Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

28, ymmärrän hyvin. Miehesi käytöksellä on siis myös ollut vaikutusta lapseesi. Ehkä nyt ymmärrät itsekin, että se on vastuutonta ja julmaa.

28, Puolustelet miestäsi ja hänen käytöstään koko ajan. Miksi? Miten hyvä mies jättää vaimon ja lapsen tuosta noin vaan ja leikkii sen jälkeen jotain kaveria?

Vierailija kirjoitti:

28, Puolustelet miestäsi ja hänen käytöstään koko ajan. Miksi? Miten hyvä mies jättää vaimon ja lapsen tuosta noin vaan ja leikkii sen jälkeen jotain kaveria?

Tämä on hyvä kysymys. Todella tärkeä kysymys. Miksi? Pari läheistä ystävää on kysynyt alusta asti samaa. Aika hämmentynyt olo ollut tänään, sillä jotenkin havahduin tuon kiukun (lapseemme liittyvän) jälkeen miettimään samaa. Mies OLI hyvä mies ja isä, mutta ihmiset muuttuu. Masennuksen piikkiin olen laittanut paljon asioita. Kyllä ihmiseltä pitäisi löytyä selkärankaa hoitaa asiat perhettä ajatellen erotessakin, olla rehellinen ja antaa vastauksia ja päästää irti.

Tämä päivä on avannut silmiäni todella paljon.

Kiitos herättelystä.

28v yhdessä.

28, Kuulostaa siltä että mies on alkanut elää kuin sinkku. Mitä jos itsekin tekisit niin? Ei kukaan voi olla yksin naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt 28v yhdessä purkaa mielestään yhden mörön, ei tarvitse lukea, olen ollut nyt tuskissani yliaktiivinen.

Minulle iski juuri valtava kiukku, itku ja paha olo. Tuli hirveä viha miestä kohtaan ja paha olo omasta käytöksestäni koskien lastamme.

Minulla on mennyt tämä 10 kk oman tuskan keskellä, olen yrittänyt olla hyvä äiti, mutta varmasti on ollut hetkiä kun en ole pystynyt olemaan täysin läsnä ja hetkiä kun olen hermostunut älyttömän pienestä. Olen Teille kehunut kuinka tunneälykäs poika minulla on. Nyt iski päin kasvoja tämä kaikki. Kaikki lähti tämän päivän keskustelusta pojan kanssa, joka on kokoajan tuonut esiin sen kuinka muuttaa omaan kotiin heti kun täyttää 18v. En tiennyt kuinka pitkälle poika on asioita selvitellyt, tutkinut netistä, käynyt näytöillä, selvitellyt tukia mitä voisi saada jo alaikäisenä opiskelijana jne. Miettinyt vuokravakuuksia yms myöten kaikki. Itse muutin omaan kotiin ollessani 18v, mutta olin silloin jo kokopäivätöissä yms. Olen tietenkin ajatellut, että poika asuu kotona ainakin armeijaan asti. Nyt vaan tajusin, että kaikki se mitä olen välillä sanonut, että poika voisi asua isänsäkin kanssa jne ja olen tuskaillut tämän asunnon myyntiä jne.

Nyt iski se viha myös miestä kohtaan. Läheinen isä rikkoi aika raa'alla tavalla 16 vuotiaan pojan elämän, mitään varoittamatta muutti pois. Ei kertaakaan puhunut mistä kyse kotona jo ennen pois muuttoa, ei kertonut pojalle masennuksesta ei mistään. Lähti vaan pois. Nyt poika on elänyt äidin kanssa ja ihan varmasti olisi tarvinnut tukea ja kannustusta. Poika on sanonut muutaman kerran, että isä on yrittänyt soittaa, mutta ei ole jaksanut vastata yms. Olen kyllä keskustellut pojan kanssa isän masennuksesta ja asioista, en ole haukkunut isää pojalle tms. Nyt vaan iski kiukku siitä miten tämä kaikki on vaikuttanut poikaani. Poika on kasvanut / joutunut kasvamaan ison harppauksen hetkessä ja nyt minulle iski paniikki, että onko poikani elämä ollut ihan hirveätä. Nyt kyllä itse lopetan kaikki pahat puheet tästä kodista yms.

Nyt keskityn omaan hyvinvointiin ja poikaani, nyt riitti se tuho mitä mies on aiheuttanut kahden muun elämään.

Kiitos ja anteeksi.

28v yhdessä

Suuttuminen on tuossa tilanteessa terve reaktio. Ilmeisesti olet alkanut todella kasitella ja sisaistaa tilannetta ja suomut on alkaneet putoilla silmilta. Osaat jo ajatella asiaa poikasikin kannalta. Tahan asti kaikki on mielessasi ja elamassasi pyorinyt miehen ja hanen tunteittensa ja kulloistenkin mielentilojensa ymparilla. Perheessanne on kaksi muutakin perheenjasenta, sina ja poika, ja teidan tunteenne ja tarpeenne on koko lailla lakaistu maton alle tahan asti.

