Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Täältä sivusta huutelen: Minä ja mieheni oltu VUOSI asumuserossa. Jossain puolen vuoden kohdalla tunteeni vihdoin kuolivat ja lakkasin vinkumasta tuota paskiaista takaisin. NYT hän haluaa takaisin. Mutta en tunne enää mitään.

Ap

Voimia sinulle. Tosiaan miehesi kuuluu ihan selkeästi heihin, joihin ei päde normaali logiikka.

Jouduin itsekin tutkimaan tässä matkan (vuosien) varrella, että mitä ihmettä vaikka miten joustin niin kaikki käännettiin nurin päin. He imevät voivat empaattisista ihmisistä ilman tunnontuskia. Sinussa on voimaa ja hyvyyttä todella paljon, se on näkynyt tässä keskustelun kuluessa. Olet joutunut kestämään sumutusta ja huonoa kohtelua, joka jatkuu.

Hyvä, jos saat juteltua jonnekin, mutta ymmärrän, että voimat imettynä se ei ole helppoa. Jaksota lepäämistä ja sitten joku yksi asia kuntoon kerrallaan, niin kuin olet fiksusti tähänkin saakka edennyt.

Peruna kuoritaan kerrallaan ja yhtäkkiä iso kasa asioita kunnossa :)

Sinä olet arvokas!

(mm. siellä sivulla hidastaelämää.fi hakusanalla narsistinen voi katsoa voimauttavia tekstejä, esim. miksi uhri alkaa epäillä onko itse narsistinen vaikka joutui uhriksi ja haluaa hyvää sydämestään ja olisi vääntänyt itsensä jo mutkalle ja antanut periksi vaikka missä ja uhrannut vaikka mitä omia toiveita/tarpeita niin oikea narsisti vaan onkin ihan tunnekylmä, huh.

Irtipäästäminen käynnissä täälläkin suunnalla, ajatus jo voimistaa...

uusis (uusi kevät)

Tosi outo ketju, sama tyyppi kirjoittelee eri nimimerkeillä, lähettelee pusuja ja haleja ym..???

Vierailija kirjoitti:

Ap

Voimia sinulle. Tosiaan miehesi kuuluu ihan selkeästi heihin, joihin ei päde normaali logiikka.

Jouduin itsekin tutkimaan tässä matkan (vuosien) varrella, että mitä ihmettä vaikka miten joustin niin kaikki käännettiin nurin päin. He imevät voivat empaattisista ihmisistä ilman tunnontuskia. Sinussa on voimaa ja hyvyyttä todella paljon, se on näkynyt tässä keskustelun kuluessa. Olet joutunut kestämään sumutusta ja huonoa kohtelua, joka jatkuu.

Hyvä, jos saat juteltua jonnekin, mutta ymmärrän, että voimat imettynä se ei ole helppoa. Jaksota lepäämistä ja sitten joku yksi asia kuntoon kerrallaan, niin kuin olet fiksusti tähänkin saakka edennyt.

Peruna kuoritaan kerrallaan ja yhtäkkiä iso kasa asioita kunnossa :)

Sinä olet arvokas!

(mm. siellä sivulla hidastaelämää.fi hakusanalla narsistinen voi katsoa voimauttavia tekstejä, esim. miksi uhri alkaa epäillä onko itse narsistinen vaikka joutui uhriksi ja haluaa hyvää sydämestään ja olisi vääntänyt itsensä jo mutkalle ja antanut periksi vaikka missä ja uhrannut vaikka mitä omia toiveita/tarpeita niin oikea narsisti vaan onkin ihan tunnekylmä, huh.

Irtipäästäminen käynnissä täälläkin suunnalla, ajatus jo voimistaa...

uusis (uusi kevät)

Hei

Toi perunajuttu on n i i i i n hyvä. Käytän sitä usein itseeni, olipa kyse vaatehuoneen siivoomisesta tai kukkapenkin kitkemisestä: tärkeintä on saada alettua ( ja terävä veitsi )🌻

Kun meillä oli tuumaustauko, mietin usein mitä kaikkea kivaa jäisi pois, jos ero tulisi. Usein hyvinkin arkisia pikkujuttuja. Ja itketti. Mietin mielessäni olisinko ainoa joka niitä kaipaisi... teki mieli ravistella ukkoa ja vaatia selitystä. Myöhemmin ymmärsin kyllä mitä hän kipuili ja onneksi asioita setvittiin silloin. Uusi, vahvempi perusta rakennettiin suhteelle. Mutta: tiedän kyllä että olisin selvinnyt erostakin. Onneksi niin ei käynyt. Pitkään tosin katselin asuntoilmoituksia, mietin uutta muuttopaikkakuntaa sen puolen vuoden aikana ja jälkeenkin. Voi voi. Kun on niin paljon tienhaaroja elämässä ja vain yhden voi kerrallaan valita... mistäs sitä tietää mitä milläkin polulla on tarjota. Kai se on osin sattumaakin, mihin päädytään ja kenen kanssa.

