Pitäisi osata päästää irti, miksi se on niin vaikeaa?
Mies on sanonut, ettei enää rakasta minua. Olemme naimisissa, lapsia on. On tyytymätön suhteeseen, eikä enää rakasta.
Ilmoituksen tuoman alkushokim jälkeen meillä on ollut kuitenkin yhdessä ihan mukavaa. Tiedän kuitenkin, että mies esittää, puree hammasta kestääkseen, ja hakeutuu paljon pois kotoa.
Pakosta asumme yhdessä vielä useita kuukausia.
Itse huomaan ajattelevani, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja ollaan matkalla parempaan. Vaikka toisaalta tiedän totuuden miehen puolelta.
Miten ihmeessä pystyn irrottautumaan miehestä, varsinkin kun asumme yhdessä. Ja nukumme samassa sängyssä. Ehdotin, että muutetaan eri huoneisiin, mies ei sitä halunnut.
Pelkään, että todellisuus lyö todella kovaa, sitten kun on konkreettisen eron aika. Vaikka, ehkä tässä tekee tätä ajatustyötä kokoajan asian suhteen. Mutta, silti, minä toivon ett kaikki vielä korjaantuisi.
Todella kuluttavaa. Toisaalta voisi olla helpompi repiä itsensä kerralla kunnolla irti. Ja vajota pohjaan, entä tämmöinen ikävä välitila. Jossa välillä petollisen hyvä olla ja välillä valtava möykky vatsanpohjassa.
Kommentit (12663)
28 ihania uutisia, edelleen. Tuo oma arki! Tosi tärkeä. Jos itsensä kanssa pärjää, pärjää toistenkin kanssa. Ihana myös, että poikasi lensi pesästä. Niin kuuluu käydäkin :)
Ap:lle isot kesäterkut
Tuumis
Doris - reissunainen kirjoitti:
28 ihania uutisia, edelleen. Tuo oma arki! Tosi tärkeä. Jos itsensä kanssa pärjää, pärjää toistenkin kanssa. Ihana myös, että poikasi lensi pesästä. Niin kuuluu käydäkin :)
Ap:lle isot kesäterkut
Tuumis
Hei Tuumis,
pari viikkoa sitten muistuttelit terveyden vaalimisesta, toivottavasti asiat mahdollisimman hyvällä tolalla sielä.
Hyvä muistutus oli ja meilläkin eletään päivä kerrallaan eteenpäin, itselläni toki mielessä hyvin kuinka lähellä silloin reilu puoli vuotta sitten oli mökkimiehen lähtö. Itse "potilas" ei sitä ajattele vaan vetää täysiä eteenpäin, välillä minua hirvittää, mutta mikäs teet. Ei toinen osaa pysähtyä kun aina tehnyt töitä "sata lasissa". On sillä toki mulle aikaa onneksi.
Kesäterkkuja kaikille ihanille kirjoittajille ja muuten mukana matkanneille.
Tässä kuussa tulee ketjun aloituksesta 3 vuotta.
28v yhdessä
Just niin, jatketaan elämäämme parhaalla mahdollisella tavalla. Sisko toipuu hitaasti, ohitusleikkaus. Puoliso joutui uudestaan 'tikkaukseen', kun pikkusormen 15 tikkiä ei umpeuttanut haavaa, vaan joutuu uuestaan operaatioon... golfaukset 3kk ohi!
Siis Tuumis
Yhdessä ketjussa kaapattiin mun nimimerkki. Nykyään oon Doris, kirjautunut
Rekkaus on ainoa tapa varata nimimerkki.
Doris - reissunainen kirjoitti:
Just niin, jatketaan elämäämme parhaalla mahdollisella tavalla. Sisko toipuu hitaasti, ohitusleikkaus. Puoliso joutui uudestaan 'tikkaukseen', kun pikkusormen 15 tikkiä ei umpeuttanut haavaa, vaan joutuu uuestaan operaatioon... golfaukset 3kk ohi!
Siis Tuumis
Yhdessä ketjussa kaapattiin mun nimimerkki. Nykyään oon Doris, kirjautunut
Ihmettelinkin edellistä tekstiäsi lainatessa kun sinne tuli ylös tuo Doris - reissunainen kirjoitti teksti.
On se kyllä kumma, että on ollut tarve nimimerkki kaapata. Kun täällä kirjoittaa niin aina saa myös jonkun vihat niskaansa. Hyvä nimimerkki Sinulla, mutta minulle olet edelleen Tuumis ja perässä auringonkukka 🌻
Siskollesi ja puolisollesi tsemppiä toipumisiin.