Sanoisin etta olet miehen mielenterveyden ja jaksamisen eteen tehnyt voitavasi. Sinuna en enaa edes yrittaisi miettia miksi mies tekee mita tekee vaan alkaisin jarjestaa elamaani itseani ja poikaani varten. Se "miksi" ei ole tarkeaa edes, mies selvittaa sen itselleen jos selvittaa. Sinulle ja pojalle tarkeampaa ovat teot eika miehen haahuilu ja nykyinen toiminta edista teidan kummankaan hyvinvointia talla hetkella.

Lopeta miehen kanssa kaveeraaminen ja tee selkea ero. Ei enaa kaverillisia tapaamisia ja ostosreissuja ja  halimisia ja suukkoja, ne ei tee hyvaa vaan sotkee kuviota. Myos poikasi elamassa.

Ja sanon taman myotatunnolla koska jouduin itse olemaan se teini joka seurasi sivusta aitinsa rapikoimista tuontyyppisessa suhteessa monta vuotta. Elamani turhauttavinta ja surullisinta ja raivostuttavinta aikaa. Ole sina rohkeampi.

Miten viisas edellinen kirjoitus! Kuulostaa juuri siltä, että 28 käyttää aikaa paljon sen miettimiseen mitä miehen päässä tapahtuu. Unohda se ja ala keskittyä siihen, mitä itse haluat. Millaista elämää ja millaisen parisuhteen. Millaisen mallin omalle pojallesi.

Olen samaa mieltä, että suuttuminen on terve reaktio. Kauan olet jaksanutkin olla löysässä hirressä. Kenenkään ei kuulu elää niin, se ei ole ihmisarvoista elämää. Masennus on miehen asia hoitaa, ei sinun, etkä edes siihen pystyisi vaan tarvitaan ammattiapua.

Tiedätkö 28, ehkä on hyvä, että vihdoin tunnet vihaa. Viha on eteenpäin vievä voima. Ja aivan oikeutettu tunne tuossa teidän tilanteessa.

Ole itsellesi armollinen, tottakai tilanne on vaikuttanut sinuun, ja lapseenne. Tiedän sen tunteen kun painii omassa tuskassa ja huonossa olossa eikä jaksa olla hyvä äiti lapsille jotka myös painivat omassa tuskassa ja huonossa olossa. Jokainen perheenjäsen, ikävä kyllä, kärsii näissä tilanteissa.

Minäkin olen kokenut valtavasti surua, riittämättömyyttä äitiydessäni tän matkan aikana. Olen ollut poissaoleva, surullinen, jaksamaton, kärsimätön, kiukkuinen... lisäksi olen koko tämän ajan säästänyt jokaisen liikenevän euron, joten elo on on ollut tylsää ja mitään extraa ei ole tehty. Toki lapsilla on ollut omia turnausreissuja mihin ovat päässeet.

Mietin paljon sitä, miten lähtemättömän jäljen tämä jättää lapsiin. Mietin, pitkä pätkä heidän elämästä meni tähän kurjuuteen.

Olen myös katunut sitä, että olen tuskaillut ääneen tilannetta. Rahaa, talon myyntiä kaikkea. Olisi pitänyt olla hiljaa. Mutta onko ihminen inhimillinen, jos kykenee vaikenemaan aivan kaikesta, olemaan tyyni ja tasainen läpi tämmöisen kriisin?

Toisaalta, tämmöistä elämä on, iloine ja suruineen. Ehkä he oppivat, että vaikeuksistakin selviää? Että lopulta helpottaa, vaikka välillä on todella vaikeaa.

Arki meillä on kuitenkin kokoajan pyörinyt, ja asiat hoituneet.

Teillä 28, on vielä eri tilanne kun isä ja poika olivat hyvin läheisiä ennen isän romahdusta. Varmasti luonut nuoreen ison turvattomuuden. On ikävää, että hän on joutunut aikuistumaan rytinällä. Mutta, toisaalta, ole ylpeä miten hän on osannut hoitaa asioita, ottaa selvää. Ehkä hän olisi muuttanut kotoa muutenkin tässä vaiheessa, vaikka perheessä olisi ollut kaikki hyvin? Kuka tietää?

Mutta, helppoa ei ole, tiedän sen itsekkin. On kamalaa joutua kipuilemaan lastensa vuoksi. Miettiä mitä onkaan aiheuttanut heidän elämälleen. Minä edelleen mietin tosi paljon, miksi en lähtenyt aiemmin.

Ehkä se kuitenkin on hyvä, että sitä miettii, ja että se välillä satuttaa ja suututtaa, silloin on mahdollisuus muutokseen kun asian tiedostaa.

Ap

Meillä meni ositukset uusiksi, eli on edelleen tekemättä. Mies ei lunastakkaan taloa itselleen, joten menee uudelleen myyntiin. Kauanko lie sitten kestää. Että tässä hirressä sitä roikutaan edelleen. Pelko perseessä mitä keksii ja mistä väännetään seuraavaksi.

