Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?

"Liekki, ja muutkin, tarkoitin myös miten pystytte pilkkomaan tätä nykyistä olemassaolevaa tilannetta? Jos on, kuten kerroit, mukavaa kainalossa köllöttelyä ja toivoit vielä lisääkin, mikä estyi?"

Asumme siis eri kaupungeissa, ja kävi niin, että Toyboyn kyytiin viikonloppuriennoista hyppäsi useampi matkustaja, mistä ei ollut ennakkotietoa. Tämä ei sitten taas enää mahdollistanut piipahtamista minun luonani.

Minun ei ole sinänsä vaikea pitää asioita pinnallisena, jos tiedän olosuhteet lähtötilanteessa. Odotukset on se, mikä synnyttää pettymyksiä. Tässä tapauksessa siis se, että Toyboy oli jo sanonut tulevansa luokseni sunnuntaina. Mutta kuten totesin hänelle, naisen harmistuminen ei ole mikään universumin alkuräjähdyksen kaltainen asia, vaan minua harmittaa ihan jopa useita kertoja päivässä, varsin pienetkin asiat. Ei ole vaarallista.

Minulla ja Toyboylla ei ole mitään "et voi vaatia minulta mitään"-sääntöjä tai että yhteydenpitoa ei olisi tapaamisten välillä. En sitä edellytä, mutta kyllä päivittäin tulee viestiä, ihan asioiden vierestä. Enemmän se, mikä tästä puuttuu, on suuri romanttinen yhteys ja seksuaalinen jännite. Kainalossa köllöttely on kyllä supermukavaa, mutta ei kaikkien kanssa synny tunteita tai tulevaisuudenhaaveita, vaikka kuinka köllöttäisi. Ikävän tunnettakaan en itsessäni tapaamisten välillä tunnista, vaikka aina hänen näkemisestään ilahdunkin.

28veen tarina jotenkin luo uskoa siihen, että oikean henkilön kanssa asiat voivat ajautua hyviin suuntiin alkuasetelmista riippumatta :) Sillä välin Toyboyn kainalossa on silloin tällöin oikein hyvä olla karussa pahaa maailmaa.

-Liekki

Liekki, onko teillä kuitenkin seksiäkin? Kun sanoit, että puuttuu romanttinen yhteys ja seksuaalinen jännitys. Vai oletteko ikäänkuin kavereita, jotka halutessaan pötköttelevät yhdessä sängyllä? Mutta ei sen enempää. 

En osaa yhdistää toyboy-käsitettä jos teillä on kuitenkin miltei päivittäin yhteydenpitoa ja juttelette muitakin asioita. Ja kuten sanoi, puuttuu seksuaalinen jännite. 

Kun romanttinen yhteys ja seksuaalinen jännite puuttuvat onkin silloin helppoa etteivät tunteet ota valtaa. Mutta miten tähän kuvioon sopii seksi? Vai tosiaan onko hän vain halinalle. 

Yleensä näihin tunteettomiin sääolosuhteisiin liittyy juuri, ettei pidetä yhteyttä muuhun kuin "itse asiaan" liittyen, molemmat elävät elämäänsä puuttumatta toisen elämään, ei voi tentata, kysellä, suuttua, loukkaantua siitä, mitä toinen omalla ajallaan tekee jne. Eli kun ovi sulkeutuu sulkeutuu myös toistensa elämä. Voi halutessaan elämästään jutella, muttei sitä vaatia. 

Kyllä seksikin on kuvioissa, ja on mukavaa. Ei kuitenkaan sellaista, että kummankaan tajunta vaikuttaisi räjähtävän.

Eri ihmiset ovat erilaisia, ja minusta on turha yrittää sovittaa yleispäteviä "sääntöjä" ihmissuhteisiin. Lempinimi Toyboy on valittu kieli poskessa, ja mies itsekin kutsuu sillä itseään.

Olemme todenneet, että jotain määrittelemätöntä meissä on. Mitä, sen aika näyttäköön. Mitään tunnekylmää hyväksikäyttöä tämä ei kuitenkaan ole puolin eikä toisin, enkä sellaiseen mukaan lähtisikään. Molemminpuolinen kunnioitus on läsnä, vaikka romantiikka ei roihuaisikaan. Lisäksi: en ehkä koskaan ole nauranut kenenkään kanssa yhtä paljon.

