Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
28.06.2022 |
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voin nimittäin erittäin vankalla kokemuksella sanoa, että ei ne sopivat osu kohdalle, kun mennä porskutat onnesi huipulla katsahtamattakaan sen paremmin vasemmalla kuin oikealla."
Päinvastoin, juuri silloin niitä tulee lähelle viihtymään ja tutustumaan.
Niin tulee. Mutta kun niiden kanssa ei itse jää viihtymään ja tutustumaan, niin ei siitä sitten mitään uutta parisuhdettakaan muodostu. Tätähän juuri sanoin. Kyllä yrittäjiä oli monia ja aivan taatusti mahtavia tyyppejäkin, mutta koska olin kapseloinut itseni pärjäämään yksin, niin niin onnellisena, en minä antanut heille mitään mahdollisuutta viihtyä ja tutustua. En siis antanut mitään mahdollisuuttakaan osua kohdalle.
T: MaratonParkuja
Ok, siis puhuit vain itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voin nimittäin erittäin vankalla kokemuksella sanoa, että ei ne sopivat osu kohdalle, kun mennä porskutat onnesi huipulla katsahtamattakaan sen paremmin vasemmalla kuin oikealla."
Päinvastoin, juuri silloin niitä tulee lähelle viihtymään ja tutustumaan.
Niin tulee. Mutta kun niiden kanssa ei itse jää viihtymään ja tutustumaan, niin ei siitä sitten mitään uutta parisuhdettakaan muodostu. Tätähän juuri sanoin. Kyllä yrittäjiä oli monia ja aivan taatusti mahtavia tyyppejäkin, mutta koska olin kapseloinut itseni pärjäämään yksin, niin niin onnellisena, en minä antanut heille mitään mahdollisuutta viihtyä ja tutustua. En siis antanut mitään mahdollisuuttakaan osua kohdalle.
T: MaratonParkuja
Ok, siis puhuit vain itsestäsi.
Lukuunottamatta näitä ilmaisia pyytämättä annettuja neuvoja täällä luultavasti kaikki puhuu vain itsestään. Paitsi ne jotka kuvittelee tietävänsä muidenkin asiat paremmin. Tuohan koko ajan puhuikin minä-muodossa.
"Lukuunottamatta näitä ilmaisia pyytämättä annettuja neuvoja täällä luultavasti kaikki puhuu vain itsestään. Paitsi ne jotka kuvittelee tietävänsä muidenkin asiat paremmin. Tuohan koko ajan puhuikin minä-muodossa."
No ei puhunut minä -muodossa. "Voin nimittäin erittäin vankalla kokemuksella sanoa, että ei ne sopivat osu kohdalle, kun mennä porskutat onnesi huipulla katsahtamattakaan sen paremmin vasemmalla kuin oikealla."
Sinä -muodossa puhumisella viitataan yleiseen. Mutt tää ketju on vaan niin vänkäystä ja pahantahtoisuutta täynnä, ettei tätä kannata terveen eikä onnellisen lukeakaan.
No ei puhunut minä -muodossa. "Voin nimittäin erittäin vankalla kokemuksella sanoa, että ei ne sopivat osu kohdalle, kun mennä porskutat onnesi huipulla katsahtamattakaan sen paremmin vasemmalla kuin oikealla."
Sinä -muodossa puhumisella viitataan yleiseen. Mutt tää ketju on vaan niin vänkäystä ja pahantahtoisuutta täynnä, ettei tätä kannata terveen eikä onnellisen lukeakaan.
Niin on. Älä siis aloita vänkäystä, kun tuon nyt voi ymmärtää ihanmiten haluaa. Ihmiset nykyään tosian käyttää sinä-muotoa ärsyttävästi aina sieltä röikkösestä alkaen. Mutta jos haluat voit ymmärtää miten haluat. Itsestäänhän tuo puhui ja siitä mitä on oppinut ja ihan ajattelemisen arvoista asiaa. Mutta sinä olet siis onnellinen joten sun ei kannata lukea.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn taas, kun en ole saanut selkeää vastausta: miten pystytte ohjailemaan omaa mieltänne ja tunteitanne, ettette kuitenkaan kiinny tai ihastu näissä vakituisessa panokevytsuhteissanne?