Odotan vaan koska alkaa vaatimaan minulta rahaa talon kuluihin. Olen pyytänyt useamman kerran, että tehdään kirjallinen sopimus että vastaa kuluista, ei käy. Suullisesti on asian sanonut.

Asuntolainaan on haettu maksuvapaata. Vihdoin hän suostui siihen. Kun itse on tilanteessa missä kulut maksettava...

Minun pitäisi kuulema mennä kaveriksi maalaamaan sinne, silloin kun lapset eivät ole siellä paikalla. Kamala ajatus!

Kaiken mitä unohdin muutossa mies pimittää. Yhden peilin, ikkunan pesurin laturin, olen pyytänyt niitä, hän ohittaa viestit täysin.

Ja tässä laatikoita purkaessa huomaan kadonneita asioita, mitkä on vielä lähtiessä napannut itselleen.

Unohdin ottaa kuvan vesimittarista, olen pyytänyt neljästi, ei lähetä.

Mistään sopimuksista ei saa nimeä poistaa niin kauan kun talo yhteisomistuksessa. Siis sähkö, vesi, jäte...

Olisin todella toivonut pääseväni eroon tästä yhteydestä häneen. Mutta ei. Kaikki menee todella hankalasti tässä erossa.

Minä todella toivon, että talo menisi pian kaupaksi. Mutta taitaa olla turha toivo. Niin hiljaista oli näyttöjen kanssa. Jospa kevät auttaisi?

Tästä kaikesta johtuen en nyt jaksa vääntää hänen kanssaan lapsista yhtään. Kuten aiemmin sanoin, pitäkööt ja huolehtikoon. Mitään elatussopimuksia, mitään ei ole tehty. Ja tuskin ihan hetkeen tehdäänkään.

Mutta, onneksi säästin rahaa, nyt olen voinut laittaa uutta kotia hiljalleen kuntoon. Mulla on uusi sänky missä on tosi hyvä nukkua. (Silloin kun saa nukutuksi) ja muitakin kivoja huonekaluja. Paljon on vielä kaikkea mitä pitäisi hommata. Mutta mä alan tykkäämään tästä kodista. Entiseen ei ole ollut yhtään ikävä. Ehkä kesällä kaipaan sitä ihanaa terassia. Tai no, onhan sitä kaipausta ollut juuri pihaan, kaikki puutarha mainokset muistuttaa että ei ole pihaa mitä laittaa. Ei ihanaa terassia mitä sisustaa ja missä viettää aikaa. Se oli mun pitkään haaveilema unelma, joka lopulta toteutettiin pari vuotta sitten.

No, nyt mennään tällä mitä on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni ositukset uusiksi, eli on edelleen tekemättä. Mies ei lunastakkaan taloa itselleen, joten menee uudelleen myyntiin. Kauanko lie sitten kestää. Että tässä hirressä sitä roikutaan edelleen. Pelko perseessä mitä keksii ja mistä väännetään seuraavaksi.

Odotan vaan koska alkaa vaatimaan minulta rahaa talon kuluihin. Olen pyytänyt useamman kerran, että tehdään kirjallinen sopimus että vastaa kuluista, ei käy. Suullisesti on asian sanonut.

Asuntolainaan on haettu maksuvapaata. Vihdoin hän suostui siihen. Kun itse on tilanteessa missä kulut maksettava...

Minun pitäisi kuulema mennä kaveriksi maalaamaan sinne, silloin kun lapset eivät ole siellä paikalla. Kamala ajatus!

Kaiken mitä unohdin muutossa mies pimittää. Yhden peilin, ikkunan pesurin laturin, olen pyytänyt niitä, hän ohittaa viestit täysin.

Ja tässä laatikoita purkaessa huomaan kadonneita asioita, mitkä on vielä lähtiessä napannut itselleen.

Unohdin ottaa kuvan vesimittarista, olen pyytänyt neljästi, ei lähetä.

Mistään sopimuksista ei saa nimeä poistaa niin kauan kun talo yhteisomistuksessa. Siis sähkö, vesi, jäte...

Olisin todella toivonut pääseväni eroon tästä yhteydestä häneen. Mutta ei. Kaikki menee todella hankalasti tässä erossa.

Minä todella toivon, että talo menisi pian kaupaksi. Mutta taitaa olla turha toivo. Niin hiljaista oli näyttöjen kanssa. Jospa kevät auttaisi?

Tästä kaikesta johtuen en nyt jaksa vääntää hänen kanssaan lapsista yhtään. Kuten aiemmin sanoin, pitäkööt ja huolehtikoon. Mitään elatussopimuksia, mitään ei ole tehty. Ja tuskin ihan hetkeen tehdäänkään.