-Liekki

Olen vähän aina ihmetellyt, miksi tuntuu siltä, että miksi suhtellussa (olkoon parisuhde, fwb, mikä vaan) pitäisi olla jotenkin eri säännöt kuin muissa ihmissuhteissa. Tarkoitan, että jos olen suunnitellut viettäväni kivan sunnuntain kivan kaverin kanssa, varannut aikaa = ollut sopimatta mitään muuta aurinkoiselle kesäpäivälle ja se peruuntuu, niin totta kai minua harmittaa. Ja saatan jopa sanoakin, että voihan harmi, olisi ollut niin kiva mennä sinne piknikille tms.

Harva kaveri siitä harmistuu itse ja alkaa syytellä, että olipas nahistelevasti sanottu. Miksi näin kuitenkin käy sitten, jos kyseessä on "viritelmä"? Tätä asiaa ollaan puitu muutenkin viime aikoina naisporukassa, eli nousipa taas hauskasti esille!

Ollaanko vielä kuitenkin siinä perimmäisessä käsityksessä, että suhteissa nainen antaa seksiä ja mies parisuhdeolettamuksen? Eli siis mies haluaa seksiä ja nainen parisuhteen. Ei kai herranjumala. Tai siis toivoisin, että ei.

Liekki, kiva, että tauon ottaminen auttoi, olet vahvasti tauottamisen ystävä, sillä eihän mikään kuitenkaan päätä hakkaamalla etene!

T: MaratonParkuja

Olen sitten käsittänyt vallan väärin nämä fwb-suhteet ja vastaavat. Käsitykseni on ollut, että näiden kanssa ei tehdä oikeastaan muuta kuin sitä itseään. Ei vietetä mitenkään ylimääräistä aikaa. Hänelle joko soitetaan tai hän soittaa, että tulisitko tänne nyt/tänään. Kumpikin on tietoinen, että kyläily ei kestä kuin tovin. Voi siis tehdä muutakin sinä päivänä. Se on tietenkin harmi jos on luvannut tulla, mutta ei pääsekään. Mutta yleensä näillä on aika lyhyt varoaika muutenkin, että silloinkin voi peruutuksen tullessa tehdä vielä omia juttujaan. 

Koska kysymyksessä on molemminpuolinen seksin "käyttösopimus" niin myös on sopimus ettei parisuhteen/seurustelusuhteen/tms. tyyppisiä "käyttäytymissääntöjä" ole. Kumpikin on vapaa tekemään mitä haluaa elämässään ja jos seksikäynti peruuntuu tai ei muuten sovi niin siitä ei sen enempää kumpikaan harmittele tai motkottele. Ainakaan ääneen. Se kuuluu kirjoittamattakinko sääntöihin. 

Kyllä minusta näissä pelkkään seksiin perustuvissa suhteissa on hiukan eri säännöt kuin muissa. Esimerkiksi juuri yhteydenpito vain "tarpeen tullen".  Eihän se oikein muuten toimisikaan pelkkänä seksisuhteena vaan olisi silloin tapailu- tai seurustelusuhde omine  kiemuroineen. 

Esimerkiksi Liekin kertoma suhde on mielestäni tapailusuhde, ei pelkkä fwb- suhde. Koska siinä on mukana muutakin kanssakäymistä ja yhteydenpitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä seksikin on kuvioissa, ja on mukavaa. Ei kuitenkaan sellaista, että kummankaan tajunta vaikuttaisi räjähtävän.

Eri ihmiset ovat erilaisia, ja minusta on turha yrittää sovittaa yleispäteviä "sääntöjä" ihmissuhteisiin. Lempinimi Toyboy on valittu kieli poskessa, ja mies itsekin kutsuu sillä itseään.

Olemme todenneet, että jotain määrittelemätöntä meissä on. Mitä, sen aika näyttäköön. Mitään tunnekylmää hyväksikäyttöä tämä ei kuitenkaan ole puolin eikä toisin, enkä sellaiseen mukaan lähtisikään. Molemminpuolinen kunnioitus on läsnä, vaikka romantiikka ei roihuaisikaan. Lisäksi: en ehkä koskaan ole nauranut kenenkään kanssa yhtä paljon.

