Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12664)
Puolisoni oli henkisesti ja paikoin fyysisestikin väkivaltaiseksi yltyneessä suhteessa. Hän mietti osana toipumistaan paljon omaakin käytöstään. Esim että hän ei ollut 100% mukana suhteessa koskaan ja koko olemuksellaan lietsoi toisen hylätyksi tulemisen pelkoa ja sitä kautta kontrollin halua. Hän ei ehdottanut koskaan mitään yhteistä ja samaan aikaan turhautui kun naisystävän kanssa on niin tylsää ja venkoili pois tapaamisista. Hän syyllistyy herkästi johtuen omista lapsuudentraumoista ja antoi sillä toiselle voimakkaan aseen. Hän ei eronnut ryhdikkäästi koska (ja tämä on ollut vaikein myöntää itselle) toisen tarvitsevuus imarteli ja toi varmuutta tulevaisuutta ajatellen. Hänen empimisensä taas toi toisessa kaikki pahimmat epävarmuudet ja manipuloinnin tarpeet esille. Hän on kertonut käyttäneensä seksiä keinona tukkia toisen suu niin sanotusti, vaikkei itse olisi sitä edes halunnut. Hän ei ole saanut sanottua suoraan ettei halua asua yhdessä ikinä ymv koska ei ole jaksanut vääntää asiasta ja niin edelleen ja niin edelleen..
Eli siis vaikka väkivallan tekijä oli nainen jos katsotaan 'todistusaineistoa', niin ei se väkivalta tyhjiössä syntynyt. Ja tuo on ollut tärkeää ymmärtää ettei ensinnäkään ole nähnyt tarvetta jatkaa sotimista eron jälkeen vaan on antanut mustamaalauksen, somessa härkkimisen ym mennä kuin vesi hanhen selästä. Ja toiseksi ettei katkeroitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo henkilö, joka tajusi pointin, että ehkä kilpailuvietin puute vaikuttaa. Onpa mukavaa, että on muitakin, koska tunnen itseni joskus kummajaiseksi. Niin, ja kyllä minäkin pidän kiinni omista mielipiteitäni kun olen oikeassa. Joskus jopa tiukastikin.
Vierailija kirjoitti:
Lainaan erään mielestäni ihan asiallista kommenttia " Ja olen monesti miettinyt aloittamaa ja hänen miehensä julmalta ainakin kuulostavaa toimintaa. Voiko olla jotain molemminpuolistakin loukkaantumista ja kaunaa taustalla" ?
Tuossa pitkässä nimimerkittömässä viimeisimmässä kommentissa edelleen keskitytään aloittajan häneen kohdistuviin asioihin. Miksi kesti liian kauan lähteä, miksi antoi tehdä sitä ja tätä. Mutta edelleenkään ei yhtään sellaista ajatusta, riippumatta kuinka manipuloitu hän oli tai miksi lapset nyt tekivät niin tai näin, että olisiko kuitenkin ollut jotain sellaista mitä hän olisi tehnyt itse jotenkin väärin suhteessa. Ei pelkästään, että hänen olisi itseään kohtaan tarvinnut tehdä toisin vaan onko hän toiminut oikein koko suhdetta ajatellen. Koko ajan katsotaan vain, että mies on ollut sellainen ja lapset tehneet niin. En osaa nyt pukea tätä paremmin mitä ajan takaa ja saan sapiskaa kun tähän pu
Ai miksi kirjoitin pääasioista, koskien tuonkaltaisia selvästi hyvin kaltoinkohtelevia suhteita, enkä suhteen mahdollisista paljon pienemmistä ongelmista ja sivuseikoista?
Minusta on tärkeää ymmärtää, että esim. toisen jatkuvaa vakavaa henkistä väkivaltaa, ei sen suhteen toisen osapuolen mahdolliset tavanomaisemmat virheet ja puutteet ole aiheuttaneet, vaan kyllä sellainen toiminta lähtee syvemmältä tekijästä itsestään. Ja se on silloin se suhteen ylivoimaisesti suurin ongelma, mistä on pääasiallisesti ollut kyse.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelin kerran erään ystävän kanssa juuri näistä omien virheiden tai tietämättömyyden tunnustamisesta. Sanoin, että minun on helppoa sanoa, että anteeksi nyt taisinkin tehdä väärin tai virheen tai nyt en tiedäkään tuota asiaa. Tai, että olen tehnyt siinä asiassa ymmärtämättäni aikoinaan virheen tai kohdellut väärin.
