johon viitata. Sisällöt nimittäin ovat melko timanttisia).

Lopuksi vielä tuosta vaatimisesta. Tämänkin tunnistan aiemmasta itsestäni. Mutta kuten kirjoittaja yllä, olen myös vahvasti sitä mieltä, että yksipuolinen sitoutuminen ei lämmitä ketään. Jos mies ei halua valita sinua, älä ihmeessä valitse häntä. Hän ei ole sen arvoinen. Ja vaadithan sinä rehellisyyttäkin. Aivan oikein. Toinen voi valita olla epärehellinen, mutta ei samaan aikaan valita olla sinun kanssasi. Saman pitäisi koskea sinun kaikista arvokkaintasi eli aikaasi ja pääsyä seuraasi.

Jo tälläkin "tuntemisella" voin sanoa, että ansaitset aivan merkittävästi parempaa kuin mitä nyt saat - myös itseltäsi.

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä ilmiö tuo, että jolla kulla tai monellakin kun halutaan muistaa, että näitä on monta, häiritsee 28 v asuntokuviot näin paljon. Ei sillä, itseäkin kiinnostaisi tietää, miten siinä lopulta kävi, mutta ymmärrän paremmin kuin hyvin, että hän ei halua niitä avata.

Kyllähän se on ymmärrettävää, että kiinnostaa kun on avoimesti ensin asumistilanteestaan puhunut. Sehän varmaan nyppiikin joitain, että monella muullakin on niin, että ensin kerrotaan jostain hyvinkin tarkkaan ja sitten vetäydytään salamyhkäiseksi. Ei ole pakko kertoa, mutta miksi silloin niin salaperäistä kun esimerkiksi asunnon myynnin tai sopimuksen kuka siinä asuu luulisi olevan ihan normaaleja eroon liittyviä asioita. Kun ihmiset, joita asia koskee ja muut tapahtumat on täällä kerrottu moneen kertaan. 

Luulen, että 28 asuntotilanne kiinnostaa monia muitakin, jopa nimimerkillisiäkin. Eivät hekään niin jalostettuja ihmisiä ole. Mutta se on 28 oma asia mitä haluaa täällä siitä nyt kertoa. 

Hukassa on läheisriippuvainen, eli sairas itsekin. Etenkin päihdeongelmaisten perheissä syntyy näitä sairaita kuvioita, alla yhteenveto läheisriippuvuudesta. Olen itse herännyt siihen, että lapsuudenperheeni sairastutti minut läheisriippuvuuteen ja nyt aion etsiä itselleni hoidon. 

AI-yhteenveto

Läheisriippuvuus oireilee usein liiallisena tarpeena miellyttää muita, vaikeutena asettaa rajoja ja pelkona hylätyksi tulemisesta. Läheisriippuvainen voi myös tuntea ylisuurta vastuuta muiden tunteista ja käyttäytymisestä, ja hänen oma hyvinvointinsa saattaa olla riippuvainen toisen ihmisen hyvinvoinnista. 

Lisää oireita ja tunnusmerkkejä:

Heikko itsetunto:

Läheisriippuvainen usein vähättelee itseään ja kokee, ettei ole hyvä sellaisena kuin on. 

Kontrollointi:

Hän voi pyrkiä kontrolloimaan toisia ihmisiä ja tilanteita saadakseen turvallisuuden tunteen. 

Ylisuuri vastuu:

Hän kokee olevansa vastuussa muiden ihmisten tunteista ja teoista, jopa sellaisista, joihin hänellä ei ole todellista vaikutusvaltaa. 

Miellyttämishalu:

Hän pyrkii miellyttämään muita saadakseen hyväksyntää ja välttääkseen konflikteja. 

Vaikeus sanoa ei:

Hänellä on vaikeuksia asettaa rajoja ja sanoa ei, mikä voi johtaa hyväksikäytön kokemuksiin. 