Maanantaiterkut kaikille🌻

Tuumis

Vierailija kirjoitti:

Tosi outo ketju, sama tyyppi kirjoittelee eri nimimerkeillä, lähettelee pusuja ja haleja ym..???

Ja perustat arviosi siihen, että....???

28, kun tapaat miehesi niin älä päästä halailemaan ja pusuttelemaan.

Tiukka linja eron suhteen jos olet sille kannalle päätynyt.

Toivottavasti asianne selkiytyy ja pääsette asunnon myynnistä sopuun.

Hei vielä

Ei olisi illalla pitänyt lukea uusinta ketjua, koska yöllä sitten tuli mietittyä liikaa omia ja näitä täällä luettuja. Tunnen suurta sympatiaa ap:ta kohtaan.

Sellaisen haluaisin vielä ap:lle tässä välissä sanoa, että näin ulkopuolisena miettien: jos vain ihan tekisit muuttoilmoituksen sinusta ja lapsista uuteen kotiisi? Hehän ovat vanhassa enää tilapäisesti "hoidossa" vain myynnin ajan se ei ole enää pysyvä koti vaan ovat siellä kun se vielä on. Ihan kuin jos olisit lomalla niin olisivat siellä tosiaan käymässä hoidossa.

Voit muuten itse soittaa sähköyhtiöön yms. jos sopimuksia on sinun nimelläsi, että olet muuttanut pois (maksat jo uusia maksuja nykyisessäsi) ja sinun velvollisuutesi on loppunut. Poismuuttaja katkaisee maksut itsesyään. Et enää ole käyttäjä ja laskutus loppuu kohdaltasi tähän päivään. Voit kertoa, että siellä asuu miehesi "x" ja hän jatkaa maksuja poismuuttoon asti kun asunto myynnisdä, joka voi kestää. Sinun nimelläsi olevat sopimukset on vain ja juuri sinulla oikeus irtisanoa, ihan van naks (myös vesi, ehkä loppulukemat voivat firmasta käydä katsomassakin tai yritys näkisi etälukijasta, jolloin kenenkään ei tarvitse käydä enää).

Ja koska myynti voi kestää, hänen kuuluu tehdä sähkösopimus yms. omalla nimellään kun kerran siellä on ja jos lähteekun nyt vauhdilla niin hyvä, että katkaistu (vesi/jäte jne). Eli kun olet irtisanonut sopimukset sen jälkeen niitä oikeasti käyttävä tekee uudet ja maksaa. Se on hänen asiansa. Mitä jäi sinne taloon vielä, olisi muuttanut pois hänkin nyt niin tyhjä talo olisi helpompi myydä ja helpompi hyväksyä edullisempikin ostotarjous, jotta asian saa kaikille vihdoin viimeen päätökseen. Hän sen eron aloitti.

Sinun nimelläsi olevien sopimusten päättämisen päätät vain sinä. Hänellä ei ole siinä valtaa eikä voi manipuloida sinua enää niillä.

Auttaa ehkä häntä pikkuhiljaa itsekin haluamaan lähtemään eli myymään se nopeammin kun ei voi manipuloida ja kiristää niilläkään enää.

Jäin miettimään myös, että mihin se mies sieltä muka niitä kaikkia tavaroita ja lapsia edes myynnin jälkeen vie kun hänellä haku päällä uuden "uhrin" löytämiseksi eli uskoisin, että yhtäkkiä on talo täynnä tavaraa kelle vaan, joka pitääkin lahjoittaa hyväntekväisyysfirman toimesta turhana pois (onneksi monissa paikoissa hakevat hyväkuntoiset lahjoitukset niin teidän ei tarvitse. Ja toisaalta miehesi halusi ne kaikki tavarat pitää niin kuskatkoon itse kaatopaikalle tai minne haluaa) kun ei kenellekään ei siinä vaiheessa varmaan enää mahdu eikä kukaan halua.

