Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Hukassa rakastaa ilmeisesti liian lujaa ja syvään ja siksi ymmärtää ja ymmärtää miestään itsensä unohtaen. Eihän sitä lapsiaankaan lakkaa rakastamasta tekivätpä ne mitä hyvänsä

 

Uskon tuohon, että rakastaa liian lujaa. Joskus on myös niin, että ei haluan antaa toiselle naiselle voittoa. Odottaa ja odottaa, että ihastus menee ohi. Ei halua luovuttaa niin miehestään eikä perheestään. Kun mies kuitenkaan ei ole vielä lähtenyt. Miettii sitäkin, että jos uusi suhde ei onnistukaan niin olisi antanut periksi turhaan. 

Tuollainen mies ei kyllä mikään voittopotti ole. täytyy ihmetellä mitä tuon toisen naisen päässä oikein pyörii. Eropäätöksen pitäisi kyllä olla täysin miehen vastuulla eikä Hukassan

Jumalaan uskomisen hyviä puolia TOP 1: voin antaa kaikki ylimääräiset mielentaakkani Jumalan kannettavaksi. Hän jaksaa ne kyllä, onhan hän luonut kaiken maailman, myös ylimääräiset huoleni =)

Aikoinaan seurustelin liian pitkään narsistisen pettäjämiehen kanssa. Se oli silmiä avaava kokemus. Mies oli kyllä komea ja kaikkea muutakin, mutta  onneksi tulin sitten lopulta jätetyksi hänen puoleltaan, se oli elämäni pelastus. Joku siinä lopun alussa vielä neuvoi että taistele "miehestäsi". , haloo, onneksi oli sen verran itsetuntoa oli kuitenkin  jäljellä ,että sanoin että jos paremman löytää, joutaa mennäkin. Ja onneksi meni, taisi löytää niitä parempia ja taitaa se viimeinen olla vieläkin löytämättä Lol.

Itse löysin hyvän ja kultaisen miehen, ja vasta sitten ymmärsin , miten minua oli kohdeltu ja sen että kaikki miehet eivät ole k-päitä. Ja tottakai tuo yritti vielä takaisin kun oletti että riudun hänen lähtönsä jälkeen. No en riutunut, ja sekös tuota kismitti. No, elämä opettaa, jos olisin kaiken tämän tiennyt nuorena naisena , ennen somea, voi olla että joitakin asioita olisi voinut jäädä tekemättä. Kun on elänyt kutakuinkin normaalissa perheessä, ei ymmärrä, mitä kaikkea maailma pitää sisällään. 

Pistänpä vielä lusikkani soppaan muutamalla kysymyksellä, joiden on tarkoitus herättää ajatuksia.

Jos kerran avioero ja uusperheet ovat niin traumatisoivia lapsille, niin monikohan lapsi traumatisoituu ydinperheessä? Luulisin, että se on tilastollisesti paljon tavallisempaa. 

Entä käsi sydämelle kaikille teille, jotka kannustatte Hukassa nimimerkkiä jäämään avioliittoon kärsimään: Moniko teistä olisi valmis elämään vastaavassa tilanteessa? Entä moniko teistä käyttäytyisi omaa puolisoanne kohtaan samalla tavalla kuin Hukassa nimimerkin mies? Moniko teistä uskoo, että Hukassa nimimerkin lapset voivat hyvin tällä hetkellä tai saavat hyvän mallin parisuhteesta?

Entä oletetaanpa, että Hukassa nimimerkin avioliitto jatkuu ja mies pääsee yli toisesta naisesta ajan myötä. Miten Hukassa voi ikinä enää luottaa mieheen? Entä kauanko kestää, että mies löytää taas uuden kohteen avioliiton ulkopuolelta?

Just saying.

Kuurankukka

Mihin ajattelette isän huonon miehenmallin katoavan eron myötä? Hukassa pääsisi miehestä eroon, mutta lapset ei

Entäpä koska isän miehen malli on niin heikko ja toiminta aivan kaukana terveestä, että jos teini valitseekin asua isänsä luona ja kasvaa ainoastaan tämän esimerkin alla

Itse näen työssäni paljon eroperheitä. Suurin osa vanhemmista osaa hoitaa eron todella taitavasti ja osallistuvat yhdessä lasten tärkeisiin juttuihin sekä hoitavat asiat lapsi edellä. Myös uudet puolisot ovat luontevana osana arkea ja lapsi on selkeästi hyvinvoiva. Aina vanhempien paraskaan yhteistyö ei riitä, vaan herkempi lapsi oireilee päivänä, jolloin kotia pitää vaihtaa. Lapsi on itkuinen ja ahdistunut koko päivän ja ikävöi jo valmiiksi sitä vanhempaa, jonka luota joutuu lähtemään. Onhan sitä kieltämättä raastava katsella, mutta usein vanhemmat yrittävät tehdä kaikkensa lapsen oloa helpottaakseen ja ikävä toki on luonnollinen tunnetila.

