Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kirjo erilaisista tarinoista. Jotkut eroaa, joidenkin olis pitäny erota jo aikaa sitten. Toisilla kriisejä, mistä jatketaan entistä vahvempina. Mielenkiintoista luettavaa. Ja seurata ihmisten kehittymistä (10kk)

Kaikille toivotan huikaisevaa kevättä

Minusta tämä on niin surullista luettavaa. Koska se on avannut nyt myös omia silmiäni, kuinka huonosti minua on kohdeltu ja miten noloa on, että siitä huolimatta vain miehestä tykkään.

Hän meni vain veljellään käymään. On ollut nyt siellä jo nyt vuoden muka sairaana.

En muuta osaa tehdä, kuin katsoa typerästi pasianssilla, että tuleeko vielä takaisin. Olen, kuin ne ikäneidot siinä vanhassa Suomi-Filmissä Gabriel tule takaisin.

Häpeän niin.

Erosin noin 5,5 kk sitten - kuulemma. Itse tajusin tämän kuukautta myöhemmin. Irti päästäminen tapahtui lopulta vasta pääsiäisenä. Olin ennen tuota muutaman päivän vihainen mulkvisti, mutta kaipa sekin vaihe oli läpikäytävä. Pyysin anteeksi ja annoin itsellenikin anteeksi. Emme sopineet yhteen ja ajatus yhteenpaluusta tuntui lopulta pähkähullulta. Kivuliaan luopumisen jälkeen olo on vapautunut. Luopuminen on loppujen lopulta aktiivista työtä, mutta siihen kannattaa panostaa.

Joopa joo kirjoitti:

Miten vaikeaa voi olla osallistumatta/lukematta?

Jos ei kiinnosta, pysyy pois

Sama ketju voi olla iso apu/ilo/voimanlähde monille

Eri elämäntilanteet tuo erilaisia ketjuja tänne, jokainen voi valita omansa, mihin osallistuu. Tai aloittaa oman.

Ei tarvitse torpata/väheksyä/mollata semmoista ketjua, mikä ei itseä kiinnosta.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, pyydellä munsalan kansallispuvuntekoa, kehuskella nerokkailla tamponinnarukorun askarteluilla, jakaa reseptejään pestystä jauhenlihasta tai pakastetusta makaroninkeitinvedestä.

Mennä Ukko Nooan saunaan tai osallistua AV-AIV-lukijamatkoille...

Eikö vaan?

Tämä ketju on nyt ollut taas hyvin aktiivinen ja se aiheuttaa aina sen, että ketjuun eksyy myös niitä hmmmm törppöjäkin, provohuutelijoita yms.

Huomasin itsekkin, että tämä kirjoitukseni on 70 uusi teksi perjantaista alkaen.

Ja myönnän, että kirjoitukset ovat keskimääräisesti varmasti pidempiä kun vauvapalstalla keskimääräisesti (ja katson peiliin = yksi syyllinen löytyi).

Kyllä näistä teksteistä monta novellia saataisiin aikaa.

T: 28 v.

Tyhmä kysymys, mutta mikä se "kruunu" ketjun kohdalla on?. Haen itse tämän aina hakusanalla, eli en ollut aiemmin huomannut. Sillä liekilläkin on joku merkitys?.

Miksi et kutsu sänkyynne jotain random kaksilahkeista? Haet siis kadulta jonkun jurrisen tursaan ja käsket ukkoasi tekemään tilaa, että mahdutte panemaan. Ihan oikein ukollesi katsella vierestä, kun ei kerran enää rakasta.

Vierailija kirjoitti:

28, sinulla ei ole mitään mahdollisuutta uuteen onneen niin kauan kuin roikut miehessä joka ei halua sinua. Silloin sydämesi on ikään kuin "varattu" etkä voi päästää muita lähellesi. Riuhtaise itsesi irti henkisesti ja fyysisesti jos haluat tuosta tilanteesta eteenpäin. Kun saat välimatkaa, pääset irti miehestä. Ja jos mies oikeasti sinua rakastaa, kyllä hän siinä vaiheessa ymmärtää mitä menettää. Niin kauan kun annat miehelle mitä hän haluaa, itse vain kärsit etkä pääse eteenpäin - mihinkään suuntaan.