Olen aina protestoinut laulua "En päivääkään vaihtaisi pois", että itsellä kyllä olisi montakin päivää joita haluaisin vaihtaa. Hän sanoi, että ei tuollainen ajattelutapa ole lainkaan yleistä. Vaan ihmisten on hyvin vaikea sanoa noita asioita ääneen, jopa edes miettiä hiljaa itsekseen. Eivät pysty edes itselleen tunnustamaan. En ollut ajatellut tätä asiaa silloin.
En ole täydellinen, tietenkään. Mutta esimerkiksi minulla ei ole yhtään kilpailuviettiä, voimakasta kunnianhimoa tai johtamisviettiä. Ehkä näille ihmistyypeille joilla näin on, niin on vaikeampaa tunnustaa omia virh
Tämän kirjoituksen henkilö voisin lähes kaikilta ominaisuuksilta olla myös minä. Toisaalta olen kokenut tuon kilpailuvietin puuttumisen huonona ominaisuutena, toisaalta hyvänä. En ota paineita ja stressaa itseäni pienillä asioilla, mutta näemmä sopeudun myös kohtuuttomiin olosuhteisiin. Olen kokenut sen myös opiskellessa ja työelämässä tietynlaisena kunnianhimon puuttumisena. Olen aina pärjännyt hyvin pänttäämättä sen kummemmin ja se on riittänyt minulle. Minulla ei ole ollut minkäänlaista kunnianhimoa huippusuoritukseen, vaan olen esimerkiksi kokeisiin lukenut vasta paineen alla edeltävänä iltana. Toisaalta olen myös hyvin luova, jonka avulla ratsastan töissä.
Samaistun myös tuohon, että ihastun äärimmäisen harvoin ja kun niin käy, on tunne syvä ja vahva. Siksi onkin niin vaikea erota, vaikka järki muuta huutelisikin. Täällä on paljon ihmisiä, jotka katuvat, etteivät eronneet aiemmin. Aika näyttää käykö minullekin niin.
Olen ulkosaaristossa huonon verkkoyhteyden äärellä, joten en osallistu nyt keskusteluun kovin aktiivisesti, mutta täällä keskustelu näkyy käyvän hyvinkin vilkkaana.
MaratonParkujalla on mielestäni aina järkevät, selkeät ja perustellut mielipiteet asiaan kuin asiaan. Riippumatta siitä kenelle hän vastaa.
- Hukassa
Edelleen, onko siis nähtävä, että jos suhteessa vakavia ongelmia niin sen toisen "tavanomaisemmat virheet ja puutteet" vaietaan silloin tyystin. Tästä oli kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelleen, onko siis nähtävä, että jos suhteessa vakavia ongelmia niin sen toisen "tavanomaisemmat virheet ja puutteet" vaietaan silloin tyystin. Tästä oli kysymys.
Ei toki, mutta jos haluat keskustella nimenomaan eroon liittyvistä virheistä ja puutteista ne ovat yleensä merkityksettömiä. Jokainen tietää, että kukaan ei ole virheetön. Siksi ihmisten pikkuviat joku myöhästely tms. ei ole kovinkaan kiinnostavaa.
Ainakaan tässä keskustelussa kenenkään virheet eivät ole olleet mitenkään erityisiä tai erikoisia. Ihan tavallisia ihmisten juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen, onko siis nähtävä, että jos suhteessa vakavia ongelmia niin sen toisen "tavanomaisemmat virheet ja puutteet" vaietaan silloin tyystin. Tästä oli kysymys.