En ole asiantuntija, mutta vastaan kuitenkin. Olettaisin, että tunteita "ohjaillaan" aivan samalla tavalla kuin muissakin ihmissuhteissa. Esimerkiksi yleensä ihmisillä on ystäviä, joiden kanssa todella hyvin viihtyy ja joita rakastaa, mutta kuitenkin ymmärretään, että nämä ihmiset elävät omaa elämäänsä ja eivät voi esim. etäisyyden tms. vuoksi tavata niin usein kuin molemmat haluaisi. Silloin ei itketä toisen perään, että tule nyt käymään ja mikset tule käymään. Saattaa olla kavereita, joiden kanssa koskaan ei ystävystytä syvällisemmin, pidetään vain hauskaa kuin tavataan, eikä koskaan aleta mihinkään syväluotaavaan keskusteluun jne. On tuttuja, joihin tutustuisi mieluummin vaikka syvällisemmin, mutta he eivät koskaan osoita siihe
Lainaus ei luultavasti onnistunut, mutta nyt mentiin laidast ääreen. Suurin osa ihmisistä tajuaa, että ystävillä ja kavereilla on oma elämänsä eikä heidän peräänsä itketä. Minä tajuan nämä ihmissokkeloiden erikoisuudet. Sitten vedettiin kehiin, hyvinkin ylemmyydentuntoisesti, että jotkut ressukat nyt eivät osaa näitä ihmissuhdekiemuroita ja takertuvat puolisoonsa ja ystäviensä mustasukkaisesti ja elävät umpiossa. En usko tähänkään ryhmään kuuluvani.
Mutta näköjään sitten ei ole mitään eroa ollaanko puhtaasti vain ystäviä tai onko ystävien kesken myös seksisuhde. Koska juuri silloin ystävyyteen tulee erilainen sävy ja lataus kun ollaan myös seksikumppaneita. Koska minun elämässäni ystävien kanssa ei panna. Tässä on se ero ja joskus hankaluus jota tarkoitan, mutta ilmeisesti ei vaikuta tunnepuoleen mitenkään sen kummemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tajuan nämä ihmissokkeloiden erikoisuudet. Sitten vedettiin kehiin, hyvinkin ylemmyydentuntoisesti, että jotkut ressukat nyt eivät osaa näitä ihmissuhdekiemuroita ja takertuvat puolisoonsa ja ystäviensä mustasukkaisesti ja elävät umpiossa.
Sinä tajuat. Tuossa sanottiin, että kaikki eivät tajua. Minä esimerkiksi en tajua. Minulla on ollut koko elämässäni vain yksi hyvä ystävä, enkä osaa noita, että koska ollaan ystäviä, kavereita, tuttuja.
En nähnyt tuota ollenkaan ylimieliseksi, vaan hyvin kiinnostavaksi. Koska en ole sosiaalisesti kovin taitava, en voisi itse kuvitella mitään fwb suhdetta, en osaisi sen tasoja tai sävyjä.
En ihan tiedä, miksi näistä pitää koko ajan tässä ketjussa loukkaantua niin kauheasti, tuossakin mp vaan yritti vastata vaikka ei itse ole tainnutkaan juuri noita harrastaakaan. Näin sen minä ymmärsin.
No ohhoh. Onpa täällä taas sanomiseni herättäneet tulkintoja ja tunteita!
Viittauksellani ystävyyssuhteisiin en todellakaan tarkoittanut olla ylimielinen, vaan todeta, että ystävyyssuhteitakin ihmisillä on monenlaisia, riippuen siitä, millaisia he itse ovat ja mitä pitävät hyvänä itselleen. Nähtävästi tähän tartuttiin ja ohitettiin sanomani siitä, että toisia onkin näissä asioissa vaikeahko ymmärtää, jos itse on ja itselle sopii kovin erilainen tapa.