Pelko hylätyksi tulemisesta:

Tämä pelko voi hallita hänen toimintaansa ja suhteitaan. 

Käsittelemättömät tunteet:

Läheisriippuvaisella voi olla vaikeuksia tunnistaa ja ilmaista omia tunteitaan. 

Riippuvuus:

Läheisriippuvuus voi ilmetä riippuvuutena päihteistä, rahasta, seksistä tai muista asioista, jotka auttavat lievittämään ahdistusta. 

Rajattomuus:

Hän voi kokea vaikeuksia asettaa terveitä rajoja suhteissaan muihin ihmisiin. 

Viestintäongelmat:

Kommunikaatio voi olla vaikeaa ja epäselvää. 

Pakonomainen käyttäytyminen:

Hän voi toimia pakonomaisesti ja tehdä asioita, vaikka ne olisivat haitallisia hänelle itselleen tai muille. 

On tärkeää huomata, että läheisriippuvuus on prosessi, ja siitä voi toipua. Avun hakeminen ja itsensä tutkiskelu voivat auttaa katkaisemaan itseään ja muita vahingoittavia toimintatapoja ja rakentamaan terveempiä suhteita. 

Minä ainakin kihisen uteliaisuudesta 28 v:n asunnon ja raha-asioiden järjestymisen suhteen. Vaan kun täällä jo joku julistautui tunnistaneensa hänet tosielämästä, niin oikein hyvin ymmärrän, ettei hän vahingossakaan halua keskeneräisiä asioita saattaa vastapuolen tietoisuuteen.

Itse näkisin sen äärimmäisen hyväksi harkinnaksi enkä salamyhkäisyydeksi. Samoin kuin ap:n linjauksen lasten asioista.

-Liekki

Miehen pitäisi nyt todella mennä itseensä ja kuulostella mitä hän oikeasti haluaa, ja tehdä valintoja sen mukaan. Hän ei ymmärrä, ettei kaikkea voi saada, muiden kärsimyksen kustannuksella. Eikä hän pysty olemaan myöskään toisille rehellinen, jos ei ole itselleen rahellinen ensin ja selvitä asioita itsensä kanssa.

Veikkaan, että miehellä lainehtii ja vaihtelee hyvinkin risiriitaisia tunteita ja toiveita, eikä hän ole niissä itse kunnolla kiinni tai ohjaksissa. Eli miehen itsetuntemus ja kyky tunnistaa omia motiiveja, haluja ja tunteita ei välttämättä ole kovin hyvä. 

Hukassalle saattoi olla yhdeltä kantilta rehellinen tuossa taannoisessa keskustelussa, sillä hetkellä, mutta toisen naisen kanssa sitten taas toisenlaiset, sillä hetkellä yhtä rehelliset, erilaiset ja erisuuntaiset tunteet ja toiveet voivat ottaa vallan.

Pitää myös muistaa, että mies halusi jo vuosia sitten muutosta ja jotain muuta elämäänsä, ennen tätä toista naista. Eli miehen uuden elämänsuunnan / muutoksen tai uusien asioiden / uuden ihmissuhteen hakemisessa alunperin ei ole ollut kyse vain tästä nykyisestä suhteesta. Mitä hän varsinaisesti lähti silloin hakemaan, mitä hän kaipasi? Tai onko hän nyt löytänyt sitä mitä haki ja kaipasi, tästä uudesta naisesta ja suhteesta häneen?  

Sanon nyt samaa Kuurankukalle kuten hän sanoi kerran minulle: aistinko nyt pahastumista siitä, että olemme olleet vähän eri linjoilla? Tarkoitukseni ei ole ainakaan loukata tai tahallaan väärinymmärtää.

28v, kiitos asuntoasian avaamisesta, myönnän minä olleeni todella utelias! Totta kai sitä haluaa tietää olennaisia asioita, mutta ihan jo itse saamani palautteen vuoksi ymmärrän, miksi niitä on vaikea välillä antaa. En minäkään nyt ole avannut tänne asiaa, joka mietityttää ja on surullinen.