Itselläkin nyt päällä jokin "suorittamisvaihe" ja nyt pitäisi pystyä hieman höllentämään. Pysähtyä nauttimaan tästä hetkestä, ettei kesä (ja elämä) mene ohi huomaamatta. Minulla on hieman paha tapa elää sitä "sitku"-elämää silloin kun elämä on hyvää ja tasaista. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt.
28v yhdessä
Liekille voimia käydä asioita läpi.
Hukassa nimimerkille toivottavasti kesä on lempeä ja odottamasi kesä/kesäloma veneilyineen toteutuu sellaisenaan kuin toivoit/haaveilit. Olisi kiva kuulla Sinun tilanteesta lisää.
Ap:lle hyvää kesää, toivottavasti pystyt viettämään lasten kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Ja, että muun ajan kesästä pystyt nauttimaan niistä pienistä ja suurista asioista, jotka Sinulle iloa tuo.
MaratonParkujan ja Kuurankukan kirjoitukset ilahduttavat aina. Ovat myötätuntoisia, asiallisia aina.
Lempeyttä, ystävällisyyttä, auringonpaistetta, linnun laulua, valoisia kesäöitä ihan kaikille 🌸
28v yhdessä
Niinpä. Kohtalo puuttui peliin: ensin hukkui kukat puhelimesta, sitten piti muuttaa nimimerkki... sama Tuumis täällä seuraa ketjua kuitenkin :)
Tuumis toivottaa mukavaa alkukesää kaikille
Mitä mieltä olet itse tilanteesta? Voisiko jokin kompromissi toimia sinun mielestäsi? Kannattaa yrittää keskustella missä on menty vikaa, kannattaa myös koittaa herätellä sitä rakkautta uudelleen ja yrittää uudelleen käydä ns "ensi treffeillä" jos mahdollista? Voisitko ajatella esimerkiksi avointa suhdetta? Onhan niitä kokonaisia laivojakin tilattu ns parinvaihto bileisiin. Muille valittajille mies varmasti on velvollisuuden tunnosta vielä paikalla onhan parilla lapsiakin.
Allaolevasta linkistä löytyy tosi hyviä videoita, liittyen itsensä kehittämiseen + todellisen itsensä tuntemisesta
https://www.youtube.com/results?search_query=SIS%C3%84INEN+MATKA
Olisi kiva tietää näiden vakikirjoittajien horoskoopit. Voisiko AP, 28 ja Hukassa edustaa samaa merkkiä? Ehkä Liekkikin. Veikkaisin heidän kuuluvan vesielementteihin. Ja sattuisiko sitten MaratonParkuja ja Kuurankukka olemaan samaa merkkiä? Kummasti usein luonteet täsmäävät monilta osin horoskooppeihin
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukiessani huomaan, ettei "28 v yhdessä" ole oppinut mitään edellisestä parisuhteestaan. Mutta tällaisia ihmisiä jotkut ovat vaan luonteeltaan: ap, 28, Hukassa.... siitä syystä tämä ketju elää niin kauan, kun he ovat elossa. Ap ei tule löytämään kyllä ketään enää elämäänsä. On niin särkynyt, kun elämä lähti exän mukana ( tai näin hän kuvittelee). Lapsetkaan ei varmaan pidä hirveesti yhteyttä ..
Tätä kirjoitusta lukiessani mieleeni tulee ihminen jolla on tosi paha olla. Mahdollisesti yksinäinen katkera ihminen. Todennäköisesti aikoinaan ollut koulukiusaaja.
Onneksi on ollut tämä ketju piristämässä Sinua, omasta mielestäsi täydellistä ihmistä.
Kolkytä vuotta jo ja sikana 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukiessani huomaan, ettei "28 v yhdessä" ole oppinut mitään edellisestä parisuhteestaan. Mutta tällaisia ihmisiä jotkut ovat vaan luonteeltaan: ap, 28, Hukassa.... siitä syystä tämä ketju elää niin kauan, kun he ovat elossa. Ap ei tule löytämään kyllä ketään enää elämäänsä. On niin särkynyt, kun elämä lähti exän mukana ( tai näin hän kuvittelee). Lapsetkaan ei varmaan pidä hirveesti yhteyttä ..
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille. On ihana kuulla että 28v:llä on myrskyjen jälkeen tasaista hyvää, sen toivossa itsekin tässä sinnittelen eteenpäin. Viikonlopun mökkeily ja Toyboyn vierailu tekivät äärimmäisen hyvää. Jälkimmäisen piti toistua vielä eilenkin, mutta logistiset seikat muuttivat suunnitelmia. Totesin ymmärtäväni asian hyvin, mutta sanoin että samalla harmittaa, kun olin ehtinyt jo herkutella ajatuksella laiskasta kainalossaköllöttelystä. Tästä syntyi hieman hämmentävä sananvaihto, jossa toinen osapuoli vertasi keskusteluamme parisuhdenahisteluun. Totesin, että aika kaukana ollaan parisuhteesta tässä vaiheessa.
