Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Jatkan OT:tä, mutta kyllä siat juoksevat varsin ketterästi. 

-Sinilintu

 

Olet kyllä ansainnut Liekki kaikki kehut täältä.

Kun elät mukana ja analysoit niin hyvin meidän muiden elämänstooryja, niin toivottavasti se ei kuluta Sinua väärällä tavalla. En osaa nyt ilmaista mitä tarkoitan, mutta tavallaan tulee tunne "että annat itsestäsi meille muille kovin paljon". 

Tuon tunteen loman jälkeiseen arkeen palaamisesta tunnistan hyvin. Takana yksi 4 päiväinen työviikko, nyt oli vielä pidennetty viikonloppu. 

28v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi OT, mutta jäin miettimään tuota sanontaa, että petraako sika todellakin juoksuaan loppua kohden? Onko niillä jokin turbovaihde, jonka pistävät vielä silmään kun muilla jo hyytyy? Jäin nauramaan tätä elävää mielikuvaa vantteran saparohännän iloisesta pinkomisesta ja uudesta vauhtivaihteesta korvat luimuun painen :D 

Mutta joo, Liekin kirjoitukset on kyllä olleet hyviä ja mielenkiintoisia. En vaan saa naurua loppumaan tuosta mielikuvasta :D

Ei aavistustakaan, onko tuo juoksevan sian kiihdyttäminen faktaa vai fiktiota (tai juoksevatko siat ylipäätään). Tuo on ilmaus, jota sanavalmis isoäitini tapasi viljellä, ja joka sitten periytyi ensin äidilleni ja siitä edelleen minulle. Minuakin se hymyilyttää, ja omissa mielikuvissani näen niiden niskaa vasten painautuvien luimukorvien lisäksi saparonkin oikenevan suoraksi, kun sika oikein antaumuksella viilettää pitkin kesäisen pellon piennarta :D

Pinkoo niin, että saprarokin suoristuu :D :D  huhhuh, kiitos uusista nauruista :D

Nyt jouduin taas nauramaan ääneen. Yhdessä läheisimmistä ystävyyssuhteistani lempinimeni on Pumba, joka on ajan mittaan myös pelkäksi siaksi muodostunut. Että osui ja upposi, ja mitä mainioimpia mielikuvia molemmilla :D

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä ansainnut Liekki kaikki kehut täältä.

Kun elät mukana ja analysoit niin hyvin meidän muiden elämänstooryja, niin toivottavasti se ei kuluta Sinua väärällä tavalla. En osaa nyt ilmaista mitä tarkoitan, mutta tavallaan tulee tunne "että annat itsestäsi meille muille kovin paljon". 

Tuon tunteen loman jälkeiseen arkeen palaamisesta tunnistan hyvin. Takana yksi 4 päiväinen työviikko, nyt oli vielä pidennetty viikonloppu. 

28v yhdessä 

Kiitos huolenpidosta 28 v :) Tuo muiden elämän tarkastelu on minulle mieluinen asia, joka nimenomaan antaa eikä ota. Se, mikä tunne-elämässäni on suunnilleen suorassa, on se, että vaikka tunnen myötätuntoa, en ota muiden huolia itse kantaakseni. Ei siis syytä huoleen!

-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä ansainnut Liekki kaikki kehut täältä.

Kun elät mukana ja analysoit niin hyvin meidän muiden elämänstooryja, niin toivottavasti se ei kuluta Sinua väärällä tavalla. En osaa nyt ilmaista mitä tarkoitan, mutta tavallaan tulee tunne "että annat itsestäsi meille muille kovin paljon". 

Tuon tunteen loman jälkeiseen arkeen palaamisesta tunnistan hyvin. Takana yksi 4 päiväinen työviikko, nyt oli vielä pidennetty viikonloppu. 

28v yhdessä 

Kiitos huolenpidosta 28 v :) Tuo muiden elämän tarkastelu on minulle mieluinen asia, joka nimenomaan antaa eikä ota. Se, mikä tunne-elämässäni on suunnilleen suorassa, on se, että vaikka tunnen myötätuntoa, en ota muiden huolia itse kantaakseni. Ei siis syytä huoleen!