Jos olen antanut ymmärtää, että rajojen asettaminen ei ole tärkeää, olen ilmaissut itseäni huonosti. Likinnä ajattelen, että kun nyt Hukassalle sanotaan, että mieti nyt mitä  haluat, mieti, haluatko olla tässä suhteessa jne. niin oletan, että hän ei juuri muuta teekään. Uskon, että tämä asia on aika lailla päällimmäisenä hänen mielessään paitsi niinä harvinaisina hetkinä, kun tietoisesti tai tiedottomasti kykenee sen pois työntämään.

Mielestäni siis nyt ollaan tilanteessa, joka nyt vaan on kesken. Se on erittäin epätyydyttävä tila ja siitä on usein lähes pakonomainen tarve pois. Muut läheiset ympärillä kehottavat siihen myös, usein sanoilla "näin ei voi jatkua", Ja turhautuvat, kun jatkuupahan vaan ja tulosta ei meinaa tulla. Itse turhautuu kaikkein eniten, tietysti.

Itse ajattelen, että nykymaailmassa etenkin olisi kuitenkin hyvä oppia myös sietämään keskeneräisiä asioita, tunnepuolellakin. Voi ihan hyvällä omallatunnolla ottaa tuumaustauon. Tai odotella asioiden kypsymistä, jos ei vain kykene nyt jotain päätöstä tekemään. Taisin Liekille kerran sanoakin, että mitäs, jos antaisi hetken vain olla asioiden kuten ne ovat, joo-o, huonosti, mutta jos nyt en jaksa tehdä jotain, mikä tai kuka minua vaatii ja pakottaa jaksamaan?

Tiedän, tätähän on jatkunut jo vaikka kuinka kauan! Kuinka kauan Hukassa täytyy tätä sietää? Oma vastaukseni on, että niin kauan kuin asioiden päätökseen saattaminen kestää. Se on jokaisella meistä oman mittainen aika.

T: MaratonParkuja 

PS: Sinilintu ja sinä, joka olet viettänyt varmaan elämäsi maailman kamalinta kesälomaa, ajatukseni ovat kyllä teidänkin tarinoissa! Kivaa, jos olen voinut jotenkin ajatuksia helpottaa!

Myös kiitos Entinen Toinen nainen, olet avannut tilannettasi, joka saattaisi olla kovin rohkeaa paitsi tässä ketjussa, myös koko palstalla!

T: MaratonParkuja

Tässä kun nyt olen, niin laitanpa muutamia kokeilussa olevia keinoja niiden hankalien tunteiden kanssa selviämiseen sillä välin, kun irtipäästäminen ei vielä syystä tai toisesta onnistu tai ole ainakaan vielä mahdollista:

Yritän muistaa, että elämässäni on ikävien asioiden lisäksi myös paljon hyvää ja arvokasta. Sen sijaan, että odottaisin ongelmien ratkeamista ennen mukavien asioiden tekemistä, yritän elää arvojeni mukaista ja mielekästä elämää, ja ryhtyä toimeen silloinkin, kun ei yhtään siltä tuntuisi. Luen, käyn elokuvissa, näen ystäviä, järjestän illlanviettoja, liikun luonnossa, harrastan itselleni rakkaita pallopelejä, joogaan, piirrän ja maalaan, teen ruokaa, matkustelen (jos kassa kestää). Suunnittelen ystävieni kanssa mukavia asioita tulevaisuuteen, jotta olisi jotain, mitä odottaa.

