Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12664)
Hyvä 28, se riippuvuus näkyy tekstistäsi. Lasket montako kertaa tällä viikolla nähty, montako päivää/tuntia seuraavaan näkemiseen. Oletteko nähneet tässä kuussa enemmän vai vähemmän kuin viime kuussa jne.. muitakin huomioita riippuvuudesta toisen seuraan on, mutta en jaksa niitä luetella. Et itse näitä asioita varmaan tiedosta.
Hyvää sinun tulisi kyllä olla ihan hetki ilman miestäkin, usko tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28 taas ei voinut olla pitkään yksin eron jälkeen. Piti etsiä mies. Yksinolo voisi tehdä hyvää, oppisi ettei elämää tarvitse elää miehen kautta.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä asennetta. Aivan kuin ihminen olisi jotenkin parempi, koska "osaa olla yksin". Jokainen osaa, jos on pakko. Monet toivovat kuitenkin kumppania ja minusta se on ihan normaali, inhimillinen toive. Minusta on päinvastoin hienoa, että ihmiset haluavat pariutua, rakastaa, sitoutua ja elää yhdessä jonkun toisen kanssa. Kai jotkut elävät kumppanin kautta, mutta kyllä suurin osa ei, vaan ainoastaan yhdessä. Vierellä.
Mitä erityisen hyvää yksinolo tekee? Tulee olo, että erosta pitäisi rankaista ihmistä yksinololla, että oppisi jonkun läksynsä.
Minä ainakin olen oppinut elämästä huomattavasti enemmän toisten ihmisten kanssa kuin oman pääni sisällä koskaan.
T: MaratonParkuja
Samat virheet toistuu, kun pitää heti hypätä uuteen suhteeseen. Riippuvuus toisesta, itsensä väheksyminen (minä en ole mitään, jos minulla ei ole ketään)
Jotenkin kummallista näille naisille on se, että hirveän hyvä mies tuli just vastaan kun erosin! Oli "pakko tarttua" mahdollisuuteen.
Sitten sama miehen kautta eläminen jatkuu.. onhan näitä nähty.
Vierailija kirjoitti:
Samat virheet toistuu, kun pitää heti hypätä uuteen suhteeseen. Riippuvuus toisesta, itsensä väheksyminen (minä en ole mitään, jos minulla ei ole ketään)
Jotenkin kummallista näille naisille on se, että hirveän hyvä mies tuli just vastaan kun erosin! Oli "pakko tarttua" mahdollisuuteen.
Sitten sama miehen kautta eläminen jatkuu.. onhan näitä nähty.
Tähän on pakko kommentoida. En ole ikinä tuntenut, "että en ole mitään, jos minulla ei ole ketään". Siis, jos tarkoitat sillä miestä. Pahalta kyllä tuntuisi jos ei olisi ketään, ei siis esim. ystäviä, sisaruksia, lapsia, hyviä työkavereita. Jos ihmisellä ei ole ketään niin ymmärrän hyvin jos tuntuu pahalta.
On Sinulla kummallinen tuttavapiiri jos ympärillä on paljon "miehen kautta eläviä" nykypäivänä. Olisiko kuitenkin kyse siitä, että näet tilanteet niin? Voisiko olla, että normaalit parisuhteet on Sinulle jotenkin vain vastenmielinen näky?
28 v yhdessä
Varakkaimmat ovat niin Suomessa kuin globaalisti vastuussa suhteettoman suuresta osuudesta kokonaispäästöistä. Hallituksen on kiellettävä lyhyet reittilennot Suomessa, asetettava progressiivinen lentovero toistuvalle lentomatkustamiselle sekä kiellettävä yksityissuihkukoneet ja polttomoottorilliset luksusjahdit. Tämän lisäksi hallituksen on asetettava nykyistä vahvempi päästövero ja luontohaittamaksu yhdistettynä oikeudenmukaiseen uudelleenjakoon, kuten hiiliosinkoon.
ELOKAPINA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yksinolo tekee hyvää. Ainakin joillekin ihmistyypeille. Ei sitä tietenkään tajua, jos on ollut miltei aina suhteessa tai melko pian löytynyt kumppani eron jälkeen. Itse kun erosin nuoruuden pitkästä liitosta niin halusin olla jonkin aikaa ihan vapaana. Olin ollut myöntyväinen ja kiltti, ihan liikaakin, kuten moni nuoruuden liitossaan. Mutta minulle kävi, kuten 28:lle, että vain tuli uusi suhde muutaman kuukauden jälkeen hakematta. Olin häneen ihastunut ja mielestäni rakastunutkin, koska mies oli täysin eri tyyppinen kuin exäni, johon olin kurkkuani myöden kyllästynyt monessakin asiassa. Minä siis halusin exmiehestäni erota. Tämä uusi mies oli kuitenkin viisas, hän oli jo elämää nähnyt. Hän sanoi, että minun ei ole hyvä sitoutua vielä vaan elää vapaana elämääni, tutustua erilaisiin ihmisiin ja myös oppia itsekkäämmäksi. Hän huomasi miten kokematon olin monissa asioissa. Hän sanoi, että minun pitää kokeilla ja nousta omille siivilleni.