-Liekki

 

Just. Olet jo ihastunut. 

Nyt toivon, että mua ei ymmärretä väärin. Mietin noita Liekin kuvioita. Oletko koskaan ajatellut, että tarvitset toisen ihmisen tukemaan omaa hyvinvointiasi? On toyboita ja Penaa. Osaatko olla yksin? Siten, että oikeasti nauttisit olostasi ollessasi itseksesi, ilman että on ketään köllöttelykaveria tai muutakaan kuvioissa? Vai onko aina oltava joku? Oletko ollut pidemmän aikaa ilman minkäänlaista ihmissuhde viritelmää, kevyttä tai vakavampaa?

Ja tällä en tarkoita tuomita! En todellakaan. Tämä vain mietityttää itseäni sinua ja ylipäätään ihmisiä ajatellessani.

Sitä vaan oppii itsestään ja omista toiveistaan todella paljon kun joutuu pysähtymään itsensä äärelle.

Ja tiedän, että ihmiset on myös sitä mieltä, että suhteessa tulleet haavat pitää korjata uudessa, hyvässä suhteessa.

Tuolla aiemmin joku oli myös kommentoinut että ap ei koskaan tule löytämään ketään. Miksi pitäisi löytää joku? Varmaankin jos etsisin ja kaipaisin ihmistä elämääni löytäisin jonkun. Mutta kun ihan aidosti ja oikeasti en halua yhtään minkäänlaista vititelmää elämääni. En kevyttä enkä vakavaa suhdetta. Nautin täysillä olostani, vapaudestani, ystävien seurasta. 

Onko ihmisen mittari se, että on joku? Onko sitä jotenkin huonompi jos on yksin? Omasta halusta ja toiveesta yksin?

Kunhan mietin. En todellakaan tunne itseäni huonoksi tai vajavaiseksi asian vuoksi, mietin vaan mitä muut tästä asiasta ajattelee?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt toivon, että mua ei ymmärretä väärin. Mietin noita Liekin kuvioita. Oletko koskaan ajatellut, että tarvitset toisen ihmisen tukemaan omaa hyvinvointiasi? On toyboita ja Penaa. Osaatko olla yksin? Siten, että oikeasti nauttisit olostasi ollessasi itseksesi, ilman että on ketään köllöttelykaveria tai muutakaan kuvioissa? Vai onko aina oltava joku? Oletko ollut pidemmän aikaa ilman minkäänlaista ihmissuhde viritelmää, kevyttä tai vakavampaa?

Ja tällä en tarkoita tuomita! En todellakaan. Tämä vain mietityttää itseäni sinua ja ylipäätään ihmisiä ajatellessani.

Sitä vaan oppii itsestään ja omista toiveistaan todella paljon kun joutuu pysähtymään itsensä äärelle.

Ja tiedän, että ihmiset on myös sitä mieltä, että suhteessa tulleet haavat pitää korjata uudessa, hyvässä suhteessa.

Tuolla aiemmin joku oli myös kommentoinut että ap ei koskaan tule löytämään ketään. Miksi pitäisi löytää joku?

Samoilla linjoilla kanssasi, Ap.

Iso osa nykyajan parisuhdesäröilystä ja -häröilystä taitaa johtua siitä, että useimpia ihmisiä riivaa valtava tarve ja paine löytää JOKU. Koetetaan mahdollisimman nopeasti löytää kumppani. Ettei tarvitse olla yksin. Että voi lähteä iltarientoihin esittelemään uutta kumppaniaan. Ettei tarvitse selitellä sukulaisille tai työtovereille, miksi ei ole ketään vierellä. Yhteiskunta toisin sanoen asettaa oletuksen, että kaikkien pitäisi löytää joku, muuten ei ole mitään. Tai että on huono tai kelpaamaton ihminen: "eikö se ole kellekään kelvannut?" "Mikähän siinä on vikana, kun ei sitä ole kukaan huolinut?"