Kuulostaa, että mies ei ole edes aloittanut pakkaamaan eli taitaa vaan yrittää pitkittää piinaa tahallaan, jotta maksimoisi oman hyötynsä, mokoma.

Eli, ap, olet vahvoilla tässä.

uusis (uusi kevät)

Vierailija kirjoitti:

Tosi outo ketju, sama tyyppi kirjoittelee eri nimimerkeillä, lähettelee pusuja ja haleja ym..???

Vaikka tässä ketjussa olisikin provoja, niin varmasti pääosin oikeita tarinoita, avioerojahan tapahtuu Suomessa runsaat 13000 vuosittain. Eksyin tännen sattumalta, ja mielestäni tämä on tosi tsemppaava ketju, olisin aikanani ottanut mielelläni vastaan tällaista tukea, erilaisia mielipiteitä ja asioiden pallottelua. Mieheni aikanaan 45 vuoden iässä kävi läpi myös ikäkriisin, kiukutteli ja lopuksi petti. Pettäminen tuli ilmi välittömästi, hänen mukaansa mitään ei ehtinyt tapahtumaan, ihan sama, hirveä kriisihän siitä tuli. Kuten useat muutkin ovat tuonneet esille, en kehdannut kertoa siitä läheisille tai ystäville. Jos tällaisesta nimettömästä keskusteluketjusta on apua, niin hyvä niin, kaikki apu on tuossa tilanteessa tervetullutta! Luonnollisesti meidänkin olisi kannattanut mennä pariterapiaan, mutta sekin on jo aika iso askel. Me käsittelimme asian keskenämme, jatkoimme onneksi liittoamme koska lapset olivat nuoria. Nyt tuosta jo aikaa 15 vuotta, ja liittomme toimii hyvin, eli meidän tapauksessa kannatti jatkaa.

Mutta niin komppaan teitä ketjulaisia, mielestäni mikään työelämän stressi tai edes rahapula ei ole yhtä kokonaisvaltaista kun avioliiton & puolison & lasten ongelmat. Tsemppia ja jaksamista, toivottavasti kevät aurinko antaa voimia!

Tää ketju on kirjo erilaisista tarinoista. Jotkut eroaa, joidenkin olis pitäny erota jo aikaa sitten. Toisilla kriisejä, mistä jatketaan entistä vahvempina. Mielenkiintoista luettavaa. Ja seurata ihmisten kehittymistä (10kk)

Kaikille toivotan huikaisevaa kevättä

Kiitos edelleen kaikista kirjoituksista, minä ja varmasti Ap myös olemme todella kiitollisia jokaisesta. Ihan yhtä tarkkaan luen jokaisen Ap:lle osoitetun kirjoituksen, itselläni kuitenkin myös asunnon myynti yms edessä. Lapsen asioissa "pääsen helpommalla", kun tuo poika kuitenkin seuraavaksi täyttää 18 vuotta (9 kk päästä).

Olen nyt täysin hädissäni itseni kanssa, henkisesti oloni on niin kamala, että olen tänään täysin lamaantunut, en ole pystynyt töihin ja olen itkenyt koko päivän ja panikoin ihan oksentamiseen saakka. Nyt iski jotenkin koko karmeus niskaan, ikäkriisi, huominen (lopullisen eron yritys) ja se "että lapsenikin lähtee". Tuntuu, että elämästäni lähtee kaikki pois. Ja olen iloinen, että lapseni on kasvanut itsenäiseksi ja pärjääväksi nuoreksi, ymmärrän kyllä asian. Olisi vaan kiva ollut kohdata se yhdessä.

Kyllä tämä on säälittävää, tiedän sen, mutta nyt en pysty näkemään mitään hyvää elämässäni.

Tuumis kirjoitti, että tietää, että olisi selvinnyt erostakin. Mistä sen tietää? Itse olen aina ennen ajatellut niin, mutta nyt kun tässä tilanteessa olen niin en ole varma laisinkaan. Järjellä tiedän, että pakko tästä on selvitä, mutta Sydän vaan on niin rikki.

Aloitin tämän kirjoittamisen tunti sitten, mutta onneksi tähän väliin tuli yksi työpuhelu joka tietää töitä (jotka jo aloitin), mutta nyt tiedän mitä teen seuraavat 4-6h. Olen myös niin huolissani töiden vähenemisestä, sillä palkkaa tulee vain tehdyistä töistä ja nyt ei tule täyttä viikkoa millään. Tämä myös aiheuttaa, että on liikaa aikaa miettiä.