Mutta, onneksi säästin rahaa, nyt olen voinut laittaa uutta kotia hiljalleen kuntoon. Mulla on uusi sänky missä on tosi hyvä nukkua. (Silloin kun saa nukutuksi) ja muitakin kivoja huonekaluja. Paljon on vielä kaikkea mitä pitäisi hommata. Mutta mä alan tykkäämään tästä kodista. Entiseen ei ole ollut yhtään ikävä. Ehkä kesällä kaipaan sitä ihanaa terassia. Tai no, onhan sitä kaipausta ollut juuri pihaan, kaikki puutarha mainokset muistuttaa että ei ole pihaa mitä laittaa. Ei ihanaa terassia mitä sisustaa ja missä viettää aikaa. Se oli mun pitkään haaveilema unelma, joka lopulta toteutettiin pari vuotta sitten.

No, nyt mennään tällä mitä on.

Ap

Voi Ap miten lohdullista levollista luettavaa. Toivottavasti huomaat itsekin eron kirjoitustyyliisi verraten nyt ja aluksi. Ensin tekstisi sinkoili äärestä laitaan... jos sallit kuvauksen. Ymmärrettävää niin kun tilanne oli mikä oli. Nyt oot selkeemmillä vesillä. Ja miten mukavaa, et sulla - vihdoin - on oma tupa, oma lupa. Mutkia on matkassa - sä selviät kyllä

Muistahan nauttia keväästä, valosta, lintujen tsirkutuksesta, heräävästä luonnosta, palaavista kurjista...unohtamatta aurinkorasvaa ja -laseja😎

Terkuttaa Tuumis🌻

Kiitos kaikista kirjoituksista, arvostan todella. Miten sitä pärjäisi jos ei olisi jotakin paikkaa johon tätä tuskaa purkaa kirjoittamalla. Tässä tuli aamupäivän ekat itkut näitä lukiessa. Minusta on tullut viimeisen 10 kk aikana älyttömän itku herkkä, sattuu vaan niin paljon koko ajan. Sitä on vaan pitänyt koko ajan kiinni jostakin toivonkipinästä, kun edelleenkään ei voi ymmärtää miten niin onnellinen suhde voi päättyä. Ymmärrän kyllä, että toinen ei ole ollut enää onnellinen ja siitä olenkin katkera, että miksi esitti loppuun asti olevansa onnellinen. Olisin ansainnut tietää aiemmin, että olisin voinut varautua, että kaikki ei olisi tullut niin yllättäen. Toisaalta se on mennyttä ja nyt pitää keskittyä tulevaisuuteen (minun ja pojan).

Vaikka tämä koti todella ahdistaa niin yritän asua tässä pojan kanssa jonkin aikaa, kyllä tuo pojan tahto omaan asuntoon on niin vahva, että viimeistään täyttäessään 18v niin lähtee. Meillä oli pojan kanssa eilen hyvä ilta. Pelleiltiin ja naurettiin sydämemme kyllyydestä, en muista koska viimeksi. Teki tosi hyvää.

Olen näkemässä miehen tiistaina, tulee "kotiin" tekemään ruokaa, en kertonut miehelle, että poika ei ole kotona. Nyt on aika miehen kuunnella ja ottaa vastaan sanottavani haluaa tai ei. Kipeätä tulee tekemään sillä kaikki se mitä valmistelin mielessäni sanovani silloin pari viikkoa sitten tähtää kyllä eroon, ei mitään hyssyttelyä, eikä varomista vaan annan kaiken tulla. Saanko mitään vastauksia on aivan sama, mutta mun on saatava sanottua muutama asia täysin hyssyttelemättä.

Ap:lle vielä erikseen kiitos kirjoituksesta. Se äitiyden tuska erokriisin keskellä, kirjoitit niin hyvin ja siitä kyllä pystyi sen lukemaan, että tiedät todella hyvin mitä käyn läpi.

Ja jännä, että vasta nyt "pojan kautta" pystyn tuntemaan vihaa, itseni puolesta en ole tuntenut vihaa.

Aurinkoista ja mukavaa Sunnuntaita ja kiitos,

28v yhdessä

Hei,

Olen lukenut tätä viesti ketjua.

Ymmärrän, ettet jaksa huoltajuudesta kiistellä, mutta tämä tekee minut kiukkuiseksi. Olet huolehtinut lapset. Nyt sinut on ns ajettu pois. Ukko saa mitä haluaa. Sinä joudut pärjäämään ilman asumistukea sekä ehkä kohta ilman lapsilisiä. Koska nämä menee lain mukaan sinne missä lasten osoite on. Näin voi exäsi halutessaan toimia. Yksinhuoltaja korotuksen myös saa. Ota arvokas nainen yhteyttä asiantuntijaan! Ei asia vielä etene käräjille, lastenedunvalvojalle ensin. Tuo nimikin kertoo, ajat lasten etua. Kohta huomaat, että lapset vain notkuu eivätkä saa harrastaa. Tai sitten sinä maksat ne. Säästöt eivät kauaa kestä. Anteeksi suorasanaisuuteni. Tarkoitukseni ei ole loukata.

Tuota juupas eipäs leikkiä exäsi leikkii sinun kustannuksella. Kohtuutonta. Olet lähtenyt talosta ja taas sinua tarvitaan siellä.