Niinpä todella moni hinkuaa ja metsästää väen väkisin tuota JOKUa. Kiireessähän tunnetusti maistuu huonompikin ruoka, ja koska on niin kova kiire, kumppaniksi otetaan se joka saadaan, oli hän sitten mieleinen tai ei. Vähän aikaa ollaan huumassa ja riemuitaan kun vihdoin löytyi JOKU jonka kanssa olla ja tappaa aikaa. Kunnes ruvetaan tarkemmin katselemaan, että mitäs sitä nyt oikein tulikaan löydettyä, millainen tyyppi tarttui mukaan. Sitten saatetaan huomata, että se toinen onkin oikeastaan aika ärsyttävä tyyppi, tai sillä on ihan erilaiset arvot kuin itsellä, tai että se ei osaa käyttää rahaa, tai sillä on epäarvostettu työ tai epäilyttäviä kavereita eikä se ole muutenkaan ihan sisäsiisti jne. Tai se juo liikaa tai haisee tupakalta. Pahimmassa tapauksessa tämä hosuminen kostautuu vasta siinä vaiheessa kun ollaan ehkä jo perustettu perhe ja lisäännytty. Puolisot vihaavat toisiaan, mutta pyrkivät hampaat irvessä pitämään kulissit pystyssä, koska lapset. Koska talo. Koska asuntolaina. Koska olisi niin noloa erota. Mitä sukulaisetkin sanoisi? Entä naapurit? Työkaverit?

Ja kun tilanne lopulta käy sietämättömäksi, erotaan. Ehkä nykyään tulee niin paljon eroja siksi, että ollaan alunperinkin hätäilty parisuhteen muodostamisessa ja tehty huono tai vain epäsopiva kumppanivalinta.

Mitä jos ihmiset osaisivat olla yksin, järjestää elämänsä mieleisekseen ja olla tyytyväisiä itsekseen? Ja JOS sitten jossain vaiheessa kohdalle osuu sellainen ihminen, jota ei vaan yksinkertaisesti voi ohittaa, niin mikäs siinä sitten. Silloin voi valita juuri hänet, koska hän vaan on niin kertakaikkisen ihastuttava ja rakastettava tyyppi. Ei suinkaan siksi, että olisi vain JOKU. Kuka muka haluaisi olla toiselle vain JOKU?

Vierailija kirjoitti:

Nyt toivon, että mua ei ymmärretä väärin. Mietin noita Liekin kuvioita. Oletko koskaan ajatellut, että tarvitset toisen ihmisen tukemaan omaa hyvinvointiasi? On toyboita ja Penaa. Osaatko olla yksin? Siten, että oikeasti nauttisit olostasi ollessasi itseksesi, ilman että on ketään köllöttelykaveria tai muutakaan kuvioissa? Vai onko aina oltava joku? Oletko ollut pidemmän aikaa ilman minkäänlaista ihmissuhde viritelmää, kevyttä tai vakavampaa?

Ja tällä en tarkoita tuomita! En todellakaan. Tämä vain mietityttää itseäni sinua ja ylipäätään ihmisiä ajatellessani.

Sitä vaan oppii itsestään ja omista toiveistaan todella paljon kun joutuu pysähtymään itsensä äärelle.

Ja tiedän, että ihmiset on myös sitä mieltä, että suhteessa tulleet haavat pitää korjata uudessa, hyvässä suhteessa.

Tuolla aiemmin joku oli myös kommentoinut että ap ei koskaan tule löytämään ketään. Miksi pitäisi löytää joku?

Hyvää pohdintaa ap, ja ymmärrän pointtisi.

Mutta vastaus kysymykseesi: ei, minulle ei ole mitenkään vaikea olla yksin. Ennen Penaa olin noin kolme vuotta ihan keskenäni ilman että edes olisin etsinyt seuraa sen jälkeen, kun itse päätin sitä edeltäneen tapailuni. En myöskään tarttunut niihin joihinkin aloitteisiin, joita tuona aikana miehiltä tuli.