Ja tunnen sydämessäni niin Ap:n tunnetiloja, välillä tuntuu, että asiat etenevät ja kaikki parempaan päin menossa ja välillä iskee paniikki/pelko/stressi/järjetön väsymys tähän kaikkeen. Askel eteen ja kaksi taakse on minun tahti.

Huomiseen liittyen (ellei mies peru) niin Tiedän kyllä miten minun "kuuluu" toimia, haluan sanoa sanottavani, en halua kuitenkaan romahtaa miehen edessä ja minun pidettävä mies pitkällä itsestäni. Silti se pieni ääni päässäni sanoo, että kun kärsin näin pahasti tästä yksinäisyydestä niin miksi olen kääntämässä selkäni sille ihmiselle joka välittää (vaikka ei ehkä enää rakasta). Voi olla viikkokin että minulla ei ole yhtään ihmiskontaktia miehen lisäksi, miksi siis pahennan tilannettani. Järki kuitenkin sanoo, että kidutan itseni tällä tavalla ihan rikki, on pakko mennä eteenpäin, olen antanut 10 kk aikaa ja näen miehen erkaantuvan kokoajan enemmän. On vaan hyväksyttävä se, että meidän ei ollut tarkoitus vanheta yhdessä.

Huh, huh, sanon minä.

Nyt töiden kimppuun ja kunnon pitkä iltakävely (jospa saisi nukuttua ensiyön).

T: 28 v yhdessä

Hei, 28 v yhdessä. On oikeasti hyvä idea ottaa kunnolla etäisyyttä mieheen. Ehkä hänkin saa siitä mietittävää. Tällä hetkellähän hän saa tavallaan kaiken mitä tarvitsee, mutta sinun tunteittesi kustannuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiä on edelleen.

Mies ei halua että asiaa kerrotaan vielä kenellekkään. Kaikista vähiten lapsille.

On omilla reissuillaan, ja työreissuilla. Lomaa ei pidä meidän muiden kanssa. Kuulema siinäkin syy minussa, että vuosi vuodelta siirtänyt enemmän lomiaan syksyyn (metsästys...)

Minä toivon niin kovin asioiden korjaantuvan, etten pysty siirtymään toiseen huoneeseen. Heikko mikä heikko.

Kaikki menee siis ihan vaan miehen ehdoilla? Se pompottelee sua, KÄYTTÄÄ sua seksiin ja omiin kulisseihin ja kuitenkin on ottanut asiakseen olla täysin vapaa susta muuten. Suhde ei takuulla korjaannu jos olet tuollainen lapanen. Siirry toiseen huoneeseen ja ehdoton ei seksille. Se rikkoo sut eikä auta eroamaan henkisessä mielessä. Mies saattaa hyvinkin tajuta, että hänet on todella otettu tosissaan ja huomaa, että ei tahdokaan erota. Nyt annan sille kaikki vapaudet. Vapauden olla sun kanssa ja vapauden tapailla muita, jne. Laita rajat ja pakota mies valitsemaan aidosti. Se pitää sua jonain itsestään selvyytenä ja uskoo saaneensa ikuisen hallintaoikeuden sun kehoon. Miten se ei suututa sua? Miksi edes haluaisit olla tuollaisen miehen kanssa? Siirry pois, muuta pois, mitä tahansa. Mies joko tahtoo sut tai ei. Mikään läheisyys tai seksitemppu ei sitä tee, jos hän on päätöksensä tehnyt. Satutat vain itseäsi. 

Meinasin kirjoittaa oman tekstin, mutta tässähän ne tulikkn tärkeimmät.

Itse olen ollut samassa tilanteessa ja tuota tilannetta jatkui 7 VUOTTA! Minä tyhmänä annoin sen jatkua. Mies halusi erota, mutta silti pitää kulissia yllä ja niin me jäinme yhteen, saimme lisää lapsia ja mies meni menojaan ja paneskeli muita. Jätin koko 7 vuoden ajan miehen vastuulle sen että hän jättää minut kun kerran haluaa. Mutta mies tajusikin, että hänhän saa jäädä kivasti omaan kotiin lasten kanssa asumaan kun ei vaan lähdekään. Minä halusin kaiken korjautuvan ja annoin miehen jäädä. Kunnes vihdoin tajusin miten mahdollistan hänen poikamies-perheenisä-elämänsä ja minä vain kärsin.