Hieman edelliseen liittyen: ikävät tunteet kertovat huonoilla hetkillä, että missään ei ole järkeä, mitään ei kannata tehdä ja kaikki on menetetty. Sen kun ryömii sängyn alle kuolemaan. Tunteet ovat tunteita, eivät tosiasioita. Yritän toisinaan toimia tietoisesti niitä vastaan, koska niihin reagointi helposti vahvistaa tulkintaa siitä, että tunne on oikeassa. Toisin sanoen, kun tekee mieli jähmettyä, pyrin harrastamaan reipasta liikuntaa. Kun tekee mieli eristäytyä, laitan viestin tai soitan ystävälle. Kun tekee mieli syödä ikävät tunteet pois (lempiharrastukseni), yritän tehdä jotain luovaa, kuten laulaa tai piirtää, tai muutoin ilmaista tuon tunteen. Jaa niitä ystäville, terapiassa ja vertaistukiryhmissä. En pidä itselläni.

Kun mikä tahansa tunne tulee, annan sen olla, ja kuunnella, mitä sillä on sanottavaa. Se, uskonko viestiä, riippuu tilanteesta.

Yritän antaa tilaa myös vihalle, koska tukahdutettuna se aiheuttaa varsinkin naisissa huolehtimista ja murehtimista. Olen saanut niistä tarpeekseni.

Välillä kaikki on vain kurjaa p*skaa. Elämä on. Me ihmiset mielellämme ajattelemme, että elämän pitäisi olla tietynlaista, ja hermostumme, kun odotukset eivät täyty. Vaikeudet kuuluvat elämään, piti niistä tai. Odotuksien rikkoutumisesta voi harmistua ja lisätä tuskaansa, tai sitten kohauttaa olkapäitään ja todeta, että tällaista tänään ja ehkä huomennakin. Vähitellen sitä on alkanut ajatella, että vaikea päiväkin voi olla hyvä päivä, ja elämä täyttä, vaikka tuntuu kurjalta. Pahinta on se, kun yrittää väistämättömän kohtaamista, ja ne tunteenpenteleet siitä vain ottavat ja voimistuvat.

Erään ystäväni sukulaisnainen oli sairastunut syöpään. Hän piti kokemusta mielenkiintoisena. Ja kun asiaa tarkastelee, niin sitähän se todella on. Ei ole tylsää ainakaan. Myöhemmin hän kuoli tuohon syöpään, mutta veikkaan että elämänlaatu on ollut merkittävästi parempaa tuolla asenteella kuin monella muulla. Ja hei, kaikki me puskemme koiranputkea kuitenkin 100 vuoden päästä viimeistään. Eli missään tapauksessa tämäkään kärsimys ei jatku ikuisesti.

Kaikista kurjimmilla hetkillä pyrin olemaan itselleni myötätuntoinen ja vain olemaan. Päivä kerrallaan. Koskaan ei tiedä, mitä seuraava tuo. Ja joka päivä valitsen olla tärkeä itselleni ja pitää itsestäni huolta. Niin kuin Toyboy ja isäni viime sanoikseen kehottivat tekemään.

-Liekki

Erillisiä yhtiölainoja on 4 kpl, uusin tuli nyt kesällä eli ei kyse ihan pienistä summista. Exä kun muutti pois niin suoraan sanottuna, piti itsestäänselvänä että maksan kaiken (myös 100% pojan elatuksen). Nyt olen tekemässä omia ratkaisuja ja olen ilmoittanut exälle, että se päivä kun muutan ja siirrän kirjani pois, niin siitä eteenpäin en maksa edes vastiketta yksin. Asunnolla on kaksi omistajaa eli yhtiövastike  + rahoitusvastike +kotivakuutus +sähkö kuuluu siitä päivästä eteenpäin puoliksi. Nyt exä tietenkin toivoo, että pysyn tässä toistaiseksi. 

Jänniä aikoja elelen siis.

28v yhdessä 

Ai kauheeta, 4 eri yhtiölainaa! Mikä pankki edes myöntää? Kuka tuollaiseen velkaiseen talonyhtöön edes haluaa. Saatte varmasti myydä ja pitkään..