Kyllä minäkin uskon, että ystävyyssuhde, jossa on seksiä on erilainen kuin sellainen, jossa ei ole. Mutta minä taas en tiedä, miten tämä tarkoittaa sen suhteen, että tästä suhteesta pitäisi ottaa vastuuta = mitä se vastuu on, jota otetaan. Tähän ei minulle toisaalta kukaan ole vastannut.
Yritin vain pohtia sitä, miten niitä tunteita on mahdollista ohjailla, kun kuitenkin itsestään selvää on, että monilla on ihan onnistuineita fwb-suhteita, joista saavat hyvää mieltä, jaksamista ja muita positiivisia asioita elämäänsä.
T: MaratonParkuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä juttu, jos on onnistuneita fwb-suhteita. Hyvä juttu jos on onnistuneita parisuhteita. Tunteiden ohjauksella, tai niiden hallitsemisen vaikeudella, sanon nyt vielä kerran, tarkoitan, että fwb-suhteessa ei saa olla tunteita eikä kiintymystä, parisuhteessa taas niitä oletetaan olevan ja ne ovat sallittuja. Silti kummassakin saatetaan elää ja olla ihan samalla tavalla.
En varmaan pysty sanoittamaan tätä ajatustani tai sitten olen jotenkin erilainen. Antaa olla, jos ei löydy täältä yhtään joka hahmottaa tai kokee itse mitä ajan takaa. Olisi ollut vain mielenkiintoista keskustella siitäkin puolesta, koska heitäkin ehkä on. Kaikille täällä tuntuu fwb- suhteet olevan selvää pässinlihaa.
Minulla on ollut onnistunut fwb suhde. Ei ole mitään tuommoisia sääntöjä, että tunteita ei saa olla, eikä eletä kuten parisuhteessa. Olen ollut myös parisuhteessa ja se on ihan eri asia.
Fwb suhde syntyi yhden yön suhteesta. Tulimme hyvin toimeen, mutta aivan selvästi emme toisillemme hyvää parisuhdematskua. Senkin kun vaan aika nopeasti näkee. Olimme molemmat sinkkuja, vietimme aikaa muutenkin kuten ystävät tapaa, eli vaikka tekstari että tule kaljalle ja siitä molemmat omiin suuntiin. Joskus sänkyyn. Joskus oltiin toistemme kotona leffailtaa. Semmoista ihan tavallista ajanviettoa. Kiintymystä oli ja on, kuten ystäviin on.
Mutta ei eletty kuin parisuhteessa, jossa ilmoitetaan toiselle missä ollaan, mitä suunnitellaan, vaikka jos olet lähdössä työmatkalle niin kerrot tietysti jo etukäteen, fwb suhteelle tullut mieleenkään moista infoilla. Ei suunniteltu kesälomia eikä joulunviettoja.
Toivottavasti tämä selvensi vähän miten eroaa parisuhteesta ja miksi ei ole niin, että ihan samahan se olisikin sitten vaan olla parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ymmärrän nyt, että on nuoremman polven juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu, jos on onnistuneita fwb-suhteita. Hyvä juttu jos on onnistuneita parisuhteita. Tunteiden ohjauksella, tai niiden hallitsemisen vaikeudella, sanon nyt vielä kerran, tarkoitan, että fwb-suhteessa ei saa olla tunteita eikä kiintymystä, parisuhteessa taas niitä oletetaan olevan ja ne ovat sallittuja. Silti kummassakin saatetaan elää ja olla ihan samalla tavalla.
En varmaan pysty sanoittamaan tätä ajatustani tai sitten olen jotenkin erilainen. Antaa olla, jos ei löydy täältä yhtään joka hahmottaa tai kokee itse mitä ajan takaa. Olisi ollut vain mielenkiintoista keskustella siitäkin puolesta, koska heitäkin ehkä on. Kaikille täällä tuntuu fwb- suhteet olevan selvää pässinlihaa.