Ja sitten onneksi ymmärsin lähteä. Mies halusi palata 4kk päästä yhteen koska elämä oli kuulemma kamalaa ilman minua. Oli aivan rakastunut minuun taas. En tiedä, ehkä olikin mutta minä olin vihdoin tajunnut kuinka huonosti olin voinut vuosikaudet enkä enää pystynyt palaamaan yhteen. Ja hyvä niin. Elämä on nyt paljon onnellisempaa!

28, sinulla ei ole mitään mahdollisuutta uuteen onneen niin kauan kuin roikut miehessä joka ei halua sinua. Silloin sydämesi on ikään kuin "varattu" etkä voi päästää muita lähellesi. Riuhtaise itsesi irti henkisesti ja fyysisesti jos haluat tuosta tilanteesta eteenpäin. Kun saat välimatkaa, pääset irti miehestä. Ja jos mies oikeasti sinua rakastaa, kyllä hän siinä vaiheessa ymmärtää mitä menettää. Niin kauan kun annat miehelle mitä hän haluaa, itse vain kärsit etkä pääse eteenpäin - mihinkään suuntaan.

Ja Tuumis on oikeassa: erosta selviää kyllä. Tiedätkö yhtään ihmistä joka ei olisi selvinnyt? 

Tee itsellesi lista asioista, mitä haluat tehdä. Ja ala tekemään. Täytä viikonloppusi kivoilla tapaamisilla ja tekemisillä. Lähde yksin matkalle. Mene Tinderiin. Käy treffeillä. Tee mitä huvittaa. Elä! Nyt olet kuin kuollut. Käytät aikasi siihen että kaikki pyörii miehen ympärillä. Siirrä itsesi ja oman hyvinvointisi elämäsi keskipisteeksi. Muutos tapahtuu kyllä, sekä mielessäsi että elämässäsi, saatpa nähdä. Meillä on vain tämä yksi elämä ja se on lahja. Jokainen päivä on lahja. Älä tuhlaa sitä.

Tämä 28:lle.

Eiks olis noille pöytälaatikkokirjailijoille mitään novellikilpailua kun tuota kirjoitustarvetta näköjään on?

Vierailija kirjoitti:

Eiks olis noille pöytälaatikkokirjailijoille mitään novellikilpailua kun tuota kirjoitustarvetta näköjään on?

???

Itse olen muutaman kerran kommentoinut....

Omasta erosta nyt 9 kuukautta aikaa, erossa oltu koko ajan ilman yhteyttä. Luulin pahimman olleen ohi. No nyt yritin mennä eteenpäin, kävin todella mukavan naisen kanssa treffeillä, jotka sujuivat hyvin. Seuraavakin tapaaminen on sovittu, mutta seuraavana päivänä iski hirveä kaipuu ja tuska entistä kohtaan. En siis ole vieläkään päässyt yli.

Tämä siis mieheltä josta nainen otti eron.

Kannustan kuitenkin 28v, tuumis ja ap, ei kannata jäädä roikkumaan.

Miten vaikeaa voi olla osallistumatta/lukematta?

Jos ei kiinnosta, pysyy pois

Sama ketju voi olla iso apu/ilo/voimanlähde monille

Eri elämäntilanteet tuo erilaisia ketjuja tänne, jokainen voi valita omansa, mihin osallistuu. Tai aloittaa oman.

Ei tarvitse torpata/väheksyä/mollata semmoista ketjua, mikä ei itseä kiinnosta.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, pyydellä munsalan kansallispuvuntekoa, kehuskella nerokkailla tamponinnarukorun askarteluilla, jakaa reseptejään pestystä jauhenlihasta tai pakastetusta makaroninkeitinvedestä.

Mennä Ukko Nooan saunaan tai osallistua AV-AIV-lukijamatkoille...

Eikö vaan?

Miks te naiset jäätte roikkumaan miehissä jotka ei tiedä mitä haluaa? Sanokaa ukolle että mun vuoro miettiä seuraavat 10 kk mitä haluan, heippa!

Täällä jotain tuntuu ahdistavan tämä keskustelu. Täältä voi hyvin poistua, ei tarvitse lukea jos ei kiinnosta. Tämä on monille kuitenkin vertaistukea parhaimmillaan.