No onko sinusta kuinka relevanttia silloin niitä ruotia, jos ne eivät ole varsinaisten isojen, joskus esimerkiksi pahastikin traumatisoivien ongelmien syy? Toki voihan noitakin pohtia ylipäätään, jos ymmärtää pitää mittakaavan oikeansuuntaisena kokonaisuuteen nähden. Se voi lisätä omaa itsetuntemusta ja ymmärrystä kyllä yleisesti ottaen. Omaa osuutta on hyvä osata pohtia nimeomaan realistisesti ja osata suhteuttaa se kokonaiskuvaan.
Väkisin ei tarvi olla siinä toisessa osapuolessa jotain suurta vikaa, jo toisessakin on. Näin ei aina todellakaan ole. Toki onhan niitäkin suhteita sitten, joissa molemmat ovat kaltoinkohtelevia ja väkivaltaisia, silloin toki "kunnia" siitä molemmille.
Ei myöskään ole aina välttämättä mikään ihan pieni vika tuo ns. liika kiltteys tai joustavuus silloin kun ei pitäisi tms. Se voi aiheuttaa joskus monenlaisia ikäviä seurannaisvaikutuksia myös ei-toksisessa tasapuolisemmassakin suhteessa. En ihan ymmärrä, miksi tätä asiaan jotenkin on haluttu useeman kerran jo vähätellä ja ohittaa. Ko. ongelma on myös aika yleinen. Erilaisilla ihmisillä on erityyppisiä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaan erään mielestäni ihan asiallista kommenttia " Ja olen monesti miettinyt aloittamaa ja hänen miehensä julmalta ainakin kuulostavaa toimintaa. Voiko olla jotain molemminpuolistakin loukkaantumista ja kaunaa taustalla" ?
Tuossa pitkässä nimimerkittömässä viimeisimmässä kommentissa edelleen keskitytään aloittajan häneen kohdistuviin asioihin. Miksi kesti liian kauan lähteä, miksi antoi tehdä sitä ja tätä. Mutta edelleenkään ei yhtään sellaista ajatusta, riippumatta kuinka manipuloitu hän oli tai miksi lapset nyt tekivät niin tai näin, että olisiko kuitenkin ollut jotain sellaista mitä hän olisi tehnyt itse jotenkin väärin suhteessa. Ei pelkästään, että hänen olisi itseään kohtaan tarvinnut tehdä toisin vaan onko hän toiminut oikein koko suhdetta ajatellen. Koko ajan katsotaan vain, että mies on ollut sellainen ja lapset tehneet niin. En osaa nyt pukea tätä parem
Ehkä se pointti oli enemmän siinä mistä moinen halveksunta ja piittaamattomuus on lähtöisin. Ehkä miehestä itsestään, täysin mahdollista. Mutta voi nyös olla että juuret on suhteen aiemmissa vaiheissa? Muistan joskus jonkun tyyliin elokuvan, missä mies suhtautui vaimoonsa alentuvasti ja julmasti koska (siinä tapauksessa) oli tullut isäksi vasten tahtoaan ja velvollisuudesta jäänyt suhteeseen. Syytti sitten vaimoaan elämäntilanteesta johon oli ajautunut ja itse jäänyt velvollisuudentunteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen, onko siis nähtävä, että jos suhteessa vakavia ongelmia niin sen toisen "tavanomaisemmat virheet ja puutteet" vaietaan silloin tyystin. Tästä oli kysymys.
No onko sinusta kuinka relevanttia silloin niitä ruotia, jos ne eivät ole varsinaisten isojen, joskus esimerkiksi pahastikin traumatisoivien ongelmien syy? Toki voihan noitakin pohtia ylipäätään, jos ymmärtää pitää mittakaavan oikeansuuntaisena kokonaisuuteen nähden. Se voi lisätä omaa itsetuntemusta ja ymmärrystä kyllä yleisesti ottaen. Omaa osuutta on hyvä osata pohtia nimeomaan realistisesti ja osata suhteuttaa se kokonaiskuvaan.
Väkisin ei tarvi olla siinä toisessa osapuolessa jotain suurta vikaa, jo toisessakin on. Näin ei aina todellakaan ole. Toki onhan niitäkin suhteita sitten, joissa molemmat ovat kaltoinkohtelevia ja väkivaltaisia, silloin toki "kunnia" siitä molemmille. 