Exäsi saa asua edullisesti talossanne ja sinä maksat omastasi vuokraa. Kohta huomaat olevasi entisessä kodissa kuin omassasi.

Omakotitalosta lähtiessä minulla oli suuri suru. Mutta. En palaisi tuohon taloon ikinä! Ne ovat vain seiniä ja materiaalia. Mieluummin istun parvekkeella, kuin valvon yöni miettien missä ukkoni kulkee. Ja ajaen nurmikkoa ja siivoen isoa taloa ilman että saa kiitosta. Joillakin ukoilla on käsitys että naiset ovat piikoja ja käyttötavaraa.

Mistä tiedät ylipäätään, onko miehesi rakastanut sinua? Minä näin luulin mutta näin jälkikäteen ei voi rakkautta olla se, että toinen saa elää omasta tahdostaan omaa elämää.

Minä ripustan ylpeydellä amppelin vuokra- asuntoni parvekkeelle. Tottakai, toivon että asiat menevät niin että voin sen ripustaa omistusasunnon parvekkeelle. Ehkä tämäkin jonain päivänä näin kantapään kautta.

On kuitenkin kohtuutonta, kuten itsellänikin asua vuokralla, koska olen yhtälailla maksanut taloamme yhdessä ollessa. Vaikka olisin syljeskellyt kattoon, kaikki on ilman avioehtoa yhteistä.

Älä luovuta lasten tähden! Lyön vaikka pääni pantiksi siitä, ettei exälläsi tule huoltajuus toimimaan tasavertoisesti exäsi kanssa. Hän ottaa kermat päältä. Sinä joudut olemaan koko ajan saatavilla. Vaikka kaukaiselta ajatus uudesta ihmissuhteesta nyt tuntuu, sinulla pitää olla omakin elämä. Myös harrastuksia ym varten. Elämäsi pitäisi helpottua.

Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Käräjät käynyt, puhut täyttä asiaa. Ja olet aivan oikeassa, kaikesta.

Mutta kun minä en jaksa enää vääntää. Varsinkin kun talokin jäi vielä roikkumaan. Olen ihan valtavan väsynyt ja loppu, kaikkeen tähän.

Vääntö niistä lapsista tulee aikanaan. Viimeistään sitten, kun talo saadaan myydyksi. Silloin poistuu myös miehen etu siihen, että voi kiristää minua osotteilla. Koska myös hän muuttaa pois yhteisestä asunnosta.

Nyt hänen pitää koittaa nämä ajat ennen myyntiä vakuutella olevansa hyvä, osallistuva isä, muuten on kyllä todella heikoilla, kun osotteista aletaan puhumaan. Ja mikä sitten painaa 15 vuotta vai 6 kuukautta lasten asioiden hoitoa?

En ajatellut mennä fyysisesti siihen taloon, kun aivan pakon edessä. Puhelimessa voin lasten käytännön asioissa neuvoa. Sen mitä lasten toimiva arki vaatii, en yhtään enempää. Sen verran, että heillä esim. Koulussa tarvittavat asiat hoidettuna, hammaslääkärit jne.

Jospa mies olisi kyllästynyt leikkimään kotia siihen mennessä, kun talo saatu myytyä. Jos ei, sitten on aika laittaa kova kovaa vastaan. Nyt vielä en jaksa. Enkä oikeastaan edes halua, kun säilyi tuo talouskytkös, tiedän miehen tekevän raha-asioista muuten todella vaikeita. Ja se osituskin. Siinäkin yksi murheen aihe.

Viimeksi tänään olen saanut kuulla olevani ties mitä kun en toimi miehen haluamalla tavalla.

Mä oon loppu. Mun pitää nyt vaan keräillä itseäni täältä pohjalta. Vaikka tavallaan helpotti kun pääsi pois, niin toisaalta nyt on tilaa ja aikaa olla loppu. Kun ei tarvitse kokoajan pingottaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni ositukset uusiksi, eli on edelleen tekemättä. Mies ei lunastakkaan taloa itselleen, joten menee uudelleen myyntiin. Kauanko lie sitten kestää. Että tässä hirressä sitä roikutaan edelleen. Pelko perseessä mitä keksii ja mistä väännetään seuraavaksi.

Odotan vaan koska alkaa vaatimaan minulta rahaa talon kuluihin. Olen pyytänyt useamman kerran, että tehdään kirjallinen sopimus että vastaa kuluista, ei käy. Suullisesti on asian sanonut.

Asuntolainaan on haettu maksuvapaata. Vihdoin hän suostui siihen. Kun itse on tilanteessa missä kulut maksettava...

Minun pitäisi kuulema mennä kaveriksi maalaamaan sinne, silloin kun lapset eivät ole siellä paikalla. Kamala ajatus!

Kaiken mitä unohdin muutossa mies pimittää. Yhden peilin, ikkunan pesurin laturin, olen pyytänyt niitä, hän ohittaa viestit täysin.