Oli kova paikka kun tämä suhde loppui, itkin itsekseni miksi näin nyt kävi kun olisin niin kovin hänen kanssaan halunnut olla. Mutta sitten vain lähdin uudelleen tanssimaan ja elämään kaikin muullakin tavoin vapaata elämääni. Huomasin paljon sellaista, jota en olisi mitenkään tajunnut varattuna ollessani. Itsenäistyin, opin pitämään puoliani, en ollut enää niin myöntyväinen, kaikin tavoin aloin olla ylpeä, että pärjäänkin näin hyvin yksin. Viihdyin oikein hyvin tällä tavoin. Toki tapailin miehiä ja oli sutinoita, nautin niistä kun huomasin, että ei tarvitse olla aina niin vakavaa ja olla vakituisessa suhteessa. Kuinka ihanaa olikaan tulla yksin kotiin ja tietää, että se oli yksinomaan minun "valtakuntani".
Vasta pitemmän sinkkujakson jälkeen noin 50-vuotiaana tapasin tämän nykyisen mieheni. Olen tässä suhteessa nyt paljon erilainen nainen kuin olisin ollut jos en olisi elänyt ja kokenut (ja kokeillutkin) erilaisia miehiä. Myös oma itsenäinen elämänjaksoni toi itsevarmuutta, että itseksenikin pärjään javiihdyn. Mutta toisaalta arvostan paljon myös miestäni ja suhdettamme, en pidä tätä nykyistä elämääni itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä 28, se riippuvuus näkyy tekstistäsi. Lasket montako kertaa tällä viikolla nähty, montako päivää/tuntia seuraavaan näkemiseen. Oletteko nähneet tässä kuussa enemmän vai vähemmän kuin viime kuussa jne.. muitakin huomioita riippuvuudesta toisen seuraan on, mutta en jaksa niitä luetella. Et itse näitä asioita varmaan tiedosta.
Hyvää sinun tulisi kyllä olla ihan hetki ilman miestäkin, usko tätä.
Minun tapa on laskea ihan kaikkea, almanakasta löytyy kaikki päiväkirjamaisesti, se on vain pinttynyt tapa.
Ja meidän elämä on sellaista, välillä ollaan pitkiä aikoja yhdessä ja välillä ei.
Minä olen enemmän huolissani Sinusta. Aika tarkkaan luet tekstini, oletko niistä riippuvainen? Et ehkä sitä varmaan tiedosta.
Käytän rohkeasti nimimerkkiä, eli tekstini voi ohittaa. Jos itse käyttäisit, niin varmaan hyppäisin tekstisi ohi.
Hyvää tekisi Sinun myös nähdä, että kaikki ei ole samanlaisia kuin Sinä tai minä. Eläköön erilaisuus.
Mutta täytyy sanoa, että hyvin tiedät paremmin kuin minä mikä on minulle hyväksi. Wau, kommenttisi kuuluu juuri niihin pätemisiin. Ja ei en suuttunut, mutta joskus tympii nämä "pätemiset" muiden elämää kohtaan.
28 v yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28 taas ei voinut olla pitkään yksin eron jälkeen. Piti etsiä mies. Yksinolo voisi tehdä hyvää, oppisi ettei elämää tarvitse elää miehen kautta.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä asennetta. Aivan kuin ihminen olisi jotenkin parempi, koska "osaa olla yksin". Jokainen osaa, jos on pakko. Monet toivovat kuitenkin kumppania ja minusta se on ihan normaali, inhimillinen toive. Minusta on päinvastoin hienoa, että ihmiset haluavat pariutua, rakastaa, sitoutua ja elää yhdessä jonkun toisen kanssa. Kai jotkut elävät kumppanin kautta, mutta kyllä suurin osa ei, vaan ainoastaan yhdessä. Vierellä.
Mitä erityisen hyvää yksinolo tekee? Tulee olo, että erosta pitäisi rankaista ihmistä yksinololla, että oppisi jonkun läksynsä.
Minä ainakin olen oppinut elämästä huomattavasti enemmän toisten ihmisten kanssa kuin oman pääni sisällä koskaan.
T: Marato
Kiitos MaratonParkuja.
Itse onneksi tiedän missä menen tässä suhteessa. Tässä suhteessa ei ole ikinä tarvinnut menneisyyttä peitellä, ihan kaikesta voidaan puhua, eli suhteen alussa eron kivutkin on pystytty keskustelemaan mitään peittelemättä. Kaikki on jaettu ja tässä ollaan onnellisesti yhdessä. Itse näen vahvasti eläväni vierellä.