Ja Tuumis on oikeassa: erosta selviää kyllä. Tiedätkö yhtään ihmistä joka ei olisi selvinnyt? 

Kiitos Sinulle ja myös KuuranKukalle.

Puhutte niin asiaa, ei tämä voi näin jatkua. Pääosin olen riuhtaissut itseni fyysisesti irti, mutta henkisesti heikommin. Liikaa mietin menneitä, kipuilen, kaipaan. Kyllä tässä nyt tarvitsee tehdä isompi ero. Itseasiassa mies soitti minulle äsken ihan muuten vaan kertoillen viikonlopun harrastusmatkasta yms, ei siis ollut asiaa vaan soitti niin iloisena muuten vaan ja höpötti, tätä ei ole tapahtunut kuukausiin. Odotin peruutusta huomiselle, mutta ei peruuttanut. Voipi olla, että mies ei nyt osaa varautua laisinkaan huomiseen tilanteeseen, mutta nyt on mun vuoro sanoa sanottavani ja kertoa, mitä minä haluan.

Olen todellakin täysin elävä kuollut tällä hetkellä ja elämä menee näin kyllä täysin hukkaan. Nyt on aika vaikuttaa niihin asioihin mihin pystyy ja katsoa eteenpäin.

28v yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

28, sinulla ei ole mitään mahdollisuutta uuteen onneen niin kauan kuin roikut miehessä joka ei halua sinua. Silloin sydämesi on ikään kuin "varattu" etkä voi päästää muita lähellesi. Riuhtaise itsesi irti henkisesti ja fyysisesti jos haluat tuosta tilanteesta eteenpäin. Kun saat välimatkaa, pääset irti miehestä. Ja jos mies oikeasti sinua rakastaa, kyllä hän siinä vaiheessa ymmärtää mitä menettää. Niin kauan kun annat miehelle mitä hän haluaa, itse vain kärsit etkä pääse eteenpäin - mihinkään suuntaan.

Ja Tuumis on oikeassa: erosta selviää kyllä. Tiedätkö yhtään ihmistä joka ei olisi selvinnyt? 

Kiitos Sinulle ja myös KuuranKukalle.

Puhutte niin asiaa, ei tämä voi näin jatkua. Pääosin olen riuhtaissut itseni fyysisesti irti, mutta henkisesti heikommin. Liikaa mietin menneitä, kipuilen, kaipaan. Kyllä tässä nyt tarvitsee tehdä isompi ero. Itseasiassa mies soitti minulle äsken ihan muuten vaan kertoillen viikonlopun harrastusmatkasta yms, ei siis ollut asiaa vaan soitti niin iloisena muuten vaan ja höpötti, tätä ei ole tapahtunut kuukausiin. Odotin peruutusta huomiselle, mutta ei peruuttanut. Voipi olla, että mies ei nyt osaa varautua laisinkaan huomiseen tilanteeseen, mutta nyt on mun vuoro sanoa sanottavani ja kertoa, mitä minä haluan.

Olen todellakin täysin elävä kuollut tällä hetkellä ja elämä menee näin kyllä täysin hukkaan. Nyt on aika vaikuttaa niihin asioihin mihin pystyy ja katsoa eteenpäin.

28v yhdessä

Hyvä 28

Huomenna puhehousut jalkaan molemmille. Laadi vaikka lista aiheista, joita haluat käsitellä. Pysyt aiheessa ja kirjaa myös sovitut asiat

Tsemppihalit🌻

Tuumis

Täältä myös tsemppiviesti 28:lle

Eikä kaikkea tarvitse ratkaista huomenna, on sinun vuorosi puhua ja se riittää.

Sitten ilmaa on selvitelty väleillänne riittävästi ja eteenpäin voi mennä. Ja, ilo saa tulla, kummankin teidän luo (erillisinä) ja helpotus varmasti heijastuu itsenäistyvään lapseenkin pikkuhiljaa.

Voit siis nukkua rauhassa, hyvin se huominen menee, koska päätös on nyt sinulla tehtynä, että erillisinä eteenpäin.

Sitten myöhemmin on helpompaa muistella hyviä vuosia, kun uusia uudella tavalla kivoja aikoja ja kokemuksia saa tulla, menetyksen tunteen, surun ja kiukunkin tunteen oheen.

voimaa, terveisin "uusis" uusi kevät

Tsemppiä 28!