Ja tässä laatikoita purkaessa huomaan kadonneita asioita, mitkä on vielä lähtiessä napannut itselleen.

Unohdin ottaa kuvan vesimittarista, olen pyytänyt neljästi, ei lähetä.

Mistään sopimuksista ei saa nimeä poistaa niin kauan kun talo yhteisomistuksessa. Siis sähkö, vesi, jäte...

Olisin todella toivonut pääseväni eroon tästä yhteydestä häneen. Mutta ei. Kaikki menee todella hankalasti tässä erossa.

Minä todella toivon, että talo menisi pian kaupaksi. Mutta taitaa olla turha toivo. Niin hiljaista oli näyttöjen kanssa. Jospa kevät auttaisi?

Tästä kaikesta johtuen en nyt jaksa vääntää hänen kanssaan lapsista yhtään. Kuten aiemmin sanoin, pitäkööt ja huolehtikoon. Mitään elatussopimuksia, mitään ei ole tehty. Ja tuskin ihan hetkeen tehdäänkään.

Mutta, onneksi säästin rahaa, nyt olen voinut laittaa uutta kotia hiljalleen kuntoon. Mulla on uusi sänky missä on tosi hyvä nukkua. (Silloin kun saa nukutuksi) ja muitakin kivoja huonekaluja. Paljon on vielä kaikkea mitä pitäisi hommata. Mutta mä alan tykkäämään tästä kodista. Entiseen ei ole ollut yhtään ikävä. Ehkä kesällä kaipaan sitä ihanaa terassia. Tai no, onhan sitä kaipausta ollut juuri pihaan, kaikki puutarha mainokset muistuttaa että ei ole pihaa mitä laittaa. Ei ihanaa terassia mitä sisustaa ja missä viettää aikaa. Se oli mun pitkään haaveilema unelma, joka lopulta toteutettiin pari vuotta sitten.

No, nyt mennään tällä mitä on.

Ap

Sori nyt ap, mutta mitä ihmettä?? Miksi pyytelet mieheltä sitä ja tätä tyydyt siihen, mitä hän antaa tai useammin ei anna???

Nyt otat oikeasti yhteyttä lekxyn ilmaiseen avioeroneuvojaan ja kerrot tilanteen. Sinulla on oikeus ottaa ero ja vaatia ositusta. Ei siihen miehen lupia tarvitse kysellä. Sinulla on myös oikeus laittaa talo myyntiin, sopi se arvon herralle tai ei, jos hän tuuliviirelöi sen asian kanssa.

Mitään maalaustalkoita et tietenkään mene suorittaamaan. Myytte talon siinä kunnossa kun se on, takkiin tulee, mutta tuskin nämä maalaustalkoot nyt mitään tuhansia tilille tuo.

Ja jos talo on yhteisomistuksessa ja maksat siitä, ei mies sinulta avaimia pois voi ottaa. Sanot hänelle, että ovi auki, tulen kuvaamaan mittarit jne ja jollei aukea, tulen poliisin kanssa.

SE ON SINUN OMAISUUTTASI. Ja mihinkään, ei ihmishenkeen, suhtauduta kuule Suomessa niin vakavasti kuin omaisuuteen, joten saat takuulla apua myös viranomaisilta!

MaratonParkuja tässä:

28v, sinulle sanoisin, että älä huolehdi poikasi muutosta liikaa. Tarkoitan, että tämä on nyt hänen valintansa, ole iloinen, että hän on pystyvä ja kykenevä aloittamaan oman elämän. Se ei tarkoita, että teidän välit huononee tai katkeaa, todennäköisesti päinvastoin! Hän kutsuu sinua kotiinsa, käväiset, istutte iltaa, tapaatte kahviloissa ja kesällä käytte piknikillä puistossa, tyttöystäväkin tulee mukaan. Pojalle teet vain selväksi, että sinun luonasi on koti aina, jos haluaa vietttää lyhyempää tai pidempää aikaa siellä. Saat huomata, että aina joskus hän ilmaantuu "kotiin yöksi" ruokapatojesi ääreen. Anna hänelle se vapaus ja tieto, että olet turvaamassa kaikin tavoin tämän uuden, ihanan alun.

Hän ei muuta kostoksi, kiukuissaan, tms. vaan hei, nuori mies huomaa tilaisuutensa tulleen itsenäistyä, kukapa meistä ei sitä käyttäisi! Upeaa, että häntä ei pelota, olet kasvattanut rohkean pojan!

Ap, sori, mutta lakkaa pyytelemästä nyt yhtään mitään. Otat jonkun kaverin tai sukulaisen mukaan ja lähdet sen verran käymään talolla, että haet kaiken, mitä jäi ja tarvitset, kuvaat mittarit, jne. Sanot kylmästi, että et tullut tänne riitelemään, vaan hakemaan tarvitsemasi omasi pois. 