Missä sääntökirjassa väitetään, että fwb-suhteessa ei saisi olla kiintymystä ja tunteita? Mitä todennäköisimmin niitäkin on, ainakin jonkin verran, mutta kummallekin osapuolelle on selvää, ettei tässä välttämättä vihille tai perheen perustamiseen tähdätä. Asiaa ei toisin sanoen ole tarvetta kirkossa kuuluttaa. Riittää, että on hyvä olla yhdessä, mutta ei pyritä omistamaan eikä omimaan toista. Tätä jatkuu niin kauan, kunnes tilanne aikanaan muuttuu suuntaan tai toiseen.
Syödään siis (ja annetaan toistenkin syödä) kaikessa rauhassa niitä rusinoita pullasta, koska niinkin voi tehdä. Sehän on ihan järkevää, jollei satu siitä pullasta niin hirveästi edes välittämään. Ei pakkopullaa, kiitos.
Hämmentävää huomata, miten varsinkin naiset jaksavat jatkuvasti touhottaa sitä, että he haluavat "vakavan suhteen". Sitten kun he saavat aikaiseksi jonkinlaisen sitoutuneemman suhteen, niin kohta sitä jo ihmetellään, kun homma alkaakin olla tylsää, (siis aivan kirjaimellisesti vakavaa), ja ollaan siinä pisteessä, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä että se ylipäätään pysyy kasassa.
Miksi suhteen pitäisi olla vakava? En minä halua vakavaa suhdetta, minä haluan riemukkaan suhteen! Ja paljon, paljon rusinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, ymmärrän nyt, että on nuoremman polven juttuja.
No jaa. Olen 49 v siis tuon edellisen kirjoittaja. Aika monella nykyään on fwb suhteita ihan käytännön syistä. Ensimmäinen tietysti on se, että enää vain harvat ajattelee, että seksiä tulisi harrastaa vain vakituisessa parisuhteessa. Toinen on se, että se on huomattavasti turvallisempaa kuin yhden yön suhteet kaikin puolin.
Eli kyllä sitä seksiä tulee harrastettua myös sinkkuaikoina ja silloin jos löytää samanhenkisen ihmisen, jonka kanssa homma sujuu niin on se aina parempi kuin randomien kanssa riskeerata kaikenlaista. Sekin, että onko seksi edes hyvää.
Sitten kun he saavat aikaiseksi jonkinlaisen sitoutuneemman suhteen, niin kohta sitä jo ihmetellään, kun homma alkaakin olla tylsää, (siis aivan kirjaimellisesti vakavaa), ja ollaan siinä pisteessä, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä että se ylipäätään pysyy kasassa.
No kato kun se on tämä vastuu, joka pitää ottaa siitä, että on seksiä jonkun kanssa! Kyllähän näistä sen kuvan saa, että naisen pitää vähintään haluta parisuhdetta jos sekstailemaan lähtee, muuten on erikoinen ja epäilyttävä lähtökohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut onnistunut fwb suhde. Ei ole mitään tuommoisia sääntöjä, että tunteita ei saa olla, eikä eletä kuten parisuhteessa. Olen ollut myös parisuhteessa ja se on ihan eri asia.
Fwb suhde syntyi yhden yön suhteesta. Tulimme hyvin toimeen, mutta aivan selvästi emme toisillemme hyvää parisuhdematskua. Senkin kun vaan aika nopeasti näkee. Olimme molemmat sinkkuja, vietimme aikaa muutenkin kuten ystävät tapaa, eli vaikka tekstari että tule kaljalle ja siitä molemmat omiin suuntiin. Joskus sänkyyn. Joskus oltiin toistemme kotona leffailtaa. Semmoista ihan tavallista ajanviettoa. Kiintymystä oli ja on, kuten ystäviin on.