Ota rohkeasti asiat puheeksi tänään, sano sanottavasi, avaa ajatuksesi. Uskon että te kumpikin tarvitsette sen totaalitauon, jotta kummallekin selviää omalla tahollaan, mitä jatkossa haluaa.

Hätkäytti kun tajusin, että tosiaan elät niin eristyksissä ja että mies on lähes ainoa ihmiskontaktisi. Ei siis mikään ihme, että hän vaikuttaa sinuun niin paljon. Nyt ulos ihmisten ilmoille, tyttö! Avaa ikkunat maailmaan. Kun tapaat uusia ihmisiä, virkistyt ja tulet huomaamaan että on paljon muitakin, joiden kanssa on kiva viettää aikaa. Ihmisiä, jotka haluavat mielellään olla sinun läheisyydessäsi ja tekemisissä kanssasi. Iloitsevat seurastasi ja pitävät sinua viehättävänä. Myös miespuolisia sellaisia. Miehesi ei tosiaankaan ole ainoa mies maailmassa jota sinä voisit rakastaa ja joka voisi rakastaa sinua, vaikka hän onkin aiemmin ollut sinulle ainoasi. Sano elämälle "kyllä"!

Ja muistathan, että totaalitauon jälkeen te kumpikin näette asian uusin silmin, uudesta näkökulmasta, ja voitte sitten päättää ihan mitä ikinä haluatte joko suhteenne mahdollisesta jatkosta tai päätöksestä erota. Toistamalla tätä vanhaa kaavaa mikään ei kuitenkaan muutu. Joten puhehousut (tai miksei kevään kunniaksi vaikka puhemekko) päälle ja rohkeasti tulta päin. Luota siihen, että kaikki menee juuri niin kuin kuuluukin.

ISO HALI!!! <3 <3

Kiitos kannustuksesta.

Tämä totaalinen yksinäisyys tässä on pahinta ja se, että työt on todella pahasti vähenemässä. Kun ei ole työtunteja niin ei tule palkkaa + on liikaa aikaa ajatella. Työni on niin itsenäistä etätyötä, että voi mennä viikkokin ilman yhtään työpuhelua. Teamsin kokouksia on toki, mutta niissä pysyn roolissani. Ei 50 vuotiaana ole enää helppoa löytää uusia ystäviä varsinkaan kun ei harrasta mitään. Minulla on kaksi läheistä ystävää, mutta heillä omat elämät ja perheet. Viime viikolla olin siskoni kanssa mökkeilemässä ja se oli niin ihanaa, kun oli seuraa ja muuta ajateltavaa. Kesä tuntuu erityisen pahalta kun edessä on yksinäinen loma kotona, olen kyllä tehnyt kaikkeni sitä muuttaakseni, mutta muiden kesä menee sovituissa perhematkoissa yms. No, en murehdi sitä nyt.

Tänään on tarkoitukseni rauhallisesti ja syyttelemättä sanoa monta asiaa jotka on mieltäni painaneet tämän 10 kuukautta ja siis myös asioita, jotka jättäneet niin ison jäljen minuun, että vaikka mies tänään sanoisi, että rakastaa ja haluaisi olla kanssani niin en pystyisi. Kyllä tässä se ero tarvitaan, raahaan mukana sellaista taakkaa että suhteesta ei tulisi nyt juuri minunkaan puolelta mitään. Olen vaan luonteeltani sellainen, että asiat pitää saada jollakin lailla sanottua vaikka kipeätä tekee.

Jo parin tunnin päästä tilanne tulee eteen, kauhistuttaa, mutta siitä selvittävä ja ehkä sen jälkeen itkettävä itkut ja yritettävä aktivoida itseäni kävelylenkille ja ihmisten ilmoille vaikka väkisten.

28

Täällä peukutetaan👍👍👍 tapaamisellenne.

Etänä kannustaen

Voimahali🌻

Tuumis

Puhehousut! Kaiken keskellä se sana nostaa hymyn huulille.

Kyllä tämä ketju niin monta asiaa nostaa mieleen ja mahassa myllertää taas. Ehkä yhden jutun jakaisin etenkin 28v kanssa, mutta myös muiden.