Ihmettelen minäkin hieman, mitä taloudellista valtaa mies oikeastaan voi käyttää, jos teillä on ns. normaali tilanne, eli osituksessa kaikki menee puoliksi. Otat lakimiehen, se on paljon halvempaa kuin luulisi, oikeasti ja sanot miehelle, että venkoilut on nyt venkoiltu ja ositus tapahtuu. Onhan erokin jo voimassa, jos oikein muistan? Ei ositus ole mikään armonosoitus mieheltä, eikä siihen hänen lupaansa tarvita.

ap

Sinulle iso voimahalaus vielä!

Voimasi palaavat kyllä pikkuhiljaa kun nyt olet omassa uudessa kodissa (vaikka myös väsymys iskee toki välillä vasta nyt kovemnin, kun vihdoin helpottaa noin pitkän piinan jälkeen, sinulla on oikeus myös ihan vaan levätä jos siltä tuntuu.) Älä ylisuorita erossa itseäsi hajalle, ei tarvitse jaksaa kaikkea heti.

Olen todella iloinen, että asiat ovat jo noin pitkällä, hyvä! (toki mm. ositusjujut ja virallinen huoltajuus vielä lapsille kesken, mutta laki sanoo, että osituksessa lähtökohtaisesti puolet sinulle ja todellakaan ei sentään taida olla aikarajaakaan sille eli ei siis hätää, puolet on sinun vaikket juuri nyt heti jaksa taistella/vääntää)

Ja tuon aikaisemman kirjoittajan kommenttiin lisäisin, että ota esim. joku työkaverisi AINA mukaan jos ja kun asioit läsnä ex-miehesi kanssa. Silloin hän skarppaa käytöstään ja kaikki sujuu paremmin kun ei kehtaa ulkopuoliselle näyttää pimeää käytöstään ja kaikki menee helpommin, niin kuin muuttokin meni. Ehkä voit tarvittaessa sanoa myös puhelimessa, että lairan nyt kaiuttimen päälle, että koko huone kuulee (vaikkea kukaan olisi kuulollakaan) niin hän varmasti esiintyy "mukavampana".

Siis jos vaikka tarpeen juuri se vanhassa (puoliksi sinulle kuuluvassa) talossasi käynti kuvaamassa loppumittarien lukemat tai tarvitset joitain tavaroita niin joku ulkopuolinen aina mukaan, aina. Vierauskoreus tulee päälle hänelle niin pääset helpommalla ain niin.

Kaikki muuttuu vielä hyväksi kun nyt jo se mies etääntyy koko ajan kauemmas taka-alalle elämästäsi.

Ja onneksi kaiken ei tarvitse heti tapahtua vielä, nyt olet turvassa!

Kuuntele myös omaa jaksamistasi, ettet läkähdy, vaan muista tehdä niitä ihan pieniä kivoja juttuja, jotka valavat pientä toivoa ja muistuttavat, että elämä kuitenkin on aika ihanaa (vaikka siihen muiden (lue: sen eksän) toimesta tulee väliin kaikkea kurjaa). Halaus!

uusi kevät (varmakin sitten "uusis")

Muistatteko, kun kerroin pelostani menettäväni lapseni. Miten olen halunnut pitää ne pois pahanteosta järkävällä harrastuksella.

Jo nyt on saatu yksi lapsi puheilla vaikuttamalla lopettamaan se järkevä harrastus. Ja nyt annetaan jatkuvasti lupia asioihin jotka olen tähän asti kieltänyt.

Hän on menossa juuri sinne tielle mistä yritin kaikin tavoin pitää pois. Isänsä myötävaikutuksella.

Mun sydän särkyy. En voi tehdä mitään. Ja tämmösten lupien jälkeen mun on turha sitä lasta tänne enää odotella. Käy ehkä joskus käväsemässä. Kyllähän tommonen teinipoika mielummin nauttii uudenlaisesta vapaudestaan.

Mä en kestä. Tää on ihan pelkkää paskaa!!

Miksi ikinä mä lähdin noin kusipäisen miehen matkaan.

Ja totta, onhan minulla lupa mennä omistamaani taloon. Ja mies nyt kääntää kaiken niin että minulle ei kuuluisi mitään. Hänen ajatuksensa ei toimi samoin kun valtaväestön hänellä on aivan omat sääntönsä tässä elämässä. Sen pää on jotenkin aivan kiero. En ole tajunnut sitä ajatuksenjuoksua vuosiin. Tai sitten mä oon vaan niin tyhmä.

Ja nyt mä olen niin raivoissani, että. Mua niin pelottaa mihin tämä kaikki tuon yhden lapsen kohdalla johtaa! Tilanne olisi niin eri, jos olisi ollut isä joka olisi edes joskus kannustanut harrastuksessa tai pitänyt sitä hyvänä asiana. Miten voi ihminen olla niin tyhmä!!!!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin se mies on tyytymätön?

On kenties paljon poissa kotoa koska käy jo toisen naisen luona.