Valitettavan usein näkee myös niitä perheitä, joissa vanhempien puheyhteys on täysin katkennut ja välit ovat erittäin riitaisat. Tämä heijastuu lapsen käytöksessä hyvin kokonaisvaltaisesti ja näissä tapauksissa on lapsen tilannetta hyvin surullista seurata.

Isoja asioitahan ne on pienelle ihmiselle.

Tässä kyseessä toki vasta 6-7 -vuotiaat lapset, joilla teini-ikä vielä kaukana.

Ei ole olemassa mitään eroperheitä. Jos ero ei suju aina mallikkaasti, niin voi ymmärtää, ettei asiat liitossakaan ole menneet mallikkaasti. Vaikka erossa olisi riitojakin, menee sekin vaihe normaaleilla ihmisillä ohitse. Monelle eroa pohtivalle olisi hyvä käydä keskustelemassa parisuhdeneuvonnassa, se helpottaa eroa mikäli siihen ratkaisuun päädytään kuitenkin.

Heippa kaikille! Onpa ollut vilkasta keskustelua. Kiitos lukuisista kommenteista ja näkemyksistä. Kyllähän tämä taas herätti ajattelemaan asiaa syvemmin ja tiedostan kyllä tilanteen olevan totaalisen vääristynyt. Ero on varmasti edessä jossain vaiheessa.

 

Perheellämme on ollut yllättävää muuta surua tässä hiljattain, joten sekin todennäköisesti on tuonut sen tämänhetkisen vakaan olotilan tämän parisuhdesotkun suhteen. En ole jaksanut uhrata ajatuksia sellaiseen, kun on ollut muuta surtavaa. Tämä on tuntunut täysin toissijaiselta asialta. Tietyllä tapaa ehkä myös se yhteinen suru on lähentänyt meitä ja sitä on ollut helpompi käsitellä ja purkaa yhdessä. Lisäksi olen ehkä tietynlaisessa selviytymismoodissa asian suhteen. Tavallaan lakaissut sen maton alle ja annan asian edetä omalla painollaan ja palaan siihen taas kun ajankohtaista on. 

 

Totta on myös tuo, että näen liikaa sitä positiivista ja tunnen edelleen rakkautta ja tämä varmasti hämärtää arviointikykyäni valtavasti. Meillä on sekä perheenä että kahdestaan ihan huippukivaa yhdessä. Nauramme samoille asioille ja olemme jotenkin samalla lailla huolettomia ja tietyllä tavalla ehkä boheemeja. Se nuoresta asti rakennettu pohja lukuisine muistoineen on turhan sitova ja toisen lähellä on liian hyvä olla. Näin kesällä sitä yhteistä mukavaa aikaa on paljon ja se ehkä osaltaan sitoo minua ja luo valheellisen vakauden. Nautin olostani ja perheen aikatauluttomasta leppoisasta kesämeiningistä ja työnnän negatiiviset asiat tulevaisuuteen. Kun yhteistä aikaa on arjen kiireissä vähemmän, huomaan mieleni erkaantuvan eri lailla ja eron pyörivän mielessäni enemmän. 

 

Paljon tässä on jo mennyt rikki, mutta vielä paljon on rikottavaakin jäljellä. Tiedän kyllä, että jossain vaiheessa se päätöksen hetki on vielä edessä. 

 

- Hukassa

Ei nyt osu tuo tarina mitenkään. Tutkimusten mukaan elokuu on erokuu syystä, että niin paljon aikaa yhdessä ja riitoja ja kaikki ikävä tulee silmille.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt osu tuo tarina mitenkään. Tutkimusten mukaan elokuu on erokuu syystä, että niin paljon aikaa yhdessä ja riitoja ja kaikki ikävä tulee silmille.