-Liekki

 

Tuo on taito, jota minä olen joutunut käsittelemään ja opettelemaan. Oli kerran oikein sellainen klassinen lampun syttymisen ahaa-elämys, kun minua ahdisti jo kovasti ystäväni tilanne, hänen huono olonsa ja isommat ongelmansa, ja jäin pohtimaan tuota asiaa. Sitten ikäänkuin jotkut palikat aivoissani loksahtivat kohdilleen ja opin tekemään tuon erottelun (empatia vs. muiden huolien kantaminen). Oli se kyllä helpottava väläys. Sitä tilannetta välillä muistutan mieleen, jos meinaa lähteä taas väärälle raiteelle ja otan muiden huolia liikaa omille harteilleni. Mutta aika hyvin sen osaan nykyään jo paluttaa, kerran asian kunnolla keksittyäni. 

Tämän älynväläyksen taustalla oli mallina eräs toinen ystäväni, jonka empaattinen suhtautumisensa ja sanansa ja tapansa osoittaa myötätuntoa olivat jääneet mieleeni, ja jotenkin olin sitä aiemmin vähän kummastellutkin. Hän ei ilmiselvästikään ottanut toisen murheita myötätuntoisesta ja lämpimästä suhtutumisesta huolimatta omiksi risteikseen. Jotenkin hänen sanansa ja tapansa olivat mallina itselleni, kun pohdin tuota asiaa ja sitten välähti. Onneksi, sillä se on kyllä helpottanut elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä ansainnut Liekki kaikki kehut täältä.

Kun elät mukana ja analysoit niin hyvin meidän muiden elämänstooryja, niin toivottavasti se ei kuluta Sinua väärällä tavalla. En osaa nyt ilmaista mitä tarkoitan, mutta tavallaan tulee tunne "että annat itsestäsi meille muille kovin paljon". 

Tuon tunteen loman jälkeiseen arkeen palaamisesta tunnistan hyvin. Takana yksi 4 päiväinen työviikko, nyt oli vielä pidennetty viikonloppu. 

28v yhdessä 

Kiitos huolenpidosta 28 v :) Tuo muiden elämän tarkastelu on minulle mieluinen asia, joka nimenomaan antaa eikä ota. Se, mikä tunne-elämässäni on suunnilleen suorassa, on se, että vaikka tunnen myötätuntoa, en ota muiden huolia itse kantaakseni. Ei siis syytä huoleen!

-Liekki

Hyvä !

Tästä tuli niin mieleen se kuinka surun ollessa kovimmillaan, paras ystäväni haki minut väli töiden jälkeen syömään. Alussa aina yritti kysellä kuinka voin. Totesin ystävälleni usein, että mieluummin kuuntelisin mitä Hänen elämässään tapahtuu, että ihan kaikki kiinnostaa sillä tarvitsen tauon omasta elämästäni. 

On kyllä niin rakas ystävä kyseessä, silloin kun kaikki tapahtui (vuonna 2022) ja lomani alkoi, tajusi heti että nyt tarvitaan ystävän tukea. Vastustelustani huolimatta haki minut mökille ja teki itse Pe ja Ma etätöitä. Sen neljän päivän aikana itkettiin, naurettiin ja juteltiin. Ystäväni työpäivät kiusasin ruohonleikkuria. 

No, samainen ystävä ja mökki ovat syypäitä myös mökkimiehestä.

28v yhdessä 

Toivotaan vaan ettei kestojankuttaja ärsyttänyt MPtä pois palstalta. Kauan saatiinkin taas kirjoitella mielenkiintoisia ennen kuin tämä ilmaantui.

Vierailija kirjoitti:

Toivotaan vaan ettei kestojankuttaja ärsyttänyt MPtä pois palstalta. Kauan saatiinkin taas kirjoitella mielenkiintoisia ennen kuin tämä ilmaantui.