Minuun. Arkeen. Lapsiin. Siihen ettei yhteistä aikaa ole. Teinien kanssa elämä on melkosta vääntämistä. Teen asiat väärin. Mielestään on vain rahottaja. Vaikka minä en ikinä ole häneltä rahaa vailla. Maksan omat ja lasten menot, ja laskut. Kun rahat ei riitä, tingin lähinnä omista menoista. Hän hoitaa lainan lyhennykset. + omat menonsa

Siitäkin on sitä mieltä, että maksaa meidän muiden kiittämättömien asumista. Lapsetkaan eivät osaa olla asiasta kiitollisia.

Se ukko on varsinainen kakara! Hyvä kun muuttaa vaan pois. Menköön muualle kasvamaan.

Ap, olen syvästi huolissani sinun ja lastesi tilanteesta. Tarvitset ulkopuolista apua ja kiireesti. Ota oma asianajaja ja yhteys lastenvalvojaan. Kerro heille kaikki. Muuten teet nyt väsyneenä virheitä joita tulet katumaan lopun elämääsi. Mitäpä jos teinipoikasi ajautuu nyt päihteiden maailmaan tai jotain muuta kamalaa? Et anna sitä itsellesi koskaan anteeksi. Älä alistu enää miehen kiusattavaksi äläkä kuvittele että pärjäät hänelle yksin. Olet antanut hänelle nyt jo ihan liikaa periksi. Hanki ulkopuolista apua ja kiireesti.

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko, kun kerroin pelostani menettäväni lapseni. Miten olen halunnut pitää ne pois pahanteosta järkävällä harrastuksella.

Jo nyt on saatu yksi lapsi puheilla vaikuttamalla lopettamaan se järkevä harrastus. Ja nyt annetaan jatkuvasti lupia asioihin jotka olen tähän asti kieltänyt.

Hän on menossa juuri sinne tielle mistä yritin kaikin tavoin pitää pois. Isänsä myötävaikutuksella.

Mun sydän särkyy. En voi tehdä mitään. Ja tämmösten lupien jälkeen mun on turha sitä lasta tänne enää odotella. Käy ehkä joskus käväsemässä. Kyllähän tommonen teinipoika mielummin nauttii uudenlaisesta vapaudestaan.

Mä en kestä. Tää on ihan pelkkää paskaa!!

Miksi ikinä mä lähdin noin kusipäisen miehen matkaan.

Ja totta, onhan minulla lupa mennä omistamaani taloon. Ja mies nyt kääntää kaiken niin että minulle ei kuuluisi mitään. Hänen ajatuksensa ei toimi samoin kun valtaväestön hänellä on aivan omat sääntönsä tässä elämässä. Sen pää on jotenkin aivan kiero. En ole tajunnut sitä ajatuksenjuoksua vuosiin. Tai sitten mä oon vaan niin tyhmä.

Ja nyt mä olen niin raivoissani, että. Mua niin pelottaa mihin tämä kaikki tuon yhden lapsen kohdalla johtaa! Tilanne olisi niin eri, jos olisi ollut isä joka olisi edes joskus kannustanut harrastuksessa tai pitänyt sitä hyvänä asiana. Miten voi ihminen olla niin tyhmä!!!!

Ap

Miehen säännöt ja oikut ei ole laki. Laki koskee myös miestäkin, hän ei ole lakien ulkopuolella. Älä alistu, pidä puolesi. Voit itse toimia lakien puitteissa miten parhaaksi näet, oli ex-miehesi mitä mieltä hyvänsä. Sinä et tarvitse ex-mieheltäsi lupaa, tehdäksesi omia päätöksiä, omia ratkaisuja omassa elämässäsi. Hanki pesänjakaja, teetä ositus, hoida lasten asiat paperilla kuntoon. Jos mies ei suostu, voit hoitaa asiat käräjien kautta. Et tarvi mieheltä lupaa/hyväksyntää, käyttääksesi omia lakisääteisiä oikeuksiasi lasten äitinä, omaisuuden omistajana.

Älä juokse kun mies koittaa juoksuttaa. Älä mene kyykkyyn kun mies koittaa kyykyttää. Sinua kyykyttämällä, ajatuksesi hämmentämällä, mies nyt koittaa saada oman tahtonsa läpi. Lue tietoa narsisteista ja psykopaateista. Pidä huolta itsestäsi. Pidä puolesi, pidä lastesi puolet.

Valittettavasti ap sinun tulee vielä jaksaa, vaikka tiedän miten helpompaa olisi luovuttaa, antaa asioiden menevän miehen mieliksi, mutta ei! Nämä asiat käsittää joskus vasta myöhemmin ja silloin voi olla valitettavasti vaikeampaa niitä paikkailla. Sinä jaksat, sinä osaat ja sinä pystyt siihen. Vaihtoehtoja ei ole. Ajattele tilannetta pidemmälle, vaikka vuoden päähän. Voit olla jo irti kaikesta tuosta painolastista ja ajattelet mennyttä neutraalimmin. Uskallan luvata, että tuo kurjuus ei tule kestämään ikuisesti vaikka kenties tuntuukin siltä. Teet ja toimit, nyt ei ole lupaa luovuttaa.