Menneisyyteni kummittelee korvien välissä sen verran tehokkaasti, että olisi liioiteltua sanoa, että olen onnellinen yksin. Ylivireisyys, katastrofiajattelu ja ahdistuneisuus iskevät helposti varsinkin stressaavissa tilanteissa. Mutta ei siihen olotilaan vaikuta tapailu/seurustelukumppaninkaan olemassaolo. Pisin suhteeni tähän ikään mennessä on alle vuoden pituinen, ja senkin päätin itse. Ensisijaisesti minulla on raivokas tarve olla itsenäinen ja riippumaton. Yksi läheisriippuvuuden muoto sekin on, niin olen oppinut.

Miten sitä sitten pitäisi toimia, kun omat tunteet ovat huono kompassi? En tiedä. Mutta mitään tarvetta ripustautua keneenkään tai vastuuttaan häntä minua onnellisuudestani - sellaista en tunnista.

-Liekki

Ovathan nämä toyboy- fwb- yms. viritykset eräs muoto siitä, että on oltava joku. Kovin todistellaan, että on vaan sellaista ja tällaista, mutta ei mitään vakavaa eikä ole tunteita mukana. Ymmärrän osin sen, että säännöllinen seksielämä on tärkeää joillekin. Mutta toisaalta en pelkkää tunteetonta seksiä seksin vuoksi. Miten pystyy ohjailemaan itseään, jos kuitenkin on muutakin,  ettei missään nimessä kiinnytä tai sitten erotaan jos niin käy. Rankkaa tuokin. Luulisi olevan kuitenkin helpompaa olla reilusti itsekseen ja sitten jos sopiva löytyy niin siihen sitten voisi niin sattuessa kiintyäkin ja olla tunteita mukana. 

En tiedä, näin vanhemmalla iällä ja yksin olevana naisena on ehkä vaikea ymmärtää miltä nämä jutut nuoremmilta tuntuu. Itse en kaipaa pelkkää seksiä. Toki läheisyyttä ja seksiä en kammoksu, mutta siihen tarvitaan ainakin jonkinlaista yhteyttä ja luottamusta toiseen ja ettei tarvitse varoa lämpimiä tunteita toisiaan kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukutetaan jos kysyy 28 asuntotilannetta? 

En tiedä, jotenkin kysymyksen sävy on negatiivinen / "pahantahtoisesti" utelias. Tuntuu kuin jonkun päähänpinttymä (jo aiemminkin) oli tämä asunnon myynti. Tämä vain oma tuntemus. Alapeukuista päätellen joku ajattelee samoin kun minä.

Asiat etenevät ja exän kanssa ollaan ihan sovussa asioita hoidettu. Se riittää tässä vaiheessa tiedoksi.

28 v yhdessä 

Muista sitten myynnin jälkeen pitää huoli että saat kaikki omasi takaisin. Muistelen että olet maksanut rahoitusvastikkeetkin kokonaan yksin sen jälkeen kun ukko häipyi. Et kyllä sille anna senttiäkään mikä sille ei kuulu!

Vierailija kirjoitti:

Ovathan nämä toyboy- fwb- yms. viritykset eräs muoto siitä, että on oltava joku. Kovin todistellaan, että on vaan sellaista ja tällaista, mutta ei mitään vakavaa eikä ole tunteita mukana. Ymmärrän osin sen, että säännöllinen seksielämä on tärkeää joillekin. Mutta toisaalta en pelkkää tunteetonta seksiä seksin vuoksi. Miten pystyy ohjailemaan itseään, jos kuitenkin on muutakin,  ettei missään nimessä kiinnytä tai sitten erotaan jos niin käy. Rankkaa tuokin. Luulisi olevan kuitenkin helpompaa olla reilusti itsekseen ja sitten jos sopiva löytyy niin siihen sitten voisi niin sattuessa kiintyäkin ja olla tunteita mukana. 

En tiedä, näin vanhemmalla iällä ja yksin olevana naisena on ehkä vaikea ymmärtää miltä nämä jutut nuoremmilta tuntuu. Itse en kaipaa pelkkää seksiä. Toki läheisyyttä ja seksiä en kammoksu, mutta siihen tarvitaan ainakin jonkinlaista yhteyttä ja luottamusta toiseen ja ettei tarvitse varoa lämpimiä

Penan kanssa äimisteltiin sitä, että miten noin nopeasti muka tunteita ja ei kannata jäädä murehtimaan ja vatvomaan lyhyttä suhdetta. Toyboyn kanssa nähdään sitten heti, että kyllä on ihastusta ja tunnetta mukana, vaikka muuta väitetään. Ja kun sanoo, ettei kyse ole tunteettomasta hyväksikäytöstä tai mistään seksisuhteesta, niin sama vaikka tuuleen huutaisi. Reilusti on myös itsekseen oltu, mutta eihän se haittaa, kun voi kuitenkin olettaa muuta ja kommentoida sen pohjalta.