Kun viimein sain yhdelle ystävälle kerrottua siitä souvaamisesta ja veivaamisesta ja nolojen tilanteiden naisesta, joka minusta oli tullut, hän sanoi jotain, joka ei koskaan unohdu (toivottavasti!) minulta.

Puhuin hänelle siis siitä, että mitä mies minulle tekee, jolloin hän katsoi minua tiukasti ja sanoi:

Niin siis tarkoitat, mitä sinä itsellesi teet. Mies on tässä vain mahdollistaja.

Oli kuin kuilu olisi revennyt edessäni ja ne kuuluisat suomukset silmiltä. Todellakin, MINÄ se tässä suostun näihin juupas/eipäs ollaanpas/eipäs olla, ihanaa/kamalaa tilanteisiin. Minä. Ei kukaan pakota, kukaan ei uhkaa aseella, mitään ei tapahdu silleen oikeasti jos vain sanon ei. Ei.

Lopulta, kaiken sanotun jälkeen, jäljelle jää vain se, mitä me itsellemme sallimme tehtävän tai herraisä, suorastaan edesautamme tehtävän.

MaratonParkuja

MaratonParkuja, naulan kantaan! 

28, älä turhaan pelkää yksinäisyyttä. Olet jo yksin. Miehenkuvatuksesi tai mikä liekään eksä on sinut jo jättänyt. Se tapahtui 10 kk sitten. Hän vain unohti kertoa siitä sinulle.

Tsiisus sanon minä (siis 28v yhdessä).

Jatkan kohta töitä, takana kolmen tunnin piinaava ruokatauko (palkaton, työaikani ei ole kellonaikaan sidottu). Hemmetti voi olla vaikeata.

Kiitos myös kaikista edellä tulleista tsemppiviesteistä. Ne oli mielessäni äsken ja erityiskiitos MaratonParkujalle siitä tummennetusta tekstistä. Ystäväsi sanoi viisaasti, asia on juuri noin !!! Kiitos, että jaoit, pisti todellakin miettimään.

No, miten meni? Hyvin ja huonosti.

Mies tuli "kotiin" ja alkoi tekemään ruokaa (kantarelli-pekoni-pinaatti-risottoa), puhuttiin ennen ruokaa mm poikaan liittyvistä asioista, sillä tiesin, että en saa ruokaa muuten syötyä. Ruuan jälkeen vedin puhehousut tukevasti jalkaan ja varovasti aloittelin ja alkuun kyynelien keskellä takeltelin jolloin mies jo ehdotteli treffejä huomiseksi päiväksi, että keskustellaan ...... Sanoin, että keskustellaan nyt, että olen niin monta viikkoa yrittänyt saada sanottua asioita.

Ja itsestäni olen ylpeä siitä, että lopulta sain ilman itkuja itsestäni kaiken ulos, kaikki asiat mitkä vaivanneet eniten ja sain sanottua myös siitä, että kaiken tämänhetkisen jatkaminen on turhaa ja julmaa minua kohtaan, että haluan erota, jotta toivun ja pääsen elämässäni eteenpäin ja mahdollisuuden löytää itselleni ihmisen joka haluaa kanssani olla.

Vakavana mies kuunteli, mutta tunnen miehen niin hyvin, että näin että meni lukkoon ja arvasin, että en selvinnyt vielä. Sanoi heti, että nähdään huomenna päivällä, että käydään kävelyllä ja tiedän, että kävely = juttelu, sillä miehellä on niinpaljon helpompi puhua kävellessä.

Yritin kyllä sanoa miehelle, että minusta juttelut on juteltu, että tiedän kyllä että olen tärkeä Hänelle, mutta olen hyväksynyt sen että rakkautta ei enää ole ja itse en pysty olemaan "vain" ystävä.

Niin tai näin, oloni on todella paljon kevyempi kun sain kaiken ulos ja niitä puhuessani ääneen miehelle tunne vahvistui kokoajan.

Annan miehen pukea puhehousut huomenna jalkaan, kulutan kaloreita ja syön hyvää risottoa.