Yritän olla ajattelematta asiasta sen kummempia, mutta yleensäkin - ei vain Toyboyn kohdalla - hämmentää, miten usein miehet tuntuvat ottavan naisen pienimmänkin negatiivisen tunteen ilmaisun jonkin sortin syytöksenä tai vaatimuksena itseään kohden. Tällä kertaa ajattelin olla osallistumatta tällaisiin peleihin. Lähtöoletus kun on, että tässä ei ole enempää luvassa, ja yhdessä aikaa vietetään tasan niin kauan kuin molemmilla on mukavaa. Huomaan silti, että minua jäi vaivaamaan jotenkin rivien välistä lukemani oletus siitä, että hän ajattelee minun haluavan tästä jutusta enemmän kuin mitä itse. Then again, voi olla vain heijastus omista epävarmuuksistani.
Asuntoasioissa on varovaista häivähdystä paremmasta, kun uusi juristini on osoittautunut jämptiksi ja taloyhtiössäkin vähitellen havahdutaan nykyjohdon ongelmiin. Kun on vuoden huutanut tuuleen, on jotenkin lohdullista huomata, että tosiasioilla on edelleen ainakin joidenkin silmissä painoarvoa. Minun onnekseni nämä jotkut vaikuttaisivat olevan tahoja, joilla on myös auktoriteettia ja asiantuntemusta puuttua asioihin. Joten toivon parasta.
Sillä välin pitäisi alkaa tuhertaa erääntyneiden kuolinpesän laskujen kanssa ja vähitellen saada itseään normaalien ihmisten kirjoihin. Tuntuu helpommalta nyt, kun on viikonlopun saanut ajatella Aivan Kaikkea Muuta. Joten se, joka vinkkasi vapaapäivistä asioiden käsittelyssä, todellakin tiesi mistä puhui.
- Liekki (joka muuten nimimerkkinsä mukaisesti on horoskoopiltaan tulen lapsi)
Liekin kommenttia hiukan spekuloin. Sehän vaara noissa toyboy-jutuissa on, että liukuukin muulle tasolle. Tai juuri noin, että jompikumpi luulee niin tapahtuneen. Näissähän on se sääntö, että vain yksi tilanne/hetki kerrallaan ja mitään sen kummempia suunnitelmia tai aikatauluja toisen varaan ei pidä tehdä. Ja jos aikataulu tai suunnitelma muuttuu se pitää hyväksyä. Vaikka jompikumpi olisi halunnut köllöttelyä enemmänkin niin toinen voi yksipuolisesti sen muuttaa. Näissä on oltava melko kova luonne, että pärjää itsensä kanssa näissä kuvioissa vaikka silloin tällöin saakin sitten jotain itselleen. Ei voi odottaa tai vaatia toiselta mitään. Toisaalta itsekin voi olla itsekäs.
Kun joudutaan muistamaan kaiken aikaa, että tunteita ei mukaan saa tulla ja "parisuhdenahistelut" tai vaatimukset yleensäkään eivät kuulu asiaan. Pitää tyynesti tyytyä siihen mitä toinen milloinkin haluaa/viitsii/ehtii/huvittaa jne. Puolin ja toisin.
Itse olen miettinyt miten pystyy muuttamaan itsensä näihin moodeihin. Esim. siirtyä omasta "tunteettomasta" elämästään viettämään hellän ja ainakin fyysisesti läheisen hetken tai viikonlopun ja sitten taas siirtyä takaisin omaan "tunteettomaan" elämään jossa sillä toisella ei ole sijaa. Ikäänkuin pilkkomaan elämäänsä. Miten eri tilanteet saa "poikki" ja miten taas siksi hetkeksi voimaan. Ihmisen mieli kuitenkaan ei ole aina ohjattavissa vaikka niin haluasi. Tai se jättää kuitenkin jälkensä.
Allekirjoitan täysin edellisen kommentin yleisellä tasolla. Itse en normaalisti pysty enkä halua pystyä mihinkään fwb, ons tai muihin mystisiin lyhennekuvioihin. Tällä erää vain elämäntilanteet ja muut ovat sellaisia, ettei ole järkeä ajatella pidemmälle. Tunnistan myös omasta puolestani olevani vielä liikaa kiinni menneessä, ja ehkä lähtökohtisesti sen, ettei omalta puoleltani ainakaan tässä vaiheessa tunnu olevan aihetta enempään. Vaikka hän ihana mies onkin.