Maailma olisi helpompi, jos se olisi mustavalkoinen jokotai. Mutta kun harvoin on. Tässäkin tapauksessa toimintaa ohjaavat pitkälti ulkoiset olosuhteet, eli hyvin erilaiset elämäntilanteet, joihin liittyy molemmilla isoja epävarmuuksia sekä se, että emme asu enää samassa kaupungissa. Lisäksi: en vain tunnista sellaista parisuhdekemiaa, joka saisi haaveilemaan yhteisestä tulevaisuudesta. Penan kanssa tilanne oli aivan eri. Jos tilanne muuttuu, se muuttuu. Eivät tunteet ole asia, joita pystyisi ihmeemmin tietoisesti ohjailemaan, enkä sellaiseen tietoisesti edes pyri. Itsensä kusettamisen jakloa taitoa voi toki tiedostamattaan harjoittaa, mutta senhän sitten näyttää aika, miten oli.

Arvostan näkemyksiä ja kommentteja, kriittisiäkin. Usein antavat eniten eväitä uusiin oivalluksiin. Tosiasioiden ohittaminen ja siltä pohjalta kommentoiminen sitten taas...en tiedä antaako kenellekään mitään. Ei ainakaan minulle.

-Liekki

Todella mielenkiintoinen aihe meneillään.

Itse myönnän kuuluvani siihen ryhmää, joka säännöllistä seksiä kaipaa, vaikka kuulun myös siihen iäkkäämpään ryhmään. Silti, en varmaan kuitenkaan osaisi itseäni taivuttaa sellaiseen muottiin, jossa ns. tunteet ja seksi pitäisi pitää erillään.

Minulle nykypäivän viritykset on kovin vieras käsite, mutta toisaalta ymmärrän että joillekin ne voi sopia. Mietin kuitenkin, että kuinka usein ne viritykset oikeasti päättyvät sillein, että molemmille jää vaan "hyvää fiilistä". 

Ap:n kirjoitus oli kyllä ihan asiaa. Miksi tarvitsisi löytää joku? Ihan kun hyvän elämän mittari olisi siitä kiinni onko kumppania. Ei todellakaan ole. Onni ja yleensäkin hyvä olo pitää löytää ihan muista asioista. Kun on elänyt todella kipeitä asioita niin ei pidä itsestäänselvänä mitään. Kun sieltä synkkyydestä pääsee ylös niin huomaa ihan erinlailla monet pienet ihanat asiat ja se tunne kun tajuat ekan kerran, että hitto elämä kantaa taas. 

28 v yhdessä 

Lainaus: "Muista sitten myynnin jälkeen pitää huoli että saat kaikki omasi takaisin. Muistelen että olet maksanut rahoitusvastikkeetkin kokonaan yksin sen jälkeen kun ukko häipyi. Et kyllä sille anna senttiäkään mikä sille ei kuulu!"

Kiitos huolenpidosta. Toistaiseksi hoidetaan asioita ihan sovussa, mutta kyllä tässä saa varmasti vielä asioista vääntää. Kyllä niiden pitkään jatkuneiden valheiden takia saa nyt olla tarkkana, pidän kyllä puoleni.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Todella mielenkiintoinen aihe meneillään.

Itse myönnän kuuluvani siihen ryhmää, joka säännöllistä seksiä kaipaa, vaikka kuulun myös siihen iäkkäämpään ryhmään. Silti, en varmaan kuitenkaan osaisi itseäni taivuttaa sellaiseen muottiin, jossa ns. tunteet ja seksi pitäisi pitää erillään.

Minulle nykypäivän viritykset on kovin vieras käsite, mutta toisaalta ymmärrän että joillekin ne voi sopia. Mietin kuitenkin, että kuinka usein ne viritykset oikeasti päättyvät sillein, että molemmille jää vaan "hyvää fiilistä". 