Mä luulen, ettei MaratonParkuja pienestä säikähdä ja ainakaan jätä kirjoittamatta kestojankuttajan mieliksi. 

Kestojankuttajia on muitakin kuin yksi ihminen, on sanottu jo monesti. Ei pidä olettaa vaikka olettekin muuten fiksuja ihmisiä. Ihan sama ilmiö kuin joku sanoo saman ihmisen kirjoittavan eri nimerkeillä on luulla jankuttajia olevan vain yksi ihminen. 

Itse olen ollut nyt samoilla linjoilla monesta asiasta kuin MP. 

Vierailija kirjoitti:

Kestojankuttajia on muitakin kuin yksi ihminen, on sanottu jo monesti. Ei pidä olettaa vaikka olettekin muuten fiksuja ihmisiä. Ihan sama ilmiö kuin joku sanoo saman ihmisen kirjoittavan eri nimerkeillä on luulla jankuttajia olevan vain yksi ihminen. 

Itse olen ollut nyt samoilla linjoilla monesta asiasta kuin MP. 

No tuskinpa tuota edellistä viestiä minään ryhmätyönä kirjoitettiin kyllä se on tasan yksi joka on ottanut MP hampaisiinsa oletan. Toinen oli se hullu joka kulki 28v perässä eppu renkutuksineen.

Sitten on useita jotka osaa olla kuten sinä eri ja samaa mieltä mielipiteen mukaan. Kun et todennäköisesti ole noista kumpikaan niin eihän sun tartte tästä möksähtää. Ja tuskin teki niin MP.

En möksähtänytkään, mutta kyllähän moni nosti esille ja  asiakseen kommentoida ja oikaista silloin kun tuli esille saman ihmisen eri nimerkeillä kirjoittelu. Tasapuolisuuden nimissä kai voi silloin tätäkin (jankuttajaa) kommentoida yleisesti. 

Vieläkö 28 exän kanssa omistamassa kerrostalossa asustelee jo kolmatta vuotta...piti lähtee viimeistään, kun poika muuttaa omilleen :) 

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö 28 exän kanssa omistamassa kerrostalossa asustelee jo kolmatta vuotta...piti lähtee viimeistään, kun poika muuttaa omilleen :) 

Sinua olikin jo kova ikävä. 

Voisit yllättyä kun kertoisin käänteistä asuntoon liittyen, mutta en kerro. On myös käänteitä, jotka tulevat exälle kalliimmaksi kun se, että asun/asuisin asunnossa.

Tästä ei yhtään enempää.

28v yhdessä 

Ja arvuutella ei kannata, en kommentoi tähän yhtään enempää (ainakaan pitkään aikaan).

Juu, ei minua nyt ihan näin vähällä ketjusta ajeta, mutta oikeastaan kyllä kirjoittajalla ihan pointti oli. Itsekin ajattelin, että dominoin nyt ketjua aivan liikaa, kun tuntuu, että sanottavaa olisi vähän joka asiaan. Että kiitos ystävällisestä tuuppauksesta sivummalle!

T: MaratonParkuja

Hassu ajatus jostain dominoinnista. Kyllä aina hyvä kirjoitus on hyvä kirjoitus, joten eläpä MP yhtään sivuile siellä. Ei tämä palsta yleisesti oli liian paljon sivistyneitä kirjoituksia nähnyt että anna vaan palaa täysillä! Kyllä tänne kirjoituksia mahtuu!

-Sinilintu

Kiitos arvokkaasta ja asiallisesta keskustelusta! Oli ilo lukea ja tuntuu hyvältä, kun vieraat ihmiset jaksavat antaa itsestään noin paljon minun ongelmieni ratkaisemiseksi. Paljon hyvää ajateltavaa jälleen kerran. Kyllähän itsekin tiedostan nuo asiat todeksi. Faktahan se on, että tietynlainen luotto on kadonnut ja sen takaisinpalauttaminen olisi melkoinen (jollei jopa mahdoton) työ. En myöskään hetkeäkään usko, etteivätkö he enää tapaisi. Päinvastoin pidän hyvin todennäköisenä, että tulevat tapaamaan ja jopa jo melko lähitulevaisuudessa. Siihen olen asennoitunut täysin. Kun se hetki koittaa, minua kiinnostaa nähdä mieheni kyky lupaamaansa rehellisyyteen. 