Mutta ei eletty kuin parisuhteessa, jossa ilmoitetaan toiselle missä ollaan, mitä suunnitellaan, vaikka jos olet lähdössä työmatkalle niin kerrot tietysti jo etukäteen, fwb suhteelle tullut mieleenkään moista infoilla. Ei suunniteltu kesälomia eikä joulunviettoja.
Toivottavasti tämä selv
Minusta tässä oli kirjoitettu hyvin se millaisena itse näen fwb suhteen. Usein fwb suhde päättyy siihen, että jomman kumman elämään tulee se "oikea", jonka kanssa halutaan parisuhde. Puheyhteys kun säilyy niin tuo voi hyvin toimia.
Kiitos kun kirjoitit.
28 v yhdessä
Mitä ikäluokkaa kirjoittajat ovat ?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ikäluokkaa kirjoittajat ovat ?
Olettaisin, että tässä ketjussa siinä 50 kympin molemmin puolin, ehkä lähempänä kuuttakin, kun pitkistä parisuhteista on erottu ja niiden jälkeenkin on elämää karttunut. Mutta nykyäänhän ikää ei enää lasketaan numeroina, vaan siinä, miten hyvin seuraa aikaansa ja on valmis ajatustapojaan muuttamaan. Sitä kun tämä nykyaika vaatii, että ei voi enää kuvitella, että maailma on semmoinen kun mää aattelen.
Mummoni tapasi sanoa, että kaikki ne naimisiin hinkuu ja siinä ne sitten vinkuu. On aivan mahtavaa, että nykyään on muitakin muotoja olla yhdessä kuin parisuhde, on ok katsella vähän ennen kuin sitoutuu syvemmin, on ok elää omanlaista elämää. Kun vielä saataisiin jotkut uskomaan, että tämä on molempien sukupuolien oikeus, ei vain miesten, kuten aina on ollut.
Onpas täällä ollut vilkasta keskustelua ja mielenkiintoisesta aiheesta. Otan kantaa muutamaan asiaan yleisellä tasolla.
Ensinnäkin, uskon, että ihmissuhteita ja niiden muotoja on yhtä paljon kuin itse ihmisiäkin. En näe tarvetta lähteä luokittelemaan suhteita joihinkin kategorioihin. Ihmiset itse tietänevät parhaiten millaisessa suhteessa elävät tai haluavat elää. Se, mikä on olennaista on mielestäni se, että kahden ihmisen suhteessa kumpikin olisi suunnilleen samalla kartalla missä mennään. Se edellyttää rehellisyyttä molemmilta osapuolilta.
Minua tökkii tässä keskustelussa ja meidän suomalaisessa kulttuurissa yleensä pari asiaa, joihin törmää aika ajoin. Asenne, että ihmisen kuuluu pärjätä yksin ja siinä on jotain gloriaa. Ikään kuin syyllistettäisiin siitä, että ihmisellä on tarve pyrkiä yhteyteen ja parisuhteeseen toisen ihmisen kanssa. Mikä kuitenkin lienee aika luonnollinen perustarve ja aika universaaliakin, kulttuurista riippumatta. Ihminen on sosiaalinen eläin. Sen sijaan täällä Suomessa on välillä vallalla kulttuuri, että itsenäinen ja yksinäinen ihminen on sankari, johon kaikkien tulisi pyrkiä. Miten tervettä sellainen sitten on pitemmällä tähtäimellä? Yksinäisyys on jo tutkimustenkin mukaan haitallista ihmiselle. Eikä oman kokemukseni mukaan parisuhdetta voi korvata ystävillä, lapsilla tai muilla ihmissuhteilla. Voi olla jopa haitallistakin yrittää tehdä näin muille ihmissuhteille.
Toinen mikä hieman tökkii, on ajatus siitä, että on oltava joku, vaikka kehnompikin ihmissuhde. Se nimittäin usein liitetään vaihtuviin ihmissuhteisiin tai tarpeeseen löytää uusi parisuhde. Oma havaintoni ympäröivästä yhteiskunnasta on kuitenkin se, että tarve liittyy paljon yleisemmin tilanteisiin, joissa jäädään pitkään avioliittoon tai ihmissuhteeseen vaikka miten oltaisiin onnettomia tai vajottu vaikkapa kämppissuhteen tasolle. Ei ole rohkeutta lähteä ottamaan selvää, voisiko elämä olla hyvää myös muuten tai olisiko jossain odottamassa parempi puolisko jopa molemmille onnettomille ihmisille.