Liika kiltteys.. En tiedä teistä muista, mutta itse olen huono ottamaan vastaan Liikaa kiltteyttä. Se herättää minussa tunteen että jään velkaa. Enkä todella halua olla veloissa, joten pyristelisin pois. Mutta entä jos en halua pois, enkä edes raskisikaan lähteä. Aika ristiriitainen tunne. Saattaisin turhautua. Minkälainen on turhautunut ihminen? Ei ainakaan kovin johdonmukainen. Ehkä sellainen jolta saa vuoroin kylmää ja kuumaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hukassa, kuulin eilen kun Rodeo esitti laulun Häkkilintu. Oli koskettava esitys. Ajattelin sinua. Olipa asiat miten vaan, nauti ulkosaaristosta ja kesästä. Voimaa tulevaan.
Kuurankukka
Mietin yön pimeinä tunteina kun en saanut unta, että haluaisin tavata oikeassa elämässä MaratonParkujan ja Liekin, niin samankaltaisella tavalla monesti ajatuksenjuoksu menee. Mutta ei taida olla mitään tapaa varmistua siitä että oikeasti tavoittaisin teidät, kun kuka tahansa voisi esittää olevansa te.
Mutta täällä sitten vain, kyllä sekin on hyvä että voi näin anonyyminä jakaa ajatuksia, ja kokea että löytyy tietynlaista sielunkumppanuutta.
-Sinilintu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi miten ihana ajatus, Sinilintu!
Mutta enemmän kuin sitä, että joku esittäisi minua, pelkäisin, että tuotan pettymyksen🤣, sillä olen todellakin tavis. Täällä kun saa vuodattaa itsestään ajatuksia, se on ihanaa, voi jäädä miettimään ja vääntämään jotain juttua ihan täysillä, kukaan ei voi oikein estääkään! Mutta tuolla ulkona, no, siellä ollaan vaan.
T: MaratonParkuja
Tavis olen minäkin, enkä muuta odotakkaan muiltakaan. Mutta kirjoituksista huomaa samankaltaisen ajatuksenjuoksun, ja se ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa, mutta samankaltaisemman, mikä kiehtoo ajatuksena. Ihan vain siksi että olisi keskustelukumppaneita joiden kanssa voisi juurikin väännellä ja käännellä niitä ajatuksia.
-Sinilintu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ensiarvoisen tärkeää tunnistaa omat puutteensa ja vaikutuksensa eroon. Vaikka äkkiseltään saattaa tuntua siltä että minä en ole mitenkään osallisena parisuhteen riitoihin tai eroon niin kyllä se vain kahden kauppa on. Jos ei nää itsessään mitään korjattavaa tai puutetta niin luultavasti suhde ei ole ollut olemassa tällaiselle ihmiselle todellisena, vaan omien aivojen ja tuntemusten perusteella, jolloin suhteesta ja toisesta ihmisestä ja itsestäänkin jää huomaamatta aika paljon kaikenlaista. Ajan myötä yleensä löytyy itsestäkin syytä ja virhettä, jos ei muuta niin se että on ollut todella sinisilmäinen, tai vaaleanpunaiset lasit päässä.
Mullakin puuttuu kilpailuvietti täysin, mikä ei tarkoita sitä etten pitäisi kiinni oikeaksi katsomistani asioista ja näkökannoista. Pystyn todellakkn pyytämään anteeksi mutta siihen on harvoin tarvetta, sillä pohdin sanomiset ja tekemiset jo etukäteen. Mulla on myös 0% kilpailuviettiä miesten suhteen. Jos en ole se ainoa ja tärkein ja mielenkiintoisin jonka kanssa halutaan olla eikä muita edes ajatella niin puolestani saa mennä menojaan. En todellakaan kävisi kilpaa miehestä jonkun toisen naisen kanssa 😂 ehei, pitäkööt toisensa, oma kiinnostus loppuu välittömästi jos edes aistin moista.