Ap:n kirjoitus oli kyllä ihan asiaa. Miksi tarvitsisi löytää joku? Ihan kun hyvän elämän mittari olisi siitä kiinni onko kumppania. Ei todellakaan ole. Onni ja yleensäkin hyvä olo pitää löytää ihan muista asioista. Kun on elänyt todella kipeitä asioita niin ei pidä itsestäänselvänä mitään. Kun sieltä synkkyydestä pääsee ylös niin huomaa ihan erinlailla monet pienet ihanat a

En tiedä pystyykö lukemalla hahmottamaan, miten vaikea tämä kevät on ollut minulle. On ollut päiviä, kun hengittäminen ja hereillä pysyminenkin on ollut vaikeaa.  Tässä tilanteessa Toyboyn fyysinen ja henkinen läheisyys on ollut pelastusrengas. Kun asiat ajautuivat kainaloinnista muuhun, ei kumpikaan meistä tiennyt, mihin suuntaan asiat kehittyvät, tai mistä on kysymys. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että pelastusrenkaasta ei ole purjealukseksi, eikä tämä varmaankaan ole pohja, jolle kannattaisi lähteä suhdetta rakentamaan. Se ei poista kiitollisuuttani tai kiintymystäni häntä kohtaan.

Asiat ajautuvat usein arvaamattomiin suuntiin, ja tuskinpa 28veekään tiesi ensimmäisenä iltana, mihin asiat Mökkimiehen kanssa johtavat. Joskus sitä vain ottaa askelia, ja katsoo, mitä tapahtuu.

Minun on opeteltava tulemaan toimeen vaikeiden tunteideni kanssa omillani, sen tunnistan. Ja sen, etten ole valmis ihmissuhteeseen - rajani ovat liian häilyvät, enkä itsekään tiedä mitä tunnen ja haluan.  Mutta rehellisesti sanoen en tiedä, olisinko ilman Toyboyta jaksanut tähän pisteeseen, jossa voimia taas alkaa vähän olla. Ja jossa voi lähteä miettimään, miten vanhoja solmuja saisi avattua itsekseen.

Tähän mennessä on kokeiltu vuosikausien yksinolo, pitkä psykoterapia, EMDR, tärinäterapia, sensomotorinen terapia, lyhytpsykoterapia, vertaisryhmät, vahingoittavien ihmissuhteiden katkaisu, meditaatio, jooga, itsetutkiskelu, tunnepäiväkirja, läheisriippuvuushoito, luettu hyllykaupalla kiintymyssuhdeteorioita, traumaopuksia ja erilaista selfhelpiä...

Jos jollain on patenttiratkaisu siihen, miten ollaan onnellisia itsekseen, kun lapsuus ja nuoruus on ollut kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä päihdeperheessä, otan sen kiitollisena vastaan.



-Liekki

Vierailija kirjoitti:

Kyllä seksikin on kuvioissa, ja on mukavaa. Ei kuitenkaan sellaista, että kummankaan tajunta vaikuttaisi räjähtävän.

Eri ihmiset ovat erilaisia, ja minusta on turha yrittää sovittaa yleispäteviä "sääntöjä" ihmissuhteisiin. Lempinimi Toyboy on valittu kieli poskessa, ja mies itsekin kutsuu sillä itseään.

Olemme todenneet, että jotain määrittelemätöntä meissä on. Mitä, sen aika näyttäköön. Mitään tunnekylmää hyväksikäyttöä tämä ei kuitenkaan ole puolin eikä toisin, enkä sellaiseen mukaan lähtisikään. Molemminpuolinen kunnioitus on läsnä, vaikka romantiikka ei roihuaisikaan. Lisäksi: en ehkä koskaan ole nauranut kenenkään kanssa yhtä paljon.