No kaikkipa eivät olekaan samasta puusta veistettyjä eikä selkeästi etenkään tuo pariskunta millään muullakaan muotoa. Tuskinpa löytyy tutkimuksista tuon kaltaisille haasteillekaan kovin suurta prosenttia. Täytyyhän siinä joku kasassa pitävä voimakin heidän välillään väkisinkin olla

Minun mielestäni tuo Hukassa vaikuttaa jo täälläkin hiukkasen yliymmärtäjältä. Tai jotenkin tuntuu, että nämä muut vakikommentoivat ärähtävät vastaan kun loukkaantuvat jostain ja oikaisevat vääriä luuloja. Hukassa on välillä saanut aikamoistakin lokaa niskaansa ja kärkeviä kommentteja ja hänestä ei pienintäkään ärsyyntymisen merkkiä ole ollut havaittavissa ja niistä huolimatta hän vaan kärsivällisesti jatkaa kuulumisten päivittämistä.

Mutta missä on MaratonParkuja? Kiva kun Kuurankukka ja 28 jaksavat kommentoida

Vierailija kirjoitti:

Muista, että erossa puolet kuuluu sulle: Tekstistäsi tulee esiin, että olet arjessa maksanut perheen sellaiset kulut, joista ei jää mitään jälkiä (ruuat, lasten menot jne.), kun taas miehesi on lyhentänyt lainoja ja hänen rahansa ovat siis menneet sellaiseen, joka säilyy konkreettisesti. Hänen ei ole tarvinnut maksaa ruokaa, lastensa menoja ja lukuisia muita arjen jokapäiväisiä menoja.

Muista ottaa oma puoliskosi rahoista, kun  ero tulee. Ja jos mies tässä vaiheessa herääkin haluamaan jatkaa, älä usko sanaakaan.

Hän ei sua enää rakasta.

 

Ihan paras vedätys on kuvio, uusperhekuvio, missä on avokki(1) ja justiinaikuinen lapsensa(2) ja se lokkiavokki(3). 

Kulut jaetaan kolmeen. Yksi heistä tuntuvasti voittaa 1/3.

Vierailija kirjoitti:

Pistänpä vielä lusikkani soppaan muutamalla kysymyksellä, joiden on tarkoitus herättää ajatuksia.

Jos kerran avioero ja uusperheet ovat niin traumatisoivia lapsille, niin monikohan lapsi traumatisoituu ydinperheessä? Luulisin, että se on tilastollisesti paljon tavallisempaa. 

Entä käsi sydämelle kaikille teille, jotka kannustatte Hukassa nimimerkkiä jäämään avioliittoon kärsimään: Moniko teistä olisi valmis elämään vastaavassa tilanteessa? Entä moniko teistä käyttäytyisi omaa puolisoanne kohtaan samalla tavalla kuin Hukassa nimimerkin mies? Moniko teistä uskoo, että Hukassa nimimerkin lapset voivat hyvin tällä hetkellä tai saavat hyvän mallin parisuhteesta?

Entä oletetaanpa, että Hukassa nimimerkin avioliitto jatkuu ja mies pääsee yli toisesta naisesta ajan myötä. Miten Hukassa voi ikinä enää luottaa mieheen? Entä kauanko kestää, että mies löytää taas uuden kohteen avioliiton ulkopuolelta?

Ydinperheessä traumatisoidutaan ihan siinä missä muuallakin, jos perheessä on toimintahäiriö. Ja joltain oli hyvä huomio, että rumat erot todennäköisesti ovat tyypillisiä niissä parisuhteissa, joissa yhdessä ollessakin on ongelmia. Tosiasia kuitenkin on, että eroperheiden lapset oireilevat enemmän, olivat syyt siihen mitkä hyvänsä.

Oma kulmani oli se, että ero ei automaattisesti johda parempaan tilanteeseen, jos ei havaitse niitä toimintamalleja itsessään ja parisuhteessaan, jotka tilanteeseen ovat johtaneet. Kulunut sanonta kuuluu, että rakkaus on ikuista, vain kohde vaihtuu. Samoin myös parisuhdeongelmat ovat helposti samoja, vaikka kumppani vaihtuisi. Jos taas molemmat osapuolet tunnustavat ongelmat myös itsessään ja ovat halukkaita ratkaisemaan niitä, on kaikki mahdollista. Myös parisuhteen ja perhe-elämän jatkaminen. Se, että yksi tinkii rajoistaan ja ymmärtää toista raivolla, ei sitten johda ikinä mihinkään hyvään.

Hukassa vaikuttaisi tekevän hyvää ajatustyötä omasta puolestaan. Joku huomautti minun taustoistani ja läheisriippuvaisista käyttäytymismalleista, ja tunnistan niiden vaikutuksen. Oma tuntumani on, että Kuurankukka ei ikinä olisi joutunut minun olosuhteisiini, koska hänen kasvuympäristönsä on tukenut omien rajojen tunnistamista ja puolustamista. hyvä hänelle, mutta samalla olisi hyvä tunnistaa, että ihmiset eivät useinkaan toimi ihmissuhteissaan haitallisesti ilkeyttään, vaan tiedostamattaan oman elämänhistoriansa ohjaamina. 