Ei mies pysty huomenna sanomaan mitään mikä muuttaisi mielipidettäni totaallisesta yhteydenpitokatkosta ja tänään oli ilmassa kaksi muutakin asiaa = "miehen toinen asunto ja tuleva kesäloma", ensimmäisestä ei ole luopumassa ja jälkimmäiseen en kuulu minä, sekin siis vahvisti asiaa.

Taidankin lähteä nyt tunnin kävelylenkille ja teen koko illan töitä, yllättävän kevyt ja hyvä olla.

Hyvä 28!!! Tuuletan täällä. Vihdoinkin sait äänesi kuuluviin. Jos mies haluaa asua edelleen erillään ja sinä et kuulu hänen lomasuunnitelmiin, niin enpä näkisi valoa tulevaisuudessa yhteiselle elämälle. Jos mies sut oikeasti haluaa, niin miettisi tässä kohtaa uudelleen. Olet vihdoinkin vapaa!!!

28v,

Että olet ollut mielessä tänään! Mullakin on vapaat työajat ja tänään otin päikkärit, kun viime yönä sorruin telkkaa liian myöhään katselemaan. Siinä nukahtamista ennakoivassa sumussa kaikki tämä vilahteli mielessäni.

Jotenkin sain mielikuvia teini-iästä, siitä, miten joku kaveri aina lupaa tulla käymään, mutta usein onkin parempaa tekemistä ja odotellaan turhaan. Kun koulussa kysyy siitä, ollaan vaivaantuneita ja lupaillaan lisää. Sydänsurujen ensimmäiset tahdit. Tai ne pojat, jotka joidenkin tyttöjen kanssa seukkasi salaa, eli kävivät kyllä tytön luona tms. mutta eivät myöntäneet tätä julkisesti vaan pahimmassa tapauksessa naureskelivat tytölle. Tiedätkö, sellaisia sekavia...mitä mä tässä tunnistan-oloja?

Horisen nyt ihan sekavia, mutta kun tulee fiilis, että siitä samasta pelistä teilläkin on vielä, ja taas, kyse. Siitä, miten maailmassa halutaan kuten teininä kaikkea, mutta kuitenkin samalla pitää kiinni itsekkäästi tutusta, kivasta, itselle hyödyllisestä, omaa egoa pönkittävästä. Tiedetään, että ei ole reilua eikä kivaa, muttakun mä haluan.

Miehesi haluaa siis selkeästi muuta, mutta ei kasvaa sen halun mittoihin. Mutta ei se ole sun asia kasvaa hänen puolestaan.

Sori nyt tästä, mutta paremmin en taas osaa itseäni ilmaista:-(

MaratonParkuja

Niin, minäkin luulin jo parantuneeni.

Tässä sitä vollotetaan, kun mieleni tiedostamaton osa alkoi oireilla... sitten käsitin, että minun ja exän tapaamisesta tuli tärkeitä tasavuosia täyteen.

Alkuvuodesta avioero täytti vuoden, ja se näkyi naamasta niin, että työssä katsottiin huolestuneena.

Nothing compares 2U, vaikka ongelmat tiedostankin.

On kauheaa muuttua toisen mielessä vastenmieliseksi muukalaiseksi lyhyessä ajassa, ja nähdä, miten perityt heikkoudet ja väärät ihmiset tekevät tuhojaan. Ei ero olisi niin paha asia, jos sen pystyisi hoitamaan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Niin, minäkin luulin jo parantuneeni.

Tässä sitä vollotetaan, kun mieleni tiedostamaton osa alkoi oireilla... sitten käsitin, että minun ja exän tapaamisesta tuli tärkeitä tasavuosia täyteen.

Alkuvuodesta avioero täytti vuoden, ja se näkyi naamasta niin, että työssä katsottiin huolestuneena.

Nothing compares 2U, vaikka ongelmat tiedostankin.

On kauheaa muuttua toisen mielessä vastenmieliseksi muukalaiseksi lyhyessä ajassa, ja nähdä, miten perityt heikkoudet ja väärät ihmiset tekevät tuhojaan. Ei ero olisi niin paha asia, jos sen pystyisi hoitamaan oikein.

Olen pahoillani pahasta olostasi ja surustasi, voin kyllä hyvin ymmärtää, että niitä "laukasevia" tilanteita tulee pitkään.