-Liekki

Ohiksena huutelen: mulla ei ole mun mieheni kanssa ollut koskaan mitään suurta tunteiden paloa. Mies oli mun paras ystävä ikävuoden 16-20 ja siinä vaiheessa päätimme katsoa tulisiko parisuhteesta mitään. Nyt olemme olleet yhdessä 23 vuotta. Ehkä suurin tekijä meillä on yhteinen huumorintaju. Hänen kanssaan on sellainen tasaisen tappavan hyvä olla, ja me saamme toisemme nauramaan päivittäin. SE on se liima, mikä meidät pitää yhdessä. Yhdessä vaan on tasaisen hyvä olla. Toki meilläkin on ollut ongelmalle, ja varmasti niitä tulee olemaankin. Mutta se päivittäinen tavallinen elämä on vapaata draamasta, riidasta, ja kaikenlaisesta tunteiden vuoristoradasta. Jollekulle tällainen ei ehkä sovi, mutta en usko että kovinkaan monessa kymmeniä vuosia kestävässä parisuhteessa on jatkuvaa roihua. Sellainen on yleensä aika kuluttavaa, ja vie paljon energiaa.

Tähän väliin sivusta huutelen, että fwb ei todellakaan ole pelkkää seksiä. Se on kirjaimellisesti friends with benefits. Kaksi kaverusta, jotka harrastavat seksiä keskenään, mutta jotka ovat myös kavereita/ystäviä. Voidaan tehdä yhdessä paljon muutakin kuin harrastaa seksiä, viihdytään toisen seurassa, mutta ei haluta olla parisuhteessa.

Liekki 💥

Sinä tiedät itse "missä mennään" ja miten asiat ovat. Se on pääasia. Helposti täällä aletaan olettamaan asioita, usko pois - tiedän tunteen.

Minun mielipiteeni on se, että on se ihmissuhde millainen tahansa niin niinkauan kuin se suhde tuo elämään hyvää niin kaikki on ok. Eikä elämä todellakaan ole mustavalkoista, kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä. Ihmiset, tunteet, tilanteet, olosuhteet kaikki voi muuttua ja sitten mietitään asiat uudelleen. 

Itse päätin uskaltaa hypätä toisen ihmisen rinnalle monen mielestä liian nopeasti, mutta onneksi uskalsin ja luotin omaan fiilikseen. 

Ja sanon vaan, että nauti toyboyn seurasta jos se tuntuu hyvältä, ei se meille muille kuulu. Sinun elämä.

28 v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Tähän väliin sivusta huutelen, että fwb ei todellakaan ole pelkkää seksiä. Se on kirjaimellisesti friends with benefits. Kaksi kaverusta, jotka harrastavat seksiä keskenään, mutta jotka ovat myös kavereita/ystäviä. Voidaan tehdä yhdessä paljon muutakin kuin harrastaa seksiä, viihdytään toisen seurassa, mutta ei haluta olla parisuhteessa.

Tämä tuntuu hiukan rusinat pullasta-suhteelta. Otetaan kummatkin hyöty parisuhteenomaisesta suhteesta, muttei haluta ottaa vastuuta parisuhteesta. Mikä estää tuolloin, ettei voida olla nimikkeellä parisuhde? Ei se tarkoita avioliittoa tai ikuista yhteenkuuluvuutta. Niin, mutta kun se rajoittaa ikävästi. Helpompi olla modernisti fwb. 

Ristiriitaista myös, kun täällä usein moititaan ihmisiä, jotka epäilevät tai pelkäävät kumppanillaan olevan suhde vastakkaista sukupuolta olevan ystävän tai kaverin kanssa. Häntä sanotaan vainoharhaiseksi, mustasukkaiseksi, että on väärin estää tai rajoittaa ystävyyttä kun kuitenkin on kysymyksessä "pelkkä ystävyys" , ettei pidä maalailla pirua seinälle jne. No, nythän tuossa ylläolevassa kommentissa tuo kaikki kumottiin. Hyvin monilla tuntuu olen fwb-suhde. Ja sehän nyt onkin sitten sitä, että ystävät ja kaverit viihtyvät ja viettävät aikaansa yhdessä siinä sivussa tehden hiukan sitten muutakin. Eli mikä nyt sitten on mitäkin. 

Alkoihan 28 ja Mökkimiehen suhde sattumalta ja ihan pelkkään seksiin perustuen ja aika pitkään täälläkin kertoi, että tapailevat ilman sen kummempaa tarkoitusta. Että se seksisuhde sopii nyt kummallekin tuollaisena kuvioon.