Liika kiltteys.. En tiedä teistä muista, mutta itse olen huono ottamaan vastaan Liikaa kiltteyttä. Se herättää minussa tunteen että jään velkaa. Enkä todella halua olla veloissa, joten pyristelisin pois. Mutta entä jos en halua pois, enkä edes raskisikaan lähteä. Aika ristiriitainen tunne. Saattaisin turhautua. Minkälainen on turhautunut ihminen? Ei ainakaan kovin johdonmukainen. Ehkä sellainen jolta saa vuoroin kylmää ja kuumaa?
Kylmää-kuumaa-kohtelu on ainakin iso varoitumerkki seurustelusuhteessa. Jos suhteen alkutaipaleella on tätä, niin se valitettavasti usein indikoi muitakin ikäviä toimintamalleja.
"Liika kiltteys" on laaja ja ja epämääräinenkin käsite, jolla keskusteluissa tarkoitetaan välillä aika erilaisiakin asioita.
Jos nyt ajatellaan, että ei pysty näkemään entisessä parisuhteessaan itsessään mitään vikaa, niin silloinhan ne samat viat jatkuvat mahdollisessa uudessakin suhteessa. En puhu nyt näistä olin liian kiltti tai vastaavia vaan senkaltaisia, jotka vaikuttivat siihen parisuhteen vinoutumiseen huonompaan päin. Esimerkiks piilotetut kaunat ja loukkaukset, jotka sitten vaikuttivat arkeen kuitenkin piikittelynä, vihjailuina, mykkäkouluna, syyllistämisenä jostain toisesta asiasta kuin se mistä oli loukkaantunut, vetäytymisenä, piiloagressiona jne. Jos toinen on sellainen joka antaa tunteensa ja tuntemuksensa tulla ulos voimakkaastikin niin toinen, usein juuri se joka on kokenut olevansa se suhteen "kiltti" ei näe tai halua nähdä näitä omia toimintatapojaan.
Usein se tunteensa julki tuova ja jopa voimakkaastikin asioista keskusteua ja selvittelyä haluava ja vaativa nähdään suhteen pahiksena. Ja jos vielä muutkin peesaavat, että juu, kyllähän se Pertti/Pirjo oli niin kova vaatimaan sitä tai tätä ja sinä vain olit ja kieltäydyit keskustelemasta etkä mennyt mukaan.
Tämä ei ole normaali ketju tai keskustelu, vaan noin 80% yksittäisen ihmisen kirjoittamaa sekoilua eri nimimerkeillä ja ilman nimimerkkejä.
Sama ihminen ylläpitää keskustelua enimmäkseen itsekseen muutamassa muussakin ketjussa.
Ei täällä kannata keskustella, paras vain laittaa aina välillä tällainen viesti varoitukseksi satunnaisesti tänne etusivun kautta eksyville, ettei ota tosissaan.
Mitä kuuluu Liekille?
ja 28 ei ole kuulunut pitkään aikaan.
-Sinilintu
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole normaali ketju tai keskustelu, vaan noin 80% yksittäisen ihmisen kirjoittamaa sekoilua eri nimimerkeillä ja ilman nimimerkkejä.
Sama ihminen ylläpitää keskustelua enimmäkseen itsekseen muutamassa muussakin ketjussa.
Ei täällä kannata keskustella, paras vain laittaa aina välillä tällainen viesti varoitukseksi satunnaisesti tänne etusivun kautta eksyville, ettei ota tosissaan.
Siis luuletko oikeasti, että yksi ja sama ihminen on reilut kolme vuotta täällä itsekseen kirjoitellut? Hah! Onko sulla muitakin outoja epäluuloja?
Yksi alusta asti seurannut ja joskus kommentoinutkin
Hei tuossa voi olla pointtia. Olen itsekin täysin vailla minkäänlaista kilpailuviettiä, enkä ole itselleni yhtään ankara. Mun on helppoa myöntää omat virheet, varmaan koska en jää potkimaan itseäni päähän, vaikka olisinkin mokannut. Rationalisoin sitten että menihän tämä näinkin ok toiselta kantilta tai että eihän tämä ollut tärkeää jne. Jos eteen tulee joku kilpailutilanne luovutan heti. Pidän kyllä kiinni mielipiteestäni jos oon mielestäni oikeassa. Mutta jos huomaan että en ole, niin myönnän nopeasti toisen puoleen.