 

Tuo rajojen asettaminen on asia, jossa todennäköisesti jälkiviisaana liityn teidän kuoroonne. Tällä hetkellä jokin minussa kuitenkin sotii sitä vastaan, eikä se tunnu omalta ratkaisulta. En halua, että mies on kanssani minun vaatimuksistani johtuen. Menkööt, jos on mennäkseen. Jos hän on rakastunut uuteen ihmiseen, niin hyväksyn sen, että hän jatkaa elämäänsä hänen kanssaan. Kunhan on asiasta minulle rehellinen, jotta voin tehdä omaa ajatustyötäni jatkuvasti. Kyllähän hän tietää mitkä asiat minua loukkaavat ja jos hän valitsee siitä huolimatta toimia niin, niin se on hänen valintansa ja ne teot väistämättä vaikuttavat arvostukseeni häntä kohtaan hetki hetkeltä enemmän. En tiedä onko se jonkinlaista romantisointia, jossa odotan pyyteetöntä rakkautta vai olenko luonteeltani kenties hieman marttyyri.

Siinä Kuurankukka on aivan oikeassa, että ajattelen liikaa mieheni hyvinvointia sekä kaikessa hulluudessaan hieman jopa tämän sivunaisen. Häntähän minun kaiken järjen mukaan pitäisi huolen kantamisen sijaan inhota. Jollain ihmeellisellä tavalla kannan mielessäni hieman vastuuta hänestäkin tämän meidän hullun ja kieroutuneen parisuhteemme vuoksi, vaikka tiedän hänen täysin tietoisesti aikuisena ihmisenä itse lähteneen tuohon kuvioon mukaan. 

 

Koen, että miehelle rajojen asettamisen sijaan minun pitäisi nyt onnistua selvittämään ne itselleni. Tuntuu, että lopulta ajan kanssa ymmärrän kaiken ja aivan liikaa. Missä siis se lopullinen rajani kulkee? En todella tiedä. Täällä ollaan oltu aivan oikeassa siitä, etten itsekään tiedä mitä tahdon. Haluanko todella pysyä tässä suhteessa vai haluanko erota. Nämä asiat minun pitää onnistua selvittämään itselleni ennen kuin edes voin harkita tekeväni miehelle mitään rajanvetoa. Rehellisyyden vaatimus on ainoa kristallinkirkas asia mielessäni. Valehtelua en enää siedä ja tämän olen hänelle tehnyt selväksi, mutta siihen se sitten jääkin.

- Hukassa

Lisäksi olen jutellut erään mieheni lapsuusystävän kanssa, joka on seurannut sivusta tätä viime vuosien valtaisan valtaisaa muutosta. Hän sanoi, että pelkää miten mies sekoaa lopullisesti, jos minä vakaa tuki ja turvasatama poistun hänen elämästään. Kuitenkin hän sanoi sen syyllistämättä ja oli sitä mieltä, että se riski on varmaan otettava ja hän tahtoisi nähdä minut vielä aidosti onnellisena. Tottahan se on, että olen miehelle valtava tukipilari, johon hän aina voi turvautua. Ehkä tietyllä tapaa kannan vastuuta hänestä ja pelkään itsekin miten hänen mielensä eron kestäisi. Hän on niin kauan ollut minulle se läheisin ihminen. Silti tiedostan, että itse hän on kaiken aiheuttanut ja minun tulisi ensisijaisesti ajatella itseäni.

- Hukassa

Huomenta Hukassa ja muutkin, annanpa taas vaan mennä!