Kolmas asia, mikä tökkii, on ajatus siitä, että terapian ja yksinolon avulla ihminen voisi ikään kuin tulla valmiiksi parisuhteeseen. Kunhan vain ensin käyn terapian ja olen vuosia yksin, sitten minulla on lupa hankkiutua parisuhteeseen, johon olen valmis. Ikään kuin olisin suorittanut ajokortin. Jo ajatuskin on absurdi. Elämä on jatkuvaa oppimista. Terapia voi auttaa ihmisiä missä tahansa elämäntilanteessa ja on suositeltavaakin. Sen sijaan ajatus siitä, että täällä yhteiskunnassa olisi jotenkin ajokortin suorittaneita valmiita ja muita parempia ihmisiä, joilla on lupa ihmissuhteeseen...Se vie ajatukseni urille sellaisesta yhteiskunnasta, jota minä en ainakaan haluaisi.
Tänään tuli hyvin provosoiva kirjoitus ja tarkoituksella kärjistin asioita, ihan vain sen vuoksi, että saisin ihmiset ajattelemaan. Meidän käytöstämme ohjaavat asenteet ja uskomukset, joihin usein helposti luotamme niitä koskaan kyseenalaistamatta. Ja osan tunnistan itsekin periytyvän meidän suomalaisesta kulttuurista. Alussa oli suo, kuokka ja Jussi -mentaliteetista. Jonkinlaisesta yksin pärjäämisen eetoksesta.
Ajatuksiani saa vapaasti kyseenalaistaa.
Kuurankukka
Kuurankukka kiteytti oikeastaan kaiken, mitä minullakin on asiasta sanottavaa.
Osuus "Ihmiset itse tietänevät parhaiten millaisessa suhteessa elävät tai haluavat elää. Se, mikä on olennaista on mielestäni se, että kahden ihmisen suhteessa kumpikin olisi suunnilleen samalla kartalla missä mennään. Se edellyttää rehellisyyttä molemmilta osapuolilta." sai minut kuitenkin ajattelemaan niitä kertoja, kun suhteeni - ihan ne tosiyrityksetkin - ovat menneet pieleen. Suurinta osaa on yhdistänyt se, että olen epäonnistunut olemaan rehellinen itselleni.
Tämä manifestoitui taas Toyboyn kanssa, kun näimme hiljan. Vaikka allekirjoitan edelleen sen, että en tietoisella tasolla näe parisuhdetta mahdollisena tai toivottavana, olin onnistunut silti piilottamaan itseltäni piilevän hylkäämisenpelon. Tämä sai minut yrittämään miellyttää häntä tavalla, joka ei varsinaisesti ole oman etuni mukainen.
Summa summarum: mikä tahansa suhde on uhka, jos suhde itseen ei ole kunnossa. Ja vastaavasti, jos tietää mitä tuntee ja haluaa ja osaa puolustaa sitä, on paljon vähemmän todennäköistä ottaa osumaa. Eli taas päästään terveeseen itsekkyyteen.
-Liekki
Niin tulee. Mutta kun niiden kanssa ei itse jää viihtymään ja tutustumaan, niin ei siitä sitten mitään uutta parisuhdettakaan muodostu. Tätähän juuri sanoin. Kyllä yrittäjiä oli monia ja aivan taatusti mahtavia tyyppejäkin, mutta koska olin kapseloinut itseni pärjäämään yksin, niin niin onnellisena, en minä antanut heille mitään mahdollisuutta viihtyä ja tutustua. En siis antanut mitään mahdollisuuttakaan osua kohdalle.
T: MaratonParkuja