Tuossa kun joku kirjoitti, että olisi hyvä elää välillä yksin, että ei vie samoja virheitä uuteen suhteeseen. Se on sinänsä totta, jos suhteet (lyhyemmät) aina kariutuu. Elin 28v yhdessä saman miehen kanssa, mies toimi suhteen lopussa miten toimi. Selän takanani toimimisen takia, näyttelemisen takia en osannut toimia toisin. En ole täydellinen todellakaan, mutta suhteen pelastamiseksi en olisi voinut tehdä mitään. Tuo suhde oli tärkeä ja se on muokannut minua sellaiseksi kuin olen tänä päivänä.
28v yhdessä
28, lue tuo kirjoituksesi yläpuolella oleva teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sitä miltei väkisin elää elämäänsä ainakin hiukan miehen/kumppanin kautta jos on suhteessa eikä vapaa. Varsinkin jos on rakastunut ja haluaisi olla enemmän yhdessä.
Vapaana voi sopia esimerkiksi omat aikataulunsa. Pari- tai seurustelusuhteessa täytyy miettiä molempien kanssa yhdessä. Juuri tuo, että esimerkiksi, ehkä huomaattaan tai tarkoittamattaan, laskee kuinka monta päivää nyt taas ollaan erossa, kuinka paljon on nähty tässä kuussa, miten mahtavat toisen työjutut tms. mennä ja miten vaikuttavat yhteiseen aikaan. Ei sovita ystävien tapaamista jos mies on tulossa käymään tai kotiin. Vaikka mies ei sitä kieltäisikään. Yleensä se, joka rakastaa tai on kiinni toisessa enemmän tekee myönnytyksiä ja elää kumppanin kautta. Kun on itsenäisesti oman aikansa voi käyttää miten haluaa ja ei tarvitse miettiä kuin itseään koskevaa osuutta asioissa. Esimerkkejä on vaikka kuinka, en nyt älä tässä luettelemaan.
Parisuhde on toisaalta ihan mukavaa, mutta varsinkin naisilla on tapana myötäillä ja miettiä paljonkin asioita miehen kautta. Tietenkin jos sen tekee mielellään ei siitä haittaakaan kai ole, mutta ei sitä jyrkästi voi kieltääkään.
28:lla on läheisriippuvuus, turha teidän on häntä neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä 28, se riippuvuus näkyy tekstistäsi. Lasket montako kertaa tällä viikolla nähty, montako päivää/tuntia seuraavaan näkemiseen. Oletteko nähneet tässä kuussa enemmän vai vähemmän kuin viime kuussa jne.. muitakin huomioita riippuvuudesta toisen seuraan on, mutta en jaksa niitä luetella. Et itse näitä asioita varmaan tiedosta.
Hyvää sinun tulisi kyllä olla ihan hetki ilman miestäkin, usko tätä.
Rakastunut laskee päiviä seuraavaan tapaamiseen, muistelee menneitä tapaamispäiviä yms. Puhuu rakkaastaan...
Se on rakkautta eikä läheisriippuvuutta.
Jos oikea osuu kohdalle, vain törppö ohittaa. Tosin moni vääräkin voi osua, eikä niitä aina hoksaa ohittaa... :) Elämä on.
Aika jännää " keskustelua" kun (jälleen) itselle epämieluisat kommentit halutaankin vallan ohittaa. 28: miksi on noin kova paikka lukea, eikö joskus olisi hyvä miettiä onko jossain ehkä jotain perääkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Aina alkaa sama jankutus "ei tarvii tätä ketjua lukea" , "ohita minun tekstit, minulla on nimimerkki", "sulla ei oo kaikki hyvin, kun puutut ja kirjoitat noin"
Aina sama laulu vakkareilla. Ihmeen mustasukkaisia tästä ketjustakin..
Varo vaan, tämäkin teksti häviää "mystisesti", kun ilmiannetaan 😆
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Aina alkaa sama jankutus "ei tarvii tätä ketjua lukea" , "ohita minun tekstit, minulla on nimimerkki", "sulla ei oo kaikki hyvin, kun puutut ja kirjoitat noin"
Aina sama laulu vakkareilla. Ihmeen mustasukkaisia tästä ketjustakin..
Sama porukka Mitä sinulle tänään kuuluu -ketjussa? Ihan samaa jankkausta siellä.
Tunnistan ainakin yhden, joka on eri nimimerkeillä myös tuolla Mitä kuuluussa. Nimittelee toisia törpöiksi ja höpsöiksi jne. Liekö hänen tapansa purkaa pahaa oloaan?
Vierailija kirjoitti:
28, lue tuo kirjoituksesi yläpuolella oleva teksti.
Jos tarkoitat 8947 tekstiä niin luinkin.