Monta mietettä heräsi. Sanoitit Hukassa minua paremmin rajojen asettamisen "vaikeuden". Juuri tuota hain, että tuntuu hieman turhalta miettiä, mitä nyt rajoittaisi, jos ei oikein tiedä, mitä tahtoisi. Tai millä sitoumuksen asteella toinen oikeasti on, eli voiko lainkaan luottaa siihen, että tämä ei ole jotain lätinää, jolla lopulta ei ole mitään merkitystä. Jutellaan kivoja, ymmärretään rajoja, mutta toimitaan, kuten ennenkin.

Toinen asia, joka nousi mieleen, on toisista huolehtiminen. Perusteeltaan siinä ei ole mitään väärää, vaan fiksu, empaattinen ihminen todellakin ottaa ympäristönsä huomioon toimissaan. Mutta onkin eri asia ottaa huomioon kuin huolehtia. Huomioon ottaminen on mielestäni tervettä, jopa pakollista, eli sen miettiminen, miten minun tekoni vaikuttavat toisiin. Mutta siinäkin on sitten ne rajat: joku voi vaikuttaa heidän mielestään haitallisesti (kuten nyt miehen mielestä se, jos haluaisit eron), vaan sille sitten ei voi mitään. Joskus teot ovat semmoisia. 

Liekki puhui osuvasti siitä, miten usein siirrämme huolen toiseen, kun emme halua miettiä, mitä oikeastaan haluamme.

Sitten tuo toisesta naisesta huolehtiminen, en minä sitä outona ollenkaan. Suurisydämisenä ja empaattisena kyllä. Mutta karu tosiasia on, että hän on olemassa, hän on oikea ihminen ja nyt on kolmantena tässä teidän jutussa. Ja semmoisena minä tätä myös miehen kanssa käsittelisin, eli että ymmärrätkö sinä, että meitä ole enää tässä kaksi, vaan kolme?

Eli hän myös ei voi nyt enää käsitellä asioita teidän kahden välisinä vain. Kun katson ystäväni kolmiodraamaa, tuo nousee mieleeni koko ajan. Että miten mies voi tyynesti todeta molemmille naisille, että tämä on sinun ja minun välistä, ei muiden. No helevatti soikoon, ei todellakaan ole!

Teidän suhteenne dynamiikka on nyt muuttunut. Se täytyisi miehen kyetä myöntämään. Mies on harhassa, joka noiden sivusuhteiden kanssa näemmä helposti tulee, että hän on keskiössä hoitamassa kumpaakin suhdetta omalla linjastollaan ja sen tulee sopia teillekin. Koska se sopii niin kerrassaan näpsästi hänelle.

Toisen naisen tunteista ja teoista et tietenkään voi huolehtia, sillä ne tosiaan ovat hänen, aikuisen ihmisen omia. Mutta mielestäni itseäsi voit auttaa sillä, että päätät olla jokaisessa tilanteessa rehellinen. Jos jotain kysytään, vastaat tasan, kuten asia on. Sinun ei tarvitse olla toiseen tietenkään missään yhteydessä, jos et tahdo. Hänelle et ole mitään velkaa, mutta etpäs ole miehellesikään. Ei hän voi sinun taaksesi piiloutua, äläkä anna hänen piiloutua sen toisen taaksekaan.

Nimittäin sekin on maailman vanhin lore, että toiselle kerrotaan, että vaimo kotona on hermoheikko ja vaimolle kerrotaan, että hullu nainen kuvittelee omiaan ja riippuu minussa. 

Voihan nyt tosin käydä niinkin, että toinen pitää päänsä ja on saanut tarpeekseen pelleilystä. Silloin suhteenne dynamiikka muuttuu taas - ainakin hetkeksi, sillä kenties uusi ystävä ilmaantuu kuvioon. Tämä on nyt kuka tietää-tilanne, jonka syksy varmaan tulee näyttämään.

T: MaratonParkuja

Olen kyllä optimistinen sen suhteen, että mies kyllä tulee pärjäämään mahdollisen eron jälkeenkin. Onhan hänellä uusi tukipilari jo olemassa. Ajan kuluessa hänenkin olonsa saattaisi jopa parantua tilanteen selkiytyessä.