Itse olisin vilpittömästi toivonut korjaavaa palautetta kumppaneiltani matkan varrella, ja on myös ollut halu muuttaa omia toimintamalleja. Valitettavasti useimpien valinta on nimenomaan päättää suhde ilman että edes kerrotaan, mitkä omat rajat ovat ja mikä toisen käytöksessä häiritsee. Yllättävän monet saavat mukaansa lpsuudenkodistaan toimimattomat opit ja joutuvat hiomaan taitojaan aikuisena. Usein kipeiden kantapääkokemusten kautta. Ei se meistä silti pahoja tee, tai pysyvästi kelvottomia parisuhteeseen.

Toki loppuviimein vain itseään voi muuttaa. Jos toinen ei tule vastaan ja ota vastuuta omista tekemisistään, on ero ainoa vaihtoehto. Silloinkin on hyvä miettiä, mikä oli oma osuus siinä, että tilanteeseen päädyttiin. Vai oliko sitä.

-Liekki

Sillä toinen akka128

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni tuo Hukassa vaikuttaa jo täälläkin hiukkasen yliymmärtäjältä. Tai jotenkin tuntuu, että nämä muut vakikommentoivat ärähtävät vastaan kun loukkaantuvat jostain ja oikaisevat vääriä luuloja. Hukassa on välillä saanut aikamoistakin lokaa niskaansa ja kärkeviä kommentteja ja hänestä ei pienintäkään ärsyyntymisen merkkiä ole ollut havaittavissa ja niistä huolimatta hän vaan kärsivällisesti jatkaa kuulumisten päivittämistä.

Itse en katso saavani mitään siitä, että lähden ravanheittokisaan ihmisten kanssa, joiden ainoa motiivi on purkaa katkeruuttaan muihin tai pönkittää omaa egoaan. Siksi rusinat pullasta ja huomio niihin, joilta saa jotain uutta ja rakentavaa omaan ajatteluunsa.

-Liekki

Hyvää pohdintaa Sinulta Liekki.

Hukassa - nimimerkille haluan sanoa, että olet selkeästi miettinyt asioita ja olet tehnyt valinnan, että se mitä Teillä nyt on niin riittää Sinulle (ainakin toistaiseksi). Kaikista meidän kritisoivistakin viesteistä huolimatta, Sinun elämä ja Sinä päätät. Kun kirjoitat kuinka hyvä Teillä on olla, kuinka kivaa, samanlainen huumori jne. niin en minä sitä epäile. On ihana, että kesällä hyvää yhteistä aikaa Teillä on. Meistä ei moni ymmärrä sellaista itsekästä rakkautta mitä miehesi Sinulle tarjoaa, sillä riskilläkin, että avioero on ollut mielessäsi. Minua sattuisi jakaa oma mieheni ja sattuisi se tieto, että mieheni rakastaa minua + jatkaa perheenä "sillä ehdolla", että saa pitää sivusuhdetta rinnalla. Ja uskon, että miehesi kyllä rakastaa Sinua omalla (kierolla) tavallaan, mutta monelle meistä ei tuollainen rakkaus riittäisi. 

Toivottavasti olette päässeet veneilemään, kovin on ollut tuulista, sateista ja kylmää.

Hyvää kesää Sinulle Hukassa ja kiva kun päivittelet.

28v yhdessä 

Hukassa olevan mies on varmaan oikeasti mukava kun sille päälle sattuu. Näinhän se usein on. Hän myös on tyytyväinen Hukkaan kun tämä antaa hänelle tuon vapauden ja silloin on helppoa jopa hiukan hemmotella ja viettää yhteistä aikaa kotonakin. Tämä on tietynlainen kuvio, jossa kaikki pelaavat omalla tavallaan ja pelinappuloillaan saadakseen mahdollisimman suuren hyödyn. Kun eroakaan ei tässä vaiheessa haluta. 

Ymmärrän tavallaan Hukan ajatuksen ehkä. Olemalla joustava hän saa kotona miehestään ikäänkuin rusinat pullasta ja ottaa ne tietysti vastaan. Jos hän olisi "hankala"  niin ei saisi sitäkään. Tunnelma olisi ikävä ja tilanne silti ilmeisesti sama.