Hyvä, asiallinen kirjoitus Hänen elämästään. Fiksusti kirjoitettu ja ihanaa, että elämä on Hänellä mallillaan. Jokaisen ihmisen elämä kulkee omia polkujaan. Kyllä minä reilusti 50 v:nä tunnen itseni ja tiedän mitä elämältäni haluan, ei minulla ole tässä iässä enää tarpeellista kokeilla erilaisia miehiä tai viettää itsetutkiskeluaikaa. Silti se on varmasti hyväksi. Elämä menee jokaisella niin tai näin. Onko se tämä ikä vai elämänkokemus, mutta suhteen kokeen niin erinlailla kun 30v tai 40v:nä, mitään ei pidä itsestäänselvänä, mutta sitä nauttii nyt täysillä.
28 v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Samat virheet toistuu, kun pitää heti hypätä uuteen suhteeseen. Riippuvuus toisesta, itsensä väheksyminen (minä en ole mitään, jos minulla ei ole ketään)
Jotenkin kummallista näille naisille on se, että hirveän hyvä mies tuli just vastaan kun erosin! Oli "pakko tarttua" mahdollisuuteen.
Sitten sama miehen kautta eläminen jatkuu.. onhan näitä nähty.
Elämäähn tämä vaan on.
Mutta hyvä muistaa että rakkauksia tulee ja menee.
Ja meillä iäkkäillä saattaa olla jo toinen tai kolmas kierros meneillään.
Ja erottu on aina jostain syystä.
Nämä hirveän hyvät naiset ja miehetkin ovat aikoinaan eronneet syystä tai toisesta.
Exiä kun haastattelis niin saattaisi paljastua totuus, mutta eihän rakastunut mitään kuuntele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hukassa. Tunnistan monessa asiassa sinun tilanteessasi itseäni. Halu pitää perhe kasassa, lasten paras, se varmaan se suurin voima minkä vuoksi sitä oli valmis sulkemaan silmät ja jatkamaan. Puolison puolustelu, asioiden selittely parhainpäin. Ja tietty tottuminen asioihin joita ei hyväksynyt ja joiden kanssa ei halunnut elää. Mutta lopulta niin oli helpompaa, sulkea silmät ja jatkaa eteenpäin. Samalla kadottaa itsensä, itsetuntonsa siinä kaikessa, kuihtua hiljalleen johonkin hukkaan. Muuttua joksikin muuksi mitä oikeasti on. Se jatkuva valehtelu minkä kulissien ylläpito vaati itselle ja muille vaati veronsa. Syövyttävä pahaolo jonka ymmärsi vasta päästyään siitä pois.
Joten, ymmärrän hyvin miksi jatkat suhdetta. Ja muutama vuosi taaksepäin olisin neuvonut sinua jatkamaan perheenä lasten vu
8935: oletko lukenut ensimmäiset 6kk ketjusta? Täysin myötätuntoisesti ja asiallisesti esitetyt, realismiin pohjaavat kommentit saivat osakseen toivotuksia poistua ketjusta..
Olen lukenut koko ketjun. Enkä edelleenkään komppaa tuota edellistä "mitä minä sanoin" - tyylistä tilitystä ja asennetta. Olen myös eri mieltä siitä, millaiset kommentit pääasiassa ja mistä syistä, eivät ole saaneet tässä ketjussa kannatusta. Pitkään ketjuun toki mahtuu monenlaista.
Ja eiköhän pidä hyväksyä sekin, jos omasta (tai jonkun muun) kommentista jotkut eivät syystä tai toisesta tai kolmannesta ole siinä kohtaa pitäneet tai ovat olleet eri mieltä, tai on ollut vaikka eri tulokulma asiaan. Vaikka olisi sinänsä ihan asiallinen kommentti. Ei sitä voi kontrolloida, mistä toiset kommentoijat ovat mitä mieltä, ja mistä syistä milloinkin. Kukin on mitä mieltä on.
Jokaisen tarina on erilainen. En etsinyt uutta miestä, en sellaista edes vielä ajatellut, mutta sellainen ihana tuli eteeni. Onneksi uskalsin heittäytyä mökkimiehen elämään, olisi ollut suurta typeryyttä kieltäytyä tästä onnesta. Olisin kirjaimellisesti kävellyt onneni ohi. Minä jaan elämääni mökkimiehen kanssa, mutta "en elä mökkimiehen kautta". Siinä on iso ero. Onnellinen pitää osata olla myös yksin.
Antamasi neuvo on hyvä, mutta kyllä minä toivoisin, että eronneet ihmiset uskaltaisivat edelleen rakastaa.
Voin reilusti yli 2 vuoden yhdessäolon jälkeen sanoa, että olisin ollut typerys jos olisin tämän itseltäni kieltänyt.
28 v yhdessä