Itse sanoin miehelle tänään, että jos rakkaus loppuu niin se on ihan ok, mutta se ei ollut oikein salata niin pitkään asiaa minulta. Toki hyvä jonkin aikaa katsoa, että onko viikon kriisistä kyse ennen kuin paukauttaa sen ihmiselle, jonka kanssa ollut 28 vuotta, mutta olisin ansainnut tiedon siitä, että toisella on huono olla suhteessa hieman aikaisemmin, jotta olisin osannut varautua. Mitäpä asiaa pähkäillä enää, mieheltä on aina puuttuneet ne puhehousut.

Kaikkea Hyvää Sinulle.

28v yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Tsiisus sanon minä (siis 28v yhdessä).

Jatkan kohta töitä, takana kolmen tunnin piinaava ruokatauko (palkaton, työaikani ei ole kellonaikaan sidottu). Hemmetti voi olla vaikeata.

Kiitos myös kaikista edellä tulleista tsemppiviesteistä. Ne oli mielessäni äsken ja erityiskiitos MaratonParkujalle siitä tummennetusta tekstistä. Ystäväsi sanoi viisaasti, asia on juuri noin !!! Kiitos, että jaoit, pisti todellakin miettimään.

No, miten meni? Hyvin ja huonosti.

Mies tuli "kotiin" ja alkoi tekemään ruokaa (kantarelli-pekoni-pinaatti-risottoa), puhuttiin ennen ruokaa mm poikaan liittyvistä asioista, sillä tiesin, että en saa ruokaa muuten syötyä. Ruuan jälkeen vedin puhehousut tukevasti jalkaan ja varovasti aloittelin ja alkuun kyynelien keskellä takeltelin jolloin mies jo ehdotteli treffejä huomiseksi päiväksi, että keskustellaan ...... Sanoin, että keskustellaan nyt, että olen niin monta viikkoa yrittänyt saada sanottua asioita.

Ja itsestäni olen ylpeä siitä, että lopulta sain ilman itkuja itsestäni kaiken ulos, kaikki asiat mitkä vaivanneet eniten ja sain sanottua myös siitä, että kaiken tämänhetkisen jatkaminen on turhaa ja julmaa minua kohtaan, että haluan erota, jotta toivun ja pääsen elämässäni eteenpäin ja mahdollisuuden löytää itselleni ihmisen joka haluaa kanssani olla.

Vakavana mies kuunteli, mutta tunnen miehen niin hyvin, että näin että meni lukkoon ja arvasin, että en selvinnyt vielä. Sanoi heti, että nähdään huomenna päivällä, että käydään kävelyllä ja tiedän, että kävely = juttelu, sillä miehellä on niinpaljon helpompi puhua kävellessä.

Yritin kyllä sanoa miehelle, että minusta juttelut on juteltu, että tiedän kyllä että olen tärkeä Hänelle, mutta olen hyväksynyt sen että rakkautta ei enää ole ja itse en pysty olemaan "vain" ystävä.

Niin tai näin, oloni on todella paljon kevyempi kun sain kaiken ulos ja niitä puhuessani ääneen miehelle tunne vahvistui kokoajan.

Annan miehen pukea puhehousut huomenna jalkaan, kulutan kaloreita ja syön hyvää risottoa.

Ei mies pysty huomenna sanomaan mitään mikä muuttaisi mielipidettäni totaallisesta yhteydenpitokatkosta ja tänään oli ilmassa kaksi muutakin asiaa = "miehen toinen asunto ja tuleva kesäloma", ensimmäisestä ei ole luopumassa ja jälkimmäiseen en kuulu minä, sekin siis vahvisti asiaa.

Taidankin lähteä nyt tunnin kävelylenkille ja teen koko illan töitä, yllättävän kevyt ja hyvä olla.

Hyvä 28,

uskon että me kaikki ollaan sinusta ylpeitä, ja ihan syystä!

Sait sanottua kaikken mitä sinulla on sydämelläsi, olet nyt lyönyt kortit avoimesti pöytään. Sulatelkoon mies kuulemaansa yön yli. Ja toivottavasti hän on sitten itsekin viimeinkin valmis puhumaan huomenna suoraan eli vetää ne parhaat puhehousut jalkaansa, jotta saa kakaistua kantansa ilmoille. Eihän tuosta tule mitään, jos joka kerta kun tavataan ja toinen yrittää puhua, toinen sanoo että puhutaan huomenna... Miksei heti?