Niin tai näin, tunteet eivät ole hallittavissa, ja itse olen aina irtautunut, jos omat tunteet ovat kasvaneet vahvemmiksi kuin toisella. Samaa toivon toiselta osapuolelta, jos hänelle näin kävisi. Aikuisella ihmisellä on vastuu omasta takamuksestaan. Ja kuten kahden viikon Pena osoitti, niin puheethan voivat olla mitä tahansa, ja todellisuus sitten aivan toinen.
Ja jos molemmilla tulisi enemmän tunteita, niin tilannetta olisi varmaan tarkasteltava uusiksi. Toistaiseksi näin on oikein hyvä kaikkineen.
-Liekki
Liekki, ja muutkin, tarkoitin myös miten pystytte pilkkomaan tätä nykyistä olemassaolevaa tilannetta? Jos on, kuten kerroit, mukavaa kainalossa köllöttelyä ja toivoit vielä lisääkin, mikä estyi? Miten pystyt elämään näiden kahden eri moodin kanssa. Ettet kaipaa tai ikävöi silloin kun elätte omia elämiänne ja vain hetkittäin tapaatte. Kun kuitenkaa ei ole pelkkää kylmää teknistä seksiä. Yhteyttäkään sen kummemmin yleensä näissä toyboy-jutuissa ei väliaikoina pidetä. Muuta kuin "kutsuttaessa".
Entä sitten jos itselle tunteita tulee ja laitatte poikki? Eihän ihminen tunteeton ole silloin tai jälkeenpäinkään. Eikö nämä jutut ole kuitenkin mielelle aika raskaita. Vaikka itselleen muuta uskottelee.
Jäin kovasti miettimään Liekki sinua ja toyboy-kuviota. Se voi olla jossakin elämän tilanteessa oikein hyvä kuvio, tarkoitukseni ei ole laisinkaan sitä tuomita. Vaikka olenkin jo ikäloppu niin hyvä seksi on pirun hyvä lääke moneen asiaan. Kunhan nyt varmasti tiedät mitä teet, että ne tunteet pysyisivät faktoissa ja ettet vaan satuta itseäsi.
Mietin eilistä ja mökkimiestä. Maltettiin pysyä kaksi yötä eriosoiteessa ja mukavan yhteisen sunnuntain jälkeen sain käpertyä nukkumaan kainaloon. Viime yönä puhuttiin kovin helliä ja muisteltiin tapaamistamme ja kuinka pienestä oli kiinni, että jompikumpi olisi laittanut jarrut kiinni. Itse alkuun kielsin omassa päässäni tunteeni, vähättelin niitä ja selittelin pelkällä valtavalla intohimolla. Ja mökkimiehen kohdalla meinasi 3 kk:n kohdalla tulla vetäytyminen, sillä hetkellä hän tajusi, että päätös pysyä sinkkuna on kariutumassa ja tunteet tulleet vahvasti mukaan kuvioon. Molemmat tekivät päätöksen, että jos jonkun kanssa on näin hyvä olla niin miksi pyristellä vastaan. En tiedä kuinka pitkään olisin pystynyt elää "vain hyvää seksiä" odottaen, kun se hyvä seksi itselläni tuo sen koskettamisen ja läheisyyden tarpeen.
Toivottavasti asuntoasiat pikkuhiljaa menisivät toivomaasi suuntaan ja voimia perunkirjoituksen hoitoon.
28 v yhdessä
Kyllä minä välillä käyn täällä lukemassa ja mielelläni muiden kuulumisia ihmettelen. Oma tarve kirjoittaa on ollut kadoksissa.
Kyllä rakkautta on riittänyt edelleen ja vahvistuu vaan. Kun nyt mökkimiehen tapaamisesta on kulunut jo yli kaksi vuotta niin onhan se arki tullut suhteeseen myös. Ja vaikka on kaksi kotia niin nytkin vietettiin yli viikko samassa osoitteessa töitä tehden. Kaikki on hyvin, todella hyvin. Työt / yrittäjyys on tässä suhteessa iso osa, aina se ei ole kivaa, mutta vastapainoksi mökkeillään ja tehdään reissuja silloin kun mahdollista, pari ulkomaan matkaa tehty tänä vuonna. Pari yhteistä lomaviikkoa sovittu kesälle. Arkea toki vietetään yhdessä myös mahdollisimman paljon. Edelleen olen onnellinen nainen yhdessä ja myös erikseen.
Olen miettinyt kuinka tärkeää on löytää ne elämän ilot ja onni siitä omasta arjesta, tavallaan itsenäisesti ja kuinka ihanaa on, että on parisuhde joka tuo siihen omaan "hyvään elämään" lisää väriä/onnea. Kuitenkaan ei elä omaa elämää vain parisuhteen kautta. Tämä sopii itselleni erinomaisesti, olen miettinyt välillä, että onko tämä joku ikäjuttu.
Nyt ruokatauolta takaisin töiden kimppuun.
28 v yhdessä