Kävelkää huomenna vaikka maraton jos se on tarpeen, jotta miehen kanta asiaan tulee vihdoin ulos. Tai juoksuta häntä pyörän perässä jollei kävelykään auta.

Sinä olet tässä jo voiton puolella, tulee mitä tulee. Tsemppiä huomisille kävelytreffeille!

ISO HALI <3 <3

Kuurankukka ja Maratonparkuja, kiitos.

Tällä asialla ei ole enää väliä, mutta tosissaan ei miehellä edelleenkään ole toista naista, mitä aina ensimmäisenä veikataan. Kyllä meidän ero pitkälle kumpuaa siitä miehen yksinolon tarpeesta ja siitä itsenäisen elämän kaipaamisesta, luultavasti eroa nopeutti korona-aika ja etätyöni. Oltiin niin paljon kotona ja miehen joukkuelaji oli pitkään "estetty". Siis onhan se rakkaus huonolla kantimilla, jos siinä syy, mutta näin se on. Sanoin miehelle tänään, että seuraavaa matoa vaan nyt sitten koukkuun (mulkaisi vaan minua). Kyllä minä sen miehestä näen, että välittää edelleen ja siksi se haluaisi näin, eli pitää minut elämässänsä. Sanoin tänään, että itse en tähän tosissani enää pysty, että on aika mennä eteenpäin. Kyllähän se yritti halailla ja lohduttaa, mutta sanoin ei. Sanoin, että on väärä ihminen lohduttamaan minua.

Tässä on vielä yksi hassu "ympyrä sulkeutuu efekti". Silloin 10 kuukautta sitten kun kaikki tämä tapahtui ja jäin yksin kesälomaani aloittelemaan niin se minun paras ystäväni nappasi kopin ja vei minut torstai illasta maanantai iltaan Heidän kauniiseen kesäpaikkaan, ystäväni teki etätöitä pe ja ma, minä lomailin. Nyt ihan sattumalta ollaan menossa ystäväni mökille To ilta - Ma ilta ainoana erona, että molemmat tekee etätöitä. Ja tässä välissä en ole Heidän mökillä käynyt.

Yritän nyt keskittyä pari tuntia työhön. Kävin yli tunnin kävelylenkillä.

28v yhdessä

Pärjäileekö Ap ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minäkin luulin jo parantuneeni.

Tässä sitä vollotetaan, kun mieleni tiedostamaton osa alkoi oireilla... sitten käsitin, että minun ja exän tapaamisesta tuli tärkeitä tasavuosia täyteen.

Alkuvuodesta avioero täytti vuoden, ja se näkyi naamasta niin, että työssä katsottiin huolestuneena.

Nothing compares 2U, vaikka ongelmat tiedostankin.

On kauheaa muuttua toisen mielessä vastenmieliseksi muukalaiseksi lyhyessä ajassa, ja nähdä, miten perityt heikkoudet ja väärät ihmiset tekevät tuhojaan. Ei ero olisi niin paha asia, jos sen pystyisi hoitamaan oikein.

Olen pahoillani pahasta olostasi ja surustasi, voin kyllä hyvin ymmärtää, että niitä "laukasevia" tilanteita tulee pitkään.

Itse sanoin miehelle tänään, että jos rakkaus loppuu niin se on ihan ok, mutta se ei ollut oikein salata niin pitkään asiaa minulta. Toki hyvä jonkin aikaa katsoa, että onko viikon kriisistä kyse ennen kuin paukauttaa sen ihmiselle, jonka kanssa ollut 28 vuotta, mutta olisin ansainnut tiedon siitä, että toisella on huono olla suhteessa hieman aikaisemmin, jotta olisin osannut varautua. Mitäpä asiaa pähkäillä enää, mieheltä on aina puuttuneet ne puhehousut.

Kaikkea Hyvää Sinulle.

28v yhdessä

Kiitos. Näinhän se meni meilläkin. Kriisiä lykättiin siihen asti, kun olisi pitänyt alkaa nauttia vihdoin yhteisesti perhe-elämän jälkeen. Ehdotin erinäisiä uudistuksia hyvissä ajoin, mutta kun ei niin ei.